Close

Projekti S. R.: Luku 6


Projekti S. R.


Luku 6





Vincent ei ollut aiemmin ollut Yuffien asunnossa. Se oli pieni kaksio, jonka olohuone tuntui sillä hetkellä aivan liian ahtaalta. Palaveri oli ollut alun perin tarkoitus pitää joko WRO:n tiloissa tai 7th Heavenissa, mutta Yuffie oli halunnut välttämättä osallistua ja Reeve puolestaan oli ollut sitä mieltä, ettei ninjaprinsessan kannattanut vielä liikkua kotoaan. Niinpä koko joukko oli nyt ahtautunut tytön pieneen olohuoneeseen, jossa ei pöydän lisäksi ollut kuin kahden istuttava sohva, muutama istuintyyny, televisio ja yksi hylly, jossa oli enemmän koriste-esineitä ja valokuvia kuin kirjoja. Olisi voinut kuvitella, että Wutain prinsessalla olisi ollut varaa paljon suurempaankin asuntoon, mutta kenties Yuffie halusi elää omillaan eikä isänsä rahoilla. Pienen ja matalan pöydän ääreen oli ahtautunut kuusi ihmistä. Kaikki joivat kahvia, paitsi Yuffie, joka oli halunnut teetä, ja Shelke, joka pysytteli mieluiten mehussa.

Ninjaprinsessa oli toipunut saamastaan kolhusta varsin hyvin ja oli vastustanut koko ajatusta sairauslomasta. Tällä oli vain pieni jälki poskessaan ja pari ilkeää mustelmaa, mutta muuten tämä näytti olevan entisellään. Joskin Reeve oli vahvasti epäillyt, että tyttö oli lyönyt päänsä pahemman kerran. WRO:n johtaja oli ilmaissut huolensa Vincentille keskusteltuaan ensimmäisen kerran onnettomuuden jälkeen Yuffien kanssa. Tämä ei ollut kuitenkaan kertonut, miksi oli epäillyt moista.

”Kutsuin teidät kaikki tänne, koska halusitte kuulla, mitä Junonissa tapahtui”, Reeve aloitti. Tifa ja Cloud olivat jo aiemmin tehneet selväksi haluavansa pysytellä kartalla Deepgroundin suhteen. Sen sijaan Shelken läsnäoloa Vincent ei täysin ymmärtänyt, sillä hän oli käsittänyt, että tytön oli tarkoitus opetella elämää eikä sekaantua aikuisten asioihin. Toisaalta Shelke oli yhdeksäntoista ja periaatteessa omasta elämästään määräävä aikuinen.

Reeven sanojen myötä kaikkien katseet kääntyivät Yuffien suuntaan. Kaikkien paitsi Shelken, joka tuijotti Vincentiä lasinsa yli. Tytön tuijotus oli suorastaan häiritsevän intensiivinen, mutta ilmeisesti tämä ei tajunnut sitä itse.

Reeve kävi lyhyesti läpi, mikä oli ollut alkuperäinen suunnitelma, ja mitä todellisuudessa oli tapahtunut.
”Saimme kolme miestä kiinni, mutta he eivät ole kertoneet mitään. He eivät yksinkertaisesti puhu”, WRO:n johtaja selosti. ”Toivomme, että vankeus irrottaa vielä kielenkannattimet.”
”Miksette vain kiduta heitä?” Shelke tiedusteli kuin olisi puhunut leivän ostamisesta.
”Shelke, WRO toimii eri tavoin kuin Deepground”, Tifa selvitti. ”Me emme satuta ihmisiä vain saadaksemme heistä tietoa ulos.”
”Miksette?” tyttö halusi tietää silmiään räpäyttämättä.
”Koska se on väärin!” Yuffie kivahti. ”Tuollaisten asioiden pitäisi olla päivänselviä!”
”Älä viitsi, Yuffie”, Tifa huoahti. ”Shelkellä on vielä paljon oppimista.”
”Silti…” ninjaprinsessa jupisi.
”Shelke, jokainen elämä on arvokas, oli sitten kyse ystävästä tai vihollisesta. Emme tapa ketään, ellei se ole välttämätöntä, emmekä satuta, jos meidän ei ole pakko”, Tifa ryhtyi selittämään.
”Mutta ehkä he kertoisivat tietonsa…”
”Ehkä, mutta toisten satuttaminen on silti väärin”, brunetti jatkoi kuin olisi selittänyt kolmivuotiaalle, miksei kaveria saanut lyödä lapiolla päähän, vaikka tämä vei lempilelun.
”Vai niin”, Shelke totesi ja hörppäsi mehulasistaan. ”Jatkakaa.”

