Projekti S. R.: Luku 3

Projekti S. R.


Luku 3






Kauempana näkyvä valo heilui hetken, kunnes sammui kokonaan. Vincentin oma lamppu valaisi heikosti, mutta kuitenkin sen verran, että mies näki eteensä.

”Yuffie?”
”Ei mitään hätää, kohta tämä taas toimii!”

Vincent tunnisti ninjaprinsessan ylipirteän äänen, mutta miehen ääni oli vieras. Kyseessä täytyi olla WRO:n jäsen, joka oli kadonnut aiemmin päivällä. Reeve oli ottanut Vincentiin yhteyttä vain noin tunti sitten ja ilmoittanut tehtävästä. Muotirajoitteinen mies oli pahoitellut myöhäistä ajankohtaa ja kertonut, että Mark oli lähettänyt Yuffien yksin Shinran rakennukseen vaeltamaan pelkän pohjapiirustuksen kanssa. WRO:n johtajan äänestä oli kuullut, ettei tämä ollut erityisen tyytyväinen alaisensa ratkaisuun. Ketään ei laitettu yksin tällaiselle pelastusretkelle, ei varsinkaan, kun ei ollut varmuutta, kuinka moni Deepgroundin jäsen oli yhä vapaalla jalalla.

Aikaa tilanteen pohtimiselle ei ollut jäänyt. Reeve oli luvannut järjestää lisäjoukkoja, mutta koska Vincent oli sattunut olemaan Edgessä, hän oli päässyt nopeimmin paikalle. Mies oli hypännyt autoonsa ja ajanut suorinta tietä Midgariin. Hän oli tosin päässyt vain kaupungin rajoille asti, sillä suurin osa teistä oli sortunut tai niiden päälle oli kaatunut rakennuksia. Lentolauta oli paras kulkuväline aavekaupungissa.

Vincent jatkoi matkaansa kapeaksi käyneellä käytävällä. Joka puolella oli pirstoutunutta betonia katon romahtamisen myötä.
”Älä tule lähemmäs, ellet halua kokea Wutain prinsessan julmaa kostoa!” Yuffie kirkui. Miehen taskulampun valo heijastui tytön heittotähdestä. Että tämä jaksoikin uhota. Tuollaista meteliä pitämällä vain paljasti sijaintinsa viholliselle. Välillä Vincent epäili, ettei Yuffie ollut koskaan saanut oikeaa ninjakoulutusta, mutta mies ei ollut niin hullu, että olisi esittänyt epäilyksensä ääneen. Sitä paitsi hän tiesi kyllä, että tyttö osasi tarvittaessa taistella erittäin hyvin.

”Yuffie”, mies lausui ja näki tytön laskevan aseensa.
”Vince?” tämä varmisti.
”Onko kaikki hyvin?” korpinhiuksinen mies kysäisi.
”Jos ei lasketa sitä, että taas olit säikäyttää minut hengiltä. Muistatko, mitä lupasin, jos vielä teet niin?” ninjaprinsessa manasi.
”Piekset minut Planeetan ytimeen asti?”
”Kyllä!” Yuffie heilutti uhkaavasti heittotähteään, mutta tytön uhosta välittämättä Vincent käveli lähemmäs.

Tyttö ei heittänyt miestä aseella vaan laski sen kädestään betoniromun sekaan. Jopa taskulampun valossa näki, että tämän vaalea viitta oli tahriintunut pölyyn, tytön hiuksetkin näyttivät tavallista vaaleammilta.

”Yuffie, onko kaikki kunnossa?” vieras miesääni kantautui raollaan olevan oven takaa.
”Tietenkin!” Yuffie hihkaisi. ”Se oli vain Vince, hänelle tuli ilmeisesti ikävä minua.”
”Reeve ilmoitti tilanteesta ja lupasin tulla varmistamaan selustasi”, Vincent kertoi. ”Miksi ihmeessä Mark lähetti sinut yksin?”
”Hän nyt ei saa kuria edes muurahaiseen”, Yuffie jupisi. ”Älä käsitä väärin, hän on tosi kiva jätkä ja tykkään hänestä oikeasti paljon, mutta hän nyt on vain kunnon mammanpoika.”

