Ficcikirjasto

Sakelasini putosi räsähtäen lattialle. Kohotin oikean jalkani ja vetäisin tikarin pitkävartisen sandaalini varresta. Painoin terän vasten Deidaran kaulaa. Mies pysähtyi välittömästi ja tarttui kädellään omaani. Katseemme kohtasivat, eikä kumpikaan liikkunut.

”Tehdäänpä säännöt selviksi”, ärähdin. ”Kukaan ei koske minuun, ellen salli sitä. Kukaan ei yritä dominoida minua, ellen erikseen pyydä sitä. Jos tätä leikkiä lähdetään leikkimään, minä olen johtaja.”
”Ei nainen voi olla, un”, mies protestoi. Se oli harvinaista. Useimmiten miehille sopi varsin hyvin, että nainen tarjoutui aktiivisemmaksi osapuoleksi. Sellainen käytös oli naisilta harvinaista ja jostain syystä monet miehet fantasioivat sängyssä aktiivisista ja hieman dominoivista naisista. Jostain käsittämättömästä syystä Deidara ei ilmeisesti kuulunut tähän kastiin.. tai sitten hän oli vain toivottoman itsepäinen.
”Tasan voi. Minä en pidä päällekäyvistä miehistä”, sanoin suoraan.
”Ja minä en päästä ketään niskan päälle.”
”Sitten meillä on ongelma.”

Tuijotimme toisiamme huonosti valaistussa huoneessa. Ikkunan takana ilta oli jo ehtinyt pimentyä. Tunsin kivun vihlovan kärsinyttä olkapäätäni, mutta yritin työntää tunteen sivuun. Sen taustalla poltteli hyvin erilainen tunne. Vatsassani kiersi, mutta ei huonolla tavalla. Minun oli sisäisesti lämmin, vaikka ihoni oli kananlihalla. Itse asiassa sisimmässäni poltteli, kihisi ja kupli.

Taivas tiesi, että minä tarvitsin kunnon panon.

Et tasan tarvitse! Et ainakaan häneltä!

Hiljaa!

Katso nyt tuota irstasta ilmettä. Minä en pidä hänestä.

Hän on hyvännäköinen ja lihaksikas.

Entä sitten? Hän ei ole Itachi!

Ja hyvä niin! En halua edes koskea siihen mieheen!

Valehtelet!

Kieltäydyin kuuntelemasta alitajuntani mekastusta. Tämä oli minun tilaisuuteni. Ilmeisesti olin arvioinut Deidaran väärin ja niin kai oli moni muukin. Hänestä paistoi jotenkin se, että hän olisi ollut homo, mutta toisinaan ensivaikutelma petti ja pahasti. Harva homo kouri naisen takamusta sillä tavoin kuin hän oli kourinut minun.

Vedin tikarin pois blondin kaulalta. Sujautin sen takaisin tuppeensa ja potkin sandaalini lattialle. Deidara laski oman lasinsa yöpöydälle. Mies vilkaisi siruja lattialla, muttei puuttunut niihin.
”Rakkaus on iso pamaus, un”, hän totesi katselleessaan sotkua.
”Ei vedetä rakkautta tähän”, tuhahdin hänelle. Tämä juttu oli puhdasta fysiikkaa. Tunteita oli aivan turha sotkea kuvioon mukaan. Sitä paitsi en edes tuntenut blondia kohtaan mitään, eikä hän voinut tuntea minua kohtaan. Olimme tavanneet toisemme liian vähän aikaa sitten, että mitään todellista olisi voinut syntyä välillemme.

Paitsi tietysti helvetinmoinen fyysinen vetovoima, joka kupli sisälläni koko ajan vain enemmän. Deidaran täytyi vaistota se myös. Me halusimme toisiamme. Niin oli ollut ensihetkestä asti. Ongelma vain oli, että osasimme myös ärsyttää toisemme hengiltä ilman, että kumpikaan sanoi edes yhtään mitään.

”Kunhan sanoin”, blondi hymähti ja kohautti olkapäitään. Tyrkkäsin miehen selälleen sängylle ja istahdin kevyesti hänen lantionsa päälle. Hän sai nyt luvan opetella pitämään minun tyylistäni. Testatkoon omaansa muihin naisiin.. tai miehiin, ihan miten vain.

