Fandom: Final Fantasy IX
Tämä on vanhan ficin
uudelleen julkaisu. Aloitin ficin kirjoittamisen vuonna 2002 ja se
valmistui vuosia myöhemmin. Se on julkaistu aiemmin nimellä Final
Fantasy IX, mutta halusin vaihtaa nimen persoonallisemmaksi.
Ficci
julkaistaan sellaisena kuin sen aikoinaan kirjoitin. Se kulkee hyvin
pitkälti Final Fantasy IX -pelin tarinan mukaan (höystettynä muutamilla
lisäkohtauksilla) ja repliikkien tukena on osittain käytetty pelin
käsikirjoitusta.
Sävel elämälle
Luku 2
Zidane
havahtui keskeltä mätästä lennettyään ensin ilman halki teatterilaivan kannelta
metsään. Hän nousi hieroen päätään ja katseli ympärilleen. Joka puolella kasvoi
jättiläismäisiä kuusia ja metsän yleisilme oli kokonaisuudessaan synkkä.
Kaikkialla vainosi painostava hiljaisuus, joka henki jonkin pahan olemassa
olosta. Ilma oli niin kosteaa, että se liimasi nuoren miehen hiukset kiinni
päähän. Tunnelma metsässä oli suorastaan painostava. Mikään ei liikkunut. Nuori
mies pohti, mihin suuntaan hänen olisi pitänyt lähteä kulkemaan, joka puolella
oli pelkkää ryteikköä ja upottavaa sammalta. Lopulta hän päätti lähteä siihen
suuntaan, joka näytti vähinten luotaantyöntävältä.
Zidane sai
kulkea hyvän matkaa. Upottava sammal hidasti etenemistä, ja siinä kulkeminen
alkoi hitaasti särkeä pohkeita. Siellä täällä oli maahan kaatunut puita, joiden
rungot olivat läpeensä lahoja. Kerran hän erehtyi laskemaan jalkansa sellaisen
päälle vain huomatakseen vajoavansa puun sisään polvitaivettaan myöten. Meni
oma aikansa ennen kuin hän sai kiskottua jalkansa irti lahosta puunrungosta.
Viimein hän
kuitenkin saapui kovemmalle maaperälle. Sammal väheni hieman ja välillä esiin
tuli paljasta kalliota. Kuljettuaan vielä vähän matkaa hän huomasi seisovansa
jyrkänteen reunalla. Hän vilkaisi jyrkänteeltä alas ja näki vastamuodostuneen
metsäaukean. Prima Vista oli pudotessaan kaatanut monia puita ja saanut aikaan
suuren ympyränmuotoisen aukean.
Tantaluksen
joukkio oli kerääntynyt teatterilaivan ympärille. Näytti siltä, että he olivat
juuri saaneet sammutettua tulipalon. Ilmassa tuoksui yhä palaneen käry, ja
ilmalaiva savusi ja kyti paikka paikoin. Zidane katseli ystäviään
lintuperspektiivistä vielä hetken ajan, mutta käänsi sitten heille selkänsä ja
lähti laskeutumaan jyrkännettä alas. Se ei ollut erityisen helppoa. Siellä
täällä kasvoi sammalta, ja se tahtoi luisua pois jalkojen alta. Zidane olikin
vähällä pudota useampaan otteeseen. Lopulta hän seisoi kuitenkin taas
turvallisesti maankamaralla.
Zidanen
ystävät riensivät heti ilahtuneina tervehtimään häntä. He olivat olleet
varmoja, että poika oli kuollut. Niin pahalta hänen ilmalentonsa oli näyttänyt.
Nyt kun tämä oli palannut heidän luokseen täysin kunnossa paria ruhjetta ja
mustelmaa lukuun ottamatta, ei heidän riemullaan ollut rajoja. He takoivat
poikaa selkään ja pyysivät tätä kertomaan, miten tämä oli oikein selvinnyt
hengissä.
Viimein
teatteriryhmä rauhoittui hieman. Heidän ilmeensä kävivät vakavammiksi. He
kertoivat Zidanelle, että joukon ainoa nainen, Ruby, oli jäänyt yksin
Alexandriaan. Eivät he oikeastaan olleet naisesta huolissaan, tämä pärjäisi
kyllä, mutta oli kuitenkin kurjaa, ettei tämä ollut ehtinyt mukaan. Toinen
huono uutinen oli, että Zidanen lisäksi myös prinsessa, tämän henkivartija ja
sattumalta mukaan joutunut pieni maagi olivat lentäneet ilmalaivan kannelta
alas. Heitä ei ollut näkynyt putoamispaikan lähiympäristössä, eivätkä
teatteriryhmäläiset olleet voineet lähteä etsimään heitä kauempaa, sillä Prima
Vista oli sammutettava, mikäli he mielivät päästä pois metsästä. He olivat
melko varmoja, että kolmikko oli saanut surmansa.