Vincent nyökkäsi, muttei ollut oikeastaan tyytyväinen saamaansa vastaukseen. Jos Mark ei osannut ottaa vastuuta, ei tämän olisi pitänyt olla tekemässä päätöksiä. Lähettämällä Yuffien yksin hylättyyn rakennukseen, pojankloppi oli vaarantanut tytön hengen.

”En tiedä sinusta, mutta minä ainakin haluan täältä joskus ulos”, Yuffie ilmoitti ja ryhtyi siirtämään betonin palaa oven edestä. Tytön huulilta karkasi ähkäisy, kun tämä yritti työntää kiveä. Vincent laski oikean kätensä Yuffien olkapäälle.
”Anna minä hoidan tämän”, mies sanoi.
”Kyllä minä pystyn, eivät nämä paina yhtään!” ninjaprinsessa julisti ja sai Vincentin huokaamaan. Oliko Yuffie koskaan myöntänyt, ettei jokin tehtävä ollut tälle omiaan?

Mies tyrkkäsi taskulampun tytön käteen ja työnsi tämän pois tieltään. Hän ei suoraan sanottuna halunnut käyttää koko yötä Shinran entisen päämajan kellarissa. Vincentin hämmästykseksi Yuffie jopa jäi pitelemään lamppua, kun hän työnsi betonin palat yksi kerrallaan paikoiltaan.
”Vau, Vince, sinä olet älyttömän vahva!” Yuffie katsoi asiakseen ilmoittaa varsin hunajaiseen sävyyn.
”Hmrr”, mies murahti. Jos häneltä kysyttiin, hänen voimansa eivät olleet aivan ennallaan. Syynä oli varmaankin Chaoksen poistuminen. Betonipalojen siirtäminen ei ollut ongelma, mutta se kävi voimille tavalla, johon Vincent ei ollut tottunut. Vaikkei hän ollut koskaan pyytänyt demonia sisälleen, hänen oli myönnettävä, että pedosta oli ollut myös hyötyä.

Hetken päästä oven sai vihdoin vedettyä auki. Yuffie kiinnitti heittotähden selkäänsä ja astui ennen Vincentiä huoneeseen, johon WRO:n sotilas oli jäänyt vangiksi. Tyttö kyykistyi miehen vierelle ja tarttui tätä nilkasta.
”Auh!” mies älähti.
”Oletko varma, että se on vain nyrjähtänyt?” ninjaprinsessa kysyi. ”Minusta vaikuttaa siltä, että se voisi olla sijoiltakin.”
”Jos se on sijoiltaan, sillä ei kävellä täältä ulos”, Vincent huomautti. Sotilas kalpeni taskulampun valossa.
”Ne portaat ovat tarpeeksi kamalat ilman, että meidän on kannettava hänet!” Yuffie puuskahti.
”Voimme käyttää hissiä”, Vincent kertoi, ”mutta olet oikeassa siinä, että matka on joka tapauksessa raskas.”
”Waaa, mitääh? Voimmeko?” Yuffie kiljaisi niin, että ääni raikasi pitkin seiniä. ”Ei se toiminut, kun minä tulin tänne!”
”Kytkin varageneraattorin päälle. En tosin ole varma, kuinka kauan se vielä toimii, joten meidän on syytä pitää kiirettä”, Vincent ilmoitti.
”Eikö nilkka pitäisi vetää paikoilleen?” ninjaprinsessa tuumasi.

Sotilas oli sen oloinen, että olisi halunnut karata paikalta, mutta oli kykenemätön liikkumaan. Vincent vilkaisi miestä ja puisteli päätään.
”En tekisi sitä, kumpikaan meistä ei ole lääkäri. Sitä paitsi, siitä ei varsinaisesti ole apua. Nilkan päälle ei voi laskea painoa välittömästi, se voi mennä uudestaan sijoiltaan”, korpinhiuksinen mies pohdiskeli.
”Sitten sinun on vain nilkutettava täältä pois yhden jalan varassa”, Yuffie ilmoitti sotilaalle. ”Pystytkö siihen?”