Reeve rykäisi ja näytti kovin vaivautuneelta. Muiden ilmeet kielivät, etteivät nämäkään tienneet, miten päin olisi pitänyt olla. Myös Vincentiä vaivasi Shelken suhtautuminen tilanteeseen, tytön psyyke oli varmasti vaurioitunut pahasti Deepgroundin vuosina. Tulisiko tästä koskaan tavallista nuorta naista? Toisaalta myös Vincent ja Cloud olivat käyneet läpi henkisen helvetin ja selvinneet siitä, joten Shelkelläkin saattoi olla mahdollisuuksia.

”Mark on työskennellyt kovalevyn kimpussa”, WRO:n johtaja jatkoi. ”Se on kuitenkin kryptattu, joten emme voi odottaa tietoja aivan lähiaikoina, ja kun jotain selviää, kyse ei ole välttämättä mistään, mitä olemme odottaneet. Kyseinen huone oli ilmeisesti jonkinlainen terveydenhoidollinen tila, jos käsitin Yuffien puheet oikein, joten materiaali liittynee potilaisiin.”
”Minusta se kuulosti vastaanotolta, jolla kävin tutkimuksissa”, Shelke pisti väliin. ”En tietenkään voi tietää varmasti ilman kuvaa…”
”Se voi hyvinkin olla sellainen”, Reeve myönsi.
”Eli käytännössä meillä ei ole mitään, ennen kuin vangit puhuvat tai Mark saa tietoa ulos kovalevyltä?” Cloud varmisti.
”No…” Reeve mutisi ja vilkaisi Yuffieta, joka keikkui lattiatyynyn päällä ja pyöritteli teekuppiaan.
”Puhun totta!” ninjaprinsessa tuiskaisi.
”Sairaanhoitaja ja lääkäri ovat molemmat sitä mieltä, että sait kovan iskun takaraivoon”, WRO:n johtaja huomautti.
”Ihan sama, puhun silti totta!” Yuffie protestoi. ”Miksi minä valehtelisin?”
”En sano, että valehtelet… suhtaudun vain epäilyksellä muistikuviisi. Kukaan ei tiedä varmuudella, mitä sinulle tapahtui ja se, mitä kerroit…”
”Mitä Yuffie kertoi?” Vincent avasi suunsa. Hän oli miettinyt asiaa siitä asti, kun Reeve oli lausunut epäilyksensä ääneen. Yuffie saattoi olla materiavaras, sählääjä ja äänekäs raivostuttavuuteen saakka, mutta korpinhiuksinen mies ei ollut koskaan kuullut tytön valehtelevan tärkeistä asioista ystävilleen.

Reeve vaihtoi asentoa ja katsoi Yuffien suuntaan. Ninjaprinsessan kasvoille nousi tyytyväinen hymy.
”Sanoinhan, että Vince ainakin uskoo minua!” tyttö ilmoitti.
”Kukaan ei epäile luotettavuuttasi, Yuffie”, Tifa huomautti ja sai wutailaistytön hymyilemään entistä leveämmin. ”Kerro oma näkemyksesi.”

Yuffie nyökkäsi ja istui paremmin jalkojensa päälle. ”Rosso Crimson oli piilopaikassa.”

Huoneeseen laskeutui syvä hiljaisuus, ja Shelken intensiivinen tuijotus siirtyi Vincentistä ninjaprinsessaan.
”Hän on kuollut”, Reeve huomautti. ”Vincent todisti tapahtumaa.”

Vincent nyökkäsi. Hän muisti hyvin taistelunsa Rosso Crimsonia vastaan, mutta yhtä hyvin hän muisti sen päätöksen. Nainen oli ollut heikossa kunnossa, muttei suinkaan kuollut. Tämä oli tainnut sanoa, ettei soisi miehelle nautintoa tämän tappamisesta. Sen jälkeen nainen oli rikkonut parvekkeen, jonka päällä oli seissyt, ja pudonnut Midgarin raunioihin.

