Ficcikirjasto

Päivä vaihtui iltaan Franin työskennellessä mikrofonin parissa. Balthier istui melkein koko ajan seuranaan, mitä nyt välillä poistui käymään ilmalaivan ulkopuolella. Nyt mies kuitenkin selosti vieralle, mitä oli saanut äidistään selville. Fran nyökytteli ja kuunteli miehen puhetta aidosti kiinnostuneena, mutta myös samalla helpottuneena siitä, ettei nuorukainen ollut enää yrittänyt lähestyä häntä.

Kummallista oli, ettei Franilla toisaalta ollut mitään sitä vastaan, että Balthier pyrki intensiivisesti hänen lähelleen, mutta toisaalta hän ei missään nimessä halunnut niin tapahtuvan. Suoraan sanottuna hän alkoi tuntea kasvavaa ärtymystä omasta epävarmuudestaan. Hän halusi päästää siitä irti, muttei uskonut pystyvänsä siihen.

Lopulta viera laski mikrofonin kädestään. Työskentelystä ei yksinkertaisesti tullut nyt yhtään mitään. Hän ei vain kyennyt keskittymään. Hänen mielensä karkasi koko ajan askaroimaan iltapäivän kohtaamiseen. Siihen, kuinka Balthier oli pyyhkäissyt lian pois hänen kasvoiltaan. Kosketus oli aiheuttanut väristyksen vatsanpohjassa. Franin teki mieli hymyillä, kun hän ajatteli lyhyttä hetkeä, mutta hän pakotti perusilmeen pysymään kasvoillaan.

Samassa Balthier tarttui Frania ranteesta. Viera kohotti katseensa miehen silmiin hyvin varovaisesti. Nuorukaisen katse näytti tummalta, mutta se saattoi hyvinkin johtua pimenevästä illasta ja siitä, ettei ohjaamossa ollut valoja.
”Fran?” miehen äänikin oli tumma.
”Niin?” Fran tunsi oman äänensä vapisevan hieman. Vatsassa oli taas kuplia, levottomia kuplia, jotka häiritsivät keskittymistä pahemman kerran.

Balthier ei sanonut mitään. Hän vaihtoi asentoa, nojautui lähemmäs Frania. Viera veti syvään henkeä, muttei liikahtanutkaan. Hänen mielensä laukkasi villiä vauhtia. Hän ei ollut mikään typerys, hän tiesi kyllä, mitä oli tapahtumassa. Hän ei vain tiennyt, miten siihen olisi pitänyt suhtautua.

Fran katseli, kuinka Balthier siirtyi oman penkkinsä reunalle ja nojautui sitten vieläkin lähemmäs. Lopulta viera painoi silmänsä kiinni ja jäi odottamaan. Hän huomasi hengityksensä tihenevän hieman, samalla tavoin kuin aiemminkin, kun Balthier oli ollut oikein lähellä ja hän oli aistinut miehen tuoksun.

Nuorukaisen kasvot olivat niin lähellä, että Fran saattoi tuntea tämän hengityksen ihoaan vasten. Balthierin nenä hipaisi vieran hitusen pystyä nenää, huulet olivat aivan lähellä, mutteivät kuitenkaan koskettaneet Franin huulia. Jännitys puristui palloksi vieran vatsanpohjaan. Hän puristi vapaalla kädellään penkin reunaa kuin saadakseen siitä turvaa.

Balthier ei liikahtanutkaan. Fran hengähti ja painoi sitten hätäisesti huulensa vasten miehen huulia. Ne olivat pehmeät ja maistuivat suolaisilta. Nopeaksi tarkoitettu suudelma syveni, kun nuorukainen päästi irti vieran ranteesta ja vei kätensä naisen ympärille vetääkseen tämän lähemmäs itseään. Franin oli pakko päästää irti penkin reunasta ja nojata kätensä Balthierin penkin selkänojan sivustaa vasten, ettei hän olisi pudonnut ohjaamon lattialle.

Pelko alkoi jyskyttää Franin takaraivossa, mutta hän pakottautui työntämään sen sivuun. Jos hän ei itse ollut varma, mitä oikeastaan halusi, niin hänen kehonsa kuitenkin tuntui tietävän sen varsin selvästi. Hänen aistinsa kertoivat, mistä oli kyse ja mitä tulisi tapahtua. Jos vain hän kykenisi unohtamaan pelkonsa, hän voisi aivan hyvin antautua niiden vietäviksi. Mitä menetettävää hänellä oli?

