Projekti S. R.: Luku 21

Projekti S. R.

Luku 21

Päivä vilahti ohitse huomaamatta. Yuffie ei saanut tilaisuutta kertoa Tifalle ja Vincentille kuulemastaan, koska lapset tuntuivat koko ajan olevan paikalla eikä ninjaprinsessa viitsinyt käskeä näitä muualle. Tifa oli saanut hepulin – siis oikeasti hepulin - karkkien paljoudesta, jonka Marlene ja Rina olivat raahanneet kotiin, ja ripittänyt Yuffienkin samalla, kun oli siirtänyt suurimman osan nameista keittiökaapin ylähyllylle. Leviathan sentään, hormonit eivät tehneet brunetille hyvää. Ei tuollaisesta olisi tarvinnut hermostua.

Kahdeksan aikaan alkoi uusi hullunmylly, kun Tifa ryhtyi paimentamaan lapsia ajoissa petiin. Yuffie puisteli episodille päätään. Nelikko pani parastaan ja yritti kaikin voimin kapinoida nukkumista vastaan. Tarvittiin Vincent huomauttamaan asiasta, ennen kuin hampaat mentiin pesemään kiltisti. Pärjäsiköhän Cloud kauhukatraalle ollenkaan?

Tifa sulkeutui lastenhuoneeseen lukemaan iltasatua, joten Yuffie valloitti olohuoneen sohvan ja nappasi kaukosäätimen käteensä. Televisiosta näytti olevan alkamassa vampyyrielokuva viime vuosikymmeneltä. Ninjaprinsessa kanavasurffasi hetken, mutta päätyi kuitenkin leffaan, sillä muu tarjonta oli lähinnä surkeaa.

Nuori nainen ehti tovin makailla sohvalla, kun yhtäkkiä hänen jalkansa siirrettiin syrjään.

”Mitä ihmettä?” hän kummasteli. Vincent istahti sohvan toiseen päähän ja vilkaisi häntä kulmiensa alta. Yuffie nykäisi jalkansa koukkuun, vaikka siten oli hieman epämukavaa maata.

”Tämä on hyvä elokuva”, korpinhiuksinen mies kommentoi.

”Pidätkö sinä vampyyrielokuvista?” ninjaprinsessa hämmästyi.

”Joistakin, tämä on kelvollinen”, Vincent vastasi.

”Mitä mieltä olet siitä uudesta elokuvasta, siitä, jossa on törkeän paljon hyvännäk-”

”Vampyyrit eivät kimalla auringonpaisteessa, se ei ole vampyyrielokuva”, mies tuhahti. ”Ylipäätään se teos on huonoin elokuva, jonka olen koskaan nähnyt.” Yuffie oli yhtä aikaa yllättynyt ja ei ollut, hän ei olisi arvannut Vincentin katsovan vampyyrielokuvia, mutta toisaalta mies oli löytynyt ruumisarkusta nukkumassa.

”Mutta olet katsonut sen?” Vau, Vincentistähän paljastui täysin uusia puolia! Jotenkin Yuffie oli ajatellut, että mies oli liian… liian… jotakin… katsoakseen elokuvia, varsinkaan teinien suosimia sellaisia.

”Sinä kohkasit siitä niin paljon, että pitihän se vilkaista”, mies totesi.

”Okei, onko sinulla kuumetta tai jotain?” Yuffie alkoi epäillä, että Vincent vedätti häntä. Tämä ei mitenkään voinut muistaa, että hän oli intoillut kyseisestä elokuvasta reilu vuosi sitten.

Mies ei vastannut, hymähti ainoastaan ja keskitti katseensa televisioon, jossa vampyyrikaksikko juuri nautti ateriaansa. Yuffiekin hiljeni tuijottamaan näkyä, kyseiset näyttelijät olivat oikein herkullisia tapauksia. Juuri tuollaisia kuumiksia hänen kannatti nyt katsella, jotteivät hänen ajatuksensa karkaisi luvattomille teille.

Toisella mainoskatkolla Tifa ilmestyi olohuoneeseen järjettömänkokoinen popcornkulho mukanaan. Yuffie vilkaisi astiaa.

