Keskiviikko 16. joulukuuta 2015
Vincent
ei tiennyt, kumpi häntä vaivasi enemmän: Yuffien uusi, vaitonaisempi olemus vai
WRO:n kummalliset kokeet. Yuffie oli ollut koko edellisen illan hiljainen ja
omissa oloissaan. Vincent oli suorastaan hämmästynyt, kun oli löytänyt tämän
keittiöstä tuijottamassa ikkunasta ulos teekuppi kädessään. Sellainen ei ollut
hänen tuntemansa Yuffien käytöstä. Hetken hänen oli tehnyt mieli kysyä, oliko
jotain pielessä, mutta kysymys oli jäänyt roikkumaan ilmaan. Vincent ei tiennyt
itsekään, miksei ollut avannut suutaan. Sen sijaan hän oli käynyt sormeilemassa
rasiaa matkatakkinsa taskussa. Vielä ei ollut oikea hetki.
Nyt
Vincent kuitenkin käveli kohti Reeven toimistoa ja toinen huolenaihe nosti
jälleen päätään. Wayland ei ollut hänen mielestään selittänyt riittävän hyvin,
mitä tarkalleen ottaen tutki hänen verestään, mutta kaikista eniten Vincentiä
oli epäilyttänyt spermanäytteen tarpeellisuus. Koskaan ennen häneltä ei ollut
sellaista pyydetty, vaikka hän oli vastentahtoisesti joutunut osallistumaan
useisiin tieteellisiin kokeisiin.
Reeve
vastasi ensimmäisellä koputuksella, ja Vincent pääsi astumaan sisälle
huoneeseen.
”Vincent”,
Reeve tervehti. ”Tule istumaan. Ehdinkin jo lukea eilisen raporttisi. Täytyy
sanoa, että teitte Barretin kanssa erinomaista työtä.”
”Kiitos”,
Vincent vastasi ja istui Reeven pöydän ääressä olevaan tuoliin. ”Operaatio
sujui lopulta yllättävän hyvin. Alkuun kyllä epäilin sen todenperäisyyttä.”
”Niinkö?”
Reeve naurahti ja kohotti toista kulmaansa.
”Mutta
en tullut puhumaan siitä”, Vincent vaihtoi aihetta. Hän otti esille paperin,
jonka oli pari päivää aiemmin saanut Waylandilta. Hän olisi tuonut sen Reevelle
jo edellisenä päivänä, mutta tämä oli ollut koko päivän palaverissa WRO:n
rahoittajatahojen kanssa.
Reeve
otti paperin vastaan ja jäi lukemaan sitä. Miehen kulmat kurtistuivat ja tämä
siveli partaansa.
”Mikä
tämä on?”
”Minulle
määrätyt testit tehtävän suorittamisen jälkeen. Hoitajan mukaan myös Barret
testattiin. Gold Saucerin alapuolisella alueella on kuulemma erikoisia
bakteereja, viruksia ja mahdollisesti jopa säteilyä. Alueen entisillä vangeilla
on todettu erilaisia terveydellisiä ongelmia”, Vincent luetteli.
”En
ole kuullut sellaisesta.”
”En
minäkään. Yuffie teki pyynnöstäni eilen skannauksen verkossa eikä löytänyt
mitään mainintaa asiasta”, Vincent kertoi. Jostain syystä Yuffie oli
vaikuttanut kumman kiusaantuneelta, kun hän oli esittänyt pyynnön, mutta
kaiketi se liittyi samaan asiaan, joka tätä muutenkin vaivasi. Vincent huokaisi
mielessään, pian olisi vain kynittävä chocobo.
”Spermanäyte?”
Reeve kysyi aivan yhtäkkiä ja kohotti katseensa paperista. ”Kuka tämän on
allekirjoittanut? Eihän tästä nimestä saa mitään selvää…”
”Sinä
et siis valtuuttanut näitä testejä?” Vincent varmisti.
”En.
Annoitko sinä nämä kaikki näytteet?”
”Vain
verestä tarkistettavat.”
”Meidän
on syytä tehdä uusi taustaselvitys tästä Waylandista”, Reeve huokaisi. ”Onko
Yuffie paikalla?”
”Hän
jäi toimistoon, kun lähdin tänne.”
”Palataanpa
hänen luokseen.”
Vincent
nyökkäsi ja nousi tuolistaan. Hän seurasi Reeveä käytävälle kiusaantuneena.
Pelkkä ajatus satunnaisia kokeita määräävästä liian omatoimisesta hoitajasta
karmi. Hän olisi vain halunnut kävellä ulos WRO:n ovista ja jättää koko paikan
taaksensa. Menneisyyden haamut kalisuttelivat yhä kahleitaan ja yrittivät
parasta aikaa kietoa niitä hänen kaulansa ympärille.
”Miten
Yuffien jalka muuten jaksaa?” Reeve kysäisi yllättäen.
”Jalka?”
Vincent kummasteli.
”Niin,
hän sai ilmeisesti Junonin keikan seurauksena lihastulehduksen”, Reeve kertoi.
”En kai saisi sanoa siitä sinulle, mutta oletin, että tiesit jo…”
”Yuffie
ei ole sanonut mitään ja ihan hyvin hän on kävellyt”, Vincent vastasi
totuudenmukaisesti. Ei Yuffien jaloissa ollut vikaa. Tämä oli vain hiljaisempi
ja aamuisin usein kärttyinen ja viihtyi kylpyhuoneessa tavallistakin kauemmin.
