Projekti S. R.
Luku 10
Vincent asteli WRO:n
päämajaan ja suunnisti kohti Reeven toimistoa. Ovi oli kiinni, joten korpinhiuksinen
mies koputti ja jäi odottamaan avaamista. Reevellä kesti sen verran kauan, että
Vincent ehti jo epäillä, ettei tämä ollut ollenkaan paikalla. Kun ovi lopulta
avautui, sen takana seisoikin Tifa.
”Hei Vincent”,
brunetti tervehti ja hymyili. Tämä näytti jopa väsyneemmältä kuin edellisenä
iltana, mutta se ei ollut ihme. Cloudin juhlat olivat epäilemättä venähtäneet,
sillä Barret ja Cid olivat jääneet edelleen tyhjentämään pulloja, kun Vincent
oli lähtenyt kuskaamaan Yuffieta ja Markia pois paikalta.
”Hei Tifa”,
korpinhiuksinen mies vastasi. ”Mitä sinä täällä?”
”Tulimme käyttämään
Shelken makotankissa”, nainen kertoi ja päästi miehen toimiston puolelle.
Cloud istui tuolissa
Reeven pöydän ääressä ja Shelke pöydällä.
”Huomenta, Vincent
Valentine”, tyttö totesi ja hymyili.
”Huomenta, Shelke”,
mies vastasi, vaikka aamu oli jo ehtinyt mennä. Shelken katse oli jälleen hyvin
intensiivinen ja muistutti Yuffien luona käydystä keskustelusta. Tapahtuma
vaivasi Vincentiä edelleen, hän ei tiennyt, mitä hänen olisi pitänyt ajatella.
Oikeastaan hän oli yrittänyt olla ajattelematta koko juttua, mutta se oli
yllättävän vaikeaa. Vaikkei Shelke ollut ottanut asiaa puheeksi uudestaan
Cloudin syntymäpäivillä, Vincent ounasteli, ettei juttu ollut vielä loppuun
käsitelty.
Cloud kääntyi
tuolissaan ja tervehti Vincentiä. Vaalean miehen kasvoilla oli yhtä väsynyt
ilme kuin Tifan. Johtuiko se edellisestä illasta vai oliko jotain muutakin
tekeillä? Oliko Reeve mahdollisesti kertonut löydöistä?
”Onko kaikki hyvin?”
Vincent kysyi, ja olisi voinut vannoa, että sekä Reeve, Tifa että Cloud
hätkähtivät. Shelke ei ollut milläänsäkään.
”Minä voin
erinomaisesti, Vincent”, tyttö kertoi ja pudottautui pöydältä. ”Aion mennä
tapaamaan Mark Howardia.”
Tyttö loi viimeisen
pitkän katseen korpinhiuksisen miehen suuntaan, ennen kuin kiirehti pois
toimistosta. Vincent kurtisti kulmiaan. Shelke oli tutustunut Markiin kunnolla
vasta edellisenä iltana, joten kiinnostuminen tämän seurasta oli yllättävää.
Tosin ehkä noilla kahdella riitti puhuttavaa, kummatkin olivat kovin
kiinnostuneita tietokoneista. Markin viimeöiset puheet vain olivat saaneet
Vincentin huolestumaan, mistä kaksikko oli oikeastaan keskustellut. Shelken
taidot ja tiedot maailmanlaajuisesta verkosta olivat omaa luokkaansa, ja tämä
oli kertonut WRO:lle erityisestä tekniikasta, jota oli käytetty Deepgroundissa.
Kyseisen tekniikan
avulla Shelke oli löytänyt Lucrecian muistot – ja kenties paljon muutakin –
verkosta ja onnistunut yhdistämään ne omaan mieleensä. Mahdollisesti samalla
tavoin Hojon tietoisuus oli päätynyt Weissin mieleen. WRO:ssa oli päätetty,
ettei kyseistä tekniikkaa otettaisi käyttöön sen ilmeisten riskien vuoksi,
mutta Vincentillä oli ikävä tunne, että Mark saattoi olla siitä joka
tapauksessa kiinnostunut.
”Shelken vieroittaminen
makosta ei näytä onnistuvan”, Reeve kertoi. ”Aiomme kuitenkin nyt pidentää
tankkiväliä ja käyttää pistoksia.”
Vincent nyökkäsi.
Ajatus oli varmasti hyvä, kenties tyttö vielä jonain päivänä pystyisi elämään
täysin ilman makoa.