Kaiken järjen mukaan Rosson olisi pitänyt olla kuollut. Oli äärimmäisen epätodennäköistä, että nainen olisi selvinnyt pudotuksesta. Epätodennäköistä, mutta mahdollista kuitenkin. Silti Vincentin oli pakko myöntää, että mahdollisuuteen oli hyvin vaikea uskoa.

”Vince?” Yuffien katse kääntyi korpinhiuksisen miehen suuntaan. ”Minä en ole hullu!”
”Kukaan ei sanonut, että olet”, Vincent vastasi. ”Näin kuitenkin Rosson putoavan Midgarin raunioihin. On vaikea kuvitella, että kukaan selviäisi sellaisesta pudotuksesta.”
”Ei voi olla totta?!” Yuffie kiljaisi. ”Sinäkään et usko minua!”
”En sanonut niin. Sitä on vaikea kuvitella, mutta pieni mahdollisuus on aina olemassa”, mies huokaisi.
”Mikä saa sinut uskomaan, että kyseessä oli juuri Rosso?” Tifa kysyi ninjaprinsessalta ja pelasti Vincentin tulilinjalta.
”Minä näin hänet!” Yuffie ilmoitti.
”Mitä sinä tarkalleen ottaen näit?” Reeve varmisti.
”Ensin jotain punaista vilahti silmäkulmassani, sitten valot sammuivat. Kun sain ne taas sytytettyä, Rosso seisoi edessäni ja melkein iski minua miekalla. Selvisin juuri ja juuri ja väistelin hänen iskujaan, kunnes huoneeseen tuli joku toinen”, Yuffie selitti niin kovalla vauhdilla, että sanat törmäilivät toisiinsa.
”Joku toinen?” Cloud kysyi.
”Niin, aioin kääntyä katsomaan, mutta silloin hän iski minua niskaan ja kaikki pimeni”, ninjaprinsessa myönsi.
”Sanoiko hän jotain?” Vincent kysyi.
”’Emme tulleet tänne tappamaan’”, Yuffie totesi. ”En tunnistanut ääntä.”

Kukaan ei sanonut mitään. Vincent pohti kuumeisesti, kenelle sanat olisivat voineet kuulua. Deepgroundin ja Rosson tuntien ne eivät tuntuneet sopivan kenenkään suuhun. Alkoi vaikuttaa siltä, että palapelin palat eivät yksinkertaisesti sopineet yhteen.

”Deepground luotiin tappamaan”, Shelke tuumasi.
”Sinähän sen tiedät!” ninjaprinsessa kivahti.
”Yuffie!” Tifa avasi suunsa ja sai vihaisen mulkaisun tytöltä. Shelke ei edes hätkähtänyt loukkauksesta, mutta oli varsin todennäköistä, ettei tämä tajunnut sitä.
”Niin tiedän”, tämä myönsi.
”Kröhöm, emme voi olla varmoja, että Yuffie näki todella Rosson. Kyseessä saattoi olla joku, joka muistutti häntä”, Reeve huomautti. ”Pitäisin erittäin epätodennäköisenä, että kyseessä oli juuri Rosso.”
”Se on silti mahdollista”, Vincent kuitenkin sanoi. Hän ei ollut varsinaisesti nähnyt naisen kuolevan, ainoastaan putoavan.
”No niin, sanoinhan, että Vince on kanssasi samaa mieltä!” Yuffie huudahti. Ninjaprinsessan mielenmuutokset alkoivat jo puolittain huvittaa Vincentiä.
”Mitä te muut sanotte?” Reeve kysäisi.
”En usko, että Yuffie valehtelee”, Tifa vastasi. ”Silti kuulostaa omituiselta, että kyseessä olisi ollut juuri Rosso.”
”Cloud?” Reeve kääntyi katsomaan blondia miestä.
”Olemme ennenkin nähneet kuolleiden palaavan eloon. Kun kyseessä ovat Shinran luomukset, on otettava huomioon, että heillä ei ole tapana pysyä elämänvirrassa”, tämä summasi.
”Chocobon takamuskin uskoo minua!”
”Kukaan ei väitä, ettei uskoisi sinua, Yuffie”, Reeve huokaisi.
”Minusta meidän pitäisi ainakin tutkia tätä juttua”, Tifa totesi. ”Yuffie epäilemättä näki jotain. Kyseessä voi olla Rosso, mutta myös jonkinlainen klooni. Emme voi sulkea pois eri mahdollisuuksia, jos emme selvitä asiaa perin pohjin.”

