Projekti S. R.: Luku 20

Projekti S. R.

Luku 20

Kuuma vesi valui Vincentin pään yli. Hän ei ollut hetkeen päässyt suihkuun, joten peseytyminen tuntui hyvältä. Valitettavasti se ei kuitenkaan piristänyt, mies huomasi olevansa edelleen väsynyt. Jo toista kertaa Yuffie oli aiheuttanut hänelle unettoman yön.

Vincent oli ollut todella hämmästynyt, kun ninjaprinsessa oli yhtäkkiä halannut häntä. Vain vähää aiemmin hän oli epähuomiossa paiskonut tytön lattialle ja pudonnut tämän päälle. Jotenkin hän oli puoliunessa sekoittanut tämän kosketuksen uneensa, joka ei ollut sivumennen sanoen ollut erityisen miellyttävä. Siitä huolimatta Yuffie oli jälleen jättänyt valittamisen sikseen ja jopa halannut häntä. Tyttö käyttäytyi omituisesti.

Halaus oli tuntunut… hyvältä? Tifa oli halannut Vincentiä muutaman kerran, mutta korpinhiuksinen mies ei silti ollut tottunut saamaan sellaista huomiota osakseen. Brunetin halaukset olivat ystävän halauksia, oliko Yuffienkin ollut? Ninjaprinsessa oli karannut saman tien omaan sänkyynsä eikä ollut aiheuttanut enempää hälyä yön aikana. Kun Vincent oli noussut hetki sitten, tämä oli tuhissut hiljaa peittonsa alla.

Korpinhiuksinen mies hieroi suihkugeeliä iholleen, johon tuntui olevan pinttynyt pölykerros vuorilla vaeltamisen ja salaperäisessä kompleksissa juoksentelun jäljiltä. Vincent oli ehtinyt viime vuosina kuljeskella ympäriinsä välillä pitkiäkin matkoja, joten oikeastaan hänen olisi pitänyt tottua tällaiseen. Silti hän ei ollut, puhtaus oli yksi niistä asioista, joista hän ei halunnut tinkiä kuin pakon edessä.

Shampoovalikoima oli yllättävän suuri. Vincentillä itsellään oli tasan yhtä shampoota ja hoitoainetta kotonaan, mutta 7th Heavenin kylpyhuoneessa purkkeja ja purnukoita oli käsittämätön määrä. Hyllystä löytyi muun muassa kolmea erilaista lasten hiuksille tarkoitettua hellävaraista shampoota ja yhtä supertehokasta hoitoainetta – epäilemättä Cloudin kuontalon taltuttamiseen, mikä tarkoitti, ettei tökötti oikeasti toiminut. Aikansa arvottuaan Vincent puristi kämmenelleen shampoota, jonka arveli kuuluvan blondille miehelle, ainakaan kyseisen purkin kyljessä ei lukenut, että aine sisälsi kukkien tai marjojen tuoksua tai muuta naisellista.

Vincent hieroi shampoota hiuksiinsa, minkä jälkeen astui uudestaan suihkun alle ja ryhtyi huuhtelemaan ainetta pois. Yuffie oli viime yönä koskenut hänen hiuksiinsa, siihen hän oli havahtunut. Miksi tyttö oli tehnyt niin? Hän oli ollut siinä uskossa, että tämä yritti pysytellä hänestä etäällä, koska hän oli onnistunut järkyttämään tätä aiemmin.

Teltassa tapahtunut välikohtaus piirtyi uudestaan Vincentin suljetuille luomille. Yuffie oli tuntunut kovin hentoiselta, pieneltä suorastaan. Olihan tämä toki miestä reilusti lyhyempi, ja huomattavasti pienikokoisempi kuin ne naiset, joiden kanssa Vincent oli aiemmin ollut yhtä läheisissä tekemisissä.

Mies huoahti ja nojasi otsansa viileää kaakelia vasten. Hän muisti edelleen, miltä tyttö oli tuntunut. Ensin tämä oli ollut kylmä, mutta lämmennyt pian hänen ihoaan vasten. Kevyt käsivarsi oli kiertynyt hänen ympärilleen, tytön vartalo painautunut kiinni hänen vartaloonsa ja jalka painanut hänen lantiotaan. Yuffie oli jo aikuinen nainen, ei enää tyttönen, jona mies oli tottunut tätä ajattelemaan.

