Sunnuntai 13. joulukuuta 2015
Yuffie
kiskoi takin päälleen ja kietaisi kaulaliinan huolellisesti kaulansa ympärille.
Hän ei muistanut, milloin oli viimeksi lähtenyt Avalanchen juhlista ilman
pienintäkään keinuntaa. Ilta oli ollut yllättävän miellyttävä, vaikkakin hyvin
erilainen. Nyt kello tikutti kohta aamukahta ja leveä haukotus karkasi Yuffien
huulille salakavalana.
”Oletko
valmis?” Vincent kysäisi. Yuffie nyökkäsi pikaisesti.
”Joo,
eiköhän mennä.”
”Oli
todella kiva, että tulitte. Toivottavasti teillä on upea aamu”, Tifa sirkutti
ja vinkkasi Yuffielle silmää. Yuffie ei edes ollut koskaan aiemmin tajunnut,
millainen nainen oli hiprakassa. Jostain syystä sellaisiin asioihin ei
kiinnittänyt huomiota, kun oli itse ottanut pari pohjalle. Kaikki muut
vaikuttivat selviltä, kun itse viipotti pienessä sievässä. Ilta oli paljastanut
hänen ystävistään aivan uusia puolia.
Tifa
halasi Yuffieta vielä tavallistakin lujempaa, ennen kuin päästi hänet ja
Vincentin lähtemään. Ulkona oli hyytävän kylmä ja tuuli tunkeutui välittömästi
ohuiden sukkahousujen läpi nostaen ihon chocobonlihalle.
Yuffie
tunsi käden tarttuvan omaansa. Yllättyneenä hän vilkaisi Vincentiä, jonka katse
oli kuitenkin kiinnittynyt jonnekin kaukaisuuteen. Mies ei yleensä harjoittanut
julkisia hellyydenosoituksia. Kuinka paljon tämä oli ehtinyt kumota punaviiniä
illan aikana? Taisi olla ensimmäistä kertaa sellainen hetki, jolloin Yuffie oli
illanvieton päätteeksi selvempi kuin Vincent.
Edgen
kadut eivät olleet vielä hiljentyneet, mutta juuri kukaan ei kiinnittänyt
huomiota rauhallisesti kulkevaan pariskuntaan. Yuffie puristi Vincentin kättä
lujaa ja hymyili itsekseen. Hän olisi voinut leijailla jo pelkästään siksi,
että mies suostui kulkemaan näin muiden nähden.
Kenties
hän voisi jo pian kertoa Vincentille? Kyllä hän tiesi, ettei tämä lähtisi
karkuun. Yuffie ei vielä ollut aivan varma, mitä itse ajatteli tilanteesta,
mutta ehkä oli olemassa jokin järkevä ratkaisu. Vincent osasi aina järkeillä
asiat… tai ainakin silloin, kun ei rypenyt synnintuskissaan – mitä onneksi
tapahtui nykyisin vain hyvin harvoin.
”Vincent..?”
Yuffie kuiskasi. Vincent pysähtyi ja katsoi häntä suoraan silmiin. Punainen
katse tunkeutui ihon alle ja sai sydämen sykkimään hieman nopeammin. Yuffie
yritti saada sanoja muodostettua, mutta ne muuttuivat tahmeiksi ja liimautuivat
kurkkuun haluttomina hyppäämään ulos pakkaseen.
Jotain
kylmää laskeutui Yuffien nenälle ja Vincentin hiukset täyttyivät valkoisista
täplistä. Yuffie kohotti katseensa ja osoitti vapaalla kädellään taivaalle.
”Katso,
me saadaan sittenkin valkoinen joulu!” hän huudahti ja virnisti leveästi.
Pelastus suoraan taivaalta!
Ei kommentteja
Kiitos palautteestasi!