Sitä mukaa kun suudelma muuttui intensiivisemmäksi, pariskunnan asento kävi huomattavasti vaikeammaksi. Lopulta Balthier tarttui Franiin tiukasti ja veti tämän syliinsä. Vieran jalat jäivät edelleen hankalaan asentoon, mutta seikka ei mainittavasti häirinnyt kumpaistakaan.

Balthierin kädet painuivat voimakkaina Franin selkää vasten. Viera antoi omien käsiensä kulkea vapaasti. Ne hakeutuivat ensin nuorukaisen niskaan, kunnes sormet löysivät lyhyet, vaaleanruskeat hiukset ja ryhtyivät leikittelemään niillä. Tunne oli yllättävä, sillä Balthierin hiukset olivat karheat, eivätkä suloisen pehmeät, kuten Franin omat hiukset. Mitään vastenmielistä niissä ei kuitenkaan ollut, vain erilaista. Fran oli yhä vakuuttuneempi siitä, että ihmiset olivat kokonaisuudessaan karheampia ja karkeampia kuin vierat.

Viera kuuli nuorukaisen hymähtävän tyytyväisesti, kun hän veti tämän päätä lähemmäs itseään. Balthierin suudelma muuttui kovemmaksi ja vaativammaksi, mikä muistutti Frania jälleen siitä, että hän oli sisimmässään peloissaan. Viera kuitenkin piti kiinni päätöksestään voittaa pelkonsa, eikä työntänyt miestä kauemmas, vaikka olisi osittain halunnutkin tehdä niin.

Fran tunsi lämpöisten käsien hivuttautuvan hiljalleen hänen paitansa alle selkäpuolelta. Häntä värisytti. Balthier irrottautui suudelmasta vain siirtyäkseen suukottelemaan vieran leukapieltä. Franin hengitys kävi katkonaiseksi, kun hän taivutti kaulaansa tarjotakseen miehelle paremmat apajat. Kaikki tuntui yhtä aikaa luonnolliselta ja hirvittävältä.

Kädet tutkivat Franin selkänikamia. Ne kiipesivät hitaasti niitä pitkin ylöspäin, kunnes paita ei enää joustanut tarpeeksi. Silloin näppärät sormet lähtivät kulkemaan alaspäin tunnustellen naisen ihoa, nauttien siitä. Fran antoi omien käsiensä valua Balthierin niskaan ja siitä hartioille. Lihakset paidan alla tuntuivat vahvoilta ja voimakkailta. Niitä ei ollut kuitenkaan liikaa, vaan juuri sopivasti. Balthier oli selvästikin pitänyt huolta itsestään.

”Fran”, Balthier henkäisi vieran kaulaa vasten.
”Yhmm?” viera ynähti.
”Jos jatkamme tarpeeksi pitkälle, lopettaminen voi olla hyvin vaikeaa…”

Fran vetäytyi kauemmas nuoresta miehestä. Hän kääntyi parempaan asentoon pysytellen kuitenkin edelleen miehen sylissä. Hänen vartaloaan kuumotti ja puna tuntui selvästi kohoavan kohti poskia. Kaikki oli kovin hämmentävää. Sen enempää hänen kehonsa kuin hengityksensäkään ei tuntunut olevan enää hänen omassa hallinnassaan.
”Tiedän”, hän kuiskasi vapisevalla äänellä.

Balthierin kädet asettuivat pitelemään vieraa vyötäröltä. Hänen silmänsä olivat sumeat, kun hän kääntyi katsomaan Frania.
”Sinä pelkäät”, mies totesi. Fran nyökkäsi pienesti. ”Mitä?”

Fran käänsi katseensa pois. Sydän jyskytti hänen rintaansa vasten niin lujaa, että se teki kipeää.
”Pelkään, että… minuun sattuu… että lähdet pois, jos…” hän ei pystynyt täysin muotoilemaan pelkoaan sanoiksi. Kaikki oli selvää hänen päässään, mutta puhuminen tuntui liian vaikealta.

