Ficcikirjasto

Seuraavat päivät kuluivat hitaasti. Käytin päivät syöksyn harjoittelemiseen, tähystämiseen ja muihin töihin laivalla. Jokaisen vapaahetkeni vietin miekka kädessä. Toisinaan Jack jäi seuraamaan harjoitteluani ja antoi minulle muutamia vinkkejä. Nautin hänen huomiostaan joka kerta, enkä enää edes yrittänyt kieltää sitä.

    

Muutamaa päivää myöhemmin purjehdimme synkähkön saaren rantaan. Kaikki merirosvot kerääntyivät kannelle tuijottamaan sitä.

”Jostain syystä mieleeni tulee Kuolleiden saari”, Gibbs mutisi. ”Tämä tietää huonoa onnea.”

”No, sinähän tiedät, että osaan suhtautua siihen”, Jack sanoi naurahtaen, eikä näyttänyt läheskään niin vakavalta kuin Gibbs.

    

En tiennyt, millainen paikka Kuolleiden saari oli, mutta nimi ei kuulostanut kovin mukavalta. Ja Gibbsin huomautus huonosta onnesta sai kylmät väreet kulkemaan selkääni pitkin. Pitikö sen miehen aina manata?

”Selvä sitten”, Jack sanoi ja kääntyi miehistöönsä päin. ”Anamaria, sinä jäät laivalle. Jos jotain tapahtuu, pitäydy säännöstössä.”

”Mutta…” Anamaria aikoi väittää vastaan.

”Ei muttia, eikä mitään typeriä pelastusretkiä”, Jack ilmoitti jyrkästi. ”Gibbs, Cotton, Barclay, Eldridge, Langley, John ja Ann tulevat minun mukaani. Loput miehistöstä jäävät sinun kanssasi Pearlille, Anamaria.”

”Mutta…” Anamaria alkoi taas inttää, tällä kertaa vihaisemmin.

”Ei muttia, Anamaria”, Jack sanoi. ”No niin, valmistautukaa lähtöön. Laskemme kohta veneen!”

    

Jack jätti miehistön kannelle ja meni itse hyttiinsä. Seurasin nopeasti hänen perässään, sillä en uskonut miehien pitävän siitä, että olin tulossa mukaan saarelle. Gibbs ainakin vastustaisi ajatusta, olin varma siitä.

”Mitä tarvitsen mukaani?” kysyin Jackilta. Hän kääntyi katsomaan minua arvioiden.

”Miekkasi ja hattusi”, hän vastasi. ”Ja ehkä rommipullon.”

”Rommipullon? Mitä minä muka sillä teen?” kummastelin.

”Mitä rommipullolla nyt yleensä tehdään, rakas?” Jack naurahti.

    

Kohautin olkapäitäni ja otin hattuni tuolilta. Asettelin sen päähäni. Sitten otin miekkani ja kiinnitin sen vyöhöni. Kun käännyin takaisin Jackiin päin, näin hänen ojentavan minulle jotain. Otin esineen käteeni ja vedin sen kotelosta. Piilukkopistooli? Tuijotin asetta ihmeissäni.

”Mutta… miksi?” kysyin.

”Voit vielä tarvita sitä”, Jack sanoi. ”Emme tiedä, mikä tuolla saarella odottaa meitä, joten on paras varautua kaikkeen.”

    

Nyökkäsin nielaisten. En uskaltanut sanoa Jackille, ettei minulla ollut juurikaan kokemusta ampumisesta, enkä varmasti pystyisi tappamaan ketään. Kiinnitin pistoolin vyötärölleni niin kuin asia ei olisi vaivannut minua yhtään.

”No, mennäänpä sitten, rakas. Haluan ehtiä maihin ennen kuin ilta pimenee.”

    

Ihmettelin, miksemme voisi lähteä vasta aamulla. Se ainakin olisi tuntunut järkevämmältä, mutta ilmeisesti Jack ei halunnut odottaa enää hetkeäkään. Seurasin häntä kannelle. Miehet olivat jo laskeneet keikkuvan veneen veteen, ja kapusimme siihen huojuvia köysitikkaita pitkin. Barcley ja John soutivat rantaan vahvoin ottein.

    

Rannalle päästyämme Jack määräsi Eldridgen ja Langleyn jäämään vartioimaan venettä. Ensimmäiseksi kasasimme nuotion rantaan ja tutkimme sekä karttaa että ohjeita. Jack neuvotteli hetken Gibbsin kanssa. Miehet huitoivat eri suuntiin ja keskustelivat kiivaasti. Lopulta he näyttivät pääsevän yhteisymmärrykseen, ja lähdimme matkaan.