Silti Yuffie oli Yuffie. Vincent oli kuudenkymmenen, ninjaprinsessa ei ollut vielä saavuttanut kahdettakymmenettä syntymäpäiväänsä. Mies tiesi, ettei olisi saanut edes ajatella tyttöä tällä tavoin, mutta teltassa vietetyn yön muisto ei suostunut pyyhkiytymään hänen mielestään.

Vincent suoristautui ja sulki suihkun. Hän puristi enimmät vedet hiuksistaan kopin lattialle, ennen kuin astui ulos ja ryhtyi kuivaamaan itseään pyyhkeeseen. Onneksi Cloud oli käynyt hakemassa vaatteita hänen asunnoltaan. Olisi ollut hankala yrittää käyttää chocobonhiuksisen miehen vaatteita, sillä ainakin housut olivat auttamattomasti liian lyhyitä Vincentille.

Mustat farkut ja samanvärinen neulepaita oli äkkiä puettu päälle. Vincent ripusti pyyhkeen kuivumaan ja jätti kylpyhuoneen taakseen. Hän suunnisti alakertaan ja kohti keittiötä, josta kantautui innokasta puhetta.

”Ne tekivät sitä!” ääni kuului Dorianille. Vincent pysähtyi käytävään. Mistä lapset oikein puhuivat?

”Hyiii!” Rina kiljaisi, ja Marlene alkoi kikattaa.

”Joo, me nähtiin. Vincent makasi Yuffien päällä”, Denzel liittyi keskusteluun. Korpinhiuksinen mies halusi vajota lattian alle. Hän tiesi, ettei viimeöisessä kohtauksessa ollut mitään kyseenalaista, mutta kun poika ilmaisi asian noin… tämä sai tilanteen kuulostamaan erittäin sopimattomalta.

”Olivatko ne alasti?” Marlenen kuiskaus tuskin kuului.

”E-ei”, Dorian vastasi.

”Idiootti, eivät ne sitten tehneet sitä!” tyttö kiljaisi.

”Nyt riitti!” Tifan kivahdus kantautui yhtäkkiä Vincentin korviin. ”Tuollaiset puheet eivät kuulu ruokapöytään.”

Kuului kirskunaa, kun tuolien jalat hankautuivat lattiaa vasten. Yhtäkkiä neljä lasta rynnistivät käytävään. Marlene karahti korviaan myöten punaiseksi nähdessään Vincentin, mutta juoksi muiden perässä miehen ohitse baarin puolelle.

Korpinhiuksinen mies seisoi vielä hetken paikoillaan. Hän ei osannut suhtautua lasten puheisiin. Hän tajusi kyllä, miltä välikohtaus Yuffien kanssa oli näyttänyt toisten silmissä. He olivat olleet puolipukeissa ja maanneet päällekkäin lattialla, kun Tifa ja Cloud olivat rynnistäneet huoneeseen. Denzel ja Dorian olivat päätyneet todistamaan samaa näkyä, koska Vincent ei ollut häkellykseltään kyennyt heti nousemaan. Oli siis puhtaasti hänen vikansa, että väärinkäsitys oli päässyt syntymään.

Vedettyään syvään henkeä Vincent astui keittiön puolelle. Tifa korjasi juuri lasten aamiaisastioita pois. Kahvi oli tippumassa ja ilmassa leijui herkullinen tuoksu. Mies tajusi, ettei ollut syönyt aikoihin. Hän oli yöllä käynyt vain pikaisesti juomassa, kun oli kuullut Yuffien lähtevän alakertaan.

”Huomenta”, hän lausahti naiselle, joka kääntyi katsomaan häntä ja hymyili.

”Huomenta, Vincent”, Tifa vastasi. ”Nukuitko hyvin?”

”Hmmm”, mies hymähti.

Tifan kasvoille nousi kummallinen ilme. Tämä laski astiat tiskialtaaseen ja otti kaapista puhtaan mukin. Kyselemättä tämä täytti sen ja ojensi miehelle.

