Projekti S. R.
Luku 3
Kauempana näkyvä valo heilui hetken, kunnes sammui
kokonaan. Vincentin oma lamppu valaisi heikosti, mutta kuitenkin sen verran,
että mies näki eteensä.
”Yuffie?”
”Ei mitään hätää, kohta tämä taas toimii!”
Vincent tunnisti ninjaprinsessan ylipirteän äänen,
mutta miehen ääni oli vieras. Kyseessä täytyi olla WRO:n jäsen, joka oli
kadonnut aiemmin päivällä. Reeve oli ottanut Vincentiin yhteyttä vain noin
tunti sitten ja ilmoittanut tehtävästä. Muotirajoitteinen mies oli pahoitellut
myöhäistä ajankohtaa ja kertonut, että Mark oli lähettänyt Yuffien yksin
Shinran rakennukseen vaeltamaan pelkän pohjapiirustuksen kanssa. WRO:n johtajan
äänestä oli kuullut, ettei tämä ollut erityisen tyytyväinen alaisensa
ratkaisuun. Ketään ei laitettu yksin tällaiselle pelastusretkelle, ei
varsinkaan, kun ei ollut varmuutta, kuinka moni Deepgroundin jäsen oli yhä
vapaalla jalalla.
Aikaa tilanteen pohtimiselle ei ollut jäänyt. Reeve
oli luvannut järjestää lisäjoukkoja, mutta koska Vincent oli sattunut olemaan
Edgessä, hän oli päässyt nopeimmin paikalle. Mies oli hypännyt autoonsa ja
ajanut suorinta tietä Midgariin. Hän oli tosin päässyt vain kaupungin rajoille
asti, sillä suurin osa teistä oli sortunut tai niiden päälle oli kaatunut
rakennuksia. Lentolauta oli paras kulkuväline aavekaupungissa.
Vincent jatkoi matkaansa kapeaksi käyneellä
käytävällä. Joka puolella oli pirstoutunutta betonia katon romahtamisen myötä.
”Älä tule lähemmäs, ellet halua kokea Wutain
prinsessan julmaa kostoa!” Yuffie kirkui. Miehen taskulampun valo heijastui
tytön heittotähdestä. Että tämä jaksoikin uhota. Tuollaista meteliä pitämällä
vain paljasti sijaintinsa viholliselle. Välillä Vincent epäili, ettei Yuffie
ollut koskaan saanut oikeaa ninjakoulutusta, mutta mies ei ollut niin hullu,
että olisi esittänyt epäilyksensä ääneen. Sitä paitsi hän tiesi kyllä, että
tyttö osasi tarvittaessa taistella erittäin hyvin.
”Yuffie”, mies lausui ja näki tytön laskevan
aseensa.
”Vince?” tämä varmisti.
”Onko kaikki hyvin?” korpinhiuksinen mies kysäisi.
”Jos ei lasketa sitä, että taas olit säikäyttää
minut hengiltä. Muistatko, mitä lupasin, jos vielä teet niin?” ninjaprinsessa
manasi.
”Piekset minut Planeetan ytimeen asti?”
”Kyllä!” Yuffie heilutti uhkaavasti heittotähteään,
mutta tytön uhosta välittämättä Vincent käveli lähemmäs.
Tyttö ei heittänyt miestä aseella vaan laski sen
kädestään betoniromun sekaan. Jopa taskulampun valossa näki, että tämän vaalea
viitta oli tahriintunut pölyyn, tytön hiuksetkin näyttivät tavallista
vaaleammilta.
”Yuffie, onko kaikki kunnossa?” vieras miesääni
kantautui raollaan olevan oven takaa.
”Tietenkin!” Yuffie hihkaisi. ”Se oli vain Vince,
hänelle tuli ilmeisesti ikävä minua.”
”Reeve ilmoitti tilanteesta ja lupasin tulla
varmistamaan selustasi”, Vincent kertoi. ”Miksi ihmeessä Mark lähetti sinut
yksin?”
”Hän nyt ei saa kuria edes muurahaiseen”, Yuffie
jupisi. ”Älä käsitä väärin, hän on tosi kiva jätkä ja tykkään hänestä oikeasti
paljon, mutta hän nyt on vain kunnon mammanpoika.”
