Sävel elämälle: Prologi

Fandom: Final Fantasy IX

Tämä on vanhan ficin uudelleen julkaisu. Aloitin ficin kirjoittamisen vuonna 2002 ja se valmistui vuosia myöhemmin. Se on julkaistu aiemmin nimellä Final Fantasy IX, mutta halusin vaihtaa nimen persoonallisemmaksi.

Ficci julkaistaan sellaisena kuin sen aikoinaan kirjoitin. Se kulkee hyvin pitkälti Final Fantasy IX -pelin tarinan mukaan (höystettynä muutamilla lisäkohtauksilla) ja repliikkien tukena on osittain käytetty pelin käsikirjoitusta.

Sävel elämälle

Prologi

Oli kaunis aurinkoinen kesäpäivä. Kuusivuotias tyttö leikki onnellisena hiekkarannalla tehden kakkuja märästä hiekasta. Innoissaan hän taputteli hiekkakakkujensa pinnat pienillä käsillään sileiksi. Aurinko loisti hänen ruskeista silmistään, ja kevyt tuuli leyhytteli hänen tummia hiuksiaan.

Nuori nainen saapui rannalle kahta viittaa kantaen. Hän hymyili tytölle suloisesti ja nosti tämän syliinsä. Naisen ja tytön kasvoissa oli hyvin paljon samaa. Sama nenä, samat huulet ja samat ruskeat silmät tuijottivat toisiaan iloisesti. Naisella oli myös samanlaiset pitkät ja hyvin tummat hiukset kuin tytöllä.

Nainen kantoi tyttärensä pieneen luolaan, josta pääsi merelle. Luolassa oli muutamia veneitä. Nainen puki tyttärensä ylle ruskean viitan ja pukeutui sellaiseen itsekin ja nosti sitten lapsensa yhteen veneistä. Hän irrotti veneen laiturista ja työnteli sen airon avulla ulos luolasta merelle.

Päästyään hieman kauemmaksi rannasta nainen nosti pienen veneen purjeen, joka täyttyi raikkaasta merituulesta välittömästi. Tuuli vei venettä kauemmas ulapalle. Äiti kietoi kätensä onnellisena tyttärensä ympärille. He kävivät joka päivä purjehtimassa, jos sää vain suikin salli sen. Se oli heidän yhteinen hetkensä päivästä, jota kukaan muu ei saanut häiritä. Se oli tytön mielestä päivän paras hetki, hänestä oli aivan ihanaa olla kahdestaan äitinsä kanssa suunnattomalla merellä.

Yhtäkkiä tuuli kävi kovemmaksi ja aallot korkeammiksi. Taivas synkkeni hetkessä. Äiti aikoi kääntää purjetta, jotta hän olisi saanut ohjattua veneen rantaan ennen myrskyn nousemista, mutta hänen liikkeensä jäi kesken, kun hän suuntasi katseensa taivaalle. Heidän kotikylänsä ylle oli ilmestynyt jättimäinen ilmalaiva, jonka pohjaan ilmestyi odottamatta valtavan kokoinen punainen silmä. Silmästä lähti kirkas säde suoraan alaspäin kohti kylää.

Säteen osuessa kylän keskelle kuului valtava rysähdys. Hetkeä myöhemmin merelle kantautui ihmisten valittavaa huutoa ja kaikki näytti olevan raunioina. Äiti painoi tyttärensä itseään vasten pienen veneen ajelehtiessa yhä kauemmas merelle räjähdyksen synnyttämän paineaallon voimasta.

Kauniista säästä ei ollut enää tietoakaan. Ilmalaiva tuntui aiheuttaneen varsinaisen hirmumyrskyn. Tuuli ulvoi ja sai aallot nousemaan lähes kahden metrin korkuisiksi. Pieni vene heittelehti meren kuohuissa holtittomasti. Kauhuissaan äiti tarttui toisella kädellä kiinni mastoon ja rutisti toisella tyttärensä rintaansa vasten, jottei kumpikaan heistä huuhtoutuisi mereen.

Ficcikirjasto