Luukku 2



Keskiviikko 2. joulukuuta 2015

Aamupäivä oli hujahtanut ohitse varsin nopeasti. Yuffie oli saanut syötyä vain yhden paahtoleivän, mutta se ei ollut tavallisuudesta poikkeavaa. Tarkemmin ajateltuna ongelma oli jatkunut jo ainakin kuukauden päivät, mutta vasta nyt hän tiesi, mistä se oli johtunut.

Yuffie nojasi kyynärpäänsä työpöytää vasten ja tuijotti tietokoneen näyttöä näkemättä raporttia, joka hänen olisi pitänyt viimeistellä Reevelle. Edellisellä viikolla hän oli käynyt Junonissa, koska WRO:n lähteen mukaan siellä oli havaittu järjestön vastaista toimintaa. Huhut viittasivat mahdollisesti uuden terroristijärjestön nousuun, mutta mitään varmaa ei ollut vieläkään selvinnyt.

Yhtäkkiä työhuonetta leikkasi iloisesti poukkoileva sävel. Yuffie säpsähti, mutta muisti sitten vaihtaneensa marraskuun viimeisenä päivänä puhelimensa soittoääneksi suosikkijoululaulunsa. Hän kaivoi kännykän tuolin selkänojalla lojuvan takkinsa taskusta ja näki Tifan kuvan hyppelehtivän näytöllä ylös-alas. Hän pyyhkäisi näyttöä etusormellaan ja nosti puhelimen korvalleen.

”Yuffie.”
”Hei, Tifa täällä. Mitä kuuluu?”
”Ei voisi mennä paremmin!” Yuffie hihkaisi ja toivoi, ettei sävy ollut liioiteltu. Todellisuudessa hän oli nukkunut erittäin huonosti ja voinut vielä huonommin. Hänellä ei ollut aavistustakaan, mitä hänen pitäisi tehdä seuraavaksi.
”Loistavaa!” Tifa vastasi. ”Milloin sinulla on seuraava vapaapäivä? Meidän pitäisi ehdottomasti mennä ostoksille pikkujouluja varten.”

Ai niin, pikkujoulut olivat kahden viikon päästä 7th Heavenissa. Myös ne olivat pyyhkiytyneet Yuffien mielestä täysin. Hänen olisi kuitenkin näyteltävä, että kaikki oli ennallaan, joten kieltäytyminen shoppailukierroksesta Tifan kanssa ei tullut kysymykseenkään.
”Jos saan tämän raportin kasaan tänään, huominen kävisi hyvin”, Yuffie vastasi ja pakotti hymyn kasvoilleen. Uusi pikkujouluasu saisi varmasti mielen hetkeksi rauhoittumaan.
”Aina parempi. Nähdäänkö keskusaukiolla kymmeneltä?”

Yuffie nielaisi. Jos he tapaisivat niin aikaisin, Tifa näkisi välittömästi hänen lävitseen. Kuvotus ei välttämättä olisi ohitse ennen puoltapäivää.
”Oikeastaan haluaisin nukkua pitkään. Kävisikö yhdeltä?” Yuffie ehdotti. Tifa naurahti toisessa päässä.
”Mikähän sinua on valvottanut? Luulisi kuherruskuukauden menneen jo parissa vuodessa ohitse ja teidän malttavan nukkua yönne”, nainen hihitteli puhelimeen.
”Vincent on Barretin kanssa jäljittämässä mahdollisia terroristeja, hän ei palaa muutamaan päivään”, Yuffie tuhahti happamammin kuin tarkoittikaan. Heti Tifan piti kuvitella hänen harrastavan vaakamamboa yöt läpeensä. Ei sillä, että hänellä oli mitään ajatusta vastaan, mutta sitenhän hän oli itsensä tähän soppaan järjestänytkin.
”Niinkö? Barret ei maininnut mitään asiasta… Sepä ikävää. En tosin ajatellut koskaan, että sinä olisit sitä tyyppiä, joka pyöriskelee hereillä ikävissään”, Tifa vastasi äänessään jo lievää huolta.
”Noh, kaikkea sattuu”, Yuffie kuittasi, sillä hän ei halunnut paneutua aiheeseen yhtään syvällisemmin. ”Mutta hei, tyttöjen päivä kaupungilla kuulostaa juuri siltä, mitä tällä hetkellä kaipaan. Sopiiko yhdeltä?”
”Sopii erinomaisesti. Nähdään silloin!”

Tifa höpötteli vielä hetken Marlenen, Denzelin ja 1,5-vuotiaan esikoisensa, Windyn, kuulumisia Yuffien kuunnellessa puolella korvalla. Samaan aikaan hän selasi kirjoittamaansa raporttia hiirellä alaspäin. Se ei ollut niin hyvä kuin olisi voinut olla, mutta samapa tuo. Kyllä siitä oleellinen selvisi. Saisi kelvata Reevelle.

Ei kommentteja

Kiitos palautteestasi!