Zidane ei
voinut hyväksyä ystäviensä asennetta. Hän oli aina ollut sitä mieltä, ettei
ketään saa jättää pulaan, eikä hän sitä paitsi uskonut, että prinsessa ja tämän
kumppanit olisivat kuolleet, olihan hän itsekin hengissä. Häntä kauhistutti
ajatuskin, että prinsessa makaisi jossain pahasti loukkaantuneena, eikä kukaan
edes yrittänyt etsiä tätä. Koska kukaan muu ei näyttänyt tekevän mitään, hän
päätti itse lähteä tutkimaan metsää siinä toivossa, että löytäisi tämän.
Zidanen
toverit varoittelivat häntä. He olivat rysähtäneet keskelle Alexandrian
kaupungin alapuolella olevaa metsää, jota kutsuttiin Synkäksi metsäksi.
Metsässä liikkui, mitä omituisimpia hirviöitä, ja kansan parissa kiersi tarina,
jonka mukaan kukaan metsään mennyt ei ollut ikinä palannut sieltä. Kukaan ei
tiennyt, olivatko he kuolleet vai oliko heille tapahtunut jotain muuta.
Ystävien
varoitukset eivät voineet kuitenkaan estää Zidanea. Hän oli päättänyt seurata
sisäistä ääntään ja ottaa riskin. Hän ei olisi voinut koskaan antaa itselleen
anteeksi, jos ei olisi tehnyt niin. Jos hänellä oli pieninkin mahdollisuus
pelastaa prinsessa, ruosteinen ritari ja maagi, hän tekisi kaikkensa, jotta
onnistuisi siinä.
Zidane
hyvästeli toverinsa, jotka näyttivät varsin huolestuneilta. Hän joutui
ryömimään läpi mädäntyneen kaatuneen puunrungon päästäkseen soistuneelle
alueelle metsään. Jos ilma olikin ollut kosteaa jyrkänteen yläpuolella, se ei
ollut mitään verrattuna siihen, miten kosteaa ilma oli nyt. Zidane joutui
kahlaamaan polviaan myöten limaisessa suovedessä, joka tihkui hitaasti, mutta
varmasti hänen nahkaisten saappaidensa läpi kastellen lopulta hänen jalkansa
kokonaan. Kun hän viimein pääsi takaisin kuivalle maalle, hänen täytyi ottaa
saappaat pois jalastaan ja kaataa niistä vesi. Limaisia suokasveja putosi
maahan useampi kappale. Hän katsoi niitä inhoten.
Zidane oli
juuri saanut saappaansa takaisin jalkoihinsa, kun joku törmäsi häneen. Hän
kohotti katseensa ja näki pienen maagin hoipertelevan eteenpäin keltaiset
silmät täynnä pelkoa. Nuoren miehen huomatessaan maagin silmiin syttyi toivon
valo. Tämä kohotti oikean kätensä ja osoitti suoraan eteenpäin kuiskaten
värisevällä äänellä:
"Prinsessa".
Zidane jätti
Vivin yksin vaikeroimaan pelosta. Hän säntäsi nopeasti tämän osoittamaan
suuntaan. Steiner seisoi vähintään kaksimetrisen kasvin edessä miekka koholla.
Kasvi oli kaapannut prinsessa Garnetin lonkeroihinsa ja näytti siltä kuin
aikoisi syödä tämän. Zidanen sydän jysähti huolesta. Hän ei enää jäänyt
miettimään hetkeksikään vaan tarttui vyöllään roikkuviin tikareihinsa ja riensi
Steinerin rinnalle pelastamaan prinsessaa.
Vaikka
kasvihirviöllä ei ollutkaan silmiä, se tuntui huomaavan Zidanen läsnäolon. Ehkä
se aisti sen ilman liikkeestä tai jotenkin muuten. Joka tapauksessa se kohotti
yhden lonkeroistaan ja iski sillä nuorukaisen maahan ennen kuin tämä ehti
reagoida mitenkään. Iskun seuraus oli täysin odottamaton. Zidanen vartalo alkoi
hohtaa kirkasta valoa, se oli suorastaan häikäisevää. Sitä mukaan kun valo
kirkastui hänen kehossaan, hän tunsi voimiensa kasvavan ja iskun aiheuttaman
kivun hälvenevän, kunnes tuska katosi kokonaan ja hän tunsi ainoastaan
sisällään virtaavan valtavan energia määrän.