”Istu syömään, sinulla on varmasti sudennälkä. Olisit nähnyt viime yönä, miten Yuffie ahmi.”

”Hän ei ollut syönyt pariin päivään”, Vincent totesi ja kiitti kahvista. Hän istui pöydän ääreen ja ryhtyi tekemään itselleen leipää. Tifa istahti oman kahvimukinsa kanssa häntä vastapäätä.

”Yuffiesta puheen ollen…” nainen aloitti, ja korpinhiuksinen mies nosti katseensa juustosta, jota oli juuri ollut leikkaamassa. ”Mitä ihmettä yöllä oikein tapahtui?”

”Yuffie häiritsi untani, luulin häntä joksikuksi toiseksi ja heitin hänet epähuomiossa lattialle”, mies kertoi totuudenmukaisesti. Tifalle oli toisinaan yllättävän helppo puhua, tämä ei tuominnut. Nytkin brunetti nyökkäsi hänen sanoilleen.

”Hän osaa toisinaan olla melkoinen kiusankappale”, nainen naurahti. ”Toivottavasti teihin kumpaankaan ei sattunut. Me säikähdimme melkoisesti, kun yhtäkkiä kuului kirkaisu ja ryminää. Ehdin ajatella Deepgroundin hyökänneen vierashuoneeseen.”

”Olen pahoillani häiriöstä.”

”Ei se mitään, hyvä, kun ei ollut kyse mistään vakavammasta”, brunetti sanoi. Tämä silmäili Vincentiä pöydän yli, ja miehelle tuli tunne, että nainen olisi halunnut esittää lisää kysymyksiä. Silti Tifa piti suunsa, tämä tiesi, milloin ei kannattanut udella.

Kaksikko ehti viettää rauhallisen aamuhetken keittiössä, ennen kuin Yuffie rynnisti paikalle. Tytön hiukset tippuivat vettä ja tämän kasvoilla oli tyrmistynyt ilme.

”Kuka nämä vaatteet oikein valitsi?” ninjaprinsessa manasi. ”Ei punaisia alushousuja voi laittaa mustien rintsikoiden kanssa eikä mustia rintsikoita valkoisen paidan! Sitä paitsi nämä housut eivät sovi todellakaan yhteen tämän puseron kanssa.”

”Cloud haki teille molemmille vaatteita viime yönä”, Tifa valaisi tyttöä.

”Penkoiko hän minun alusvaatelaatikkoani!?”

”Luultavasti hän vain otti ensimmäiset vaatekappaleet, jotka osuivat hänen käteensä”, nainen huoahti.

Ninjaprinsessa täräytti itsensä istumaan Vincentin viereen, tämän hiuksista tippui vesipisaroita pöydälle. Tifa nousi ja haki tällekin kahvia. Mies vilkaisi tytön suuntaan, mutta tämä oli täysin keskittynyt valmistamaan itselleen voileipää. Mustat rintaliivit erottuivat todellakin häiritsevän selvästi ohuen valkoisen paidan läpi, joten Vincent käänsi pikaisesti katseensa toisaalle. Sinällään hän ei ymmärtänyt, miksi tyttö valitti Cloudin tuomista vaatteista. Yuffiella oli muutenkin tapana pukeutua mahdollisimman paljastavasti, joten vääränväristen alusvaatteiden käyttämisen ei olisi pitänyt olla tälle ongelma. Kenties kyse oli periaatteesta, ninjaprinsessa taisi nauttia valittamisesta valittamisen vuoksi.

”Ovatko etsinnät edistyneet täällä päässä?” mies tiedusteli Tifalta, kun nainen istui takaisin pöydän ääreen.

”Eivät. Cloud, Barret ja Cid löysivät Midgarin alapuolelta lukemattomia käytäviä, mutta eivät jälkeäkään Shelkestä. Nanakikaan ei haistanut mitään erikoista”, brunetti kertoi.

”Jatkavatko he siellä edelleen?”

Tifa puisteli päätään. ”He lähtivät paikkaan, jonka te löysitte. Nanaki yrittää jäljittää Markin ja sen toisen miehen. Kenties he onnistuvat löytämään turvapaikan, josta Yuffie puhui viime yönä, ainakin toivon niin.”

