Ficcikirjasto

Tyttäreni äiti, et tiedä, kuinka paljon sinua arvostan.

Suru voi olla pohjaton, siihen voi hukkua. Kun suru koskee koko valtakuntaa, se riipii kaiken hajalle. Sinä purjehdit rantaamme ja pelastit minut hukkumiselta, pelastit Alexandrian. Ilman sinua en olisi saanut tytärtäni.

Tyttäreni äiti, lupaan sinulle, että käyn vuosittain haudallasi ja annan sinulle kiitokseni. Lupaan, ettei tyttäreni näe surullista päivää, ei kurjuutta. Kasvatan hänet kuin omani ja hän on perivä valtakuntani, kun minun on aika jättää tämä maa. Hän saa arvoisensa ja rakastavan isän ja kodin, josta ei puutu mitään.

Tyttäreni äiti, sinä et kuollut turhaan. Otan lapseni syliin ja olen äiti jälleen.