Ficcikirjasto

Kaiken jälkeen on alkuperäisen Final Fantasy VII -pelin pohjalta kirjoitettu fanzine, josta olen teettänyt myös pienen fyysisen painoksen. Zinen oli tarkoitus tulla taidekujamyyntiin vuonna 2020, mutta koronan takia ei taidekujailu kuitenkaan ole onnistunut.

Mikäli haluat oman fyysisen kappaleen, voit tilata sen minulta sähköpostitse: anna[piste]kaija[at]outlook[piste]com.

Zinen hinta on 10 €.

Hinnalla katetaan painokustannukset sekä postitus Suomen sisällä.

Ikäraja: K-13

Kuvaus: Alkuperäisen pelin tapahtumista on kulunut noin 10 vuotta. Tifa pyörittää edelleen 7th Heavenia ja elämä tuntuu jumahtaneelta samalla, kun kaikki hänen ystävänsä ovat menneet eteenpäin. Ystävänpäivän iltana Yuffie kuitenkin onnistuu järjestämään Tifalle yllätyksen.

Edgen yllä leijaili aamuinen usva, kun Yuffie tuijotti bussin ikkunasta ulos. Kaupunki oli kasvanut vuosien aikana huomattavasti ja näytti paljon vilkkaamalta kuin silloin, kun hän oli palannut takaisin Wutaihin isänsä vaatimuksesta.

Laukku tärähti, ja Yuffie irrotti katseensa syksyisestä maisemasta. Hän kaivoi puhelimen esiin sivutaskusta ja pyyhkäisi näytölle ilmestynyttä ilmoitusta. Tifa oli lähettänyt sähköpostia. Kunhan he tapaisivat taas, Yuffie opettaisi hänet ehdottomasti viestittelemään MogsAppin kautta.

17/09/2007, 08:23

Lähettäjä: tifa.lockhart@mognet.com

Vastaanottaja: yuffie.kisaragi@wutaiuni.com

Otsikko: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Heiii!!!!

Hei!

Pahoittelut, etten ole kirjoittanut pitkään aikaan. Denzel on ollut hieman hankala ja lintsailee koulusta, eikä Cloud minusta puutu tilanteeseen sen vaativalla vakavuudella. Lisäksi 7th Heaven on pitänyt minut kiireisenä. 

Miten pikkuveljesi Yuuto voi? Eikö hän ole kohta jo kolmevuotias? En osaa kuvitella hänestä Wutain keisaria sinun sijastasi, mutta olen iloinen, että olet saanut sittenkin valita oman tiesi. Sujuvatko yliopisto-opintosi hyvin? Ympäristötieteet ovat kyllä tärkeä aihe, mutta elämänvirtaoppi kuulostaa hankalalta sivuaineelta.

Onko isäsi vielä hyvässä kunnossa? Näin hänet uutisissa parisen viikkoa sitten, kun Wutai julisti Yuuton perivän isänsä tittelin. Ymmärrän, että se oli valtiotason salaisuus, mutta olisit silti voinut kertoa meille, että olet jo pari vuotta sitten lähtenyt opiskelemaan etkä ryhdykään Wutain hallitsijaksi! Kyllä Avalanche osaa yhden salaisuuden lisää pitää! ;)

Ymmärrän kuitenkin, ettet kertonut (mutta sinun olisi pitänyt!!). Toivottavasti näemme pian! Laita viestiä ja kerro kuulumisia!

Xoxo

Tifa

PS. Cloud lähettää terveisiä!

Yuffie ei voinut olla hymyilemättä lukiessaan viestiä. Hän kuuli Tifan jokaisen äänenpainon sanojen takaa ja tunsi, kuinka huono omatunto kouraisi vatsaa. Pitkään aikaan hän ei ollut voinut puhua ystävilleen rehellisesti, sillä isä oli vaatinut häntä pitämään salaisuuden siihen asti, että Yuuto olisi kolmevuotias. 

