Viettelys: Luku 32

Kirjoittajan huomioita: No niin. Viimeinen luku. Miten käy Tifan? 

Oikeasti tämän luvun jälkeen on vielä luvassa epilogi ensi viikolla, joten ei hätää.


Luku 32

Pelastus


Tifa liukeni ikkunan äärestä, vaikka oli vaikea irrottaa katse helikopterista. Hänellä ei ollut aavistustakaan, missä kunnossa Shinratornin katto oli ja oliko sinne edes turvallista mennä. Parempi vaihtoehto oli varmasti suunnata helikopterista huolimatta alaspäin ja etsiä jokin valonlähde, jolla ulkona ilmaista sijaintinsa. Ehkä ensin kannattaisi silti pyrkiä kauemmas tornitalosta.

Syvemmällä avokonttorin uumenissa oli pimeämpää kuin ikkunan ääressä. Tifa kulki kumarassa ja yritti pysyä koko ajan likellä pystyssä olevia sermejä, ettei piirtyisi hahmona ikkunoita vasten. Hän pääsi aulaan, jonka viherkasvit olivat pelkkiä rankoja purkeissaan. Lattialle oli kai jossain vaiheessa rapissut valtavia lehtiä, jotka olivat sittemmin murentuneet ja rahisivat nyt hänen kengänpohjiaan vasten.

Toisen hissin ovi oli auki ja kuilu avautui tyhjyyteen. Toinen oli jämähtänyt kiinni. Tifa livahti kuitenkin paikoilleen pysähtyneisiin liukuportaisiin ja kiirehti kerrosta alemmas. Uusi tila näytti etäisesti tutulta, kun Tifa tähysti ympärilleen. Hän oli saapunut valtavaan kahvilaan ja laskeutui sen ylätasolta alemmas. Pöytiä ja tuoleja oli kaatunut pitkin lattiaa, astioita levinnyt sinne tänne. Myös täällä pönötti huonekasvien runkoja, mutta osa ruukuista oli rysähtänyt kumolleen ja multa valunut lattialle.

Tifa säntäsi kahvilan läpi ja ohitse kokoushuoneiden. Hän ohitti vessakäytävän, joka läikäytti mieleen muiston. Oli ikuisuus siitä, kun hän oli Cloudin kanssa ryöminyt miesten vessasta ilmastointikanavaan Barretin pitäessä vahtia. Nyt hän kuitenkin oli varma sijainnistaan. Alas oli pitkä matka. Pitkä muttei mahdoton.

Vessakäytävä johti uuteen aulaan. Tifan katse kiinnittyi kuitenkin avoimiin lasioviin, josta samaan tilaan astui kaksi hahmoa. Hän lakkasi hengittämästä ja painautui käytävän seinää vasten. Mitään näkösuojaa ei ollut tarjolla.

Hahmot kulkivat hissien ohitse ja suoraan kohti Tifaa, joka lähti vetäytymään taaksepäin. Hän muisteli, että vessoilta lähti myös toinen käytävä, joka kiersi kokoustiloja ja palasi aulaan toisella puolella tornitaloa. Jos hän vain ehtisi lipsahtaa sinne ajoissa…

”Hojon tilat ovat yllättävän sopivat tarkoitusperiini”, tohtori Valentinen ääni kaikui seinistä.

”Olen positiivisesti yllättynyt, miten paljon niistä on säilynyt. Uskon, että ne riittävät kyllä nyt, kun meillä on tarvittava oma välineistö myös. Pihistin WRO:lta kaiken, minkä pystyin järkevästi kuljettamaan”, tohtori Clemensin ääni vastasi.

”Tämä sijainti ei silti ole paras mahdollinen. Meidän on vaihdettava paikkaa heti, kun p-aine on injektoitu ja synnyttäjän tila vakautunut. Jos annamme hänelle sopivan annoksen huumaavaa lääkettä, hänen muistikuvansa tapahtuneesta hämärtyvät melko suurella varmuudella riittävästi, ja voimme jättää hänet Midgarin rajalle löydettäväksi.”

”Eikö p-ainetta tarvitse injektoida uudestaan?”

”Tämä uusi versio on edellistä parempaa. Kertainjektio raskauden toisella kolmanneksella kohtuun riittää. Kun lapsi on ohittanut imeväisiän, otamme hänet haltuumme ja aloitamme sekä koulutuksen että lisäpistokset.”

