Torstai 3. joulukuuta 2015
Yuffie
vilkaisi sivuprofiiliaan peilistä, mutta se ei poikennut juurikaan tavallisesta.
Alavatsa saattoi hieman pömpöttää, mutta toisaalta hän oli mättänyt iltasella
sellaisen määrän sipsejä, että vähempikin alkoi turvottaa.
Yuffie
oli vetänyt ylleen polvipituisen talvihameen ja kiskonut jalkaansa paksut
sukkahousut. Vielä kengät, takki ja valtava kaulaliina ja sitten hän olisi
valmis kohtaamaan viileäksi käyneen ulkoilman. Lunta ei ollut vielä satanut,
mutta etenkin aamuisin hyinen pohjoistuuli puhkui Edgen halki ja muistutti
totuudesta. Vaikka Wutaissakin, ja erityisesti saarivaltion pohjoisosissa,
satoi lunta, talvi ei ollut samalla tavalla ankara kuin Edgen tienoilla.
Vaikka
oli tavallinen arkipäivä, kaduilla riitti väkeä. Yuffie solahti muiden joukkoon
ja suuntasi askeleensa kohti keskusaukiota. Hän oli onnistunut syömään jopa
kevyen lounaan, kun aamupäivän kuvotus oli helpottanut.
Tifa
seisoi jo keskusaukiolla olevan patsaan juurella ja heilutti kättään Yuffielle.
Nainen oli vetänyt valtavan pipon korvilleen ja hukuttautunut villakangastakin
sisään, jonka kaverina olivat kuitenkin vanhat, tutut ja turvalliset punaiset
maiharit, Tifan luottokengät. Ei sillä, Yuffie suosi itsekin käytännöllisiä
jalkineita. Korot sopivat bilettämiseen, mutta muuten oli parempi laittaa
jalkaan jotain tukevaa. Koskaan ei tiennyt, milloin tiukka tilanne pääsisi
puhkeamaan. Ei hän tosin ollut joutunut hetkeen esittelemään ninjataitojaan,
mutta aina oli parempi olla hieman varuillaan.
Tifa
rutisti Yuffien itseään vasten. Yuffie vastasi halaukseen ja tunsi olonsa
lämpenevän. Tänään hän keskittyisi kaikkeen hauskaan ja jättäisi murheet
toiseen päivään.
”Sinua
näkee nykyisin aivan liian harvoin”, Tifa huokaisi, kun he lähtivät kävelemään
kohti Edgen tuoreinta kauppakeskusta, jonka valtavat ikkunat kiiltelivät
pakkaspäivän auringossa.
”Viime
aikoina on riittänyt töitä. Ne huhut terroristeista eivät lupaa hyvää”, Yuffie
sihahti. WRO halusi pitää tilanteen salassa, sillä sen vuotaminen aiheuttaisi
paniikin. Deepground- ja Omega-katastrofi olivat yhä tuoreena ihmisten mielessä
eikä Geostigmakaan ollut ehtinyt unohtua, Sephirothista puhumattakaan. Ihmiset
eivät tarvinneet nyt uusia murheita vaan uskoa tulevaan. Sen takia WRO yritti
hoitaa tilanteen kuntoon, ennen kuin se pääsisi leviämään käsiin. Salaa
jokainen työntekijä toivoi, että huhut olisivat vain huhuja.
”Huh,
en halua edes ajatella, että taas tapahtuisi jotain kamalaa”, Tifa huokaisi.
”Ennen oli helppo lähteä muiden mukaan pelastamaan maailmaa, mutta nyt… jos
minulle tai Cloudille sattuisi jotain…”
”Älä
huoli, minä ja Vincent pidämme terroristit aisoissa”, Yuffie nauroi ja iski
ystävälleen silmää.
”Siitä
puheen ollen… kai te nyt sitten tulette molemmat pikkujouluihin?” Tifa
varmisti.
”Vincent
palaa viimeistään kymmenes päivä, enkä taatusti anna hänen jäädä kotiin
mököttämään vain siksi, että hän on istunut Barretin kanssa samassa autossa
viimeiset pari viikkoa”, Yuffie kuittasi. Vincent ja Barret olivat kyllä hyviä
ystäviä, mutta tunnetusti Vincent halusi laatuaikaa itsensä kanssa oltuaan reissussa
tämän, tai oikeastaan kenen tahansa muunkaan, kanssa. Juuri nyt Yuffieta ei
varsinaisesti haitannut, jos mies haluaisi olla pari päivää omissa oloissaan.
