Tämä on vanhan ficin uudelleen julkaisu. Aloitin ficin kirjoittamisen vuonna 2002 ja se valmistui vuosia myöhemmin. Se on julkaistu aiemmin nimellä Final Fantasy IX, mutta halusin vaihtaa nimen persoonallisemmaksi.
Ficci julkaistaan sellaisena kuin sen aikoinaan kirjoitin. Se kulkee hyvin pitkälti Final Fantasy IX -pelin tarinan mukaan (höystettynä muutamilla lisäkohtauksilla) ja repliikkien tukena on osittain käytetty pelin käsikirjoitusta.
Sävel elämälle
Luku 4
Aurinko
paistoi jo korkealla taivaalla. Se hyväili matkalaisten kylmettyneitä lihaksia.
Usva oli jäänyt alas laaksoon, eikä siitä ollut tietoakaan kesäisellä
vuorenrinteellä. Ilma oli kirkas, ja päivä lämmin.
"Katsokaa,
tuolla on kaunis pikkukylä", Garnet hihkaisi innoissaan. Muut kääntyivät
katsomaan hänen osoittamaansa suuntaan. Siellä todellakin oli idyllinen kylä ja
komea tuulimylly. Garnet oli jo kovaa vauhtia säntäämässä rinnettä alas
niitylle ja sitä kautta kylään, kun Zidanen huuto pysäytti hänet:
"Odota!
Et voi noin vain rynnätä ihmisten ilmoille, sinua etsitään kaikkialta. Sinulle
pitää luoda uusi identiteetti". Ennen kuin prinsessa Garnet ehti vastata
mitään Steiner puuttui puheeseen:
"Roskaa!
Ei prinsessan tarvitse piilotella. Me suuntaamme ensitilassa takaisin
Alexandrian", hän karjaisi Zidanelle.
"Lopettakaa
te kaksi", Garnet huusi, "Steiner, minä ymmärrän täysin, mitä Zidane
tarkoittaa".
Garnet
ryntäsi nopeasti Zidanen luokse ja nappasi toisen tämän tikareista käteensä.
"Hei,
ole varovainen", tämä huudahti.
"Prinsessa,
se on ase! Laskekaa se maahan, ettette satuta itseänne", Steiner hätäili.
Garnet loi henkivartijaansa niin paljon puhuvan katseen, että tämä älysi
kerrankin sulkea suunsa ajoissa.
"Zidane,
mikä tämän aseen nimi on?" hän kysyi kiinnostuneella äänellä.
"Se
on tikari. Isompia kutsutaan miekoiksi ja..." Zidane alkoi tehdä tarkkaa
selostusta aseista, mutta Garnet kohotti toisen kätensä sen merkiksi, että oli
kuullut tarpeeksi.
"Daggerhan
tarkoittaa tikaria vai mitä?" tämä varmisti. Nuorukainen nyökkäsi
ihmeissään.
"Siispä
minun nimeni on tästä lähtien Dagger. Mitä luulet, onko se hyvä nimi?"
Zidane nyökkäsi jälleen ja vastasi pitävänsä nimestä oikein paljon.
"Hyvä,
nyt kun sinulla on uusi nimi, voimme keskittyä tuohon sinun puheeseesi",
poika huomautti.
"Hyvä
on"
"Ei,
älä sano 'hyvä on'... Vivi, mitä sinä vastaisit?" Zidane kääntyi maagin
puoleen.
"Okei,
kai", pikkuinen vastasi hämmentyneenä saamastaan yllättävästä huomiosta.
"Selvä,
nyt on sinun vuorosi..." poika sanoi osoittaen sanansa Daggerille.
"O-
okei?" Nuorukainen hymyili tyytyväisenä. Hän sanoi, että Dagger oppisi
kyllä pian, jos vain jaksaisi yrittää. Oppitunnin päätyttyä koko joukko
laskeutui alas rinnettä pelloille, ärtyneen Steinerin pitäessä perää.
