Projekti S. R.
Luku 12
”Shelke muuten
mainitsi, että sinä olet ollut väsynyt viime aikoina”, Vincent otti puheeksi,
kun Tifa oli istahtanut häntä vastapäätä. Brunetti hymyili vastaukseksi.
”Vai niin hän sanoi”,
nainen totesi. ”Ehkä minä olen ollut. Lapset ovat pistäneet meidät koville nyt,
kun joutuivat aloittamaan koulun. Uskon kyllä, että tilanne tasoittuu syksyn
myötä.”
Vincent nyökkäsi.
Siitäkö olikin kyse? Hän päätti olla puuttumatta asiaan sen enempää.
”Miten sinä olet
voinut? Meillä ei ole ollut kovin paljon tilaisuuksia keskustella viime aikoina”,
nainen jatkoi.
”Paremmin kuin ennen”,
korpinhiuksinen mies vastasi.
”Yuffie ei aja sinua
hulluuden partaalle?”
”Ketä hän ei ajaisi?”
Tifan kasvoille nousi
leveämpi hymy ja nainen naurahti. ”Sellainen meidän Yuffiemme on, mutta emme
taitaisi pärjätä ilman häntä.”
”Elämä olisi
huomattavasti tylsempää”, Vincent myönsi. Yuffiella oli ilmiömäinen kyky löytää
draamaa pienimmästäkin asiasta. Kyllä, se oli toisinaan – hyvin usein –
rasittavaa, mutta siihen tottui. Maailma olisi pois sijoiltaan, jos tyttö
yllättäen rauhoittuisi. Oli tämä silti muuttunut vuosien varrella, aikuistunut.
Kun he olivat ensimmäisen kerran tavanneet, Yuffie oli varasteleva teinityttö.
Nyt tämä oli päässyt eroon kleptomaanisista taipumuksistaan, ainakin sikäli kun
Vincent tiesi. Toisinaan tämä myös osoitti kykynsä ajatella nenäänsä
pidemmälle, aika oli tehnyt tehtävänsä ja tasoittanut tytön luonnetta hitusen,
mutta vain hitusen. Tyttö oli edelleen kuin paketillinen sytytettyjä
sähikäisiä, valmiina singahtamaan mihin suuntaan tahansa. Vaikka tyttö oli
välillä suorastaan raivostuttava, Vincent oli huomannut viihtyvänsä tämän
seurassa.
”Eikö olisikin?” Tifa
hymähti. ”Ovatko tutkimukset edenneet? Onko Rosso-jutusta selvinnyt mitään?”
Vincent ei tiennyt,
mitä hänen olisi pitänyt sanoa. Reeve oli edellisen tapaamisen jälkeen
luvannut, että Tifalle ja Cloudille kerrottaisiin pian, mikä tilanne oli. WRO:n
johtaja oli melko varma, ettei sulka liittynyt suoraan Sephirothiin, mutta
uutiset eivät silti olleet hyviä. Varmasti pari ottaisi ne raskaasti, mutta
salailua ei kannattanut jatkaa loputtomiin.
”Emme voi vieläkään
olla varmoja, mitä tai kenet Yuffie näki”, mies totesi. Se oli ainakin totta, vaikka
hän uskoi yhä vakaammin, että ninjaprinsessa oli hyvinkin saattanut nähdä
Rosson. Vedenpitäviä todisteita ei silti ollut.
”En usko, että hänellä
oli syytä valehdella”, Tifa totesi saman, minkä oli sanonut aiemminkin.
Korpinhiuksinen mies vastasi nyökkäyksellä.
Tifan työntekijä
poikkesi pöytään kysymään, voisiko pitää taukonsa. Brunetti vapautti tytön,
pyysi Vincentiltä anteeksi ja siirtyi baaritiskin taakse. Vincent pyöritteli
kahvikuppiaan, jonka pohjalla oleva tilkka oli aikoja sitten jäähtynyt. Hiljaisuus
palautti mieleen illan aiemmat tapahtumat.
Lucrecia kummitteli
edelleen. Vincent oli moneen kertaan eritellyt mielessään, mitä tunsi naista
kohtaan. Lucrecia oli merkinnyt hänelle hyvin paljon, kenties hän oli
rakastunut ensimmäistä kertaa elämässään. Naisella tulisi aina olemaan paikka
hänen sydämessään, mutta samalla hän tiesi hyvin vahvasti, että tämä kuului
menneisyyteen.