Tifaa kylmäsi. Hän pääsi takaisin vessakäytävän alkuun ja livahti toiselle käytävälle. Hän peruutti hitaasti seinän viertä samalla, kun askeleet ja keskustelu siirtyivät lähemmäs vessoja.

”Tästä tulee pitkä projekti”, Clemens sanoi.

”Niin, en muuta odottanutkaan. Harmillisesti resursseja on entistä huonommin tarjolla, kun Shinra on kääntänyt kelkkansa. Osaamiseni myyminen on mahdotonta tällä mantereella, mutta kenties löytäisimme rahoittajan jostain toisaalta, kun olemme todistettavasti saaneet käynnistettyä Projekti T:n.”

”Projekti T:n?”

”Niin. Täytyy kai synnyttäjällekin kunniaa antaa.”

Tifa perääntyi nopeammin, ja juuri sillä hetkellä hänen jalkansa osui johonkin. Rysähdys kimpoili käytävän seinistä, kun kukkaruukku kaatui ja iskeytyi palasiksi. Kirosanat kaikuivat heti perään ja juoksuaskeleet tömisivät Tifan suuntaan. Hän kääntyi ympäri ja säntäsi eteenpäin pimeää käytävää. Se kääntyi oikealle, mutta molemmin puolin oli lasiseinäisiä kokoustiloja.

”Synnyttäjä karkaa!” tohtori Valentine sanoi. ”Kierrä toiselta puolelta!”

Tifa ei pysähtynyt vaan pinkoi aulaan ja syöksähti jumittuneisiin liukuportaisiin. Hän tupsahti immersioteatterin edustalle, ohitti Shinran kirjaston oven ja jatkoi museon puolelle. Huudot ja askeleet sekoittuivat hänen jalkojensa töminään, kun hän kiirehti halki pimeiden salien. Jompikumpi seuraajista sytytti taskulampun, ja Tifa syöksyi Shinran entisen johtajan patsaan taakse. Hän tasoitteli hengitystään ja yritti tekeytyä mahdollisimman näkymättömäksi. Olisipa hänellä ollut edes yksi materia käytössään, mutta hänen ainoat aseensa olivat rikottu posliinikulho, pätkä ketjua ja omat nyrkit. Kaikki vaativat lähikontaktin ottamista viholliseen.

Tohtorit etenivät pitkin salia. Clemens piteli taskulamppua ja osoitteli sillä näyttelyesineiden taakse. Valentine tuli hänen jäljessään. Tifa työnsi posliinin palan hameensa taskuun ja tarttui ketjuunsa paremmin. Hän hivuttautui eteenpäin seinän ja patsaan välissä ja jäi odottamaan tohtori Clemensin lähestymistä.

Aika valui eteenpäin äärimmäisen hitaasti. Tifan korvat erottivat jokaisen rasahduksen, joka tohtoreiden kengistä pääsi, hän kuuli henkäykset ja maistoi rakennukseen kertyneen pölyn suussaan. Tohtori Clemens eteni kohti patsasta, vielä muutama askel. Tifa veti hitaasti henkeä ja keskittyi ennen kuin heilautti ketjun naisen pään ylitse ja kiskaisi sillä hänet itseään vasten. Taskulamppu kieri kolisten lattialle ja jäi valaisemaan seinää. Tohtori Valentinen askeleet pysähtyivät.

Tifa kiskaisi posliinin taskustaan ja painoi sen rikkonaisen reunan vasten tohtori Clemensin kaulaa, jota kiristi samalla ketjulla. Nainen uikahti hänen otteessaan ja yritti rimpuilla muttei saanut ääntään kulkemaan.

”No niin, lopeta leikkisi, neiti Lockhart”, tohtori Valentine sanoi. ”Voimme neuvotella olosuhteistasi, mutta tällainen temppuilu on turhaa.”

”Viillän tohtori Clemensin kaulan auki, jos yrität lähestyä”, Tifa vastasi ja lähti kiskomaan naista kohti museon toista ovea.

”Älä ole typerys.”

