Ficcikirjasto

Kun Tifa sai väännettyä silmänsä auki, hän tajusi olevansa hämärässä huoneessa. Sänky oli suuri ja lakanat miellyttävän liukkaat mutta samalla äärimmäisen vieraat. Edellisestä illasta hän ei onnistunut tavoittamaan muistikuvia toisen drinkkinsä jälkeen. Hän oli ollut tanssilattialla, mutta intensiivistä tanssimista seurasi pelkkä pimeys.

Päätä särki ja vatsassa alkoi kiertää. Tifa oli lukenut näistä tapauksista. Hän tiesi, miten naisten baarissa yllättäneet muistinmenetykset päättyivät. Eivät kauniisti. Ne päättyivät sairaalareissuihin, kyyneliin ja joskus jopa tikkeihin kaikkein herkimmissä paikoissa.

Tifa ei uskaltanut kuin maata hiljaa paikoillaan ja kuulostella kehoaan. Olo oli tokkurainen ja huono, ohimoilla jyskytti, mutta hänestä ei tuntunut siltä, että häneen olisi koskettu väkisin. Kai sen olisi pitänyt sattua johonkin?

Joka tapauksessa Tifa oli päätynyt paikkaan, jota ei tunnistanut. Vieraaseen vuoteeseen. Hänellä ei ollut enää korkokenkiä jaloissaan eikä käsilaukkuaan, mutta edellisiltainen mekko oli yhä päällä ja alushousut jalassa. Edes sukat eivät olleet päässeet valumaan. Sen täytyi tarkoittaa, että sieppaajan varsinaiset aikeet olivat yhä toteuttamatta. Jos Tifa onnistuisi liikkumaan tarpeeksi hiljaa, hän voisi paeta… tai hätätapauksessa taistella. Joskaan hänestä ei juuri nyt tuntunut siltä, että hän pystyisi edes heilauttamaan nyrkkiään.

Jostain leijaili vahvan kahvin tuoksu. Se sai Tifan vatsan kurisemaan niin äänekkäästi, että hän läiskäisi käden suulleen – kuin siitä nyt olisi mitään apua ollut. Hän pakottautui nousemaan istualleen ja huomasi, että huoneen ovi oli raollaan. Päivänvalo piirtyi raitana lattialle, ja makuuhuone oli hämärä ainoastaan pimennysverhojen vuoksi. Kuinka kauan hän oli ollut taju kankaalla?

Tifa laski jalkansa lattialle ja lähti hiipimään kohti raollaan olevaa ovea. Hänen askeleensa olivat yhä huojuvia, mutta pahin aivosumu alkoi hellittää. Juuri kun hän valmistautui kurkistamaan raosta, ovi työntyi auki ja miltei kumahti häntä otsaan. Hän oli kaatua taaksepäin, mutta kädet nappasivat hänestä kiinni ja vetivät hänet takaisin pystyyn.

”Rude?” Tifa sai soperrettua. Hän ei ymmärtänyt enää mitään mistään. Hän oli lähtenyt bilettämään Johnnyn kanssa eikä ollut tavannut Rudea koko iltana. Miten hän oli nyt Ruden luona… ja vielä pahempaa, tämän makuuhuoneessa?

Rude ilmettä oli mahdotonta lukea. Tifa nielaisi, kun mies laski hänet sängyn reunalle istumaan. Jos jotain oli todella tapahtunut, hän olisi halunnut muistaa jokaisen yksityiskohdan. Nyt illan kohdalla oli vain tyhjää pimeyttä.

Tämä oli kamalaa! Kamalampaa kuin mikään. Jos teki typeryyksiä, piti niistä edes pystyä kertaalleen nauttimaan. Muuten kaikki jälkikäteen tuleva kärsimys meni täysin hukkaan. Tifa painoi pään käsiinsä ja yritti nieleskellä takaisin esille pyrkivät kyyneleet.

Rude istui Tifan viereen ja kietoi käden hänen hartioidensa ympärille. Tifa sävähti mutta oli liian voimaton pyrkimään kauemmas.

”Kuinka paljon muistat?” Rude kysyi.

