Viettelys: Luku 23

Kirjoittajan huomioita:  Sain vuodenvaihteessa kuulla, että ficin pariin on löytänyt eräs henkilö, joka ei osaa lainkaan suomea. Hän oli saanut vinkin yhteiseltä tuttavaltamme. Hän on lukenut ficciä Google Translaten avulla, mitä en olisi koskaan uskonut tapahtuvaksi. Jotenkin koko juttu on tosi hämmentävä, ja samaan aikaan olen siitä äärimmäisen iloinen. 
 
Mahtavaa, että nykyisin tällainen on ylipäätään mahdollista. Tiedän, ettei automaattikäännös osaa aina tehdä parhaita mahdollisia valintoja eikä välttämättä saa kaikkea käännettyä ylipäätään oikein, joten en voi kuin ihastella sinnikkyyttä lukea näin pitkää ficciä haasteista huolimatta.

Minulle tämä oli niin uskomattoman ihana palaute, että halusin nyt jakaa sen kanssasi. Kirjoittaminen on usein yksinäistä, mutta tällaiset hetket muistuttavat fanifiktion kirjoittamisen yhteisöllisistä puolista.

Nautinnollisia lukuhetkiä!
 
Brief author's notes in English: I still cannot believe that someone is actually reading this fic with Google Translate. This kind of things happens once in a blue moon, to me at least. Thank you so much!
 
Sometimes I wish that I would be able to translate my fics and novels to English but it's too much work. I have so many stories to tell that translating stuff would take too much of my time (and my English is not good enough that I could just write everything in that language).


Luku 23

Houkutteleva tarjous


Cloud lopetteli juuri puhelua Vincentin kanssa, kun Tifa työnsi aamiaista Denzelin ja Marlenen eteen. Kumpikin lapsi nyrpisteli puurolle, joten hän kippasi sekaan marjoja ja maitoa.

”Miten Vincent?” Tifa kysyi.

”Hän jäi Yuffien luokse yöksi sen jälkeen, kun oli saattanut tämän kotiin”, Cloud vastasi.

”Sano minun sanoneen, että heillä on juttu menossa.”

”Hmm… ehkä.”

Tifa naksautti kahvinkeittimen päälle ja lastasi kaksi mukia pöydän ääreen. Cloud vilkaisi keitintä.

”Kuulin, ettei… tuota… kahvi ei ole hyväksi.”

Oli pakko pysähtyä katsomaan Cloudia, joka pöyhi jo valmiiksi sotkussa olevaa aamutukkaansa. Hän oli vähintään yhtä väsyneen näköinen kuin Tifasta tuntui. Edellisenä yönä unet olivat jääneet olemattoman vähiin, joten kahvi tuli totisesti tarpeeseen heille molemmille. Hämmentävää kuitenkin oli, että Cloud oli noin hyvin kartalla siitä, ettei Tifan kannattaisi imeä kofeiinia sisuksiinsa sitä tahtia, mitä sitä tällä hetkellä kului unettomien öiden vuoksi.

”Yritän vähentää”, Tifa sanoi ja täytti vedenkeittimen. Ehkä hän ottaisi sittenkin teetä. Se ei olisi niin paha.

Cloud nyökkäsi ja jäi keittimen viereen odottamaan kahvinsa valmistumista. Kiehumaan alkavan veden humina täytti keittiön ja peitti lusikoiden kilinän vasten lautasia. Oli taas sellainen hetki, kun olisi voinut kuvitella, että meneillään oli tavallinen perheaamu. Rinta-alaa riipaisi kuvaelman harhaisuus. Tifan katse kohtasi Cloudin. Oli aika edetä, vaikka Denzel ei välttämättä ottaisi asiaa hyvin.

Kun Tifa ja Cloud olivat päässeet istumaan aamiaispöytään, kumpikin pyöritteli mukiaan. Miten aloittaa? Kuinka lapsille puhuttiin tällaisista asioista?

”Meidän pitää kertoa jotain…” Cloud aloitti.

”Tiedetään jo. Tifa on paksuna”, Denzel sanoi ja jatkoi puuronsa töykkimistä lusikalla. ”Marlene kertoi.”

”Mistä…?” Tifa kysyi.

”Isi kertoi”, Marlene sanoi. ”Sinulla on vauva mahassa, ja Cloud on laittanut sen sinne.”

Tifan poskia ei ollut varmasti koskaan kuumottanut yhtä paljon. Kunhan hän näkisi Barretin seuraavan kerran, hän antaisi tämän kuulla kunniansa! Ensinnäkään ei ollut Barretin asia kertoa asiasta, ja toisekseen Barret ei edes tiennyt totuutta tilanteesta.