Steiner
kääntyi katsomaan Zidanea kummissaan. Hän ei ollut uskoa silmiään. Olihan hän
monesti kuullut puhuttavan tuollaisesta ilmiöstä, mutta ei ollut koskaan
tiennyt myyttien olevan totta. Eihän edes kuuluisan kenraali Beatrixin oltu
nähty saavuttavan tuota tilaa.
"Tuon täytyy
olla trance-tila. Olen kuullut puhuttavan siitä, mutta en tiennyt jonkun
todella pystyvän siihen", hän sanoi kunnioitusta äänessään, vaikka ei
voinutkaan sietää hännällistä pojannulikkaa silmissään.
Zidane tunsi
voimiensa saavuttavan äärimmäisen pisteen. Tietämättä oikeastaan, mitä teki,
hän keskitti ajatuksensa kasviin ja sai aikaan valtavan energiapurkauksen, joka
syöksyi sitä päin saaden aikaan melkoisen pahaa jälkeä. Hän onnistui siinä
vielä kahdesti, mutta sitten hänen voimansa tuntuivat palaavan ennalleen, kuten
myös kivut. Kasvi näytti nuutuneelta, mutta ei päästänyt prinsessaa otteestaan.
Nyt oli Steinerin vuoro toimia. Hän kohotti
miekkansa uudelleen ja juoksi kolisten päin kasvia iskien yhden sen lonkeroista
poikki. Se oli sille liikaa. Se näytti ikään kuin ponnistavan juurillaan ja
pian se olikin kadonnut jonnekin puiden latvojen tasolle.
"Voi ei,
prinsessa on mennyttä!" Steiner huusi raivoisalla äänellä, eikä ollut
ainoa, joka tunsi epäonnistuneensa täydellisesti. Zidanen mielen valtasi
rajaton tuska, kun hän näki kasvin karkaavan prinsessa lonkeroissaan.
Vivi
kompasteli tappion kärsineen kaksikon luokse näyttäen surkealta. Hänestä tuntui
kuin koko juttu olisi ollut yksin hänen vikansa.
"Olen
pahoillani, etten tehnyt mitään... minua pelotti niin paljon, etten kyennyt
lainkaan liikkumaan", hän pyyteli anteeksi. Zidane puisteli kuitenkin
päätään. Hän ei syyttänyt Viviä mistään. Tämähän oli vasta lapsi, eikä häneltä
voinut odottaa samaa kuin aikuisilta. Oikeastaan olisi ollut liikaa odottaa
keneltäkään, ettei tämä pelkäisi Evil Forestissa. Se oli yksi karmivimmista
paikoista, missä nuori mies oli koskaan ollut.
Zidane ei
aikonut luovuttaa. Hän katsoi vuoroin Steineriin, vuoroin Viviin. Hän ei
uskonut prinsessan olevan mennyttä, ainakaan vielä.
"Olen
melko varma, että tuo kasvi vei hänet jollekin suuremmalle syötäväksi. Meillä
on vielä mahdollisuus pelastaa hänet", hän huomautti ääni yhtä täynnä
toivoa kuin hänen sydämensä oli pelkoa. Hän ei sillä hetkellä halunnut mitään
muuta niin paljon kuin prinsessan pelastumista.
Kolmikko ei
kuitenkaan ehtinyt lähteä etsimään prinsessan kaapannutta kasvia, sillä jostain
ylhäältä heidän niskaansa putosi toinen samanlainen. Se sieppasi Vivin
syleilyynsä ja huitoi vihaisesti Steineria lonkeroillaan. Tällä kertaa
pikkuinen maagi ei kuitenkaan kangistunut pelosta. Sen sijaan hän päätti
toimia. Hän keskitti ajatuksensa ja iski tuli-taialla kasvia. Se hämääntyi
täysin yllättävältä suunnalta tulleesta iskusta ja tarjoutui siten hyväksi maalitauluksi
ritarille ja pojalle. Nämä hyökkäsivät välittömästi kasvin kimppuun Vivin yhä
tulittaessa sitä magialla. Kolmestaan he voittivat kasvin hyvin nopeasti ja se
näytti ikään kuin surkastuvan. Hitaasti se päästi Vivin otteestaan ja pölläytti
samalla ilmoille jotain kaasua. Lähimpänä ollut Vivi veti sitä henkeensä ja
pyörtyi.
Steiner alkoi
myös näyttää huonovointiselta vain muutaman sekunnin kuluttua. Zidane nosti
Vivin syliinsä ja kehotti ritaria seuraamaan itseään. Heidän ei ollut mitään
järkeä lähteä etsimään prinsessaa, kun yksi heistä oli tajuttomana ja toinenkin
näytti siltä, että voisi pyörtyä minä hetkenä hyvänsä. Heidän täytyisi ensin
levätä kunnolla ja palata sitten takaisin metsään.