Sanat juuttuivat kielelle pitkäksi aikaa ennen kuin suostuivat pullahtamaan ulos yksi kerrallaan. Ne tärisivät huulilla ja saivat rintakehän vapisemaan. Tifa ei nosti päänsä mutta tuijotti seinää puhuessaan. Hän oli mustassa kaivossa, josta ei ollut ylös pääsyä. Miksi ja miten hänen elämästään oli tullut tällaista?

”En tiedä, mitä toisen drinkin jälkeen tapahtui. Muistan juoneeni sen… ja sitten ei mitään…”

Viimeiset sanat Tifa kuiskasi.

”Minäkään en tiedä, mitä kaikkea ehti tapahtua”, Rude sanoi. ”Olimme viettämässä iltaa Renon, Tsengin ja Elenan kanssa. Juhlistamassa sitä, että uusien Turkien koulutus on saatu päätökseen ja voimme jatkossa keskittyä vain omiin tehtäviimme. Puolenyön jälkeen päätimme vaihtaa paikkaa, ja silloin Elena huomasi sinut sen tyypin seurassa.”

”Se tyyppi oli Johnny. Me olimme ystäviä Midgarissa. En olisi koskaan uskonut, että hän…”

Johnny oli aina keikkunut sopivuuden rajoilla. Se oli totta. Silti Tifa oli ajatellut, että hänen rinnassaan sykki hyvä ja lämmin sydän. Johnny teki typeryyksiä muttei tällaisia asioita. Tosin Tifan oli myönnettävä, etteivät he olleet tavanneet vuosiin.

”Ystävä ei tee tällaista”, Rude sanoi. ”Ilman testiä emme voi tietää varmasti, mutta todennäköisesti hän ujutti jotain toiseen drinkkiisi. Hän tai joku muu, mutta joka tapauksessa hän oli se, joka käytti tilaisuuden hyväkseen.”

Tifa nyökkäsi. Liike sai tähdet vilkkumaan silmissä. Turkit olivat siis törmänneet häneen ja Johnnyyn, kun Johnny… Tifa päätti, ettei veisi tuota ajatusta pidemmälle. Turkit olivat sattuneet paikalle ja pelastaneet hänet. Rude oli tuonut hänet kotiinsa ja laittanut sänkyynsä nukkumaan, mutta Tifan alkuperäinen suunnitelma oli ollut palata viimeistään pikkutunneilla omaan kotiinsa.

Cloud! Cloud odotti Tifaa kotiin, samoin Denzel ja Shelke. Hänen oli lähdettävä välittömästi.

Tifa ponkaisi jaloilleen ja oli kaatua saman tien. Rude oli hetkessä hänen vieressään ja piteli häntä pystyssä, kun hänen päässään kieppui.

”Minun on mentävä… Clo… Denzel ei tiedä, missä olen”, Tifa sanoi.

”Reno on huolehtinut asiasta”, Rude vastasi.

”Mutta…”

”Hän lähetti viestin vielä yöllä. Strife ja lapset ovat kunnossa. He ovat siinä uskossa, että vietit hauskan illan ystäväsi ja Turkien seurassa, minkä jälkeen kuljetimme sinut Kisaragin luokse, koska et halunnut, että lapset näkevät sinut krapulassa. Reno sanoi, että tarinan mukaan menet kotiin vasta maanantaina, ja se sopi Strifelle.”

Tifa mietti, kuinka Cloud yrittäisi saada Denzelin aamupalan katettua ja Shelken puhumaan kanssaan, ihmettelisi pyykinpesukoneen nappuloita ja polttaisi päivällisen pohjaan. Tosin ranskalaiset valmistuivat uunissa jopa Cloudin taidoilla ja pitsaa pystyi aina tilaamaan. Ehkä Cloudille ja Denzelille tekisi hyvää saada yhteistä aikaa, ja jos Cloudia ei kerran haitannut…

Varmaa oli myös, ettei Cloud kysyisi asiasta Yuffielta. Sellainen ei vain ollut hänen tapaistaan, toisten asioiden urkkiminen. Turkit olivat onnistuneet luomaan täydellisen peitetarinan. Ainoa kummallisuus oli se, että Cloud oli suostunut kuuntelemaan Renoa, mutta ehkä hän oli oman työnsä puolesta ollut Turkien kanssa jo niin paljon tekemisissä, että oli tottunut.

