Ficcikirjasto

Ohjaussillalle oli yllättävän helppo löytää takaisin. Franin suuntavaisto petti harvoin, eikä se tehnyt sitä tälläkään kertaa. Huolimatta mutkittelevasta reitistä, jota pitkin piraattijoukko oli kulkenut prinsessa Ashen vankisellille, viera oli onnistunut painamaan mieleensä ilmalaivan monet käytävät.

Valitettavasti silta ei ollut tyhjillään, vaan tuomari Ghis oli siellä kuin olisi odottanut joukon palaavan. Hän olikin varmasti jo ehtinyt kuulla prinsessan paosta, mutta oli outoa, jos hän todella oli odottanut tämän ryntäävän suoraan ohjaussillalle.

Mies silmäili tulokkaita kypärä kainalossaan melkein ystävällinen ilme kasvoillaan. Fran tunsi hämmennystä katselleessaan tuomaria, jonka tiesi muiden virkatovereidensa tavoin syösseen kuolemaa ympärilleen. Mies näytti inhimilliseltä, jopa rakastavalta. Miehellä täytyi olla toinenkin puoli säälimättömän tappajan lisäksi, mutta oli vaikea ajatella sellaisen puolen olemassaoloa. Helpompaa oli yksinkertaisesti tuomita toinen ja unohtaa, että tällä saattoi olla oikeakin elämä, kenties jopa perhettä. Tuomareita piti ajatella puhtaasti vihollisina, jos aikoi taistella heitä vastaan, mutta sisimmässään Fran tiesi, että hekin olivat vain ihmisiä. Heilläkin oli tunteet, hekin rakastivat elämää enemmän kuin kuolemaa. Ja silti viera tiesi, että tilanne voisi hyvinkin lipsua siihen, että jos piraatit eivät tappaisi tuomaria, tämä tappaisi heidät. Sota oli julmaa.

”Mikä suuri häpeä”, mies huokaisi ja katsoi Ashea silmiin. ”Minun täytyy tunnustaa, että uskoin meidän voivan palauttaa rauhan Dalmascaan teidän avullanne.”

Fran huomasi Ashen tuijottavan miestä lähinnä inhoten. Viera saattoi hyvin ymmärtää naisen tunteen, sillä tämä oli menettänyt kaiken, jopa kruununsa, tuomarin kaltaisten miesten takia. Ajatus iski Frania lujaa. Penelosta hän ei tiennyt mitään, mutta kaikki muut ilmapiraattiparin seuraan eksyneet tuntuivat olevan samaa maata. He olivat menettäneet niin paljon, ettei heillä ollut enää mitään.. paitsi toisensa. Franilla oli Balthier ja päinvastoin. Vaanilla ja Penelolla oli selvästi toisensa, vaikka poika ei osannut suhtautuakaan tyttöön täysin luontevasti. Ashe ja Basch näyttivät olevan täysin yksin, mutta kenties heilläkin oli joku jonka vuoksi taistella, joku jonka vuoksi jatkaa elämää.

”No, liekö tuolla väliä”, Ghis jatkoi. ”Meidän hallussamme on todiste teidän kuninkaallisesta verestänne. Neito, joka näyttää hieman teiltä, saa väliaikaisesti palvella määränpäitämme.”

Tuomari asetti oikean kätensä kupiksi eteensä ja mutisi jotain hyvin hiljaa. Fran värähti, sillä hän tunsi eleen varsin hyvin. Hän oli joskus turvautunut sen käyttämiseen itsekin. Jo ennen kuin tulipallo alkoi kehittyä, viera ryhtyi pohtimaan, miten estäisi tulevan tuhon.
”Ja mitä sinuun tulee, kultaseni…” tuomari Ghis mutisi hullu virne kasvoillaan ja tuijotti nyt vuorostaan Peneloa. ”Keisarikunta ei tarvitse palveluksiasi enää!”

Fran ei ollut ehtinyt pohtia parasta puolustautumistaktiikkaa, kun Ghis jo heitti tulipallonsa suoraan kohti Peneloa. Säikähtänyt tyttö kohotti kätensä suojakseen ja puristi Larsan antamaa kiveä rystyset valkeina. Ohjaussillalla välähti kirkas valo ja seuraavassa hetkessä tulipallo oli poissa. Kukaan ei ollut vahingoittunut.

”Mikä se oli?” Penelo kysyi pienellä äänellä ja kurkisti käsiensä lomasta.
”Nethisiitti”, Balthier vastasi. Hänen katseensa oli kiinnittynyt oranssina hohtelevaan kiveen Penelon kädessä. Myös kaikki muut kääntyivät tuijottamaan murikkaa, jolla mitä ilmeisimmin oli melkoiset voimat.

Ashe käytti tilaisuutta hyväkseen ja tarttui toisella kädellä miekkansa kahvaan. Hän ei vetänyt asetta esille, mutta antoi ymmärtää, että oli koska tahansa valmis tekemään niin. Hän astui muutaman askeleen joukkoa edemmäs, suoraan kohti Ghisiä.
”Teidän majesteettinne ei tuota pettymystä. Pikainen pyrähdys kohti kunniakasta antautumista”, tuomari naurahti, vaikka naisen kasvoilla karehti viha, eikä antautumisesta ollut merkkiäkään. ”Aivan kuten isännekin toimi.”
”Sinä et tiedä mitään isästäni!” Ashe karjaisi.

Nainen kiskaisi miekkansa esille ja juoksi miestä kohti. Ghis ei epäröinyt hetkeäkään. Hän ei tällä kertaa tuhlannut aikaa magian käytölle, vaan tarttui miekkaan itsekin. Hän ehti vetää aseensa esiin juuri parahiksi estääkseen Ashen iskun. Torjunta ei kuitenkaan pysäyttänyt naista. Sen sijaan tämä kävi hurjaan hyökkäykseen jaellen iskuja nopeaan tahtiin joka puolelta. Hänestä näki, että joku oli todella nähnyt vaivaa hänen kouluttamisekseen. Tavallinen prinsessa ei olisi koskaan edes jaksanut pidellä miekkaa paria minuuttia kauempaa, mutta Ashe heilutteli asetta kuin olisi syntynyt se kädessä.

Valittavasti Ghissillä vain sattui olemaan takanaan usean vuoden sotilaskoulutus, eikä yksikään miekkaileva prinsessa pystynyt yksin päihittämään ammattisotilasta. Ilmeisesti myös Basch tajusi tämän, sillä hän veti oman miekkansa esiin ja ryntäsi puolustamaan kuningaskuntansa kruununperillistä.

”En kaipaa petturien apua. Jos kuolen, kuolen puolustaen perintöäni ja vien kunnian mukanani hautaani”, Ashe ärähti miehelle samalla, kun heilautti miekkaansa tuomarin suuntaan.
”Kaikella kunnioituksella, jos te kuolette, Dalmascalla on vain vähän toivoa. En halua antaa kotimaani vaipua epätoivoon vain teidän itsepäisyytenne takia”, Basch vastasi.
”Olisitte miettinyt sitä kaksi vuotta sitten, kun työnsitte tikarin isäni rintaan!”
”Totuus on kenties salattu silmiltänne, mutta sydämenne kertoo sen kyllä teille, jos vain suostutte kuuntelemaan.”
”Kiehtovaa, mutta kuolleiden on aika painua takaisin Manan majoille. Dalmasca ei jää suremaan kumpaakaan teistä, kun palaatte sinne minne kuuluttekin!” Ghis huudahti väliin.

Vaan oli jo tarttumassa omaan miekkaansa, mutta Fran laski käden pojan olkapäälle. Poika katsoi vieraa vihaisesti ja kapinoiden, mutta päästi irti miekkansa kahvasta.
”Miksi?” hän kysyi.
”Tämä on heidän taistelunsa. Meillä on edessä omamme, jos he eivät voita”, viera vastasi.
”Emme voi antaa heidän kuolla!” Vaan vastusti välittömästi.
”Emme annakaan, mutta emme puutu tilanteeseen, ennen kuin se on aivan välttämätöntä”, Balthier huomautti. Hänen katseensa oli kiinnittynyt taistelevaan kolmikkoon ja hänen silmissään oli mietteliäs ilme. Fran olisi halunnut kysyä mieheltä, mitä tämä oikein pohti, mutta nyt ei ollut oikea hetki kysymyksille.
”Mistä tässä kaikessa oikein on kyse?” Penelo halusi tietää. Hän sujautti paljon huomiota herättäneen kiven pieneen rahapussiin, joka roikkui hänen vyöllään, ja jäi katsomaan muita odottavasti.

Kukaan ei kuitenkaan ehtinyt vastata tytölle, sillä samalla hetkellä Ashe ja Basch onnistuivat päihittämään tuomari Ghisin. Mies jäi lattialle makaamaan heikossa kunnossa, mutta elävänä. Samalla hetkellä Vossler ryntäsi sillalle.
”Olemme turvanneet Atomosin. Tulkaa!” mies huudahti ja ryntäsi taas pois.
”Atomosin?” Balthier toisti. ”Kaikki vaiva, eikä laivaa. Sopii heikosti johtotähden tyylille.”

