Viettelys: Luku 6

Kirjoittajan huomioita: Tässä luvussa käsitellään aihetta, jonka ainakin herkimmät voivat kokea epämiellyttäväksi. Sinua on siis varoitettu.

On mukavaa, että olet kulkenut tarinan matkassa tänne asti ja toivon, että viihdyt sen parissa myös jatkossa. Tällä hetkellä olen jo hetken pitänyt kirjoitustaukoa ja keskittynyt editoimaan jo kirjoitettuja lukuja, koska omassa elämässä on superhektinen ja stressaava aika menossa. Toivon kuitenkin, että pääsen pian naputtelemaan tarinan viimeisetkin luvut kasaan.

Toistaiseksi ei kuitenkaan ole hätää sinun kannaltasi, sillä julkaistavaa riittää useammaksi viikoksi. Perjantaijulkaisut siis jatkuvat aikataulussaan.


Luku 6

Virhearvio


Tilanne Shelken suhteen näytti pikkuhiljaa rauhoittuvan. Vaikka Tifasta olisi ollut mukava nähdä Vincentiä, hän oli tavallaan tyytyväinen siihen, ettei mies ollut hetkeen näyttäytynyt 7th Heavenissa. Poissa silmistä, poissa mielestä -taktiikka oli tunnetusti varsin toimiva, ja sitä Tifa yritti myös omassa elämässään noudattaa.

Uppoudu työhön, uppoudu perheeseen. Keksi Denzelille tekemistä, ettei poika eksy koko ajan pelien pariin. Huolehdi, että kaikilla on ruokaa ja puhtaita vaatteita. Maksa Marien palkka ajallaan. Soita Cloudin perään silloin tällöin, kun työkeikat venähtävät. Päivät sai täytettyä helposti. Arkeen pystyi hukuttautumaan, kun niin halusi.

7th Heavenin ovi kävi melkein heti, kun baari oli avautunut. Tifa istui vielä nurkkapöydässä ja kävi kirjanpitoa läpi, sillä arki-illat olivat usein hiljaisia, ja Marie alkoi hallita baarin pyörittämisen siinä määrin, että aikaa vapautui koko ajan lisää.

”Tifaaa!” joku huikkaisi, ja Tifa nosti päänsä tilikirjoista. Hän ei ollut uskoa silmiään, kun näki geelillä pystyyn nostetun pinkkiin taittavan punaisen tukan. Johnny oli pukeutunut tiukkoihin farkkuihin, t-paitaan ja farkkuliiviin, jollaiset olivat menneet muodista jo pari vuotta sitten.

”Johnny!” Tifa sanoi ja ponkaisi ylös pöydästä. ”Ihana nähdä sinua! Missä sinä olet ollut?”

”Siellä, täällä ja vähän muualla”, Johnny vastasi. ”Kuinka täällä hurisee? Vieläkö 7th Heavenista saa Midg… Edgen parhaat oluet?”

”Totta kai ja talo tarjoaa sinulle”, Tifa vastasi. ”Tule tiskille.”

”Kerro ensin, kuka tuo kaunistus tiskin takana on.”

”Marie. Hän on töissä täällä, joten käyttäydy.”

Johnny kohotti kätensä ja vannoi pyhästi käyttäytyvänsä asiallisesti. Oli kokonaan toinen juttu, kannattiko hänen sanaansa luottaa, mutta silti Tifan huulille kipusi leveä hymy. Hän ei muistanut, milloin oli nähnyt Johnnyä viimeksi. Ehkä Costa del Solilla silloin, kun Avalanche oli jahdannut Sephirothia. He olivat olleet ystäviä silloin, kun asuivat molemmat vielä slummeissa. Jos Jessie ei olisi käyttänyt Johnnyn henkkareita makoreaktorin räjäytysoperaation yhteydessä, Johnnyn elämä olisi saanut jatkua samalla yksinkertaisella mallilla kuin ennen. Toisaalta onnettomuuden onni oli ollut se, että Johnny oli joutunut häipymään seiskasektorilta ennen kuin se oli pudotettu alas.