Vincent nyökkäsi, muttei ollut oikeastaan tyytyväinen
saamaansa vastaukseen. Jos Mark ei osannut ottaa vastuuta, ei tämän olisi
pitänyt olla tekemässä päätöksiä. Lähettämällä Yuffien yksin hylättyyn
rakennukseen, pojankloppi oli vaarantanut tytön hengen.
”En tiedä sinusta, mutta minä ainakin haluan täältä
joskus ulos”, Yuffie ilmoitti ja ryhtyi siirtämään betonin palaa oven edestä.
Tytön huulilta karkasi ähkäisy, kun tämä yritti työntää kiveä. Vincent laski
oikean kätensä Yuffien olkapäälle.
”Anna minä hoidan tämän”, mies sanoi.
”Kyllä minä pystyn, eivät nämä paina yhtään!”
ninjaprinsessa julisti ja sai Vincentin huokaamaan. Oliko Yuffie koskaan
myöntänyt, ettei jokin tehtävä ollut tälle omiaan?
Mies tyrkkäsi taskulampun tytön käteen ja työnsi
tämän pois tieltään. Hän ei suoraan sanottuna halunnut käyttää koko yötä
Shinran entisen päämajan kellarissa. Vincentin hämmästykseksi Yuffie jopa jäi
pitelemään lamppua, kun hän työnsi betonin palat yksi kerrallaan paikoiltaan.
”Vau, Vince, sinä olet älyttömän vahva!” Yuffie
katsoi asiakseen ilmoittaa varsin hunajaiseen sävyyn.
”Hmrr”, mies murahti. Jos häneltä kysyttiin, hänen
voimansa eivät olleet aivan ennallaan. Syynä oli varmaankin Chaoksen
poistuminen. Betonipalojen siirtäminen ei ollut ongelma, mutta se kävi voimille
tavalla, johon Vincent ei ollut tottunut. Vaikkei hän ollut koskaan pyytänyt
demonia sisälleen, hänen oli myönnettävä, että pedosta oli ollut myös hyötyä.
Hetken päästä oven sai vihdoin vedettyä auki.
Yuffie kiinnitti heittotähden selkäänsä ja astui ennen Vincentiä huoneeseen,
johon WRO:n sotilas oli jäänyt vangiksi. Tyttö kyykistyi miehen vierelle ja
tarttui tätä nilkasta.
”Auh!” mies älähti.
”Oletko varma, että se on vain nyrjähtänyt?”
ninjaprinsessa kysyi. ”Minusta vaikuttaa siltä, että se voisi olla sijoiltakin.”
”Jos se on sijoiltaan, sillä ei kävellä täältä ulos”,
Vincent huomautti. Sotilas kalpeni taskulampun valossa.
”Ne portaat ovat tarpeeksi kamalat ilman, että
meidän on kannettava hänet!” Yuffie puuskahti.
”Voimme käyttää hissiä”, Vincent kertoi, ”mutta
olet oikeassa siinä, että matka on joka tapauksessa raskas.”
”Waaa, mitääh? Voimmeko?” Yuffie kiljaisi niin,
että ääni raikasi pitkin seiniä. ”Ei se toiminut, kun minä tulin tänne!”
”Kytkin varageneraattorin päälle. En tosin ole
varma, kuinka kauan se vielä toimii, joten meidän on syytä pitää kiirettä”,
Vincent ilmoitti.
”Eikö nilkka pitäisi vetää paikoilleen?”
ninjaprinsessa tuumasi.
Sotilas oli sen oloinen, että olisi halunnut karata
paikalta, mutta oli kykenemätön liikkumaan. Vincent vilkaisi miestä ja puisteli
päätään.
”En tekisi sitä, kumpikaan meistä ei ole lääkäri.
Sitä paitsi, siitä ei varsinaisesti ole apua. Nilkan päälle ei voi laskea
painoa välittömästi, se voi mennä uudestaan sijoiltaan”, korpinhiuksinen mies
pohdiskeli.
”Sitten sinun on vain nilkutettava täältä pois
yhden jalan varassa”, Yuffie ilmoitti sotilaalle. ”Pystytkö siihen?”