Tulevaisuudesta
Vincent ei puolestaan osannut sanoa mitään. Hän ei tiennyt, aikoiko jatkaa
uraansa WRO:ssa vai suunnata jonnekin muualle. Tällä hetkellä ei tullut
kysymykseenkään jättää Reeveä pulaan, mutta kun tilanne rauhoittuisi, Vincent
voisi harkita toisenlaista työtä. Juuri muuta hän ei osannut tulevaisuudestaan
sanoa. Hän vain tiesi haluavansa elää rauhassa ja viettää aikaa ystäviensä,
perheensä, kanssa.
Ovi kävi, ja Vincent
vilkaisi sen suuntaan. Cloud käveli sisälle ja suuntasi suoraan baaritiskille
tervehtimään Tifaa. Chocobonhiuksinen mies ei näyttänyt yhtä eksyneeltä kuin
omilla syntymäpäivillään tai niitä seuranneena aamuna. Tällä taisi olla hyvä
päivä.
”Taasko?” Cloudin
sanat kantautuivat Vincentin korviin. ”Ehkä meidän pitäisi… en tiedä… pyytää
Reeveä järjestämään hänelle jonkinlaista… henkistä tukea?”
”En tiedä”, Tifa
vastasi.
”En minäkään pidä
kallonkutistajista, mutta Shelke…” blondin miehen kasvoille nousi turhautunut
ilme, kun tämä etsi sanoja.
”Hän on vain
eksyksissä itsensä kanssa. Hän tarvitsee aikaa ja välittämistä, turvallisen
ympäristön, jossa voi harjoitella elämää”, Tifa totesi.
”Hän vain aiheuttaa
jatkuvaa huolta, ja kuulit, mitä Reeve sanoi stressaamisesta…” Cloud sanoi.
Vaaleahiuksisen miehen siniset silmät nauliintuivat brunettiin naiseen.
”En minä stressaa,
voin ihan hyvin”, Tifa väitti ja hymyili.
”Vielä eilen…”
”Cloud, ei nyt.
Puhutaan myöhemmin.”
Cloud vilkaisi vielä
kerran naista, mutta kohautti sitten olkapäitään. Tämän ilme muuttui
sulkeutuneemmaksi, kun tämä kääntyi ja suuntasi kohti Vincentin pöytää.
”Olet vielä täällä”,
blondi mies totesi ja istuutui.
”Monet tuntuvat
viihtyvän pöydässäni tänään”, Vincent vastasi.
”Lähtikö Yuffie
kotiin?” Cloud kysäisi ja vilkaisi ympärilleen baarissa.
”Hän sanoi menevänsä
ulos. Eikö häntä sitten näkynyt?”
”Ei, ehkä hän meni
kävelylle.”
Yuffie ei ollut sitä
tyyppiä, joka lähti kävelylle huvikseen. Ehkä ninjaprinsessa oli oikeasti
hermostunut Shelkeen ja päättänytkin, että oli aika mennä kotiin. Tyttö oli
ailahtelevainen, joten tämä olisi aivan hyvin voinut tehdä niin.
Cloud kävi hakemassa
itselleen kahvia ja palasi takaisin Vincentin seuraan. Miehet istuivat
rentouttavassa hiljaisuudessa pöydän ääressä. Cloudin seurassa oli se hyvä
puoli, että tämä ei vaatinut jatkuvaa turhanpäiväistä keskustelua. Vincent ei
itsekään ollut puheliaimmasta päästä, joten toisinaan hän nautti, että sai
viettää aikaa ystävänsä kanssa sanomatta sanaakaan.
~o~
7th Heavenin ovi
pamahti auki ja hengästynyt Yuffie ryntäsi sisälle. Vincent kohotti kulmiaan
näylle, tytön katoamisesta oli kulunut jo sen verran aikaa, että hän oli
alkanut uskoa tämän oikeasti lähteneen kotiin.
”Shelke…”
ninjaprinsessa sai henkäistyä.
Vincent ja Cloud
olivat yhtä aikaa jaloillaan, ja Tifa tyrkkäsi pyyhkimänsä tuopin työntekijänsä
käteen.
”Mitä on tapahtunut?”
brunetti sai ensimmäisenä suunsa auki.
”En löydä häntä
mistään, etsin vaikka kuinka kauan”, tyttö tokaisi ja nojasi kädellään
ovenpieleen. ”Hän juoksi aiemmin ulos, lateli syytöksiä niskaani ja karkasi
sitten kadulle. Lähdin hänen peräänsä, mutta hän vain haihtui, katosi… hän ei
saanut edes paljon etumatkaa.”