”Meinasitko vetää nuo kaikki itse?” hänen oli pakko kysyä. Tifa silmäili astiaa, ja naisen kasvoille nousi kevyt puna.

”Saatte tekin tästä ottaa. Minun vain teki mieli vähän jotain hyvää…”

”Vähän on aika lievä ilmaisu”, nuorempi nainen kommentoi. ”Kyllähän sinun pitää nyt syödä kahden edestä, mutta sillä ei varmaankaan tarkoita popcornien ahmimista.”

”No, minä ajattelin, että tekin saatatte haluta”, brunetti puolustautui.

Yuffie naurahti toisen nolostukselle. Tifa veti olohuoneen oven perässään kiinni ja hämärsi valaistusta, ennen kuin käveli sohvan luokse.

”Voisinko minä päästä siihen päätyyn?” nainen pyysi ninjaprinsessalta.

”Ääh, miksi? Minusta tässä on niin kiva maata”, Yuffie älähti. Hän oli vihdoin onnistunut löytämään sopivan asennon sohvalla.

”Minun on mukavampi istua, kun saan tukea käsinojasta. Sitä paitsi sinä olet pienempi, mahdut paremmin keskelle”, Tifa perusteli.

”Siinä ei voi röhnöttää”, nuorempi protestoi. ”Ihan totta, Tifa. Minulla oli raskas päivä, kun kävelin Edgen laidalle ja takaisin!”

”Ole nyt kiltti. Raskaana oleville pitää antaa etuuksia.”

”Eihän se edes vielä näy!” Yuffie puuskahti. Tifasta alkoi tulla ihan mahdoton, ja raskaus oli vasta alkuvaiheessa. Millaiseksi meno äityisi, kun naisen vatsa alkaisi toden teolla kasvaa?

Samassa nuori nainen tajusi, että hänen jalkojaan siirrettiin jo toisen kerran saman illan aikana ja siirtäjäkin oli sama henkilö kuin edellisellä kerralla.

”Vince, mitä sinä puuhaat?” Yuffie kivahti.

”Voit istua tuossa päädyssä, Tifa”, korpinhiuksinen mies totesi brunetille eikä noteerannut Yuffien kysymystä ollenkaan.

”Ääh, nyt minulla on tosi huono asento”, nuorempi nainen manaili. ”Ei tässä pysty olemaan mukavasti, tämä sohva on aivan liian pieni kolmelle. Miksette te ole hommanneet toista sohvaa, Tifa? Teitä on niin montakin, ettehän te kaikki mahdu tähän mitenkään… ihan järjetöntä tällainen. Jos minulla olisi neljä lasta, hommaisin vähintään kaksi sohvaa, että kaikki mahtuisivat istumaan mukavasti… Vince, mitä sinä nyt teet?!”

Korpinhiuksinen mies tarttui Yuffien jalkoihin ja nosti ne syliinsä. Punainen katse oli yllättävän tiukka, kun nuori nainen vilkaisi miehen kasvoja.

”Haluaisin kuulla elokuvan ääniraidankin”, Vincent murahti ja käänsi katseensa takaisin televisioon.

”Ai… sori”, nainen mutisi. Hän vaikeni ja pakotti katseensa samaan suuntaan toisten kanssa. Elokuvan rauhaa rikkoi enää Tifan popcornien rouskutus.

Yuffien oli kuitenkin vaikea keskittyä juonenkäänteisiin, kun hänen jalkansa lepäsivät Vincentin sylissä. Miehen lämpö hohkasi tämän farkkujen läpi Yuffien paljaita sääriä vasten. Nainen oli käärinyt housujensa lahkeet ja heittänyt sukat pois, jotta hänellä olisi ollut mukavampi olla. Nyt hän ei ollut enää varma, oliko ajatus ollut kovin hyvä. Kaiken lisäksi Vincentin kädet lepäsivät hänen jalkojensa päällä kuin varmistaakseen, etteivät ne liikkuisi mihinkään.