”Onko hän kunnossa?”
korpinhiuksinen mies kysäisi.
”Niin hyvässä kuin voi
olla”, Tifa vastasi. ”Ei hänellä varsinaisesti hätää ole. En vain pidä
ajatuksesta, että joudumme edelleen käyttämään makoa. Sen kaikki vaikutukset
eivät ole vieläkään selvillä.”
Cloud liikehti
vaivautuneena tuolissaan. ”No, ei tässä nyt näytä erityistä hätää olevan.
Shelken tilanne korjaantunee aikanaan, voinhan minäkin ihan hyvin.”
”Niin, sinä”, Tifa
huokaisi ja vilkaisi ikkunasta ulos.
”Ja Shelke myös”,
chocobonhiuksinen mies totesi.
”Yhym”, brunetti tuhahti.
Kenties Yuffie oli
oikeassa, Tifan ja Cloudin välillä näytti jälleen kerran olevan kitkaa. Vincent
katsoi kuitenkin paremmaksi olla puuttumatta tilanteeseen. Hän oli täysin väärä
ihminen neuvomaan toisia parisuhdeasioissa, hänellä ei ollut tarvittavaa
kokemusta. Turk-aikana hän oli kyllä tapaillut pariakin naista ennen kuin oli
tutustunut Lucreciaan, mutta ne jutut eivät olleet nähneetkään kunnollista
parisuhdetta. Mitä taas tuli Lucreciaan… no, sitäkään tarinaa ei voinut kutsua
kovin onnelliseksi, saati parisuhteeksi. Heillä oli epäilemättä ollut hetkensä,
mutta kohtalo oli puuttunut asiaan julmalla tavalla. Vincent oli monesti
miettinyt, olisiko voinut tehdä jotain toisin, hän oli käyttänyt vuosia itsensä
syyttelyyn. Nyt hän oli kuitenkin tullut siihen tulokseen, ettei mennyttä
voinut muuttaa, tapahtuneen kanssa oli vain opittava elämään. Hän ei ollut
yksin syyllinen, eikä ollut Lucreciakaan. He olivat yrittäneet selviytyä
mahdottomassa tilanteessa omalla tavallaan.
”Meidän pitäisi
varmaan lähteä”, Tifa ehdotti hetken hiljaisuuden jälkeen.
”Tulkaa käymään
viimeistään parin viikon päästä”, Reeve kehotti. ”Soitan joka tapauksessa
tuloksista jo aiemmin.”
”Kiitos, olet suureksi
avuksi”, nainen sanoi. ”Nähdään taas, Vincent.”
”Nähdään”, Vincent
vastasi parin lähtiessä toimistosta. Cloud nyökkäsi vielä oven raosta, ennen
kuin katosi käytävään.
Korpinhiuksinen mies
kääntyi katsomaan WRO:n johtajaa. ”Kerroitko heille?”
”En vielä”, Reeve
myönsi ja puisteli päätään. ”Haluan ensin keskustella tilanteesta.”
”Minä myös. Yuffie ei
varmaankaan ole vielä ottanut yhteyttä?”
”Ei. Onko jotain
sattunut?” Reeven kasvoille nousi huolestunut ilme, tämä taisi kantaa huolta
ninjaprinsessasta. Toisaalta välillä vaikutti siltä, että mies huolehti
ylipäätään kaikista tasapuolisesti.
”Ei varsinaisesti,
mutta tein löydön, jonka näytin eilen Yuffielle. Luulen, että se kiinnostaa
myös sinua ja kenties Markinkin kannattaisi olla paikalla”, Vincent kertoi.
”Yuffien pitäisi tulla
kohta, soitan Markille ja pyydän heidät tänne”, Reeve totesi ja tarttui
puhelimeensa.
Vincent istahti
huoneessa olevan palaveripöydän ääreen ja jäi odottamaan. Hyvin pian WRO:n
johtaja liittyi hänen seuraansa. Varttia myöhemmin myös Yuffie ja Mark
ilmestyivät huoneeseen kannettava tietokone mukanaan. Wutailaistyttö tervehti
miehiä ylitsevuotavan innokkaasti, mutta tietokoneasiantuntija ainoastaan
nyökkäsi Reevelle. Vincentin suuntaan tämä ei katsonut, kenties tämä oli
edelleen käärmeissään öisestä keskustelusta.