Sotilas näytti siltä kuin olisi halunnut puistella päätään, mutta hetken epäröinnin jälkeen tämä nyökkäsi. Vincent kiinnitti nyt huomiota siihen, että tämä oli enemmän poika kuin mies. Hän alkoi yhä paremmin ymmärtää, miksi Reeve tarvitsi apua. Järjestöön olisi tarvittu lisää osaavia miehiä, osalla ei luultavasti edes ollut sotilaskoulutusta taustallaan. Ainakin sellaisen käsityksen Vincent oli saanut keskusteltuaan aiemmin järjestön jäsenien kanssa.

Vincent ja Yuffie auttoivat nuorukaisen pystyyn. Tämä seisoi vaikeasti yhden jalan varassa ja näytti huonovointiselta.
”Okei, mennäänpä sitten!” Yuffie ilmoitti ja tyrkkäsi taskulampun Vincentille. ”Hiiop! Pidä vain minusta tiukasti kiinni!” Tyttö kiersi käsivartensa sotilaan ympärille, ja nuorukainen asetti toisen kätensä ninjaprinsessan hartioille. Vincentistä tuntui, että hänen olisi pitänyt tarjoutua tukemaan miestä, mutta ninjaprinsessan kasvoilla oli itsepäinen ilme, joka tuntui sanovan ’uskallakin yrittää, tämä on minun hommani’.

Hyvin hitaasti kolmikko jätti huoneen taakseen ja lähti palaamaan käytävien verkostoa pitkin. WRO:n sotilas näytti nojaavan raskaasti wutailaistyttöä vasten loikkiessaan yhdellä jalalla eteenpäin. Vincent ohitti kaksi muuta ja näytti tietä hissille. Sen valot loistivat himmeinä, mutta loistivat kuitenkin.

Hissi lähti jopa suosiolla ylös. Vincent toivoi, ettei virta katkeaisi kesken kaiken. Sellainen olisi ollut juuri hänen tuuriaan. Ei voinut sanoa, että hänen kohdalleen olisi juurikaan osunut onnea. Tällä kertaa kuitenkin Onnetar oli miehen puolella ja hissi nousi aina ensimmäiseen kerrokseen asti. Vincent sammutti taskulampun ja auttoi WRO:n sotilaan ulos rakennuksesta yhdessä Yuffien kanssa.

”Autoni on kaupungin laidalla”, korpinhiuksinen mies kertoi toisille. Nyt matka vaikutti loputtoman pitkältä.
”Pikkujuttu!” Yuffie kuitenkin ilmaisi mielipiteensä. Tämä antoi vuorostaan Vincentin tukea sotilasta ja kävi hakemassa lentolautansa. Tyttö nosti sen toiseen kainaloonsa ja palasi miesten luokse.
”Lennä sinä sillä, me voimme kävellä”, Vincent ehdotti, sillä hän tiesi laudan olevan painava. Kukaan ei raahannut sellaista huvikseen.

Hetken ninjaprinsessa näytti siltä kuin olisi aikonut väittää vastaan, mutta yhtäkkiä tämä nyökkäsi ja laski laudan maahan. Hetkessä tyttö oli hypännyt sen päälle ja käynnistänyt sen.
”Älkää huolehtiko yhtään, Wutain valkoinen ruusu on täällä suojelemassa teitä Midgarin vaaroilta!” tyttö ilmoitti ja lähti kiitämään edellä. Vincent puisteli päätään sotilaan naurahtaessa.
”Mitä me tekisimmekään ilman Yuffieta…” sotilas tuumasi.
”Tylsistyisimme kuoliaiksi”, Vincent vastasi pohtiessaan, miten ihmeessä Yuffie pystyi kiitämään päättömästi lentolaudallaan, mutta alkoi voida pahoin miltei välittömästi jouduttuaan ilmalaivaan.