Laskin kyynärvarteni patjaa vasten molemmin puolin miehen päätä. Olkapäässä tuntui jälleen ikävä kivun väläys, mutta työnsin sen mieleni perukoille. Joskus piti vain yrittää olla huomioimatta tuollaisia pikkuseikkoja. Tartuin oikealla kädelläni miehen hiuksia sitovaan ponnariin ja vedin sen irti. Otsasuojus seurasi ponnarin perässä, ennen kuin painoin huuleni hänen huuliaan vasten.

Huomioni kiinnittyi kameraan, joka peitti miehen toisen silmän. En kuitenkaan esittänyt kysymyksiä siitä. Voisin kysellä myöhemminkin, jos välttämättä haluaisin. Deidara oli suuren luokan rikollinen. Hänellä oli oikeus olla omituinen. Toisin sanoen kameralle oli hyvin todennäköisesti olemassa hyvä selitys, joka ei kuulunut minulle.

Ei varmasti mennyt sekuntiakaan, kun Deidaran kädet olivat lähteneet omille teilleen. Ne liukuivat alas selkääni, tarttuivat luvatta paidan helmaan ja lähtivät kiskomaan sitä ylöspäin. Annoin hänen kiskoa paidan kainaloihini saakka, ennen kuin irtauduin suudelmasta.

Kohottauduin hieman, kun mies veti paidan pois päältäni. Vaatekappale lensi lattialle. Tunsin katseen pysähtyvän vartaloni vasemmalle puolelle hieman pidemmäksi aikaa kuin oli normaalia. Harva mies jäi tuijottamaan naisen kylkeä, kun tarjolla oli ohuiden liivien peittämät rinnat. Tosin kovin pienet sellaiset, mutta rinnat kuitenkin, sanoi Kisame-san mitä hyvänsä.

Deidara ei onneksi esittänyt kysymyksiä, vaan vei kätensä uudestaan selkäni taakse. Rintaliivien hakaset aukesivat sen verran näppärästi, ettei hän voinut olla ensimmäistä kertaa tekemisissä naisen kanssa. Siitä saattoi päätellä, etteivät homopuheet voineet ainakaan täysin paikkaansa pitää.

Annoin blondin heittää liivitkin lattialle. Aloin hyvää vauhtia päästä tunnelmaan mukaan. Hivuttauduin hieman alemmas istumapaikaltani ja tunsin selvästi, että hänkin oli pelin hengessä jo kiinni. Kun tartuin miehen paidan helmaan, hän kohottautui kiltisti. Soin hänelle pienen hymyn, ennen kuin kiskoin paidan hänen päältään.

Mies heittäytyi takaisin selälleen. Ilmeisesti hän piti sittenkin tarjoamastani mahdollisuudesta. En kuitenkaan ollut niin idiootti, että olisin yrittänyt sitoa häntä tai mitään. Sen sijaan annoin katseeni valua alaspäin pitkin hänen kaulaansa. Ei mennyt kauaakaan, kun se jo pysähtyi blondin vasemman rintalihaksen kohdalle.

Siinä oli luultavasti omituisin tatuointi, jonka olin koskaan nähnyt. Olin kyllä nähnyt jos jonkinlaista kuvaa, mutta tässä oli erikoista se, että sen keskellä näytti olevan viilto tai arpi, jonka reunoille ei ollut syntynyt uutta kudosta. Se oli parantunut aukinaiseksi, mutta oli kuitenkin tikattu kiinni paksulla, selvästi erottuvalla langalla. Aivan kuin mies olisi halunnut katsojan huomion kiinnittyvän tikkauksiin.

”Eikö olekin tyylikäs, un?” mies nauroi.
”No ei”, tuhahdin.

Seuraavassa hetkessä tajusin, että minut oli heitetty vatsalleni sängylle. Ilmat pamahtivat ulos keuhkoistani ja jouduin haukkomaan happea. Tunsin Deidaran painautuvan selkääni vasten. Hänen kielensä liukui kaulallani ja sipaisi nopeasti korvalehteäni. Kädet painoivat omani patjaa vasten.