Sanoistaan huolimatta ilmapiraatti juoksi ulos ohjaussillalta yhdessä Ashen ja Penelon kanssa. Vaan, Fran ja Basch seurasivat rauhallisemmin perässä.
”Minä saan varmaankin sitten lentää?” Vaan kysyi innokkaana ja viittasi Balthierin suuntaan. Vaikutti siltä, ettei ilmapiraatti halunnut koskea Atomosin ohjaimiin pitkällä tikullakaan. Fran ymmärsi tavallaan Balthierin asenteen, sillä Atomos oli aluksista pienin, jopa pienempi kuin Strahl. Sillä ei ollut tulivoimaa nimeksikään, koska sillä kuljetettiin lähinnä varusteita ja muuta vastaavaa. Sitä saattoi hädin tuskin kutsua ilmalaivaksi.
”Älä turhia uneksi”, viera vastasi kuitenkin pojalle ja kiihdytti askeliaan. Jos Balthier ei lentäisi, Fran tekisi sen miehen puolesta. Hän ei laskisi osaamatonta pikkupoikaa ohjaimiin tällaisella hetkellä.

Atomos oli todellakin pieni, mutta joukko mahtui silti turvaan sen sisälle. Fran komensi Ashen pois tuulilasin lähettyviltä. Vaikka prinsessa soi vieralle vihaisen katseen, hän totteli. Oli selvää, että jos joku sattuisi näkemään prinsessan lähdön aikana, Atomosin perässä olisi äkkiä useita tulivoimaltaan huomattavasti vahvempia aluksia.

Fran istui ohjaajan paikalle Balthierin jäädessä taaemmas. Penelo kiirehti vieran vierelle ja vilkaisi mittareita, joista tuskin ymmärsi mitään. Viera ei välittänyt muiden katseista, vaan käynnisti ilmalaivan irvikuvan moottorin ja kiihdytti pois Leviathanin tiloista.
”Emmekö voi mennä yhtään nopeampaa?” Penelo tivasi. Ilmeisesti tytöllä oli kova kiire pois.
”Emme vielä”, Fran vastasi.

Viera ohjasi ilmalaivan kauemmas Leviathanista. Bhujerba näkyi horisontissa, mutta leijuvalle mantereelle oli jonkin verran matkaa. Atomosin ohitse pyrähti pari parempaa alusta, mutta kumpikaan ei kiinnittänyt erityistä huomiota pikkuilmalaivaan, eikä ottanut siihen radiolla yhteyttä. Radioliikenteessä ei myöskään varoiteltu karkulaisista, mikä oli hyvä merkki.

Lopulta muut alukset jäivät taakse ja Atomos sai lentää rauhassa kohti Bhujerbaa. Ashe livahti pois aluksen takaosasta ja tuli istumaan Franin taakse.
”He eivät seuraa”, prinsessa totesi vilkaistuaan aluksen tutkaa.
”Jos olisimme lentäneet nopeammin, he olisivat saattaneet kiinnittää huomionsa meihin”, viera huomautti.

Penelo nyökkäsi omalta paikaltaan. ”Olen pahoillani. Minulla on ollut aika.. vaikeat pari päivää. Halusin vain pois.”
”Mitä oikein tapahtui?” Vaan tahtoi tietää. Muutkin asettuivat rennosti istumaan ja jäivät katsomaan vaaleahiuksista tyttöä. Ainoastaan Fran piti silmällä mittareita ja maisemaa samalla, kun Ashe tuijotteli ulos. Vieralla oli kumma tunne, ettei prinsessaa kiinnostanut mikään muu kuin oma kohtalonsa. Tietenkin valtakunnan asiat olivat tärkeitä, mutta silti inhimillinen kiinnostus muita kohtaan olisi ollut varsin suotavaa tulevalle hallitsijalle. Fran puraisi huultaan ja työnsi Ashen pois ajatuksistaan. Oli turhaa tuntea ärtymystä toista kohtaan. Ashe oli kasvatettu prinsessaksi ja käyttäytyisi vain sen mukaan.

Tosin kasvatettiinhan minutkin korkeaan asemaan…

Penelo vilkaisi ujosti ympärilleen. Ilmeisesti häntä nolotti olla yhtä aikaa niin monen miehen huomion kohteena. Hän yskäisi kerran, ennen kuin ryhtyi puhumaan.
”Sen jälkeen, kun sinä, Vaan, jouduit Nalbinaan, Migelo pyysi minua hoitamaan kauppaansa. Hän sanoi menevänsä järjestelemään asioita ja otti muut myyjät jopa mukaansa. Vain minä ja Kytes jäimme paikalle. En tiedä, mitä Migeloa yritti, mutta kaipa hän halusi edesauttaa sinun vapauttamistasi. Tiedätkö sinun ei olisi koskaan pitänyt murtautua palatsiin, eikä minun olisi pitänyt auttaa sinua.”
”Unohdetaanko se jo? Olemme kumpikin terveitä ja turvassa”, Vaan huomautti.
”Terveitä ehkä, turvasta en menisi takuuseen vielä pitkään aikaan”, Balthier tuhahti. Penelo katsoi miestä silmät selällään, mutta loi sitten katseen alas.
”En halunnut aiheuttaa ongelmia kenellekään…”
”Et sinä ole tehnyt mitään. Erään ilmapiraatin pitäisi hillitä itsensä paremmin”, Fran pisti väliin. ”Jatka ihmeessä kertomustasi”, hän lisäsi sitten nopeasti, ettei Balthier ehtisi kysyä, mistä huomautus oli johtunut.

”No, tuota… Kytes oli todella turhautunut ja halusi päästä juttelemaan toisten lasten kanssa. En oikeastaan jaksanut hänen seuraansa, joten annoin hänen mennä”, Penelo kertoi. ”Onneksi teinkin niin, koska ne kamalat bangaat olisivat voineet satuttaa häntä pahasti! Ne vain marssivat sisään ja kiskoivat minut tiskin takaa. Yksi heistä jätti viestin Migelolle. Sitten he tukkivat suuni ja raahasivat minut pois. Moni näki, mitä tapahtui, mutta kukaan ei tehnyt mitään. Sellainen paikka Rabanastre on nykyään. Pahuutta on kaikkialla, mutta kukaan ei puutu siihen!”
”Ihmiset pelkäävät liikaa”, Ashe mutisi.
”Se asia tulee muuttuu kyllä vielä”, Vossler sanoi prinsessalle. Penelo vilkaisi kumpaakin katse täynnä kysymyksiä.
”Keitä he ovat?” tyttö kysyikin pian.
”Selitämme myöhemmin. Kerro ensin, mitä sitten tapahtui. Se voi olla tärkeää”, Vaan sanoi.
”No, jouduin ilmalaivaan ja siellä he kahlitsivat käteni. He kyselivät minulta jatkuvasti, mistä oikein tunnen Balthierin ja mikä meidän välisemme suhde on. Se jatkui senkin jälkeen, kun he olivat raahanneet minut pieneen varastorakennukseen Bhujerban kaivosten perälle. He toivat minulle ruokaa aina välillä ja samalla yrittivät kaivaa minusta tietoja Balthierista, vaikka jankutin, etten edes kunnolla tiedä, kuka Balthier on”, Penelo selitti kiivaasti. ”Mutta se olet sinä, etkö olekin?” hän osoitti sanansa ilmalaivan perällä istuvalle piraatille.
”Johtotähti itse”, Balthier vastasi. ”Olen pahoillani, että jouduit vaikeuksiin minun takiani. Se ei millään muotoa ollut tarkoitukseni.”
”Ei se mitään. He eivät satuttaneet minua ja päästivät lopulta vapaaksikin… Tosin sitten ne kurjat archadialaiset sotilaat onnistuivat nappaamaan minut kaivoksista. Ilman Larsaa he kai olisivat heittäneet minut tyrmään”, Penelo kertoi. ”Miten te muuten pääsitte pakoon?”
”Fran löytää pakotien mistä tahansa”, Balthier vastasi ja viittasi ilmalaivaa ohjaavaan vieraan.
”Meidän tosin piti kulkea Barheimin kautta”, Vaan huomautti, muttei ryhtynyt selittämään asiaa tarkemmin. ”Kohteliko Larsa sinua hyvin? Jos hän taittoi hiuksenkaan päästäsi…”
”Larsa oli oikea herrasmies, toisin kuin eräät, jotka tunnen”, Penelo kiivastui.
”Kuten sanoin, Fran tuntee miehet”, Balthier pisti väliin. Vaan tyytyi tuhahtamaan vastaukseksi.
”Tiesittekö, että Larsa on Vaynen pikkuveli. Hän vakuutti, että Vayne ei halua sotaa ja että hän järjestää asiat parhainpäin, että Vayne on hyvä mies… Larsa on kohtelias ja hienostunut, mutta silti minun oli vaikea uskoa hänen sanojaan.”
”Larsa tuntee Vaynen rakkaana veljenään. Kuka meistä uskoisi sisaruksistaan pahaa? Kuka suostuisi kuuntelemaan heidän haukkumistaan? He voivat tehdä paljon väärin ja silti rakastamme heitä, kunnes sydämemme riutuvat tuskasta. Vaikka he tekisivät mitä, emme voi lakata rakastamasta”, Fran puhkesi puhumaan. ”Larsa tuntee Vaynen teot, mutta hän ei näe veljeään kuten muut tämän näkevät.”