~o~

”Hyvää työtä, Vincent, Yuffie”, Reeve huokaisi, kun kadonnut WRO:n sotilas oli toimitettu sairaanhoitajan luokse tarkistuttamaan jalkansa. ”Olen pahoillani, että tilanne meni tähän.”
”Syytä ollakin!” Yuffie soimasi. ”Ifrit sentään, mikä tätä porukkaa vaivaa? Minkälaisen idioottilauman sinä oikein lähetit sinne alun perin?!”
”Olemme joutuneet ottamaan vastaan kaiken mahdollisen avun, osalla ei ole koulutusta ja he ovat, no, varsin vihreitä kenttätöissä”, Reeve selitteli. Miehen kasvoille nousi voipunut ilme. ”Joskus kaipaan vanhoja aikoja…”
”Ehkä heille pitäisi järjestää koulutusta”, Vincent huomautti.
”Olet oikeassa. Aika vain menee niin nopeasti, mutta uskoisin, että tämän jälkeen rahoittajamme on samaa mieltä”, WRO:n johtaja pohdiskeli. ”Mutta lähtekää te kaksi kotiin. Teillähän oli kummallakin vapaailta tänään, eikö?”

Toivotettuaan Reevelle hyvää illanjatkoa Vincent käveli ulos toimistosta yhä itsekseen puhisevan Yuffien kanssa.
”Uskomatonta, että he unohtivat toverinsa…” ninjaprinsessa jupisi.
”Minusta sinun ei olisi pitänyt lähteä yksin”, Vincent huomautti. Olihan Yuffie rämäpäinen ja seikkailunhaluinen, mutta uhkarohkeaksi ei silti kannattanut heittäytyä.
”No, eihän siellä mitään vaarallista tapahtunut”, wutailaistyttö kuittasi. ”Sitä paitsi, olisin minä vaaroista selvinnyt, olen kuitenkin kovin ninja tällä pallonpuoliskolla.”
”Olet ainoa ninja tällä pallonpuoliskolla”, Vincent tuhahti, mutta päätti jättää asian sikseen. Yhtä hyvin hän olisi voinut puhua seinälle, järkipuhe ei yksinkertaisesti tehonnut ninjaprinsessaan. ”Tarvitsetko kyydin kotiin?” mies sen sijaan kysäisi, kun he astuivat Edgen yöhön.

Yuffie pysähtyi ja vilkaisi lentolautaansa, tyttö näytti olevan kahden vaiheilla.
”Se mahtuu takakonttiin”, Vincent sanoi ja nosti lentolaudan seinän vierestä. Hän marssi autolle, avasi takaluukun ja asetti kulkuvälineen varovasti sisälle.
”Sinä tarjoat minulle oikeasti kyydin?” ninjaprinsessa varmisti.
”Minulla sattuu olemaan auto, sitä paitsi kohta alkaa sataa”, Vincent perusteli. ”Lentolauta on yleensä kätevä, mutta sateella varsin epäkäytännöllinen.”
”Selittele vaan, oikeasti alat lämmetä minulle!” Yuffie nauroi ja avasi pelkääjän puolen oven. Enempää kyselemättä tyttö istahti autoon ja pamautti oven perässään kiinni. Vincent laski kymmeneen kävellessään omalle ovelleen, ei tyttö tarkoittanut mitään, tämä vain kiusasi. Yuffien jutuista ei kannattanut välittää.

Ninjaprinsessa näpräsi jo radiota, kun Vincent istui kuskin puolelle. Pian ilmoille tulvi ärsyttävä jumputus. Mies huokaisi ja vaihtoi kanavaa.
”Ääh, sinä olet oikea tylsimys!” Yuffie protestoi.
”Kuljettaja päättää musiikin”, mies tuhahti ja käynnisti auton. ”Laita turvavyö kiinni, Yuffie.”
”Tiedätkö? Joskus olet pahempi kuin Tifa!” ninjaprinsessa puuskahti, mutta kiinnitti kuitenkin vyönsä.
”Mitä siitäkin tulisi, jos kaikki eivät katsoisi perääsi…” Vincent mutisi takaisin, mutta hänen sanansa peittyivät musiikin alle, kun wutailaistyttö vaihtoi kanavaa uudestaan.