Muut nyökkäilivät, ja Yuffie alkoi näyttää tyytyväisemmältä. Tifa oli varmasti oikeassa, ninjaprinsessan sanoja ei ollut syytä epäillä. Sen sijaan oli kyseenalaista, mitä tämä tarkalleen ottaen oli nähnyt. Vincent ei pitänyt ajatuksesta, että hänen kohtaamansa viholliset olisivat yhä hengissä. Vaihtoehtoa ei kuitenkaan voinut sulkea pois vain siksi, ettei se sattunut miellyttämään.

”Silmät voivat pettää”, Shelke huomautti mehulasinsa ylitse.
”Mitä tarkoitat?” Yuffie kysyi tytöltä. Ninjaprinsessan äänessä kuului terävä sävy, aivan kuin tämä ei olisi pitänyt toisesta.
”Ihmiset osaavat olla kovin sokeita, koska he antavat tunteidensa ohjailla itseään.”
”Ihan kuin et olisi itsekin ihminen”, wutailaistyttö tuhahti.
”No niin, eiköhän kaikille tullut selväksi, että uskomme sinua, vaikka emme voi olla varmoja, mitä todella näit”, Tifa totesi väliin.

Yuffie soi mulkaisun toiselle tytölle ja nousi paikaltaan. Ninjaprinsessa vaikutti tavallista kiukkuisemmalta, oikeastaan tämä ei ollut juuri koskaan noin ärtynyt. Tämä oli tänäkin iltana ollut aivan hyvällä tuulella aina siihen asti, että Tifa ja Cloud olivat kävelleet ovesta sisään Shelke mukanaan. Vincent ei oikeastaan ymmärtänyt, miksi pikkutyttö sai ninjaprinsessan varpailleen, mutta jostain syystä niin vain oli.

”Menen laittamaan pyykit”, wutailaistyttö ilmoitti ja poistui paikalta, ennen kuin kukaan ehti vastata.
”Kuvittelenko vain vai onko Yuffie jotenkin… kireä?” Reeve kysäisi, kun tyttö oli kadonnut näköpiiristä.
”Et kuvittele”, Tifa vastasi. ”Ehkä hän ei pidä siitä, että joutui kohtaamaan oman haavoittuvaisuutensa. Hän ei ole aiemmin päätynyt vastaavaan tilanteeseen, se voi ottaa koville.”
”Kenties”, Reeve myönsi. ”Vincent, sinä olit paikalla. Näitkö mitään?”
”Kerroin jo sinulle, että kuulin oven sulkeutuvan, mutten nähnyt, kuka siitä kulki. Mark ei ollut saanut koodeja murrettua, joten en voinut seurata perässä”, korpinhiuksinen mies vastasi. Asia vaivasi häntä edelleen, mutta toisaalta Yuffie olisi jäänyt lattialle makaamaan ties kuinka pitkäksi ajaksi, jos hän olisi lähtenyt jäljittämään vihollisia. ”Minusta meidän pitäisi huomioida myös se, että suuri määrä Deepgroundin jäseniä oli tapettu kyseiseen piilopaikkaan”, mies jatkoi. ”Uskoisin, ettei Yuffie joutunut järjestön hyökkäyksen kohteeksi. Paikalla oli joku muukin, joku ulkopuolinen.”
”Rosso kuului Deepgroundiin”, Cloud totesi.
”Siksi meidän onkin syytä epäillä, että Yuffie näki jonkun muun”, Reeve päätteli.

Vincent nyökkäsi. Toisaalta hän oli samaa mieltä WRO:n johtajan kanssa, toisaalta hän luotti ninjaprinsessan sanaan. Hän ei vain saanut koottua kokonaista kuvaa tilanteesta. Oli löydettävä lisää johtolankoja. Valitettavasti hän ei tiennyt, mistä niitä olisi pitänyt lähteä etsimään. Kenties täytyi vain odottaa, että Mark saisi kaivettua tiedot ulos kovalevyltä tai että joku vangeista alkaisi puhua.

