Sunnuntai 20. joulukuuta 2015
Vincent
havahtui hereille. Hän käännähti kyljelleen ja tähysti yöpöydälle. Kello näytti
vasta puolta yhdeksää aamulla, mutta Yuffie ei ollut enää sängyssä. Oli varsin
epätavallista, että tämä oli vapaapäivänä näin varhain ylhäällä.
Keittiöstä
kantautui kolinaa, aivan kuin joku olisi ollut kattamassa pöytää ja tekemässä
aamiaista. Vincent kohottautui istumaan ja raapi päätään. Oliko Reeven myöntämä
pitkä joululoma sekoittanut Yuffien aivan täysin? Ei sillä, Vincent ei aikonut
valittaa, jos tiedossa oli valmis aamiainen. Ainakaan viimeiseen kuukauteen,
ehkä jopa pidempään aikaan, Yuffie ei ollut aamuisin kokkaillut, saati edes
syönyt mitään.
Vincent
nousi sängystä ja kiskoi päälleen mustan t-paidan ja mustat housut, joita
käytti kotona lähes poikkeuksetta aina silloin, kun ketään ei ollut vierailemassa.
Hän käveli paljain jaloin keittiön oven suuhun ja jäi seuraamaan, kuinka Yuffie
latoi tavaraa pöytään ja samaan aikaan kävi tökkimässä paistinpannulla olevaa
nakkimunakasta säännöllisesti.
”Huomenta”,
Vincent sanoi ja astui keittiön puolelle. Yuffie säpsähti ja näytti hetken jopa
nolostuneelta.
”Huomenta”,
tämä vastasi. ”Heräsitkin juuri sopivasti. Superhyperninjamunakkaani alkaa olla
valmis.”
”Maltan
tuskin odottaa”, Vincent vastasi. Hän kaatoi itselleen täyden kupin kahvia
valmiiksi keitetystä pannullisesta ja täytti Yuffien mukin kevyesti höyryävällä
vedellä, johon upotti pussin vihreää teetä.
Kun
Yuffie laitteli munakasta pannulta kahdelle lautaselle, Vincent pysähtyi
katsomaan tätä tarkemmin. Tämän minishortsien ja pyjama-t-paidan välistä jäi näkyviin
vaaleaa ihoa. Yuffien vatsa kaartui kauniisti esille, mutta Vincent olisi
voinut vaikka vannoa, että vielä jokin aika sitten se oli ollut litteämpi.
Muutenkin Yuffien olemuksessa oli jotain erilaista kuin aiemmin, Vincent ei
vain osannut määritellä kunnolla, mistä oli kyse.
”Älä
nyt pudota silmiä päästäsi”, Yuffie huomautti ja iski lautasen Vincentin eteen,
ennen kuin istahti omalle paikalleen. ”Lomasta pitää ottaa kaikki irti ja
herätä ajoissa.”
”Enpä
olisi uskonut kuulevani tuota sinun suustasi”, Vincent naurahti.
Yuffie
iski silmää ja kävi oman munakkaansa kimppuun hämmästyttävän hyvällä
ruokahalulla.
”Mukava
nähdä, että sinulle taas maistuu aamupala”, Vincent huomautti. Yuffien haarukka
pysähtyi kesken matkan ja tämän kyynärpää iskeytyi pöydän pintaan. Aiemmin
huvittunut ilme muuttui kumman vakavaksi.
”Minulla
on pitkästä aikaa nälkä heti aamusta”, Yuffie vastasi hetken hiljaisuuden
jälkeen.
Vincent
ei tiennyt, mitä oli onnistunut sanomaan väärin. Hän ei ollut tarkoittanut
pahaa, mutta oli silti onnistunut pilaamaan Yuffien hyvän tuulen. Se oli
selvää.
”Reeve
soitti eilen, kun sinä olit Cloudin kanssa jakamassa paketteja”, Yuffie vaihtoi
yllättäen puheenaihetta.
”Mitä
asiaa hänellä oli?” Reeve ei yleensä soittanut työntekijöilleen vapaa-ajalla,
ellei kyse ollut oikeasta hätätapauksesta. Toisinaan tämä kyllä ilmestyi
Avalanchen illanviettoihin, mutta yhä useammin loisti myös poissaolollaan ja
yhteydenpito jäi työasioihin.
”Hän
irtisanoi Waylandin”, Yuffie paljasti. ”Eikä siinä kaikki. Turkit hakivat
Waylandin pois ilmeisesti Rufuksen käskystä.”
”Niinkö?”
Vincent haukkasi palan munakkaastaan, mutta kurtisti samaan aikaan kulmiaan.
Ilmeisesti Waylandilla ei ollut puhtaita jauhoja pussissaan.
”Yhym.
Kävi ilmi, että hän tutki Shinralla makon sivuvaikutuksia ja jatkoi samaa
tutkimusta luvatta myös WRO:lla.”