”Itse asiassa meillä on muuta asiaa”, Tifa sanoi. ”Cloud ja minä olemme päättäneet, ettemme ole enää yhdessä.”

Kaksi lusikkaa kolahti lautasille yhtä aikaa ja kaksi silmäparia tapitti pöydän ylitse. Pala lohkesi Tifan sydämestä, kun hän näki Denzelin kimaltelevat silmänurkat ja Marlenen alaspäin vajoavat suupielet.

”Se ei tarkoita, ettemme enää välittäisi teistä kahdesta ja Shelkestä. Te olette kaikki meille edelleen tosi rakkaita.”

”Johtuuko se siitä, että Shelke karkasi?” Denzel kysyi. ”Vai siitä, että minä pelaan niin paljon?”

Tifa puisteli päätään ja nousi paikaltaan. Hän kiersi pöydän toiselle puolelle ja rutisti Denzeliä. Kerrankin tämä ei pyrkinyt karkuun hänen otteestaan vaan suorastaan ripustautui kiinni.

”Se ei johdu mistään, mitä sinä, Shelke tai Marlene olette tehneet. Me vain huomasimme, että meillä on mukavampaa ystävinä.”

”Muuttaako toinen teistä pois?” Denzel kysyi.

”Minä alkuun”, Cloud sanoi. ”Kunhan Shelke löytyy, mietimme asumista tarkemmin. Denzel, me molemmat toivomme, että saamme asua sinun kanssasi.”

Denzel ei sanonut mitään, mutta Marlene alkoi itkeä. Nyt myös Cloud sai itseensä liikettä. Hän kiirehti pöydän toiselle puolelle ja nosti tytön syliinsä, mitä Tifa ei muistanut koskaan aiemmin nähneensä. Marlene kiersi kätensä Cloudin kaulaan ja hautasi kasvonsa hänen tukkaansa.

”Tämä on ihan tyhmää”, Denzel sanoi. ”Te olette ihan tyhmiä!”

Denzel riisti itsensä Tifan otteesta ja säntäsi yläkertaan. Askeleet tömisivät portaissa ja lopulta huoneen ovi kolahti kiinni. Luvassa taisi olla taas poissaolo koulusta. Tifan ei auttaisi kuin soittaa opettajalle ja selittää tilanne.

”Viekö Cloud minut kouluun?” Marlene kysyi.

”Voin viedä. Syö puuro loppuun ja hae sitten reppusi. Juttelen sillä välin vähän Tifan kanssa”, Cloud vastasi ja laski Marlene takaisin ruokapöytään.

Tifa ei voinut kuin ihmetellä Marlenen kykyä rauhoittua hetkessä. Toisinaan hän pohti, johtuiko se kaikesta, mitä tämä oli ehtinyt kokea ja nähdä. Marlene oli joutunut pärjäämään liikaa omillaan, kasvanut tulemaan toimeen oli tilanne mikä tahansa. Se ei ollut välttämättä hyvä asia. Tifa silitti Marlenen päätä ennen kuin seurasi Cloudia hiljaisen baarin puolelle.

Keskustelu lasten kanssa oli jäänyt lyhyemmäksi kuin Tifa oli toivonut, mutta Denzel tarvitsisi aikaa. Muutos oli iso pojalle, joka oli vasta muutama vuosi sitten menettänyt vanhempansa ja päätynyt asumaan 7th Heaveniin.

”Toivon, ettei viranomaisten kanssa tule ongelmia tämän takia”, Tifa sanoi. ”Denzel ei ansaitse menettää toisia vanhempia.”

”Ei niitä tule. Kyllä sinä tiedät, kuka edelleen vetelee naruista kaiken taustalla”, Cloud sanoi. ”Tarkistin asian Renolta. Shinra on täyttänyt virat. Sitä paitsi en voi kuvitella Denzelille parempaa äitiä kuin sinä. Hemmetti, minä se ongelma olen. Ehkä menetän tapaamisoikeuden.”

”Ei ikinä! Denzel palvoo sinua. Sitä paitsi haluan järjestää asiat niin, että hän voi oikeasti asua meidän molempien luona.”

Oli kuitenkin epäselvää, miten se ikinä onnistuisi. Baari tuotti kivasti, mutta laina oli iso yksin maksettavaksi yläkerran asunnon vuoksi. Toisekseen Tifa ei ollut täysin varma, halusiko enää asua siellä. Paikassa oli paljon muistoja, mutta se ei ollut suoranainen koti. Sitä paitsi vauvan nukuttaminen baarin yläkerrassa ei olisi varmasti helppoa, koska jopa Denzel havahtui välillä meteliin. Vaikka avoimet kysymykset huusivat vastausten perään, juuri nyt oli vaikea tarttua mihinkään.

