Lauantai 12. joulukuuta 2015
Yuffie
livautti itsensä punaiseen vartaloa myötäilevään mekkoon, joka ylsi hädin
tuskin reisien puoleen väliin. Tifan suosituksesta hän oli kihartanut vuosien
varrella pidemmäksi venähtäneet hiuksensa ja näytti nyt jotenkin… aikuiselta?
Ei, mutta erilaiselta kuitenkin. Hän tuijotteli tovin peilikuvaansa ja pohti,
mikä oikein oli muuttunut.
”Sinä
hehkut”, Vincent kommentoi keittiön ovensuusta. Yuffie hymyili miehelle peilin
kautta ja kääntyi sivuttain. Hän aikoi juuri heittää tyylinsä mukaisen napakan
kommentin, kun hänen katseensa nauliintui peilistä heijastuvaan sivuprofiiliin.
Se ei ollut aivan niin solakka kuin hän oli ajatellut. Ei hänen vatsansa mikään
kumpu ollut, melko litteä vielä, mutta kyllä se pömpötti aiempaan verrattuna.
Uusi mekko toi sen esille eri tavalla kuin tavalliset vaatteet. Miksei hän
ollut huomannut ilmiötä jo kaupassa?
”Mikä
hätänä?” Vincent kysyi ja asteli Yuffien luokse. Kauhu nousi pyöristyneestä
mahasta Yuffien kurkkuun. Ei hän voisi kertoa Vincentille, ei ainakaan nyt. Hän
ei oikeastaan edes tiennyt, miksi kertominen tuntui vaikealta. Vincent ei ollut
sitä tyyppiä, joka pakoili vastuuta ja lähti kävelemään ovet paukkuen, mutta
tämä ei myöskään koskaan ollut osoittanut erityistä mielenkiintoa lapsia
kohtaan. Tifa oli pari kertaa iskenyt Windyn Vincentin syliin, mutta molemmat
olivat näyttäneet helpottuneilta, kun epämääräinen pitelyoperaatio oli ollut
ohitse.
”Ei
mikään. Mietin vain, pitäisikö minun sittenkin laittaa jotain muuta päälle”,
Yuffie naurahti.
”Juurihan
sinä sanoit, että hankit tämän mekon ihan vain pikkujouluja varten”, Vincent
kummeksui. Tämän kulmakarvojen väliin ilmestyi tutuksi käynyt ryppy. Se
tunkeutui esille aina, kun mies ei pysynyt Yuffien järjenjuoksun perässä, mitä
tapahtui melkoisen usein.
”No
joo, mutta olen tainnut syödä liikaa hiilareita. Olen ihan turvoksissa”, Yuffie
väitti. Ainakin hän muisti kuulleensa jostain, että osa ihmisistä sai
turvotusta hiilihydraateista. Siinä olisikin loistava tekosyy, johon hän voisi
ainakin hetken vedota.
”Niinkö?
Minusta sinä näytät tavallistakin viehättävämmältä”, Vincent väitti. Tämä kehui
Yuffieta harvoin kovin avoimesti ja missä tahansa muussa hetkessä Yuffie olisi
ollut äärimmäisen imarreltu.
”Se
johtuu vain siitä, että olet ollut reissussa melkein kaksi viikkoa, eikä oikea
kätesi nyt vain ole visuaalisesti kovin viehättävä”, Yuffie puuskahti, mutta
pieni hymy kuitenkin karkasi hänen huulilleen. Oli hyvä, ettei mekkoa
pyöristävä pieni kumpu saanut Vincentiä kangistumaan ainakaan kauhusta.
~o~
”Joko
kerroit Vincentille?” Tifa sihahti Yuffien korvaan samalla, kun ojensi hänelle
aurinkovarjolla koristellun sinisen drinkin. Yuffie otti juoman vastaan ja
siemaisi sitä puistellen päätään.
”Minusta
ei ollut hyvä ajatus kertoa hänelle juuri ennen pikkujouluja”, hän vastasi.
”Olet
varmaan oikeassa. Huomenna on parempi hetki”, Tifa myönsi. ”Saatte keskustella
rauhassa.”
Seuraavana
aamuna olisi myös hyvä hetki teeskennellä krapulaa. Pari viimeisintä aamua
olivat olleet hankalia, sillä Yuffie oli voinut huonosti, mutta oli pyrkinyt
kaikin keinoin salaamaan sen Vincentiltä. Onneksi tämä oli viihtynyt omissa
oloissaan vietettyään liikaa aikaa Barretin seurassa, joten Yuffie oli saanut
rauhassa teeskennellä käyvänsä vesilaskua kohtuuttomasti paisuttavassa,
pitkässä suihkussa.
