Ficcikirjasto

Unen muisteleminen sai yksinäisen kyyneleen vierimään pitkin poskeani. Jack kohotti kätensä ja pyyhkäisi sen sormillaan pois. Hänen peukalonsa jäi hyväilemään poskeani. Katsoin häntä suoraan silmiin ja upposin niihin. Aika tuntui katoavan, enkä nähnyt mitään muuta kuin hänet. Tunne oli niin epätodellinen, että minun oli pakko sulkea silmäni, ja samassa tunsin Jackin huulet omiani vasten.

    

Kiedoin käteni Jackin kaulaan ja vastasin hänen suudelmaansa intohimoisesti. Sydämeni jyskytti rintaani vasten, ja tiesin, että tätä olin kaivannut jo pitkään. Tätä olin halunnut, vaikka olinkin kieltänyt sen itseltäni. Painauduin aivan kiinni Jackiin ja työnsin sormeni hänen rastoihinsa.

    

Tunsin Jackin käsien harhailevan selässäni. Hän siveli peukalollaan selkärankaani ja sai minut värähtämään. Päästin käteni irti hänen hiuksistaan ja avasin rintaliivini yhdellä nopealla liikkeellä. Jack liu’utti olkaimet pois, ja annoin liivien pudota…

    

Samassa kuulin kolahtavan äänen, kun joku potkaisi oven auki. Kauhistuneena kirkaisin ja kiskoin peittoa rintojeni suojaksi. Tämän oli aivan minun tuuriani.

”Kapteeni Sparrow! Haluan, että lähdemme välittömästi emmekä vasta aamulla!” joku huudahti, ja tunnistin äänen kuuluvan kapteeni Garterille.

”Mutta Mary, näet kai, että minulla on muutakin tekemistä”, Jack mutisi virne kasvoillaan. Huitaisin häntä vihaisesti tyynyllä. Ei hänen tarvinnut kuuluttaa tekemisiämme kaikille.

”Näen sen kyllä, mutta tuo typykkä tulee vielä kiittämään minua tästä”, Mary Garter totesi tuijottaen Jackia halveksien. ”Sinuna pysyisin erossa tuosta miehestä. Hänestä ei ole kuin harmia”, hän sanoi minulle ennen kuin jatkoi taas Jackille puhumista. ” Me lähdemme nyt tai sitten emme lähde ollenkaan, etkä koskaan saa kapteeni Hookin aarteen luokse johdattavia ohjeita.”

    

Jack huokaisi alistuneesti ja nousi sängyltä. ”Hyvä on. Käsken miehiäni nostamaan purjeet”, hän sanoi. Mary Garter nyökkäsi ja käveli pois oviaukosta ilmoittaen samalla, että Stardust oli jo valmiina lähtöön.

”Tuleeko hän mukaamme?” kysyin Jackilta ärtyneenä. En pitänyt ollenkaan ajatuksesta, että tuo hirveä akka purjehtisi perässämme.

”Kyllä. Hän haluaa One-eye Joen käsiinsä mahdollisimman nopeasti, ja minä haluan ne pahuksen ohjeet mieluiten heti”, Jack vastasi.

”Mutta miksi? Mikä siinä miehessä on niin tärkeää hänelle?” tivasin yrittäen etsiä tekosyytä voidakseni väittää, ettei kapteeni Garterin tarvitsisi seurata meitä.

”One-eye Joe tappoi hänen poikansa Kelseyn kaksi vuotta sitten. Mary haluaa kostonsa”, Jack vastasi. ”Nyt suo anteeksi, rakas. Minun täytyy mennä antamaan lähtökäsky.” Sen sanottuaan Jack häipyi hytistä ja sulki oven perässään.

    

Jäin istumaan pimeään hyttiin peittoon kääriytyneenä tuntien yhtäkkiä valtavaa turhautumista. Olin juuri antanut periksi haluilleni, ja sitten joku ääliö tulee ja pilaa kaiken. Mieleni teki heitellä tavaroita päättömästi ympäriinsä, mieluiten rikkoa jotain todella arvokasta.

    

Hetken päästä tunsin laivan lähtevän liikkeelle. Se sai minut raivostumaan vielä enemmän. Tiesin, että minulle olisi ollut tekemistä kannella, mutta olin niin vihainen, että päätin pysyä hytissä. Kiedoin peiton tiukemmin ympärilleni ja kävin makaamaan sängylle. Minähän en liikahtaisi tästä minnekään ennen aamunkoittoa.

~o~

Auringonsäde kutitteli silmäluomiani, ja avasin ne räpytellen. Tunsin jonkun käden vyötärölläni ja kun käännyin hieman, näin Jackin nukkuvan vieressäni. Yhtäkkiä kaikki tuntemani viha oli poissa. Olisin voinut katsella nukkuvaa miestä ikuisesti. Kävin makailemaan kyljelleni ja nojasin pääni käteni varaan. Sitten keskityin tarkkailemaan Jackia. Halusin opiskella hänen jokaisen piirteensä, jotta muistaisin ne aina. Siten pala häntä kulkisi mukanani ikuisesti.

    

Kohotin vapaata kättäni ja vein sen Jackin kasvoille. Yllätykseni hän tarttui ranteeseeni ja kiskaisi minut itseään vasten. Henkäisin syvään säikähdyksestä, mutta hymyilin sitten.

”Huomenta, rakas”, Jack sanoi virnistäen tavalliseen tapaansa. Kasvomme olivat niin lähekkäin, että huulemme melkein koskettivat toisiaan hänen puhuessaan. En voinut olla nojautumatta eteenpäin ja suutelematta häntä.