”En
välttämättä pidä kyseistä tutkimusaihetta huonona valintana”, Vincentin oli
pakko huomauttaa. Shinran hullut tiedemiehet olivat tunkeneet makoa aivan
kaikkeen ja ensisijaisesti kaikkiin. Oli vain kohtuullista, että kohteeksi
joutuneet viattomat uhrit saivat tietää, mitä seurauksia aine jatkossa
mahdollisesti heille aiheuttaisi. Ei sillä, että kovin montaa makobuustattua
ihmistä oli nykyisin edes elossa.
”Ei
se sinänsä olekaan, mutta ensinnäkään hän ei kertonut jo aiemmin saaduista
tutkimustuloksista eikä myöskään paljastanut kenellekään, että jatkoi
tutkimusta kohteilla, jotka olivat täysin tietämättömiä asiasta”, Yuffie
selitti. ”WRO:lla hänellä oli vapaa pääsy muun muassa Tifan, Cloudin ja Windyn
näytteisiin.”
”Eihän
Tifaan tai Windyyn ole injektoitu makoa”, Vincent kummasteli ja ainakin toivoi
olevansa oikeassa.
”No
sepä! Tifa on saanut elimistöönsä makoa Cloudin kautta ja siten se on siirtynyt
myös Windyyn. Määrät ovat vähäisiä, mutta pienikin määrä makoa voi aiheuttaa
seurauksia. Ja ne seuraukset ovat olleet Waylandin ensisijainen
mielenkiinnonkohde. Ilmeisesti Shinralla toivottiin, että voitaisiin luoda
kokonainen supersotilaiden sukupolvi ilman, että makoa tarvitsisi pistää
vaarallisesti odottavien äitien vatsan läpi suoraan sikiöön.”
Yuffien
sanat saivat Vincentin mielen lyömään hetkeksi tyhjää. Hän yritti saada kiinni
kokonaisuudesta.
”Miten
mako päätyi Cloudista Tifaan?” hänen oli pakko kysyä, vaikkei hän suoranaisesti
halunnutkaan.
”… sperman
kautta…” Yuffie mutisi ja tunki valtavan määrän munakasta suuhunsa. Oli selvää,
ettei tämä juuri nyt halunnut lisäkysymyksiä, niin tarmokkaasti tämä ruokaansa
mutusti. Vincentkin työnsi suuhunsa uuden palan. Yuffie oli kieltämättä
onnistunut paistamaan munakkaan juuri sopivasti. Se ei ollut raaka, mutta
kuitenkin täydellisen pehmeä eikä yhtään kuivahtanut.
Vincent
nielaisi suuhunsa laittaman palan ja samalla hetkellä Yuffien mutina jysähti
hänen tajuntaansa.
”Tiesikö
Wayland meidän olevan yhdessä?” hän kysyi. Yuffie nyökkäsi suu yhä täynnä
munakasta.
Sen
takia Wayland oli halunnut Vincentiltä sukusolunäytteen. Hoitaja oli halunnut
tarkistaa, esiintyikö siinä makojäämiä. Veritutkimus oletettavasti liittyi
samaan aiheeseen. Wayland oli halunnut selvittää, oliko mahdollista, että
Vincentistä oli siirtynyt makoa Yuffieen samalla tavalla kuin Cloudista Tifaan.
Ilmeisesti tämä oli tutkinut myös Yuffien samasta syystä, mutta käyttänyt
tekosyynä lihastulehdusta.
”Saiko
Reeve käsiinsä Waylandin tutkimustulokset?” Vincent esitti seuraavan
kysymyksen. Jälleen Yuffie nyökkäsi.
”Ja?”
Yuffie
pureskeli ruokaansa tuskallisen hitaasti. Vihdoin tämä nielaisi suunsa tyhjäksi
ja kulautti kunnon annoksen teetä perään.
”Yyh,
tämä pussi on lillunut vedessä aivan liian pitkään!” Yuffie älähti.
”Yuffie,
vastaa minulle”, Vincent huokaisi. Yuffie näpräsi teemukinsa kahvaa vielä
tovin, ennen kuin sai suunsa auki:
”Minussa
on makoa. Vain pieni määrä eikä se luultavasti vahingoita minua tai tee samalla
tavalla riippuvaiseksi siitä kuin vaikkapa Tsvietit.”
Vincent
kirosi mielessään. Vaikkei mako olisi vahingoksi Yuffielle, hän ei olisi
halunnut tämän joutuvan kosketuksiin aineen kanssa. Jos hän vain olisi tiennyt,
hän ei olisi koskaan suostunut vaihtamaan kondomeja ehkäisykapseliin.
Vaihtoehto oli vain kuulostanut paljon miellyttävämmälle, eikä hänelle ollut
tullut edes mieleen, että näin voisi käydä.
Ei kommentteja
Kiitos palautteestasi!