”Kenties”, Vincent totesi. ”Shelke voi olla siellä, ja saattaisimme saada vastauksia muihinkin kysymyksiin.”

”Toivottavasti hän on kunnossa.”

”Minäkin toivon sitä.”

Keittiöön laskeutui hiljaisuus. Vincent ja Yuffie söivät aamiaista, mutta Tifa ryhtyi latomaan astioita tiskikoneeseen. Nainen ei näyttänyt yhtä stressaantuneelta kuin aiemmin, mutta tästä näki silti, että tämä oli huolestunut. Kukapa ei olisi ollut? Shelke oli ollut kateissa jo lähes kaksi viikkoa. Lisäksi Grimoiren puheista oli pystynyt päättelemään, että tyttö oli todellakin siepattu. Isä jopa luultavasti tiesi, missä tyttö oli. Tämän mainitsema turvapaikka oli todennäköisin vaihtoehto. Valitettavasti Vincentillä ei vain ollut aavistustakaan, missä kyseinen paikka olisi voinut sijaita. Shinran kartano kävi hänen mielessään, mutta se oli liian ilmiselvä. Deepground oli käyttänyt sitä Omega-tapauksen aikoihin ja WRO tiesi siitä, joten tuskin Shelkeä oli sinne viety.

”Cloud, Cid, Barret ja Nanaki lupasivat palata viimeistään huomenna”, Tifa kertoili. ”Reeve tulee myös silloin tänne. Ehkä heillä on silloin jotain uutta kerrottavaa.”

”Tai ehkä he jopa tuovat Markin ja Shelken”, Yuffie lisäsi. ”Minä en vieläkään ymmärrä, miten ihmeessä joku on päässyt tunkeutumaan Markin mieleen.”

”Hän luultavasti teki synaptisen verkkosukelluksen”, Vincent lausui epäilyksensä ensi kertaa ääneen.

”Mitä? Miten?” ninjaprinsessa ällisteli ja jäi tuijottamaan miestä.

”Olen aika varma, että Shelke on neuvonut häntä siinä”, korpinhiuksinen mies selvitti. ”On mahdollista, että he keskustelivat aiheesta Cloudin syntymäpäivillä.”

”WRO kielsi sen”, Yuffie mainitsi.

”Ei se välttämättä estänyt Markia. Hän vaikuttaa olevan kovin kiinnostunut kaikista verkon käyttömahdollisuuksista.”

”Se on kaiketi tavallista, jos pitää tietokoneista”, Tifakin myönsi. ”Silti tuo kuulostaa suurelta riskiltä, eikä Mark vaikuttanut minusta kovin uskaliaalta kaverilta.”

”Ei hän olekaan”, ninjaprinsessa tokaisi.

”Kiinnostus asioihin voi joskus lisätä rohkeutta”, Vincent tuumasi. Hän oli täysin varma, että hänen teoriansa osui oikeaan. Hänen tietääkseen synaptinen verkkosukellus oli ainoa tapa, jolla joku olisi voinut päästä tunkeutumaan nuorukaisen mieleen. Tämä oli maininnut keskustelleensa Shelken kanssa verkon mielenkiintoisista käyttömahdollisuuksista, eikä Vincent keksinyt, mistä muustakaan kaksikko olisi voinut puhua kuin juurikin verkkosukelluksesta. Pikkutyttö oli aiheen asiantuntija.

”Mutta siitähän voi toipua?” Yuffie varmisti hetken hiljaisuuden jälkeen. ”Siis siitä, että joku valtaa mielen. Eikö Shelke ole toipunut ihan hyvin?”

”Luulen niin”, Tifa vastasi. ”Hänellä on ollut vaikeuksia sopeutua tavalliseen maailmaan ja siihen tosiasiaan, ettei hän vanhene. Sitten on tietenkin makoriippuvuus, mutta se ei liity tähän. Shelke kapinoi kovasti, mutta minusta hän oli kuitenkin mennyt eteenpäin ja alkanut löytää oman itsensä.”

”Hän…” Vincent haki sanoja. Hän tiesi, että hänen olisi otettava Shelken todellinen tila puheeksi, mutta se oli vaikeaa. ”Shelke ei ole välttämättä toipunut niin hyvin kuin luulette.”

