Keskiviikko 2. joulukuuta 2015
Aamupäivä
oli hujahtanut ohitse varsin nopeasti. Yuffie oli saanut syötyä vain yhden
paahtoleivän, mutta se ei ollut tavallisuudesta poikkeavaa. Tarkemmin
ajateltuna ongelma oli jatkunut jo ainakin kuukauden päivät, mutta vasta nyt
hän tiesi, mistä se oli johtunut.
Yuffie
nojasi kyynärpäänsä työpöytää vasten ja tuijotti tietokoneen näyttöä näkemättä
raporttia, joka hänen olisi pitänyt viimeistellä Reevelle. Edellisellä viikolla
hän oli käynyt Junonissa, koska WRO:n lähteen mukaan siellä oli havaittu
järjestön vastaista toimintaa. Huhut viittasivat mahdollisesti uuden
terroristijärjestön nousuun, mutta mitään varmaa ei ollut vieläkään selvinnyt.
Yhtäkkiä
työhuonetta leikkasi iloisesti poukkoileva sävel. Yuffie säpsähti, mutta muisti
sitten vaihtaneensa marraskuun viimeisenä päivänä puhelimensa soittoääneksi
suosikkijoululaulunsa. Hän kaivoi kännykän tuolin selkänojalla lojuvan takkinsa
taskusta ja näki Tifan kuvan hyppelehtivän näytöllä ylös-alas. Hän pyyhkäisi
näyttöä etusormellaan ja nosti puhelimen korvalleen.
”Yuffie.”
”Hei,
Tifa täällä. Mitä kuuluu?”
”Ei
voisi mennä paremmin!” Yuffie hihkaisi ja toivoi, ettei sävy ollut liioiteltu.
Todellisuudessa hän oli nukkunut erittäin huonosti ja voinut vielä huonommin.
Hänellä ei ollut aavistustakaan, mitä hänen pitäisi tehdä seuraavaksi.
”Loistavaa!”
Tifa vastasi. ”Milloin sinulla on seuraava vapaapäivä? Meidän pitäisi
ehdottomasti mennä ostoksille pikkujouluja varten.”
Ai
niin, pikkujoulut olivat kahden viikon päästä 7th Heavenissa. Myös ne olivat
pyyhkiytyneet Yuffien mielestä täysin. Hänen olisi kuitenkin näyteltävä, että
kaikki oli ennallaan, joten kieltäytyminen shoppailukierroksesta Tifan kanssa
ei tullut kysymykseenkään.
”Jos
saan tämän raportin kasaan tänään, huominen kävisi hyvin”, Yuffie vastasi ja
pakotti hymyn kasvoilleen. Uusi pikkujouluasu saisi varmasti mielen hetkeksi
rauhoittumaan.
”Aina
parempi. Nähdäänkö keskusaukiolla kymmeneltä?”
Yuffie
nielaisi. Jos he tapaisivat niin aikaisin, Tifa näkisi välittömästi hänen
lävitseen. Kuvotus ei välttämättä olisi ohitse ennen puoltapäivää.
”Oikeastaan
haluaisin nukkua pitkään. Kävisikö yhdeltä?” Yuffie ehdotti. Tifa naurahti
toisessa päässä.
”Mikähän
sinua on valvottanut? Luulisi kuherruskuukauden menneen jo parissa vuodessa
ohitse ja teidän malttavan nukkua yönne”, nainen hihitteli puhelimeen.
”Vincent
on Barretin kanssa jäljittämässä mahdollisia terroristeja, hän ei palaa
muutamaan päivään”, Yuffie tuhahti happamammin kuin tarkoittikaan. Heti Tifan
piti kuvitella hänen harrastavan vaakamamboa yöt läpeensä. Ei sillä, että
hänellä oli mitään ajatusta vastaan, mutta sitenhän hän oli itsensä tähän
soppaan järjestänytkin.
”Niinkö?
Barret ei maininnut mitään asiasta… Sepä ikävää. En tosin ajatellut koskaan,
että sinä olisit sitä tyyppiä, joka pyöriskelee hereillä ikävissään”, Tifa
vastasi äänessään jo lievää huolta.
”Noh,
kaikkea sattuu”, Yuffie kuittasi, sillä hän ei halunnut paneutua aiheeseen
yhtään syvällisemmin. ”Mutta hei, tyttöjen päivä kaupungilla kuulostaa juuri
siltä, mitä tällä hetkellä kaipaan. Sopiiko yhdeltä?”
”Sopii
erinomaisesti. Nähdään silloin!”
Tifa
höpötteli vielä hetken Marlenen, Denzelin ja 1,5-vuotiaan esikoisensa, Windyn,
kuulumisia Yuffien kuunnellessa puolella korvalla. Samaan aikaan hän selasi
kirjoittamaansa raporttia hiirellä alaspäin. Se ei ollut niin hyvä kuin olisi
voinut olla, mutta samapa tuo. Kyllä siitä oleellinen selvisi. Saisi kelvata
Reevelle.
Ei kommentteja
Kiitos palautteestasi!