Kun Godo oli kutsunut Yuffien takaisin Wutaihin, hän oli varsin pian esitellyt naisen, joka oli hyvästä suvusta ja jonka oli päättänyt naida. Hulppeista keisarillisista häistä ei ollut kestänyt kauan, kun Yuuto oli ilmoittanut tulostaan. Tuolloin Yuffie oli miettinyt, miksi oli edes palannut. Veri oli vetänyt häntä muualle, kohti omaa elämää, mutta velvollisuudet olivat roikkuneet kahleina nilkoissa.

Kolme pitkää vuotta kansa oli saanut olla siinä uskossa, että Yuffiesta esikoisena tulisi keisarinna isänsä jälkeen, ja Yuffie oli vain saattanut näytellä mukana esityksessä. Osa wutailaisista oli jopa kritisoinut Godoa Yuffien suosimisesta, vaikka hän oli ollut paljon pois Wutaista. Isä oli kuitenkin pitänyt pokerin ja vasta hiljattain julistanut Wutain todellisen tulevan hallitsijan. 

Yuffie hymyili. Näytelmä oli ohitse. Yliopisto-opinnot hän oli aloittanut jo kaksi vuotta sitten, mutta täksi syksyksi hän oli hakenut vaihtoon Edgen uuteen yliopistoon, jossa oli mahdollista syventää elämänvirtaopin opintoja. Yuffie ei ollut maininnut suunnitelmasta mitään ystävilleen, vaikka oli saapunut Edgeen jo ennen kuin isä teki julistuksensa. Tänään hän kuitenkin aikoi pistäytyä Tifan ja Cloudin luona heti, kun pääsisi yliopistolta. Hyväksi onneksi hänellä oli vain yksi iltapäivän luento. Sitä ennen hän aikoi käväistä yliopiston kirjastossa hakemassa muutaman opuksen ja valloittaa sitten pöydän jostain mukavasta kahvilasta.

Yuffie työnsi puhelimen takaisin laukkunsa sivutaskuun ja kurkotti kohti pysäytysnappia. Hetkeä myöhemmin bussi pysähtyi aivan yliopiston eteen, ja hän kipusi ulos takaovesta. Oli vaikea tottua tähän järjestelyyn, sillä Wutaissa bussiin astuttiin takaa ja poistuttiin edestä. Siellä matkasta ei tarvinnut maksaakaan ennen kuin poistuessa. Edgessä koko homma toimi takaperoisesti.

Yliopistorakennus oli huomattavasti uudempi kuin Wutain, se näytti jopa pikkuisen kliiniseltä Yuffien mielestä. Siellä ei edes tuoksunut oikein miltään, kun taas Wutaissa historian pystyi haistamaan. 

Yuffie nykäisi laukun paremmin olalleen ja lähti etsimään kirjastoa. Hän oli käynyt yliopistolla vasta muutamia kertoja, sillä luentoja oli ollut harvakseltaan, ja joka kerralla hän eksyi, vaikka hänen suuntavaistonsa oli yleensä erinomainen. 

Kirjasto kuitenkin löytyi yllättävän nopeasti. Yuffie tervehti tiskin takana istuvaa kirjastonhoitajaa mutta lähti saman tien puikkelehtimaan hyllyväleihin. Hän kaivoi taas puhelimensa esille ja vertasi hyllyn päätyjen numerosarjoja niihin, jotka oli kirjannut muistiin. Kirjasto oli valtava ja oikeiden hyllyjen löytäminen vei kauan. Lopulta Yuffie päätyi kirjaston peränurkkaan, vaikka olisi voinut kuvitella, että elämänvirtaoppia käsittelevät opukset olisivat olleet heti ovensuussa. Olihan kyseessä sentään Edgen yliopiston lippulaivatieteenala. Siihen nähden varsinaista aihetta käsittelevää kirjallisuutta oli kuitenkin vähän ja osa opuksista oli loputtoman vanhoja. Yuffie kuljetti sormeaan pitkin kirjojen selkämyksiä ja etsi oikeaa teosta.