”Jonkun pitäisi opettaa sinulle tapoja, nainen”, blondi kuiskasi korvaani.
”Niinhän sitä sanotaan”, ärähdin hänelle. Hän oli minua painavampi ja selkeästi vahvempi, mutta jos kerran kohteeni ja Kisame-san olivat sitä mieltä, ettei hän ollut hyvä lähitaistelussa, hän ei voinut missään nimessä pärjätä minulle. Toisaalta kehoni huusi jo niin paljon helpotuksen puolesta, etten todellakaan halunnut piestä häntä henkihieveriin.

Kieli liukui kaulallani saaden minut hengittämään raskaammin. Deidaran lantio painautui takapuoltani vasten. Kohotin lantiotani hieman. Kuuma henkäys pyyhkäisi ihoani, kun mies huokaisi raskaasti. Virnistin itsekseni ja jatkoin lantioni keikuttamista. Hyvin pian Deidara painautui entistä tiiviimmin minua vasten. Hänen ihonsa tuntui viileältä omaani vasten.

”Sinähän käyt kuumana, un”, mies naureskeli korvani juuressa.
”Olen kuumeessa, älä suotta kuvittele itsestäsi liikoja”, puuskahdin. Mieleeni hiipi väkisinkin, että lausahduksessani saattoi olla valitettavan paljon perää. Oloni ei ollut paras mahdollinen, mutta halusin siitä huolimatta ottaa hetkestä kaiken irti. Aivan sama, vaikka minulle olisi nousemassa kuumetta, minun oli saatava parrua.
”Sinä olet ärsyttävin nainen, jonka olen tavannut”, mies huomautti. Hän kohottautui päältäni ja tarttui housujeni vyötäröön.  Kohotin lantiotani taas, tällä kertaa helpottaakseni hänen toimiaan.
”Tunne on molemminpuolinen”, vastasin blondille samalla, kun nostin jalkojani. Kun housut olivat liittyneet muiden lattialla lojuvien vaatekappaleiden seuraan, kierähdin selälleni.

Deidara katseli minua melko hyväksyvästi siihen nähden, että olin hänen mielestään niin silmittömän ärsyttävä. Mutta oliko tuo ihmekään? Hänenkin ulkonäkönsä miellytti minua hyvin paljon. Erityisesti pidin hänen hiuksistaan. Jostain syystä pitkät hiukset miehellä olivat aina viehättäneet minua suunnattomasti. Eivät ne tietenkään kaikille sopineet, esimerkiksi Kisame-sanille eivät todellakaan, mutta joillakuilla ne näyttivät suunnattoman seksikkäiltä. Blondi oli hyvä esimerkki tästä faktasta.

Olin aikeissa nousta ja repiä hänen housunsa pois kostoksi omistani, mutten ehtinyt, sillä hän hankkiutui niistä itse eroon. Mustat bokserit korostivat hänen vaaleaa ihoaan ja olivat juuri sopivan tiukat. Ne eivät jättäneet paljon arvailun varaan, ja minun oli myönnettävä, että pidin näkemästäni. Se lupasi kunnon kyytiä.

Nousin polvilleni sängylle ja kiedoin käteni Deidaran kaulaan. Painauduin hänen viileää rintaansa vasten. Viileys tuntui hyvältä, se kompensoi oman ihoni hehkua.  Miehen kädet kietoutuivat ympärilleni samalla hetkellä, kun huulemme yhtyivät rajuun suudelmaan. Sain hänen hiuksiaan suuhuni ja vetäydyin hetkeksi kauemmas saadakseni ne pois tieltä. Pitkissä hiuksissa oli huonotkin puolensa.

Painoin uudestaan huuleni hänen huuliaan vasten. Kieli ilmestyi kokeilevasti niitä vasten. Raotin huuliani ja päästin sen tutkimaan suutani. Tunsin, kuinka miehen toinen käsi liukui alas selkääni, tavoitti alushousujen vyötärön ja livahti lupaa kyselemättä niiden alle. Yleensä en olisi sallinut noin aktiivista käytöstä mieheltä, mutta tajusin, että Deidaran kanssa minun oli tehtävä kompromissi, jos halusin ylipäätään mitään.

