Ficcikirjasto

Kaiken jälkeen on alkuperäisen Final Fantasy VII -pelin pohjalta kirjoitettu fanzine, josta olen teettänyt myös pienen fyysisen painoksen. Zinen oli tarkoitus tulla taidekujamyyntiin vuonna 2020, mutta koronan takia ei taidekujailu kuitenkaan ole onnistunut.

Mikäli haluat oman fyysisen kappaleen, voit tilata sen minulta sähköpostitse: anna[piste]kaija[at]outlook[piste]com.

Zinen hinta on 10 €.

Hinnalla katetaan painokustannukset sekä postitus Suomen sisällä.

Ikäraja: K-13

Kuvaus: Alkuperäisen pelin tapahtumista on kulunut noin 10 vuotta. Tifa pyörittää edelleen 7th Heavenia ja elämä tuntuu jumahtaneelta samalla, kun kaikki hänen ystävänsä ovat menneet eteenpäin. Ystävänpäivän iltana Yuffie kuitenkin onnistuu järjestämään Tifalle yllätyksen.

Nauru kupli Tifan huulille. Hänen oli myönnettävä, että Yuffien kertomus oli huvittava, ja hän saattoi hyvin kuvitella tilanteen. Aerith parka oli vain yrittänyt huolehtia 16-vuotiaasta tytöstä, joka ei aina tuntunut ymmärtäneen omaa parastaan.

”Sainpas sinut hymyilemään aidosti!”

Yuffie virnisti jälleen ja hörppäsi loput kaakaostaan. Kermavaahtoa jäi tytön huulille, mutta kieli lipaisi sen pois nopeammin kuin Tifa olisi ehtinyt asiasta huomauttaa. 

”Ja palatakseni asiaan”, Yuffie sanoi. Hänen kasvonsa vakavoituivat. ”Olen aidosti sitä mieltä, että tarvitset vähän piristystä elämääsi. Puhuin siitä jopa Vinnien kanssa, ja hän oli samaa mieltä.”

Sitä Tifan oli vaikea uskoa. Tai siis, kyllä hän uskoi, että Yuffie oli varmasti hölpöttänyt ajatuksistaan niin kauan, että Vincentin korvat olivat alkaneet punottaa. Se ei kuitenkaan tarkoittanut, että myös Vincent halusi järjestää säpinää Tifan elämään. Todennäköisemmin mies oli myöntänyt mitä tahansa saadakseen Yuffien edes hetkeksi hiljenemään.

Yuffie oli juuri avaamassa suutaan, kun ovenpielen kello helähti jälleen. Tifa suoristautui tiskin takana ja katsoi ystävänsä ylitse ovelle, jonka työnsi auki isokokoinen mies. Hänen kaljuunsa oli tarttunut lumihiutaleita, jotka sulivat märiksi noroiksi iholle. Mustan takin hartiat olivat valkoiset, mutta baari lämmössä lumi alkoi nopeasti imeytyä märiksi laikuiksi. Mies työnsi aurinkolasit takkinsa taskuun ja pyyhkäisi vettä kaljustaan.

”Tervetuloa!” Tifa sanoi, vaikkei voinut kuin ihmetellä, mikä sain Turkien Ruden saapumaan yksin 7th Heaveniin. ”Reno ei ole täällä, jos etsit häntä, mutta saat toki tulla nauttimaan juoman, jos toisenkin joka tapauksessa.”

”Minun taitaakin olla aika hakea Denzel yökylään”, Yuffie ilmoitti ja pyörähti pois baarijakkaralta.

Ennen kuin Tifa ehti protestoida, tyttö oli jo kadonnut yläkertaan vievään portaikkoon.

Rude nykäisi takkinsa vetoketjun auki ja ripusti vaatteen naulakkoon Yuffien takin viereen. Tifa ei muistanut koskaan nähneensä Turkia ilman mustaa takkia. Miehen valkoinen kauluspaita istui täydellisesti, ja kravatti oli ojennuksessa.

”En itse asiassa tullut etsimään Renoa”, Rude sanoi ja astui lähemmäs tiskiä. Hän jäi häilymään keskilattialle ikään kuin ei olisi tiennyt, istuisiko tiskin ääreen vai johonkin tyhjistä pöydistä.

Tifa keräsi Yuffien jättämän kaakaokupin pois ja juoksutti sen yhtä aikaa omansa kanssa tiskialtaaseen. Rude ei etsinyt Renoa, ja tuskin Turkilla oli Cloudillekaan asiaa. Toisaalta hän tietysti saattoi toimia Rufuksen sanansaattajana, mutta Tifa ei keksinyt, mitä entinen Shinran johtaja, nykyinen Edgen hyväntekijä olisi halunnut hänen piskuisesta baaristaan. Rufus oli kääntänyt kelkkansa ja keskittynyt jo vuosia kaupungin rakentamiseen ja ympäristöasioiden tukemiseen. 7th Heaven ei liittynyt varsinaisesti kumpaankaan.

Yläkerran rapuista kuuluva kumina sai sekä Tifan että Ruden hätkähtämään. Yuffie ja Denzel komusivat alas mukanaan täysi repullinen tavaraa. Denzel oli jo vetänyt takin päälleen ja kipitti hakemaan ulkokenkänsä baarin takatilasta.

”Sovittiin, että Denzel on koko viikonlopun luonani”, Yuffie sanoi, vaikkei ollut koskaan aiemmin tarjoutunut vapaaehtoiseksi lapsenlikaksi.