Nelikko
kahlasi polviin asti ulottuvassa heinikossa. Vaikka heinikko oli hitusen
vaikeakulkuista, se oli kuitenkin mukavaa vaihtelua jäisiin ja liukkaisiin
polkuihin, joilta saattoi luiskahtaa tyhjyyteen. Lisäksi, nyt jo länteen päin
suuntaava, aurinko lämmitti mukavasti kulkijoiden selkiä. Kävellessä olo
muuttui mukavan raukeaksi. Kukaan ei jaksanut puhua. Kaikki vain tyytyivät
ihailemaan ympäröiviä maisemia ja kulkemaan kohti pientä maalaiskylää.
Puolen
tunnin kuluttua he saapuivat kylään. Joka puolella juoksenteli lapsia. Vivi
olisi halunnut mennä juttelemaan heidän kanssaan, sillä yhdeksänvuotias maagi
kaipasi ikäistään seuraa. Zidane oli kuitenkin sitä mieltä, että heidän
kannattaisi ensin mennä yöksi majataloon, ja aamulla Vivi voisi tutustua muihin
lapsiin. Niinpä nelikko paineli suoraan majataloon.
Majatalon
isäntä torkkui nojaten pöytäänsä ja kuorsaten samalla kuuluvasti. Zidane marssi
koputtamaan pöytää. Isäntä kohotti päätään hämmästyneenä. Hän ei ollut tottunut
siihen, että hänet herätettiin kesken päivätorkkujen. Majatalossa ei juuri
koskaan käynyt asiakkaita, tai ainakaan viime aikoina siellä ei ollut käynyt
ketään. Hän katseli kummissaan eteensä ilmestynyttä joukkoa.
"Tiedän,
että hän on kaunis, mutta ei sinun silti tarvitse tuijottaa", Zidane
tokaisi, kun isännän katse kiinnittyi turhan pitkäksi aikaa Daggeriin.
Todellisuudessa tämä ei kuitenkaan tuijottanut neitoa vaan Viviä, joka
seisoskeli tytön takana.
Miten
tuo on päässyt vapaaksi?
hän mietti, mutta sanoi ääneen, "Huone on tuolla". Isäntä osoitti
pientä ovea sivummalla.
Zidane
viittasi ystäviään seuraamaan, mutta Dagger pysäytti hänet:
"Zidane,
missä minun huoneeni on?" tämä kysyi. Poika katsoi tyttöä hetken
ihmeissään kuin ei olisi ymmärtänyt kysymystä. Lopulta hän kuitenkin vastasi
tälle:
"Sinun
täytyy nukkua samassa huoneessa meidän kanssamme. Ei tällaisissa pienissä
maalaismajataloissa ole erillisiä huoneita. Sinun täytyy vain yrittää
sopeutua", hän selitti tietämättömälle tytölle.
Dagger
nyökkäsi alistuneena ja seurasi muita huoneeseen, jossa oli neljä pientä, mutta
erittäin mukavannäköistä sänkyä. Steiner katseli ympärilleen tyytymättömän
näköisenä, mutta ei kuitenkaan sanonut mitään. Hän pohti hiljaa mielessään,
miten saisi palautettua prinsessan kotiinsa. Hän päätti heti ensimmäiseksi
aamulla ottaa selvää, oliko kylästä mitään liikennettä muualle maailmaan.
Zidane
suositteli kaikille nukkumaanmenoa, sillä huomenna heidän olisi päätettävä,
mihin he jatkaisivat matkaansa.
"Teatterilaivahan
olisi palannut Lindblumiin, jos se ei olisi pudonnut?" Dagger valmisti
pojalta. Tämä nyökkäsi.
"Luuletko,
että voisimme päästä sinne jotenkin?" tyttö jatkoi.
"En
ole aivan varma. Kun molemmat portit on suljettu, kävellen se voi olla
mahdotonta. Mutta minä lupaan viedä sinut sinne tavalla tai toisella. Luota
vain minuun", nuorukainen vakuutteli.