Balthier tarttui vieran leukaan ja pakotti tämän katsomaan itseään. ”Ensinnäkään, en ole menossa minnekään ja jos olenkin, otan sinut mukaan… jos vain haluat tulla.”
”Haluan”, Fran kuiskasi.
”Toiseksi, en aio satuttaa sinua millään tavalla. Osaan olla varovainen… ja voin lopettaa koska tahansa. Tosin se ei tule olemaan kovin helppoa, ei sinun seurassasi, mutta lupaan tehdä niin, jos sinusta siltä tuntuu.”

Fran oli pitkään hiljaa. Hän punnitsi Balthierin sanoja mielessään hyvin tarkasti. Hän halusi tosissaan uskoa miestä, mutta silti häntä pelotti. Sille hän ei voinut mitään.
”Haluatko kertoa, mitä sinulle on tapahtunut?” Balthier kysyi, kun toinen ei sanonut mitään. Fran puisteli nopeasti päätään. ”Ei sinun ole pakko.”
”Ehkä joskus… Ensin minun täytyy tietää, onko jotain muutakin”, viera sanoi. Kyyneleet pyrkivät hänen silmiinsä, mutta hän sai pidettyä ne sisällään.
”Toivottavasti voin jotenkin vastata siihen kysymykseen.”
”Yhdellä tavalla…” Fran kuiskasi niin hiljaa, että sanat tuskin kuuluivat.

Balthier nyökkäsi hitaasti. Hän vei toisen kätensä vieran polvitaipeiden alle ja taiteili naisen vaivalloisesti syliinsä. Vielä vaikeampaa oli nousta penkistä, mutta onnistui sekin lopulta parin epäonnistuneen yrityksen jälkeen. Kun Balthier horjahti uhkaavasti, Fran päästi pelästyneen vinkaisun ja kietoi kätensä tiukasti miehen kaulaan, mikä sopi nuorukaiselle paremmin kuin hyvin.

Vaikka aikaa kuluikin tovi, Balthier sai lopulta kuljetettua Franin lyhyen matkan päähän piskuiseen hyttiin. Hän laski naisen ensin omalle sängylleen ja pamautti sitten Franin sängyn seinää vasten. Viera säpsähti kovaa ääntä, mutta hymyili miehelle kuitenkin varovaisesti. Hänen vatsanpohjassaan kummitteli kutittava tunne, joka muuttui hiljalleen lämmöksi.

Fran makasi selällään ja katseli Balthierin lähestyviä kasvoja. Hän sulki silmänsä samalla hetkellä, kun mies suuteli häntä. Fran vastasi suudelmaan ja päätti antaa tunteidensa viedä hänet mukanaan. Kaipa hän voisi ottaa tämän yhden riskin. Jos sitten kävisi huonosti, ei hänen tarvitsisi enää myöhemmin riskeerata mitään.

Balthierin käsi livahti hitaasti vieran vatsalle ja tarttui tämän paidan reunaan. Mies suuteli naisen huulia vielä hetken, mutta lähti sitten hivuttautumaan alemmas tutkien huulillaan matkalla Franin leukaa ja hetken päästä kaulakuoppaa. Samaan aikaan hänen kätensä vetivät paidan ohutta kangasta ylöspäin. Vaistonvaraisesti Fran ryhtyi mukailemaan miehen liikkeitä helpottaakseen tämän urakkaa. Sitten hän tajusi, että voisi tehdä jotain vieläkin parempaa.

Viera kohotti omat kätensä ja tarttui niillä Balthierin paidan helmaan. Nuorukainen virnisti leveästi ja nosti omat kätensä yksi kerrallaan ylös, jolloin Fran pääsi helposti vetämään paidan hänen päältään.

Balthierin paita putosi lattialle. Mies kumartui uudestaan vieran puoleen. Hänen kätensä hivuttivat hiljalleen Franin paitaa vatsan yli. Rintojen kohdalla hänen liikkeensä kuitenkin pysähtyi. Hän kohotti katseensa suoraan Franin silmiin, joiden pupillit olivat laajenneet niin, että punaista näkyi tuskin lainkaan.

