Ficcikirjasto

Kaiken jälkeen on alkuperäisen Final Fantasy VII -pelin pohjalta kirjoitettu fanzine, josta olen teettänyt myös pienen fyysisen painoksen. Zinen oli tarkoitus tulla taidekujamyyntiin vuonna 2020, mutta koronan takia ei taidekujailu kuitenkaan ole onnistunut.

Mikäli haluat oman fyysisen kappaleen, voit tilata sen minulta sähköpostitse: anna[piste]kaija[at]outlook[piste]com.

Zinen hinta on 10 €.

Hinnalla katetaan painokustannukset sekä postitus Suomen sisällä.

Ikäraja: K-13

Kuvaus: Alkuperäisen pelin tapahtumista on kulunut noin 10 vuotta. Tifa pyörittää edelleen 7th Heavenia ja elämä tuntuu jumahtaneelta samalla, kun kaikki hänen ystävänsä ovat menneet eteenpäin. Ystävänpäivän iltana Yuffie kuitenkin onnistuu järjestämään Tifalle yllätyksen.

Aurinko syleili ihoa, kun Yuffie astui Costa del Solin taivaan alle. Ilmassa tuoksui suola, ja tuuli pyyhki kasvoja. Paha olo vatsanpohjalla ei kuitenkaan suostunut hellittämään. Se oli piinannut Yuffieta koko laivamatkan ajan eikä hän juuri nyt malttanut odottaa, että pääsisi hotellihuoneeseen lepäämään.

Valitettavasti Costa del Sol oli mantereen pahin turistirysä, joten huoneen löytäminen ei ollut helppoa. Kun sopiva hotelli vihdoin osui kohdalle, Tifa bongasi jonkun tuttavansa aulabaarista ja katosi hänen seuraansa. Myös Cloud lähti omille teilleen heti huoneiden varaamisen jälkeen, mutta Aerith seurasi Yuffieta yläkertaan. Vapaita huoneita ei ollut tarpeeksi, joten Yuffien oli vain suostuttava jakamaan. Ei sillä, kenties hän onnistuisi näpistämään Aerithilta materian tai pari, kunhan nainen nukahtaisi omaan vuoteeseensa.

Yuffie olisi halunnut nauttia lepohetkestä. Kenties jopa ostaa bikinit ja heittäytyä rannalle palvomaan aurinkoa, mutta juuri nyt vatsa oli eri mieltä. Yleensä hänen matkapahoinvointinsa helpotti melkein heti, kun hän vain pääsi pois laivasta, mutta tällä kertaa hyrskyntä ei hellittänyt. 

Yuffie livahti vessaan heti, kun oli heittänyt tavaransa sängylle. Aerith vilkaisi hänen peräänsä muttei kysynyt mitään. Yuffie kolautti oven kiinni ja nojasi lavuaariin. Voihan oksetus! Vatsaa väänsi kunnolla. Olikohan Yuffie sittenkin saanut jonkin taudin laivalta? Ei matkapahoinvoinnin olisi pitänyt tällaisia tuntemuksia aiheuttaa.

Lopulta Yuffie kiskoi shortsinsa alas ja lysähti pytylle. Olo oli omituisen kostea, ehkä tahmea jopa. Hän ei kuitenkaan ehtinyt pohtia sitä tarkemmin, sillä ovelta kuului koputus.

”Ihan kohta!”

Eikö Aerith nyt voinut odottaa hetkeä? Vessarauha oli juttu!

”Voisimme mennä kohta syömään jotain. Ehkä muutkin haluavat illallista.”

Aerithin ääni kuulosti kummalliselta, kun se tunkeutui oven läpi Yuffien korviin. Juuri nyt ei huvittanut ajatella syömistä.

”Juu, juu”, hän vastasi silti.