Daggerin
ja Zidanen keskustelun keskeytti huoneesta kuuluva hiljainen tuhina. Kaikki
kääntyivät katsomaan Viviä, joka oli jo täydessä unessa vuoteellaan. Zidane
totesi, että heidän olisi parasta seurata maagin esimerkkiä ja miettiä asiaa
vasta aamulla.
***
"...Ääneen menneisyyden me nyt yhdymme/ Se harmoniaan
meidät tuudittaa/ Ja niin kulkee vain aina eteenpäin/ Sävel
elämän..." outo, mutta kaunis laulu
kantautui Zidanen unen läpi.
Kenellä
voi olla noin kaunis ääni? Daggerilla?
hän ajatteli ennen kuin nukahti uudestaan.
Kun
nuorukainen viimein nousi sängystä, kaikki muut olivat jo poistuneet pienestä
huoneesta. Hän venytteli raukeasti ja päätti mennä tutkimaan kylää, kuten
muutkin olivat luultavasti tehneet. Hän marssi ulos huoneesta ja huomasi
isännän jälleen nukkuvan. Välittämättä tästä hän paineli ulos auringonpaisteeseen.
Kuten edellisenä iltanakin jälleen joka puolella juoksenteli leikkiviä lapsia.
***
Dagger
käveli pienen kylän läpi ja saapui kasvimaalle. Hän pysähtyi katselemaan
ympärilleen. Pian kasvimaalle saapui vanhempi nainen, joka meni kitkemään rikkaruohoja
kasvien välistä. Dagger tuijotti hetken naisen toimia, mutta kysyi sitten, mitä
tämä oikein teki. Nainen vilkaisi tyttöä ilmeellä, joka kertoi hänen pitävän
tätä jokseenkin tyhmänä.
Nykyajan
kakarat! hän
ajatteli, mutta kertoi kuitenkin tytölle, mitä teki, vaikkakin teki sen
turhautuneella äänellä.
Samassa
jokin ötökkä pomppasi esiin kasvien joukosta suoraan Daggerin kädelle. Se
muistutti hieman leppäkerttua muodoltaan, mutta oli väriltään kellertävä ja
paljon isompi. Sillä ei myöskään ollut pilkkuja selässään, mutta kova kuori
kylläkin ja sen alla hyvin ohuet läpikuultavat siivet.
"Onpas
söötti oglop", tyttö totesi. Nainen katsoi entistä kummastuneempana häntä
ja puisteli päätään.
"Taidatkin
olla aika urhea. Yleensä kaikki tytöt pelkäävät ötököitä", tämä sanoi.
Hmmm,
Zidane sanoi, että minun pitäisi yrittää olla hieman tavallisempi... ehkä
jos... Dagger
ajatteli ja kirkaisi sitten kauhusta ja heitti oglopin mahdollisimman kauas
itsestään.
Nykyajan
kakarat! nainen
tuhahti hiljaa mielessään katsoessaan oudon tytön touhua.
Dagger
katseli vielä hetken naisen toimia, mutta päätti sitten jättää tämän rauhaan.
Hän palasi takaisin kylään, jossa lapset ryntäilivät edestakaisin
kiinnittämättä häneen lainkaan huomiota. Seurattuaan menoa kylässä jonkin
aikaa, hän päätti käväistä majataloa vastapäätä olevassa asekaupassa.
Asekaupassa
istui hieman Daggeria nuorempi tyttö myyjänä. Tämä kysyi, kuinka voisi palvella
Daggeria, mutta neito ei ehtinyt vastaamaan, sillä juuri kun hän oli
aukaisemassa suunsa, sisään ryntäsi noin kymmenen vuoden ikäinen poika.
"Yksi
niistä on päässyt vapaaksi", poika selitti. Myyjätyttö mulkaisi poikaa
paheksuvasti.
"Etkö
näe, että minulla on asiakas", hän sanoi ärtyneenä.
"Voi,
älkää minusta välittäkö! Minä voin kyllä odottaa", Dagger sanoi nopeasti,
sillä hän päätteli, että nyt oli hyvä tilaisuus kuunnella, miten tavalliset
ihmiset puhuvat.