Ohjaamoon laskeutui hiljaisuus. Fran tunsi Balthierin katseen niskassaan, muttei vilkaissutkaan mieheen päin. Hänestä tuntui, että yksi katse olisi riittänyt paljastamaan liikaa, eikä hän ollut vieläkään valmis suurille paljastuksille. Ehkä jonain päivänä olisi aika kertoa monia asioita, mutta kuluisi monta auringonnousua ja -laskua, ennen kuin se päivä koittaisi.

Fran ohjasi Atomosin suoraan aerodomeen. Heille ei esitetty edes tarkempia kysymyksiä, kun Vossler oli ilmoittanut aluksen nimen. Ilmeisesti keisarikunnan alukset saivat liikkua Bhujerban ilmatilassa täysin vapaasti. Tosin muu ei kaiketi olisi edes tullut kysymykseen, mikäli kaupunki halusi säilyttää edes näennäisen itsenäisyytensä.

Joukko asteli aerodomesta kadulle täysin rauhassa. Ainakaan kukaan ei näyttänyt kiinnittävän heihin erityisempää huomiota, mistä saattoi päätellä, etteivät sen enempää markiisi kuin tuomaritkaan olleet tehneet yleistä tiedonantoa yhteiskunnan vihollisista.

Penelo asteli Balthierin luokse ja ojensi tälle nenäliinan, jonka mies oli aiemmin antanut hänelle.
”Balthier, ajattelin että saattaisit haluta tämän takaisin”, tyttö sanoi ujosti. Mies otti nenäliinan ja haistoi sitä.
”Säilytän sitä lähellä sydäntäni”, hän sanoi ja virnisti Penelolle. Fran puisteli päätään esitykselle. Juuri tuon takia tyttö oli siepattu. Eikö Balthier koskaan oppisi?

Viera jaksoi kuunnella hetken Balthierin lirkuttelevia sanoja ja katsella Penelon ihastunutta ilmettä sekä Vaanin ärtymystä, mutta sitten hänen korvansa tavoittivat lähistöllä käydyn toisen keskustelun, jonka sävy oli huomattavasti vakavampi.
”Ehkäpä olette unohtanut kaiken, mitä Ondore on tehnyt”, Ashe huomautti Baschille hyvin happamasti.
”Minä en ole unohtanut, majesteetti. Oli hänen ansiotaan, että pystyimme vapauttamaan teidät, niin vaarallinen teko kuin se olikin. Teidän täytyy tavata hänet, teidän korkeutenne, ja kuunnella mitä hänellä on sanottavanaan. Hän saattaa näytellä keisarikunnan puolelaista, mutta hänen sydämensä kuuluu toisaalle”, Basch yritti selittää naiselle.
”Asia on niin kuin hän sanoo”, Vossler vahvisti. ”Olen ollut hölmö ja pitänyt turhan pitkään etäisyyttä Ondoreen.”
”Olet vain ollut varovainen”, Ashe sanoi hyvin paljon suopeammin kuin puhuessaan Baschille.
”Majesteettinne, pyytäisin teitä antamaan minulle hieman aikaa”, Vossler anoi. ”Omillamme taistelemme turhaan pelastaaksemme Dalmascan. Minun täytyy keksiä jokin toinen tapa. Siihen saakka, kunnes keksin sen, soisin Baschin kulkevan rinnallanne. Epäillä häntä voitte, mutta hän on yhtä lojaalinen Dalmascalle kuin minä itse.”
”Tiedän, ettet sanoisi noin, jos et uskoisi siihen itse”, Ashe vastasi. Hän silmäili entistä sotakapteenia mietteliäänä, mutta katseesta näki, ettei prinsessa ollut täysin valmis luottamaan mieheen.
”Pidä hänestä huolta, Basch”, Vossler sanoi kapteenille. ”Menkää Ondoren luokse ja pysykää siellä, kunnes palaan.”

Basch soi nyökkäyksen vanhemmalle miehelle. Tämä heilautti kättään ja katosi Bhujerban yöhön. Fran katseli Vosslerin perään hyvän aikaa, sillä hänellä oli omituinen tunne miehestä. Vossler palveli koko sydämestään tulevaa hallitsijaansa ja tämän kotimaata, mutta millä keinoin mies aikoi toimia. Toisaalta ongelma ei kuulunut vieralle. Kunhan prinsessa olisi saatu turvaan kadulta, ilmapiraattien osuus tässä sopassa olisi vihdoin päättynyt. Fran ja Balthier voisivat unohtaa, että olivat koskaan lähteneetkään metsästämään magisiittia ja keskittyä johonkin vähemmän riskialttiiseen toimeen.. kuten olemattoman leijuvan mantereen metsästämiseen.

Kun Vosslerista ei enää näkynyt varjoakaan, Fran koputti Balthieria olkapäälle ja sai miehen lopettamaan lirkuttelun.
”Luulen, että on aika tehdä toinen vierailu markiisin luokse”, viera sanoi ja kiirehti sitten jo kartanolle marssivien Ashen ja Baschin perään. Hetken päästä Balthier oli hänen rinnallaan Penelon ja Vaanin kulkiessa viimeisinä. Fran kuuli lasten kinastelevan jostakin, mutta hän ei jaksanut keskittyä keskusteluun kunnolla.

Arvokkaan näköinen herra odotti kartanon portilla saapuvaa joukkoa. Hän ilmoitti saman tien, että piraateilla oli audienssi markiisin luokse. Portti avattiin ja koko joukko päästettiin sisälle. Franin mielessä kävi, että kyseessä saattoi olla ansa, mutta silti hän käveli sisälle rauhallisesti. Aiemmin ansalta vaikuttanut järjestely oli osoittautunut vain äärimmilleen hiotuksi suunnitelmaksi. Tosin viera ei olisi välittänyt joutua välikappaleeksi valtioiden välisien kiistojen selvittelyyn.

Ashe vaihtoi markiisi Ondoren kanssa kovin muodollisen tervehdyksen, vaikka Fran tiesi näiden olevan sukua toisilleen. Prinsessa ei tainnut pitää suhdettaan markiisiin erityisen lämpimänä, mikä tietysti oli ymmärrettävääkin. Ulkoisten seikkojen perusteella oli helppo kuvitella, että markiisi oli pettänyt prinsessan luottamuksen samalla tavoin kuin Baschin, paitsi ettei kumpikaan oikeasti ollut petturi.

”Kun Vossler sai tietää isäni kuolleen… sinä yönä, kun sopimus allekirjoitettiin… hän palasi välittömästi luokseni ja auttoi minua pakenemaan. Oli vielä aikaa, ennen kuin Vayne olisi ehtinyt Rabanastreen, ja me ajattelimme, että järjestely suojelisi minua”, prinsessa selitti markiisille. Naisen kasvoilla käväisi anteeksipyytävä ilme, mikä suorastaan yllätti Franin. Viera puraisi huultaan. Hänen oli päästävä negatiivisesta suhtautumisestaan prinsessaan. Eihän nainen ollut tehnyt hänelle yhtään mitään.

”Niin tai näin, kun annoin ilmoituksen, jonka mukaan olitte tehnyt itsemurhan, minun täytyi näyttää keisarikunnan mallikansalaiselta”, markiisi Ondore totesi. Ashe nyökkäsi hänelle. ”Ilmoitus, katsokaas, oli Vaynen ehdotus. Olin tietysti tuolloin vastahakoinen, mutten nähnyt hänen aikeitaan. Nyt tarkoitus on kuitenkin selvä; hän halusi lyödä kiilan väliimme.”
”Halim, tämä kaikki on mennyttä. Bhujerban täytyy seistä takanamme. Yhdessä voimme voittaa Vaynen”, Ashe huomautti kiihkeästi. Fran oli valmis uskomaan, ettei prinsessa ollut koskaan ollutkaan vihainen sedälleen, ainakaan aidosti.

Markiisi huokaisi ja nousi ylös tuolistaan. ”Tunsin kerran tytön, jonka ainoa toive oli päästä setänsä syliin. Teidän majesteettinne on aikuinen nainen nyt.”
”Bhujerba siis auttaa minua?” Ashe halusi tietää kuin ei olisi kuullutkaan setänsä herkkiä sanoja. Markiisikin huomasi tämän, ja hänen äänessään kuului selvä pettymys.
”Oletetaan hetken aikaa, että voitatte Vaynen. Mitä sitten? Ette pysty rakentamaan kuningaskuntaanne uudestaan, kun ainoa todiste verestänne on varastettu. Ilman sitä Bur-Omisacen Gran Kiltias ei voi tunnustaa teitä aidoksi kruununperijäksi.”