Ennen kun Reno ja Rude olivat pudottaneet sen alas, Tifa muistutti itseään. Viha ei sykähtänyt hänen sydämessään, vaikka sen olisi ehkä pitänyt. Aikaa oli kuitenkin kulunut, ja oli tapahtunut asioita, jotka muuttivat ihmistä ja ihmissuhteita.

Johnnyn saapuminen Edgeen oli todennäköisesti viikon paras yllätys. Tifa istui miltei koko illan hänen seurassaan kuuntelemassa juttuja maailmanympärimatkasta, kävi vain pari kertaa auttamassa Marieta ruuhkapiikkien yli ja päästi tämän myös tauoille. Silloinkin Johnnyn sanojen loputon virta tulvi Tifan korviin ja hukutti kaiken muun. Nyt kun Yuffie oli uppoutunut omiin kiireisiinsä WRO:n tehtävien parissa, Johnny täytti hölinäaukkoa täydellisesti.

”Tuota, Tifa?” Johnny kysyi loppuillasta. Hänen äänensä oli jo samea kaikesta juodusta oluesta. ”Haluaisitko lähteä joku ilta tutustuttamaan minut Edgen yöelämään? Minun olisi ehkä jo aika asettua ja jos löytäisin sopivan tytön…”

”Jos lähdet kapakkakierrokselle minun kanssani, voi olla vähän vaikea löytää deittiseuraa”, Tifa vastasi.

”Ole nyt kiltti! En halua mennä yksin, ja jos pyydän Cloudia, kaikki naiset lakoavat vain hänen jalkoihinsa.”

Tifa ei voinut mitään sille, että hänen sydämensä jysähti. Luultavasti se näkyi myös hänen kasvoiltaan, sillä Johnny perääntyi aavistuksen verran.

”Sori, kultsi. Tiedän, että teillä on juttu. Se on vaan totuus, että moni mimmi maksaisi siitä, mitä sinä saat ilmaiseksi. Pidä kiinni kultapojusta”, Johnny sanoi ja väänsi vain veistä Tifan vatsassa. ”Mutta lähde silti bilettämään. Yksi ilta, ja voit häipyä kotiin heti, kun löydän jonkun sopivan.”

Johnny muistutti vastakuoriutunutta chocobonpoikasta, kun tuijotti Tifaa baaritiskin ylitse. Miten tuollaiselle katseelle saattoi sanoa mitään muuta kuin kyllä?

”Hyvä on sitten. Mennään katsastamaan Edgen yöelämä.”

”Hienoa! Lauantaina?”

Tifa vilkaisi Marien suuntaan. Tämä hymyili leveästi ja kohotti peukaloaan.

”Sovittu!” Tifa vastasi.

Johnnyn virnistys ei olisi voinut olla leveämpi, mutta se kuoli miehen huulille, kun hän kellahti alas baarijakkaralta ja jäi lattialle makaamaan äänekkäästi kuorsaten. Tifa puisteli päätään. Voisi mennä vielä tovi, ennen kuin Johnny löytäisi jonkun rinnalleen, sillä mieheksi hän oli täysi työmaa.

~o~

Tifa mallaili kahta mekkoa peilin ääressä: hihatonta pikkumustaa kultaisilla yksityiskohdilla ja sinistä, jonka kaula-aukko oli antavampi, mutta helma hieman toista mekkoa pidempi.

”Valinta riippuu ihan siitä, haluatko huomion tisseihin vai takapuoleen”, sängyllä istuva Yuffie sanoi. ”Sinun tapauksessasi tissit tosin huomaa joka tapauksessa, joten tuo tiukka pikkumusta voi olla hieman tyrkky, kun tuo takapuolen niin hyvin esille.”