Vihdoin Elämänvirran ilmeneminen luonnossa sekä Elämänvirta ja ympäristönsuojelu osuivat Yuffien silmiin. Hän kiskaisi ne hyllystä ja pinosi syliinsä. Vaikka kirjoja oli vähän, niitä oli silti paljon enemmän kuin Wutaissa. Professorit olivat myös kuulemma huomattavasti pätevämpiä.

”Täällä näkee harvoin opiskelijoita näin varhain”, Yuffie kuuli äänen sanovan selkänsä takaa. Ääni oli tuttu ja sai lämmön läikähtämään hänen rinnassaan. Hän kääntyi ympäri ja kohtasi punaisen, läpitunkevan katseen. Kirjat putosivat hänen käsistään samaan aikaan, kun miehen pupillit laajenivat peittäen punaisen iiriksen miltei kokonaan.

Yuffie haukkoi henkeään. Hänen sydämensä paukutti rintaa vasten niin lujaa, että se teki miltei kipeää. Hän oli päättänyt unohtaa, työntää mielestään koko lapsellisen ihastuksen ja jättää Vincentin lopullisesti rauhaan. Silti hänen vatsansa kiertyi kerälle, poskille kihosi kuumotus ja kurkkua kuristi.

Vincent ei ollut muuttunut pätkääkään. Pitkät mustat hiukset olivat nyt siistillä poninhännällä ja tiukka nahka oli vaihtunut hyvin istuvaan pukuun, jonka takki oli rennosti auki ja paljasti punaisen kauluspaidan. Punaisten silmien katse oli lämpöinen ja houkutteleva, mutta ikuisesti Yuffielta suljettu. Sen Yuffie tiesi kokemuksesta. Hän ei koskaan saisi… Ei, hän ei saisi edes ajatella mitään.

”Yuffie?” 

Vincentin lausumana Yuffien nimi kuulosti kauniimmalta kuin koskaan. Oli aivan liian kauan siitä, että Yuffie oli kuullut tuon samettisen äänen lausuvan hänen nimensä. Tällä kertaa Vincentin äänessä ei ollut edes turhautumista, ainoastaan hämmästystä.

”Hei, Vinnie”, Yuffie sanoi. Vaikka hän yritti pitää äänensä tasaisena, värinä hiipi siihen kuin varkain.

 Yuffie sipaisi pitkiksi venähtäneitä hiuksiaan korvien taakse. Yhtäkkiä hän oli äärimmäisen tietoinen tiukoista pillifarkuistaan ja ihoa myötäilevästä vihreästä v-aukkoisesta puserostaan, joka näkyi takin alta paljastaen sen, ettei hänellä edelleenkään ollut erityisen naisellisia muotoja. Olisi luullut, että naiselle kuin naiselle kasvoi kunnolliset tissit 25 ikävuoteen mennessä mutta ei. Yuffielle ei sitä iloa suotu. Eipä sillä, Vincent tuskin välitti suuntaan tai toiseen.

”Mitä sinä teet täällä? Tifan mukaan olet ollut vuosia Wutaissa”, Vincent sanoi. 

Yuffie kumartui keräämään pudottamansa kirjat lattialta. Hänelle Tifa ei ollut puhunut mitään Vincentin käänteistä. Se oli ollut heidän sanaton sopimuksensa sen jälkeen, kun Yuffie oli viimeisen humalaisen kerran pyytänyt Vincentiäkin lähtemään Wutaihin, ja mies oli kieltäytynyt. Kylmästi ja tiukasti, jos Yuffielta kysyttiin.

”Opiskelen”, Yuffie vastasi. Hän olisi halunnut sanoa jotain näppärää, mutta kerrankin hän oli joutunut tilanteeseen, jossa sanoja ei yksinkertaisesti ollut. ”Mitä sinä sitten täällä toimitat? Luulin, että murjotat edelleen WRO:n toimistossa.”