Fran kohotti hämmästyneenä kulmiaan. Hän oli kuullut tästä ikivanhasta Gran Kiltiaksesta, jopa vierat puhuivat tästä miehestä. Harva viera kunnioitti ketään miestä, saati sitten ihmisten pyhää miestä, mutta Gran Kiltiasta he pitivät hyvin viisaana. Vierojen tarujen mukaan mies uneksi muiden unia ja tiesi siten kaiken, mitä muut halusivat, sillä unet heijastelivat älyllisten olentojen salaisimpia mielihaluja ja pelkoja. Gran Kiltiaksella oli voimaa, jollaista ei ollut kenelläkään muulla, mutta hän ei käyttänyt voimaansa väärin. Hän oli rakennuttanut Bur-Omisacen vuoren huipulle pyhän kaupungin, jonne jokainen oli tervetullut ja jonka pyhyyttä kukaan ei rohjennut loukata. Hän oli harvinainen mies. Mies vailla vallanjanoa. Ilmeisesti ihmiset arvostivat häntä vielä enemmän kuin vierat, jos Ashea ei hyväksyttäisi kuningattareksi ilman Gran Kiltiaksen todistusta.

”Saatatte nyt olla prinsessa, mutta ilman todistetta verestänne, olette voimaton”, markiisi jatkoi. ”Pysyttelette täällä minun kanssani. Emme tee mitään, ennen kuin aika on oikea.”
”Minä en voi vain odottaa!” Ashe huudahti äänessään avutonta raivoa.
”Mitä teidän majesteettinne sitten ehdottaa, että teemme?”
”Setä Halim, minä…” Ashe mutisi. Hetken aikaa hän jopa kuulosti siltä pikkutytöltä, josta markiisi oli hetkeä aiemmin puhunut.

”Muuten, mikä on nykyisin palkkio prinsessan pelastamisesta?” Balthier keskeytti juttutuokion ja astui lähemmäs markiisin pöytää. Ashe tuijotti häntä kuin hän olisi tehnyt jonkin äärimmäisen etikettivirheen, mutta mies tyytyi virnistämään prinsessalle omahyväisesti anteeksipyynnön sijaan.

Ashe tuhahti hyvin ärtyneesti. Hän loi Balthieriin vielä yhden ainoan halveksuntaa tihkuvan katseen ja käänsi miehelle sitten selkänsä. Hänen saappaidensa kannat kopisivat kuuluvasti, kun hän asteli ulos huoneesta.
”Ruoka voisi olla hyvä alku”, Balthier jatkoi kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. ”Jotain herkullista, tarkoitan.”
”Se voidaan järjestää, mutta siihen menee kuitenkin hetki aikaa”, markiisi vastasi. Hänestäkin paistoi läpi, ettei hän pitänyt Balthierin käytöstä lainkaan soveliaana, mutta ilmapiraatti ei antanut sen häiritä itseään. Fran puolestaan ei voinut olla hymyilemättä. Oli hämmästyttävää, miten Balthierin silmiinpistävä röyhkeys sai yhä toisinaan hänen vatsansa kipristelemään. Kenties hienostuneeseen ja harmoniseen kulttuuriin kasvatetulle vieralle se oli osoitus kapinahengestä ja sai siksi olon levottomaksi.
”Olettaisin, että sillä välin ehdimme kylpeä”, Balthier selosti yhä. ”Likaista hommaa tuo prinsessan pelastaminen, tiedättehän. Niin ja olisi erinomaista, jos joku voisi hakea vaihtovaatteemme Strahlista.”

Markiisi tuijotti ilmapiraattia tovin kuin hänen olisi ollut vaikea niellä tämän komentelevaa sävyä. Sitten hän kuitenkin kutsui palvelijan ja käski tämän järjestää kaksi huonetta. Toisen miehille ja toisen naisille.
”Lisäksi heille tulee välittömästi järjestää lämpimät kylvyt”, markiisi selosti. Fran joutui pidättelemään nauruaan. Oli harvinaista, että hän oli julkisesti vähällä menettää itsekontrollinsa, mutta markiisin yhtäaikainen närkästys ja nöyryys olivat melkein liikaa kestettäväksi. ”Ilmoittakaa keittiöön, että he haluavat myös varhaista aamiaista. Vieralle vain kasvisruokaa. Ja lähettäkää joku hakemaan vaihtovaatteita ilmalaivasta nimeltä Strahl.”
”Siellä on moogle, joka tietää, mistä ne löytyvät”, Balthier lisäsi avuliaasti.

Palvelija soitti pientä kelloa, minkä jälkeen kaksi muuta, hyvin unisen oloista, palvelijaa ilmestyi paikalle. Hän toisti ohjeet toiselle heistä ja lähetti tämän matkaan. Sitten hän kehotti herroja seuraamaan itseään. Jäljelle jäänyt palvelija puolestaan pyysi Franin ja Penelon mukaansa. Viera vilkaisi Balthierin poistuvaa selkää kaihoisasti. Ihmisten siveellisyyssäädökset olivat harmillisia tietyissä tilanteissa.

Viera ja tyttö johdatettiin pitkää käytävää pitkin kartanon eteläsiipeen. He pääsivät ylelliseen vierashuoneeseen, jossa hääräsi pari väsynyttä nuorta naista. Toinen asetteli vuoteille juuri pehmoisia kylpytakkeja, toinen kuului touhuavan viereisessä kylpyhuoneessa. Kukaan palvelijoista ei sanonut mitään, ennen kuin he poistuivat paikalta ja kehottivat naisia nauttimaan talon tarjoamista palveluista.
”Aamiaisenne tuodaan tunnin sisään”, vanhin totesi ja sulki huoneen oven.

Fran seisoi hetken aikaa hämmentyneenä keskellä huonetta. Kaikki oli tapahtunut kovin nopeasti, ja hän tunsi olonsa turvattomaksi. Olisi ollut vain parempi lähteä ja kylpeä vaikkapa lähdevedessä. Markiisin kartanossa ei välttämättä ollut turvallista, sillä Vayne oli saattanut ujuttaa vakoojia sinne.
”Tuota, ei kai sinua haittaa, jos minä kylven?” Penelo kysyi yllättäen. Hän hypisteli valkoista kylpytakkia ja katseli vanhempaa naista uteliaana. Fran hymyili tytölle.
”Ei ollenkaan. Voisin itsekin peseytyä, kun Balthier kerran järjesti meille tällaisen tilaisuuden”, viera vastasi. Kaipa mies tiesi mitä teki.

Fran ryhtyi riisuutumaan vähäisiä vaatteitaan. Hän kasasi ne pieneen, siistiin läjään sängylle ja jätti kenkänsä sängyn viereen. Viimein hän nappasi kylpytakin mukaansa ja livahti kylpyhuoneeseen paljon ennen Peneloa. Ihmiset olivat sitten hitaita joissain asioissa. Balthierkaan ei koskaan ehtinyt ennen Frania.

Viera ehti ripustaa kylpytakkinsa naulakkoon ja pujahtaa lämpöiseen veteen, ennen kuin Penelo seurasi hänen perässään. Tälläkin kertaa ammeita oli kaksi, mutta nyt seikka ei millään muotoa haitannut Frania. Hän ei välttämättä halunnut kylpeä naisen kanssa samassa ammeessa. Sellaisista kylpykokemuksista oli jäänyt turhankin huonoja muistoja.

Fran kuitenkin vilkaisi syrjäsilmällä Peneloa, kun tämä astui omaan ammeeseensa. Ihmiset eivät juuri eronneet vieroista. Itse asiassa Penelo olisi hyvin voinut olla nuori viera hoikkine vartaloineen ja pienine rintoineen. Hänen karvoituksensa ja hiuksensa vain olivat väärän väriset, eikä hänellä ollut vierojen korvia. Samassa Fran tajusi tuijottaneensa ja käänsi katseensa nopeasti toisaalle.

”Sanopa, kohteliko Ba’Gamnan sinua huonosti?” viera tiedusteli jotain puhuakseen. Hän ei pitänyt siitä, että oli juuri saanut itsensä kiinni tarkastelemasta toista naista. Sellaisen käyttäytymisen hän oli kieltänyt itseltään täysin sitten N’edran.