Ja itse asiassa nyt, kun Vincent asiaa pohti, tämä oli viime aikoina myös
jättänyt aamiaisen syömättä, mutta iltaisin söi tavallistakin enemmän, ellei
sitten ryöminyt petiin omituisen aikaisin. Jotain oli tekeillä, mutta taatusti
mistään lihastulehduksesta ei ollut kyse.
”Nyt
kun mietin, se todistus taisi olla myös tämän Waylandin allekirjoittama, vaikka
te kummatkin olette Fayn hoidettavia”, Reeve huomautti.
”Voisiko
olla, että hän on määrännyt Yuffiellekin ylimääräisiä tutkimuksia?” Vincent
ehdotti. Hän näki mielessään kauhukuvan Yuffiesta täynnä neuloja. Olisiko
Wayland voinut antaa tälle keksittyyn lihastulehdukseen lääkityksen, joka
väsytti? Se saattaisi selittää myös kärttyisyyden ja hiljaisuuden. Mutta miksi
Wayland olisi tehnyt niin?
Yuffie
nuokkui pöytänsä ääressä, kun miehet astuivat sisään toimistoon. Tämä kuitenkin
ryhdistäytyi nähdessään Reeven.
”Huomenta,
Yuffie.”
”Huomenta.”
”Viitsisitkö
tehdä pikaisen tarkistuksen hoitaja Marie Waylandin taustoista?” Reeve pyysi
suoraan ja istahti yhdelle tuoleista. Yuffie kääntyi koneelleen.
”Miksi?”
tämä kysyi. Vincent oli havaitsevinaan tämän äänessä kireyttä.
”Meillä
on aihetta epäillä, ettei hänellä ole aivan puhtaita jauhoja pussissaan.”
”Ehkä
hän on vain vähän turhan innokas…” Yuffie mutisi, mutta kaivoi kuitenkin koneelta
esille Waylandin tiedoston. ”Tässä ei näy mitään erityistä. Hän on
työskennellyt aikoinaan Midgarin keskussairaalassa, josta siirtyi Shinran
työterveyteen ja sieltä edelleen Edgen uuteen sairaalaan, kunnes tuli tänne
parisen vuotta sitten. Kyllä sinun pitäisi olla tällaisista jutuista selvillä,
pomo.”
Yuffie
pyöräytti tuolinsa ympäri ja iski silmää Reevelle. ”Tiedoston mukaan Fay
perehdytti hänet. Eikö sinun oikeasti pitäisi tietää, mitä kukakin täällä
puuhaa?”
”Ei
kaikkia yksityiskohtia voi muistaa”, Reeve huoahti. ”Löytäisitkö mistään
tietoa, mitä hän on tehnyt Shinralla? En voi mitään sille, että epäilykseni
heräävät aina, kun se firma mainitaan.”
”Olet
harvinaisen oikeassa siinä”, Vincent huomautti.
Yuffie
kääntyi uudestaan koneen ääreen ja nosti jalkansa risti-istuntaan. Liikkeissä
ei näkynyt kivun mukanaan tuomaa jäykkyyttä. Joko tämä oli lääkitty tehokkaasti
tai mitään vaivaa ei ollutkaan.
Hetkeen
ei kuulunut muuta kuin nakutusta ja satunnaisia kliksahduksia, kun Yuffie
surffasi tiedon ihmemaassa. Vincent ei ollut vieläkään päässyt kunnolla kiinni
tietokoneisiin ja verkon sielunelämään vaan jätti mieluusti sen osuuden
tutkimustyöstä Yuffien sieville harteille. Pakollisten raporttien
kirjoittaminen häneltä sentään sujui, mutta nekin hän pyrki pitämään
mahdollisimman lyhyinä.
”Näyttää
siltä, että hänen toimenkuvansa on ollut salainen. Veikkaan, että Rufuksella
voisi olla jotain tarkempaa tietoa hänestä”, Yuffie sanoi lopulta. ”Epäilemättä
Shinran vanhoja tietokantoja on olemassa, mutta jos haluamme murtautua niihin,
tarvitsemme jonkun, jonka verkkoninjakyvyt ylittävät omani.”
”Otan
asian puheeksi Rufuksen kanssa”, Reeve totesi. ”Sillä välin te kaksi palaatte
Fayn hoitoon. Ei enää enempää testejä Vincentille, ja Yuffie, käy
tarkistuttamassa jalkasi Fayn luona. Voi olla, että olet saanut siihen turhan
lääkityksen.”
”Siirrätkö
minut takaisin kenttätehtäviin?” Yuffien ääni värähti kummallisesti, kun tämä
esitti kysymyksen.
”En
vielä. Käy ensin Fayn puheilla.”
”Mitä
aiot tehdä Waylandin suhteen?” Vincent kysyi. Hän ei pitänyt ajatuksesta, että
hoitaja saisi jatkaa epämääräisiä puuhiaan siihen saakka, että asia selkenisi.
”Lomautan
hänet toistaiseksi”, Reeve vastasi ja suuntasi jo ulos huoneesta.
Ei kommentteja
Kiitos palautteestasi!