Kuumotus kihosi Tifan poskille. Ehkä pitäisi vain valita jotain arkisempaa. Johnny oli vain sanonut haluavansa katsastaa nimenomaan yökerhoja, joten olisi ollut kiva pukeutua sen mukaan.

”Kiva, kun ehdit makutuomariksi kaikilta kiireiltäsi”, Tifa sanoi ja kääntyi niin, ettei Yuffie nähnyt hänen kuumottavia poskiaan.

”Tämä on vähän kuin kuivabiletystä. En edes muista, koska olen itse viimeksi ehtinyt viihteelle.”

”Voisit tulla tänään mukaan.”

”Ja jättää väliin edistymiskokouksen Markin ja Vincentin kanssa? Älä nyt viitsi.”

Tifa loi Yuffieen pitkän silmäyksen peilin kautta, mutta tällä kertaa Yuffie väisti katsetta. Olisi varmaan pitänyt sanoa jotain. Jo se oli huolestuttavaa, että Yuffie vietti lauantai-illan mieluummin töissä kuin hauskanpidossa, mutta enemmän Tifa pelkäsi, että tämä satuttaisi taas kerran itsensä. Riitti, että Shelke oli särkenyt sydämensä. Tifa ei halunnut kerätä myös Yuffien sydämen sirpaleita lattialta.

”Asiasta chocobokisoihin… Mitä sinulle ja Cloudille tätä nykyä kuuluu?” Yuffie vaihtoi puheenaihetta, ennen kuin Tifa ehti edes kysyä mitään Vincentistä.

Onneksi tuohon kysymykseen oli helppo vastaus. Cloud oli mukisematta suostunut jäämään illaksi lasten seuraan, kun kerran nyt sattui kotona olemaan. Se tarkoitti, ettei Denzelille tarvinnut järjestää lapsenvahtia, ja sitä paitsi poika oli onnessaan, kun sai viettää aikaa Cloudin kanssa. Myös Shelke oli kotona, muttei kuulemma halunnut seurata vierestä, mitä ikinä Cloud ja Denzel aikoivatkaan tehdä. Hänellä oli jotain tärkeämpää omaa tekemistä. Tifa olisi halunnut kysyä yksityiskohtia, mutta Shelken kohdalla tuntui usein viisaammalta olla utelematta liikaa.

”Kunhan ei suunnittele kansanmurhaa…” Yuffie vastasi Tifan pohdintoihin Shelkestä.

”Älä viitsi. Hän on hyvä tyttö, hän ei vain vielä ole kasvanut ihmisenä.”

Tifa vilkaisi vielä kerran peilin kautta kumpaakin mekkoa ja päätti vihdoin, että Yuffie oli ollut oikeassa. Sininen oli parempi. Hän kiskoi t-paidan ja farkkuhameen pois päältään ja alkoi ujuttautua mekkoon.

”Seis siihen paikkaan!”

Yuffien sanat saivat Tifan jähmettymään paikoilleen. Hän käänsi katseensa ystäväänsä ja lähetti tämän suuntaan äänettömän kysymyksen.

”Et sinä voi noissa alusvaatteissa lähteä.”

”Minulla on täysi aikomus pitää tämä mekko päällä koko illan. Ei ole mitään väliä, mitkä alusvaatteet laitan”, Tifa vastasi.

”Totta kai sillä on väliä. Hyvä alusvaatesetti parantaa juhlatunnelmaa, vaikkei sitä vilauttelisi yhtään kenellekään. Jos haluat täydellisen biletysillan, valitset myös seksikkäät alusvaatteet.”

Yuffie nousi sängyltä ja avasi Tifan alusvaatelaatikon lupia kyselemättä. Tifa katsoi viisaammaksi olla tiedustelematta, miten ja miksi Yuffie osasi mennä oikealle laatikolle välittömästi. Ehkä kyse oli silkasta sattumasta, mutta Yuffien kohdalla ei koskaan voinut olla täysin varma.