No, pelkoa liikkumisesta ei ollut. Ninjaprinsessa muisti varsin hyvin, mihin hänen jalkansa oli edellisellä kerralla osunut, kun se oli eksynyt miehen lantion päälle. Vincent ei ollut erityisen huonosti varusteltu, mikäli Yuffie nyt oli yhtään saanut tuntumaa. Ääh, tällaiset ajatukset olivat nimenomaan kiellettyjen listalla, mutta toisaalta ei asiaa voinut olla miettimättä. Kuka tahansa olisi miettinyt tuollaisen välikohtauksen jälkeen, eikö niin? Jälleen kerran ninjaprinsessa tunsi kuumotuksen kipuavan kaulaa ylös aina poskille asti. Onneksi Tifa oli himmentänyt valot, muuten toiset olisivat saattaneet huomata hänen punastuksensa.

Yuffie yritti taas tuijottaa elokuvaa. Pikkutyttö sai hepulin, kun tämän hiukset kasvoivat takaisin. Ninjaprinsessa sulki silmänsä, likka toi liikaa mieleen Shelken, sillä tämäkään ei vanhentunut. Hän tiesi, että hänen olisi pitänyt ottaa tyttö puheeksi toisten kanssa, mutta Vincent halusi selkeästi katsoa elokuvan loppuun, joten keskustelun täytyi odottaa. Toisekseen nuori nainen ei juuri nyt välittänyt edes ajatella tyttöä.

Vincent liikahti, vaihtoi hieman asentoaan. Yuffie raotti silmiään ja vilkaisi miestä, mutta tämä tuijotti edelleen elokuvaa. Tifaa puolestaan kiinnosti enemmän popcorn-kulhon sisältö, siltä ainakin vaikutti. Nuori nainen huoahti ja kiskoi sohvatyynyä parempaan asentoon päänsä alla.

”Koeta olla runnomatta minua”, Vincent tokaisi.

”Pahoittelen, tyyny ei suostu asettumaan”, ninjaprinsessa kommentoi.

”Hyss, nyt tulee hyvä kohta!” Tifa sihahti ja tunki kourallisen popcornia suuhunsa. Oikeasti! Jonkun pitäisi takavarikoida kulho naiselta, tämä olisi pian tyhjentänyt sen yksin.

Kulhon vieminen olisi kuitenkin vaatinut nousemista, eikä Yuffie – yllättävää kyllä – sillä hetkellä halunnut liikkua mihinkään suuntaan. Oli harvinaista, että hän tunsi olonsa miellyttäväksi ollessaan liikkumatta, mutta nyt oli sellainen hetki.

Elokuva jatkui hiljaisuuden vallitessa aina siihen asti, että Tifa alkoi nyyhkyttää kohdassa, jossa pikkutyttö ja nainen joutuivat kohtaamaan auringon. Nainen niiskutti ja pyyhki silmiään.

”Tämä on niin surullinen kohta”, brunetti huomautti.

”Hmm”, Vincent hymähti naiselle.

Yuffie haukotteli eikä viitsinyt kommentoida. Kohta oli surullinen, mutta ei Tifa nyt yleensä tuolla tavoin alkanut nyyhkiä kesken elokuvien. Tämä saattoi tirauttaa pari kyyneltä oikein herkässä kohdassa, mutta ei kilpaillut vesiputouksien kanssa.

Ninjaprinsessa naulitsi katseensa jälleen ruutuun, mutta hänen silmäluomensa alkoivat lupsahdella kiinni. Hän taisteli unta vastaan, hän halusi maata tässä ja katsoa elokuvan loppuun yhdessä Tifan ja Vincentin kanssa. Hän halusi…

~o~

Elokuvan lopputekstejä seurasi uutislähetys. Mitään poikkeuksellista ei ollut tapahtunut, vaikka tavallaan Vincent odotti koko ajan lähetystä oudoista katoamisista tai muusta vastaavasta, mikä voisi viitata Deepgroundin olevan jälleen vauhdissa. Sen sijaan uutiset kertoivat perinteisistä kahakoista, jälleenrakennustöistä, Omegan ruumiin hiljaisesta lipumisesta kuun ohitse ja muusta vastaavasta. Urheiluosuudessa puolestaan tuli juttua juuri käynnissä olevista chocoboajoista.