Clemens harasi vastaan, mutta Tifa sai raahattua heidät molemmat ovelle, jonka painoi selällään auki. Hän kuuli, kuinka tohtori Valentine lähti liikkeelle myös. Miehen jalat piirtyivät taskulampun viereen ja hänen kätensä ilmestyi näkyviin, kun hän poimi sen lattialta. Tifa ei jäänyt katselemaan vaan perääntyi museon aulaan kohti seuraavia liukuportaita. Enää ne alas ja hän olisi kerroksessa 59, josta lähti portaikko aina ala-aulaan asti.

Nyt Clemens yritti jo potkia, ja Tifan oli entistä vaikeampi kuljettaa häntä. Posliini lipsui hänen sormissaan, etusormea tykytti ja kuumotti. Ketjua ei voinut painaa kireämmälle, ettei Tifa oikeasti kuristaisi Clemensiä.

Valo häikäisi Tifan silmiin, kun hän ehti portaikon avonaiselle oviaukolle. Oli mahdotonta erottaa Valentinea. Silmiä kirveli ja teki mieli nostaa käsi niiden suojaksi. Kuului naksahdus, jonka merkitystä Tifa ei ymmärtänyt.

”Ota huomioon, etten tarvitse Clemensiä enää. Hän oli suureksi avuksi tavoitteilleni keväästä lähtien, kun otin häneen yhteyttä, mutta nyt hän on tehtävänsä hoitanut. Olen pitänyt häntä mukana vain, ettei minun tarvitsisi tehdä kaikkea itse”, Valentine sanoi.

Clemens päästi älähdyksen. Tifa perääntyi oviaukosta porrastasanteelle muttei päässyt eteenpäin, koska Clemens naulitsi kantapäänsä kynnykseen ja sai heidät molemmat horjahtamaan. Taskulamppu häikäisi edelleen Tifan silmiä, joten oli mahdotonta nähdä kunnolla, mitä tapahtui. Ehtisikö hän karkuun, jos päästäisi irti tohtorista ja tyrkkäisi tämän toisen tohtorin syliin? Ainakin siten saisi etumatkaa portaisiin.

Tifa antoi posliinin pudota käsistään. Se töytäisi hänen kenkänsä kärkeä ja kimmahti siitä jonnekin. Hän kiepsautti ketjun mahdollisimman nopeasti pois Clemensin kaulan ympäriltä ja tuuppasi naista niin kovaa kuin pystyi. Taskulampun valo keinahti samaan aikaan, kun Tifan tärykalvot kipunoivat pamahduksesta, jota seurasi lyhyt mutta korvia repivä kiljaisu. Lämmintä, tahmeaa nestettä räiskähti Tifan päälle, ja hän erotti, kuinka Clemens luhistui hänen edessään.

Valentine astui Clemensin ylitse porrastasanteelle toisessa kädessä taskulamppu, toisessa pistooli, jolla hän osoitti Tifaa. Järki käski Tifaa perääntymään, mutta jalat eivät suostuneet yhteistyöhön. Veri valui pitkin hänen poskeaan ja kaulaansa.

~o~
 
37.

Rude oli ajatellut olevansa hyvässä kunnossa, mutta hän ei ollut koskaan juossut portaita 59 kerroksen verran. Myös Renon ja Kisaragin askeleet hidastuivat kerros kerrokselta ja lopulta he jäivät jälkeen. Ylempää kantautui kamppailun ääniä, eikä Rude voinut olla ajattelematta, mitä tapahtuisi, jos kamppailijat putoaisivat. Kamppailijat, joista toinen saattoi hyvin olla Tifa.

41.

Ehkä haavoittunut Tifa.

42.

Ääni oli ollut laukaus. Siitä ei ollut epäilystäkään. Se kaikui edelleen Ruden korvissa ja työnsi mieleen kuvia, joita hän ei olisi kaivannut. Pää piti pitää kylmänä, mutta juuri nyt se oli mahdotonta.

46.

Tifa saattoi olla haavoittunut.

47.

Lapsi saattoi olla vaarassa.

48.

Molemmat saattaisivat kuolla.

49.

Ruden hengitys kulki puuskina. Hiki valui hänen paidankaulukseensa ja sydän jyskytti rintaa vasten kivuliaasti. Pohkeet anelivat armoa mutta nousivat yhä uudestaan seuraavalle portaalle. Vaikka Ruden jokainen lihas oli hänen kanssaan eri mieltä, hän jatkoi eteenpäin. Ne olivat vain portaita. Hän oli selvinnyt pahemmasta. Paljon pahemmasta.

56.