Olisi myös pitänyt kysyä, missä Cloud aikoi jatkossa asua. Toisaalta vastaus oli selvä, mutta Tifa epäili, ettei Renon asunnossa ollut sen enempää tilaa kuin Rudenkaan luona. Ja oliko miesten suhde vielä sillä tasolla, että Cloud voisi oikeasti muuttaa Renon nurkkiin? Kysymyksen esittäminen tuntui sopimattomalta, vaikka edellisyönä Tifa ja Cloud olivat vihdoin onnistuneet puhumaan asioita halki.

Marlene ilmestyi baarin puolelle reppu olkapäällään ja juoksi Cloudin luokse. Jälleen kerran oli jätettävä asiat hautumaan.

”Pärjäätkö Denzelin kanssa?” Cloud kysyi Tifalta.

”Ei tässä hätää. Olkaa varovaisia ja tuokaa Shelke takaisin”, Tifa vastasi.

Cloud nyökkäsi, tarttui Marlene kädestä ja käveli ulos. Tifa jäi katselemaan, kuinka pölyhiutaleet tanssahtelivat pitkin baaria ikkunoista sisään tunkevan aamuauringon valossa. Juuri nyt hän seisoi risteyksessä, tiesi mihin suuntaan oli menossa muttei vielä kyennyt täysin ottamaan seuraavaa askelta. Ehkä oli vain harpattava eteenpäin siitä huolimatta.

Aamupäivän aikana Tifa piti itsensä kiireisenä soittamalla koululle ja lasten huoltajuudesta vastaavalle viranomaiselle. Molemmat puhelut olivat lopulta helpompia kuin hän oli kuvitellut. Paljon vaikeampaa oli houkutella Denzel alakertaan syömään lounasta. Tämä ei suostunut puhumaan mitään, vaikka Tifa yritti ensin jutella tulevasta ja lopulta vain niitä näitä.

”Sinä olet rakas”, Tifa sanoi, kun Denzel lähti takaisin yläkertaan.

”Joo, joo”, Denzel vastasi.

No, sentään vastaus kuulosti melkein tavanomaiselta. Tifa jäi siivoamaan pöytää ja pakottautui pysyttelemään alakerrassa. Denzel tarvitsisi aikaa ja sen jälkeen paljon rakkautta. Jotenkin oli osoitettava, etteivät asiat muuttuisi niin kauhean paljon, vaikka koteja olisi jatkossa kaksi.

Kun keittiö oli siivottu, Tifa siirtyi tarkastelemaan kirjanpitoa, mutta oli vaikea saada ajatukset pysymään kasassa. Numerot pyörivät silmissä ja väsymys hiipi luomille. Haukotus oli niksauttaa leuat. Lyhyeksi jäänyt yö iski voimalla takaisin. Tifa laski päänsä pöytää vasten ja antoi luomiensa sulkeutua. Vain pikkuhetkeksi. Sitten hän hoitaisi kirjanpidon ajan tasalle, menisi hakemaan Marlenen koulusta ja laittaisi lapsille jotain syömistä. Ihan pienet torkut vain, hän ummistaisi hetkeksi silmänsä.

~o~

Rykäisy sai Tifan kohottamaan päätään. Hetken ympäristö näytti sumealta mutta pikkuhiljaa baari alkoi piirtyä hänen silmiensä eteen. Hän syöksähti pystyyn, ja tähdet vilkkuivat silmissä niin, että oli pakko ottaa tukea pöydästä.

Keskellä 7th Heavenia seisoi valkoiseen pukuun pukeutunut vaaleatukkainen mies, joka nojasi kävelykeppiin. Hänen takanaan pönötti kaksi Turkia: vaaleahiuksinen lyhyt nainen ja häntä hieman pidempi wutailainen mies, jolla oli musta pitkä tukka. Rufus Shinra sekä Turkien Elena ja Tseng.

”Melkoista huolimattomuutta jättää etuovi lukitsematta, kun nukutte päivätorkkuja salissa, neiti Lockhart”, Shinra sanoi.

Tifa veti ilmaa keuhkoihinsa ja yritti saada pyörinnän päässään tasaantumaan. Hemmetti, että oli paha olo. Olisi pitänyt saada vettä ja jotain syömistä, mutta juuri nyt ei ollut hyvä hetki lähteä keittiöön.

Kävelykeppi kolahteli vasten lattiaa, kun Shinra kiersi baarin ympäri, tarkasteli pöytiä ja seiniä, tutkaili tiskin takana olevia pulloja. Kylmä hiki valui pitkin Tifan selkää, mutta hän pakotti itsensä suoraksi ja tuijotti miestä, jota ei ollut nähnyt aikoihin. Muistikuva Junonista välähti mielessä. Rufus Shinra oli tuominnut Tifan teloitettavaksi.