”No niin, ruvetaan
hommiin!” ninjaprinsessa täräytti ensimmäiseksi ja näytti suorastaan pursuavan
energiaa. Mistään ei huomannut, että tyttö oli edellisenä iltana ollut
juhlimassa. Jos Vincent ei olisi tiennyt paremmin, hän olisi veikannut tämän
viettäneen hyvinkin rauhallisen perjantai-illan sen sijaan, että tämä oli
tanssinut tunteja 7th Heavenissa.
Tyttö rojahti pöydän
ääreen ja nosti jalkansa pöydälle. Vincent kohotti kulmiaan tajutessaan, että
näki ensimmäistä kertaa tämän yllä pitkät housut mikroshortsien tai minihameen
sijaan. Ehkä kylmä ilma vei voiton jopa Wutain prinsessan yleisestä
vaatemausta.
Reeve rykäisi ja
vilkaisi Yuffien jalkoja merkitsevästi. Tyttö näytti kieltä pomolleen, mutta
laski kuitenkin jalkansa alas.
”Aloitetaanpa sitten”,
WRO:n johtaja sanoi. Mark ryhtyi kiinnittämään kannettavaa tietokonetta
videotykkiin. ”Mitä uutta on selvinnyt?”
Vincent kertoi
cd-levystä, jonka oli onnistunut löytämään Shinran entisestä pääkonttorista.
Reeve kuunteli vaitonaisena ja nyökkäili korpinhiuksisen miehen sanoille, mutta
Yuffie ei malttanut kuunnella vaan pyöri tuolillaan, mikä oli häiritsevää.
Vincent ei silti vaivautunut huomauttamaan asiasta, ninjaprinsessa oli
tunnetusti ikiliikkuja.
Mark näytti raportit
vielä kirjallisina videotykin kautta. Vincent jäi odottamaan, että molemmat
miehet ehtivät lukea ne.
”Tämä näyttäisi
tukevan tutkimustuloksia”, Reeve tuumasi hetken kuluttua.
”Tutkimustuloksia?”
Vincent kysäisi. ”Tarkoitatko sulkaa?”
WRO:n johtaja
nyökkäsi, nousi pöydän äärestä ja kävi hakemassa työpöydältään kansion.
”Saimme kuin saimmekin
Hojon aikaisen DNA-näytteen”, muotirajoitteinen mies kertoi ja istahti takaisin
paikalleen.
”No? Mitä selvisi?
Onko sulka Sephirothin?” Yuffie alkoi pommittaa miestä kysymyksillä. ”Voitte
olla varmoja, että pamautan hänet henkilökohtaisesti takaisin elämänvirtaan
heti, kun olen nyppinyt joka ainoa ruman sulan hänen siivestään. Minun
pyykkejäni ei tuhota ilman julmaa kostoa!”
”Sinun pyykkejäsi?”
Mark kysyi. ”Onko Sephiroth tuhonnut sinun pyykkisi?”
”Kyllä vain, se
pahanilmanlintu repi kaksi toppiani ja kolmet alushousut!” Yuffie puuskahti.
Markin kasvoille levisi epäuskoinen ilme, ja Vincent huokaisi. Ninjaprinsessa
sai sulkaepisodin kuulostamaan siltä kuin edesmennyt kenraali olisi
henkilökohtaisesti käynyt repimässä tämän vaatteet riekaleiksi, mikä sivumennen
sanoen oli melkoisen häiritsevä mielikuva.
Reeve rykäisi jälleen
ja sai katseet kääntymään suuntaansa. ”Sulan DNA ei täsmää Hojon Sephirothista
ottamaan näytteeseen.”
”Mitäh!?” Yuffie
huudahti. ”Mihin sitten? Olin ihan varma, että kyseessä on Sephiroth!”
”No, ainakin se on
hyvä uutinen, että olit väärässä”, Mark huomautti. Nuorukainen näytti edelleen
siltä, että olisi ollut osittain pihalla puheenaiheesta. Kenties tämän
ajatukset harhailivat yhä ninjaprinsessan tuhoutuneissa pyykeissä.
”Tutkimusryhmämme havaitsi
kuitenkin jotain mielenkiintoista tutkiessaan Junonin tukikohdasta löytyneitä
hiuksia. Muutamassa niistä oli edelleen karvatuppi tallella, joten saimme
niistä näytteet”, Reeve jatkoi.
”Ja? Ja? Ja?”
wutailaistyttö tivasi.