Vincent vilkaisi
kelloa. Oli kulunut ainakin kaksi tuntia siitä, kun Shelke oli pahoittanut
mielensä hänen sanoistaan. Epäselvää oli, miksi tämä oli syytellyt Yuffieta,
mutta sitä ehtisi pohtia myöhemminkin.
”Minä yritin oikeasti
etsiä häntä, kolusin varmaan puoli Edgeä läpi”, wutailaistyttö purskahti. ”Olen
pahoillani, tämä on minun vikani!”
”Ei tämä ole kenenkään
vika”, Tifa väitti, mutta Vincent tunsi syyllisyyden pistoksen. Kenties hänen
olisi pitänyt valita sanansa paremmin, hänen takiaanhan Shelke oli alun perin
lähtenyt ulos. ”Meidän on lähdettävä etsimään häntä.”
Nainen suunnisti jo
kohti naulakkoa, mutta Cloud tarttui tätä käsivarresta ja pysäytti tämän.
”Minä, Vincent ja
Yuffie menemme”, chocobonhiuksinen mies ilmoitti.
”En voi vain –” Tifa
protestoi, mutta ei saanut lausettaan loppuun.
”Jonkun on jäätävä
tänne. Lapset nukkuvat yläkerrassa, ja Shelke voi palata.”
”Marie on paikalla.”
”Tifa, hän on töissä
baarin puolella. Sinä jäät tänne”, blondi puolittain ärähti. ”Soita minulle
heti, jos Shelke tulee takaisin. Vincent, Yuffie, mennään.”
Vincent loi
anteeksipyytävän silmäyksen Tifan suuntaan naisen jäädessä seisomaan avuttomana
keskelle baariaan. Korpinhiuksisen miehen oli myönnettävä, että hän oli
hämmentynyt ystävänsä käytöksestä. Yleensä Tifa oli se, joka laittoi Cloudin
järjestykseen, ei päinvastoin. Jokin parin väleissä oli ehdottomasti muuttunut.
”Missä näit hänet
viimeksi?” Vincent kysyi Yuffielta, kun kolmikko oli poistunut baarista.
Ninjaprinsessa osoitti hämärän kadun kulmaukseen yhä hengästyneenä ja ryhtyi
selittämään, missä kaikkialla oli ehtinyt käydä.
”En tajua, miten hän
voi sillä tavoin vain kadota”, tyttö ähkäisi.
”Hän osaa liikkua
hyvin huomaamattomasti”, Vincent muistutti toista. Ei ollut varmuutta, kuinka
paljon Shelken kyvyistä oli yhä jäljellä, mutta oli täysin mahdollista, että
säännöllinen makokäsittely piti yllä Deepgroundin käsissä kehittyneitä taitoja.
”En ymmärrä, mikä
häntä vaivaa”, Yuffie valitti. ”Hän ryntäsi ulos ja alkoi vain sättiä minua. En
ole tehnyt hänelle mitään.”
”Hän varmaankin kokee
sinut kilpailijakseen, koska olette samanikäisiä. Sinä muistutat häntä siitä,
millainen hänenkin pitäisi olla”, korpinhiuksinen mies pohti. ”Ehkä meidän on
paras hajaantua ja kiertää kadut, joilla et ole käynyt.”
”Olet oikeassa”, Cloud
totesi. ”Shelke on tehnyt tätä viime aikoina jatkuvasti, mutta yleensä hän ei
ole pitkään poissa, vain sen verran, että Tifa ehtii huolestua.”
”Mokoma huomionkipeä
kakara…” Yuffie manasi.
”Luulen, että kyse on
jostain muusta”, Vincent huomautti.
”Joo, joo, tiedän,
että minun pitäisi olla hänen suhteensa kärsivällisempi!” ninjaprinsessa
parahti. ”En minä halunnut, että hän sentään katoaa!”
”En syyttänyt sinua”,
korpinhiuksinen mies korjasi. Jos joku oli syyllinen tapahtuneeseen, se oli
hän. Juuri hän oli loukannut Shelkeä verisesti.
”No, minä syytän!”
”Yuffie, ota sinä
eteläpuoli, minä lähden itään ja Vincent länteen”, Cloud keskeytti ja kääntyi
omaan suuntaansa.