”Pitäisi varmaan mennä nukkumaan”, Tifa totesi. ”On vain outoa, kun tietää, ettei Cloud ole tulossa kotiin.”

”No, hän tulee huomenna”, Vincent vastasi.

”Tiedän, olen silti hieman huolissani”, nainen jatkoi. ”Teille kävi aika pahasti siellä paikassa, enkä voi olla ajattelematta, että Cloudille, Cidille, Barretille ja Nanakillekin voi sattua jotain…”

”Olemme nyt kunnossa”, korpinhiuksinen mies huomautti. Hänellä oli edelleen hieman vetämätön olo, mutta hän tiesi olevansa jo palautumassa koetuksista. Tietysti olisi ollut hyvä tutkia, mitä ainetta hänen ja Yuffien elimistöihin oli joutunut, mutta saattoi olla jo liian myöhäistä.

”Olettehan te, mutta pahemminkin olisi voinut käydä. Sitä ei tiedä, mitä Cloudilla ja muilla on siellä vastassa”, Tifa keskeytti miehen pohdinnat.

”He osaavat pitää puolensa ja tietävät varautua kaikkeen”, Vincent tuumasi.

”Niin, olet varmasti oikeassa”, nainen myönsi ja nousi sohvalta. ”Yuffie on ollut oudon pitkään hiljaa…”

Tifa oli oikeassa. Vincent vilkaisi oikealle puolelleen ja näki ninjaprinsessan tuhisevan sohvatyynyä vasten.

”Hän on nukahtanut”, mies totesi.

”Ehkä hänelle pitäisi hakea huopa”, Tifa pohdiskeli.

”Voi hänet sänkyynkin siirtää.”

Mies nosti varovasti wutailaistytön jalat sohvalle ja nousi itse seisomaan. Hän venytteli hetken lihaksiaan, ennen kuin kumartui tytön puoleen. Tämä taisi tosiaan olla syvässä unessa, koska ei havahtunut valittamaan uudestaan epämukavasta asennosta.

Vincent keplotteli Yuffien syliinsä, tämä mutisi jotain, mistä ei saanut selvää, muttei herännyt. Tifa avasi olohuoneen oven ja päästi miehen käytävään. Nainen kiirehti hänen edelleen aukomaan myös vierashuoneen ja vetämään peiton pois Yuffien sängyltä.

”Toivottavasti hän ei häiritse sinua tänä yönä”, brunetti sanoi. ”Meillä ei valitettavasti ole enempää huoneita, joten jouduimme majoittamaan teidät samaan.”

”En usko, että hän herää ennen aamua”, Vincent vastasi laskettuaan Yuffien sängylle. ”Ja vaikka heräisikin, uskon selviäväni vielä yhdestä yöstä. Huomenna voin palata Kalmiin, ellemme sitten lähde jatkamaan etsintöjä uuteen suuntaan.”

”Haluan kovasti löytää Shelken, mutta minusta teidän olisi parempi kummankin ensin toipua kunnolla”, Tifa ehdotti. ”Säikähdin hirveästi, kun Reno ja Rude toivat teidät tänne. Reeve halusi ensin viedä teidät sairaalaan, mutta kun pahoja vammoja ei näyttänyt olevan, sain hänet suostuteltua jättämään teidät meidän vastuullemme. Joka tapauksessa siinä räjähdyksessä olisi voinut käydä todella pahasti.”

”Onni onnettomuudessa, ettei mikään osunut meihin”, Vincent kommentoi. Hän ei tiennyt, olisiko hänen pitänyt olla kiitollinen Renolle vai ei. Hän ja Yuffie olisivat saattaneet päihittää vastustajansa, jos räjähdystä ei olisi sattunut. Lisäksi oli hämmentävää, että Grimoire ja Mark olivat onnistuneet livahtamaan karkuun. Ehkä nämä olivat olleet sitten reilusti paremmassa kunnossa kuin he. Vincentin oli pakko myöntää, ettei hän ollut ollut täysissä voimissaan tuolla nimenomaisella hetkellä, itse asiassa hän oli voinut erittäin huonosti.