”Saimme kahden eri
yksilön DNA:n käsiimme”, muotirajoitteinen totesi. ”Toinen niistä vastaa
sulasta saatua näytettä.”
”Rossolla ei ole
siipeä, ei ole mahdollista!” Yuffie julisti välittömästi.
Reeve huoahti ja
nojasi hetken pään käteensä. ”Emme voi edelleenkään olla varmoja, että näit
todella Rosson.”
”Mutta minä näin!”
ninjaprinsessa intti. ”Ja voin vannoa, ettei hänen selässään ollut siiven
siipeä!”
”’Huhujen mukaan hän
oli SOLDIER S:n biokemiallisesti rakennettu prototyyppi’”, Vincent luki
valkokankaalta ääneen. ”Olisiko mahdollista, että myös prototyypillä on siipi?”
”Kenties”, Reeve
sanoi. ”Sitä minä epäilen. En tietenkään tiedä, kuinka luotettavia nämä niin
sanotut G-raportit ovat, mutta… No, meillä ei ole paljon muutakaan. Asia on
ainakin tutkimisen arvoinen. Vincent, en haluaisi vaivata sinua tällä, mutta
muistatko Hojon puhuneen koskaan kenestäkään G:stä?”
”Hän mainitsi joskus
projekti G:n, joka kaiketi liittyi Hollanderiin, mutta en tiedä sen enempää”,
Vincent myönsi. Muistot pyrkivät jälleen väkisin mieleen, hän olisi halunnut
työntää koko hullun tiedemiehen pois, unohtaa tämän täydellisesti.
”Hmmm, ilmeisesti Hojo
on ollut vähintäänkin tietoinen tästä G:stä, ellei jopa ole itse ollut mukana
luomassa häntä”, Reeve pohdiskeli. ”Otan myöhemmin yhteyttä… hrrn… erinäisiin
tahoihin ja kysyn, onko heillä mahdollisesti lisätietoa.”
WRO:n johtaja loi
pikaisen silmäyksen Yuffien suuntaan. Ninjaprinsessa painoi oikean etusormensa
ja peukalonsa yhteen ja veti niillä suunsa ylitse kuin olisi sulkenut
vetoketjun. Vincent vilkaisi Markin suuntaan, mutta nuorimies ei vastannut
hänen katseeseensa.
”On vielä eräs asia,
josta meidän on puhuttava”, Reeve jatkoi, kun Vincent oli aikeissa kysyä, eikö
WRO:lla ollut jo tietoja projekti G:stä. ”Olen antanut Yuffien löytämän
kovalevyn sisällön tutkittavak-”
”Siitä puheen ollen!”
ninjaprinsessa keskeytti. ”Minä keksin, mitä ne värit tarkoittavat tai ainakin
kaksi niistä!”
Reeve kohotti
kulmiaan. Yuffien kasvoille levisi tyytyväinen hymy, ja tyttö nojautui
taaksepäin tuolissaan, ennen kuin pyörähti sillä kerran ympäri.
”Rossoa ja Azulia!”
tämä ilmoitti.
”Niinkö?” WRO:n johtaja
totesi värittömällä äänellä, tämä oli jo tainnut tietää totuuden.
”Se verenpunainen on
Rosson väri, taivaansininen taas Azulin”, Yuffie täsmensi. ”Rosso on G:n lapsi,
samoin ne muut värit eli käytännössä Tsvietit.”
Vincent ei viitsinyt
korjata, että hän oli itse asiassa esittänyt Rosso ja Azul -teorian edellisenä
iltana. Olihan Yuffie toki ottanut asian alun perin puheeksi, maininnut
kovalevyllä olevat värien mukaan nimetyt tiedostot.
”Emme tietenkään
tiedä, voivatko Sephirothin kaltaiset makolla ja Jenova-soluilla käsitellyt
ihmiset saada jälkeläisiä”, Vincent huomautti.
”Eivät ne sterilisoi
ihmistä”, Reeve kertoi.
”Eivätkö?” Mark
kysäisi. ”Luulisi, että kumpikin voisi vaikuttaa lisääntymiskykyyn.”
”WRO:lla on varmaa
tietoa siitä, ettei niin ole. Emme kuitenkaan tiedä, kehittyykö jälkeläisistä
niin sanotusti normaaleja yksilöitä”, WRO:n johtaja selitti. ”Meidän on vielä
tehtävä lisää tutkimuksia sillä saralla ja –”
”Et ole tosissasi?!”