Vaikka Frania pelotti, Balthierin katse toi viestin turvallisuudesta. Nuorukainen aikoi pitää sanansa, eikä tekisi mitään vieran tahdonvastaista tänä yönä… eikä muulloinkaan. Fran nyökkäsi miehelle ja nousi sitten istumaan, jotta tämä saattoi riisua paidan hänen yltään helpommin.

Fran veti syvään henkeä. Ensimmäistä kertaa joku miespuolinen katseli hänen alastonta yläruumistaan luvallisesti. Tunne oli hämmentävä. Frania nolotti, mutta samaan aikaan hän halusi olla juuri sellaisena, aitona, juuri tämän miehen edessä. Sitä paitsi Balthierin kasvoilla oli ilme, joka kertoi näyn miellyttävän häntä mitä suuremmissa määrin.

Nuorukainen siirtyi lähemmäs vieraa. Hän laski oikean kätensä Franin vasemmalle olkapäälle varoen hiljalleen arpeutuvaa haavaa. Fran säpsähti lämpöisen käden kosketusta, vaikkei häntä sattunutkaan.

Balthier piti nyt katseensa Franin silmissä, vaikka se näytti tuottavan hänelle vaikeuksia. Samaan aikaan hän lähti kuljettamaan kättään alaspäin. Hän tarkkaili vieran ilmeitä, joten Fran tiesi, että hänen tarvitsisi vain puistella päätään ja Balthier ei enää etenisi. Miehestä näki, että lopettaminen kesken kaiken olisi hänelle hyvin vaikeaa, mutta Fran luotti nuorukaisen lupaukseen.

Kun Balthierin lämmin käsi saavutti Franin pienen rinnan, viera painoi silmänsä kiinni. Hän hengitti raskaasti ja tunnusteli omia tuntemuksiaan. Lämpöinen kosketus ei tuntunut lainkaan pahalta. Balthierin sormet hivelivät Franin rinnan ihoa hellästi. Viera tunsi, kuinka kosketus sai nännin nousemaan koholleen.

Balthier painoi kätensä rintaa vasten ja ryhtyi tekemään kevyttä, hierovaa liikettä. Hankaus sai Franin vetämään syvään henkeä. Tunne oli hämmentävä ja kiehtova. Viera tajusi haluavansa enemmän. Hän ei olisi ikinä uskonut pystyvänsä nauttimaan tällä tavoin miehen kosketuksesta.

Mies kietoi vapaan kätensä Franin ympärille kuin pitääkseen naista paikoillaan. Hän tutki tämän rintaa tarkasti sormillaan irrottamatta hetkeksikään katsettaan vieran kasvoista. Fran tunsi, kuinka hänen huulensa raottuivat ja hetken päästä voihkaus karkasi kuin itsestään.

Samassa viera koki aivan uuden tuntemuksen. Pehmeät huulet puristautuivat hänen kovettuneen nänninsä ympärille ja imaisivat hellästi. Fran räväytti silmänsä auki, eikä tavoittanut enää Balthierin katsetta hämärässä hytissä. Sen sijaan hän näki miehen ruskeat hiukset ja tunsi miehen huulien pehmeän imun sekä leikittelevän kielen.

Lopulta Fran päätti, ettei uudessa kokemuksessa ollut mitään pahaa, ja sulki silmänsä uudestaan. Balthier painoi hänet makuulle sängylle ja asettui hänen viereensä. Viera saattoi helposti aistia miehestä huokuvan lämmön.

Balthierin käsi vaelsi pitkin Franin litteää vatsaa samalla, kun huulet yhä leikittelivät nännillä yhdessä kielen kanssa.  Miehen sormenpäät olivat karheat, mikä kieli fyysisen työn teosta, vaikka hänen syntyperänsä olikin aatelinen. Ne eivät kuitenkaan tuntuneet lainkaan vastenmielisiltä, päinvastoin.

Fran piti silmänsä kiinni, sillä siten tilanne tuntui hänestä turvallisemmalta. Balthierin käsi tavoitti hänen housujensa vyötärön. Mies suukotti hänen nänniään vielä kerran kevyesti, mutta tarttui sitten toisellakin kädellään housuihin ja ryhtyi vetämään niitä alaspäin.