***
Steiner
oli herännyt varhain aamulla ja lähtenyt tutkimaan kylää. Hän ei kuitenkaan
ollut nähnyt yhtään aikuista, majatalonisäntää lukuun ottamatta, koko
kyläpahaisessa. Viimein hän saapui baariin, jossa myytiin ruuan ja juomien
lisäksi myös lääkkeitä.
"Emme
ole vielä avanneet. Olkaa hyvä ja tulkaa myöhemmin uudestaan", sanoi
pieni, korkeintaan kymmenenvuotias tyttö tiskin takaa. Steiner ei kuitenkaan
kääntynyt ovelta takaisin. Sen sijaan hän tarjoutui auttamaan tyttöä siinä,
mitä ikinä tämä olikaan tekemisissä. Hän ajatteli ehkä siten pääsevänsä tämän
vanhempien puheille.
***
Zidane
kuljeskeli kylässä katsellen lapsien leikkimistä. Samassa hän näki Vivin
seisovan matalan kivimuurin vieressä tuijottamassa tuulimyllyn siivekkeiden
pyörimistä. Hän meni tervehtimään mietteliäännäköistä pikku maagia.
"Hei
Vivi! Mitä sinä täällä teet?" Zidane tervehti pikkuista. Vivi käänsi
suuret keltaiset silmät poikaan.
"Mi-
minä vain mietin..."
"Mitä?
Jotain tyttöäkö? Minä voin auttaa sinua, olen hyvä tyttöjen suhteen..."
nuorukainen alkoi innoissaan selittää. Vivi kuitenkin puisteli päätään:
"Ei,
ei mitään sellaista... Välillä jostain kuuluu tällainen 'Kweehhh'-ääni...
Ihmettelin, mikä se voisi olla?".
"'Kweehhh'...
chocobot pitävät sellaista ääntä, mutta en kyllä näe täällä yhtään
sellaista" nuorimies sanoi.
"Chocobot?"
"Niin,
ne ovat suuria lintuja, joilla voit vaikka ratsastaa, jos saat sellaisen kiinni"
Vivi
näytti jälleen vajoavan ajatuksiinsa, joten Zidane päätti antaa hänelle hieman
aikaa selvittää ajatuksensa.
"Tule
kohta majataloon. Minä käyn etsimässä Daggerin. Koitetaan sitten päättää, mitä
teemme seuraavaksi", näin sanottuaan hän jätti maagin yksin ja lähti itse
kävelemään reipasta vauhtia kohti asekauppaa.
Kun
hän saapui sinne, hän näki Daggerin seisoskelevan erään hyllyn vieressä
katselemassa tavaroita. Hän asettui tytön viereen, mutta sai olla siinä
melkoisen pitkään ennen kuin tämä huomasi hänet.
"Zidane!
Mistä sinä siihen ilmestyit?" tämä huudahti.
"Hei,
sinullahan menee hyvin! Alat kuulostaa jo oikeasti tavalliselta tytöltä...
Tosin osasit näytellä hyvin 'I want to be your canary' -näytelmässä",
Zidane kehui tyttöä. Tämä hymyili ujosti ja sanoi:
"Osaan
ulkoa lähes kaikki Lord Avonin näytelmät". Poika nyökkäsi hänelle ja
kertoi, että oli pyytänyt Viviä palaamaan takaisin majataloon, jotta he
voisivat tehdä suunnitelmia.
"Menisitkö
hänen seurakseen? Minä tulen ihan kohta perästä", hän pyysi.
Dagger
nyökkäsi myöntymisen merkiksi ja kääntyi lähteäkseen. Kuitenkin ennen kuin hän
asteli ulos ovesta, hän kääntyi ja kumarsi liikkeen myyjälle.
"Kiitos
teille! Minulla oli oikein hauskaa", hän sanoi kohteliaasti. Sitten hän
poistui.
Myyjä
kääntyi Zidanen puoleen:
"Hän
oli hieman outo", hän sanoi tarkoittaen Daggeria. Poika pudisteli päätään
huolissaan:
Daggerilla
on vielä paljon opittavaa,
hän ajatteli. Hän jäi vielä hetkeksi katselemaan kaupan asevalikoimaa. Se ei
ollut kovinkaan suuri, mutta aseet vaikuttivat hyvin valmistetuilta.