Sotilas näytti siltä kuin olisi halunnut puistella
päätään, mutta hetken epäröinnin jälkeen tämä nyökkäsi. Vincent kiinnitti nyt
huomiota siihen, että tämä oli enemmän poika kuin mies. Hän alkoi yhä paremmin
ymmärtää, miksi Reeve tarvitsi apua. Järjestöön olisi tarvittu lisää osaavia
miehiä, osalla ei luultavasti edes ollut sotilaskoulutusta taustallaan. Ainakin
sellaisen käsityksen Vincent oli saanut keskusteltuaan aiemmin järjestön
jäsenien kanssa.
Vincent ja Yuffie auttoivat nuorukaisen pystyyn.
Tämä seisoi vaikeasti yhden jalan varassa ja näytti huonovointiselta.
”Okei, mennäänpä sitten!” Yuffie ilmoitti ja
tyrkkäsi taskulampun Vincentille. ”Hiiop! Pidä vain minusta tiukasti kiinni!”
Tyttö kiersi käsivartensa sotilaan ympärille, ja nuorukainen asetti toisen
kätensä ninjaprinsessan hartioille. Vincentistä tuntui, että hänen olisi
pitänyt tarjoutua tukemaan miestä, mutta ninjaprinsessan kasvoilla oli
itsepäinen ilme, joka tuntui sanovan ’uskallakin yrittää, tämä on minun
hommani’.
Hyvin hitaasti kolmikko jätti huoneen taakseen ja
lähti palaamaan käytävien verkostoa pitkin. WRO:n sotilas näytti nojaavan
raskaasti wutailaistyttöä vasten loikkiessaan yhdellä jalalla eteenpäin.
Vincent ohitti kaksi muuta ja näytti tietä hissille. Sen valot loistivat
himmeinä, mutta loistivat kuitenkin.
Hissi lähti jopa suosiolla ylös. Vincent toivoi,
ettei virta katkeaisi kesken kaiken. Sellainen olisi ollut juuri hänen
tuuriaan. Ei voinut sanoa, että hänen kohdalleen olisi juurikaan osunut onnea.
Tällä kertaa kuitenkin Onnetar oli miehen puolella ja hissi nousi aina
ensimmäiseen kerrokseen asti. Vincent sammutti taskulampun ja auttoi WRO:n
sotilaan ulos rakennuksesta yhdessä Yuffien kanssa.
”Autoni on kaupungin laidalla”, korpinhiuksinen
mies kertoi toisille. Nyt matka vaikutti loputtoman pitkältä.
”Pikkujuttu!” Yuffie kuitenkin ilmaisi
mielipiteensä. Tämä antoi vuorostaan Vincentin tukea sotilasta ja kävi
hakemassa lentolautansa. Tyttö nosti sen toiseen kainaloonsa ja palasi miesten
luokse.
”Lennä sinä sillä, me voimme kävellä”, Vincent
ehdotti, sillä hän tiesi laudan olevan painava. Kukaan ei raahannut sellaista
huvikseen.
Hetken ninjaprinsessa näytti siltä kuin olisi
aikonut väittää vastaan, mutta yhtäkkiä tämä nyökkäsi ja laski laudan maahan.
Hetkessä tyttö oli hypännyt sen päälle ja käynnistänyt sen.
”Älkää huolehtiko yhtään, Wutain valkoinen ruusu on
täällä suojelemassa teitä Midgarin vaaroilta!” tyttö ilmoitti ja lähti
kiitämään edellä. Vincent puisteli päätään sotilaan naurahtaessa.
”Mitä me tekisimmekään ilman Yuffieta…” sotilas
tuumasi.
”Tylsistyisimme kuoliaiksi”, Vincent vastasi
pohtiessaan, miten ihmeessä Yuffie pystyi kiitämään päättömästi lentolaudallaan,
mutta alkoi voida pahoin miltei välittömästi jouduttuaan ilmalaivaan.
~o~
”Hyvää työtä, Vincent, Yuffie”, Reeve huokaisi, kun
kadonnut WRO:n sotilas oli toimitettu sairaanhoitajan luokse tarkistuttamaan
jalkansa. ”Olen pahoillani, että tilanne meni tähän.”