Jos Tifa ja lapsi kuolisivat, se olisi pahempaa kuin mikään. Rude ei koskaan antaisi itselleen anteeksi.

57.

Suussa maistui metalli. Hiki norui silmiin, ja Ruden oli pakko nostaa lasejaan. Ne lipsahtivat kädestä ja kolisivat alas portaita, mutta hän ei pysähtynyt poimimaan uusia takkinsa taskusta.

58.

Tömähdys. Älähdys. Hiljaisuus.

59.

Rude syöksyi porrastasanteelle, jota valaisi lattialla pyörivä taskulamppu. Hänen oma lamppunsa tavoitti Tifan, joka laski juuri jalkansa alas ja huojahti kuin olisi ollut pyörtymäisillään. Pienet kädet olivat puristuneet tiukkoihin nyrkkeihin, oikea tihkui verta, jota oli myös naisen kasvoilla ja kaulalla.

Oviaukossa makasi joku, samoin porrastasanteen lattialla. Ruden jalka kolahti kovaan esineeseen. Ase kieri kohti Tifaa, joka käänsi katseensa portaisiin. Ruden näkökenttä muuttui sumeaksi, ja yhtäkkiä hän oli varma, ettei pystyisi enää hengittämään.

~o~

Tifan keho lähti liikkeelle itsestään. Hän ei kuolisi tänne, hän ei antaisi lastaan tuolle sairaalle miehelle. Kierrepotku tömähti suoraan Valentinen ranteeseen ennen kuin Tifa edes itse kunnolla ymmärsi, mitä oli tekemässä. Ase kimposi miehen kädestä ja lensi jonnekin. Mies itse tömähti vasten seinää, ja taskulamppu putosi lattialle, missä se pyöri ympyrää. Koko porrastasanne tärisi samalla, kun jostain kantautui raskasta huohotusta.

Uusi kolahdus, ja aseen perä iskeytyi Tifan kengän kylkeen. Hän kääntyi katsomaan portaiden suuntaan eikä ollut uskoa silmiään. Ruden kasvot välähtivät taskulampun kieppuessa. Jälleen Tifa lähti liikkeelle ajattelematta asiaa lainkaan. Hän suorastaan hyppäsi käsivarsille, jotka ottivat hänet vastaan ja kiertyivät ympärille. Sulkivat ulos kaiken muun. Ruden kädessä ollut lamppu kolisi lattialle toisen seuraksi.

Tifa tuskin havaitsi kahta hahmoa, jotka säntäsivät hänen ja Ruden ohitse kohti tohtoreita. Hän näki vain ruskeat silmät, jotka tarkkailivat häntä.

”Olet loukkaantunut”, Rude sanoi.

Pehmeä nahkahansikas pyyhkäisi Tifan veristä poskea. Tifa puisteli päätään ja kohotti oikean kätensä.

”Vain haava sormessa. Osaat kyllä paikata sen”, hän vastasi.

”Älä sano, että viilsit taas itse itseäsi.”

Tifa vastasi hymyllä ennen kuin painoi katseensa ja painautui tiiviimmin Ruden rintaa vasten. Kädet silittivät hänen selkäänsä. Veren rautaiseen hajuun sekoittuivat kahvin ja partavedet tuoksut, jotka saivat lämmön uimaan ihon alle.

”Takaraivo pirstaleina. Helkkari, Lockhart.”

Renon ääni tunkeutui Tifan tajuntaan. Hän vetäytyi Ruden otteesta ja kääntyi katsomaan toista Turkia, joka oli poiminut taskulampun käteensä ja mennyt tutkimaan Clemensin ruumista. Yuffie puolestaan oli ehtinyt iskeä käsiraudat tajuttomalle Valentinelle.

”Valentine ampui hänet”, Tifa sanoi ja heilautti kättään Yuffien vieressä makaavan miehen suuntaan.

Yuffie potkaisi Valentinea pohkeeseen.

”Saamarin paskiainen! Kehtasitkin siepata Tifan! Jos et olisi sukua Vincelle –”

”Yuffie…” Tifa sanoi.

Yuffien uusi potku pysähtyi puolitiehen, ja hän ryntäsi Tifan luokse. Jälleen kädet kietoutuivat Tifan ympärille, kun Yuffie rutisti häntä koko voimallaan.

”Näytät karsealta”, Yuffie sanoi ja pyyhkäisi vuorostaan Tifan poskea kädellään.