***
Zidane katsoi
tutkivasti pomoaan Bakua. Tämä näytti järkähtämättömältä. Oli täysin varmaa,
ettei tämä antaisi tuumaakaan periksi. Silti nuorukainen ei ollut tämän kanssa
samaa mieltä. Baku saattoi olla hänelle kuin oma isä, mutta tällä kertaa hän ei
voisi yksinkertaisesti luottaa tämän auktoriteettiin. Ei tämäkään ollut
erehtymätön. Kyllä hän tiesi tämän ajattelevan hänen parastaan, mutta hän oli
jo tehnyt päätöksensä. Hän toteuttaisi aikomuksensa joko Bakun tuella tai
ilman.
"Ei,
sinä et lähde yksin harhailemaan tuohon metsään, vaikka olisi mikä. Prinsessa
on luultavasti jo mennyttä, enkä minä halua tapattaa hänen takiaan yhtäkään
teistä", Baku sanoi, eikä hän tällä kertaa nauranut yhtään. Hän oli
tosissaan, ja se oli harvinaista. Zidane ei muistanut, milloin oli nähnyt hänet
viimeksi niin totisena. Nuorukainen päätti luovuttaa toistaiseksi ja yrittää
uudelleen hieman myöhemmin. Hän kohautti olkapäitään, käänsi selkänsä Bakulle
ja asteli reippaasti kierreportaita pitkin pois ohjaamosta.
Blank oli
juuri antanut Viville omatekoista lääkettään. Tämä lepäili yhä, mutta näytti jo
voivan paljon paremmin. Kun Blank lähti pois hänen luotaan, Zidane astelikin jo
huoneeseen seuraavana. Hän katseli hetken Viviä sanomatta mitään. Tämän ilme
muuttui hitaasti yhä epäilevämmäksi, aivan kuin tämä olisi pelännyt Zidanen
haukkuvan hänet pystyyn pyörtymisen takia.
"Sinä
olit todella urhea", Zidane kuitenkin sanoi ja hänen silmiensä hymy kertoi
hänen puhuvan totta. Hän todella tarkoitti, mitä sanoi.
Vivi
pudisteli päätään. Hänhän ei ollut tehnyt mitään auttaakseen prinsessaa. Hän
oli ensin raukkamaisesti paennut paikalta ja sitten rynnännyt takaisin vain
saattaakseen itsensä pulaan. Ei hänestä mihinkään ollut, hän vain aiheutti
muille ongelmia ja vaikeuksia.
Zidane ei
ollut samaa mieltä pikkumaagin kanssa. Hän hymyili tälle rohkaisevasti, eikä
luovuttanut vaan yritti piristää tätä parhaansa mukaan. Vivi huomasi pian
vastarinnan hyödyttömäksi ja katsoi viisaammaksi myöntää pojan olevan oikeassa.
"Hyvä
on, herra Zidane", hän sanoi ja yritti näyttää hieman iloisemmalta, vaikka
hänen olonsa ei lainkaan tuntunut siltä.
"Herra
Zidane? Kukaan ei olekaan ennen kutsunut minua herraksi... ja sinäkin voit
kutsua minua pelkäksi Zidaneksi", poika naureskeli.
"Se-
selvä, Zidane", Vivi änkytti epäselvästi.
Zidane
jututti Viviä vielä hetken verran. Pikku hiljaa tämän silmät alkoivat taas
kiiltää ja tämä muuttui huomattavasti terveemmännäköiseksi. Vivi oli kuitenkin
vielä väsynyt metsässä koetun seikkailun takia, joten Zidane päätti antaa tämän
nukkua jonkin aikaa.
Kun Zidane
poistui Vivin luota, Blank jo odotteli häntä oven takana. Tämä näytti siltä
kuin oli joutunut odottamaan puoli vuotta muutaman minuutin sijaan. Blankin
jalka takoi lattiaa kärsimättömänä ja hänen kätensä olivat puuhkassa. Zidane
oli varma, että jos hän olisi voinut nähdä ystävänsä silmät, ne olisivat olleet
ärtymyksen kaventamat, tosin teeskennellyn sellaisen. Hän ei kuitenkaan voinut
nähdä tämän silmiä, sillä Blank oli jo ajat sitten peittänyt ne jonkinlaisella
vyöllä. Kukaan ei tiennyt, miksi tämä oli niin tehnyt, eikä varsinkaan sitä,
että miten hän näki vyön alta yhtään mitään.