Tifa peitteli Yuffien ja haukotteli leveästi. ”Minä taidan mennä petiin. Lapset on herätettävä ajoissa kouluun. Hyvää yötä!” Nainen livahti ovelle ja katosi käytävän puolelle.

”Hyvää yötä”, Vincent vastasi oven painuessa kiinni. Hän voisi myös käydä nukkumaan. Huomenna olisi kuitenkin kiireinen päivä, kun Cloud ja muut tulisivat takaisin. Korpinhiuksinen mies toivoi, että näillä olisi vähintään jotain kerrottavaa. Hän ei elätellyt liiaksi toiveita, että Shelke ja Mark olisivat löytyneet, luultavasti nämä piilottelivat jossain täysin toisella suunnalla kuin vuorilla.

Mies kiskoi neulepaidan päänsä ylitse ja riisui farkkunsa. Cloudin verkkarit olivat hänelle aivan liian lyhyet, mutta kyllä niissä pystyi silti nukkumaan. Kotona ollessaan Vincentillä oli tapana nukkua pelkissä boksereissa, mutta nyt niin vähäinen vaatetus tuntui sopimattomalta. Hän oli kuitenkin Tifan ja Cloudin vieraana ja nukkui Yuffien kanssa samassa huoneessa. Tyttö oli joutunut kärsimään tarpeeksi hämmennystä hänen takiaan, tämän ei tarvinnut joutua kauhistumaan enää enempää.

Vaihdettuaan vaatteet Vincent kävi vielä sammuttamassa valot. Hän siirtyi sänkyyn ja veti peiton päälleen. Toisaalta häntä väsytti, mutta toisaalta tuntui, ettei uni tulisi aivan heti. Päivän aikana ei ollut tapahtunut paljoakaan, mutta silti se tuntui olleen täynnä kaikenlaista. Lapset olivat yllättävän meluisia ja vaativat paljon huomiota. Nämä olivat olleet innoissaan siitä, että Vincent ja Yuffie olivat käymässä, joten huomionhakeminen oli ollut jatkuvaa. Kun nelikko oli vihdoin saatu petiin, taloon oli laskeutunut rentouttava hiljaisuus. Vincent oli oikeasti nauttinut rauhallisesta elokuvan katselemisesta, hän ei ollut tehnyt sitä aikoihin. Viimeiset viikot olivat menneet lähes kokonaan Deepground ja G -jutun tutkimisessa sekä Shelken etsimisessä, aikaa normaalille elämälle ei vain ollut jäänyt.

Tietysti kaikki asiat olivat edelleen auki ja oli ehkä jopa sopimatonta ottaa aikaa itselleen ja rentoutua viettämällä koti-iltaa. Vincent tunsi lievää syyllisyyttä siitä, ettei ollut Cloudin mukana tutkimassa vuorilta löytynyttä tukikohtaa vaan oli katsellut vuosien takaista elokuvaa Tifan ja Yuffien kanssa. Silti hänen oli myönnettävä, että poikkeuksellinen ilta oli tehnyt hyvää, se oli tuonut kaivatun katkon ahdistukseen ja kiireeseen.

Yuffie oli toki lisännyt omat mausteensa illanviettoon. Vincent ei voinut ymmärtää, miksei tyttö ollut päästänyt Tifaa sohvan päätyyn istumaan. Oli ollut turhaa tehdä asiasta numero, mutta onneksi ninjaprinsessa oli lopulta hiljentynyt elokuvan pariin eikä ollut edes onnistunut potkimaan Vincentiä pahasti.

Nyt kun mies pohti mennyttä iltaa, se tuntui jopa omituiselta. Hänen elämänsä oli ollut täynnä hyvin toisenlaisia tapahtumia, surua ja väkivaltaa, rauhallinen koti-ilta ystävien kanssa oli jopa määriteltävissä eksoottiseksi kokemukseksi hänen mittapuullaan. Yuffien valittamisesta ja kiemurtelusta huolimatta hän oli nauttinut illasta, hän olisi mielellään viettänyt muutaman sellaisen lisää. Ehkä jonain päivänä hänkin voisi keskittyä viettämään normaalia elämää. Tällä hetkellä ajatus kuitenkin tuntui kaukaiselta, ongelmat roikkuivat miekkana pään yläpuolella ja saattaisivat pudota niskaan koska tahansa. Vincent oli tottunut olemaan koko ajan varuillaan, joten tilanteen lauettuakin saattaisi olla vaikea asettua.