Tifa hymyili ja työnsi Yuffien käsivarren mitan päähän vain katsoakseen häntä tarkemmin. Yuffien lyhyt tukka sojotti miten sattui ja hiki oli tahrinut hänen paitansa arvatenkin portaissa juoksemisen jäljiltä. Millään tuolla ei kuitenkaan ollut merkitystä, koska Yuffie oli tullut yhdessä Turkien kanssa pelastamaan Tifaa. Yuffie, joka ei voinut sietää Turkeja.

”Ja uusi hameesi on pilalla”, Yuffie jatkoi.

”Niinpä. Ja tässä oli vielä taskutkin”, Tifa vastasi ja antoi huokauksen purkautua huuliltaan.

”Jou, Kisaragi, mukaan. Mennään tsekkaamaan katto ja soitetaan Tsengille. Kukaan ei halua kantaa näitä kahta alas portaita pitkin”, Reno sanoi ja tökkäisi Clemensin ruumista kenkänsä kärjellä.

Yuffie rutisti Tifaa vielä kerran, ja lähti sitten Tifan hämmästykseksi ilman vastalauseita Renon perään. Porrastasanteelle laskeutui hiljaisuus yhdessä pimeyden kanssa, sillä Reno ja Yuffie olivat vieneet taskulamput mennessään. Oikeastaan Tifa oli kiitollinen, ettei voinut nähdä kahta lattialla makaavaa hahmoa kunnolla.

Rude astui jälleen lähemmäs Tifaa, kunnes he seisoivat aivan liki toisiaan siinä keskellä taistelukenttää. Pimeydessä Ruden ääriviivat hädin tuskin erotti, mutta Tifa pystyi aistimaan miehen läsnäolon jokaisella solullaan. Mitä tahansa nyt tapahtuisi, hän tiesi olevansa turvassa.

”Tifa, tiedän, ettei tämä ole oikea aika eikä paikka, mutta tajusin jotain, kun katosit. Mikään aika ja paikka ei ole koskaan riittävän oikea. On vain tämä hetki”, Rude sanoi.

Tifa nielaisi. Hän avasi oman suunsa, mutta Rude painoi sormen hänen huulilleen kuin olisi nähnyt liikkeen.

”Rakastan sinua. Enkä ole koskaan rakastanut ketään tällä tavoin. Näin palavasti”, Rude sanoi.

Hiljaisuus laskeutui porrastasanteelle. Se kietoutui Tifan ympärille, kun Ruden sormi liikahti hänen huuliltaan ja käsi etsiytyi hiuksiin, jotka olivat yhtä takkuista sotkua. Tifa oli yltä päältä veressä, ei ollut peseytynyt kunnolla ja hänen vaatteensa haisivat, mutta millään tuolla ei ollut merkitystä. Hän kiersi omat kätensä Ruden niskaan ja kurottautui ylemmäs.

”Minäkin rakastan sinua, Rude.”

2 kommenttia

  1. Voi juku nytkö se jo loppukin!! Vielä epilogia odotellessa, mutta voi apua. Tää on ollut ihan mieletön lukea. Onkin ollut puhetta, miten en oikeastaan ollut kiinnittänyt Ruden ja Tifan suhteeseen sen kummempaa huomiota ennen tätä. En tiedä miten olis, jos olisin pelannu remaken läpi. On toki läpipeluu tullut katsottue youtubesta (taiskin olla sun linkkaama) ja onhan Rude niin komea ruskeine silmineen.. No kuitenkin, kiitos sulle tästä kokemuksesta, oot avannut mun silmät ihan uudella tavalla <3 Ihana loppu, sopivan mysteerinen/avoin seuraaville kohelluksille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Epilogi vielä tosiaan! Tuli just tänään ulos. :D

      Kiitos kovasti, että kommentoit, ihana <3 Tifalla ja Rudella on ainakin tuossa Remaken ekassa osassa ihan supervähän vuorovaikutusta, mutta silti Ruden ihastuksen merkit oli musta ihanasti ilmassa. Tietty osasin niitä tarkkailla, koska alkuperäisen pelin Gongaga-kohtaus, mutta silti upeaa, että ne oli siellä.

      Kovasti yritän levittää Ruden ja Tifan ilosanomaa tämän ficin kautta. :D

      Poista

Kiitos palautteestasi!