Penelo hieraisi käsivarsiaan, joissa oli rinta rinnan pieniä mustelmia. Joku oli selvästi tarttunut hänen käsiinsä liian tiukalla puristusotteella.
”Mistä sinä tiedät hänen nimensä?”
”Otin itse yhteen hänen ja hänen joukkonsa kanssa pari vuotta sitten. Tiedän, etteivät heidän tapansa ole kovin hienostuneita”, viera selitti.
”No, eivät he minulle varsinaisesti mitään tehneet. Nämä mustelmat tulivat, kun yritin karata heiltä matkalla ilmalaivalle”, Penelo vastasi vanhemman naisen aiempaan kysymykseen. ”Muuten he vain pitivät minua kahleissa. Sain kuitenkin ruokaa ja juomaa riittävästi.”

Fran nyökkäsi tytölle. Ehkä Ba’Gamnan ei ollut aivan niin sydämetön kuin hän oli luullut.
”Franhan sinun nimesi oli?” Penelo varmisti. Viera nyökkäsi uudestaan. ”Tiedätkö miksi he sieppasivat minut?”
”Koska he luulivat sinun olevan Balthierin tyttö”, Fran vastasi. Etäinen mustasukkaisuuden tunne pyrki esiin, mutta viera painoi sen takaisin sinne, minne se kuuluikin. Balthier ei tarkoittanut lirkuttelullaan mitään. Se oli vain miehelle luontainen tapa keskustella naisten kanssa.
”Mutta… enhän minä ole koskaan…”
”Balthier antoi sinulle nenäliinansa, ja Ba’Gamnan tulkitsi sen omalla tavallaan.”
”Niin. Sitä voisi kaiketi luulla romanttiseksi eleeksi”, Penelo huokaisi. ”Mutta ei sellainen minuun tietenkään tepsi.”

Viera ei vastannut. Hän oli nähnyt tytön kasvoilla samanlaisen ilmeen kuin monien muidenkin naisten kasvoilla hyvin usein. Oli totta, ettei Penelo ollut välittänyt Balthierin eleestä, kun mies oli ojentanut nenäliinan. Tyttö oli kaiketi ollut liian huolissaan Vaanista. Mutta myöhemmin, aerodomessa, Penelo oli ollut täysin miehen lumoissa, jos ei muuten niin hetkellisesti ainakin.
”Kiitos, että pelastit Vaanin tyrmistä”, Penelo sanoi pitkän hiljaisuuden päätteeksi. ”En tiedä, mitä olisin tehnyt ilman häntä.”
”Hän olisi kyllä selvittänyt tiensä yksinkin ulos ennemmin tai myöhemmin”, Fran valehteli ja hymyili tytölle suopeasti. Penelon sydän oli selvästi jo annettu toisaalle. Tyttö ei lankeaisi Balthierin virnistyksen salakavalaan ansaan pitkäksi aikaa.

”Kuule, miksi se Ba’Gamnan on Balthierin perässä?” Penelo kysyi sitten. Tytöllä tuntui olevan hirvittävä tarve pitää keskustelua yllä, vaikka Fran olisi mielellään voinut käyttää hetken myös lepäämiseen. Bhujerbasta oli syytä poistua ennen aamua, joten yöunet jäisivät taas kerran väliin.
”Siihen on syynsä, muttei ole minun vallassani jakaa niitä kanssasi. Balthier kyllä kertoo itse, miksi he haluavat tappaa hänet, jos näkee sen aiheelliseksi”, viera vastasi.
”Eivät he aio tappaa häntä”, Penelo huomautti. ”He sanoivat, että hänet pitää toimittaa jonnekin elävänä. He aikoivat vain… pahoinpidellä hänet mahdollisimman pahasti.”

Fran vilkaisi tyttöä. Tämä ei selvästikään valehdellut. Uusi tieto kiinnosti vieraa, joten hän pyysi tyttöä toistamaan palkkionmetsästäjän puheet sanasta sanaan. Ilmeisesti joko tohtori Cid tai keisari Gramis, mahdollisesti myös Vayne, halusi päästä keskustelemaan Balthierin kanssa. Jos nyt tietojen hankkimista kiduttamalla saattoi pitää keskusteluna. Jotain oli muuttunut, sillä aiemmin Ba’Gamnan oli ilmoittanut haluavansa ainoastaan Balthierin pään, oli ollut merkityksetöntä, olisiko se ollut kiinni ruumiissa vai ei.
”Onko tämä kovinkin tärkeää?” Penelo kysyi.
”Saattaa olla. Minun täytyy puhua tästä Balthierin kanssa myöhemmin”, Fran vastasi.

Kylpyhetki jatkui Franin kaipaamalla hiljaisuudella. Nainen hankasi itsensä puhtaaksi ja huuhtoi sitten ihonsa huolellisesti. Hän kuuli, kuinka joku hiippaili makuuhuoneeseen ja kävi viemässä vaatteita sängyille ja poistui sitten. Fran nousi ammeestaan ja hankasi itsensä kuivaksi paksulla pyyhkeellä. Kun hän oli jo kietomassa kylpytakkia ylleen, Penelo vasta nousi vedestä.

Viera kiirehti makuuhuoneeseen ja vilkaisi ikkunasta ulos. Aurinko ei ollut vielä nousemassa, mutta aamuun ei voinut olla enää pitkä aika. Huoneeseen oli tuotu tarjottimella ruokaa, joka tuoksui kerrassaan ihanalta, ja sängyille oli todellakin aseteltua huolelliset vaatepinot. Se, että vaatteita oli molemmilla sängyillä, hämmästytti vieraa, sillä Strahlissa ei ollut kuin hänen ja Balthierin vaatteita (sekä muutama vihreä haalari Nonolle).

Ratkaisu arvoitukseen selvisi hyvin pian, kun Penelokin ryhtyi hämmästelemään hänen sängylleen ilmestyneitä vaatteita. Tyttö nosti Franin vaaleansiniset (vieralla) puoleen sääreen ulottuvat housut ja kokeili niitä päälleen. Penelolle ne kävivät melkein tavallisista housuista, joskin hitusen liian lyhyistä.
”Ne ovat minun”, Fran hymähti. ”Mutta voit lainata niitä.”
”Kiitos. Palautan ne heti, kun saan omani pestyä jossain.”
”Nono, Strahlin moogle, voi varmaankin järjestää asian”, Fran huomasi sanovansa, vaikka hän ei ollut hetkeäkään ajatellut, että Penelo lähtisi hänen ja Balthierin mukaan. Nyt kun tyttö oli pelastettu, piraateilla ei ollut mitään velvollisuuksia häntä kohtaan.

Mietteliäänä viera kiskoi omat lyhyitäkin lyhyemmät housut jalkaansa ja piskuisen paidan päänsä ylitse. Likaantuneet vaatteet hän tunki tyynyliinan sisään, kun oli ensin vapauttanut tyynyn sen otteesta. Markiisi tuskin köyhtyisi liikaa, vaikka menettäisi yhden tyynyliinoistaan.. tai kaksi, sillä Penelo seurasi vieran esimerkkiä.

”Syödään nopeasti ja etsitään sitten miehet”, Fran ehdotti.
”Eikö olisi parasta lähteä saman tien?”
”On parasta syödä silloin, kun kunnon ruokaa on tarjolla”, viera ilmoitti ja ryhtyi syömään omaa aamiaistaan. Hän tiesi, ettei aikaa ollut tuhlattavaksi asti, mutta Strahlin varastoissa lojuvat ruokatarvikkeet eivät erityisemmin houkutelleet. Tosin kiireessä hotkittua aamiaista ei varsinaisesti voinut sanoa sitäkään nautinnoksi.

Viittätoista minuuttia myöhemmin naiset jo harhailivat pitkin kartanon käytäviä. Frania hämmästytti ihmisten äärimmäisiin menevä siveellisyys, kun eräs palvelija vihdoin selvitti hänelle, että miesten vierashuoneet olivat kartanon pohjoissiivessä. Eikö tuollainen ollut jo liioittelua?

Miesten huoneen ovella Fran ei vaivautunut koputtamaan, vaan marssi suoraan sisään Penelon seuratessa perässä. Balthier napitti parasta aikaa paitaansa kiinni. Näky, joka sai nuoren tytön punastumaan ja kääntämään katseensa toisaalle.
”Voitko uskoa, että he toivat minun vaatteitani Vaanille ja Baschille?” ilmapiraatti tiedusteli vieralta.
”Voin”, Fran vastasi ja viittasi Peneloon päin.
”Entä voitko uskoa, että he päättivät lainata ne ja jättää minut tänne yksin?”
”Hyvin piraattimaista toimintaa, sinuna olisin ylpeä”, viera tuhahti. ”Meidän on lähdettävä täältä.”
”Tiedän, mutta haluaisin mieluusti vaatteeni takaisin.”
”Vaatteita saa uusia.”
”Ne eivät välttämättä ole yhtä tyylikkäitä kuin aiemmat. Niin kuin se paita, jonka hankit tuhoamasi tilalle. Onhan se toki hieno, mutta jotain siitä puuttuu.”
”Balthier, kohta on aamu. Me lähdemme nyt ja Penelo tulee mukaamme.”
”Entä Vaan?” Penelo halusi tietää. Hän oli jopa uskaltautunut jo kääntämään katseensa kinastelevaan ilmapiraattikaksikkoon, eikä muistuttanut enää väritykseltäänkään keitettyä rapua.
”Minulla on kumma tunne, että se kloppi vielä ilmaantuu jostain… Parempi ainakin olisi”, Balthier mutisi ja lisäsi jotain epämääräistä paitavarkaista.

