Karibian kuumat tuulet: Luku 14

Karibian kuumat tuulet

(Yo Ho, A Pirates Life for Me)


Heräsin Jackin sängystä todeten, että paha oloni oli poissa. En tiennyt, miten olin päässyt sinne, mutta ilmeisesti joku oli kantanut minut. Halusin uskoa, että se joku olisi ollut Jack, enkä edes suostunut ajattelemaan mitään muuta vaihtoehtoa.
    
Nousin sängystä varovaisesti peläten uutta pahoinvoinnin aaltoa. Sitä ei kuitenkaan tullut. Kävelin pöydän luokse ja nappasin sillä olevan vesipullon käteeni. Vesi huuhtoi ihanasti oksennuksen maun pois suustani. Tuntien oloni jo paljon paremmaksi ja virkistyneeksi päätin palata kannelle, vaikka ajatus One-eye Joen elottoman ruumiin näkemisestä ei ollutkaan kovin houkutteleva. Päätin yksinkertaisesti olla katsomatta laiturille päinkään.
    
Kun avasin hytin oven, huomasin laivan olevankin liikkeessä. Olin ilmeisesti tottunut jo niin hyvin lattian ainaiseen keinuntaan, etten ollut edes kiinnittänyt siihen huomiota sisällä hytissä.
    
Tieto siitä, että olimme merellä helpotti oloani suuresti. Nyt minun ei todellakaan tarvitsisi nähdä One-eye Joen ruumista. Tutkailin merta katseellani, eivätkä Stardustin purjeet osuneet silmiini. Olin siis päässyt eroon myös Mary Garterista, eikä se haitannut minua yhtään.
”We’re rascals, scoundrels, villans and knaves”, Jackin ääni kantautui yhtäkkiä korviini. Minun oli pakko myöntää, että hänen lauluäänensä oli erittäin hyvä. ”Drink up me ’earties, Yo Ho!”
    
En tunnistanut kappaletta, mutta se kuulosti todella tarttuvalta. Kävelin ruoriin Jackin luokse hymyillen iloisesti.
”We’re devils and black sheep, really bad eggs! Drink up me ‘earties, Yo Ho! Yo Ho, Yo Ho! A pirate’s life for me”, Jack lauloi yhä, vaikka seisoin hänen vieressään.
”Mitä sinä laulat?” kysyin häneltä uteliaana. Hän lopetti laulamisen ja hymyili minulle.
”Parasta laulua maailmassa”, hän vastasi. ”A Pirates Life for me. Haluatko, että opetan sen sinulle?”
    
Nyökkäsin innokkaana. Rakastin laulamista (varsinkin suihkussa) ja opettelisin oikein mielelläni merirosvolaulun. Ja vaikka en olisi pitänytkään laulamisesta, olisin opetellut sen silti. Sain tällä tavoin ainakin hetkeksi Jackin huomion itselleni.
    
Jack virnisti nyökkäykselleni ja alkoi laulaa laulun ensimmäistä säkeistöä. Hän lauloi sen kahdesti peräkkäin ja pyysi minua laulamaan mukana kolmannella kerralla. Hieman ujostellen yhdyin lauluun.
”We pillage, we plunder, we rifle and loot.
Drink up me 'earties, Yo Ho!
We kidnap and ravage and don't give a hoot.
Drink up me 'earties, Yo Ho!
Yo Ho, Yo Ho! A pirate's life for me.”
“Sinähän laulat hyvin, rakas!” Jack huomautti minulle. Hymyilin hänelle ujosti ja punastuin hieman. Ensimmäistä kertaa joku kehui laulamistani. Yleensä sain kuulla vain ”turpa tukkoon!”, jos joku yllätti minut laulamasta.
    
Jack opetti minulle samalla tavoin kappaleen neljä muutakin säkeistöä. Hänen erinomainen tuulensa sai minutkin hilpeäksi. Lauloimme kumpikin keuhkojemme koko voimalla, ja pian miehistökin liittyi mukaan.

”We extort, we pilfer, we filch and sack.
Drink up me 'earties, Yo Ho!
Maraud and embezzle and even hijack.
Drink up me 'earties, Yo Ho!

Yo Ho, Yo Ho! A pirate's life for me.
Yo Ho, Yo Ho! A pirate's life for me.

We kindle and char, inflame and ignite.
Drink up me 'earties, Yo Ho!
We burn up the city, we're really a fright.
Drink up me 'earties, Yo Ho!

Yo Ho, Yo Ho! A pirate's life for me.

We're rascals, scoundrels, villans and knaves.
Drink up me 'earties, Yo Ho!
We're devils and black sheep, really bad eggs!
Drink up me 'earties, Yo Ho!

Yo Ho, Yo Ho! A pirate's life for me.

We're beggars and blighters and ne'er-do-well cads.
Drink up me 'earties, Yo Ho!
Aye! But we're loved by our mommies and dads!
Drink up me 'earties, Yo Ho!

Yo Ho, Yo Ho! A pirate's life for me.
Yo Ho, Yo Ho! A pirate's life for me.
Yo Ho, Yo Ho! A pirate's life for me.
Yo Ho, Yo Ho! A pirate's life for me.”
    
Sillä hetkellä tunsin ensimmäistä kertaa ihan oikeasti kuuluvani Black Pearlille. Tunsin todellakin olevani osa miehistöä. Laivasta oli vihdoin tullut todellinen kotini. Joku oli joskus sanonut, että laululla on yhdistävä voima, ja nyt tiesin, että se tyyppi oli ollut pirun oikeassa. Tunne oli niin uskomaton, että minua melkein itketti. Pidin kuitenkin kyyneleet sisälläni. Ei ollut sopivaa purskahtaa itkuun tällaisena hetkenä.
    
Kun laulu loppui, sekä Jack että minä nauroimme raikuvasti ja katsoimme toisiamme suoraan silmiin. Kuten aina, nytkin aika tuntui pysähtyvän. En käsittänyt, mikä noissa silmissä oli niin ihmeellistä, ne vain lumosivat minut täysin.
”Menee muutama päivä ennen kuin saavumme määränpäähämme”, Jack sanoi ikuisuudelta tuntuneen hetken päästä ja herätti minut unelmistani. ”Olen seurannut sinua. Olet oppinut jo liikkumaan melko nopeasti miekan kanssa. Voisin ehkä opettaa sinulle jotakin uutta.”
    
Olin melkein hyppiä ilosta. Jack aikoi vihdoin opettaa minulle lisää miekkailemisesta! Tämähän oli suorastaan loistavaa!
”Kuulostaa hyvältä, kapteeni”, sanoin yrittäen hieman hillitä intoani.
”Hyvä, voimme aloittaa heti, kun olemme syöneet päivällistä”, Jack totesi ja käänsi katseensa takaisin horisonttiin.

Ei kommentteja

Kiitos palautteestasi!