”Ehkä palaamme asiaan myöhemmin”, Tifa päätti. ”Reeve, soita vain heti, kun saatte tietää jotain. Tiedät, että olemme käytettävissä koska tahansa. Eikö niin, Cloud?”
”Tietenkin”, blondi mies murahti.
”Minä soitan”, Reeve lupasi.

Shelkeä lukuun ottamatta kaikki nousivat pöydän äärestä. Tifa ja Cloud olivat jo suuntaamassa eteiseen, mutta pikkutyttö joi edelleen mehua.
”Shelke, aika lähteä kotiin”, brunetti nainen huomautti.
”Minä haluan puhua Vincent Valentinen kanssa”, tyttö ilmoitti. Tifan kasvoille levisi ilme, joka kuvasti hyvin Vincentin omaa hämmästystä.
”Minun pitää soittaa puhelu”, Reeve ilmoitti ja suuntasi parvekkeelle. Tifa näytti olevan kahden vaiheilla.
”Me odotamme Cloudin kanssa eteisessä”, nainen ilmoitti hetken harkinnan jälkeen ja tarttui chocobonhiuksista miestä käsipuolesta.

Vincent istahti takaisin sohvalle Shelken naulitessa katseensa häneen. Tyttö joi lasinsa tyhjäksi ja laski sen pöydälle.
”Mitä asiaa sinulla oli, Shelke?” mies tiedusteli.
”Vincent Valentine, sinä et ole käynyt tapaamassa minua”, tyttö ilmoitti.
”Olemme nähneet, kun olen vieraillut 7th Heavenissa.”
”Mutta olet tullut Tifan ja Cloudin takia.”
”Olen tullut yhtä lailla kaikkien takia.” Vincentillä ei ollut aavistustakaan, mihin toinen pyrki, mutta hän tunsi olonsa hyvin kiusaantuneeksi.
”Sinä et edes huomaa minua, Vincent Valentine.”

Mies katsoi tyttöä pitkään tietämättä, mitä hänen olisi pitänyt sanoa. Hän oli vaihtanut Shelken kanssa aina muutaman sanan tavatessaan tämän, hän oli kohdellut tätä yhtä kohteliaasti kuin Denzeliä ja Marleneakin tai kahta muuta Tifan ja Cloudin luona asuvaa lasta.
”Minä en ole pelkkä pikkutyttö”, Shelke tokaisi. ”Minä… ymmärrän, etten ole sellainen kuin muut lapset. Minun ei kuulu olla. Minä olen sellainen kuin Yuffie.”
”Olet oikeasti samanikäinen kuin hän”, Vincent myönsi.
”Mikset sitten näe minua samalla tavalla?”

Vincent oli jo kysymässä, millä tavalla hän Shelken mielestä näki Yuffien, mutta nielaisi kysymyksen viime hetkellä. Hän ei välttämättä halunnut tietää vastausta.
”Minä en voi olla ajattelematta sinua, Vincent Valentine”, Shelke sanoi suoraan. ”Ehkä se johtuu hänen muistoistaan, mutta ne ovat yhtä minun kanssani. Hänen muistonsa, hänen tunteensa, ne ovat osa minua.”

Mies ei voinut mitään hätkähdykselle. Hänen sydäntään puristi ja kurkkua kuristi, hän tiesi tasan tarkkaan, kenestä tyttö puhui. Lucrecia oli siirtänyt muistonsa maailmanlaajuiseen verkkoon, josta ne olivat imeytyneet Shelken mieleen. Tarkoittivatko tytön sanat, että nainen yhä välitti hänestä? Ja jos tarkoittivat, mitä se merkitsi? Lucrecia kuului Vincentin menneisyyteen, mies oli päättänyt heidän tarinansa miltei kolme kuukautta sitten Kristalliluolassa. Hän oli tehnyt päätöksen päästää irti menneisyyden haamuista, mikseivät ne siis päästäneet irti hänestä?

”Miksen saa sinua mielestäni, Vincent Valentine?” Shelke kysyi. ”Miksi henkeni salpautuu, kun ajattelen sinua? Miksi voisin katsella sinua loputtomiin? Mikä tämä tunne on? Minä en ymmärrä…”

Vincent ei kyennyt vastaamaan. Hänellä ei ollut sanoja, ei kykyä puhua. Hän vain tuijotti Shelkeä näkemättä tätä kuitenkaan. Ei, hän ei halunnut ajatella mitään tällaista. Lucrecia oli poissa, tämä ei palaisi. Shelke oli oma yksilönsä, ei jälleensyntynyt menetetty rakkaus. Mies puisteli päätään ja yritti karkottaa sekä omat ajatuksensa että tytön kysymykset. Hän ei aikonut palata siihen tunnemyrskyyn, jota oli käynyt läpi viimeiset kolme vuotta.