Lyhyen penkomisen jälkeen Yuffie oli poiminut laatikosta setin, johon kuuluivat vaaleansiniset valkoisella pitsillä koristellut rintaliivit ja saman sävyiset, jopa kohtuullisen mukavat, alushousut. Tifa oli odottanut mustia pitsihirvityksiä, jotka päällä oli yrittänyt vietellä Cloudin reilu kuukausi takaperin, mutta syystä tai toisesta Yuffie oli päättänyt sivuuttaa ne.

”Seksikkyys on tärkeää, mutta alusvaatteet eivät saa hangata tanssiessa”, Yuffie vastasi, kun Tifa tiedusteli syytä valintaan. ”Meidän täytyy joskus mennä yhdessä alusvaateostoksille. Sinun valikoimassasi on melkein pelkästään ääripäitä, eikä kumpikaan toimi tällaisissa tilanteissa.”

Tifa ei vaivautunut vastaamaan Yuffielle, mutta suostui kuitenkin vaihtamaan tämän valitsemat alusvaatteet päälleen. Oli kieltämättä totta, että niiden kanssa mekko näytti istuvan tavallista paremmin.

”Nämä sukat vielä”, Yuffie sanoi ja veti esille mustat stay up -sukat, jotka Tifa oli joskus hetken mielijohteesta hankkinut ja lopulta jättänyt käyttämättä. Hän piti kyllä ylipolvensukista, mutta kyseisten sukkien ohut, läpikuultava materiaa ja pitsinen yläreunus saivat ne näyttämään… Mitä sanaa Yuffie olikaan käyttänyt? Tyrkyltä. Ehkä ne kuitenkin olivat omiaan tähän iltaan.

Kokonaisuuden kruunasivat vielä kevyt ehostus ja löysähkö nuttura, jonka Yuffie taikoi Tifan hiuksiin.

Melkein kuin olisin taas menossa Don Corneon luokse, ajatus lipsahti Tifan mieleen. Silloin hän oli laittautunut parhaimpiinsa saadakseen vieteltyä miehistä ällöttävimmän – okei, ehkä Hojo oli vielä inhottavampi tapaus – eikä ollut edes onnistunut, koska Corneo oli lopulta päätynyt valitsemaan Cloudin morsiamekseen. Ei sillä, etteikö Cloud ollut näyttänyt hyvältä tuossa hetkessä, mutta oli se silti ollut jonkinlainen kolaus Tifan itsetunnolle.

”Lähdetkö sinä kohta?”

Cloud ilmestyi makuuhuoneen ovelle ja nojasi karmia vasten. Hänen tukkansa oli tavallista enemmän pörrössä Denzelin kanssa telmimisen jäljiltä, ja hän oli pukeutunut kotiverkkareihin ja t-paitaan, jotka loivat Tifan asuun melkoisen kontrastin.

”Vartin päästä”, Tifa vastasi vilkaistuaan kelloa.

”Hyvä on. Pidä hauskaa.”

”Et ole tosissasi, Cloud!” Yuffie sanoi. ”Tifa näyttää tyrmäävältä, etkä sinä voi edes sanoa sitä. Jotain rajaa tolloudellakin!”

”Näytät hyvältä tänään, Tifa”, Cloud sanoi, mutta hänen äänensä jäi sävyttömäksi.

”Kiitos”, Tifa vastasi. Vaikka hän pakotti hymyn kasvoilleen, lämpö ei herännyt sisimmässä. Cloudin kehaisu ei ollut aito ja valitettavasti Tifa huomasi, ettei välittänyt. Hänen olisi pitänyt olla pettynyt, mutta juuri nyt oli yhdentekevää, pitikö Cloud häntä viehättävänä vai ei.