Tifa vilkaisi kelloa. Marlenea pitäisi kohta lähteä hakemaan, mutta hän ei voisi poistua ennen kuin olisi saanut Shinran ulos. Toivottavasti Denzel pysyisi yläkerrassa, sillä poika ei tarvinnut päiväänsä enempää järkytyksiä. Ifrit sentään, mikä oli saanut Shinran tunkeutumaan 7th Heavenin rauhaan?

Tseng ja Elena eivät sanoneet mitään vaan seisoivat ilmeettöminä taustalla, kun Shinra tarkasteli ympäristöään. Vihdoin mies pysähtyi ja istui yhteen pöydistä. Hän viittoi Tifaa liittymään seuraan kuin olisi omistanut paikan.

”Neiti Lockhart”, Shinra aloitti ja loi pitkän katseen Tifaan. Hän oli yhä miellyttävän näköinen, vaikka oli kärsinyt geostigmasta eikä pystynyt enää kävelemään ilman keppiä. ”Te menette hukkaan tässä paikassa.”

”Pidän työstäni”, Tifa vastasi ja istui pöytään. Hän risti kädet rinnalleen. Rude oli ehkä lämmittänyt hänen sydämensä, mutta Shinralle hän ei aikonut antaa anteeksi tuosta noin vain.

”Epäilemättä siinä on kiehtovat puolensa. Tuottaako baari hyvin?”

”Kohtalaisesti. Ei tällä rikastumaan pääse.”

Shinra nyökytteli ja kuljetti jälleen katsettaan ympäri salia. Hänen ilmettään oli mahdotonta lukea, eikä Tifa voinut mitään sille, että hänen ihonsa nousi nyppylöille. Tuttu kireys pyrki jälleen ohimoille ja vatsassa kiersi. Shiva sentään, hän ei aikonut oksentaa Rufus Shinran nähden.

”Teen teille tarjouksen, neiti Lockhart”, Shinra sanoi. ”Voitte miettiä sitä rauhassa.”

Tifa tyytyi nyökkäämään. Hän tiesi, ettei kannattanut ruveta inttämään vastaan ennen kuin kuunnellut, mitä Shinralla oli sanottavanaan. Rufus Shinra ei ollut tottunut siihen, että joku kieltäytyisi hänen tarjouksistaan.

”Ryhdyn sijoittajaksi 7th Heavenille, ja te siirrytte johtoon, kunnes jäätte äitiysvapaalle.”

Totta hemmetissä jo Rufus Shinrakin tiesi raskaudesta. Jos Rude oli paljastanut tilanteen, Tifa antaisi hänen kuulla kunniansa.

”Miksi ihmeessä sijoittaisit lähibaariin, josta nippanappa saa elannon perheelle?” Tifa kysyi.

”Yksi Shinra-yhtiön uusista tavoitteista on tukea paikallista pienyritystoimintaa, jotta saamme Edgen kukoistamaan. Toinen syy on henkilökohtaisempi. Olen sen velkaa teille. Olen pahoillani aiemmista teoistani, neiti Lockhart”, Shinra sanoi.

Tifa jäi tuijottamaan miestä. Edelleen oli mahdotonta sanoa, mitä hänen mielessään liikkui. Kasvoilla oli ilmeetön naamio mutta äänensävy ui korviin lipevän miellyttävänä, bisnesmäisen suostuttelevana. Ehkä Shinra oli sittenkin tottunut suostuttelemaan vastahakoisia kauppakumppaneita.

”Hyvän tahdon eleenä olen toimittanut Shinran arkistojen tiedot tohtori Olivia Clemensille, jotta raskautenne turvallinen eteneminen voidaan varmistaa”, Shinra jatkoi, ja tällä kertaa Tifa hätkähti.

”Onko Shinran tiedoissa jotain sellaista terveydestäni, jota en itse tiedä?” hän kysyi.

Rufus Shinran huulille nousi hymy, joka aiheutti kylmiä väreitä.

”Emme toki ole tutkineet teitä, mutta minun on oltava kartalla omien työntekijöideni taustoista paremmin kuin he itse.”

Tifa vilkaisi Tsengiä ja Elenaa. Lukemattomat ilmeet, ammattinaamio kummankin kasvoilla. Oli turha kuvitella, että kummastakaan saisi juuri nyt irti mitään, eikä todennäköisesti saisi myöhemminkään.

Shinra ojensi kätensä. Elena kaiveli laukkua, jota kantoi olallaan ja veti esille paperinipun, jonka toimitti Shinran odottavaan käteen. Paperit laskettiin Tifan eteen ja niiden päälle vielä käyntikortti, jonka oikeaan yläkulmaan oli painettu Shinran logo.