Yuffie kiljaisi. ”Et voi tarkoittaa, että täällä harrastetaan samanlaisia
ihmiskokeita, joita Shinra on tehnyt! Oikeasti, Ifrit! Tuo on ihan sairasta!”
Korpinhiuksinen mies
vilkaisi tuohtunutta ninjaprinsessaa ja yritti sulatella kuulemaansa. Reeven
sanat tosiaan kuulostivat siltä kuin WRO olisi saattanut jonkun makokäsitellyn
ihmisen raskaaksi ja seurasi nyt, mitä sikiölle tapahtui. Shinra-yhtiöltä
sellaista olisi voinut odottaa, mutta ei Reeven johtamalta järjestöltä. Ei,
vaikka Reeve oli entinen Shinran työntekijä.
”En tarkoittanut
mitään sellaista”, Reeve kiirehtikin selventämään. ”Emme missään nimessä tee
ihmiskokeita.”
”Mitä hemmettiä
sitten?” Yuffie vaati saada tietää.
”Kyse on eräästä
meistä riippumattomasta tapauksesta, meihin otettiin yhteyttä, koska… Noh, ehkä
on parempi, että palaamme alkuperäiseen aiheeseen”, Reeve mutisi.
Totisesti,
muotirajoitteisella miehellä näytti olevan enemmän salaisuuksia kuin tämä
pystyi säilyttämään. Vincent kuitenkin luotti tämän sanaan. Jos Reeve vakuutti,
ettei WRO harjoittanut kyseenalaisia ihmiskokeita, asian täytyi olla niin. Kyse
oli jostain muusta, jostain, mistä järjestön johtaja ei vain voinut keskustella
tässä seurassa.
”Jos jälkeläisten
saaminen on mahdollista”, Vincent jatkoi, ennen kuin Yuffie ehti avata suunsa
uudestaan, ”teoria G:n lapsista voi osua oikeaan.”
”Kovalevyn tietojen
mukaan kaikkiin väreillä nimettyihin henkilöihin on käytettyä makoa samalla
tavoin kuin SOLDIEReihin”, Reeve kertoi. ”Sen lisäksi heihin on siirretty
soluja yksilöstä, jonka henkilöllisyyttä ei mainita. Kahta lukuun ottamatta he
ovat kärsineet jonkinlaisesta solurappeumasta, jota Deepground on yrittänyt
parantaa. Näitä kahta, Sysimustaa ja Väritöntä, on tutkittu, jotta selviäisi,
miten he eroavat muista. Aiempien tietojen perusteella väittäisin sysimustan
olevan Neron väri, mutta Väritöntä koskeviin tietoihin emme olleet aikaisemmin
törmänneet.”
”Ratkaisivatko he
ongelman? Pystyivätkö he selvittämään, miksi nuo kaksi eivät kärsineet samasta
rappeumasta kuin muut?” Mark tiedusteli.
”Osittain”, Reeve
vastasi. ”Sysimustaa oli käsitelty jo sikiövaiheessa jollakin P-aineella, joka
ilmeisesti esti solurappeuman. Värittömän osalta tutkimustieto on vaillinaista,
mutta hän ei vanhene.”
”Shelke”, Vincent ja
Yuffie lausuivat yhteen ääneen.
”Se kakara on
jämähtänyt pikkutytöksi!” ninjaprinsessa jatkoi. ”Hän oli myös Deepgroundissa
niin pitkään, että varmasti häntä on sorkittu ties millä tavoin. Sitä paitsi
eikös hän ollutkin yksi Tsvieteistä? Shelke on Väritön.”
”Yuffie voi olla
oikeassa”, Vincent täydensi. ”Kun WRO:n päämajaan hyökättiin ensimmäisen
kerran, Shelke onnistui hiipimään perässäni näkymättömänä. Väritön saattaisi
tosiaan kuvata hänen erikoistaitojaan.”
”Muistan tapauksen”,
Reeve myönsi. ”Shalua kuitenkin näki hänet.”
”Näki tai aisti muuten”,
Vincent totesi. Hän ei ollut vieläkään varma, miten tiedenainen oli havainnut
pikkusiskonsa hänen kintereillään, eikä asian pohtimiselle ollut tuolloin
jäänyt aikaa.
”Eli voimme olla
varmoja ainakin siitä, että kaikki Tsvietit ovat G:n jälkeläisiä”, Yuffie
huomautti.