Vincent rykäisi ja kohotti kulmiaan. Mies vaihtoi painoa jalalta toiselle, ja Yuffie totesi myös metallisten kenkäsuojusten kadonneen kuvasta. Niiden tilalla olivat siistit pikkukengät, jotka istuivat täydellisesti yhteen puvun kanssa. Vaikutelma olisi voinut olla monen päällä liian juhlava, mutta Vincentille kokonaisuus istui täydellisesti. Yuffie suoristautui ja puristi kirjoja rintaansa vasten kuin kilpenä.

”Halusin ottaa uralleni uuden suunnan. Taisteluni on nyt taisteltu”, Vincent sanoi. Miehen äänessä oli rauha, jota ei vuosia sitten ollut kuulunut. ”Olen historian professorina täällä.”

”Sinä? Missä välissä olet ehtinyt kouluttautua niin pitkälle?”

”Kohdallani tehtiin joitain poikkeuksia. Siitä on etua, jos entinen esimiehesi sattuu viihtymään siemailemassa viskiä yliopiston perustajan kanssa.”

”Reeve siis tapailee edelleen Rufus Shinraa.”

”En ole varma, haluanko käyttää juuri tuota sanaa, mutta kyllä.”

”Usko pois, se on tapailua, jos ei jopa deittailua.”

Nyt Vincentin kasvoille kohosi tuttu vaivautuneisuus, kuten aina, kun Yuffie laukoi jotain sellaista, josta ei miehen nuoruusvuosina ollut saanut puhua ääneen. Lämpö läikähti jälleen Yuffien rinnassa, mutta muuttui hyvin nopeasti puristukseksi. Hän ei saanut antaa itselleen lupaa näihin tunteisiin. Hän oli mennyt eteenpäin elämässään ja sillä tiellä hän aikoi myös jatkaa.

”Kuinka kauan olet ollut Edgessä?” Vincent vaihtoi puheenaihetta.

”Parisen viikkoa.”

”Etkä ole kertonut Tifalle?”

”Mistä sinä tiedät, vaikka olisikin kertonut?”

”Kävin eilen hänen ja Cloudin luona. Tifa olisi maininnut kyllä paluustasi.”

Tifalla ja Vincentillä ei selvästikään ollut samanlaista sanatonta sopimusta kuin Tifan ja Yuffien välillä. Saattoi jopa olla, että Vincent tiesi kaikki Yuffien kuulumiset tai ainakin ne, joita Yuffie ei ollut erikseen pyytänyt salaamaan. Pahuksen Tifa.

”No, hyvä on. Halusin yllättää kaikki. Kerron kyllä Tifalle ja muillekin.”

”Minut ainakin onnistuit yllättämään. Sinä olet jotenkin… erilainen, Yuffie. Ehkä aikuisempi?”

”Ai sillä tavalla, että vihdoin lähdet kanssani treffeille? Miten olisi kahvittelu näin alkuun? Ajattelin mennä läheiseen kahvilaan, kun olen lainannut nämä.” 

Sanat pomppivat Yuffien suusta nopeammin kuin hän ehti itseään estää. Hän oli tehnyt sen taas. Hän oli pyytänyt Vincentiä ulos, vaikka mies oli lukuisia kertoja sanonut, että piti häntä ainoastaan ystävänä.

”Peruutan äskeisen, et taidakaan olla muuttunut niin kovin paljon”, Vincent sanoi, ja Yuffien sydän jysähti. ”En kuitenkaan vastusta kahvia. Tarjoatko?”

”No, mitäs luulet? Minä olen opiskelija, ja sinä hyvätuloinen yliopiston proffa. Sitä paitsi, eikö mies yleensä maksa treffeillä?”

”Hmm, minä luulin, että olet upporikas Wutain prinsessa ja kannatat tasa-arvoa. Sinä kutsuit minut, muistatko?”

Yuffien suu loksahti auki. Vincentin silmät tuikkivat erikoisesti, eri tavalla kuin koskaan aiemmin. Vitsailiko mies? Vitsailiko mies hänelle? Yuffielle, jota ajatteli vain rasittavana pikkutyttönä?