Tifan kulmakarvat kohosivat miltei naisen hiusrajaan asti. Tämä lysähti istumaan pöydän ääreen tiskirätti kädessään. Nyt Vincentin olisi pakko jatkaa, hän olisi kerrottava totuus.

”Hän on puhunut minulle muistoista, jotka… ovat vaivanneet hänen mieltään”, mies totesi.

”Muistoista?” Tifa toisti.

”Lucrecian muistoista”, korpinhiuksinen mies tarkensi.

”Hän muistaa edelleen? Minulle hän ei sanonut siitä mitään”, brunetti kauhisteli. Vincent nyökkäsi.

”En tiedä, miten paljon hän muistaa ja mitä kaikkea, mutta minulle jäi käsitys, että osa muistoista on varsin yksityiskohtaisia.”

”Mikset sanonut mitään aiemmin?” Tifa esitti juuri sen kysymyksen, jonka korpinhiuksinen mies oli halunnut välttää. Hän ei voinut valehdella ja sanoa, ettei ollut pitänyt asiaa tärkeänä tai huolestuttavana, koska se oli kumpaakin.

Myös Yuffien silmät nauliintuivat mieheen. Miten hän voisi selittää asian, kun totuuden kertominen tuntui mahdottomalta? Hänen ainoa syynsä olla puhumatta jutusta oli ollut sen kiusallisuus ja henkilökohtaisuus. Hän ei olisi halunnut edes ajatella, mitä kaikkea Shelke muisti, mitä kaikkea Lucrecian tietoisuuden mukana oli siirtynyt maailmanlaajuiseen verkkoon. Miehestä tuntui, että hänen yksityisyyttään oli loukattu. Oli asioita, jotka oli tarkoitettu vain kahden ihmisen välisiksi, ei muille leviteltäväksi, ei edes ystäville.

Tifa nyökkäsi. ”Sinulla oli varmasti syysi olla kertomatta.”

”Mikä syy?” Yuffie sen sijaan möläytti. ”Minäkin haluan tietää!”

”Se ei taida kuulua meille”, brunetti kuitenkin sanoi. Ninjaprinsessan ilme muuttui ensin ärtyneeksi, sitten mietteliääksi ja hetken päästä tämä jäi vain katsomaan Vincentiä.

”Sinä puhuit Lucreciasta viime yönä!” tyttö ilmoitti. ”Sinä…” tämän ääni hiipui.

Vincent huokaisi. Tifa ja Yuffie eivät kumpikaan olleet typeriä, luultavasti nämä olivat tienneet jo kauan, minkälainen miehen suhde tiedenaiseen oli ollut, mutta nämä eivät vain olleet ajatelleet asiaa.

Samassa Rina ja Marlene ryntäsivät keittiöön. Tytöt olivat pukeneet takit päälleen ja näyttivät puhkuvan intoa.

”Saadaanko me mennä kauppaan?” Rina halusi tietää.

”Ette”, Tifa vastasi suoraan. ”Nyt on sunnuntai ja auki olevat kaupat ovat liian kaukana.”

”Mutta me halutaan!” Marlene mankui.

”Minä en ehdi nyt lähteä mukaan. Meillä on vieraita ja –”

”Ei Vincent ja Yuffie ole vieraita”, Rina väitti.

”Minä sanoin ’ei’.”

”Minä voin lähteä tyttöjen mukaan”, ninjaprinsessa ilmoitti. ”Missä minun kenkäni ja takkini ovat?”

”Kenkäsi ovat eteisessä, mutta takkia sinulla ei ollut, kun teidät tuotiin tänne”, Tifa vastasi. Nainen ei näyttänyt tyytyväiseltä, että Yuffie oli kiertänyt tämän kiellon, muttei silti käynyt väittämään enempää vastaan. ”Voit lainata minun takkiani.”

”Hyvä, nähdään myöhemmin!”

Ninjaprinsessa katosi nopeasti kahden pikkutytön kanssa keittiöstä ja jätti Vincentin Tifan seuraan. Nainen loi pitkän silmäyksen miehen suuntaan.

”Haluatko puhua siitä?” tämä kysyi.

”En oikeastaan.”