Ylipäätään ei ollut merkitystä, kuka innostui Tifan ulkonäöstä ja kuka ei. Hänen ei tarvinnut määritellä itseään ulkoisen hyväksynnän kautta. Tänä iltana hän tanssisi Johnnyn kanssa, kunnes jalkoja särkisi. Tanssisi, tanssisi ja tanssisi. Vain itselleen muista välittämättä.

~o~

Tifa oli pari kertaa tutustunut Edgen yöelämään Yuffien kanssa, muttei voinut sanoa, että hän olisi todella tiennyt, mistä löytyivät kaupungin parhaat menomestat, kuten Johnny oli asian ilmaissut. He tapasivat Reunapuistossa ja jatkoivat siitä alueelle, joka muistutti etäisesti Wall Marketia muttei ollut samanlainen rikollisuuden kukoistuspesä, mikäli Tifa asiasta mitään tiesi.

Johnny oli korvannut farkkuliivinsä nahkaisella, mutta muuten hänen tyylinsä oli pysynyt ennallaan. Tifan nähdessään hän levitti kätensä ja vihelsi, eikä Tifa voinut kuin vastata hymyllä. Jos Cloud ei tajunnut hänen asunsa päälle, Johnny todellakin tajusi.

”Jos et olisi broidin nainen, unohtaisin kaikki muut naiset, ja yrittäisin saman tien napata sinut omakseni”, Johnny sanoi.

Tifan aito hymy vaihtui vaivautuneeseen, mutta hän päätti sivuuttaa Johnnyn epäkorrektin kommentin. Sen sijaan hän kiepsautti kätensä Johnnyn käsikynkkään ja purjehti kohti lähimmän yökerhon sisäänkäyntiä. Heinäkuinen ilta oli täydellisen kuuma baarikierrokselle, jonka tavoitteena oli tanssia itsensä näännyksiin. Toivoa tietysti sopi, että Johnny saisi omat tavoitteensa täytettyä illan aikana, ettei Tifa joutuisi huolehtimaan häntä kotiovelle saakka… sillä kokemuksesta hän tiesi, että niin päin se menisi.

Yökerho oli kuten monet samanlaiset paikat. Meluinen, lattialtaan tahmea ja täynnä ihmisiä. Musiikki pauhasi niin, että sydän alkoi sykkiä samaan tahtiin basson kanssa. Johnny johdatti Tifan baaritiskille ja tilasi heillä molemmille Cactuar Island Ice Tean, mikä ei olisi ollut Tifan ensimmäinen valinta, mutta tällä kertaa hän päätti jättää valitukset sikseen ja kumosi karvaasta drinkistä puolet kerralla kurkustaan alas Johnnyn hurratessa vieressä.

Humahdus tuntui miltei välittömästi. Siihen nähden, että Tifa oli työskennellyt baarissa likipitäen koko aikuisikänsä, hänen oma alkoholin sietokykynsä ei ollut kovin korkea. Kun laski illasta toiseen juomia muille, omaan ryypiskelyyn ei ollut yleensä aikaa, saati halua. Vapaa-ajan vietti pääsääntöisesti mieluummin jossain muualla kuin kapakan tiskillä notkuen.

Tifa suuntasi drinkki kädessään kohti tanssilattiaa. Johnny seurasi hänen kannoillaan, kunnes löytyi tyhjä kohta, johon he pääsivät tanssimaan. Siinä missä Tifa keskittyi keinuttamaan lanteitaan musiikin tahdissa ja siemailemaan drinkkiään, Johnnyn katse vaelsi taukoamatta muiden tanssijoiden joukossa. Tifa oli edelleen sitä mieltä, että oli ollut Johnnyn kannalta huono idea, että hän lähti mukaan. Etenkin yhdessä tanssiminen loi muille vääränlaisen mielikuvan heidän suhteestaan, mikä oli omiaan heikentämään Johnnyn mahdollisuuksia. Mutta jos se ei kiusannut Johnnya, Tifa ei aikonut asialla vaivata mieltään. Tänään hän tanssisi kaiken pahan olon itsestään ulos.