Hän tarttui vessapaperiin ja pyyhkäisi. Aerithin pohtiminen jäi, kun Yuffie näki paperiin piirtyneen punaisen raidan. Hän räpytteli silmiään hetken, kunnes oivallus napautti häntä takaraivoon. Kiljaisu kipusi huulille, mutta hän ehti viimetipassa estää sen. Vihdoin se oli tapahtunut! Yuffie oli odottanut tätä hetkeä. Ehkä tilanne ei ollut juuri nyt parhain mahdollinen, mutta hän ei välittänyt. Hänestä oli tullut nainen.

Riemu kupli hetken Yuffien vatsassa mutta väistyi pian uuden kouristuksen tieltä. Vatsan kapinointi nosti mieleen polttavan ongelman. Yuffiella ei ollut mitään suojaa mukanaan. Hänellä ei ollut aiemmin ollut tarvetta kanniskella sellaisia matkassaan.

”Aerith!”

Askeleet kiirehtivät vessan oven taakse välittömästi, kun kiljaisu oli pusertunut ulos Yuffien huulilta.

”Onko jokin hätänä?”

Aerith onnistui kuulostamaan täydellisen ystävälliseltä. Hänen äänestään huokui rauha, mutta valitettavasti se ei silti saanut Yuffien kouristelevaa vatsaa rauhoittumaan.

”On! Tai siis ei!”

Hyvä, Yuffie. Yleensä hän oli sanavalmis, mutta nyt mikään ei näköjään onnistunut.

”Miten voin auttaa?”

”Menkkani alkoivat ja… minulla ei ole… Olisiko sinulla lainata?”

Miksi tästä asiasta keskusteleminen oli vaikeaa? Yuffie ei muistanut äitinsä koskaan puhuneen kuukautisista. Ei sillä, äiti oli kuollut, kun hän oli ollut varsin nuori. Tuskinpa kukaan puhui aiheesta pikkulapsille, ja isä nyt ei ollut sitä tyyppiä, joka olisi käynyt moisia keskustelua lapsensa kanssa.

”Odota hetki”, Aerith vastasi oven takaa.

Yuffie mutisi epämääräisen vastauksen ja kurotti pytyltä kohti ovea. Lukon avaaminen niin kaukaa vaati omanlaisiaan ninjataitoja, mutta lopulta lukko suostui luiskahtamaan auki.

Aerith nykäisi oven auki kyselemättä, kun punainen merkki vaihtui valkoiseksi. Hän veti oven kiinni perässään, vaikkei huoneessa ollut heidän kahden lisäksi ketään muuta.

Aerithin kädessä oli valkoinen pötkylä, jollaisia Yuffie muisti hämärästi nähneensä myynnissä. Periaatteessa hän jopa tiesi, miten sellainen toimi, vaikkei ollut koskaan asiaa ajatellut sen tarkemmin.

”Se pitää työntää sisälle”, Aerith sanoi.

Yuffie tuhahti ja nykäisi tamponin naisen kädestä.

”Tylsä tarina numero yksi. Tiedän kyllä.”

”Yleensä se on ensimmäisellä kerralla hieman hankalaa… Varsinkin jos ei ole vielä… ollut miehen kanssa… tiedäthän?”

”Tiedetään.”

Vatsan kouriminen alkoi olla pienin Yuffien ongelmista. Poskille kapusi kuumotus, joka oli hänelle vieras. Yhtäkkiä hän ei halunnut katsoa Aerithin kasvoja. Oli helpompaa tuijottaa valkoista pötkylää. Pötkylää, joka hänen piti jotenkin saada ujutettua salaisimpiin sopukoihinsa.

”Saisinko hieman yksityisyyttä, kiitos?” Yuffie kysyi.

Aerith kääntyi kasvot oveen päin, ja Yuffien suu loksahti auki. Mitä ihmettä?

”Ei sinun tarvitse jäädä.” 

”Ei minua haittaa, autan mieluusti”, Aerith vastasi. 