”Olisit voinut kysyä minulta ensin”, Tifa sanoi.

”Ja ottaa riskin, ettet suostuisi?”

”Denzel tarvitsee säännölliset nukkumisajat ja hänen –”

”Hei, yksi viikonloppu ei kaada maailmaa!”

Yuffie kiskoi talvitakin ja kissapipon päälleen samalla hetkellä, kun Denzel marssi takaisin baarin puolelle ja suunnisti jo kohti ulko-ovea. Pojan kasvoilla oli niin innostunut ilme, ettei Tifa hennonut kieltää visiittiä Yuffien luokse. Todennäköisesti Yuffie oli luvannut myöhään valvomista, elokuvia, videopelejä ja pitsaa, kaikkea, mitä Tifa yritti pitää kohtuuden rajoissa. Ehkä Denzelille teki kuitenkin hyvää päästä irrottautumaan arjesta hetkeksi.

”Hyvä on sitten”, Tifa sanoi. ”Pitäkää hauskaa!”

”Kuin myös!” 

Yuffie veti ulko-oven auki ja tyrkkäsi Denzelin tuiskuun ennen kuin kääntyi vielä katsomaan Tifaa.

”Käänsin muuten ’suljettu’-kyltin ulospäin jo tullessani. Nauttikaa viikonlopusta! Cloud on Renon luona, joten häiriöitä ei ole.”

Kello helähti ja ovi kolahti kiinni. Rude vaihtoi keskilattialla painoaan jalalta toiselle ja rapsutti kaljuaan. Tifa tuijotti hetken ovea ennen kuin sai käännettyä katseensa keskellä baaria seisovaan mieheen. Hän oli tottunut näkemään Ruden itsevarmana taistelijana, jota mikään tilanne ei hätkäyttänyt. Nyt miehen ruskeat silmät katsoivat häntä kerrankin ilman mustien lasien antamaa suojaa ja näyttivät hämmentävän epävarmoilta. Jotain Tifan vatsassa muljahti, eikä hän löytänyt sanoja.

”Reno totesi tänään töissä, että minun on pakko tulla tänne tänään. Tarkalleen ottaen hän sai ’kiskon kalsarit persvakoosi, jos et suostu’”, Rude sanoi.

Tifa ei voinut tyrskähdykselle mitään. Hän peitti suunsa kädellään ja mutisi anteeksipyynnön, mutta uusi kikatus karkasi silti huulilta. Rude vaihtoi jälleen asentoa kuin ei olisi tiennyt, miten päin hänen olisi pitänyt olla.

”Jos haluat poistua, lupaan kertoa hänelle, että kävit paikalla”, Tifa sanoi ja yritti pitää naurunsa kurissa.

”Haluatko, että poistun? Jos sinulla on muita suunnitelmia ystävänpäiväviikonlopuksi…”

Ruden ilme oli vakava, kysymys kuulosti aidolta. Tifa sai nielaistua naurunsa ja katsoi miestä suoraan silmiin. Yuffie ja Reno, ne kaksi olivat suunnitelleet tämän jutun. Ehkä jopa Vincent ja Cloud olivat mukana suunnitelmassa. Kaiken järjen mukaan Tifan olisi pitänyt loukkaantua, koska hänen ystävänsä olivat juuri ylittäneet sopivuuden rajat, mutta oikeastaan hänen rinnassaan sykki jotain lämmintä.

”Ei minulle ole suunnitelmia”, Tifa vastasi. ”Ja Yuffie on todennäköisesti ilmoittanut koko kulmakunnalle, että baari on suljettu, joten tuskin minulla on töitäkään. Haluatko jotain juotavaa?”

”Tumma olut voisi maistua.”

Tifa nappasi kaksi tuoppia, täytti ne ja kantoi ikkunapöytään. Hän istahti tuolille ja taputti toista vieressään. Rude sai vihdoin jalkansa liikkeelle ja istui tuolille varovaisesti kuin olisi pelännyt sen rikkoutuvan. Miehen kädet kiertyivät tuopin ympärille ja katse harhautui ulkona riehuvaan lumimyrskyyn.

”En halua tungetella sinun elämääsi”, hän sanoi. ”Sano vain, jos koet tämän tilanteen kiusalliseksi tai häiritseväksi. Poistun välittömästi, jos niin haluat.”

Tifa katseli miestä, joka tuijotti yhä tiiviisti ulos. Ilme Ruden kasvoilla oli niin vilpitön, että se sai sydämen sykähtelemään hieman taajempaan. 

”Minun sydämeni on ollut kappaleina kauan”, Tifa sanoi. ”Se ei kuitenkaan tarkoita, ettenkö tarvitsisi lisää ystäviä elämääni. Ja juuri nyt voisin kaivata seuraa viikonlopuksi. En lupaa mitään, mutta katsotaan, miten asiat menevät.”

”Minä lupaan”, Rude sanoi ja käänsi vihdoin katseensa Tifaan. ”Lupaan kunnioittaa tahtoasi, päätit mitä tahansa. Ja nyt aion maistaa tätä olutta. Renon mukaan se on parasta, mitä tässä kaupungissa saa.”

Kun Rude nosti tuopin huulilleen, Tifa hymyili. Hän ei osannut olla vihainen Yuffielle, vaikkei pitänyt siitä, että muut järjestelivät hänen elämäänsä. Juuri nyt hänen oli hyvä ja lämmin olla. Päätöksiä ei tarvinnut tehdä heti, mutta Rude olisi varmasti hyvää seuraa ainakin täksi illaksi.