”Soittakaa minulle, kun olette tehnyt päätöksenne”, Shinra sanoi ja nousi pöydän äärestä. Kävelykeppi kalahteli jälleen lattiaa vasten, kun hän raahusti baarin ovelle. ”Sallikaa minun sanoa, valitsitte hyvin jo kerran, valitkaa siis hyvin myös uudestaan.”

Bahamut ja kaikki kutsuolennot! Tifa ei halunnut sotkeutua Rufus Shinraan edes pikkusormellaan. Tarjouksesta saattoi silti olla mahdotonta kieltäytyä, ellei hän halunnut menettää 7th Heavenia, ja todennäköisesti Shinra tiesi sen.

Oleellinen kysymys oli, mistä Shinra oli tietonsa onkinut. Tifa oli pyytänyt, ettei Rude ottaisi hänen lainaansa puheeksi. Oli inhottavaa edes ajatella mahdollisuutta, ettei Rude ollut kunnioittanut hänen tahtoaan tässä asiassa.

~o~

Tifa peitteli Marlenen ja Denzelin nukkumaan. Denzel käänsi hänelle selkänsä ja rutisti tyynyn syliinsä. Tifa silitti silkkistä tukkaa eikä sanonut mitään. Ilta oli mennyt vaitonaisissa merkeissä, Denzel ei ollut edes kiukutellut, kunhan jurotti. Ei ollut sanoja, joilla korjata tilanne.

Hiljaisuuden täytti tasainen tuhina, joka sai myös Tifan luomet painumaan. Päivä oli ollut niin täynnä kaikkea, ettei hän ollut ehtinyt miettiä Shelkeä, mutta nyt ajatukset ajautuivat taas tähän. Ehkä Shelke oli kokenut tulleensa hylätyksi, kun Tifa ja Cloud olivat velloneet omissa ongelmissaan. Tifa oli halunnut tarjota hänelle turvallisen paikan asua, normaalin perheen Deepground-kauheuksien jälkeen, mutta hän oli pettänyt odotukset. Kuvitellut itsestään liikoja ja haukannut liian suuren palan Shelken kustannuksella.

Kun Tifa oli horjahtaa Denzelin päälle, hän päätti, että oli aika nousta. Hän hiippaili ulos huoneesta ja painoi oven kiinni perässään. Alakerrasta kantautui baarin normaaleja ääniä, jotka eivät sopineet illan tunnelmaan. Ne olivat irrallaan kaikesta, mitä Tifan elämässä oli meneillään. Silti hän vaelsi alakertaan samalla, kun haukotteli leveästi. Aiemmin hän oli ollut iltaisin virkumpi mutta nyt hän oli hyvää vauhtia unimurmeloitumassa.

Marie hääräsi tiskin takana kuin olisi luotu sinne. Oikeastaan viime aikoina hän oli ollut siellä Tifaa enemmän, ja nyt näytti siltä, että osa kanta-asiakkaista viihtyi hänen seurassaan erinomaisesti. Muutamat kuitenkin vilkuttivat Tifalle, kun hän työntyi Marien vierelle ja kehotti naista pitämään taukonsa.

Marie oli hyvä työntekijä, erinomainen suorastaan, kun otti huomioon, että hän oli hakenut töihin Turkien suosituksesta. Kenties kokemus oli aitoa eikä tekaistua. Tifan päätä kuitenkin kiristi. Rude olisi voinut tarjota suoraan eikä vehkeillä selän takana. Tosin luultavasti Tifa olisi vielä tuolloin kieltäytynyt avusta. Kun Marie oli ilmestynyt 7th Heaveniin, Tifa oli nähnyt Ruden ensisijaisesti entisenä vihollisena.

Niin paljon salaisuuksia ja turhaa draamaa. Viimeiset kuukaudet olivat koostuneet pelkästään niistä. Ehkä oli parempi työntää se kaikki taakse ja keskittyä tulevaan. Tifa tyrkki oluttuoppeja odottaviin käsiin ja antoi mielensä vaeltaa paremmassa huomisessa, jossa asiat olivat vihdoin järjestyksessä ja sotkut unohdettu.

Melkein samalla hetkellä, kun Marie palasi tiskin taakse, baari ovi kävi.

”Aion ehdottaa, että menisit jo nukkumaan, mutta ehkäpä sanon vain, että vuorosi päättyy tältä illalta, pomo”, Marie sanoi, kun Rude astui sisälle.

Tällä kertaa Rudella ei ollut yllään Turkien uniformua mutta mustaa kauluspaitaa hän ei ollut hylännyt. Se oli yhdistetty suoriin farkkuihin. Solmio oli jätetty kotiin, samoin aurinkolasit tai sitten ne olivat paidan taskussa.