Vaistomaisesti viera kohotti takapuoltaan ja tunsi, kuin Balthier kiskoi pienen vaatekappaleen hänen yltään. Alastomuuden tunne sai naisen kasvot muuttumaan kuumiksi punastumisesta. Hän tiedosti olevansa äärimmäisen jännittynyt ja jossain määrin pelokaskin, mutta kuitenkin hän halusi tilanteen jatkuvan. Hänestä Balthier vaikutti turvalliselta ja luotettavalta, vaikka oli mies ja ihminen.

Balthierin käsi siirtyi takaisin hyväilemään Franin vatsaa. Mies ei pitänyt minkäänlaista kiirettä, vaan keskittyi jokaiseen kosketukseen kuin juuri se hipaisu olisi ollut kaikkein tärkein. Hänen rauhallisuudestaan huolimatta Fran aisti hänessä levottomuutta. Kenties mies olisi halunnut edetä nopeammin, mutta pidätteli itseään vieran takia. Ajatus tuntui Franista mukavalta, vaikka hän epäili, ettei Balthierin itsehillintä kestäisi loputtomiin.

Miehen sormet liukuivat alemmas vieran vatsalla. Nainen jännittyi, mutta ei tehnyt elettäkään estääkseen nuorukaista. Hän oli päättänyt katsoa tämän tarinan loppuun asti, vaikka se sitten päättyisi kyyneliin. Joskus oli pakko ottaa riskejä. Miksei siis nyt, kun hetki tuntui täydellisen oikealta?

Fran pidätti hengitystään sormenpäiden tavoittaessa hänen valkoiset, pehmeät karvansa. Balthier nyppäisi niitä leikkisästi, mutta jatkoi saman tien vielä hieman alemmas.

Vieran mielessä välähti kuva synkeän vihreästä metsästä. Hetken ajan hän tunsi karhean puunrungon selkäänsä vasten ja sisälleen väkisin työntyvät, tuskaa ja kipua tuottavat sormet. Mielikuva sai hänen kehonsa tärisemään siitäkin huolimatta, että hän oli jo viidenkymmenen vuoden ajan yrittänyt työntää sen pois mielestään.

”Ihan rauhallisesti. En minä aio satuttaa sinua”, Balthierin kuiskaava ääni tunkeutui Franin muistojen lävitse. Niin, tämä mies ei aikonut toimia samalla tavoin kuin edellinen. Fran voisi koska tahansa sanoa ei, ja Balthier lopettaisi siihen paikkaan.

Viera veti syvään henkeä ja sai itsensä rentoutumaan edes vähän. Mitään pelättäväähän ei ollut. Balthierin pysähtyneet sormet liikahtivat uudelleen ja ryhtyivät varovaisesti tutkimaan Franin herkimpiä paikkoja. Viera tunsi miehen katseen kasvoillaan ja arvasi tämän tarkkailevan hänen reaktioitaan. Toisaalta oli hyvä, että mies oli kiinnostunut niistä, mutta toisaalta Fran tunsi olonsa kiusaantuneeksi toisen katseesta.

Balthier ei työntänyt sormiaan suoraan Franin sisälle, niin kuin viera oli olettanut. Sen sijaan mies liikutteli niitä edestakaisin ja pysähtyi silloin tällöin tutkailemaan yksittäistä kohtaa tarkemmin. Franin hengitys tasaantui alkuun ja hän saattoi rentoutua aidosti, kun hän ei tuntenutkaan kipua, jota oli odottanut.

Pikku hiljaa Balthierin kosketukset alkoivat keskittyä yhä useammin samaan kohtaan. Fran huomasi kehonsa reagoivan miehen sormien liikkeeseen. Hänen hengityksensä kiihtyi jälleen ja hän tunsi kasvavaa halua kohottaa takapuoltaan, edes pikkuisen, saadakseen Balthierin sormet hieman lähemmäs herkkää kohtaa.

Kosketus tuntui hyvältä ja sai Franin vatsanpohjassa aikaan pieniä nipistyksiä. Tunne oli yhtä aikaa jännittävä, pelottava ja kiihottava. Siitä oli vaikea saada otetta, sillä se oli kokonaisvaltainen ja sumensi ajattelukyvyn. Viera koki olevansa äärimmäisen haavoittuvassa tilassa, mutta samaan aikaan hän halusi kuitenkin antautua tuolle tilalle. Hän tiesi sen olevan vaarallista. Vaara kuitenkin kiehtoi häntä nyt enemmän kuin pelotti.