***
Steiner
oli siivonnut baaria ja järjestellyt varastoa hiki kypärässä. Nyt hän asteli
tytön luokse puhdistellen käsiään.
"Tuota,
voisinko tehdä vielä jotain?" hän kysyi pikku tytöltä. Kun tämä puisteli
päätään, hän pyysi saada tavata tämän isän.
"Isä
ja muut aikuiset eivät tule takaisin ennen auringon laskua", tämä vastasi.
"No,
onko täällä ketään, jonka kanssa voisin keskustella tuosta pellolle
laskeutuneesta ilmalaivasta?" Steiner tivasi, "Minä olen sentään
Adelbert Steiner, Pluton ritareiden kapteeni". Tyttö nyökkäili
Steinerille.
"Observatoriossa
asustelee eräs vanha mies. Hän osaa varmasti auttaa sinua", tämä sanoi.
Steiner kiitti tyttöä ja lähti sitten kolistelemaan kohti observatoriota.
Kun
ritari saapui observatoriolle, ketään ei näkynyt missään. Hän kopisteli
hitaasti observatorion mäen ylös. Sinne päästyään hän puuskutti ankarasti,
sillä painavassa haarniskassa ei ollut helppo juosta. Mäen päällä hän näki
vanhan miehen, joka nojasi keppiinsä, mutta kun hän yritti mennä puhumaan
tälle, mies vain käänsi selkänsä ja lähti köpsyttelemään mäkeä alas. Steiner
rymisteli miehen perään, mutta vaikka hän kuinka yritti, mies ei suostunut
sanomaan hänelle sanaakaan.
Mies
kulki hitaasti mäen alas ja meni sitten mökkiinsä. Steiner epäröi hetken, mutta
päätti sitten yrittää vielä ja marssi sisään mökkiin koputtamatta oveen
lainkaan.
"Kuningattaren
nimessä vastatkaa minulle! Minne tuo ilmalaiva on menossa", hän huudahti
erittäin kovalla äänellä miehelle, jota oli alkanut epäillä kuuroksi.
Hitaasti
vanhus kääntyi häneen päin luoden häneen samalla katseen, joka kertoi, ettei
tämä pitänyt nuoren miehen tavasta tivata asioita. Sitten hän kuitenkin
yllättäen hymyili, ja valo tuikahti hänen harmaissa, väsyneissä silmissään.
"Alexandriaan.
Haluatteko kahvia nuorimies?" hän vastasi. Steiner mietti hetken, mutta
päätti sitten maistaa sitä.
"Hmmm,
tämä on erinomaista... Mitenköhän voisin päästä ilmalaivan kyytiin?" hän
jatkoi kyselyään. Vanhus kehotti häntä menemään puhumaan ilmalaivan
kapteenille. Sen sanottuaan tämä käänsi selkänsä ritarille, eikä sanonut enää
mitään.
***
Kun
Zidane saapui majataloon, hän löysi sieltä ainoastaan Daggerin. Viviä ei
näkynyt missään.
"Dagger,
missä Vivi on?" hän kysyi.
"En
tiedä, en ole nähnyt häntä sitten aamun", tyttö vastasi. Zidane näytti
mietteliäältä.
"Näin
hänet viimeksi tuulimyllyn luona. Hän on varmaan vieläkin siellä. Tule, mennään
hakemaan hänet", poika ehdotti. Dagger nyökkäsi hänelle, ja yhdessä he
poistuivat majatalosta.
Tuulimyllyn
luona ei kuitenkaan ollut ketään. Zidane ihmetteli, minne Vivi oikein olisi
voinut mennä. Sitten hän muisti, että Vivi oli puhunut jotain chocobosta.
"Ehkä
hän meni etsimään chocoboa... ei hän voi olla kovin kaukana", poika pohti.
Juuri kun nuoret olivat lähdössä pois
tuulimyllyltä, jostain kuului nyyhkytystä.