Tifa kiitti Marieta ja kiirehti Rudea vastaan. Muutama asiakas vilkaisi heidän suuntaansa, mutta tällä kertaa katseet eivät olleet kauhistuneita. Joko Rude alkoi olla tuttu näky tai siviileissä häntä ei osattu yhdistää Turkeihin. Tifa ei välittänyt pohtia muiden mielipiteitä vaan tarttui Rudea kädestä ja kiskoi hänet mukanaan yläkertaan. Hän painoi sormen huulilleen ja viittasi lastenhuoneeseen. Tuntui kiusalliselta viedä Rude makuuhuoneeseen, mutta sieltä äänet eivät kantautuneet yhtä hyvin kuin olohuoneen puolelta.

Rude riisui kenkänsä makuuhuoneen ovensuuhun, joten myös Tifa päätti luopua omistaan. Kenties jonain päivänä hän ei enää kuljeskelisi kengät jalassa kotonaan vaan noudattaisi samaa periaatetta Ruden ja Yuffien kanssa. Oli jo aika päästää irti slummielämän tottumuksista.

Tifa istui omalle sängylleen, ja Rude seurasi perässä. Kuin yhteisestä sopimuksesta kumpikaan ei vilkaissut Cloudin vuoteen suunnalle. Silti Cloudin läsnäolo häälyi kaikkialla, mikä sai Tifan ajattelemaan, että uusi koti voisi olla tosiaan paikallaan. Kenties Shinran rahoitus…

”Miten voit?”

”Puhuitko sinä Shinralle?”

Kysymykset pullahtivat ilmoille yhtä aikaa. Rude hieroi kaljuaan, ja Tifa nojasi kätensä vasten peittoa. Olisi ollut ihanaa vain peittorullautua mutta samalla solut heräilivät uudestaan eloon. Rude tuoksui herkulliselta. Kahvilta, jonka juomista Tifa oli vältellyt koko päivän.

”Rufus tiesi jo raskaudestasi, jos sitä tarkoitat. Hän oli kuullut muuta kautta”, Rude sanoi. ”Hän tiesi myös osuudestani, mutta hän ei ole typerys. Jos tarkoitat tarjousta, jonka hän tänään esitti sinulle, en puhunut lainastasi mitään. Se oli täysin hänen oma ajatuksensa.”

Ruden katse oli vilpitön. Hänen silmänsä olivat ilmeikkäät jopa hämärässä makuuhuoneessa. Valehtelemattomat silmät. Ei ihme, että hän käytti työtehtävissä aurinkolaseja.

”Olen ollut kamalan väsynyt ja stressaantunut koko päivän”, Tifa vastasi vuorostaan Ruden kysymykseen.

”Ehkä minun ei olisi pitänyt tulla, olisit päässyt nukkumaan.”

”Olen iloinen, että tulit. Sänky on ahdas, mutta jäätkö yöksi?”

Hymy keinahti Ruden huulille. Käsi kohosi, sormi seurasi Tifan leukapieltä ja sipaisi korvalehteä. Kämmen oli yhä viileä ulkoilman jäljiltä. Tifa nojasi vasten karheaa kämmentä ja nautti kosketuksen herättämistä lämpöisistä väreistä, jotka kulkivat koko kehon läpi.

”Sehän vain tarkoittaa, että minun on pakko nukkua kiinni sinussa”, Rude vastasi.

Tifa yritti hymyillä, mutta hymy hukkui haukotukseen. Hän pakottautui nousemaan sängyltä ja kiskoi paidan päänsä ylitse. Hame sai mennä samaa kyytiä, samoin rintaliivit, ennen kuin hän veti ylleen yöpaidan. Tavallisen puuvillaisen, vaikka pitsinen olisi varmasti miellyttänyt Ruden silmää enemmän. Toisaalta Ruden katse tarkkaili nytkin jokaista liikettä, seurasi vartalon kaaria niin kiinnostuneena, ettei puuvilla tainnut pahemmin haitata. Viimeiseksi Tifa ujutti vielä alushousut jalastaan ja antoi niiden pudota lattialle.

”Ajattelitko nukkua täysissä pukeissa?” Tifa kysyi ja loi pitkän katseen Rudeen. Hän astui miehen eteen ja kumartui sen verran, että sai nyprättyä ensimmäisen napin auki. Sormet löysivät toisen, kolmannen ja jatkoivat, kunnes jokainen oli avattu. Arpi erottui hieman vaaleampana Ruden iholla, joka huokui samaa houkutusta kuin kesällä. Edellisestä kerrasta oli aikaa. Heinäkuun helteet olivat jääneet taakse, mutta polte kumpusi syvältä Tifan sisältä, kun hänen katseensa liukui pitkin Ruden lihaksia.