"Pomolla
on asiaa sinulle. Paras että menet tapaamaan häntä", Blank sanoi lisäten
sitten, "Luulen, että hän on huoneessaan".
Zidane vain
nyökkäsi, Blankin ääni ei ollut suorastaan houkutellut Bakun tapaamiseen. Hän
ei kuitenkaan tuntenut pelkoa, lähinnä ihmetystä. Hän jätti Blankin
seisoskelemaan yksinään kierreportaiden luokse ja kiiruhti itse viereiseen
huoneeseen.
Huoneessa ei
ollut ketään. Hän kulki pienen varaston ohi ja meni portaat alas ruumaan, jossa
Tantaluksen väki oli keskustellut aiemmin sinä päivänä prinsessan
sieppauksesta. Siellä oleskeli kolme teatteriryhmän miestä, jotka myös
huomauttivat hänelle Bakun odottavan häntä. Koputtamatta ensin Zidane marssi
suoraa päätä Bakun huoneeseen. Hänelle oli usein huomautettu, ettei hänellä
ollut lainkaan tapoja, ja jossain määrin se pitikin paikkansa.
Baku tosiaan
jo odottelikin häntä. Tämä ei kuitenkaan näyttänyt niin kärsimättömältä kuin
Blank oli näyttänyt. Tämä seisoi selin oveen päin ja vaikutti siltä kuin tämä
olisi tutkinut jotain seinässä. Kun Zidane saapui huoneeseen, tämä kääntyi ja
katsoi poikaa suoraan silmiin.
"Sinä
aiot lähteä kuitenkin, vai mitä?", hän kysyi paljastamatta äänensävyllään
lainkaan, mitä ajatteli. Zidane nyökkäsi. Hän oli koko ajan suunnitellut
lähtöä, ei hän voisi jättää kaunista prinsessaa yksin vaaralliseen metsään
hirviömäisten kasvien armoille.
"Siinä
tapauksessa en voi estää sinua. Olisihan sinun luonteesi vastaista jättää
kaunis neito pulaan, ja tämä neito on todella kaunis. En kuitenkaan voi vain
päästää sinua menemään. Sinun täytyy taistella minua vastaan, jos haluat
mennä", hän selitti aivan rauhallisella äänellä ja naurahti sitten: "Tule
ruumaan, siellä on enemmän tilaa".
Nuorukainen
seurasi Bakua reippaasti tuntematta lainkaan pelkoa. Hän oli otellut tämän
kanssa ennenkin. Ei koskaan mennyt viikkoa, etteivät he olisi olleet eri mieltä
jostain asiasta. Usein heidän riitansa päättyivätkin käsirysyksi.
Baku ja
Zidane asettuivat keskelle ruuman lattiaa. Zidane huomasi vasta nyt, että
pyöreä pöytä ja sen päällä ollut Alexandrian linnan pienoismalli olivat
kadonneet. Ne olivat kaiketi hajonneet rysäyksessä. Huoneessa olleet kolme
miestä siirtyivät seinustoille katselemaan kiinnostuneina, mitä tuleman piti.
"No,
oletko valmis?", Baku kysyi.
"Milloin
vain", kuului Zidanen vastaus. Hän ei koskaan antanut
"vihollisen" odottaa.
Kummatkin
nostivat aseensa, ja samassa Baku jo ryntäsi Zidanea kohti. Tämä ei onnistunut
väistämään vaan lensi iskun voimasta taaksepäin. Nopeasti hän oli kuitenkin
jaloillaan ja sivalsi toisella tikarillaan pomoaan käsivarteen.
"Hahhaa,
etkö sinä parempaan pysty? Tuohan vain kutittaa", tämä nauraa röhötti.
Toisen
nauraessa nuorimies onnistui tekemään huomattavasti paremman iskun, jonka
seurauksena Baku hieman horjahti. Välittömästi tämä lopetti nauramisen ja
keskittyi täysillä taisteluun. Kuitenkin viiltohaava käsivarressa ja isku
olkapäähän rasittivat häntä siinä määrin, ettei hän osunut läheskään aina
Zidaneen. Viimein hän luovutti:
"Hyvä
on, sinä voitit! En arvannutkaan, että olisit noin hyvä", hän totesi,
"Ota ritari ja maagi mukaasi. Ritarin löydät varastohuoneesta".
Zidane
virnisti pomolleen, laittoi tikarit takaisin vyölleen ja lähti sitten ruumasta.
Hän kapusi portaat ylös seuraavaan huoneeseen, jossa oleskeli yksi Tantaluksen
miehistä. Tämä sanoi hänelle avanneensa oven jo valmiiksi. Poika nyökkäsi
miehelle ja asteli sisään sotkuiseen huoneeseen. Varasto oli aina ollut
sotkuinen, mutta nyt se oli suorastaan kaaoksen vallassa. Steiner istui
rikkinäisen pöydän ääressä surullisennäköisenä Garnet-nukke kädessään.