"Tuon
täytyy olla Vivi! Mistä tuo ääni kuuluu?" Zidane huudahti. Hetken Dagger
ja nuorukainen huutelivat Vivin nimeä.
"Tä-
täällä..." kuului itkuinen ääni jostain.
"Hei,
ääni kuului tuosta reiästä! Sen täytyy tulla maan alta", nuorukainen
huomasi.
"Vivi,
hei Vivi! Miten sinä sinne jouduit?" hän huusi pieneen aukkoon.
"Ne
nappasivat minut ja toivat minut tänne... Ne, ne käskivät minun olla hiljaa...
Miksi he tekivät minulle näin?" Vivi valitti.
"Odota
siellä, me tulemme hakemaan sinut", Zidane huusi vielä Viville. Sitten hän
kiskoi Daggerin mukaansa.
"Täällä
täytyy jossain olla sisäänkäynti maan alle", hän sanoi tytölle.
He
etsivät joka puolelta, mutta eivät löytäneet mitään, mikä olisi edes viitannut
sisäänkäyntiin, joten he päättelivät, että sen täytyi olla jossain kylän
taloista. Varovasti he avasivat tuulimyllyn oven ja kurkistivat sisään. Ketään
ei ollut näkyvissä, joten he hiipivät sisälle. Melkein heti sinne päästyään he
huomasivatkin siellä luukun.
Zidane
kiersi luukun päällä olevaa pyörää. Se tuntui yllättävän jäykältä, ja hän sai
tehdä oikein kunnolla töitä sen kanssa. Lopulta se kuitenkin liikkui ja luukku
aukesi arvaamatta. Sekä Zidane että Dagger perääntyivät hieman, mutta
kurkistivat sitten alas luukusta. Alhaalla näytti olevan hyvin pimeää.
"Mennään,
meidän täytyy auttaa Viviä", Zidane sanoi ja lähti kiipeämään alas
tikkaita. Dagger seurasi heti hänen perässään.
Nuoret
saapuivat tasanteelle, jolta meni hissi alemmas. He astuivat hissiin ja Zidane
veti siinä olevasta vivusta. Hieman keinuen hissi alkoi laskeutua alaspäin.
Pian he olivatkin kapeassa käytävässä, jota valaisi vain muutama soihtu.
Varovaisin askelin he hiipivät käytävää eteenpäin. Se tuntui jatkuvan
ikuisuuksiin ja oli uhkaavalla tavalla hiljainen. Viimein käytävä laajeni
huoneeksi, jossa oli yksi valtava tynnyri, jonkinlainen huvimajaa muistuttava
rakennelma sekä aitaus, jossa oli täysikasvuinen keltainen chocobo.
Huvimajasta
kuului keskustelua. Äänistä päätellen siellä oli kaksi miestä.
"En
ymmärrä, miten se on päässyt karkuun", toinen sanoi.
"En
minäkään, mutta nyt se on onneksi taas täällä", totesi toinen.
Zidane näytti raivostuneelta ja aikoi jo
hyökätä miesten kimppuun, mutta Dagger tarttui häneen kiinni ja kiskoi hänet
takaisin käytävään.
"Miksi
sinä noin teit?" Zidane kysyi melkein vihaisena tytölle.
"Emme
auta Viviä, jos alamme riehua täällä. Sitä paitsi minä haluan tietää, mitä
täällä on tekeillä", Dagger vastasi täysin rauhallisella äänellä.
"Mennään
nyt etsimään hänet", hän vielä jatkoi.
Kaksikko
palasi takaisin huoneeseen. Miehet eivät olleet enää huvimajassa vaan olivat
lähteneet jonnekin. Zidane tutki suurta tynnyriä, mutta kun hän koputti sitä,
se vaikutti tyhjältä. Nuoret vilkaisivat nopeasti vielä chocobo-aitausta, mutta
siellä ei näkynyt mitään epäilyttävää. He jatkoivat matkaansa seuraavaan
huoneeseen. Siellä oli omituisennäköisiä laitteita, mutta Viviä ei vieläkään
näkynyt.