    

Kuljimme rannalta metsän reunaan. Metsä näytti synkältä, eikä suorastaan kutsunut astumaan sisäänsä. Ilta-aurinko kuitenkin paistoi vielä, joten ei ollut mitään syytä jättää matkantekoa kesken. Kuljin Johnin ja Cottonin välissä Gibbsin ja Jackin johtaessa joukkoamme. Barcley tuli viimeisenä.

    

Kävellessämme metsässä ilta alkoi hitaasti pimentyä. Tiesin, että auringonlaskun jälkeen tulisi hyvin nopeasti täysin pimeää, enkä todellakaan pitänyt ajatuksesta. Cottonin papukaijakin oli selvästi hermostunut, sillä se mutisi koko ajan lauseita ”Kuolleet eivät juorua” ja ”Älä katso taaksesi”. Se pahuksen lintu sai oloni vieläkin pelokkaammaksi, ja olin monta kertaa kääntyä ja kuristaa sen.

    

Yhtäkkiä astuimme joen rantaan. lähdimme seuraamaan sitä yläjuoksulle päin ja päädyimme pienelle lammelle, johon laski kaunis vesiputous. Henkäisin ihastuksissani. Veden solina kuulosti melkein musiikilta korvissani. Tämä vesiputous oli kovin pieni, eikä se siksi kohissut peittäen kaikkia muita ääniä ympäriltään.

”Leiriydytään tähän yöksi”, Jack sanoi.

”Mutta kapteeni, eikö olisi parempi vielä jatkaa matkaa?” Gibbs ehdotti. Jack puisteli miehelle päätään ja käski sitten Johnia tekemään nuotion. Nuorukainen livahti takaisin metsään hakemaan puita.

    

Kun nuotio oli sytytetty, istuimme kaikki sen ympärille ja söimme illallista, joka koostui lähinnä suolalihasta, kuivasta leivästä, omenoista ja tietysti rommista. Gibbs kertoili hurjia merirosvotarinoita, ja kaikki kuuntelivat suurella mielenkiinnolla. Kun hän alkoi kertoa tarinaa siitä, kuinka Jack oli kerran paennut autiolta saarelta, minun mielenkiintoni kasvoi entisestään. Jack sen sijaan makaili maassa omahyväisenä, eikä näyttänyt kuuntelevan ollenkaan.

”Ja niin hän vietti matalikossa kolme päivää ja kolme yötä, jotta merenelävät tottuisivat häneen. Neljäntenä päivänä hän sitten nappasi kiinni kaksi merikilpikonnaa, sitoi ne yhteen lautaksi ja purjehti pois saarelta”, Gibbs päätti tarinansa.

    

Olin hölmistynyt. Miten muka Jack olisi voinut napata kiinni kaksi merikilpikonnaa? Tuossa tarinassa oli jotain pahasti vialla. Toisaalta en välittänyt esittää typeriä kysymyksiä, vaikka tarinaa olikin varmasti väritetty melkoisen paljon. Sen sijaan tartuin minulle tarjottuun rommipulloon ja join siitä pitkän kulauksen. Huomasin, ettei rommi enää maistunutkaan minusta niin kovin pahalta. Olin alkanut tottua sen makuun. Join vielä toisen kulauksen ja ojensin sitten pullon eteenpäin Johnille.

~o~

Makasin selälläni ja tuijotin kirkasta tähtitaivasta. Nuotio oli ajat sitten hiipunut punaiseksi hiillokseksi, ja melkein kaikki nukkuivat. Itse en kuitenkaan saanut unta. Olin aivan liian jännittynyt ja hiprakassa nukkuakseni. Lopulta päätin nousta ja tehdä pienen kävelyretken. En kuitenkaan ehtinyt pitkälle, kun tunsin jonkun tarttuvan käsivarteeni. Se oli vahtivuorossa oleva John.

”Minne sinä luulet meneväsi?” hän tivasi. Riuhtaisin käteni irti ja mulkaisin nuorukaista.

”Taisin juoda hieman liikaa rommia ja minun täytyy… No, kyllä sinä tiedät”, sanoin ja toivoin, että hän ymmärtäisi tarkoitukseni. John nyökkäsi virnistäen.

”Älä sitten mene liian pitkälle. En haluaisi lähteä etsimään sinua”, hän sanoi.

”En, en… Älä turhaan huolehdi”, tokaisin ja kävelin metsänreunaan.

    

Kiersin metsän kautta lammen toiselle rannalle aivan vesiputouksen lähelle. Riisuin saappaat ja sukat jaloistani ja istahdin veden rajaan. Heiluttelin varpaitani vedessä ja nautiskelin maisemasta. Kohotin katseeni taivaalle ja näin kuun kapean sirpin. Jostain syystä se sai minut hymyilemään.