”Syytä ollakin!” Yuffie soimasi. ”Ifrit sentään,
mikä tätä porukkaa vaivaa? Minkälaisen idioottilauman sinä oikein lähetit sinne
alun perin?!”
”Olemme joutuneet ottamaan vastaan kaiken
mahdollisen avun, osalla ei ole koulutusta ja he ovat, no, varsin vihreitä
kenttätöissä”, Reeve selitteli. Miehen kasvoille nousi voipunut ilme. ”Joskus
kaipaan vanhoja aikoja…”
”Ehkä heille pitäisi järjestää koulutusta”, Vincent
huomautti.
”Olet oikeassa. Aika vain menee niin nopeasti,
mutta uskoisin, että tämän jälkeen rahoittajamme on samaa mieltä”, WRO:n
johtaja pohdiskeli. ”Mutta lähtekää te kaksi kotiin. Teillähän oli kummallakin
vapaailta tänään, eikö?”
Toivotettuaan Reevelle hyvää illanjatkoa Vincent
käveli ulos toimistosta yhä itsekseen puhisevan Yuffien kanssa.
”Uskomatonta, että he unohtivat toverinsa…” ninjaprinsessa
jupisi.
”Minusta sinun ei olisi pitänyt lähteä yksin”,
Vincent huomautti. Olihan Yuffie rämäpäinen ja seikkailunhaluinen, mutta
uhkarohkeaksi ei silti kannattanut heittäytyä.
”No, eihän siellä mitään vaarallista tapahtunut”,
wutailaistyttö kuittasi. ”Sitä paitsi, olisin minä vaaroista selvinnyt, olen
kuitenkin kovin ninja tällä pallonpuoliskolla.”
”Olet ainoa ninja tällä pallonpuoliskolla”, Vincent
tuhahti, mutta päätti jättää asian sikseen. Yhtä hyvin hän olisi voinut puhua
seinälle, järkipuhe ei yksinkertaisesti tehonnut ninjaprinsessaan. ”Tarvitsetko
kyydin kotiin?” mies sen sijaan kysäisi, kun he astuivat Edgen yöhön.
Yuffie pysähtyi ja vilkaisi lentolautaansa, tyttö
näytti olevan kahden vaiheilla.
”Se mahtuu takakonttiin”, Vincent sanoi ja nosti lentolaudan
seinän vierestä. Hän marssi autolle, avasi takaluukun ja asetti kulkuvälineen
varovasti sisälle.
”Sinä tarjoat minulle oikeasti kyydin?”
ninjaprinsessa varmisti.
”Minulla sattuu olemaan auto, sitä paitsi kohta
alkaa sataa”, Vincent perusteli. ”Lentolauta on yleensä kätevä, mutta sateella
varsin epäkäytännöllinen.”
”Selittele vaan, oikeasti alat lämmetä minulle!”
Yuffie nauroi ja avasi pelkääjän puolen oven. Enempää kyselemättä tyttö
istahti autoon ja pamautti oven perässään kiinni. Vincent laski kymmeneen
kävellessään omalle ovelleen, ei tyttö tarkoittanut mitään, tämä vain kiusasi.
Yuffien jutuista ei kannattanut välittää.
Ninjaprinsessa näpräsi jo radiota, kun Vincent
istui kuskin puolelle. Pian ilmoille tulvi ärsyttävä jumputus. Mies huokaisi ja
vaihtoi kanavaa.
”Ääh, sinä olet oikea tylsimys!” Yuffie protestoi.
”Kuljettaja päättää musiikin”, mies tuhahti ja
käynnisti auton. ”Laita turvavyö kiinni, Yuffie.”
”Tiedätkö? Joskus olet pahempi kuin Tifa!”
ninjaprinsessa puuskahti, mutta kiinnitti kuitenkin vyönsä.
”Mitä siitäkin tulisi, jos kaikki eivät katsoisi
perääsi…” Vincent mutisi takaisin, mutta hänen sanansa peittyivät musiikin
alle, kun wutailaistyttö vaihtoi kanavaa uudestaan.
Mies murahti ja painoi radion pois päältä. Hän näki
sivusilmällä Yuffien näyttävän hänelle kieltä, ninjaprinsessalla oli
erinomainen taito koetella toisten hermoja. Mies keskitti katseensa tiehen
tytön alkaessa kertoa visiitistään 7th Heavenissa.