Seuraavassa
huoneessa heitä kohtasi vielä oudompi näky. Jonkinlainen kone tuotti valtavia
munia, joita kuljetettiin liukuhihnalla maanalaisen laitoksen muihin osiin.
Zidane käveli katsomatta eteensä ja törmäsi suunnilleen itsensä kokoiseen
tynnyriin. Tynnyristä kuului nyyhkytystä.
"Vivi,
oletko sinä siellä?" poika huuteli tynnyrille.
"Ky-
kyllä, ne sulkivat minut tänne", kuului vastaus tynnyristä. Nuorukainen
avasi tynnyrin ja nosti pienen maagin pois sieltä. Tämä kiitteli poikaa
onnellisena pelastumisestaan.
"Vivi,
tee minulle palvelus. Ensi kerralla, kun joku käy sinuun käsiksi, tee jotain...
huuda vaikka kovaan ääneen", poika sanoi maagille.
"Miksi?"
tämä kysyi.
Zidane
huokasi ja selitti, että silloin vihollinen saattaisi hämmästyä ja Vivi
saattaisi päästä karkuun tai joku kuulisi huudon ja voisi tulla apuun. Vivi
nyökkäsi ymmärtämisen merkiksi.
Dagger
halusi mennä tutkimaan outoa munia valmistavaa konetta, joten kolmikko suuntasi
sitä kohti. Liukuhihnan viereen oli rakennettu laudoista jonkinlainen
kulkureitti, jota nuoret päättivät seurata. Pimeän käytävän jälkeen he
saapuivat hyvin valaistuun huoneeseen, jossa munat menivät johonkin koneeseen
ja ne ilmeisesti pakattiin siellä, sillä koneen toisesta päästä tuli ulos vain
ruumisarkunnäköisiä laatikoita.
Samassa
Zidane kuuli heidän takaansa ääniä. Äkkiä hän tarrasi sekä Daggerin että Vivin
kädestä kiinni ja kiskoi heidät koneen sisään, sillä mitään muutakaan piiloa ei
ollut näkyvissä. Kummatkin esittivät äänekkään vastalauseensa, mutta poika
vaiensi heidät nopeasti huomauttamalla, että joku oli tulossa.
"Hassua
luulin kuulleeni täältä ääniä", sanoi naisen ääni.
"Niin,
mutta ei täällä näy ketään. Jatketaan vain töitä. Lasti on saatava pian
ilmalaivaan", vastasi miehen ääni.
Koneen
sisällä oli pilkkopimeää, eivätkä nuoret nähneet siellä yhtään mitään. Hieman
peloissaan he pitelivät toisiaan käsistä kiinni. Yhtäkkiä kuului kova kolahdus,
ja Zidane katosi Daggerin ja Vivin viereltä. Paniikissa nämä alkoivat haparoida
pimeässä huutaen pojan nimeä. Taas kuului kolahdus, eikä Vivi löytänyt
viereltään enää Daggeriakaan. Hän oli aivan kauhuissaan. Hänen uusille
ystävilleen oli varmasti tapahtunut jotain aivan kauheaa. Sitten jälleen kuului
kolahdus, ja Vivi huomasi olevansa jonkinlaisen laatikon sisällä. Laatikko
tuntui liikkuvan eteenpäin.
***
Steiner
juoksi kolisten ja rymisten peltojen halki kohti Dalin kylää. Ilmalaivaa oltiin
jo lastaamassa. Kun hän saapui paikalle, hän näki yhden valtavan tynnyrin
seisovan vielä maassa ilmalaivan vieressä. Hän kierteli sen ympäri pohtien,
mitä se mahtoi pitää sisällään, mitä Alexandriaan oltiin viemässä. Hän ei
voinut vastustaa kiusausta vaan kohotti miekkansa ja tökkäsi sen puisen
tynnyrin läpi.
Tynnyristä
kuului vihainen huuto, joka kuulosti Steinerista varsin tutulta. Sitten sieltä
hyppäsi esiin kolme tuttua hahmoa: Vivi, Dagger ja takapuoltaan hierova Zidane.
