Perjantai 4. joulukuuta 2015
”Voi
chocobon kynitty perse sentään, tämä on turhaa!”
Vincent
huokaisi ja antoi maiseman valua silmiensä ohitse. Barret oli hänen ystävänsä,
mutta juuri nyt tämä oli erittäin huonoa seuraa. He olivat juuri ajamassa Costa
del Solilta Gold Sauceria kohti. Rantalomakeskuksessa jouluhumu oli jo täydessä
vauhdissa vähäpukeisten tonttujen kera, mutta terroristeista ei ollut
tietoakaan. Vincent puolittain epäili, että kyseessä oli Yuffien salajuoni,
johon tämä oli jotenkin saanut koko muun Avalanchen mukaan. Jostain syystä
ninjaneito oli halunnut houkutella hänet pois Edgestä ja pakottanut Reeven
antamaan Vincentille ja Barretille järjettömän jäljitystehtävän toisella
mantereella. Nyt Vincent saattoi vain kauhulla odottaa, millainen jouluyllätys
kotona odottaisi, kun he palaisivat.
Vincent
ei ollut pienimmässäkään määrin jouluihminen. Hän viihtyi paremmin omissa
oloissaan kuin suuressa joukossa, joululaulut lähinnä riipivät tärykalvoja ja
lahjojen antaminen oli kiusallista, sillä hän ei koskaan tiennyt, mikä olisi
ollut hyvä vaihtoehto. Liian usein hän päätyi ostamaan jokaiselle ystävälleen
samanlaisen suklaarasian. Jostain syystä nämä kuitenkin aina tiesivät, mikä
uutuuskirjoista häntä kiinnosti ja paketista paljastuikin tiiliskivi, johon
saattoi turvallisesti upota aattoillaksi ja joulupäiväksi. Miksei Vincent ollut
saanut samanlaista kykyä ymmärtää, mitä muille kannatti antaa? Hänen puolestaan
koko juhlan olisi voinut peruuttaa, mutta Yuffie olisi loukkaantunut moisesta
ehdotuksesta, Tifasta puhumattakaan.
Tifan
Vincent kykeni ymmärtämään, mutta Yuffie oli sentään kasvanut kulttuurissa,
jossa joululla ei ollut minkäänlaista merkitystä. Yuffie ei lähettänyt isälleen
ja tämän uudelle vaimolle edes joulukorttia, koska Wutaissa kyseinen juhla
ohitettiin arkipäivänä ja juhlinta keskittyi uuteen vuoteen.
”Mitä
saamaria 12-vuotiaalle tytölle muka voi antaa? Bahamut sentään, ei niiden ajatuksista
tajua hittoakaan!” Barretin ärinä tunkeutui Vincentin ajatusten keskelle.
”Kysyt
väärältä ihmiseltä”, Vincent huokaisi. ”Ehkä Tifa osaisi auttaa? Tai Yuffie?”
”Yuffie
ehdotti jotain kerpeleen levyä. Näyttivät neitimäisiltä hinteiltä ne
muka-miehet siinä kannessa, minähän en sellaista Marlenelle anna!” Barret
kiukutteli.
”Jospa
Marlene kuitenkin pitäisi siitä? Yuffie on aika hyvä antamaan onnistuneita
lahjoja”, Vincent suositteli. Hän ymmärsi Barretin pulman oikein hyvin. Jos oli
vaikeaa ostaa lahjoja ystävilleen, vielä hankalampaa se oli teinitytöille.
Näiden ajatusmaailmaa ei totisesti voinut ymmärtää.
Barret
mutisi jotain epämääräistä homoista ja renkutusmusiikista, mutta Vincent katsoi
viisaammaksi olla kommentoimatta. Hänen oli jo aivan tarpeeksi vaikea keksiä
sopivaa lahjaa Yuffielle. Heidän ensimmäisenä, virallisena yhteisenä jouluna
hän oli lahjoittanut tälle kirjan, joka oli edelleen hyllyssä avaamattomana.
Toisena vuonna hän oli Tifan suosituksesta ostanut villapaidan. Sitä Yuffie oli
jopa käyttänyt pari kertaa pahimmilla pakkasilla, mutta Vincent oli nähnyt
tämän naamasta, ettei kuosi ollut miellyttänyt. Kun hän oli myöhemmin kysynyt
asiasta Tifalta, tämä oli epäillyt, ettei paita ollut tarpeeksi tyköistuva
Yuffien tyyliin. Mistä sekin olisi pitänyt tietää? Mikseivät naiset voineet
vain suoraan sanoa, mitä halusivat lahjaksi?
Ei kommentteja
Kiitos palautteestasi!