Tunsin jonkin kostean liukuvan pitkin toista pakaraani. Tunne oli niin omituinen, että vetäydyin suudelmasta ja vilkaisin hieman ylemmäs tavoittaakseni Deidaran katseen. Miehen kasvoille nousi hyvin irstas virnistys. Hän toi vapaan kätensä selkäni takaa ja näytti kämmenensä minulle. Siihen avautui suu, jonka hampaiden välistä livahti esiin kieli.

Henkäisin voimakkaasti, kun toisessa kädessä oleva kieli lipui pakaraltani alemmas. Blondin virnistys leveni entisestään. Se mies oli yllätyksiä täynnä. Tätä en olisi arvannut, vaikka olisin yrittänyt.

Deidara vaihtoi asentoa ja siirsi kätensä etupuolelleni. Vinkaisin hampaideni välistä, kun nautinto pakotti vartaloni kaarelle. Mies tarttui minusta kunnolla vapaalla kädellään. Sormeni haroivat hetken tyhjää, kunnes puristautuivat tiukasti hänen ihoaan vasten.

Kieli liikkui uskomattoman taitavasti. Unohdin tarkkailla blondin virnettä, mutta saatoin kyllä kuvitella sen leviävän sitä mukaa, kun huohotukseni kävi kuuluvammaksi. Todennäköisesti minusta ei ollut hetkeen lähtenyt niin paljon ääntä kuin silloin. Painauduin kiinni Deidaraan tajuamatta ympäristöäni enää ollenkaan. Tunne oli liian kokonaisvaltainen, liian järisyttävä. Se räjäytti jotain sisälläni ja sytytti minut tuleen.

Päässäni pimeni hetkellisesti. Tajusin täriseväni kauttaaltaan, kun ylivoimainen tunne pyyhkäisi ylitseni. Ripustauduin ensin Deidaraan ja lysähdin sitten häntä vasten haukkoen henkeä. Tunsin etäisesti miehen vetävän käden housuistani. Jalkani tärisivät holtittomasti. Jos blondi ei olisi pidellyt minusta kiinni, olisin rojahtanut saman tien sängylle.

Mies laski minut alas yllättävän varovasti. Hän veti melkoisen märät alushousut pois päältäni ja viskasi ne luultavasti jonnekin. Raotin silmiäni ja jäin katselemaan hänen toimiaan. Hänen rintakehänsä kohoili kuin hän olisi itse ollut hengästynyt.

Seurasin luomieni raosta, kuinka Deidaran omat bokserit saivat kyytiä. Hymyilin pienesti silmieni eteen aukeavalle näylle. Kyllä vain, näkemäni miellytti minua. Arveluni eivät olleet menneet ollenkaan väärin.

Blondi kurotti kätensä lattialle ja nosti housunsa sieltä. Hänen kätensä livahti niiden taskuun ja haki selvästi jotain. Hymyilin leveämmin. Minun ei siis tarvitsisi huomauttaa asiasta. Jopa rikollisista löytyi vastuullisia tapauksia. Deidarasta löytyi sittenkin ulkonäön lisäksi yksi piirre, josta pidin. Se oli yllättävää, mutta varsin positiivista.

Hetken päästä mies oli jo kapuamassa päälleni. Painoin nopeasti käteni hänen rintaansa vasten. Sininen silmä kohtasi hämmästyneenä omat mustani. Virnistin blondille ja kohottauduin. Tyrkkäsin hänet selälleen ja yritin kiivetä hänen päälleen.

”Un”, Deidara älähti ja kaatoi minut sängylle. Hän painautui tiiviisti minua vasten. Yritin työntää häntä kauemmas, mutta hän osasi kyllä käyttää painoaan valta-asemansa pönkittämiseen, enkä minä taas halunnut hyödyntää chakraani.

Ilmeisesti hän kuitenkin totesi, ettei lähetyssaarnaaja ollut niin kovin miellyttävä asento, sillä hänen painonsa väistyi päältäni. Työnsin hänet melko helposti kyljelleen ja painauduin itse häntä vasten. Suutelin häntä pikaisesti hämäystarkoituksessa. Nostin toisen jalkani hänen lantionsa yli. Hänen kätensä tarttui kiinni reidestäni.