"Mi-
mitä te tuolla teitte?" Steiner änkytti osoittaen tynnyriä.
"Pitkä
juttu. Nyt meidän pitää selvittää, minne tuo ilmalaiva on menossa", Zidane
vastasi aikoen lähteä puhumaan ilmalaivan kapteenille.
"Minä
tiedän jo minne se menee. Se menee... tuota... Lindblumiin", Steiner
kiirehti sanomaan.
"Hienoa.
Enää tarvitsee vain pyytää, että se ottaa meidät kyytiin", nuorukainen
hymyili ja teki jo lähtöä.
Nuorukainen
ei kuitenkaan ehtinyt tehdä elettäkään, sillä taivaalta laskeutui olento, joka
muistutti etäisesti Viviä. Sillä oli samanlainen hiippalakki ja vihaisesti
kiiluvat keltaiset silmät.
"Vaikka
päihititkin Black Waltz ensimmäisen, minusta te ette selviä!" olento
huusi.
"Mistä
hän puhuu, Zidane?" Dagger kysyi. Poika ei kuitenkaan ehtinyt vastata
hänelle.
"Prinsessa
peräänny. Minä tapan nämä avuttomat olennot ja toimitan sinut sitten takaisin
äitisi luokse. He eivät pärjää Black Waltz toiselle", olento jyrähti.
"Minä
EN palaa Alexandriaan", prinsessa vastasi itsepäisesti ja suuntaisi
sauvallaan iskun Black Waltz toista kohti.
Se
oli merkki kaikille muille. Steiner ja Zidane kohottivat miekkansa ja
hyökkäsivät Black Waltzin kimppuun. Vivi keskitti kaikki voimansa ja sai
loihdittua suuren jääpatsaan, joka lävisti olennon ruumiin. Olento oli
kuitenkin vahvempi kuin aluksi olisi voinut uskoa. Se heitti tuli-loitsun, joka
osui kaikkiin muihin paitsi Daggeriin.
Muiden
kaatuessa loitsun voimasta Dagger kohotti sauvansa ja suuntasi parannus-loitsun
ystäviinsä, jotka pian olivatkin taas täysissä ruumiin ja sielun voimissa,
valmiina jälleen käymään Black Waltz toisen kimppuun.
Vivi
heitti otuksen niskaan vielä pari jääpatsasta ja lopulta Zidane lävisti sen
miekallaan, jolloin se kaatui kuolleena maahan. Kaikki huokaisivat
helpotuksesta, mutta olivat yhä järkyttyneitä. Steiner käytti tilaisuutta
hyväkseen ja sanoi menevänsä kysymään kapteenilta, pääsisivätkö he ilmalaivaan.
Muut vain nyökkäilivät hänelle.
"Hän
käyttäytyy oudosti", Zidane mietti.
Pian
ilmalaivan moottorit alkoivat jo pyöriä, eikä Steiner ollut palannut.
"Pian,
meidän täytyy mennä", Zidane kehotti toisia. Samassa Black Waltz toinen
kohotti päätään ja sanoi rahisevalla äänellä:
"Tuo
ilmalaiva vie sinut takaisin Alexandriaan, prinsessa".
Zidane
oli jo nostanut Vivin ilmalaivaan vieville tikkaille ja tämä kiipesi täyttä
vauhtia ylöspäin. Dagger ei kuitenkaan suostunut nousemaan laivaan.
"Tämä
menee Alexandriaan. En voi mennä siihen", tyttö sanoi itsepäisesti.
"Minähän
lupasin viedä sinut Lindblumiin. Luota vain minuun. Pääset sinne kyllä",
Zidane vakuutteli.
"Mutta..."
"Ei
mitään muttia, luota minuun", nuorukainen sanoi ja nosti tytön väkisin
tikkaille hypäten niille samalla itsekin. Sitten ilmalaiva jo kohosikin maasta.
Hetkeä myöhemmin he eivät olisi enää ehtineet sen kyytiin.
Ei kommentteja
Kiitos palautteestasi!