”Hyvä on. Tarjoan tällä kertaa, jos viet minut elokuviin perjantaina”, Yuffie sai lopulta vastattuna.

Vincent nyökkäsi hyvin hitaasti, ja nyt Yuffie oli varma, että makasi yhä pienen kaksionsa makuuhuoneessa vetelemässä hirsiä. Koko tilanne oli niin naurettava, että sen täytyi olla unta.

Vincent astui lähemmäs, ja Yuffie hyytyi paikoilleen. Mies kuitenkin ohitti hänet, mutta hän pystyi haistamaan myskisen partaveden. Vincent kyykistyi hyllyn eteen ja veti esille vielä yhden elämänvirtaa käsittelevän kirjan, Planeetan historia ja elämänvirta, ja ojensi sen Yuffielle.

Yuffie otti kirjan vastaan, mutta hänen katseensa oli kiinnittynyt punaisiin silmiin, jotka olivat jälleen kertaan muuttaa hänen jalkansa vanukkaaksi.

”Suosittelen, että luet myös tuon. Kirjoittaja tulee puhumaan osalla luennoistasi, mikäli todella opiskelet elämänvirtaoppia”, Vincent sanoi ja viittasi Yuffien kirjapinoon. Vasta nyt Yuffie katsoi päällimmäistä kunnolla.

”Vincent Valentine”, hän luki kannesta.

”Nyt kuulostat Shelkeltä.” 

Vitsailiko mies taas vai oliko tuo jo flirttiä? Yuffie olisi halunnut läimäistä itseään poskelle. Sitten hän joko heräisi tai ainakin havahtuisi harhaisista kuvitelmistaan. Toisaalta hän halusi nauttia niistä mahdollisimman pitkään.

”Tietysti tämä on hieman ongelmallista. Yleisesti ottaen ei ole kovin sopivaa, että professori vie opiskelijan elokuviin”, Vincent jatkoi. 

Yuffie nielaisi. Sieltä se nyt tulisi: täystyrmäys. Hän ei kyennyt irrottamaan katsettaan kirjan kannesta, mutta sinivihreä kuva elämänvirrasta sumeni. Ei hemmetti, hän oli tällaisen yläpuolella. Ei enää yhtään itkua Vincentin vuoksi!

”Ehkä kohdallani sallitaan kuitenkin vielä yksi poikkeus, mutta on parempi, etteivät muu henkilökunta ja opiskelijat saa silti tietää”, Vincent jatkoi.

”Mi-mitä?” 

Yuffien kurkku kuristui umpeen, ja sana tuli ulos pihahduksena. Varovaisesti hän käänsi kosteat silmänsä ylöspäin ja kohtasi jälleen punaisen katseen, josta kuitenkin oli näkyvissä vain murto-osa, sillä jälleen Vincentin pupillit miltei peittivät iirikset näkyvistä.

”Tajusin jotain vasta, kun olit jo poissa: elämä ei ole samaa ilman Yuffieta”, Vincent sanoi ja nyt hänenkin äänensä oli käheä. ”Tiesin kuitenkin tilanteen mahdottomuuden. Jonkun on ajateltava järkevästi, enkä voinut laskea siinä sinun varaasi.”

Yuffie tuhahti, muttei sanonut mitään, kun Vincent kohotti kättään.

”Näin uutiset pari viikkoa sitten”, mies sanoi. ”Kysyin eilen Tifalta, onko hän puhunut kanssasi. Siksi tiesin, ettet ollut kertonut. Harkitsin vakavasti virkavapaan anomista ja matkan tilaamista…”

Yuffien korvissa humisi. Hän ei saanut henkeä. Kirjat kirposivat uudestaan hänen käsistään ja ropisivat lattialle. Ennen kuin hän tajusikaan, hän oli ponnahtanut Vincentin kaulaan ja kietaissut kätensä miehen ympärille. Hän ei ymmärtänyt mitään, ei tajunnut, mitä oli tapahtunut, ja samaan aikaan hän ymmärsi kaiken.

Vincent oli tässä ja nyt. Hänen Vincentinsä.