”Ei näin”, hän ilmoitti.
”No, kylläpäs”, älähdin.

Jatkoimme kiemurteluamme edestakaisin kummankin pyrkiessä päällimmäiseksi. En voinut mitään huvittuneisuudelle, joka alkoi kuplia vatsassani. Olin vihdoin törmännyt mieheen, joka oli tasan yhtä itsepäinen kuin minäkin. Valitettavasti nauruni koitui tappiokseni, sillä yhtäkkiä Deidara oli heittänyt minut taas mahalleni sängylle ja painautunut selkääni vasten.

Makasimme hetken hiljaa paikoillamme kummankin hengittäessä raskaasti. Painoin pääni patjaa vasten pohtien, oliko luovuttaminen aina sama kuin tappio.
”Anna minulle tyyny”, ärähdin miehelle. Deidara nauroi hiljaa, mutta ojensi lopulta tyynyn minulle. Kohotin lantiotani ja asettelin tyynyn alavatsani alle. Mies ei edes yrittänyt estää minua. En aikonut tunnustaa häviötäni hänelle, mutta onneksi hän ei ilmeisesti tunnustusta kaivannutkaan. ”Paras sitten panna ja kunnolla”, murahdin blondille.
”Tähän mennessä ei ole kukaan tullut valittamaan”, kuului ivallinen vastaus. Kyllä vain, yhtä itsepäinen ja omahyväinen kuin minä itse.

*

”Deidara?” kuiskasin voipuneesti. Lakana liimautui hikiseen selkääni. Vaikka olkapäähäni sattui, minun oli hyvä olla. Olin totisesti tarvinnut tätä.
”Un?” mies vastasi yhtä väsyneesti. Me muodostimme melkoisen hyvän taisteluparin. Virnistin itsekseni. Jos hän ei olisi ollut niin raivostuttavan ärsyttävä, olisin jopa melkein voinut pitää hänestä. Melkein, en täysin, koska en voinut todella pitää kenestäkään. En välittää, koska välittäminen tarkoitti aina pidemmällä tähtäimellä itsensä satuttamista.
”Etkö sinä pidäkään miehistä sillä tavoin?”

Vilkaisin miestä syrjäsilmällä, kun hän kääntyi kyljelleen ja mulkoili minua murhaavasti. Olin tainnut osua arkaan paikkaan. Mahtavaa. Se, mikä ärsytti Deidaraa, miellytti minua aivan taatusti.
”Älä sinäkin aloita! Yksi kerta Sasorin kanssa ei tee minusta homoa, un!” hän älähti. Virnistykseni leveni entisestään.
”Yksikö vain?”
”No, ehkä kaksi.”
”Niinkö?”
”Vittuako se sinulle kuuluu?!”

En esittänyt enempää kysymyksiä, koska luultavasti en olisi saanut niihin vastauksia. Tiesin nyt jo kuitenkin tarpeeksi. Deidara siis piti sekä miehistä että naisista toisin kuin hänen rikoskumppaninsa luulivat. Tosin ehkä ne luulot olivat tämän illan myötä korjaantuneet, sillä mies oli esittänyt roolinsa petikumppaninani varsin hyvin. Sitä paitsi eihän se enää ollut pelkkää esitystä. Itse asiassa kaikkea muuta. Totisinta totta.

”Itachi muuten antoi ymmärtää, ettet pärjää lähitaistelussa”, kerroin miehelle. Deidaran suunnasta kuului uusi vihainen äännähdys. Minua huvitti suunnattomasti, mutta jotenkin onnistuin pitämään naurun sisälläni. ”Mutta kyllä sinä minusta pärjäsit ihan hyvin.”
”Ihan hyvin?” närkästynyt ääni toisti. ”Minusta kuulosti kyllä siltä, että pärjäsin loistavasti, un.”