Rude nousi sängyltä ja veti vyönsä auki. Tifa auttoi napit auki eikä voinut olla hipaisematta boksereiden etumusta. Hänen olisi pitänyt kiirehtiä nukkumaan, mutta sipaisu sai aistit havahtumaan orastavasta horroksesta.

”Sinä tarvitset lepoa”, Rude sanoi ja tarttui Tifaa ranteesta. Hän veti käden syrjään ja kuoriutui farkuistaan.

Vaatteet päätyivät siistiin pinoon Tifan lipaston päälle, sukat kuitenkin lattialle. Tifa veti peiton syrjään ja ehti asettua sängylle, ennen kuin Rude kiepsahti hänen viereensä. Sänky oli todellakin ahdas, jos sitä vertasi Ruden oikeaan parisänkyyn, jossa molemmille oli tilaa pyöriä rauhassa. Nyt Tifan oli pakko asettautua kyljelleen, jotta Rude mahtui selälleen. Toki myös toisinpäin olisi voinut olla, mutta hän halusi painaa päänsä vasten Ruden rintaa ja käpertyä kainaloon. Hän kietoi kätensä rinnan ylitse ja imi Ruden tuoksua nenäänsä. Niin kauan, siitä oli niin kauan, kun he olivat olleet näin lähellä tosiaan.

Ruden käsi kulki peiton alla pitkin Tifan kylkeä, eikä Tifa malttanut pitää omia sormiaan kurissa vaan lähti piirtelemään kiemuroita Ruden iholle, jota huokui yhä kesän lämpö. Sormenpää sipaisi nänniä, joka vastasi kosketukseen kohoamalla. Ruden huulilta karkasi hiljainen hymähdys, ja Tifa pyöräytti sormeaan nännin ympäri, neppasi kohoumaa kevyesti ja hivuttautui suukottamaan toista.

Iho oli suolainen, kun Tifa antoi kielensä kulkea sillä. Uni karkasi kauemmas, ja lämpö levisi kaikkialle. Ruden sormet silittelivät yhä Tifan kylkeä. Kosketus oli kevyt ja sai värinää aikaan syvällä sisimmässä.

Tifa antoi kielensä kulkea suolaisella iholla. Hän vaelsi ylemmäs, kunnes tavoitti kaulan ja kiemurteli sitä ylös aina parran rajaan saakka. Hän oli enemmän hereillä kuin koko päivänä, ja hänen sydämensä sykki jokaisen henkäyksen tahdissa. Korvalehti oli pehmeä, kun Tifa imaisi sen huuliensa väliin. Ruden suusta karkasi syvä mutta tukahtunut huokaus, joka muistutti myös Tifaa siitä, etteivät Denzel ja Marlene nukkuneet kovin kaukana. Cloudin kanssa hän oli tottunut varomaan pienintäkin inahdusta, mutta Ruden kanssa äänentasoa ei ollut koskaan joutunut pohtimaan. Ajatus kutkutti.

Tifa näykkäsi Ruden korvalehteä ja liu’utti samalla kättään alemmas miehen kyljellä, kunnes tavoitti boksereiden vyötärön, jota lähti vetämään alaspäin.

”Sinun pitäisi käydä nukkumaan…”

Ruden ääni tukahtui huokaukseen, kun Tifa imaisi korvalehteä kovempaa. Hän leikitteli yhdellä lävistyksellä kielellään ja kuuli, kuinka Ruden hengitys kävi raskaammaksi. Sormet nykäisivät uudestaan bokserien vyötäröä, ja tällä kertaa Rude suostui kohottamaan takamustaan sen verran, että vaatetta sai hivutettua alaspäin. Tifan oli pakko irrottaa otteensa korvalehdestä ja kohottautua, jotta sai kiskottua bokserit yhä alemmas. Lopulta Rude potki ne jonnekin peiton kätköihin.

Tifa laski kätensä reidelle ja veti sitä hitaasti ylöspäin. Ruden varsi kohosi vatsaa vasten valmiina toimintaan. Tifa ei muistanut, että se oli noin iso. Hän hivutti sormiaan ylemmäs kohti nivusia, piirteli ympyröiltä vailla mitään kiirettä. Ruden elin nytkähteli kosketusten tahdissa, odotti omaa vuoroaan.

”On kai turha pyytää sinua odottamaan aamuun?” Rude kysyi. Hänen äänensä oli matala ja tukahtunut. Ruskeat silmät katsoivat suoraan Tifaan ja niistä paistoi paljas halu, viikkojen aikana tukahdetut tunteet ja täyttymättömät toiveet. Kaikki se kipu ja tuska, jonka Tifa oli tuottanut, himo, jonka hän oli sytyttänyt ja pakottanut sammuttamaan.