”Joskus puhuminen helpottaa oloa.”

”Ei tässä tapauksessa”, Vincent murahti. Lucrecia oli niitä asioita, joista hän ei halunnut keskustella yhtään kenenkään kanssa. Hän ei tahtonut unohtaa naista täydellisesti, mutta vanhojen haavojen oli annettava umpeutua. Niitä ei ollut enää järkeä repiä auki.

~o~

Ulkona oli pitkästä aikaa hyvä sää. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja lämpömittarikin oli siedettävissä lukemissa. Yuffie potkiskeli pikkukiveä kävellessään Rinan ja Marlenen perässä pitkin Edgen katuja.

Vincent ja Lucrecia. Kyllä hän oli tavallaan tiennyt, hän ei ollut vain halunnut ajatella asiaa. Ei ihme, ettei korpinhiuksinen mies ollut koskaan kiinnostunut hänestä. Yuffie muisti varsin hyvin, miten kadehdittavan kauniilta Lucrecia oli näyttänyt makokristallin sisällä. Vaikka ninjaprinsessa odottaisi vuosia, hänestä ei koskaan tulisi samanlaista. Hän ei ollut sillä tavalla kaunis kuin Lucrecia, ei samalla tavalla naisellinen, hän oli enemmän poikatyttö.

Tietenkään asialla ei olisi enää pitänyt olla merkitystä. 16-vuotiaalle Yuffielle sillä olisi ollut, mutta melkein kaksikymppinen Yuffie oli kokonaan toinen juttu. Hän oli päässyt yli teini-ihastuksestaan ja alkanut katsella muita miehiä. Hän oli jopa seurustellut pariin otteeseen ja tapaillut aika montaa tyyppiä, muutamia yhtä aikaa. Vincent sen sijaan oli hänen ystävänsä, ystävä, jota oli kiva kiusoitella aina toisinaan. Miehen menneisyydellä ei ollut merkitystä eikä sillä, kenestä tämä välitti.

Ninjaprinsessa jätti kiven rauhaan ja otti pikkutytöt kiinni. Nämä supisivat jostain keskenään ja kikattelivat posket punoittaen. Ollapa lapsi, elämä olisi ollut paljon huolettomampaa. Tosin Yuffien lapsuus ei ollut ollut kovin perinteinen… tai toisaalta oli, ainakin Wutain prinsessan lapsuudeksi. Hänen päähänsä oli taottu vanhoja tapoja, käyttäytymissääntöjä ja itsepuolustuslajien perusteita. Hänestä oli kasvatettu soturiprinsessaa ja valtion tulevaa johtajaa.

Huh, ajatuskin karmi. Kun isästä joskus aika jättäisi, Yuffie ei tiennyt, mitä tekisi. Hän ei nähnyt itseään Wutain hallitsijana, ei hän halunnut hylätä nykyistä elämäänsä. Miksei isällä voinut olla enempää lapsia? Jos ninjaprinsessalla olisi ollut isoveli, hänen ei olisi tarvinnut murehtia tulevasta asemastaan.

”Yuffie?” Marlene keskeytti nuoren naisen pohdinnat.

”Niin?”

”Onko Vincent sinun poikaystäväsi?”

Hehkuva puna kipusi ninjaprinsessan poskille, kun kysymys upposi hänen tajuntaansa. Voi Ifrit sentään, hän oli yöllä mennyt halaamaan Vincentiä! Hän oli jo unohtanut koko jutun. Miten typerä hän olikaan ollut, hän oli tehnyt itsestään täydellisen idiootin hetkellisen mielihalun vuoksi.

”Ei ole”, nainen töksäytti.

”Sinä punastuit!” Rina hihkui. ”Dorian sanoo, että Vincent on sinun kanssasi.”

”Hän valehtelee”, Yuffie vastasi totuudenmukaisesti. Vincent ei ollut hänen poi… miesystävänsä eikä tästä koskaan sellaista tulisi. Ei sillä, että ninjaprinsessa olisi mitään sellaista halunnutkaan. Hän oli täysin tyytyväinen nykyiseen tilanteeseen tai ainakin siihen, millainen tilanne oli ollut, ennen kuin telttaepisodi oli tapahtunut.