Balthierin hellät, mutta voimakkaat kosketukset saivat Franin kostumaan. Tämäkin tuntemus oli vieralle uusi ja hämmentävä. Kostumisen seurauksena miehen sormet pääsivät kuitenkin liukumaan helpommin ja tunne ainoastaan parani.

Vaistomaisesti Fran tarttui lakanaan pitkillä sormillaan ja ruttasi osan kankaasta nyrkkiinsä. Hän kohotti takamustaan tunteakseen Balthierin kosketuksen voimakkaammin. Toisaalta hän ei pystynyt antautumaan uusille tuntemuksille täydellisesti. Kokemus oli erilainen aiempiin verrattuna, mutta silti hän säilytti pienen varautuneisuuden koko ajan, eikä kyennyt täysin rentoutumaan. Joka tapauksessa Balthierin kosketus tuntui hyvältä ja sai Franin nauttimaan olostaan.

Hyvä tunne kasvoi kasvamistaan vieran vatsanpohjassa. Se aiheutti kuumotusta koko kehossa ja sai lihakset nytkähtelemään aika ajoin. Vieran hengitys kävi kovin kiivaaksi, eikä hän voinut olla voihkaisematta aika ajoin. Yllättäen hänestä alkoi myös tuntua, että hän saattaisi haluta jotain sisälleen. Sellaista hän ei ollut koskaan aiemmin ajatellut.

Ajatus sai vieran kohottelemaan takapuoltaan yhä innokkaammin. Hän nosti toisen kätensä ja hipaisi sillä Balthierin hartiaa. Vaikka silmien pitäminen kiinni oli tuntunut turvalliselta, hän pakottautui nyt avaamaan ne nähdäkseen nuorenmiehen. Balthierin katse oli kiinnittynyt hänen kasvoihinsa.

Fran tuijotti pitkän aikaa miestä suoraan silmiin. Hän ei osannut muodostaa sanoja kuvaamaan tarvettaan, haluaan, sillä mikä tahansa lausahdus tuntui liian kömpelöltä tai typerältä. Hän vain hyväili kädellään Balthierin käsivartta ja katseli miestä. Hän ei tiennyt, mitä muuta olisi voinut tehdä.

Balthier ratkaisi ongelman avaamalla vyönsä ja sitten housunsa. Hyvin nopeasti hän oli kiskonut housunsa pois ja pudottanut ne kasan päällimmäiseksi lattialle. Fran olisi halunnut painaa silmänsä uudelleen kiinni, mutta pakottautui kuitenkin pitämään ne auki. Ei hän voinut pelätä alastoman miehen näkemistä. Sehän oli täysin naurettavaa. Ei ollut normaalia kohdata pelottomasti mikä tahansa vastaantuleva hirviö, mutta pelätä kuollakseen, kun oli samassa sängyssä alastoman miehen kanssa.

Jännittyneenä Fran antoi katseensa kulkea pitkin Balthierin vartaloa. Huoneessa oli hämärää, melkein pimeää jo, mutta viera erotti miehen varmasti selvemmin kuin tämä hänet. Fran oli jo aiemmin noteerannut Balthierin hyvin muodostuneet vatsalihakset, joten nyt hänen katseensa hakeutui alemmas. Hän ei voinut ymmärtää, miksi katseleminen oli hänelle niin vaikeaa, kun Balthier saattoi täysin vaivaantumatta katsella häntä pitkänkin aikaa.

Miehen navan alta lähti vaaleanruskea karvoitus, joka leveni hiljalleen. Balthierin maatessa kyljellään Franin vieressä viera kosketti karvoitusta varovaisesti. Sekin oli karheampaa kuin hänen omansa. Viera siirsi tärisevän kätensä miehen lantiolle, sillä hän ei missään nimessä uskaltanut viedä sitä enää alemmas. Vilkaisematta hän ei silti voinut olla.

Kovettunut elin oli suurempi kuin viera oli odottanut. Totta kai hänkin oli kuullut, mitä miehet näyttivät alasti, hän oli jopa nähnyt yhden piirretyn kuvan. Se ei ollut kuitenkaan vastannut todellisuutta. Tosin miehet olivat ulkoisesti muutenkin erilaisia, joten miksei myös tässä suhteessa.