Oli ollut aika, jolloin Tifa oli tunnistanut vähintään suurimman osan tuoreimmista hittikappaleista. Nyt hän sai huomata, että useimmat soitettavat biisit olivat vieraita. Muutamat hän oli kuullut radiosta, mutta dj:n listan perusteella saattoi päätellä, että 7th Heavenin jukeboxin tarjonta oli ajastaan jäljessä. Ei sillä, että yksikään kanta-asiakkaista olisi asiasta valittanut.

Vaikka Tifa ei tunnistanut soitettavia kappaleita, rytmi ui vereen ja tarttui lihaksiin. Oli helppo antautua musiikin vietäväksi ja kumota drinkki toisensa jälkeen Johnnyn tarjoamana. Pää alkoi tuntua ensimmäisenä kevyeltä, mutta samalla lihaksiin ui hitaasti raskaus, joka syveni syvenemistään. Lopulta Tifan oli pakko pysähtyä vetämään henkeä. Hikinoro valui pitkin selkää ja luikahti pakaroiden väliin, mutta olo ei ollut aikoihin tuntunut yhtä vapautuneelta.

Tifa lähti hoippumaan kohti vessoja. Hän ei ollut varma, kuinka monta drinkkiä oli tullut juoneeksi. Hän yritti etsiä seinältä kelloa muttei onnistunut tavoittamaan sellaista. Ihmismassa hänen ympärillään heilui ja huojui edestakaisin kuin aaltoileva meri. Oli hankala päästä eteenpäin.

Yhtäkkiä Johnny oli rinnalla ja kietaisi kätensä Tifan ympärille. Johnny veti Tifan kiinni itseensä ja ohjasi sivummalle. Ei vessoille, jonne Tifa oli ajatellut poiketa huuhtomaan kasvonsa. Sen jälkeen olisi voinut tilata tuopillisen vettä, yrittää selvittää päätään. Ehkä sitten olisi jaksanut tanssia vielä pari tuntia lisää.

Tifa ja Johnny astuivat ulos. Heinäkuinen ilta ei ollut varsinaisesti viileä, mutta Tifan iho nousi silti chocobonlihalle. Hänen askeleensa horjuivat, oli vaikea pysytellä pystyssä korkokengät jalassa. Ehkä viimeisin drinkki oli ollut liikaa, mutta toisaalta Tifa oli mielestään juonut melko hitaasti ensimmäisen ison kulauksen jälkeen. Oli tietysti vaikea pysyä laskuissa, kun Johnny oli kantanut kaiken juotavan käteen.

Nyt Johnnyn kädet harhailivat. Ne eivät enää tukeneet Tifaa kunnolla vaan tuntuivat vaeltavan kaikkialle.

”Johnny, mitä sinä…”

Puhe tuli ulos soperruksena, josta Tifa ei saanut kunnolla selvää edes itse. Johnnyn levottomat kädet eivät pysähtyneet. Ne liukuivat vatsalle, tavoittelivat mekon helmaa ja hipoivat pakaroita. Ne olivat kaikkialla, vaikka Tifa yritti kiemurrella kauemmas. Katu kieppui silmissä eikä mistään saanut kiintopistettä katseelle.

”Jou, Lockhart, eikö nyt ole jo kauneusunien aika?”

Nariseva ääni tunkeutui Tifan tajuntaan. Hän tunnisti sen jostain eikä silti osannut yhdistää sitä kenenkään. Sen verran hän kuitenkin tajusi, että Johnny hänen vieressään uikahti epämääräisesti.

”Sanoin, että pidäpä käpäläsi irti toisten naisista, juippi”, nariseva ääni jatkoi.

Tifa sanoi kohotettua päänsä ja kohdistettua kasvonsa lähestyviin hahmoihin. Neljä ihmistä, jotka olivat kaikki olemukseltaan kovin samanlaisia ja silti niin erilaisia. Siinä oli jotain kovin huvittavaa, eikä hän voinut mitään kiherrykselle, joka nousi huulille.