”Shelke, sinun on unohdettava nuo ajatukset ja tunteet”, mies pakottautui sanomaan. ”Sinun on elettävä omaa elämääsi ja jätettävä Lucrecian muistot taaksesi, meidän molempien on tehtävä niin. Emme voi elää tätä päivää, jos takerrumme menneeseen.”
”Minä en voi koskaan unohtaa sinua, Vincent Valentine”, tyttö kuitenkin väitti.
”En tarkoita, että sinun pitäisi unohtaa minut. Sinun täytyy kuitenkin keskittyä itseesi, löytää se Shelke, joka olit joskus ja alkaa elää elämää, joka kuuluu sinulle”, mies selitti.
”Minun elä-”

Shelken lause jäi kesken, kun kylpyhuoneesta kantautui epätoivoinen kirkaisu. Vincent kimmahti jaloilleen ja Reeve ryntäsi parvekkeelta sisään.
”Yuffie?” Vincent, Reeve ja Tifa kysyivät yhteen ääneen.
”Yuffie, Yuffie, Yuffie”, Shelke puuskahti. ”Aina vain Yuffie!”
”Leviathanin tähden, tämä ei ole todellista!” ninjaprinsessa manasi.
”Typerä Yuffie!” Shelke huusi ja juoksi eteiseen. ”Ei sillä, että välittäisin!” Tyttö kuului jatkavan matkaansa rappukäytävään.
”Cloud, mene hänen peräänsä”, Tifa kehotti blondia miestä.
”Minä? Sinä osaat puhua hänelle paremmin”, mies protestoi.
”Mutta Yuffie…”
”Me hoidamme tilanteen täällä. Menkää Shelken perään, ennen kuin jotain sattuu”, Reeve totesi Vincentin pohtiessa, oliko viisaampaa lähteä etsimään Shelkeä vai jäädä kuuntelemaan Yuffien epätoivoista manailua.

Tifa ja Cloud katosivat ovesta, ennen kuin korpinhiuksinen mies ehti tehdä päätöstä suuntaan tai toiseen. Reeve marssi kylpyhuoneen ovelle ja veti sen auki.
”Yuffie, kaikki hyvin?” WRO:n johtaja tiedusteli.
”Ei ole! Suosikkitoppini on piloilla!” tyttö kiljaisi.

Vincent huokaisi raskaasti. Tuollainen oli niin ninjaprinsessan tapaista, tämä järjesti kohtauksen täysin tyhjästä. Toisaalta mies oli huojentunut, että hankala keskustelu Shelken kanssa oli katkennut, mutta toisaalta hän ei olisi jaksanut paneutua Yuffien olemattomiin ongelmiin.

”Piloilla?” Reeve toisti. Myös muotirajoitteisen miehen äänestä kuuli, että tämä oli odottanut pesukoneen vähintään räjähtäneen.
”Katso nyt! Valtava reikä!” Yuffie valitti. ”Eikä se ole ainoa, kolmet alushousutkin ovat riekaleina!”
”Edgessä on pari halpaa pesulaa”, Vincentin oli pakko huomauttaa.
”Tuo on tosi ilkeää, Vince! Minä osaan pestä pyykkiä!”

Reeve nojasi kylpyhuoneen ovenkarmiin ja vilkaisi Vincentiä olkansa ylitse. Toisen miehen ilmeestä näki, että tämä halusi yhtä epätoivoisesti keksiä tekosyyn paikalta karkaamiseen kuin Vincent itse. Tämä oli niitä hetkiä, jolloin Yuffien kanssa ei yksinkertaisesti voinut keskustella.