En vastannut. Sen sijaan nousin istumaan ja venyttelin oikeaa kättäni. Vasenta en uskaltanut, sillä olkapää ei ollut tykännyt äkkinäisestä liikuntaharjoitteesta ollenkaan. Näin sivusilmällä Deidarankin nousevan istumaan. Huoneessa tuntui nyt viileältä, kun hiki alkoi kuivua ihon pinnalle. Käsivarteni olivat hyvin pian nyppyläiset palelusta ja ihokarvani pystyssä.

Näin sivusilmällä Deidarankin nousevan. Mies kohotti kätensä ja sormeili hetken olkapäätäni koskettamatta kuitenkaan siteeseen. Sormet vaelsivat alas kylkeäni, mutta välttelivät hiertymiä.
”Millä tavoin sinä olet yrittänyt saada Itachin luottamuksen?” Kysymys oli yllättävän ystävällinen. Itse asiassa se kuulosti jopa huolestuneelta.
”Pyrin hänen oppilaakseen. Ajattelin, että voisin voittaa hänen kunnioituksensa ja luottamuksensa, jos osoittautuisin taistelutaidoissa riittävän hyväksi”, vastasin.
”Hän on vahingoittanut sinua”, blondi jatkoi. ”Käsittääkseni kukaan ei ole koskaan vahingoittanut S:ää?”
”Ei olekaan, ei vuosikausiin”, myönsin kitkeränä. Tappion tunnustaminen oli aina karvasta.
”Oletko varma, että selviät Tobin toimeksinannosta?” mies kysäisi. Vaistosin, että nyt hänen äänensä oli teeskennellyn huoleton. En tajunnut, mikä blondia nyt riepoi. Ei yhden illan juttu tarkoittanut, että hänen tarvitsisi välittää, mitä minulle tapahtui. Ja sitä paitsi minusta Deidara oli ehdottomasti sitä tyyppiä, joka ei välittänyt yhtään kenestäkään. Samaa sarjaa siis kuin minä.
”Joko niin tai kuolen yrittäessäni. Ei sillä ole niin väliä”, tuhahdin.

Nousin sängystä varoen lasinsiruja lattialla ja ryhdyin kiskomaan vaatteita takaisin päälleni. Miehen katse seurasi minua koko ajan. Se oli häiritsevää. Ei minua ujostuttanut. Hän oli jo katsellut minua parin tunnin ajan, joten tässä vaiheessa oli turha ryhtyä siveyden sipuliksi.

”Et aio jäädä yöksi?” Deidara varmisti, kun olin saanut housut ja paidan päälleni. Muut vaatteeni ja sandaalini tyydyin keräämään syliini.
”Nukun paremmin yksin”, sanoin suoraan. Toisaalta toisen ihmisen lämpö olisi saattanut tuntua erittäin hyvältä. Aiempi kuumotus oli muuttumassa sietämättömäksi paleluksi.
”Etkö luule, että se saa Itachin epäilemään?” mies jatkoi sinnikkäästi. Vilkaisin häntä kulmieni alta. Halusiko hän uusintaerän vai mistä oli kyse?
”Haluatko sitten, että jään tänne herkistelemään?” tuhahdin ja suuntasin askeleeni ovelle.
”Ei kuulu tapoihini, un”, blondi tiuskaisi takaisin.
”Sitä minäkin.”

Suljin oven perässäni. En tuntenut huonoa omatuntoa siitä, että jätin Deidaran yksin, sillä en uskonut hänen todella kaipaavan seuraa. Minä en ainakaan kaivannut. Olin tyydyttänyt fyysisen poltteeni. Henkisten tarpeiden tyydyttämisestä en puolestaan uskaltanut edes unelmoida. Se puoli oli ollut rappiolla jo pidemmän aikaa.

Taiteilin avaimen taskustani ja livahdin omaan huoneeseeni. Koko majatalossa oli jo hiljaista. Ilmeisesti kukaan vieraista ei ollut rymyämiseen taipuvaista sorttia. Se sopi minulle. Kaipasin jo kovasti unta.

Laskin sandaalini lattialle ja riisuin vaatteeni. Napsautin valon päälle ja ryhdyin tutkimaan olkapäätäni peilin avulla. Haavasta oli vuotanut vähän verta, mutta tilanne ei näyttänyt hälyttävältä. Poistin siteen mahdollisimman varovaisesti, mutta sen irrottaminen sattui silti, sillä veri oli ehtinyt kuivua. Valittaisin Deidaralle taatusti asiasta myöhemmin. Hän olisi voinut käsitellä minua hellemminkin.