Fran nielaisi ja käänsi katseensa hyvin nopeasti toisaalle. Etäisesti hän kuuli Balthierin naurahtavan hiljaa. Mielessään viera pohti, miltä mies mahtaisi tuntua. Jos toisen miehen sormetkin olivat sattuneet, niin…

”Pelotanko minä sinua?” Balthier kysyi. Hänen äänensä oli nyt käheämpi kuin aiemmin. Fran vilkaisi miestä syrjäsilmällä ja nyökkäsi sitten.
”Ehkä vähän…”
”Lupaan olla varovainen.”

Balthier painautui Franin kylkeä vasten, jolloin viera saattoi selvästi tuntea hänen miehuutensa. Mies silitteli vieran vatsaa hellästi, mutta kohotti sitten kätensä ja tarttui Frania leuasta. Hän käänsi naisen kasvot itseensä päin.
”Sinulla ei ole mitään hätää”, hän kuiskasi ja painoi huulensa naisen huulia vasten.

Suudelma oli hellä ja rauhoittava, eikä Fran voinut olla vastaamatta siihen. Balthier irrotti otteensa hänen leuastaan ja vei kätensä uudestaan vieran vatsalle ja antoi sen sitten liukua hitaasti alaspäin. Hiljalleen nainen rentoutui ja pystyi jälleen nauttimaan hänen kosketuksistaan samalla tavoin kuin aiemminkin.

Pitkän ajan kuluttua Balthier irrottautui suudelmasta. Hän katsoi Frania silmiin samaan aikaan, kun työnsi kädellään vieran jalat kauemmas toisistaan. Lupaa kysymättä hän asettui niiden väliin, muttei irrottanut katsekontaktia. Lopulta Fran sulki silmänsä tietämättä kunnolla, mitä odottaa.

”Saanko?” Balthier kysyi raskaalla äänellä. Fran tyytyi nyökkäämään, sillä hän tiesi, että hänen äänensä olisi särkynyt, jos hän olisi yrittänyt puhua. Hän asetteli jalkansa hieman parempaan asentoon, eikä voinut olla muistelematta opastuksia, jotka vanhemmat papittaret olivat lisääntyjäkokelaille antaneet vuosikymmeniä sitten.

”Maatkaa vain hiljaa paikoillanne. Se voi sattua aluksi hieman, mutta kipu menee ohitse. Muutaman minuutin kuluttua koko tapahtuma on ohi ja voitte poistua paikalta. Kolmen päivän aikana on hyvä paritella mahdollisimman monen miehen kanssa, jotta varmasti tulette kantaviksi.”

Kipu ei ollut viiltävä, mutta se tuntui silti selvästi. Franin selkä jännittyi hetkeksi. Kipu hellitti, kun Balthier vetäytyi kauemmas, mutta palasi, kun mies työntyi uudestaan hänen sisälleen. Muutaman työnnön jälkeen kipu kuitenkin katosi. Fran oli luullut, että se olisi pahempaa kuin taistelussa saatu haava.

Viera raotti silmiään ja asetti kätensä Balthierin olkapäille. Miehen katse näytti sumealta ja keskittyneeltä. Franin mielestä hän oli sen näköinen kuin hänen itsehillintänsä voisi pettää minä hetkenä hyvänsä.

Balthierin työntöihin tuli koko ajan enemmän voimaa ja niiden tahti kiihtyi. Fran ei tiennyt, miten tilanteeseen olisi pitänyt suhtautua. Häneen ei sattunut enää, mutta tuntui siltä kuin hänen sisällään olisi ollut jotain ylimääräistä. Tietyllä tavalla hän kuitenkin piti tuosta tuntemuksesta.

Fran sulki silmänsä uudelleen ja keskittyi tutkimaan uutta kokemusta. Hän puristi pitkillä sormillaan Balthierin olkapäitä ja huomasi vaistomaisesti eläytyvänsä miehen liikkeisiin. Ohje pelkästään paikallaan makaamisesta haihtui hänen mielestään, eikä hän enää ajatellut menneisyyttään. Joskus oli parempi keskittyä hetkeen.