Pikkujoulutkin tarjosivat hyvän tekosyyn skipata koti-illan ja mahdolliset
kiusalliset keskustelut.
”Hyvä.
Sain jo lahjottua Denzelin hoitamaan Windyä koko lauantai-illaksi ja
sunnuntaiaamuksi. 7th Heaven on myös varattu kokonaan meidän käyttöömme”, Tifa
hehkutti. Tifa ja Cloud olivat vihdoin Windyn syntymän myötä muuttaneet pois
baarin yläkerrasta ja hankkineet pienen rivitaloasunnon kauempaa keskustasta.
Tifa pyöritti yhä baariaan, mutta tällä hetkellä työskenteli siellä itse vain
osa-aikaisesti.
”Oletko
varma, että pystyt tällä kertaa olemaan koko illan erossa Windystä?” Yuffie
naurahti, mutta nauru tuli hitusen väkinäisesti. Tulisiko hänestä samanlainen
kuin Tifasta? Alkaisiko hänkin vouhottaa käsittämättömistä asioista? Kannattiko
edes kokeilla? Tässä kohtaa tilanteen voisi vielä hoitaa pois
päiväjärjestyksestä melko helposti. Vain pari käyntiä lääkärissä ja se olisi
siinä. Eikö niin?
”…
sellaista se on. Ja sitä paitsi Windy oli niin pieni silloin. Nythän hän on jo
paljon isompi tyttö ja lähdinhän minä tännekin ilman häntä… ja kuunteletko sinä
ollenkaan, Yuffie?” Tifa pysäytti Yuffien keskelle kauppakeskuksen käytävää.
”Mitä minä äsken sanoin?”
”Eh…
jotain, että pärjäät kyllä tai siis, että Windy pärjää”, Yuffie ehdotti.
”Onko
kaikki hyvin?” Tifa kuitenkin kysyi.
”Tietenkin.
Tiedäthän sinä minut, olen vain tällainen tohelo.”
”Kyllä
sinä yleensä kuuntelet. Onko teillä Vincentin kanssa ongelmia? Tiedän, että hän
on toisinaan vähän etäinen…”
”Nääh,
minä olen tottunut siihen, että hän uppoutuu kirjoihinsa tai jonkin jo
kaksikymmentä vuotta sitten homehtuneen elokuvan pariin”, Yuffie vastasi. ”Ei
minua mikään vaivaa. Mietin vain, mistä näistä putiikeista saisi pikkujoulujen
kuumimman bilemekon. Haluan olla parhaimmillani.”
Yuffie
väläytti Tifalle viekkaimman hymynsä ja ryhtyi pohtimaan, että lyhyt helma oli
parempi kuin avara kaula-aukko.
”Minulla
ei ole samanlaisia miesmagneetteja tarjolla kuin sinulla, joten minun on
käytettävä muita avuja.”
”Hyvä
on, uskon, että olet kunnossa!” Tifa tuhahti ja kiskaisi juuri avaamansa takin
paremmin ympärilleen. Uskomatonta kyllä, naisen kuppikoko näytti edelleen kasvaneen
lapsen saamisen jälkeen, vaikka tämä oli jo lopettanut imettämisenkin. Kuinka
epäreilua, Tifa tuntui saaneen puolen Planeetan edestä tissien täytettä, kun
taas Yuffie joutui 24-vuotiaana edelleen tyytymään A-kuppiinsa.
”Kyllä
se siitä, kun joskus päätätte hankkia Vincentin kanssa jälkikasvua”, Tifa
huomautti Yuffien ääneen esittämään valitukseen ja tökkäisi häntä kylkiluiden
väliin. Yuffie nielaisi kuuluvasti, vaikka ei ollut tarkoitus. ”No, älä nyt
säikähdä, en minä ollut tosissani”, Tifa nauroi. ”Mennään etsimään sinulle se
Edgen kuumin vesirajamekko, joka saa Vincentiin vipinää.”
Ei kommentteja
Kiitos palautteestasi!