Heitin siteen roskikseen. Joutuisin aamulla pyytämään joltakulta apua olkapään uudelleen sitomiseen, mutta yön pärjäisin ilmankin. Ehkä pyytäisin Deidaraa, koska tässä vaiheessa se olisi luontevinta. Kaivelin laukustani pesuaineet, pyyhkeen ja yöpaidan, jota en ollut käyttänyt aikoihin, ja livahdin kylpyhuoneeseen. Suljin oven, mutten vaivautunut lukitsemaan sitä.

Jätin paidan ja pyyhkeen pöntön päälle, ennen kuin livahdin suihkukoppiin. Valitettavasti majatalossa ei ollut kylpyammetta tarjolla. Tosin sellaiseen vajoaminen olisi nyt saattanut olla vaarallista, sillä uni alkoi uhkaavasti painaa silmiäni. Viileä suihku onneksi piti sentään hereillä.

Pesin itseni huolellisesti, vaikka sekä haavaa että hiertymiä kirveli ikävästi. Yritin olla välittämättä epämukavasta tunteesta ja keskittyä nauttimaan pääni yli valuvasta vedestä. Tämä oli niitä harvoja hetkiä, jotka sain nyt omistaa itselleni. Muutoin minusta tuntui, että olin jatkuvan tarkkailun alaisena. Koko ajan joku hengitti niskaani.

Deidara halusi panna minua. Tobi halusi minun hoitavan toimeksiantoni. Kisame-san vihasi minua ja halusi hankkiutua minusta eroon. Ja kohteeni.. niin hän oli ainoa, josta en osannut sanoa, mitä hän oikeastaan halusi minusta. Välillä hän tuntui vihaavan minua, välillä taas hän suorastaan veti henkisesti lähelleen. Se oli ahdistavaa. En saanut hänestä otetta. Ja mitä minuun itseeni tuli, halusin yhtä aikaa syleillä häntä ja paeta hänen luotaan mahdollisimman kauas.

Huokasin itsekseni hangatessani lyhyttä tukkaani puhtaaksi. En ollut tehnyt elämästäni turhan helppoa. Joskus pohdin, mitä olisin voinut tehdä toisin. Olisiko Konohaan palaaminen ollut viisas ratkaisu? Sasukehan oli elänyt siellä hyvin pitkään. Hän oli vasta vuosia surmayön jälkeen lähtenyt kylästä. Kaipa sieltä olisi minullekin paikka löytynyt.

Mutta en olisi koskaan kestänyt ihmisten sääliä. En olisi halunnut olla ’se tyttö, joka oli menettänyt kaiken’. Se olisi ollut liian kamalaa. Yksinäistä. Olisin joka tapauksessa ollut eristyksissä toisista. Pahimmassa tapauksessa konohalaiset olisivat alkaneet vihata minua. Kaikki kuitenkin tiesivät, että olin seurustellut kohteeni kanssa. Oli parempi, että koko kylä luuli minun kuolleen. Ja tavallaanhan se tyttö olikin kuollut. Olin haudannut hänet mielessäni, eikä hänestä enää muistuttanut kuin alitajuntani ääni.

Entä jos olisin etsinyt uuden kylän ja asettunut sinne asumaan? Kyllä minut varmasti olisi jossain otettu vastaan. Olisin jopa saattanut tehdä niin, jos ne miehet eivät olisi löytäneet minua.  En voinut vieläkään tajuta heidän tekojaan. En ymmärtänyt, miksi he olivat tehneet niin.

Kohotin kasvoni kohti suihkua ja annoin viileän veden pyyhkiä kuumat kyyneleet kasvoiltani. Minun ei olisi pitänyt ollenkaan miettiä menneisyyttä. Tapahtunut, mikä tapahtunut. Mikään ei muuttuisi siitä, että vatvoin kurjia asioita mielessäni. Minun olisi vain elettävä menneisyyteni kanssa ja yritettävä nauttia nykyhetkestä.