”Hän katoamisensa ei
ole sinun vikasi”, Vincent totesi ninjaprinsessalle vielä, ennen kuin lähti
Cloudin määräämään suuntaan. Hän ei jäänyt katsomaan, noudattiko Yuffie
ohjeita, mutta luultavasti tyttö oli jo kadonnut 7th Heavenin edestä.
~o~
Tunteja myöhemmin
Vincent avasi 7th Heavenin oven. Väsymys painoi hänen hartioillaan ja yön
viileys oli hiipinyt luihin ja ytimiin. Vielä muutama kuukausi sitten hän ei
ollut väsynyt tällä tavoin, hän oli pystynyt taistelemaankin hyvin pitkään
voipumatta. Nyt, kun Chaos oli poissa, hän alkoi ymmärtää paremmin, millaista
oli olla ihminen. Demonillakin oli ollut rajansa, se ei ollut ollut voittamaton,
mutta sen voimat olivat joka tapauksessa olleet huomattavasti suuremmat kuin
tavallisen miehen.
Baarissa ei ollut enää
asiakkaita, ja Marie oli lähtenyt kotiin. Kello lähestyi hitaasti kuutta, mutta
valot paloivat edelleen. Vincent tuskin ehti sulkea oven, kun se nykäistiin
uudestaan auki. Cloud ja Yuffie tunkivat sisälle, ninjaprinsessa hytisi
kylmissään ja hieroi takkinsa hihoja käsillään.
Tifa nousi pöydän
äärestä. Naisen poskille oli piirtynyt kyyneljuovia ja tämä näytti
väsyneemmältä kuin aikoihin, mikä oli paljon sanottu. Yuffie ryntäsi Vincentin
ohitse halaamaan naista.
”Anteeksi! Anteeksi!
Anteeksi! Olen niin pahoillani! En minä tarkoittanut, että näin kävisi!”
ninjaprinsessa purskautti, tämän ääni kuulosti käheältä. Tifa halasi tyttöä takaisin
ja alkoi itkeä. Cloud sulki ulko-oven ja jäi seisomaan sen viereen.
”Löysitkö mitään,
Vincent?”
”En, en jälkeäkään”,
hän joutui myöntämään. Shelke näytti kadonneen tuulen mukana, haihtuneen.
”En minäkään”, Cloud
huokasi ja rapsutti takaraivoaan. ”Ehkä meidän on soitettava Reevelle. Olemme
kaikki valvoneet koko yön, tarvitsemme lepoa ja –”
Tifan nyyhkytys
keskeytti miehen puheen. ”En minä voi levätä, jos Shelke on teillä
tietymättömillä”, nainen voihkaisi.
”Meidän kaikkien on
levättävä hieman”, Vincent huomautti. Hän ei olisi halunnut myöntää asiaa,
mutta valvottu yö painoi silmiä ja tuntien kävely tuntui lihaksissa. Myös Cloud
oli väsyneen oloinen ja Yuffie suorastaan lopen uupunut. Tyttö pyyhki
silmäkulmiaan ja sotki ohimonsa ripsiväriin, ei tosin yhtä pahasti kuin Cloudin
syntymäpäiviä seuranneella autoajelulla.
Ninjaprinsessa näytti
edelleen syyttävän itseään tapahtuneesta. Vincent muistutti itselleen, että
hänen täytyi kertoa tälle myöhemmin, ettei tällä ollut ollut osaa eikä arpaa
Shelken mielentilaan. Kertominen saisi kuitenkin odottaa parempaa hetkeä. Nyt
oli tärkeintä saada asiat järjestykseen.
”Yuffie?” mies lausui
wutailaistytön nimen. Tämä käänsi katseensa häneen ja yritti selvästi näyttää
urheammalta kuin tunsi itsensä. Tämä taisi taistella itkua vastaan.
”Vince?”
”Menkää Tifan kanssa
yläkertaan. Cloud ja minä hälytämme lisää etsijöitä.”
”Mutta –” Tifa yritti
väittää vastaan.
”Vincent on oikeassa.
Te väsytte vielä helpommin kuin me, ei teistä ole nyt apua etsinnöissä”, Cloud
keskeytti. ”Herätän teidät, jos jotain tapahtuu.”
”Yuffie, pystytkö
huolehtimaan Tifasta?” Vincent puolestaan kysyi. Hän oli varma, että
ninjaprinsessa olisi mieluiten sännännyt uudestaan haravoimaan katuja, mutta
tämä näytti siltä, että lyyhistyisi pian väsymyksestä lattialle. Oli parempi
houkutella tyttö vastuun varjolla lepäämään.