7th
Heavenin ovi kävi ja Cid ja Shera astuivat sisään. Pikkujoulut olivat jo
hyvässä vauhdissa, pariskunta sen sijaan oli saapunut poikkeuksellisen myöhässä.
Cidin ilme oli kärttyisä, mutta Shera oli laittautunut parhaimmilleen. Kenties
edellinen johtui jälkimmäisestä, Shera ei ollut kaikkein nopein laittautuja.
”Näyttää
siltä, että tarvitaan pikaisesti kylmää olutta”, Tifa huomautti ja kurotti
tölkin jäistä tiskin takaa. Hetkessä tämä oli jättänyt Yuffien tiskin ääreen
ihmettelemään ja kiirehtinyt ottamaan vastaan pariskunnan.
”Sinä
näytät tavallistakin selvemmältä, yo”, Yuffie kuuli huomautuksen korvansa
juuresta. Kun hän käännähti, Reno vinkkasi hänelle silmää ja kohotti omaa
oluttölkkiään. ”Et ole vielä tanssimassa pöydillä.”
”Sitähän
sinä toivoisit”, Yuffie tuhahti takaisin.
”Eikun
oikeasti, onko tissitarjotin laimentanut drinkkejäsi? Yleensä olet tähän aikaan
illasta jo suorastaan hillitöntä seuraa”, Reno väitti. Yuffien oli myönnettävä,
että monissa Avalanchen ja Turkien yhteisissä illanistujaisissa hän ja Reno
olivat ottaneet juomakisoja. Eivät nyt sentään ihan kaikissa, mutta monesti
tilanne oli ajautunut siihen suuntaan. Tällä kertaa Yuffie oli tarkoituksella
vältellyt Renoa ja pysytellyt enemmän Vincentin ja Cloudin seurassa, vaikka
nämä viihtyivät baarin syrjäisimmässä pöydässä keskustelemassa puolikkailla
lauseilla kerran kahdessa tai kolmessa minuutissa.
”Ei
vain huvita olla ympäripäissään, minulla on muita suunnitelmia tällä illalle
kuin olla taju kankaalla.”
Reno
naurahti. ”Kuulinkin, että vampyyri oli muutaman päivän pois maisemista. Ihme,
että maltoitte tulla tänne.”
”Pieni
tauko tekee terää”, Yuffie vastasi ja hörppäsi omasta juomastaan. Tifa oli
kieltämättä taikonut drinkeistä erinomaisia, joskin niiden sisältämä
sokerimäärä oli melkoisen päihdyttävä sekin, vaikka alkoholi puuttui täysin.
”Olet
oikeassa, yo. Johan siinä paikat kipeytyy, jos ei hetkeksi hellitä.”
”Sinähän
sen tiedät.”
”Niin
tiedänkin, yo.”
Yuffie
ei voinut olla virnistämättä Renolle. Jos joku olisi muutama vuosi sitten
väittänyt hänelle, että jonain päivänä hän viettäisi vapaaehtoisesti aikaa
jonkun Turkin kanssa, hän olisi kostanut moiset väitteet julmasti. Nykyisin
hänen suhtautumisensa Shinran entisiin työntekijöihin oli kuitenkin
huomattavasti myönteisempi. Erityisesti Renon kanssa tuli juttuun hyvin, Rude
oli ehkä liian hiljainen ja viihtyi turhankin hyvin aurinkolasiensa takana.
Samassa
Tifa ja Shera pölähtivät paikalle. Tifa siirtyi baaritiskin taakse ja kaatoi
Sheralle lasillisen punaviiniä. Yuffie kulautti pikaisesti loput drinkistään
kurkusta alas ja ojensi lasinsa Tifalle, joka ryhtyi tekemään uutta sekoitusta.
”Kiva
nähdä, että sinäkin olet pynttäytynyt”, Shera alkoi välittömästi selittää. ”Cid
väitti, että ’paklaan itseäni turhaan, ei kukaan muukaan näe vaivaa’.”
”Jos
minulta kysytään, Cid tuijottaa liikaa ilmalaivan moottorien uumeniin, jos ei
osaa arvostaa hyvin laitettua naista, yo”, Reno kommentoi ja sieppasi itselleen
uuden oluen lupaa kyselemättä. Shera hymyili miehelle pikaisesti ja jatkoi
kaoottisen lähdön kuvailemista. Yuffie antoi sanojen soljua korvistaan sisään.
Oli mahtavaa viettää iltaa ystävien kesken ja unohtaa hetkeksi kaikki omat
ongelmat.
Ei kommentteja
Kiitos palautteestasi!