Mies murahti ja painoi radion pois päältä. Hän näki sivusilmällä Yuffien näyttävän hänelle kieltä, ninjaprinsessalla oli erinomainen taito koetella toisten hermoja. Mies keskitti katseensa tiehen tytön alkaessa kertoa visiitistään 7th Heavenissa.
”Luulen, että Tifalla ja Cloudilla on taas jokin kriisi menossa”, ninjaprinsessa selitti. ”Tifa ei sano mitään, mutta sen näkee hänen naamastaan, ja Chocobon takamus sen kuin menee menojaan.”
”He osaavat kyllä selvittää asiansa, ovat osanneet ennenkin”, Vincent totesi. Hän tiesi, että Cloudilla oli mennyt paremmin viime aikoina, mutta aina toisinaan nuorimies päätyi kamppailemaan menneisyyden haamujen kanssa. Silloin ei auttanut, jos joku vieressä painosti piristymään. Oli asioita, jotka ihmisen oli selvitettävä itsensä kanssa, Vincent, jos kuka, tiesi sen. Hän ymmärsi varsin hyvin, että Cloud tarvitsi välillä omaa aikaa ja etäisyyttä muihin.
”Yhym, eihän se minulle sinällään kuulu, mutta on kurjaa, kun Tifa murehtii niin kamalasti muiden asioista ja sitten vielä omistaan”, Yuffie totesi. Tyttö ei kuitenkaan jäänyt odottamaan vastausta vaan jatkoi muihin aiheisiin, tämän suusta virtasi sanoja loputtomana tulvana, ja jossain vaiheessa Vincent vain lakkasi kuuntelemasta. Hän ei tehnyt sitä tarkoituksella, Yuffien seurassa sitä vain tapahtui. Hän kuuli kyllä tytön heleän äänen, mutta sanat menivät ohi korvien.

Vincent pysäytti auton Yuffien kotitalon edustalle ja nousi kyydistä. Ninjaprinsessa seurasi esimerkkiä ja kapusi ulos autosta miehen mennessä nostamaan lentolaudan takakontista. Tyttö otti laudan vastaan.
”Kiitos, Vince, sinä olet oikea herrasmies!” tämä heläytti. Mies murahti tytölle vastaukseksi.
”Ei kiittämistä. Käske Markin soittaa minulle, kun seuraavan kerran on tiedossa kenttätehtäviä.”

Ilme ninjaprinsessan kasvoilla muuttui iloisesta synkäksi. ”Vihaatko sinä todella minua noin paljon, Vincent?” tyttö kysyi surkealla pikkulapsen äänellä ja sai miehen hätkähtämään. Noinko tämä todella luuli? Tummat silmät tuijottivat häntä kuin vastakuoriutuneen chocobonpoikasen, ne olivat täynnä kysymyksiä ja ihmetystä, mutta kenties myös surua. Vincent ei voinut olla hämmästelemättä, miten Yuffie kykeni sekunnin murto-osassa siirtymään tunnetilasta toiseen, mutta samalla hän muistutti itselleen olevansa syy tämänkertaiseen mielialan muutokseen. Hän ei ollut millään muotoa tarkoittanut loukata tyttöä.

”Yuffie, minä en vihaa sinua”, mies valitsi sanansa huolellisesti. ”Sinä olet liima, joka pitää AVALANCHEn kasassa. Miten kukaan voisi vihata sinua?”
”Eeh, hemmetti, Vince! Älä nyt ota minua noin vakavasti!” Yuffie älähti, tytön kasvoille ehti nousta kevyt puna, ennen kuin tämä käänsi selkänsä miehelle ja puolittain syöksyi kohti talon ovea. ”En minä ollut tosissani”, tämä väitti työntäessään avaimen lukkoon. ”Sori, jos sait väärän kuvan. Käsken Markin ilmoittaa, kun tarvitsemme sinua. Hyvää yötä!”

Ovi pamahti kiinni ninjaprinsessan perässä, ja Vincent jäi tuijottamaan sitä hetkeksi, ennen kuin painoi takaluukun kiinni ja kapusi takaisin autoonsa. Hänellä oli kumma tunne, että Yuffie oli väitteistään huolimatta ollut erittäin tosissaan.

