Torstai 10. joulukuuta 2015
Windy
kikatti kippurassa jollekin lastenohjelmalle, jonka Tifa oli laittanut
pyörimään Yuffien tv:stä heti saavuttuaan. Yuffie oli jopa yllättynyt, miten
hyvin pikkutyttö viihtyi ohjelmansa parissa. Tifa oli saanut juotua jo puolet
kahvikupillisestaan rauhassa, mikä oli kuulemma harvinaista, ellei Windylle
keksinyt riittävästi viihdykettä.
”Vincent
tulee sitten tänään kotiin?” Tifa kysäisi. Yuffie nyökkäsi.
”Joo,
Cid kuulemma hakee hänet ja Barretin Costa del Solista. Eikö olekin epäreilua,
että ne kaksi pääsivät viettämään päiviä aurinkorannalla, kun me saamme rämpiä
pimeydessä?”
”En
ihan usko heidän makailleen auringossa”, Tifa nauroi.
”Ei
sitä tiedä. Mistä vetoa, että Vincent on ruskettunut niin perusteellisesti,
ettei käy enää vampyyristä?”
”Kiva
kuulla, että olet taas enemmän oma itsesi”, Tifa huomautti eikä välittänyt
Yuffien kommentista. ”Minä olin vähän huolissani teistä.”
”Meistä?”
”No,
sinusta ja Vincentistä. Sinä olit niin etäinen silloin ostosreissulla ja
Vincentkin oli vähän outo, kun soittelin hänelle.”
Ai,
Tifakin oli huomannut sen? Yuffie nielaisi, ehkä hän ei ollut kuvitellut
Vincentin kireyttä. Oliko mahdollista, että Wayland oli sittenkin mennyt
kertomaan miehelle? Saattoiko Vincent jopa miettiä, miten ongelmasta
päästäisiin eroon? Ei sellainen kyllä ollut Vincentin tapaista. Tämä varmasti
kantaisi vastuunsa, mutta ei se tarkoittanut, että tämä olisi iloinen…
”Yuffie…
Yuffie, kaikki ei ole hyvin. Kerro minulle, mistä tuulee”, Tifan ääni tunkeutui
Yuffien ajatusrämeen läpi juuri, kun hän oli uppoamassa paniikin
suosilmäkkeeseen.
”Mitä
Vincent sanoi? Puhuiko hän minusta?” Yuffien oli pakko kysyä.
”Ei
hän mitään erityistä sanonut, muuta kuin, ettet sinä ole pitänyt yhteyttä. Onko
jotain sattunut?”
Yuffie
laski oman kahvikuppinsa olohuoneen pöydälle ja nosti jalat sohvalle rintaansa
vasten.
”Pieni
vahinko vain. En tiedä vielä, mitä teen asialle”, hän mutisi.
”Millainen
vahinko?”
”Tuollainen…”
Yuffie vastasi ja viittasi pikaisesti peukalollaan lattialla kierivän ja
kikattavan Windyn suuntaan. Tifan silmät levisivät ja tämä tyrkkäsi kiireesti
kahvikupin Yuffien kupin viereen, ennen kuin kurottui halaamaan häntä lujasti.
”Onneksi
olkoon!” Tifa hihkui niin äänekkäästi, että Windykin jäi hetkeksi tuijottamaan
äitiään.
Tifa
vetäytyi kauemmas ja tuijotti Yuffieta kostein silmin. ”Siitäkö se johtuu? Eikö
Vincent tiedä, miten suhtautua?”
”En
minä tiedä! En ole kertonut hänelle”, Yuffie huokaisi.
”Sinun
täytyy kertoa.”
”Ei
tällaisia uutisia puhelimessa lauota.”
”Ei
tietenkään, mutta tänään kerrot, kun hän tulee kotiin.”
”Ehkä…
mutta, entäs jos en halua pitää sitä?”
Tifa
oli pitkään hiljaa. Yuffien sydämen lyöntiäänet sekoittuivat Windyn kikatuksiin.
Hän katseli, kuinka tyttö suuntasi yhtäkkiä kohti tv:tä ja alkoi tökkiä sitä
kuin yrittäen saada videon reagoimaan liikkeisiinsä.
”Vincentillä
on silti oikeus tietää. Päätöksen pitäisi olla teidän yhteinen”, Tifa sanoi
lopulta. ”Etkö sinä sitten halua?”
Yuffie
kohautti olkapäitään. ”En tiedä, osaanko mitään. Siitä on niin kauan, kun äiti
kuoli ja minä olen tällainen… kyllä sinä tiedät, millainen.”
”Sinä
olet lempein ja välittävin ihminen, jonka tunnen”, Tifa väitti. ”Vähän raisu
ehkä, ostat Denzelille sopimattomia pelejä ja hemmottelet Windyn piloille,
mutta ihan varmasti te pärjäisitte. Ja minä autan kyllä, ja varmasti Shera
auttaa myös. Sitä paitsi Vincentistä tulisi loistava isä.”
Ӏiti,
äiti, äiti!” Windy keskeytti ja tunki sohvalle. Tyttö pusersi itsensä Tifan
syliin ja yritti tarttua naisen hiuksiin tunkeakseen ne suuhunsa. Tifa
heilautti pitkän tukkansa selän taakse ja nauroi. Windy jäi näpertämään naisen
kaulassa roikkuvaa korua.
”Ei
tämä niin vaikeaa ole, kyllä sinä selviydyt”, Tifa vakuutteli.
Yuffie
tuijotti parasta ystäväänsä, joka näytti nauttivan täysin rinnoin
tilanteestaan. Voisiko hän kokea jotain samanlaista? Osaisiko hän? Oliko Tifa
oikeassa siinä, että he pärjäisivät?
”Ei
sinun tarvitse vielä päättää”, Tifa huomautti, ”mutta kerro Vincentille. Voitte
miettiä yhdessä.”
”Älä
kerro vielä muille, jooko?” Yuffie pyysi.
”En
tietenkään. Haluatko, että teen sinulle pikkujouluihin omat juomat? Kukaan ei
huomaa mitään”, Tifa ehdotti ja iski silmää. Hymy levisi Yuffien kasvoille.
”Sinä
olet paras, Teef, tiesitkö sen?”
Tifa
nauroi. ”Haluan vain auttaa. Sitä paitsi haluan Avalanchen hulluttelevan
ninjaprinsessan takaisin. Tämä ei ole maailmanloppu, vaan uuden alku, Yuffie.”
”Katsotaan
nyt”, Yuffie tuhahti, mutta nyökkäsi kuitenkin. Jostain syystä Tifan kanssa
puhuminen yleensä sai kaiken tuntumaan paremmalta. Ehkä hän voisi yrittää ottaa
Tifasta mallia?
Ei kommentteja
Kiitos palautteestasi!