Mies kääntyi kyljelleen ja vilkaisi viereiseen sänkyyn. Yuffie heilautti puolet peitosta pois päältään, muttei silti vaikuttanut olevan hereillä. Onneksi tyttö oli tällä kertaa eri vuoteessa, tämä tuskin eksyisi väärään paikkaan, vaikka alkaisi palella yöllä. Toisekseen sisällä oli sen verran lämmin, että siellä olisi tarjennut jopa ilman peittoa.

Vincent painoi luomensa kiinni. Oli parempi yrittää nukkua nyt, sillä aamu olisi varmasti yhtä meluisa kuin tämäkin oli ollut. Hän oli havahtunut, kun lapset olivat rynnistäneet olohuoneeseen katsomaan piirrettyjä. Hetkeä myöhemmin Tifa oli ilmestynyt ovensuuhun vaatepinon kanssa.

Aamu olisi epäilemättä rasittava. Jos lapsia oli hankala saada nukkumaan, olisi näiden kouluun lähettäminen luultavasti yhtä haasteellinen toimenpide. Päivä sen sijaan saattaisi ollakin rauhallisempi, koska baari aukesi vasta iltasella ja remuava nelikko olisi koulussa muutaman tunnin. Yllättävää kyllä lasten meuhkaamisen jälkeen Yuffie oli alkanut vaikuttaa suorastaan rauhalliselta. Tosin tyttö ei välttämättä ollut vielä täysissä voimissaan.

Ylipäätään Yuffie ei ollut aivan oma itsensä. Kyllä, tämä oli äänekäs ja teki typeriä asioita, mutta jokin tämän käytöksessä oli muuttunut. Vincent oli puolittain tottunut siihen, että ninjaprinsessa kiusasi häntä aina tilaisuuden tullen, mutta nyt tämä ei ollut laukonut hölmöjä kommenttejaan hetkeen, saati tehnyt mitään saadakseen miehen tuntemaan itsensä kiusaantuneeksi. Ei mitään, paitsi halannut häntä edellisenä yönä. Halauskin oli ollut erilainen kuin tytön normaalit lähentelyt. Se oli ollut hätäinen, epävarma eikä oikeastaan ollenkaan kiusoitteleva.

Vincent huokaisi ja pyörähti selälleen. Hänen oli aivan turha kysyä itseltään, miksi Yuffien käytös oli yllättäen muuttunut. Hän tiesi syyn liiankin hyvin. Mikä häntä oikein oli vaivannut? Miksei hän ollut toiminut teltassa järkevän aikuisen tavoin vaan antanut tilanteen kehittyä, kunnes oli ollut liian myöhäistä? Sitten hän oli vielä myöhemmin heilauttanut tytön lattialle ja pudonnut itse tämän päälle. Kaiken jälkeen oli suoranainen ihme, että Yuffie ylipäätään puhui hänelle ja suostui nukkumaan samassa huoneessa.

Tyttö ei ollut edes kiskonut jalkojaan pois miehen sylistä. Sekin oli outoa – tai ehkä se oli juuri sitä Yuffieta, jonka Vincent oli oppinut tuntemaan. Hän ei ollut varma. Toisaalta tytön tämäniltainen käytös osoitti, ettei tämä kavahtanut miehen läheisyyttä.

Miksei? Tällä oli kourakaupalla syitä haluta mahdollisimman kauas Vincentistä. Ninjaprinsessan ajatustenjuoksusta ei ottanut selkoa, pohtimisestakin sai vain päänsärkyä. Vincent oli oikeastaan varma vain yhdestä asiasta, Yuffien käytöksessä oli jotain erilaista kuin aiemmin.

Ficcikirjasto