"15...Tämä nukke ei edes näytä prinsessalta. Sitä paitsi hän on jo
16-vuotias", ritari mutisi itsekseen.
"Hei,
etkö sinä ole jo vähän liian vanha leikkimään nukeilla?" Zidane tervehti
tätä kiusoitteleva sävy äänessään. Tämä nosti katseensa nukesta ja nähtyään,
kuka puhuja oli, hän nousi raivoisasti ylös.
"Si- si-
sinä! Kaikki on sinun syytäsi! Ilman sinua ja varastovereitasi prinsessa olisi
yhä turvassa!" Steiner raivosi, "Nyt hän voi olla jo kuollut",
hän lisäsi masentuneella äänellä.
"Rauhoitu
ruosteläjä, olen juuri menossa etsimään häntä. Haluatko tulla mukaan?"
Zidane sanoi virnuillen isolle sotilaalle pelkäämättä tätä lainkaan. Olihan hän
jo kahdesti taistellut tämän kanssa, eikä hävinnyt kertaakaan.
"Minä en
tee yhteistyötä rikollisten kanssa!"
"Ei
sitten… minä menen yksin", Zidane sanoi ja kääntyi poistuakseen.
"Hei,
odota! Tulen mukaasi, mutta kun prinsessa on pelastettu, me palaamme
Alexandriaan ja sinä saat ansaitsemasi tuomion... ja, ja jos prinsessalle
sattuu jotain, saat vastata siitä hengelläsi minulle", Steiner alkoi perua
sanojaan. Hänen ensisijainen tehtävänsä oli prinsessan suojeleminen, eikä hän
voisi hylätä velvollisuuksiaan vain jonkin pojannulikan vuoksi. Zidane nyökkäsi
suostumisen merkiksi ja naureskeli hiljaa mielessään kömpelölle sotilaalle.
"Mennään
hakemaan Vivi".
Steiner
kolisteli Zidanen perässä ulos varastosta Vivin luokse. Maagi oli noussut
istumaan sängyllä ja näytti nyt jo täysin terveeltä.
"Me
lähdemme etsimään prinsessaa", Zidane kertoi Viville. Tämä nyökkäsi
reippaasti:
"Onnea
teille!"
"Tuota...
itse asiassa haluaisimme, että lähtisit mukaamme", nuorukainen jatkoi.
"Mi-
minäkö? En minä osaa tehdä mitään", Vivi vastusteli. Tätä ihmetytti
kovasti, miksi hänet haluttiin mukaan. Viimeksikin hänestä oli ollut vain
haittaa.
Steiner astui
esiin Zidanen takaa ja loi Viviin hyvin arvostavan katseen. Hän todella kunnioitti
pikkuista.
"Mestari
Vivi, näin, kuinka te käytitte tuota teidän mustaa magiaanne metsässä. Teistä
voisi olla hyvinkin paljon hyötyä prinsessan pelastamisessa", hän
vakuutteli aidon luottavaisena.
"No, hy-
hyvä on sitten..." Vivi takelteli. Zidane nyökkäsi tyytyväisenä ja asteli
ulos huoneesta.
Vivi nousi
vuoteelta seuratakseen nuortamiestä, mutta Steiner astui hänen eteensä tukkien
tien. Nyt kun poika oli poissa, hänellä oli sopiva tilaisuus puhua maagin
kanssa kahden.
"Mestari
Vivi, luuletteko te, että voisitte jotenkin auttaa minua käyttämään magiaa
miekkani avulla?" hän kysyi pikkuiselta. Vivin ilme muuttui epävarmaksi.
Kukaan ei ollut koskaan luottanut häneen niin paljon kuin ruosteiseen
haarniskaan pukeutunut ritari nyt ja se sai hänet tuntemaan itsensä jotenkin
typeräksi.
"Öh,
voin minä yrittää", hän vastasi, mutta ei ollut lainkaan varma
onnistuisiko. Sitten kaksikko lähti Zidanen perään, toinen rämisten kuin
ruosteinen peltipurkki, joka vierii alas portaita, ja toinen hellyttävästi
taapertaen eteenpäin.
***
Zidane saapui
ruumaan, jossa oli hetki sitten taistellut Bakun kanssa. Nyt siellä ei ollut
enää kuin ne samat kolme miestä kuin aiemminkin. Teatteriryhmän johtajaa ei
näkynyt. Miehet jutustelivat keskenään.
"Zidanen
täytyi lyödä pomoa melko kovaa", sanoi yksi.