”Ei se ole mahdollista”,
Mark kumosi saman tien. ”Shelke oli Shaluan sisko, heillä oli sama isä. Jos G
olisi ollut tuo henkilö, Deepground olisi epäilemättä siepannut molemmat naiset
eikä pelkästään Shelkeä.”
”Ääh! Tämä on ihan
mahdoton juttu selvittää!” Yuffie älähti. ”Tuossa sanotaan ihan selvästi, että
värien mukaan nimetyt SOLDIERit ovat G:n epäpyhiä sikiöitä.”
”Väritön ei ole väri”,
Vincent huomautti.
”Haa, hitsit, sinä
olet fiksu, Vince!” ninjaprinsessa hihkaisi.
Mies tyytyi
hymähtämään vastaukseksi. Wutailaistyttö oli taas vauhdissa
ailahtelevaisuutensa kanssa.
”Tämä tieto voi auttaa
meitä Shelken vieroittamisessa makosta”, Reeve tuumasi. ”Toimitan
terveydenhuoltoyksiköllemme Värittömän tiedot. Kenties niiden avulla voimme
ratkaista ainakin yhden ongelman.”
”Entä jos Shelke ei
olekaan immuuni solurappeumalle?” Mark ehdotti. ”Ehkä juuri sen takia hän
tarvitsee makoa säännöllisesti.”
”Emme tietenkään voi
olla varmoja, on tehtävä enemmän tutkimuksia”, WRO:n johtaja ilmoitti.
Vincent nyökkäsi. He
olivat kenties ratkaisseet osan arvoituksesta, mutta kysymyksiä oli yhä paljon
jäljellä. Itse asiassa niitä oli tullut lisää. Alkoi joka tapauksessa vaikuttaa
siltä, että salaperäinen G oli elossa ja mahdollisesti vaarallinen.
”Alan taipua sille
kannalle, että Yuffie saattoi hyvinkin nähdä Rosson”, korpinhiuksinen mies
sanoi. ”Meillä ei varsinaisesti ole todisteita hänen kuolemastaan. Kenties hän
pääsi pakenemaan ja toimii nyt yhteistyössä G:n kanssa. Ne raa’at murhat
Deepgroundin piilopaikassa sopisivat hänen tyyliinsä.”
”Miksi hän olisi
tappanut omiaan?” Reeve kysyi varsin aiheellisesti. Vincent kohautti
olkapäitään.
”Hän ei vaikuttanut
siltä, että tarvitsisi erityisen syyn tappamiseen. Voi kuitenkin olla, että hän
halusi kostaa, ehkä hän ei ollut tyytyväinen elämäänsä Deepgroundissa”, mies
pohdiskeli. Shelke oli kärsinyt järjestön käsissä, yhtä hyvin muut olivat
saattaneet olla tilanteensa uhreja. Niin tuntui olevan hyvin usein, kun Shinran
entisistä sotilaista puhuttiin. ”Ei olisi ensimmäinen kerta, kun joku
vääryyksiä kokenut ottaa oikeuden omiin käsiinsä.”
”Jokin tässä ei silti
täsmää”, Yuffie pisti väliin. ”Se toinen sanoi, etteivät he olleet tulleet
tappamaan. Kuka se toinen oli? Miksi Rosso halusi tappaa, mutta hän ei? Vai
oliko siellä vielä muitakin?”
”En tiedä”, Vincent
huoahti.
”Minä luulin, että
sinulla on vastaus kaikkeen, Vince”, ninjaprinsessa tokaisi.
”Anteeksi, että joudun
tuottamaan pettymyksen.”
Korpinhiuksinen mies
jäi tuijottamaan yhä valkokankaalle piirtyneitä raportteja. Näytti siltä, että
aina, kun hän erehtyi luulemaan taistelun olevan ohitse, nurkan takaa ilmestyi
uusi vihollinen. Ensin oli ollut Sephiroth, sitten geostigma ja kloonit, joita
oli seurannut Deepground-onnettomuus ja Omega. Montako kertaa AVALANCHEn oli
vielä pelastettava maailma, ennen kuin he saisivat olla rauhassa?
”Ehkä meidän on
tutkittava Deepgroundin tunnetut piilopaikat vielä kerran”, Reeve päätti. ”Mark,
sinä tehostat verkkotiedustelua, Yuffie, sinä organisoit tutkimusryhmät
kumpaankin paikkaan.”