”Eikä! Toinen toppi!” parkaisu kantautui kylpyhuoneesta. ”Onko joku työntänyt pesukoneeni täyteen kiviä?”
”Ehkä unohdit jotain taskuun?” Reeve ehdotti.
”En varmasti! Minä tarkistan taskut aina, en ole unohtanut mit-! Voi hemmetti!”
”Oletko kyninyt haukan?” WRO:n johtajan kysymys yllätti Vincentin. Korpinhiuksinen mies käveli toisen vierellä ja vilkaisi kylpyhuoneeseen. Yuffie seisoi märän vaatekasan keskellä suuri, musta katkennut sulka kädessään.
”Uaaah, Sephiroth, minä vihaan sinua! Pitikö sinun vielä tuhota vaatteenikin, eikö kotini riittänyt?!” tyttö karjaisi.

Sephiroth? Vincentiä kylmäsi, kun hän edes ajatteli Lucrecian edesmennyttä poikaa. Kyllä, Sephirothilla oli ollut selässään musta siipi, joka oli ollut niin suuri, että siitä olisi voinut lähteä noin isoja sulkia.

”Yuffie, mistä tuo sulka on peräisin?” mies kysyi. Yuffie käänsi kasvonsa häneen päin, ja Vincent näki tämän silmissä kyyneliä. Ottiko tämä todella noin raskaasti muutaman vaatekappaleen repeytymisen? Tosin Yuffie tuntui tervehtivän jokaista asiaa äärimmäisellä tunnetilalla, tämä ei tuntenut neutraalia mielentilaa. Ei siis ihme, jos vaatteiden rikkoutuminenkin oli maailmanloppu.

Ninjaprinsessa vilkaisi sulkaa. ”Löysin sen Shinran rakennuksen kellarikerroksesta huoneesta, jossa oli jonkinlainen lasinen arkku.”
”Lasinen arkku?” Reeve kysyi. ”Tarkoitatko huonetta, josta veimme kasan kansioita ja tietokoneiden kovalevyt?”
”Sitä juuri”, tyttö myönsi. ”Sulka oli arkun vieressä. Astuin rikkoutuneen lasin päälle ja huomasin sen.”
”Mikset sanonut mitään?” Reeve esitti kysymyksen, joka oli myös Vincentin huulilla.
”Unohdin koko jutun, kun piti pelastaa se sotilas”, Yuffie huoahti ja vilkaisi lattialla lojuvia vaatteitaan. ”Tungin sulan shortsieni taskuun ja siten se kai päätyi pesukoneeseen…”

WRO:n johtaja astui kylpyhuoneeseen ja otti rosoisen sulan käteensä. Tämä pyöritteli sitä sormissaan ja tarkasteli perusteellisesti.
”On mahdotonta sanoa, onko se peräisin suuren linnun siivestä vai…” lauseen loppu jäi ilmaan roikkumaan.
”En usko, että Shinran rakennuksen kellarissa on ollut lintuja”, Vincent totesi. Jo se, että Rosso saattoi olla elossa, oli huono uutinen, mutta tämä oli vielä huonompi. Jos kyseessä ei ollut linnunsulka, vaihtoehdot karsiutuivat minimaalisiksi.
”Meidän ei pidä tehdä hätäisiä johtopäätöksiä”, Reeve sanoi. ”Toimitan tämän sulan tutkittavaksi välittömästi. Yuffie, onko sinulla pakastepusseja tai jotain, mihin voin laittaa sen?”
”Keittiössä”, ninjaprinsessa mutisi. ”Anteeksi, minä oikeasti unohdin.”

Tyttö seisoi niin surkeana vaatekasan keskellä, että Vincentin kävi tätä melkein sääliksi. Yuffie oli kokenut kovia viime päivinä. Tämä oli saanut kärsiä lentopahoinvoinnista, kohdannut vihollisen, jolle ei pärjännyt, ja nyt sulkajuttu. Aiemmin Mark oli vielä lähettänyt ninjaprinsessan koluamaan yksin Shinran rakennusta, mikä oli vaarallista jo pelkän romahdusriskin takia.

”Sinulla on ollut liikaa töitä, on ollut jo pitkään”, Reeve myönsi. ”Ehkä pieni loma ei olisi pahasta.”
”Älä unta näe, et sulje minua ulos tästä jutusta!” Yuffie tiuskaisi. ”Minä löysin sen pahuksen sulan ja aion kyniä sen omistajan kostoksi pyykkieni tuhoamisesta!”
 
Lähettänyt klo
Tunnisteet: , ,
loading..

Ei kommentteja

Kiitos palautteestasi!

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)