"Niin,
hän vain nauroi katketakseen, kun Zidane oli poistunut", toinen
hämmästeli.
Nuorukainen
ei jäänyt pidemmäksi aikaa kuuntelemaan kolmikon keskustelua vaan suuntasi
seuraavaan huoneeseen, jossa hän törmäsi ystäväänsä Blankiin. Tämä nojaili
seinään, mutta kohottautui suoraksi nähdessään toverinsa saapuvan.
"Minun
piti antaa sinulle tämä mukaan", Blank sanoi ojentaen Zidanelle pulloa.
Tämä katsoi sitä ja naurahti.
"En minä
tarvitse mitään lemmenjuomia."
Blank
huokaisi tuskastuneen, vaikka todellisuudessa häntä nauratti:
"Etkö
sinä osaa olla hetkeäkään ajattelematta tyttöjä? Tässä on sitä minun
lääkettäni, jota annoin jo sotilaalle ja maagille. Prinsessa luultavasti
tarvitsee sitä", hän selitti. Vaaleahiuksinen pörröpää nappasi pullon ja
kiitti siitä. Sitten hän kääntyi poistuakseen ilmalaivasta sen hajonneen kyljen
kautta. Blank kuitenkin vielä pysäytti hänet.
"Pomo
käski antaa tämän sinulle", tämä tyrkytti kirjettä ystävälleen.
Zidane otti
kirjeen ja avasi sen:
"Vaikka
oletkin jo erinomainen taistelija, älä unohda harjoittaa kykyjäsi matkallasi.
Baku", kuului lyhyt, mutta ytimekäs viesti.
Nuorimies nyökkäsi kevyesti ystävälleen ja käveli ulos teatterilaivasta. Myös
Steiner ja Vivi tavoittivat hänet ja tulivat ulos samaa matkaa. Heidän
ehdittyään matkan päähän Baku asteli huoneeseen.
"Blank,
ota tämä kartta ja toimita se Zidanelle. Hän saattaa vielä tarvita sitä",
hän sanoi ja antoi nuorellemiehelle Usvamantereen kartan. Usvamantereella
sijaitsi kolme kuningaskuntaa: Alexandria, jota hallitsi kuningatar Brahne,
Lindblum, jonka hallitsijana toimi prinsessa Garnetin setä Cid sekä Burmecia,
jossa asusti ainoastaan rottaihmisiä.
Zidane,
Steiner ja Vivi palasivat jälleen suolle. Vivin oli hyvin vaikea kulkea siellä,
sillä hän oli lyhyempi kuin toiset. Hän upposi niljakkaaseen suoveteen melkein
vyötäröään myöten.
Steinerillakaan
ei ollut helppoa. Raskas haarniska painoi muutenkin paljon, mutta suolla sen
paino tuntui kaksinkertaistuvan. Vettä tihkui sen rakosista kastellen hänen
jalkansa. Lisäksi suon mutainen pohja kiskoi häntä koko ajan syvemmälle, ja
pian myös hän tarpoi vyötäröön myöten vedessä.
Viimein he
kuitenkin pääsivät jälleen kuivalle maalle. He olivat tulleet paikkaan, jossa
oudot kasvit olivat hyökänneet sekä prinsessan että Vivin kimppuun. Nyt näistä
kasveista ei näkynyt jälkeäkään, kun matkakumppanit vilkuilivat ympärilleen.
Kasvien
hyökkäyspaikalta alkoi alamäki. Kolmikko suunnisti mäkeä alas, vaikka ympäristö
näyttikin synkkenevän koko ajan. Jälleen he joutuivat hieman vetisemmälle
alueelle, mutta pian maa taas nousi. Silti he ehtivät kastella kenkänsä.
Pian he
saapuivat pienelle aukealle, jonka keskellä oli lähde. Zidane maistoi lähteen
vettä ja totesi sen erinomaiseksi. Vedellä tuntui olevan myös parantava
vaikutus, sillä nuorukaisen muutamissa taisteluissa saadut pienet kolhut
lakkasivat äkkiä vaivaamasta. Kun hän kertoi tuntemuksistaan Viville ja
Steinerille, nämäkin päättivät maistaa vettä.
Levättyään
hetken sankarit jatkoivat matkaansa eteenpäin. He kulkivat punertava vetisen
lammen ohi ja saapuivat sinertävänväriseen luolaan. Kaikkialle henki pahuus. He
kulkivat luolassa eteenpäin ja samassa he olivatkin varsinaisen emokasvin,
Plant Brainin, edessä. Se oli valtavankokoinen. Sen lonkerot peittivät reilusti
yli puolet suuresta luolasta, ja se oli ahdistanut prinsessa Garnetin yhteen
nurkkaan.