Mies nappasi mukaansa tuoreen sämpylän ja seurasi sitten naisia ulos huoneesta. Penelo vilkaisi häntä olkansa ylitse.
”Onko hän aina tuollainen?” tyttö kysyi.
”Suurimman osan aikaa”, Fran hymähti. Balthier osasi olla ärsyttävä turhamaisuutensa kanssa, mutta viera tiesi, että vähintäänkin puolet siitä oli silkkaa esitystä ja loputkin melkoisen hellyttävää lätinää. Joskaan nainen ei ollut koskaan tuonut ajatuksiaan julki miehen kuullen, sillä hän ei halunnut romuttaa Balthierin harhaluuloja.

Aerodomessa Balthier lähetti Penelon ilmoittamaan Strahlin lähdöstä. Tyttö saapui takaisin kummastunut ilme kasvoillaan.
”Nainen sanoi, että siitä oli ilmoitettu jo.”
”Minusta tuntuu, että meidän on paras siis pitää kiirettä”, Balthier totesi. Paitavarkaan hän saattoi vielä jotenkin sietää, mutta kukaan ei varastanut hänen ilmalaivaansa.

Strahlin ovi oli raollaan. Joku oli selvästikin kulkenut siitä, mutta unohtanut sulkea sen kunnolla. Nono puolestaan makasi nurkassa sidottuna ja kapuloituna. Fran kiirehti äänettömästi vapauttamaan mooglen, jonka suun eteen hän joutui välittömästi painamaan kätensä, sillä ohjaamon suunnalta kantautui kovaäänistä puhetta.

”Mitä sinä teet?” Vaan kuului huudahtavan. Seurasi hiljaisuus, eikä kukaan vastannut pojalle. ”Tämä on Balthierin laiva!”

Nyt pojan äänen lisäksi piraattien ja Penelon korviin kantautui äärimmäisen turhautunut huokaus.
”Aion hankkia Aamunkoiton sirun takaisin. Siinä on todiste, jonka tarvitsen. Tiedän, minne se on piilotettu. Palautan hänen ilmalaivansa myöhemmin”, Ashen ääni selitti hyvin nopeasti.
”Oletko sinä kaheli?” Vaan huudahti. Ilmeisesti pojallekin oli selvää, ettei Balthierin ilmalaivaa vain yksinkertaisesti varastettu.
”Tämä on jotain, mikä minun täytyy tehdä! Itseni ja kaikkien kaatuneiden vuoksi! Ei minua ole tehty pysyttelemään piilossa. Taistelen vaikka yksin, jos minun on pakko!” Ashe raivosi poikaparalle.
”Sinulla on edelleen Basch, eikö niin?” Vaan varmisti. ”Sitä paitsi, et voi juoksennella ympäriinsä ja varastella ihmisten laivoja. Mitä sinä edes yrität tehdä?”
”Minä yritän keskittyä!”

Balthier virnisti ja kaivoi taskustaan pienen laitteen. Franin kulmat kohosivat hämmästyksestä. Hän tunnisti tuon laitteen hyvin, sillä hän oli itse kehitellyt sen. Alun perin hän oli käyttänyt samaa mekaniikkaan muuttamaan Strahlin mikrofonit siten, että niillä saattoi nauhoittaa jonkun henkilön puhetta ja sitten puhua hänen äänellään. Pienempi ja uudempi laite oli kätevämpi. Sen saattoi ottaa mukaansa minne tahansa.

Ilmapiraatti hiipi ohjaamon ovelle Franin ja Penelon pysytellessä taaempana. Fran piteli Nonoa edelleen, mutta tajusi päästää tämän irti, kun moogle ryhtyi kunnolla rimpuilemaan. Nono sähähti vieralle, mutta kaappasi sitten tämän ja Penelon mukanaan tuomat tyynyliinat (joiden sisälle oli sullottu myös muiden vaatteet) ja paineli ilmalaivan ruumaan vihaisena.

Balthier painoi laitteessaan olevaa nappia päästyään ohjaamon oviaukolle. ”Eiköhän tuo riitä teidän, majesteettinne!” hän sanoi markiisi Ondoren äänellä. Ohjaamossa istunut Ashe hätkähti ja kääntyi katsomaan taakseen. Myös Vaan kääntyi pelästynyt ilme kasvoillaan. ”Mitä mahdatte ajatella? Eikö tämä mene hieman yli?” piraatti jatkoi markiisin äänellä. Sitten hän irrotti otteensa napista. ”Minun alallani tällaiset laitteet voivat osoittautua yllättävän hyödyllisiksi.” Hän painoi nyt toista nappia ja sanoi Ashen äänellä: ”Minä yritän keskittyä!”

Prinsessa ei selvästikään arvostanut keksinnön hienoutta. Hänen kasvoiltaan heijastui lähinnä epäuskoinen tyrmistys ja häpeä, mikä oletettavasti johtui kiinni jäämisestä. Eihän ollut sopivaa, että aatelinen jäi kiinni varastamasta ilmapiraatin laivaa.
”Jätän sinut markiisille”, Balthier sanoi kylmästi. Fran pisti merkille, ettei kylmyys ulottunut miehen silmiin asti. Viera puri huultaan ja jäi seuraamaan tilannetta sivusta. Jotain oli tekeillä, mutta hän ei halunnut sillä hetkellä ajatella asiaa tarkemmin.
”Sinä et voi”, Ashe sanoi järkyttyneenä.
”Usko pois, on parempi, että jäät tänne”, Balthier jatkoi samaan sävyyn.
”Olettaen, että sieppaat minut, ei meidän kummankaan kannata jäädä tänne”, Ashe sanoi aivan yllättäen. Balthier hätkähti ja näytti vuorostaan epäuskoiselta. ”Sinähän olet ilmapiraatti? Joten varasta minut! Onko se muka niin paljon pyydetty?”

”Mitä sellaista sinulla on, mitä minä saattaisin haluta?” Balthier kakisteli. Fran tuijotti miestä vaitonaisena. Jotain todellakin oli tekeillä.
”Dynastian kuninkaan aarre. Aamunkoiton siru on vain yksi Raithwallin haudan aarteista”, Ashe sanoi. Hänen ääneensä oli palannut itsevarmuus.
”Vai kuningas Raithwall?” Nyt Balthierkin kuulosti kiinnostuneelta. Jokainen Ivalicella tiesi, että Raithwall oli aikoinaan ollut maailman rikkain ihminen. Hänellä oli ollut aarteita, joista muut saivat vain unelmoida.

”Kuninkaallisen sieppaus on vakava loukkaus”, Baschin ääni kantautui Franin ja Penelon takaa. Mies asteli ohjaamoon naisten ohitse ja vilkaisi Balthieria. ”Se ei ainakaan laske päästäsi luvattua palkkiota.”
”Kuinkahan paljon sinun päästäsi mahdetaan tänä päivänä tarjota, mietinpä vain”, Balthier tuhahti.

Basch ei vastannut, vaan käveli Ashen luokse. ”Sallikaa minun saattaa teitä Vosslerin sijasta”, hän pyysi prinsessalta. Tämä nyökkäsi hänelle ja hymyili ensimmäistä kertaa, mikä oli melkoinen muutos. Prinsessa taisi hiljalleen alkaa uskoa, ettei Basch ollut huhuista huolimatta petturi.

”Eli te liitytte joukkoomme?” Fran kysyi ja asteli ohjaamoon. Hän hätisti Vaanin taaemmas päästäkseen istumaan omalle paikalleen. Poika asettui välittömästi hänen taakseen.
”Pelleiletkö sinä? En minä ainakaan halua jumittua tähän paikkaan”, kloppi kommentoi.
”Sitten minäkin tulen!” Penelo huudahti ja juoksi ohjaamoon. Hän istui penkkiin, joka oli Vaanin takana.
”Penelo?” Vaan köhäisi hämmästyneenä. Ilmeisesti jokaiselle oli sinä aamuyönä tarjolla yllätyksiä.
”Älä jätä minua tänne”, tyttö pyysi ja loi Vaaniin sellaisen koiranpentukatseen, että Balthier olisi ollut siitä kateellinen, mikäli mies olisi nähnyt sen. Tämän katse oli kuitenkin kiinnittynyt prinsessaan, joka oli vallannut ilmapiraatin paikan.
”En tietenkään”, Vaan huokaisi. Kukapa olisi voinut tuollaista katsetta vastustaa.
”Sitten asia on päätetty. Meidän on paras lähteä, ennen kuin markiisi huomaa prinsessan kadonneen, niin kuin kunnon sieppaajat”, Fran totesi ja loi pistävän katseen Balthieriin.
”Teidän korkeutenne”, ilmapiraatti sanoi huomaamatta vieran tuijotusta.
”Ah, niin tietenkin. Olkaa hyvä, herra kidnappaaja”, Ashe naurahti ja päästi Balthierin ohjaajan paikalle. Itse hän asettui miehen taakse, kun taas Basch istui hänen taakseen.