Jos Vincent yhä ajatteli Lucreciaa, miksi tämä oli reagoinut Yuffien läheisyyteen sillä tavoin? Oliko mies nähnyt unta entisestä naisystävästään juuri, kun ninjaprinsessa oli vahingossa erehtynyt lähentelemään tätä? Kenties siinä oli selitys, mutta nuori nainen ei pitänyt tästä selityksestä ollenkaan, se sai hänet pikemminkin hiukan masentuneeksi. Hetken hän oli ehtinyt ajatella... No, hänen ei olisi pitänyt. Oli ollut typerää kuvitella mitään.

”Minäpä luulen, että sinä valehtelet, Yuffie”, Marlene totesi.

”Tifa on sanonut, että valehteleminen on rumaa”, Rina lisäsi. ”Niin ei saa tehdä.”

”Niinpä! Kerro totuus!” vanhempi tytöistä vaati.

”Minä puhuin totta. Ei Vincent ole kiinnostunut minusta!” ninjaprinsessa puuskahti.

”Shelkepä sanoi, että on”, Rina väitti. Nuoren naisen sydän jätti lyönnin välistä, tätä menoa hänen pumppunsa vielä pettäisi ja hän kuolisi ennen aikojaan. Pahuksen Vincent ja mieheen liittyvät asiat! Pahuksen Shelke! Pahuksen Lucrecia!

”Sitten Shelke valehtelee”, nuori nainen päätteli. Mistä ihmeestä pikkutyttö oli keksinyt moista? Vincent ei ollut osoittanut minkäänlaisia kiinnostuksen merkkejä Yuffieta kohtaan.

”Enpä usko, Shelke oli kuullut sen joltakulta Markilta”, Marlene täydensi toisen tytön kertomusta.

Markilta? Mitä ihmettä? Milloin Shelke oli ehtinyt tuollaisia puhua Markin kanssa? Toisekseen, mistä Mark oli päätellyt, että Vincent oli kiinnostunut Yuffiesta? Koko juttuhan oli täysin sekopäinen.

”Ei Shelke ole voinut kuulla Markilta mitään”, ninjaprinsessa sanoi.

”Miksei?”

”He eivät ole niin läheisiä.”

”Miksi Shelke sitten kävi Markin luona?” Marlene kysyi.

Yuffie räpytteli silmiään epäuskoisena. Shelke oli käynyt Markin luona? Milloin, missä välissä ja ennen kaikkea, miksi ihmeessä? Ehkä Vincentin teoria osui oikeaan, likan oli täytynyt opettaa Markille synaptisen verkkosukelluksen periaatteet. Samalla kaksikko oli ehkä ehtinyt puhua muutakin.

Tieto oli tärkeä. Se täytyisi ehdottomasti kertoa muille heti, kun mahdollista. Tosin Markin ja Shelken epäilykset Vincentin kiinnostuksesta Yuffieta kohtaan nainen päätti jättää omaan arvoonsa, niistä hän ei sanoisi kenellekään. Arvelut olivat menneet metsään, se oli varmaa.

Oliko mahdollista, että Shelkellä oli näppinsä pelissä Markin nykyisen tilan suhteen? Likka olisi aivan hyvin voinut avustaa toista tietoisuutta pääsemään miehen sisälle. Yuffie tiesi, ettei kukaan uskoisi häntä, jos hän esittäisi epäilyksensä ääneen, mutta ajatus vaivasi silti. Kaikki tuntuivat uskovan Shelken hyvyyteen, mutta tämä oli viettänyt Deepgroundissa kymmenen vuotta. Se jätti jälkensä, oli aivan mahdollista, että likka koki oman väkensä edelleen läheisemmäksi kuin AVALANCHEn.

Yuffie kuljeskeli ajatuksissaan pikkutyttöjen perässä minikokoisessa marketissa eikä vaivautunut puuttumaan näiden karkkiostoksiin. Luultavasti Tifa kuitenkin takavarikoisi osan nameista varmaan talteen, josta ne luovutettaisiin pienemmissä erissä. Ninjaprinsessan aivot askaroivat tärkeämmissä aiheissa kuin pikkutyttöjen tarkassa vahtimisessa.

Ficcikirjasto