Kirosana lipsahti Yuffien huulilta. Silti hän ryhtyi kuorimaan muovia tamponin päältä. Esineen pinta tuntui huokoiselta sormia vasten. Yuffie ei ollut lainkaan varma, että halusi tehdä sen kanssa läheisempää tuttavuutta, mutta vaihtoehtoja ei juuri ollut. Hän ryhtyi asettamaan tamponia paikoilleen varovaisesti ujuttaen.

”Miltä se tuntuu?” Aerith kysyi hetken päästä.

”Niin mikä?” Yuffie vastasi kysymykseen kysymyksellä.

Tamponi oli luultavasti asettunut paikoilleen, ainakaan se ei varsinaisesti painanut, vaikka Yuffie oli kiusallisen tietoinen sen olemassa olosta. Riittäisikö se todella? Hän nousi pytyltä, kiskoi housunsa ylös ja veti vessan. Kun hän ryhtyi pesemään käsiään, Aerith käännähti jälleen ympäri.

”Tamponi. Sattuuko se?”

”Ei?” 

Keskustelu oli saamassa kummallisen suunnan. Aerith oli ehkä hieman liian kiinnostunut Yuffien sen hetkisistä tuntemuksista.

”Hyvä.”

Aerith hymyili Yuffielle peilin kautta. Yuffie vastasi irvistyksellä, muttei saanut naista edes hätkähtämään.

”Ehkä meidän pitäisi mennä”, Yuffie sanoi ja kuivasi kätensä valkoiseen pyyhkeeseen.

Aeriht kuitenkin tarttui Yuffieta olkapäistä ja työnsi hänet istumaan pytyn kannelle. Naisen kasvoilla oli jälleen hymy, kun hän kyykistyi Yuffien eteen.

”Tämä on tärkeä päivä sinulle.”

”Juu, juu.”

Totta kai oli, muttei Yuffie silti halunnut keskustella asiasta Aerithin kanssa. Mieluiten hän olisi kipittänyt ostamaan kipulääkettä ja vetäytynyt omiin oloihinsa.

 ”Voinko mennä?” hän kysyi ja yritti nousta. Aerith painoi hänet takaisin alas.

”Meidän pitää puhua ensin.”

”Puhua? Mistä?” 

Aerith huokaisi kuin asian olisi pitänyt olla itsestään selvä. Yuffie pakottautui katsomaan häntä ja koetti näyttää mahdollisimman kysyvältä.

”Naiseksi tulemisesta.”

”Tiedän jo siitä kaiken oleellisen”, Yuffie sanoi ja yritti jälleen nousta. Turhaan.

”Sinua varmaankin nolottaa, koska kaikkia nolottaa sinun ikäisenäsi. Mutta ei se mitään, ei ole mitään syytä hävetä. Kuukautiset ovat merkki siitä, että olet tullut sukukypsäksi ja voit nautiskella miesten kanssa lemmenleikeistä.”

Yuffie avasi suunsa mutta huomasi olevansa jälleen sanaton. Mitä ihmettä Aerith höpötti? 

Seurueeseen kuului Cloud, jonka perään sekä Aerith että Tifa näyttivät jo haikailevan, joten Yuffiella ei ollut yksinkertaisesti mahdollisuuksia. Vaihtoehdoiksi jäivät temppelin oven kokoinen Barret ja Red XIII, joka ei ollut edes ihminen. Kenen kanssa Aerith oikein kuvitteli Yuffien ’nautiskelevan lemmenleikeistä’?

”Sinä varmaankin tiedät siitä aiheesta kaiken”, Yuffie sanoi. Hän tiesi kuulostavansa törkeältä, mutta Aerith oli ylittänyt sopivuuden rajat. ”Jopa minä tiedän. Ei se niin ihmeellistä ole”, hän jatkoi.

”Kuules, tämä on tärkeää. Sinun pitää myös huolehtia siitä, ettei tule ei-toivottuja seurauksia”, Aerith kuitenkin sanoi.

”Kuulostaa siltä, että sinulla on omakohtaista kokemusta.”

”Ei tietenkään ole!” 