Olisi pitänyt puhua asiat halki, mutta sen sijaan Tifa kapusi Ruden lantion päälle ja painoi itsensä vasten sykkivää vartta. Hänen kosteutensa levisi heidän välilleen, kun hän nytkäytti omia lanteitaan edestakaisin. Ruden kädet asettuivat hänen vyötärölleen ja pysäyttivät liikkeen.

”Oletko varma tästä?” Rude kysyi. ”Olen kyllä testannut itseni, ja nythän ei tarvitse enää varoa raskauden takia, mutta ymmärrän, jos et halua ilman…”

”Minusta otettiin hiljattain kaikki mahdolliset testit. Olen puhdas”, Tifa sanoi. ”Olen varma.”

Ruden ote heltisi sen verran, että Tifa saattoi kohottaa lanteitaan. Hän tarttui Ruden varteen ja ohjasi sen vasten herkimpiä paikkojaan. Hampaat pureutuivat alahuuleen, kun Tifa painautui alaspäin. Hänen päänsä taipui taakse, ja huulilta oli karata äänekäs voihkaisu, jonka hän sai juuri ja juuri nielaistua. Aiemmilla kerroilla Rude oli käyttänyt aikaa valmisteluun ja lämmittelyyn, ja nyt Tifa ymmärsi miksi. Kipu sekoittui nautintoon, kun Rude täytti hänet täydellisesti. Oli pakko pysähtyä paikoilleen ja haukkoa henkeä, kosteudesta huolimatta keho ei ollut valmistautunut vastaanottamaan Ruden kokonaisuudessaan.

”Ifrit…” Rude mutisi ja sykähti Tifan sisällä. ”Jos et nyt odota, en kestä kauan.”

Tifa painoi kätensä vasten Ruden alavatsaa ja pakottautui hengittämään rauhallisesti. Hän katsoi alaspäin ja hukkui ruskeisiin silmiin, jotka sanoivat kaiken sen, mitä ei ollut vielä lausuttu ääneen. Tifa kohotti lantiotaan äärimmäisen hitaasti ja antoi hengityksensä kulkea liikkeen tahdissa. Kun hän painautui jälleen alemmas, kipu ei viiltänyt enää. Rude auttoi häntä nousemaan uudestaan ja painoi hänet taas alas. Tahti oli hidas ja keinuva, mutta sai poltteen kasvamaan.

Hiljalleen vauhti kiihtyi. Tifa antoi kehonsa löytää oman rytminsä, joka muuttui koko ajan kovemmaksi. Hiki norui pitkin selkärankaa pakaroiden väliin, ja Ruden kädet puristivat hänen vyötäröään suorastaan kuumina. Oli pakko purra alahuulta, ettei voihke karannut ilmoille, ja silti oli liki mahdotonta olla täysin hiljaa. Pienet ynähdykset pyrähtivät ulos, ja sytyttivät liekit Ruden katseeseen.

Ruden kädet puristivat ja pakottivat Tifan paikoilleen. Hänen lantionsa nousi vasten Tifaa yhdellä voimakkaalla nykäyksellä, ja tukahtunut murahdus lipsahti huulilta samaan aikaan, kun hän syöksyi Tifan sisälle. Lämmin tahmeus levisi kaikkialle, kun Rude vetäytyi hitaasti ulospäin. Se tahmasi Ruden lantion ja Tifan sisäreidet, valui lakanalle, mutta Tifa ei välittänyt vaan laskeutui vasten Ruden yläruumista. Tahma imeytyi yöpaidan helmaan, kun hän nojautui alas ja imaisu Ruden alahuulen omiensa väliin. Suudelma oli nopea ja kiihkeä, kuten koko ilta. Siinä tiivistyi syksyn odotus.

”Sinä et ehtinyt täysillä mukaan”, Rude sanoi vasten Tifan huulia.

”Ei tässä kiire ole”, Tifa vastasi ja liukui Ruden kainaloon. ”Usko pois, nautin kyllä.”

”Aamulla, kun lapset ovat lähteneet kouluun, saat nauttia lisää”, Rude sanoi. Hän veti Tifan tiukemmin kiinni itseensä ja kiskoi peittoa heidän ylleen. Tifa ehti hetken miettiä sotkua, jonka he olivat saaneet aikaan, mutta loppujen lopuksi sillä ei ollut väliä. Petivaatteet saattoi aina pestä.

2 kommenttia

  1. Yaaaaaaay!!! This chapter was SO GOOD!! I loved it. I'm glad that Cloud and Tifa got to talk to the kids about the situation.

    I was superhappy to see Rude and Tifa spend the night. Your fic is seriously one of my favourite Rude x Tifa stories. Thanks again for writing it ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Thank you for your comment! It made me super happy. I still don't get it that someone is reading this and from abroad with translator. :D So awesome!

      You made my day once again! <3

      Poista

Kiitos palautteestasi!