Fran käänsi katseensa pois Balthierista ja keskittyi Strahlin mittareihin, kun mies käynnisti koneen. Viera tunsi vastenmielisyyttä Ashea kohtaan entistä enemmän, mutta hän päätti haudata tunteen syvälle sisimpäänsä. Prinsessa ei ollut tehnyt kerrassaan mitään. Sitä paitsi Raithwallin aarre oli niin suuri lupaus, että kukaan itseään kunnioittava ilmapiraatti ei olisi siitä kieltäytynyt. Totta kai Balthier halusi sen. Jos se tarkoitti, että prinsessan seuraa oli kestettävä vielä tovi, niin asialle ei voinut mitään. Raithwallin aarteen avulla vältettäisiin ongelmat Elzan ja Reddasin kanssa ja lisäksi heistä tulisi niin rikkaita, että he voisivat omistaa loppuelämänsä olemattoman mantereen etsinnälle. Jos se tekisi Balthierin onnelliseksi, Fran oli valmis sietämään pikkuprinsessaa vielä pari päivää.

”Voisiko joku vihdoin kertoa minulle, kuka kukin on ja mitä on tapahtunut?” Penelo vaati, kun Strahl oli turvallisesti päässyt ulos aerodomesta ja kiisi pitkin yötaivasta.
”Minä voin selittää”, Vaan tarjoutui välittömästi. ”Muistat, että lähdin Vanhan Dalanin ohjeiden mukaan etsimään kuningas Raminasin aarretta?”
”Yhym.”
”No, minä löysin sen… Ja Balthier ja Fran löysivät minut”, Vaan selitti. ”Mitä ilmeisimmin he liikkuivat samoilla asioilla.”
”Te siis todella ryöstitte isäni aarteet?” Ashe varmisti järkyttyneenä Balthierilta.
”Ei, me emme ryöstäneet yhtään mitään, sillä Vaan ehti ennen meitä ja vei ainoan aarteen, jonka olisimme halunneet. Kaiken huipuksi, mikäli teidän korkeutenne muistaa, hän ojensi sen viholliselle”, Balthier tuhahti, mutta iski naiselle kuitenkin silmää.
”Se oli pakkotilanne”, Vaan puolustautui. ”Tämä on siis prinsessa Ashe, jonka piti olla kuollut”, poika jatkoi. ”Me törmäsimme häneen, kun pakenimme viemäreiden kautta palatsista. Hän oli kaiketi kapinallisten…”
”Vastarinnan.”
”… kanssa valtaamassa linnaa takaisin.”
”Kyllä. Vossler ja minä olimme suunnitelleet iskua hyvin pitkään. Meidän oli tarkoitus hyökätä linnaan ja tappaa Vayne. Sen jälkeen olisin hakenut Iltahämärän sirun aarrekammiosta ja julistautunut Dalmascan valtiaaksi”, Ashe kertoi välissä.
”Suunnitelma ei tainnut oikein toimia”, Balthier huomautti.
”Vayne on sodankäyntinero. Hän luultavasti aavisti, mitä aioitte tehdä, aivan kuten hän aavisti kaksi vuotta aiemmin sen, että aioimme estää isäänne kirjoittamasta sopimusta”, Basch sanoi synkästi.
”Totta, Vayne oli varautunut, sillä muuten Ifrit olisi ollut Archadiassa”, Balthier vahvisti.
”Mistä sinä sen tiedät?” Ashe kysyi ja siristi silmiään.
”Kunhan seuraan aikaani”, Balthier hymähti ja keskitti sitten katseensa hyvin tiiviisti yötaivaalle.

Kun kukaan ei sanonut mitään, Vaan jatkoi selostustaan. Hän esitteli Baschin Penelolle ja kertoi, ettei tämä ollutkaan surmannut kuningas Raminasia ja Reksiä, vaan oli itse asiassa yrittänyt pelastaa molemmat, mutta tullut petetyksi. Koko Dalmascan kansaa oli petetty. Heille oli syötetty valheita kahden vuoden ajan.
”Vaikea uskoa, että prinsessa Ashelia on todella elossa.. ja kapteeni Basch myös”, Penelo sanoi. ”Migelo järjesti tarjoilun sin.. teidän muistotilaisuuteenne, korkeutenne. Olin itsekin paikalla. Ja nyt te istutte siinä elävänä. Sitä on vaikea ymmärtää.”
”Minunkin on vaikea ymmärtää viime päivien tapahtumia”, prinsessa vastasi. ”Toivon vain, että Vossler pitää Vaynen kiireisenä. Kuningas Raithwallin haudalle on pitkä matka.”
”Aivan, emmekä voi lentää sinne”, Balthier puuttui puheeseen.
”Miksemme?” Vaan kysyi.
”Hauta sijaitsee lännessä Dalmascan ja Rozarrian välissä olevalla jagdilla”, Fran selosti. ”Jagdit ovat alueita, joilla Usvaa on niin paljon, etteivät taivaskivet toimi. Ei ole olemassa sellaista ilmalaivaa, joka voisi lentää jagdin ylitse. Siksipä meidän täytyy kulkea Ogir-Yensan ja Nam-Yensan hiekkamerien ylitse jalan, ellemme onnistu nappaamaan muutamaa chocoboa, mutta epäilen, etteivät ne viihdy keskellä elotonta hiekka-aavikkoa.”
”Jagdit ovat luultavasti myös ainoa syy siihen, ettei Archadia ole jo yrittänyt valloittaa Rozarriaa. He eivät voi lentää suoraan Rozarriaan, vaan joutuisivat kiertämään. Sodasta voi tulla pitkä ja tuhoisa, joten heidän täytyy ensin varmistaa varustuksensa”, Balthier jatkoi vieran selostusta.
”Ilmapiraatiksi olet melkoisen perehtynyt Archadian sotapolitiikkaan”, Basch totesi kiinnittäen huomiota samaan asiaan kuin Ashe aiemmin.
”Kuten sanoin, seuraan aikaani. Ilmapiratismi ei ole mitään huvittelua, vaan vakavaa työtä, johon vallitseva poliittinen ilmapiiri vaikuttaa hyvin paljon.”

Basch näytti siltä, ettei täysin uskonut Balthierin sanoja, mutta kapteeni ei kuitenkaan tehnyt enempää huomautuksia, eikä esittänyt kiperiä kysymyksiä. Fran pohti, kuinka kauan Balthier pystyisi pitämään menneisyytensä salassa. Hiekkamerillä vaeltaessa tuskin vastaan tulisi vanhoja tuttuja, mutta jos piraatit aikoivat pysytellä prinsessan kannoilla vielä pitkäänkin, ei yhteenottoa Vaynen kanssa voinut välttää. Tohtori Cid taas teki tiivistä yhteistyötä Vaynen kanssa, mikä tarkoitti sitä, että Balthier ei voinut loputtomiin pitää salaisuuksiaan. Tietysti oli mahdollista, että mies aikoi jättää Franin kanssa muun joukon heti, kun kuningas Raithwallin aarre olisi saatu. Siitäkin asiasta Fran olisi mieluusti keskustellut miehen kanssa, mutta moisia suunnitelmia ei voinut ottaa puheeksi kaikkien kuullen.

Kun Bhujerba oli jäänyt riittävän kauas taakse, Balthier pyysi Frania määrittämään määränpään mahdollisimman tarkasti. Vieran onnistui löytää pieni kauppiaskeskittymän Dalmascan läntisen aavikon ja Ogir-Yensan välimaastossa. Hän ilmoitti koordinaatit ilmapiraatille, joka ohjelmoi Strahlin automaattiohjauksen niiden mukaan.

Ilmapiraatti kehotti kaikkia lepäämään mahdollisimman paljon, sillä matka hiekkamerien halki ei tulisi olemaan helppo. Todennäköisesti siihen menisi useampi päivä. Yöllä jokainen joutuisi vuorollaan pitämään vahtia, eikä teltassa nukkuminen muutenkaan tulisi olemaan herkkua.

”Haluaako teidän korkeutenne yläpedin?” Balthier tiedusteli noustuaan penkistään. Fran oli jo menossa hyttiin. Viera vilkaisi olkansa ylitse miestä ärtyneesti. Yläpeti kuului hänelle, vaikkei hän ollut siinä nukkunut kahteen vuoteen.
”Kiitos, mutta olen tottunut askeettisiin oloihin vastarinnassa. Sitä paitsi olen nyt tasa-arvoisessa asemassa muiden kanssa, joten nukun siellä, missä hekin. Otan myös oman vahtivuoroni, kun olemme hiekkamerillä. En halua mitään erityiskohtelua”, Ashe vastasi ja asettui parempaan asentoon penkillään.
”Kuinka vain”, Balthier hymähti ja jätti neljä muuta ohjaamoon. Fran tönäisi hytin oven kiinni, kun mies oli astunut sen toiselle puolelle.