”Selvä pyy!”
ninjaprinsessa ilmoitti ja kapsahti jaloilleen. ”Homma on hoidettu, ennen kuin
ehdit sanoa ’chocobokisat’!”
Ninjaprinsessa ehti
ulos ovesta huomattavasti nopeammin kuin Mark, joka jäi vielä irrottamaan
kannettavaa tietokonetta videotykistä. Reeve pysytteli vaiti, kunnes
tietokoneasiantuntija oli poistunut paikalta.
”Vincent, voitko
auttaa Yuffieta tutkimuksissa?” WRO:n johtaja kysyi. Vincent nyökkäsi.
”Taisin jo luvata
sinulle olevani tarvittaessa käytettävissä.”
”Hyvä, minä todella
arvostan sitä”, Reeve sanoi. ”On vielä eräs asia, jota en halunnut sanoa muiden
kuullen.”
Vincent oli ollut
juuri aikeissa nousta paikaltaan ja lähteä Yuffien perään, mutta hän vajosi
takaisin tuoliinsa ja jäi odottamaan, mitä WRO:n johtajalla oli kerrottavanaan.
”Sysimustan tiedoista
kävi ilmi, että hänen syntymäänsä ja luomiseensa osallistui eräs, jonka saatat
tuntea”, Reeve kertoi. Korpinhiuksista miestä kylmäsi, ensimmäisenä hänen
mieleensä tuli Hojo.
”Kuka?” Vincent
kuitenkin kysyi.
”Tohtori Grimoire Valentine.”
Korpinhiuksinen mies
hätkähti tahtomattaan. Hän ei ollut kuullut isästään... kuinka moneen vuoteen?
Hän ei edes tiennyt. Isä oli jättänyt äidin jo hänen lapsuudessaan eikä ollut
pitänyt juurikaan yhteyttä. Viimeksi, kun hän oli kuullut tästä jotain, hän oli
vain nähnyt Lucrecian tietokoneella tiedoston, jossa oli ollut miehen kuva. Hän
ei ollut ehtinyt lukea kuin pari sanaa, kun nainen oli kävellyt paikalle ja
silmin nähden kauhistunut tajuttuaan tilanteen.
”Käsittääkseni hän on
sinulle sukua”, Reeven sanat palauttivat Vincentin takaisin nykyhetkeen.
”Hän on isäni”,
korpinhiuksinen myönsi. Isä, Lucrecia, Hojo… menneisyys ei jättänyt rauhaan
edes silloin, kun sen halusi haudata.
”Onko sinulla tietoa
hänen nykyisestä olinpaikastaan?” WRO:n johtaja tiedusteli.
”Olen ollut siinä
uskossa, että hän kuoli vuosia sitten”, Vincent vastasi.
”Se on mahdollista.
Parikymmentä vuotta sitten hän kuitenkin työskenteli Deepgroundissa ja tutki
aktiivisesti P-aineen vaikutusta Sysimustaan eli todennäköisesti Neroon”, Reeve
paljasti. ”Tiedätkö mitä P-aine on?”
”Minulla ei ole
aavistustakaan. En voi sanoa, että olisimme koskaan olleet erityisen läheisiä”,
Vincent totesi.
”Olen pahoillani, että
joudun repimään vanhoja haavoja.”
”Meillä on kaikilla
menneisyytemme.”
Miesten välille
laskeutui synkeä hiljaisuus. Hetken Vincent jopa katui, että oli suostunut
työskentelemään WRO:lle, mutta tunne meni ohitse. Hän ei nauttinut menneiden
tonkimisesta, mutta kenties oli parempi tietää totuus kuin elää ikuisesti
pimennossa. Hän oli päättänyt tehdä rauhan itsensä kanssa, ehkä se onnistuisi,
kun kaikki olisi ensin selvitetty.
”Autan Yuffieta
tutkimuksissa ja kerron sinulle, jos muistan jotain, millä saattaa olla
merkitystä”, Vincent lupasi ja nousi paikaltaan.
”Minäkin pidän sinut
ajan tasalla”, Reeve lupasi. ”En haluaisi pyytää tätä, mutta voitko katsoa
hieman sen tytön perään? Ei olisi mukavaa, jos hän päätyisi uudestaan
sairauslomalle.”
”Voit
luottaa minuun”, Vincent ilmoitti ja käveli ulos toimistosta.
Ei kommentteja
Kiitos palautteestasi!