Aerithin sievä nenä nyrpistyi ja huulet vääntyivät alaspäin, mutta hän sai hyvin nopeasti kiukun pyyhittyä kasvoiltaan. Yuffie ei voinut mitään virnistykselleen.

”Oletko aivan varma?” Yuffie kysyi.

”Minulla on ollut yksi vakava suhde, ja osaan huolehtia itsestäni, kuten –”

”Kenen kanssa? Cloudin?”

Aerithin suu jäi hetkeksi auki, ja kevyt puna hiippaili hänen poskilleen. Yuffie virnisti uudestaan. Hänen aavistuksensa eivät olleet täysin vääriä.

”Mistä sinä sellaista keksit? Tifa pitää Cloudista, tiedäthän?”

Niin kuin se olisi tarkoittanut jotain! Aerithin katse hairahtui seinille ja punoitus poskilla puhui omaa kieltään. Yuffiella ei ehkä ollut varsinaista kokemusta miehistä, mutta kyllä hän tämän verran osasi toisten eleitä lukea.

”Mutta se siitä. Meidän pitää puhua vakavasti siitä, mitä seurauksia –”

”Leviathan sentään, kyllä minä tiedän, mitä voi tapahtua, jos on lettu levällään joka suuntaan!”

Puna Aerithin poskilla syveni. Yuffien vatsaa kouraisi, ja hän taipui kaksin kerroin pytyllä. Hän ei halunnut käydä tätä keskustelua, ei nyt eikä koskaan. Miksei Aerith vain voinut sulkea suutaan?

”Sinun ei pitäisi käyttää tuollaisia rumia sanoja kauniista asioista.”

”Pidän siitä, että asiat sanotaan suoraan.”

”Käytit silti vain rumaa kiertoilmausta.”

Aerithin näpäytys sai Yuffien säpsähtämään. Naisen ääni lempeä, ei edes toruva, saati sitten vihainen. Isä olisi tässä vaiheessa jo karjunut Yuffielle pää punaisena prinsessalle sopimattomasta käytöksestä, kenties jopa läimäyttänyt poskelle. Aerithin lempeä opastus sai sydämen jyskyttämään kurkussa ja korvat kuumenemaan.

Yuffie nousi seisomaan, eikä Aerith tällä kertaa estänyt häntä. Nainen ei silti väistynyt oven edestä vaan seisoi sinnikkäästi tiellä kuin olisi pelännyt Yuffien ryntäävän saman tien käytävään huutelemaan hävyttömyyksiä vain siksi, että hänen kuukautisensa olivat alkaneet.

Yuffie yritti työntyä Aerithin ohitse, mutta nainen tarttui häntä käsivarresta.

”Odota, Yuffie. En minä pahalla. Haluan vain auttaa. Sinä olet niin nuori eikä sinulla ole meidän lisäksemme ketään. Minulla oli sentään Elmyra, mutta hän on kovin vanhanaikainen eikä siksi halunnut puhua näistä asioista. Olin sinua nuorempi, kun omat kuukautiseni alkoivat, ja olisin kovasti toivonut, että joku olisi puhunut kanssani…”

Aerithin sanat tulvivat Yuffien ylitse loputtomana virtana. Käsi, joka piteli kiinni hänen käsivarrestaan, oli lämmin, suorastaan hikinen. Vaikutti siltä, ettei Aerithilla ollut aikomustakaan päästää irti ja lopettaa saarnaansa.

Yuffie kääntyi naiseen päin ja katsoi suoraan vihreisiin silmiin.

”Ole jo hiljaa”, hän sanoi ja nojautui lähemmäs.

”Mutta min-”

Aerithin lause jäi kesken, kun Yuffie painoi huulet hänen huuliaan vasten. Hikisten sormien ote käsivarresta lipsahti irti, ja Yuffie livahti ulos vessan ovesta. Hän säntäsi nappaamaan lompakkonsa ja kipitti huoneesta ulos, ennen kuin Aerith ehti pois vessasta.