Kaiken jälkeen: Luku 2

Kaiken jälkeen on alkuperäisen Final Fantasy VII -pelin pohjalta kirjoitettu fanzine, josta olen teettänyt myös pienen fyysisen painoksen. Zinen oli tarkoitus tulla taidekujamyyntiin vuonna 2020, mutta koronan takia ei taidekujailu kuitenkaan ole onnistunut.

Mikäli haluat oman fyysisen kappaleen, voit tilata sen minulta sähköpostitse: anna[piste]kaija[at]outlook[piste]com.

Zinen hinta on 10 €.

Hinnalla katetaan painokustannukset sekä postitus Suomen sisällä.

Ikäraja: K-13
Kuvaus: Alkuperäisen pelin tapahtumista on kulunut noin 10 vuotta. Tifa pyörittää edelleen 7th Heavenia ja elämä tuntuu jumahtaneelta samalla, kun kaikki hänen ystävänsä ovat menneet eteenpäin. Ystävänpäivän iltana Yuffie kuitenkin onnistuu järjestämään Tifalle yllätyksen.





Luku 2

Aamukohmelo


Ilta oli ollut vauhdikas. Tifa venytteli käsivarsiaan ja tuijotti kattoa, joka ei ollut makuuhuoneen. Ei ollut hänen tapaistaan juoda niin paljon, että sammui mihin sattui. Nyt hän kuitenkin makasi olohuoneen sohvalla samoissa vaatteissa, joissa oli viettänyt ystäviensä kanssa edellisenä iltana pikkujouluja. Joku oli asettanut sohvatyynyn hänen päänsä alle ja peitellyt hänet pilkullisella viltillä. Tifalla ei ollut selkeää muistikuvaa tapahtuneesta.

Tifa nousi istumaan ja hieraisi silmiään. Etusormien sivut värjäytyivät ripsiväristä mustiksi, ja olo oli tunkkainen. Mooglet vasaroivat ohimoita, ja suussa väijyi hapan maku. Omasta mielestään Tifa oli juonut lähinnä boolia, jonka ei olisi pitänyt olla erityisen vahvaa. Oliko joku terästänyt sitä hänen huomaamattaan? Kenties, sillä tällaista kohmeloa hän ei ollut kokenut sitten nuoruusvuosien.

Ehkä suihku helpottaisi oloa. Tifa kampesi itsensä ylös sohvalta ja yritti olla välittämättä keinunnasta korviensa välissä. Jalat olivat pökkelöt, päässä humisi ja vatsaa väänsi. Hän oli liian vanha tällaisille olotiloille. Tilanne saattoi vaatia jopa roskaruoan tilaamista aamupalaksi. Onneksi Denzel oli sentään yökylässä kaverinsa luona, ettei joutunut todistamaan Tifan alennustilaa. 

Matka kylpyhuoneeseen ei ollut koskaan tuntunut yhtä pitkältä. Sukkahousujen silmäpako oli luultavasti hangannut sisäreittä jo illalla, sillä nyt se korvensi ihoa. Tifa nyki nailonhirviöt jaloistaan ja sulloi ne suoraan kylpyhuoneen roskikseen ennen kuin ujuttautui ulos vartaloa myötäilevästä pikkumustastaan. Peilistä tuijotti kalpea haamu, jonka edellisillan kaunis meikki oli levinnyt pitkin poskia.

Sopivan lämpöiseksi säädetty vesi hyväili tukkaa ja vartaloa. Tifa hankasi itsensä pesusienellä kolmesti ja vaahdotti tukkansakin shampoolla kahdesti ennen kuin oli tyytyväinen. Vanhan viinan katkera löyhkä ei kuitenkaan irrottanut hänestä otetta kuin vasta hampaiden harjauksen jälkeen. Kasvot saivat väriä, kun hän kulautti mukista kolme annosta vettä perään. Ehkä elämä vielä voittaisi, mutta ranskalaiset olisivat kyllä nyt maistuneet.

Tifa kietaisi pyyhkeen ympärilleen ja nautti sen lämmöstä ja pehmeydestä. Särkylääkepurkki löytyi onneksi kaapin ylähyllyltä, joten ehkä moukaroivat mooglet asettuisivat pian ansaitulle levolle. Jalat läpsyivät vasten lattiaa, kun Tifa suunnisti kohti makuuhuonetta. Ajatus pehmoisista flanellihousuista ja mukavasta paidasta pyörähteli mielessä. Pörröiset sukatkaan eivät välttämättä olisi huono ajatus.
Huoneen ovi oli kiinni eikä sen alta näkynyt valoa. Cloud saattoi olla yhä unessa omassa sängyssään, joten Tifa painoi kahvan alas mahdollisimman hiljaa ja veti oven auki. Hän hapuili valokatkaisijaa, sillä joku oli vetänyt pimennysverhot ikkunan eteen eikä huoneessa nähnyt juuri eteensä.