Ninjaprinsessa
nyökkäsi ja kietoi käden uudestaan ystävänsä ympärille. ”Mennään. Vince on
oikeassa. Levätään hetki ja palataan sitten auttamaan etsimisessä.”
Vastentahtoiselta
näyttävä Tifa suostui kipuamaan portaisiin yhdessä wutailaistytön kanssa.
Vincent odotti, että naiset katosivat näkyvistä, ennen kuin istahti tyhjään
pöytään. Cloud kävi napsauttamassa ladatun kahvinkeittimen päälle ja kaivoi
seuraavaksi kännykän taskustaan.
”Minä soitan Cidille,
ota sinä yhteyttä Reeveen”, blondi ilmoitti.
Vincent etsi oman
puhelimen taskustaan ja valitsi Reeven numeron. Hälytysääni kuului niin monta
kertaa, että korpinhiuksinen mies ehti epäillä toisen laittaneen puhelimensa
äänettömälle, mutta lopulta WRO:n johtaja vastasi. Vincent selvitti tilanteen
mahdollisimman nopeasti ja sai lupauksen, että järjestön sotilaita
lähetettäisiin välittömästi tutkimaan Edgeä ja lähiympäristöä.
Mies naksautti
puhelimensa kiinni samaan aikaan, kun Cloud laski kahvimukin hänen eteensä ja
tömähti vastakkaiselle tuolille.
”Miksi tämän piti
sattua juuri nyt?” blondi manasi. Tämän kasvoilla oli synkeä ilme, johon
Vincent oli ehtinyt vuosien aikana tottua. Hän ei kuitenkaan ollut nähnyt sitä
toisen kasvoilla aikoihin. Viimeisen vuoden kuluessa Cloudin olemus oli
muuttunut kevyemmäksi, vapautuneemmaksi, mutta nyt tämä uhkasi jälleen vajota
synkkyyteen.
Vincent olisi halunnut
kertoa ystävälleen, mitä todella oli tapahtunut, mutta jälleen kerran sanat
juuttuivat hänen kurkkuunsa. Hän ei ollut puhunut Lucreciasta juuri mitään
kenellekään, vaikka kaikki hänen ystäväpiirissään tiesivät hänen menneisyytensä
suurin piirtein. Hän ei ollut koskaan kertonut yksityiskohtia tai maininnut,
millainen hänen suhteensa naiseen oli tarkalleen ottaen ollut. Saattoi olla,
että hänen ystävänsä olivat arvanneet totuuden, mutta kukaan ei ollut
kuitenkaan ottanut asiaa puheeksi.
Cloud ei sanonut
enempää vaan vajosi tuijottamaan kahvimukinsa syövereihin. Vincent joi
kulauksen omastaan syyllisyyden yhä polttaessa mielessä. Shelkelle oli täytynyt
sattua jotain, ei kai tyttö muuten olisi yötä myöten ollut poissa. Toisaalta,
jos tämä oli loukkaantunut todella pahasti… mies joutui toteamaan, ettei täysin
ymmärtänyt, miten 19-vuotiaan tytön mieli toimi, saati sitten 19-vuotiaan tytön,
jonka keho oli jämähtänyt lapsuuteen.
Oliko Shelke siis vain
jossain piileskelemässä saadakseen huomiota tai voidakseen surra tappiotaan
rauhassa? Vai oliko tyttö jäänyt auton alle tai muuta vastaavaa? Eikö silloin…
”Cloud, emme
tarkistaneet Healin Lodgea”, Vincent huomautti. Chocobonhiuksisen miehen kasvot
kohosivat ja siniset silmät nauliintuivat Vincentiin.
”Healin Lodgea?” Cloud
toisti.
”Jos Shelke on
löydetty loukkaantuneena, hänet on saatettu toimittaa sinne”, Vincent selvensi.
”Soitanko sinne saman tien?”
Vincent ei ehtinyt
saada Cloudilta vastausta, kun baarin oveen jo koputettiin. Blondi mies nousi
paikaltaan ja meni avaamaan oven. Sisälle astui Cait Sith pienen sotilasjoukon
kanssa. Kissa kantoi kainalossaan karttaa.
”Terve taloon!” tämä
hihkaisi ja suunnisti suoraan Vincentin luokse. Kissa hyppäsi penkille ja siitä
pöydän päälle ja levitti kartan kahvimukien väliin. ”Missä kaikkialla olette
käyneet?”
Ei kommentteja
Kiitos palautteestasi!