”Luulen, että Tifalla ja Cloudilla on taas jokin
kriisi menossa”, ninjaprinsessa selitti. ”Tifa ei sano mitään, mutta sen näkee
hänen naamastaan, ja Chocobon takamus sen kuin menee menojaan.”
”He osaavat kyllä selvittää asiansa, ovat osanneet
ennenkin”, Vincent totesi. Hän tiesi, että Cloudilla oli mennyt paremmin viime
aikoina, mutta aina toisinaan nuorimies päätyi kamppailemaan menneisyyden
haamujen kanssa. Silloin ei auttanut, jos joku vieressä painosti piristymään.
Oli asioita, jotka ihmisen oli selvitettävä itsensä kanssa, Vincent, jos kuka,
tiesi sen. Hän ymmärsi varsin hyvin, että Cloud tarvitsi välillä omaa aikaa ja
etäisyyttä muihin.
”Yhym, eihän se minulle sinällään kuulu, mutta on
kurjaa, kun Tifa murehtii niin kamalasti muiden asioista ja sitten vielä
omistaan”, Yuffie totesi. Tyttö ei kuitenkaan jäänyt odottamaan vastausta vaan
jatkoi muihin aiheisiin, tämän suusta virtasi sanoja loputtomana tulvana, ja
jossain vaiheessa Vincent vain lakkasi kuuntelemasta. Hän ei tehnyt sitä
tarkoituksella, Yuffien seurassa sitä vain tapahtui. Hän kuuli kyllä tytön
heleän äänen, mutta sanat menivät ohi korvien.
Vincent pysäytti auton Yuffien kotitalon edustalle
ja nousi kyydistä. Ninjaprinsessa seurasi esimerkkiä ja kapusi ulos autosta
miehen mennessä nostamaan lentolaudan takakontista. Tyttö otti laudan vastaan.
”Kiitos, Vince, sinä olet oikea herrasmies!” tämä
heläytti. Mies murahti tytölle vastaukseksi.
”Ei kiittämistä. Käske Markin soittaa minulle, kun
seuraavan kerran on tiedossa kenttätehtäviä.”
Ilme ninjaprinsessan kasvoilla muuttui iloisesta synkäksi.
”Vihaatko sinä todella minua noin paljon, Vincent?” tyttö kysyi surkealla
pikkulapsen äänellä ja sai miehen hätkähtämään. Noinko tämä todella luuli?
Tummat silmät tuijottivat häntä kuin vastakuoriutuneen chocobonpoikasen, ne
olivat täynnä kysymyksiä ja ihmetystä, mutta kenties myös surua. Vincent ei
voinut olla hämmästelemättä, miten Yuffie kykeni sekunnin murto-osassa
siirtymään tunnetilasta toiseen, mutta samalla hän muistutti itselleen olevansa
syy tämänkertaiseen mielialan muutokseen. Hän ei ollut millään muotoa tarkoittanut
loukata tyttöä.
”Yuffie, minä en vihaa sinua”, mies valitsi sanansa
huolellisesti. ”Sinä olet liima, joka pitää AVALANCHEn kasassa. Miten kukaan
voisi vihata sinua?”
”Eeh, hemmetti, Vince! Älä nyt ota minua noin
vakavasti!” Yuffie älähti, tytön kasvoille ehti nousta kevyt puna, ennen kuin
tämä käänsi selkänsä miehelle ja puolittain syöksyi kohti talon ovea. ”En minä
ollut tosissani”, tämä väitti työntäessään avaimen lukkoon. ”Sori, jos sait
väärän kuvan. Käsken Markin ilmoittaa, kun tarvitsemme sinua. Hyvää yötä!”
Ovi pamahti kiinni ninjaprinsessan perässä, ja
Vincent jäi tuijottamaan sitä hetkeksi, ennen kuin painoi takaluukun kiinni ja
kapusi takaisin autoonsa. Hänellä oli kumma tunne, että Yuffie oli väitteistään
huolimatta ollut erittäin tosissaan.
Mies huokasi syvään. Kenenkään ei ollut
terveellistä yrittää ottaa selvää wutailaistytön mielenliikkeistä. Yuffie kävi
niin nopeilla kierroksilla, ettei muilla ollut mahdollisuuksia pysyä perässä.