Valo rävähti päälle, ja samalla hetkellä Tifan katse osui hahmoon, joka nousi sängyllä istumaan. Punainen tukka törrötti jokaiseen ilmansuuntaan ja vihreät silmät tuijottivat eteensä sumeina. Tifan liike pysähtyi. Hän puristi pyyhettä ympärillään eikä kyennyt ymmärtämään, mitä oli tekeillä. Hänen oma vuoteensa oli tyhjä, ja hahmo oli noussut Cloudin sängyltä.

”Reno?”

Kysymys oli turha, sillä Tifa tunnisti Turkin kyllä. Hän ei vain voinut ymmärtää, mitä tämä teki hänen ja Cloudin makuuhuoneessa.

”Huomenta?”

Renon äänessä oli kysyvä sävy. Hän rapsutti päätään, ja ilme kasvoilla oli vähintään vaivaantunut. Tifa vaihtoi asentoaan ja laski käden valokatkaisimelta. Lakanat kahisivat, kun Cloudin sängystä kohosi myös toinen pää. Vaalea tällä kertaa mutta yhtä sotkuinen kuin edellinen.

Cloud karjaisi ja huitaisi Renoa, joka muksahti suoraan Tifan edellisellä viikolla hankkiman vaaleanpunaisen karvalankamaton päälle naama edellä. Tifa tuijotti eikä saanut sanaa suustaan, kun Turk hapuili vaatteitaan sängyn viereltä. Cloud nousi jaloilleen ja kietoi peittoa alavartalonsa suojaksi. Renolla ei ollut sitä vähää yllään.

Ennen kuin Tifa edes tajusi jalat kuljettivat hänet ulos huoneesta. Ne tömisivät portaikkoon, kunnes hän oli alhaalla baarin puolella ja nojasi selkäänsä tiskiin. Pöydillä lojui laseja ja pulloja, ilma haisi ummehtuneelta ja muutama joulupallo oli kierinyt kuusesta lattialle.

Mitä oli tekeillä? Tifa tuijotti eteensä näkemättä baaria kunnolla. Hänen ja Cloudin suhde oli aina ollut… Noh, omalaatuinen. Ensin Tifa ei ollut nähnyt Cloudin tunteita, ja kun hän oli vihdoin herännyt omiinsa, Cloudilla oli ollut silmiä vain Aerithille. Silti Tifa oli halunnut uskoa, että jonain päivänä asiat olisivat toisin. Kunhan Cloud olisi toipunut kaikesta tapahtuneesta, kun traumat olisivat vihdoin väistyneet, kun elämä olisi tasaisempaa… mutta elämä oli ollut tasaista jo vuosia. Cloud nukkui samassa huoneessa Tifan kanssa silloin, kun ei ollut työkeikoilla toimittamassa paketteja ties minne. He kasvattivat Denzeliä yhdessä ja yrittivät saada pojasta kunnollisen aikuisen tässä epävarmassa maailmassa. He puhalsivat yhteen hiileen ja rakensivat yhteistä tulevaisuutta. Vai olivatko he koskaan rakentaneet? Yhtäkkiä asia ei tuntunut enää itsestään selvältä.

Askeleet tömisivät alas portaita, ja Tifa kääntyi katsomaan ovelle. Reno ilmestyi mitenkuten pukeutuneena alas vaivaantunut ilme kasvoillaan. Tifa ei edes muistanut koskaan nähneensä Turkia pahoittelevana, mutta nyt hän saattoi melkein kuvitella, että ilme oli anteeksipyyntö.

”Jou, sori. En halunnut, että saat tietää tällä tavoin.”

Renon sanat vahvistivat Tifan epäilykset. Jotain kylmää valui hänen vatsansa pohjalle.

”Kuinka kauan?” hän sai kysyttyä.

”Muutaman kuukauden. Olen kyllä sanonut Cloudille, että hänen pitää puhua sinulle, mutta –”

”Cloud ei aina oikein osaa.”

Reno nyökkäsi Tifan sanoille. Cloud oli puhunut ennen enemmän, mutta Aerithin kuoleman jälkeen, Sephirothin paluun jälkeen, kaikki oli muuttunut. Vaikka Avalance oli voittanut uhan toisensa perään, Cloudin vointi ei ollut parantunut eikä hän ollut enää osannut avautua. Ainakaan Tifalle. Itse asiassa Cloud oli sulkenut hänet ulkopuolelle, eikä Tifa vain ollut halunnut myöntää sitä. He olivat eläneet valhetta yhdessä, mutta muuta yhteistä heillä ei juuri ollut.

”No, minä menen tästä. Juttele Cloudin kanssa myöhemmin. Ja hei, hyvät bailut eilen!”

Reno katosi baarin ovesta kellon helinän saattelemana, ennen kuin Tifa ehti vastata mitään. Tifa lysähti istumaan baarin lattialle, vaikka pyyhe hinkkautui baaritiskin seinämään ja kankut liimautuivat lattialautoihin. Miten asiat olivat päässeet tähän pisteeseen? Ja ennen kaikkea, miten tästä päästäisiin eteenpäin?

Ei kommentteja

Kiitos palautteestasi!