Hetkeäkään
epäröimättä kolmikko hyökkäsi Plant Brainin kimppuun. Vivi heitti sen niskaan
erittäin tehokkaan tulitaian useampaan otteeseen ja onnistui kuin onnistuikin
myös tehostamaan Steinerin miekkaa niin, että tämäkin saattoi käyttää
tulitaikaa. Myös Zidane käytteli miekkaansa tehokkaasti. Silti taistelu
vaikutti varsin epätoivoiselta. Kasvi oli jättiläismäinen, eivätkä sen
lonkerotkaan olleet mitään pieniä. Sitä paitsi se käytteli niitä erittäin
vikkelästi.
Juuri kun
tilanne näytti kääntyvän sankareiden tappioksi, Blank ryntäsi paikalle valmiina
taisteluun. Yhdet lisäkädet olivatkin suuresti avuksi ja pian suuren Plant
Brainin lonkerot eivät enää liikkuneet vaan roikkuivat hyödyttöminä.
Steiner
riensi prinsessa Garnetin luokse ja nosti tämän syliinsä. Zidane tuli heidän
luokseen ja juotti Steinerin avustuksella Blankin lääkkeen hyvin kalpeaksi
käyneelle tytölle.
"Hei,
minusta tuntuu, että meidän olisi parasta häipyä täältä", Blank huusi
yhtäkkiä. Zidane kääntyi ympäri ja näki, että kaikkialta säntäili
kuusijalkaisia kasvin ja eläimen sekamuotoja, joilla oli punainen kukka
selässään. Ne eivät näyttäneet mitenkään ystävällisiltä, joten joukkio katsoi
parhaimmaksi poistua paikalta niin pian kuin suinkin.
He ryntäsivät
ulos luolasta toista kautta kuin olivat tulleet ja huomasivat olevansa
hankalakulkuisen jyrkänteen reunalla. Varovaisesti, mutta mahdollisimman
nopeasti, he kiipesivät alas outojen ilmestysten juostessa heidän perässään.
Alas päästyään he saivat kahlata polviaan myöten vedessä, ja kasvieläimet
pääsivät yllättämään heidät edestä päin.
Vivi heitti
tulitaian omituisten otusten kerhosta karanneiden kummajaisten niskaan ja
Steiner iski niitä kohtalokkaasti miekalla. Myös Zidane ja Blank onnistuivat
iskemään olioita, jotka eivät olleet kovin hyviä puolustautumaan. Pian
kumppanukset jatkoivatkin juoksuaan eteenpäin.
Koko metsä
näytti tulevan joukkion perässä, kun he säntäsivät päättömästi pakokauhun
vallassa läpi ryteikköjen. Piikikkäitä lonkeroita syöksyi heidän kimppuunsa
joka puolelta, samoin kaikenlaisia metsän kummajaisia. Prinsessa Garnettia
kantava Steiner ja Vivi rynnivät edellä. Seuraava tuli Zidane ja viimeisenä
Blank.
Samassa paksu
lonkero kahmaisi Blankin tiukkaan syleilyynsä. Hänellä ei ollut mitään
mahdollisuutta päästä irti, ja metsä takana oli alkanut kivettyä. Vailla
pelastumisen mahdollisuutta kovalla äänellä hän käski pysähtynyttä Zidanea
juoksemaan pakoon vielä, kun voisi. Hän sinkosi Bakun antaman kartan käsistään
toivoen, että hänen ystävänsä ehtisi napata sen ajoissa ja päästä turvaan.
Vaikka
Zidanesta tuntuikin väärältä jättää rakas toverinsa pulaan, hänellä ei juuri
ollut vaihtoehtoja. Vivi, Steiner ja Garnet eivät välttämättä selviytyisi ilman
häntä. Nuorukainen käänsi selkänsä ystävälleen ja ryntäsi pakoon napaten
ilmassa lentävän karttakäärön käteensä. Sitten hän syöksyi ulos metsästä
seuraten matkakumppaniensa jalanjälkiä. Juuri ajoissa hän kieri aukealle
maalle, kun metsä hänen takanaan muuttui kokonaan kiveksi.
Zidane
kääntyi tuijottamaan metsää takanaan. Hän koputti puunrunkoa, jonka ympärille
oli kiertynyt piikikäs lonkero. Se oli todellakin kiveä. Miksi metsä oli
yhtäkkiä muuttunut kiveksi? Hän ei tiennyt vastausta, mutta epäili, että
emokasvin surmaamisella oli jotain tekemistä asian kanssa.
Ei kommentteja
Kiitos palautteestasi!