Sanaakaan sanomatta viera kiskoi kengät jalastaan ja antoi niiden pudota lattialle. Hän pujahti alapedille lähelle seinää ja veti peiton päälleen. Balthier tuli vain hetkeä myöhemmin hänen viereensä.

”Mikä sinun suunnitelmasi on?” Fran kysyi hetken hiljaisuuden päätteeksi. Hän pakotti äänensä normaaliksi, vaikka aiemmat tapahtumat kiristivät hänen hermojaan. Hän ei ymmärtänyt omaa käytöstään, eikä pitänyt sitä missään nimessä itselleen tavallisena. Ensimmäistä kertaa hän arvosti kansansa äärimmäiseen itsehillintään pyrkivää kasvatusta, sillä ilman sitä hän olisi hyvinkin saattanut sanoa Balthierille jotain asiatonta ja turhaa. Ehkä ilmassa oli tavallista enemmän Usvaa ja se sai hänet levottomaksi sekä hermostumaan hölmöistä asioista.
”Raithwallin aarre korvaa loistavasti Raminasin menetetyn aarteen”, Balthier vastasi. ”Roikumme mukana, kunnes aarre on meillä ja poistumme paikalta. Kenties voimme turvallisuuden nimissä matkustaa tämän sekalaisen seurakunnan kanssa takaisin hiekkameriä pitkin ja ehkä jopa kohteliaisuudesta toimittaa heidät Rabanastreen, mutta sitten he ovat minun puolestani omillaan. En näe syytä, miksi meidän pitäisi puuttua Dalmascan ja Archadian väliseen kamppailuun. Ilmapiraateille riittää aina ryöstettävää, oli vallassa kuka tahansa.”

Fran oli koko ajan ollut siinä uskossa, että Balthieria eivät olleet missään vaiheessa ilahduttanut Archadian maailmanvaltausyritykset, mutta jälleen kerran hän piti suunsa kiinni. Viera ei tiennyt tarkalleen ottaen, mitä hän pelkäsi, mutta joihinkin aiheisiin ei vain kajottu, niin typerää kuin se olikin. Hän ja Balthier pystyivät keskustelemaan melkein kaikesta, mutta miehen menneisyys oli liian arka aihe.

”Kuulostaa hyvältä”, Fran totesi miehelle. Ajatus siitä, että matkoihin kului maksimissaan viikko, jos kaikki menisi hyvin, ilahdutti vieraa. Hän tunsi jopa rentoutuvansa ensimmäistä kertaa sen jälkeen, kun he olivat törmänneet Vaaniin Rabanastren linnan kuninkaallisessa aarrekammiossa.

Hyttiin laskeutui hiljaisuus. Fran ehti jo melkein nukahtaa, ennen kuin Balthier yllättäen avasi suunsa.
”Mitä se aiempi oikein oli?” mies halusi tietää.
”Mikä niin?” Fran mutisi unisesti.
”Se, kun puhuit siitä, kuinka me rakastamme sisaruksiamme.”
”Ei siinä mitään ollut”, viera tuhahti. ”Larsa vain luultavasti näkee Vaynen eri valossa kuin muut. Et kai sinä voi tosissasi kuvitella, että Vayne olisi pelkästään suuri paha? Jokaisella on erilaisia puolia. Vaikka me näemme vain Vaynen huonot puolet, niin perheelleen hän voi olla hyvin erilainen.”
”Sikäli kun tiedän, Vayne on tappanut veljiään varmistaakseen kruunun itselleen. Larsa on hengissä yksinkertaisesti siitä syystä, että hän on Vaynea nuorempi, eikä ole siis potentiaalinen kilpailija”, Balthier huomautti.
”Oletko nähnyt hänen tappavan ketään?”
”En, mutta se ei tarkoita, etteikö hän olisi tehnyt niin.”
”Etkö juuri sinä sanonut, että et ole nähnyt Baschin tappavan ketään. Halusit uskoa häntä, vaikka mitään varsinaisia todisteita hänen syyttömyydestään ei ole”, Fran väitti.
”Itse asiassa kertomus kaksoisveljestä käy melkoisen hyvin todisteesta. On täysin mahdollista, että tuomareiden joukossa on Baschin veli.”
”Emme kuitenkaan tiedä varmasti. Kyllä Vayneltakin taatusti löytyy selitys siihen, miksi hänen veljensä ovat saaneet surmansa. Keisarillisella perheellä voi olla paljonkin vihollisia, jotka haluaisivat hankkiutua eroon perheenjäsenistä yksi kerrallaan.”
”Epäilemättä, mutta Vayne on imenyt vallanjanonsa jo äidinmaidossa. Hän haluaa valtaa enemmän kuin mitään muuta. Basch ei vaikuta mieheltä, joka surmaisi oman kuninkaansa. Sitä paitsi sanoit itsekin, että häneen voi luottaa”, Balthier puolustautui.

Fran hymähti. Niin, hän oli todellakin sitä mieltä, että Baschiin saattoi luottaa. Mies vaikutti puhdassydämiseltä. Vaynea Fran ei tuntenut henkilökohtaisesti, mutta se mies taas antoi itsestään hyvin sydämettömän kuvan. Vayne saattoi näyttäytyä Larsalle hyvinkin rakasvana isoveljenä, olikin mahdollisesti sellainen, mutta viimeaikaiset julmuudet olivat pitkälti Vaynen vallanhimon syytä.

”Miksi sinä oikeastaan väittelet minun kanssani, vaikka olet pohjimmiltasi samaa mieltä?” Balthier kysyi aidosti hämillään.
”Yritän vain tuoda erilaisia näkökantoja asioihin. Jos asioita tarkastelee vain yhdeltä suunnalta, voi jotain jäädä huomaamatta. Pitää ottaa huomioon myös se, miten joku toinen mahdollisesti ajattelee. Silloin voi ymmärtää muiden näkemyksiä ja pyrkiä toimimaan niin, että tilanne olisi mahdollisimman hyvä kaikkien kannalta”, Fran selitti.
”Haluatko sinä, että tilanne olisi mahdollisimman hyvä myös Vaynen kannalta?”
”Olisi hyvä, jos maailmassa olisi rauha”, viera totesi.
”Niin kauan, kun Vayne jatkaa isänsä luvalla Ivalicen valloitusta, ei rauhaa ole. Dalmasca kapinoi, kunnes jokainen kapinahenkinen on kukistettu, ja siihen menee kauan. Ja tuskinpa Rozarriakaan aikoo antautua suosiolla.”
”Minä tiedän sen.”
”Eikö siis olisi parempi, että Vayne kukistettaisiin? Tietenkin se tarkoittaa surua hänen perheelleen, mutta samalla saataisiin aikaan rauha.”
”Niin, mikä on oikein? Enemmistön etu yksilön kustannuksella vai yksilön ehdoton etu?” Fran kysyi. ”Ei minulla ole vastauksia. Minulla on vain paljon kysymyksiä, joihin kukaan ei voi antaa täydellistä vastausta.”

Maailmaan mahtui paljon asioita, joihin ei ollut olemassa vastauksia. Tai ehkä vastaukset olivat olemassa, mutta ne olivat niin korkeaa ja suurta logiikkaa, ettei niitä voinut ihmisen tai vierankaan järjellä käsittää. Niiden ymmärtämistä varten olivat olemassa suuremmat voimat. Siksi vierat turvasivat Metsään. Metsä tiesi vastaukset kaikkiin kysymyksiin, mutta ei välttämättä antanut niitä vieroille. Vastausten antaminen ei olisi auttanut mitään, sillä vierat eivät kuitenkaan olisi ymmärtäneet. Siksi oli vain parempi totella Metsän tahtoa, sillä lopulta Hän pyrki vain hyvään. Metsä halusi lapsilleen parasta.

Ja siitä huolimatta Fran oli lähtenyt. Hän oli vapaaehtoisesti jättänyt Metsän ja kyvyn kuunnella Tämän ääntä. Hän oli kapinoinut, eikä hän tiennyt, oliko tehnyt oikean ratkaisun. Hän oli Balthierin kanssa onnellisempi kuin oli koskaan aiemmin elämässään ollut. Silti Metsän kaipaus tuntui onttona tunteena hänen sielussaan päivittäin, eikä hän ollut unohtanut sisariaan. Ei niitä, jotka olivat hänen vertaan, eikä niitä, jotka olivat kulkeneet nuoruusvuodet hänen kanssaan. Sisaria, jotka olivat sisaria elämässä ja uskossa. Miten heidät olisi voinut unohtaa?

Joskus viera kuitenkin mietti, olivatko sisaret unohtaneet hänet. Kansalleenhan hän oli kuollut.