Oli parempi vain antaa tämän kouhottaa itsekseen.
~o~
Yuffie kapusi
kolmanteen kerrokseen, avasi asuntonsa oven ja ryntäsi sisälle. Hän tyrkkäsi lentolaudan
seinää vasten, ennen kuin loksautti oven kiinni. Mitä hemmettiä? Tyttö puisteli
päätään, Vincent yleensä vain murahteli hänen valituksilleen, mutta kerrankin
mies oli ottanut hänet vakavasti. Hän oli vain pilaillut, ei ollut mitään syytä
reagoida hänen juttuihinsa tuolla tavoin.
”Tyhmä vampyyri”,
ninjaprinsessa mutisi itsekseen ja riisui kenkänsä eteiseen. Ne olivat pölyn
peitossa, mutta hän ei jaksanut ryhtyä puhdistamaan niitä saman tien. Sen
sijaan hän päätti mennä suihkuun, ennen kuin lika pinttyisi kiinni hänen
ihoonsa. Yuffie kävi aina suihkussa ennen nukkumaanmenoa. Kun hän oli vielä
asunut Wutaissa, kylpy oli kuulunut jokailtaisiin rutiineihin. Häntä harmitti,
ettei hän ollut löytänyt Edgestä asuntoa, jossa olisi kylpyamme. Tifan mukaan
sellaiset olivat harvinaisia tai älyttömän kalliita hienostokämppiä, joten
Yuffie oli tyytynyt siihen, mitä sai. Luultavasti isukki olisi maksanut hänelle
isomman asunnon, jos hän olisi tarpeeksi ruinannut, mutta hän halusi tulla
toimeen omillaan. Godo ei ollut täysin ymmärtänyt tyttärensä halua liittyä
WRO:n riveihin, mutta ei toisaalta ollut estänytkään häntä. Yuffie oli ollut
salaa helpottunut, sillä hän oli pelännyt joutuvansa jäämään kotimaahansa ja
elämään vanhojen tapojen mukaan. Sitä hän tiesi isänsä haluavan, mutta viime
aikoina tämä ei ollut enää inttänyt asiasta samalla tavoin kuin ennen.
Tyttö tuhahti
itsekseen, hänpä nyt alkoi pohtia asioita syvällisesti. Sellainen ei ollut
ollenkaan sopivaa tähän aikaan yöstä. Koko juttu oli Vincentin vika, se
pahuksen vampyyri oli aivan liian vakava.
Yuffie nakkasi
avaimensa pieneen kulhoon ja marssi kylpyhuoneeseen. Hän laittoi kännykkänsä
lavuaarin reunalle, riisui kaikki vaatteensa suoraan pyykkikoriin ja astui
suihkukoppiin. Hän väänsi suihkun niin kuumalle kuin suinkin hänen ihonsa kesti
ja siirtyi veden alle. Pölyisen veden mukana viemäriin saivat valua kaikki
muutkin huolenaiheet.
Vasta kun oli
hinkannut itsensä täysin puhtaaksi kahteen kertaan, Yuffie poistui
kylpyhuoneesta kääriytyneenä valtavaan pyyhkeeseen. Kännykän kello näytti jo
miltei neljää, yö oli venähtänyt pitkäksi, joskin eri syistä kuin alun perin
oli ollut tarkoitus. Ninjaprinsessaa kismitti edelleen sotilaiden käytös, mutta
hän uskoi, että Reeve tekisi parhaansa tilanteen korjaamiseksi. WRO:ssa oli
myös hyviä sotilaita, nyt oli vain korkea aika karsia jyvät akanoista, vaikka
se tarkoittaisi miehityksen vähentämistä.
Pyyhe päätyi lattialle
sekalaisen vaatekokoelman joukkoon. Yuffie kömpi sänkyynsä, nakutti Tifalle
lupaamansa viestin ja napsautti kännykän kiinni. Juuri, kun hän oli aikeissa
nukahtaa, puhelin piippasi, mutta hän oli liian väsynyt vilkaistakseen viestiä.
Tifa joutaisi saamaan vastauksensa aamullakin.
Ei kommentteja
Kiitos palautteestasi!