Tiistai 8. joulukuuta 2015
Vincentin
oli pakko myöntää olevansa hämmästynyt, kun hän katseli paikallisen poliisin
vievän miehiä ja naisia pois Gold Saucerin alapuoliselta alueelta. Paikalla oli
ennen ollut vankila, joka oli sittemmin suljettu ja hylätty. Nyt sinne oli
pesiytynyt joukkio, joka vastusti muun muassa energian säännöstelyä ja makon
käytön lopettamista. Joukon uskottiin sotkeutuneen muutamiin viime aikoina
sattuneisiin terrori-iskuihin. Vincent oli ollut siinä uskossa, että iskut
olivat olleet satunnaisia eivätkä järjestäytyneitä ja koko reissu huuhaata.
Kenties kyse ei ollutkaan Yuffien käytännönpilasta tai tarpeesta saada Vincent
pois juhlajärjestelyjen jaloista? Mutta miksei tästä sitten ollut vieläkään
kuulunut mitään? Vincent päätti soittaa Yuffielle heti, kun tilanne
rauhoittuisi.
”Herra
Valentine? Saisinko allekirjoituksen lausuntoon?” Nuori poliisi ojensi
Vincentille kaavaketta. Vincent raapaisi puumerkkinsä paperiin.
”Teemme
tästä WRO:n oman raportin myös. Oletus on, että luovutatte kaikki tietonne myös
meidän käyttöömme”, Vincent huomautti.
”Tietenkin,
herra Valentine”, poliisi lupasi. ”Hyvää työtä. Saadaan joulurauha Planeetalle,
kun tämä jengi on hoidettu pois häiriköimästä.”
”Saa
nähdä, millainen helkkarin säätö siitäkin juhlasta taas tulee”, Barret jupisi
Vincentin vierellä ja sai poliisilta kummeksuvan katseen.
”Aivan,
aivan”, tämä sanoi. ”Hyvää joulua teille kummallekin!”
”Kiitos
samoin”, Vincent vastasi. ”Eiköhän lähdetä, Barret?”
”Joo,
tämä taitaa olla meidän osalta hoidettu”, Barretkin totesi. ”Pitää mennä
ostamaan Marlenelle se saakutin joululahja, ennen kuin lähdetään
paluumatkalle.”
”Mitä
jos ostaisit sen levyn, mitä Yuffie ehdotti?” Vincent sanoi välittömästi
muistaen Tifan ohjeen.
”Kai
se on pakko, saamari sentään. Se tirppa tuntuu tietävän, mistä teinitytöt
tykkäävät. Jos minulta kysytään, Marlene ihailee Yuffieta vähän liikaa. Ei
millään pahalla, Vince.”
”Yuffie
on värikäs persoona”, Vincent hymähti jaksamatta loukkaantua. Barret ja Cid
olivat olleet kovimman paikan edessä, kun Vincentin ja Yuffien orastava suhde
oli parisen vuotta aiemmin selvinnyt muille. Niin karskeja kuin nuo kaksi
miestä esittivätkin olevansa, nämä suhtautuivat ninjaprinsessaan kuin
rakkaaseen pikkusiskoon tai tyttäreen. Vincent oli saanut moneen otteeseen vakuutella
hyviä aikeitaan. Nykyisin onneksi kaikki heidän ystävänsä olivat sinuja
tilanteen kanssa.
Mutta
oliko Yuffie enää? Miksei tämä ollut laittanut ainuttakaan viestiä viikkoon?
Vincent
ja Barret nousivat takaisin Gold Sauceriin ja suuntasivat valtavalle
ostoskadulle. Barret marssi suoraan lähimpään musiikkiliikkeeseen ja ryhtyi
etsimään Marlenelle toivottua levyä jupisten samalla, miten jokainen nykybändi
sisälsi joko puolialastomia keikisteleviä naisia tai hompahtavia miehen
irvikuvia. Jos Vincentiltä kysyttiin, Barret oli valitettavan oikeassa. Hyvää
musiikkia kuuli vain harvoin. Nytkin liikkeen kaiuttimista raikasi imelä
romanttissävytteinen joululaulu.
Barret
sai levynsä kauniiseen pakettiin ja miehet pääsivät lähtemään liikkeestä.
Matkalla päivälliselle he joutuivat pujottelemaan huvikeskuksen
lomailijajoukkojen läpi. Tuntui kestävän ikuisuuden päästä hisseille. Lopulta
he kuitenkin seisoivat hissiaulassa odottamassa kyytiä ravintolakerrokseen.
Hissien välissä välkkyi valtava näyttö, jolla pyöri mainoksia.
”Vietä
romanttinen joulu Gold Saucerissa! Nyt vain 299 giliä per yö!” mainos kuulutti.
”Paketti sisältää aamiaisen, kuohuviiniä huoneeseen ja mahdollisuuden käyttää
allastiloja. Jouluateria myydään erikseen! Nyt on hyvä tilaisuus tuoda oma rakkaasi
viettämään erilaista joulua. Mitäpä jos vaikka tekisit joulusta vielä
erityisemmän ja hakisit sormuslahjan koruliikkeistämme?”
Joulu
Gold Saucerissa kuulosti vielä pahemmalta kuin tavallinen juhlanvietto. Vincent
ei voinut ymmärtää, miksi joku olisi halunnut tulla hälyiseen
huvittelukeskukseen syömään jouluateriaansa.
”Haha,
koskas sinä muuten meinasit rengastaa Yuffien?” Barret nauroi nähdessään
Vincentin silmäilevän mainosta.
”Mitä?”
Vincent kysyi. Viimeiseksi Barretilta hän olisi odottanut tuollaista
kommenttia.
”No,
johan sinä olet likkaa pari vuotta pyörittänyt. Eikö ala olla jo aika?”
”En
ole ajatellut asiaa…”
Tosiasiassa
Vincent oli kyllä pohtinut kihlausta noin vuosi sitten, kun Godo oli
huomauttanut, että Wutaissa ei ollut tapana muuttaa saman katon alle ennen
naimisiin menoa. Yuffie oli antanut piupaut isänsä sanomisille, mutta
Vincentiin sanat olivat kolahtaneet. Godo oli aivan oikeassa. Mutta koska
Yuffieta eivät kihlat näyttäneet kiinnostavan, Vincent oli päättänyt jättää
asian toistaiseksi sikseen. Nyt kun hän jälleen pohdiskeli asiaa, läikähti
hänen rinnassaan kummallinen lämpö. Olisiko jo oikea aika?
”Joko
mennään ostoksille? Minä jouduin jo nolaamaan itseni ostamalla tämän kerpeleen
hinttilevyn. Nyt on sinun vuorosi”, Barret painosti.
”En
tiedä Yuffien sormuskokoa”, Vincent myönsi. Barret repesi nauramaan.
”Arvasin!
Olet miettinyt sitä! Kysy Tifalta, se tietää kaikki akkojen asiat. Laita sille
viesti ja mennään syömään. Sen jälkeen ostetaan sormus.”
Vincent
seurasi suorastaan hämillään Barretia hissiin. Mikä Barretia oikein vaivasi?
Oli vaikea uskoa, että tämä oikeasti mietti ystäviensä seurusteluelämää. Vai
saiko Marlenen lähestyvä aikuistuminen miehen pohtimaan asioita uudesta
näkökulmasta?
Ei kommentteja
Kiitos palautteestasi!