    

Jack vastasi suudelmaani ja painoi minut tiukasti itseensä kiinni. Paljaat rintani painuivat hänen rintaansa vasten, ja hänen viiksensä kutittelivat ylähuultani. Se ei kuitenkaan ollut häiritsevää, vaan melkeinpä liian ihanaa.

    

Hyvin pitkän ajan kuluttua huulemme erkanivat toisistaan. Huokaisin syvään ja hymyilin salaperäisesti Jackille. Painoin pääni hänen rintaansa vasten ja jäin siihen makaamaan. Sillä hetkellä kaikki oli niin hyvin, että minua suorastaan pelotti.

”Tiesin, että lämpenisit minulle, rakas”, Jack sanoi, mutta tällä kertaa hänen äänestään puuttui siinä yleensä kuuluva omahyväisen itsevarma sävy.

    

Tuhahdin miehelle ja kampesin itseni ylös sängystä. Kun aloin kiskoa vaatteita päälleni, Jack katsoi minuun kysyvästi.

”Minne olet menossa? Eikö meiltä jäänyt jotain kesken?” hän kysyi ja tuttu omahyväinen sävy palasi hänen ääneensä.

”Syömään. En syönyt eilen mitään ja minulla on kamala nälkä”, totesin nopeasti ja kiskoin vielä paidan päälleni. Olisin mieluiten jäänyt Jackin viereen koko päiväksi, mutta pelkäsin seurauksia.

    

Jätin Jackin yksin hyttiin ja vaelsin itse kannen alle miehistön tiloihin. Nappasin itselleni pari palaa leipää ja omenan ja istahdin sitten pöydän ääreen syömään. Kuivahko leipä ei ollut varmaan koskaan maistunut niin hyvälle. Pian muitakin miehistön jäseniä liittyi seuraani aamiaiselle. Muutamat heistä vilkaisivat minua kummissaan, sillä en ollut koskaan aiemmin syönyt aamiaista laivalla.

    

Piirtelin kynnelläni epämääräisiä kuvioita pöydän kanteen ja mietin edellistä yötä. Painajaiseni sai oloni edelleen kurjaksi, enkä oikein välittänyt pohtia sitä. Sen sijaan mieleeni juolahti, mitä olisi saattanut tapahtua, ellei kapteeni Garter olisi rynnännyt Jackin hyttiin juuri ratkaisevalla hetkellä. Pelkkä ajatus sai poskeni punottamaan.

    

Vajosin muistelemaan Jackin suudelmia. Ne olivat niin intohimoisia ja vaativia, mutta silti helliä. Kukaan ei ollut koskaan suudellut minua niin hyvin. Ja eikös sitä sanota, että ensimmäisestä suudelmasta tietää, millainen rakastaja mies on? Punastuin vieläkin enemmän viimeisen ajatuksen kohdalla ja huokaisin ääneen. Muutama miehistä kääntyi katsomaan minua ja naurahti. Se sai minut heräämään haaveistani. Nolona nousin pöydästä ja painelin kannelle.

    

Sää oli samanlainen kuin useimpina päivinä, aurinko paistoi ja ilma oli lämmintä, vaikka merellä olimmekin. Näin Stardustin purjehtivan aivan perässämme ja tuhahdin. En vieläkään pitänyt ajatuksesta, että Mary Garter roikkui mukanamme. Siinä naisessa oli jotain hyvin ärsyttävää, ja minusta hän vaikutti arvaamattomalta. Mistä Jack tiesi, että nainen edes antaisi meille tarvitsemansa ohjeet saatuaan One-eye Joen käsiinsä?

    

Kävelin laivan keulaan ja jäin tuijottamaan merelle. Juuri sillä hetkellä minulla ei ollut mitään tähdellistä tekemistäkään. Tuuli tarttui hiuksiini ja lennätti niitä taaksepäin. Samassa tunsin jonkun tulevan seisomaan taakseni. En päässyt kääntymään, sillä tämä joku asetti kätensä reelingille molemmille puolilleni.

Tunnistin välittömästi nuo pitkät, sormuksilla koristellut sormet.

”Jack, mitä sinä teet?” kysyin hiljaa.

”Ihailen näköaloja, rakas”, Jack kuiskasi korvaani ja näykkäisi samalla korvalehteäni.

    

Voi luoja, tuo mies teki minut hulluksi! Ei tuolla tavoin saanut tehdä, ei ainakaan minulle. Mistä hän oli tiennyt, että korvalehdet olivat yksi herkimmistä paikoistani?

    

Jack painautui selkääni vasten ja suuteli kaulaani. Hänen pehmeät huulensa liikkuivat pitkin ihoani, ja välillä hampaat nipistivät kaulaani kevyesti. Lämpö levisi vatsanpohjastani ylöspäin, sydämeni hakkasi rintaani vasten, ja luulin polvieni pettävän välittömästi. Huokaisin syvään, kun Jack imi kaulaani lujempaa.

”Jack, Jack! Sinun… täytyy… lopettaa!” kuiskasin hengästyneenä. ”Kaikkihan näkevät!”

    Kuulin Jackin naurahtavan. Hän suuteli vielä kerran kaulaani hellästi ja läpsäytti sitten minua kevyesti takamukselle.

”Luulenpa, että minun on aika palata ruoriin, rakas”, hän kuiskasi vielä korvaani ja lähti. Jäin seisomaan laivan keulaan ja tuijotin veteen näkemättä mitään. Pysyin hädin tuskin pystyssä, enkä voinut sillä hetkellä kuvitellakaan liikahtavani minnekään.