    

Yhtäkkiä sain humalaisessa mielessäni loistavan idean. Irrotin sekä pistoolin että miekan vyöltäni. Sitten riisuin kaikki vaatteeni ja laskin ne mytyksi maahan. Astuin lammen veteen. Se oli melko viileää, ja ihoni nousi kananlihalle. Kävelin kuitenkin eteenpäin määrätietoisesti. En ollut uinut pitkään aikaan, ja nyt oli hyvä tilaisuus. Kukaan ei näkisi minua Karibian pimeässä yössä.

    

Kahlasin tarpeeksi syvälle ja pulahdin sitten veteen. Liu’uin viileässä vedessä eteenpäin ja nautin jokaisesta sekunnista. Sitten käännyin ympäri ja jäin kellumaan selälleni. Tuijotin kaunista tähtitaivasta ja tunsin olevani onnellinen. Olosuhteet huomioon ottaen elämäni ei voisi enää olla paremmalla tolalla. Vaikka merirosvon elämä oli toisinaan raskasta, olin oppinut pitämään siitä. Ja Jack oli ainoastaan helpottanut sopeutumista.

    

Kierähdin taas ympäri ja sukelsin veden alle. Vesi huuhtoi kuumottavia kasvojani suloisesti, ja päätin uida vesiputouksen taakse. Putouksen takana oli hämärää, mutta kaunista. Uin aivan kallioseinämän lähelle ja kosketin kädelläni sen karheaa pintaa. Sitten käännyin ympäri ja katsoin alas valuvaa vettä. Se vääristi takanaan olevan maiseman täysin, mutta näytti silti hurmaavalta.

    

Kun kokeilin laskea jalkojani pohjaan, huomasin lammen olevan yllättävän syvä. Vain varpaani hipaisivat sileää hiekkaa. Samassa tunsin jonkin puristuvan nilkkani ympärille. En ehtinyt edes kirkaista, kun minut kiskaistiin veden alle.

    

Paniikissa yritin saada jalkaani irti ja päästä takaisin pintaan. Veden alla en nähnyt mitään, ja keuhkojani poltti jo nyt. Yhtäkkiä ote nilkastani kuitenkin irtosi, ja potkin itseni pinnalle välittömästi. Joku nousi vierelleni.

”Jack!” huudahdin hiljaa. ”Oletko ihan ääliö? Olisin voinut hukkua!”

”Anteeksi, rakas. En voinut vastustaa kiusausta”, Jack sanoi ja arvasin hänen virnuilevan, vaikka en kunnolla nähnytkään hänen ilmettään.

    

Vasta siinä vaiheessa tajusin olevani aivan alasti. Kiitin luojaani, että vesiputouksen alla oli pimeää. Mutta kuinka kauan Jack oli myös ollut lammessa?

”Jack…” aloitin, mutta juuri samaan aikaan mies painoi huulensa omiani vasten, ja lauseeni jäi kesken.

    

Sillä hetkellä yksinkertaisesti unohdin kaiken muun. Painauduin Jackia vasten suudellen häntä intohimoisesti. Kiedoin käteni hänen kaulaansa ja vedin itseni aivan kiinni häneen. Siinä vaiheessa minulle selvisi, ettei hänelläkään ollut mitään yllään, mutta seikka ainoastaan lisäsi innostustani.

    

Tunsin Jackin käden liukuvan pitkin selkääni takapuoleni päälle. Toisen kätensä hän asetti yläselkäni päälle. Jack näykkäisi leukaani ja sai minut taivuttamaan kaulaani. Hän tarttui välittömästi tilaisuuteen ja suuteli sitä. Hengitin raskaasti, tämä tuntui melkein liian hyvältä.

    

Jack siirsi toisen käden rinnalleni, ja hänen sormensa alkoivat leikitellä kovettuneella nännillä. Huokaisin ääneen. Yhtäkkiä Jack nosti minut kevyesti syliinsä ja kulki vesiputouksen läpi. Hetken ihmettelin, mitä hän oikein aikoi, mutta se selvisi minulle, kun hän laski minut rantaveteen ja tuli viereeni makaamaan. Vedin hänet lähelleni ja suutelin häntä.

    

Jack painautui minuun, ja tunsin hänen kovettuneen elimensä reittäni vasten. Hän painoi jälleen toisen kätensä rinnalleni ja pyöritteli nänniä sormiensa välissä. Kohotin selkääni kaarelle. Jack irtautui suudelmastamme ja nappasi nännini suuhunsa imaisten sitä kevyesti. Huokaisin jälleen. Hän pyöritteli nänniä kielensä päällä ja näykkäisi sitten sitä hieman. Samalla hetkellä kuumat ja kylmät aallot kulkivat vuoron perään pitkin vartaloani.