Eikä se nyt vaikuttanut niin kamalalta. Deidara oli itse asiassa omalla tavallaan hyvää seuraa. Voisin hyvin hyödyntää häntä niin kauan kuin roikkuisin Akatsukin mukana. Ja jos onnistuisin toimeksiannossani, voisin jatkaa elämääni samanlaisena. Se kuulosti oikein hyvältä, kun ei ajatellut sitä puolta, että minulle kohteeni tappaminen tulisi olemaan äärimmäisen vaikeaa, enkä tarkoittanut nyt pelkästään sitä, että hän oli minua parempi taistelija. Ehei, hänen lisäkseen minun täytyisi voittaa sitkeä ja sinnikäs alitajuntani, joka vaati minua luopumaan tästä tehtävästä.

Huuhdoin hiukseni ja suljin suihkun. Pörrötin hiuksiani käsilläni saadakseni enimmät vedet pois, ennen kuin astuin ulos kopista ja ryhdyin hankaamaan pehkoani pyyhkeellä. Tuntui hyvältä olla taas puhdas. Jatkuva sade oli tehnyt vaatteeni inhottaviksi ja saanut minut tuntemaan oloni likaiseksi.. siitä huolimatta, että sateen olisi kaiketi pitänyt puhdistaa.

Kuivasin vielä vartaloni huolellisesti. Vasen puoli yläruumiistani tuntui kokonaisuudessaan aralta. Pitäisi ehkä kysyä jotain parantavia yrttejä majatalon emännältä. En halunnut päästää itseäni enää yhtään huonompaan kuntoon. Se ei totisesti olisi etuni mukaista millään muotoa.

Vedin lyhyen mustan yöpaidan pääni ylitse. Siirsin vasemman olkaimen siten, ettei se osunut haavaan. Kylläpä kaikki oli nyt hankalaa. Minua alkoi hiljalleen suututtaa se, että olin antanut kohteeni yllättää minut. Minun olisi pitänyt pystyä parempaan, olla hieman nopeampi.

Ripustin pyyhkeen naulaan ja avasin kylpyhuoneen oven. Pimeys tervehti minua ja sai minut välittömästi varuilleni. Olin jättänyt huoneeseen valot. Napsautin kylpyhuoneen valot pois ja painoin silmäni kiinni. Hetkeä myöhemmin avasin ne ja tuijotin huonetta kylpyhuoneen ovelta. Ketään ei näkynyt. Tunkeilija oli saattanut tietysti jo poistua ja sammuttaa valot epähuomiossa. Mistäpä sitä tiesi, vaikka Deidara olisi käynyt kokeilemassa, josko olisin ollut valmis uuteen erään..

Katseeni osui sängylleni. Astuin askeleen eteenpäin nähdäkseni paremmin. Kyllä vain. Laukkuni oli pengottu. Molemmat kääröt olivat avonaisina peiton päällä. Se ei kuitenkaan ollut huonoin uutinen. Konohan otsasuojukseni oli myös siinä, samoin ohut hopeinen rannekoruni. Sydämeni kapusi kurkkuuni asti ja oli salvata hengitykseni.

Ehei, Deidara ei ollut käynyt huoneessani.

Tein syöksyn kohti sänkyä ja aseitani. Olin jälleen kerran liian hidas. Matkani keskeytyi ja lensin päin makuuhuoneen seinää. En voinut huudahdukselle mitään, kun olkapääni osui kovaan puuhun. Yöpaitani rinnukseen tartuttiin ja minut painettiin seinää vasten. Varpaani ulottuivat juuri ja juuri lattiaan, joten asento oli todella epämukava.

Punaiset silmät tuijottivat omiani. Nielaisin kuuluvasti. Pystyin vain tuijottamaan, kun kasvot lähestyivät omiani. Hetken odotin hänen suutelevan minua, mutta ei sentään. Se olisi ollut liikaa toivottu. Huulieni sijaan suu miltei kosketti korvaani.
”Saede.” Kuiskaus oli pehmeä. Liian pehmeä. Se oli vaarallinen. ”Mitä olet tehnyt hänelle?”
”Saede on kuollut”, vastasin ääni täristen. ”Hän kuoli kymmenen vuotta sitten.”