Mies huokasi syvään. Kenenkään ei ollut terveellistä yrittää ottaa selvää wutailaistytön mielenliikkeistä. Yuffie kävi niin nopeilla kierroksilla, ettei muilla ollut mahdollisuuksia pysyä perässä. Oli parempi vain antaa tämän kouhottaa itsekseen.

~o~

Yuffie kapusi kolmanteen kerrokseen, avasi asuntonsa oven ja ryntäsi sisälle. Hän tyrkkäsi lentolaudan seinää vasten, ennen kuin loksautti oven kiinni. Mitä hemmettiä? Tyttö puisteli päätään, Vincent yleensä vain murahteli hänen valituksilleen, mutta kerrankin mies oli ottanut hänet vakavasti. Hän oli vain pilaillut, ei ollut mitään syytä reagoida hänen juttuihinsa tuolla tavoin.

”Tyhmä vampyyri”, ninjaprinsessa mutisi itsekseen ja riisui kenkänsä eteiseen. Ne olivat pölyn peitossa, mutta hän ei jaksanut ryhtyä puhdistamaan niitä saman tien. Sen sijaan hän päätti mennä suihkuun, ennen kuin lika pinttyisi kiinni hänen ihoonsa. Yuffie kävi aina suihkussa ennen nukkumaanmenoa. Kun hän oli vielä asunut Wutaissa, kylpy oli kuulunut jokailtaisiin rutiineihin. Häntä harmitti, ettei hän ollut löytänyt Edgestä asuntoa, jossa olisi kylpyamme. Tifan mukaan sellaiset olivat harvinaisia tai älyttömän kalliita hienostokämppiä, joten Yuffie oli tyytynyt siihen, mitä sai. Luultavasti isukki olisi maksanut hänelle isomman asunnon, jos hän olisi tarpeeksi ruinannut, mutta hän halusi tulla toimeen omillaan. Godo ei ollut täysin ymmärtänyt tyttärensä halua liittyä WRO:n riveihin, mutta ei toisaalta ollut estänytkään häntä. Yuffie oli ollut salaa helpottunut, sillä hän oli pelännyt joutuvansa jäämään kotimaahansa ja elämään vanhojen tapojen mukaan. Sitä hän tiesi isänsä haluavan, mutta viime aikoina tämä ei ollut enää inttänyt asiasta samalla tavoin kuin ennen.

Tyttö tuhahti itsekseen, hänpä nyt alkoi pohtia asioita syvällisesti. Sellainen ei ollut ollenkaan sopivaa tähän aikaan yöstä. Koko juttu oli Vincentin vika, se pahuksen vampyyri oli aivan liian vakava.

Yuffie nakkasi avaimensa pieneen kulhoon ja marssi kylpyhuoneeseen. Hän laittoi kännykkänsä lavuaarin reunalle, riisui kaikki vaatteensa suoraan pyykkikoriin ja astui suihkukoppiin. Hän väänsi suihkun niin kuumalle kuin suinkin hänen ihonsa kesti ja siirtyi veden alle. Pölyisen veden mukana viemäriin saivat valua kaikki muutkin huolenaiheet.

Vasta kun oli hinkannut itsensä täysin puhtaaksi kahteen kertaan, Yuffie poistui kylpyhuoneesta kääriytyneenä valtavaan pyyhkeeseen. Kännykän kello näytti jo miltei neljää, yö oli venähtänyt pitkäksi, joskin eri syistä kuin alun perin oli ollut tarkoitus. Ninjaprinsessaa kismitti edelleen sotilaiden käytös, mutta hän uskoi, että Reeve tekisi parhaansa tilanteen korjaamiseksi. WRO:ssa oli myös hyviä sotilaita, nyt oli vain korkea aika karsia jyvät akanoista, vaikka se tarkoittaisi miehityksen vähentämistä.

Pyyhe päätyi lattialle sekalaisen vaatekokoelman joukkoon. Yuffie kömpi sänkyynsä, nakutti Tifalle lupaamansa viestin ja napsautti kännykän kiinni. Juuri, kun hän oli aikeissa nukahtaa, puhelin piippasi, mutta hän oli liian väsynyt vilkaistakseen viestiä. Tifa joutaisi saamaan vastauksensa aamullakin.

Ei kommentteja

Kiitos palautteestasi!