”Hei, sori jätkät. Meillä on kaikki hyvin, voitte jatkaa matkaa”, Johnny sanoi ja puristi Tifan taas tiukemmin itseään vasten.

”Minusta näyttää siltä, että kaikki ei todellakaan ole hyvin”, napakka naisääni vastasi. Siinäkin oli jotain etäisesti tuttua.

”Hmmm, kansalaistottelemattomuus on aina ikävä piirre kenessä tahansa, erityisesti silloin, jos se kohdistuu Turkien lähipiiriin”, kolmas ääni sanoi. Se oli pehmeä, mutta jopa Tifan tokkuraiseen mieleen uhkaava sävy iskostui hyvin selkeästi.

”Silkkaa erehdystä. Ei meillä ole mitään tekemistä Turkien kanssa”, Johnny sanoi. ”Olimme juuri lähdössä kotiin, vai mitä, Tifa?”

”Minä…”

Tifa ei saanut enempää sanoja suustaan. Kaikki oli kovin hämärää. Hän yritti ottaa askeleen eteenpäin, mutta horjahti. Johnnyn kädet puristivat käsivarsista yhä vain kovempaa, mutta Tifan nilkka vääntyi silti ikävästi. Korko napsahti poikki.

”Et tainnut tajuta tilannetta, juippi. Jos et huomannut, joudun jo pidättelemään partneriani, ja mikäli et haihdu tällä siunaaman sekunnilla, en voi luvata, että kävelet enää koskaan”, nariseva ääni sanoi.

Kuului etova napsahdus, joka pääsi rystysistä, kun niitä naksuteltiin. Yhtäkkiä ote Tifan käsistä irtosi ja Johnny yksinkertaisesti haihtui hänen viereltään. Kauempaa kuului vain epämääräinen anteeksipyyntö.

Tifa pysyi hädin tuskin pystyssä rikkinäisen korkonsa kanssa. Hän ei edes muistanut, milloin oli tuntenut itsensä yhtä avuttomaksi. Yhtäkkiä lämpöiset kädet kuitenkin kietoutuivat hänen ympärilleen. Hänet nostettiin maasta ja painettiin rintaa vasten. Olkapäähän oli hyvä nojata.

”Hitto, mikä ääliö”, nariseva ääni sanoi.

”Tifa pitää viedä kotiin.”

Ääni oli tuttu, se oli lämpöinen ja teki Tifan olon välittömästi turvalliseksi. Hän antoi silmäluomiensa painua kiinni. Pimeys hiipi yhä lähemmäs.

”Ai, sinä veisit hänet Strifen luokse? Oletko nyt ihan tosissasi?”

”Hän sanoi tarvitsevansa aikaa. En voi tehdä muuta.”

”Joskus mietin, pitääkö järkeä nuijia päähäsi. Sinä viet Lockhartin kotiisi toipumaan, Tseng ja Elena voivat jatkaa iltaa, ja minä huolehdin Strifesta. Takaan, ettei hän edes tajua kaivata Lockhartia käsittelyni jälkeen.”

”Käsittääkseni lapset ovat siellä myös.”

”Hyvä on, käsittelen hänet niin hellästi, etteivät kersat herää. Strife ei aamulla tiedä, mikä häneen iski ja kuvittelee, että Lockhart on Kisaragin luona nukkumassa krapulaansa. Sovittu?”

Tifa ei enää kuullut vastausta. Hän ajelehti pimeyden keskellä. Kaikki oli kepeää, sumuista ja keinuvaa. Jossain tuoksui tummapaahtoinen kahvi ja myskinen partavesi, ja ne olivat parhaat tuoksut, jotka hän tiesi. Kunpa hän vain olisi muistanut, miksi ne olivat niin ihania.

Ei kommentteja

Kiitos palautteestasi!