    

Työnsin Jackin pois päältäni ja kaadoin hänet selälleen. Nousin istumaan hänen vatsansa päälle ja suutelin hänen kaulaansa samaan aikaan, kun hänen kätensä hyväilivät selkääni. Nappasin Jackin korvalehden huulieni väliin ja imaisin sitä. Kuulin hänen murahtavan pehmeästi, joten puraisin hänen korvalehteään kevyesti. Hänen hengityksensä kävi nopeammaksi, ja se innosti minua entisestään. Siirryin jälleen suutelemaan hänen kaulaansa hivuttautuen samalla pikku hiljaa alaspäin. Näykkäisin hänen nänniään samalla, kun käteni liukui pitkin hänen vatsaansa.

    

Käteni tavoitti hänen kovettuneen kalunsa, ja tartuin siihen tiukoin, mutta hellin ottein. Hetken liikuttelin kättäni edes takaisin, mutta kuullessani Jackin huokaukset en voinut vastustaa kiusausta. Hivuttauduin pois Jackin päältä hänen vierelleen ja otin hänen kalunsa suuhuni. Maistoin ensin sen päätä leikitellen kielelläni. Pyörittelin kieltäni terskan ympärillä aikani kiusaten Jackia, mutta lopulta otin suuhuni hänen elimestään niin paljon kuin vain pystyin. Ja miten nautinkaan hänen huokauksistaan ja maustaan. Olisin voinut itse laueta jo pelkästään niiden vuoksi.

    

Huomasin Jackin hengityksen käyvän turhan raskaaksi ja lopetin. Hän veti minut luoksensa ja tarttui käteeni. Yksitellen hän maistoi jokaista sormeani hitaasti ja nautiskellen. Sitten hän suuteli rannettani ja lähti tuskallisen hitaasti hivuttautumaan ylöspäin.

    

Jack liu’utti kieltään mahaani pitkin jättäen siihen märän vanan. Sitten hän otti jälleen toisen nänneistäni suuhunsa ja antoi kätensä vaeltaa alavatsalleni. Malttamattomana kohotin takapuoltani ja sain hänet naurahtamaan. Kiusoiteltuaan minua hetken hän päästi vihdoin kätensä liukumaan alemmas. Hetkessä hänen sormensa löysivät klitorikseni. Hän kosketti sitä kevyesti sormenpäällään pyöritellen. Tunne oli jotain aivan uskomatonta. Haukoin henkeäni, ja kun hän lopulta painoi kasvonsa haarojeni väliin ja nuolaisi minua ensimmäisen kerran, minun oli aivan pakko purra nyrkkiäni, etten olisi huutanut ääneen ja herättänyt kaikkia muita.

    

Jackin kielen kosketus oli kuin salamanisku. Se värisytti koko vartaloani, ja sai minut näkemään tähtiä. Huohotin ja purin nyrkkini melkein verille. Selkäni taipui kaarelle silkasta nautinnosta. Sitten vajosin matalaan veteen hengittäen syvään.

    

Jack palasi vierelleni ja suuteli huuliani. Saatoin maistaa oman makuni, enkä voinut olla hymyilemättä. Hetken kuluttua käänsin Jackin selälleen ja kapusin jälleen hänen päälleen. Tällä kertaa en kuitenkaan istunut hänen vatsansa päälle, vaan tunsin hänen elimensä uppoavan kosteaan ja turvonneeseen vakooni. Jack tarttui kiinni lanteistani ja painoi minua hitaasti alaspäin. Tunsin hänen täyttävän minut kokonaan ja inahdin jokaisella työnnöllä. Ensin keinuimme hitaasti, mutta pikku hiljaa vauhtimme kiihtyi. Jack täytti jokaisen sopukkani, ja aistin hänen kehonsa kaikilla soluillani kuin olisimme olleet yhtä.

    

Lämpö nousi vatsani pohjalta ylöspäin ja ravisutti sitten koko vartaloani. Selkäni taipui jälleen kaarelle ja tällä kertaa huohotin ääneen. Jack puristi lantiotani tiukemmin, ja tunsin hänen purkautuvan sisääni juuri samalla hetkellä, kun orgasmi räjähti minunkin sisälläni. Hengittäen raskaasti rojahdin Jackin syliin ja jäin makaamaan siihen. Hän kietoi kätensä turvallisesti ympärilleni ja silitteli niskaani. Halusin jäädä siihen loppuelämäkseni.