”Reno sitten tietää, että me…”

Tifa ei tiennyt, miten olisi jatkanut lausetta. Että he mitä? Olivat suudelleet pari kertaa? Tifa ei edes tiennyt, mitä se käytännössä tarkoitti.

”Reno on tiennyt jo kauan, että minä… Hän on tarkkasilmäinen ja suora. Hän kysyy, jos epäilee”, Rude vastasi, ”mutta hän ei lavertele. Ei Strifelle eikä muille. Hän ei olisi Turk, jos ei osaisi pitää salaisuuksia.”

Tifa ei varsinaisesti halunnut olla salaisuus. Ei halunnut Ruden olevan salaisuus, mutta mitä vaihtoehtoja heillä oli. He olivat ajautuneet tilanteeseen, jossa totuus satuttaisi liian monia.

”Tule syömään aamupalaa. Olosi paranee, kun saat jotain alas, ja sen jälkeen pystyt käymään suihkussa.”

Rude puhui kuin olisi tasan tarkkaan tiennyt, miten huumaustilanteen jälkeen kannatti toimia. Tosin epäilemättä sekin kuului Turkien koulutukseen. Tifa muistutti itseään, ettei ollut vielä ehtinyt kysyä Turkien koulutuksesta ja taustoista Vincentiltä. Deepground-tapauksen uudelleen avaamisen myötä Vincentiä ja Yuffieta oli ehtinyt nähdä vain satunnaisesti ja pikaisesti.

Rude ohjasi Tifan makuuhuoneesta olohuoneen puolelle. Nahkasohva oli piiloutunut lakanan, peiton ja tyynyn alle. Tifan koko kehon läpi kulki huojennuksen aalto, kun näky tavoitti hänen tajuntansa. Hän antoi Ruden taluttaa itsensä keittiöön ja istuttaa pöydän ääreen. Pian edessä oli kuppi kahvia maidolla höystettynä, iso lasillinen vettä ja särkylääke, niitä seurasi sämpylä.

”Etkö aio itse syödä mitään?” Tifa kysyi, kun Rude istui häntä vastapäätä pelkän mustan kahvin kanssa.

”Söin jo aamiaisen.”

Tifa vilkaisi seinällä tikittävää kelloa. Yksi iltapäivällä. Hän ei edes muistanut, milloin oli viimeksi nukkunut näin pitkään.

”Tilaan meille wutailaista myöhemmin, mutta keskity nyt vain syömään aamiaista”, Rude jatkoi.

Tifa nielaisi särkylääkkeen ensimmäisenä veden kanssa ja joi kahvia päälle. Siitä maistoi heti, että se oli valmistettu itse jauhetuista pavuista. Niistä kalliista, joita tuotiin kai Costa del Solin suunnalta. Tifa osti niitä 7th Heavenin tarpeisiin, muttei koskaan raaskinut valmistaa niistä itselleen kupillista.

Rude oli ollut oikeassa. Syöminen ja juominen sai olon tuntumaan paremmalta. Kun Tifa sai ensimmäisen sämpylän syötyä, Rude tyrkkäsi hänelle toisen. Hänellä ei ollut tapana syödä kuin pieni aamiainen, mutta tällä kertaa hän pisteli leivän suuhunsa mukisematta, eikä valittanut sitä seuraavasta hedelmästäkään. Ruoka meni alas hitaasti, mutta jokainen suupala sai olotilan helpottamaan.

Aamiaisen jälkeen Rude ohjasi Tifan eteisen kautta kylpyhuoneeseen. Tifa oli tunnistavinaan omat treenikenkänsä eteisen lattialla, mutta se ei voinut olla mahdollista. Hän oli täysin varma, että oli lähtenyt yökerhoon korkokengissä, joita puolestaan ei nähnyt missään.

Kylpyhuoneen seinät häikäisivät valkoisuudellaan mutta mustat lattiakaakelit loivat rauhoittavan vaikutelman. Valkoista seinää halkoi musta raita, joka täydensi kokonaisuuden. Suihkukaapin seinämät olivat huurrelasia, jonka taakse oli hyvä piiloutua peseytymään.

”Pysytkö pystyssä vai tarvitsetko apua?” Rude kysyi kaivettuaan Tifalle pyyhkeen kylpyhuoneen kaapista.

Kuumotus kirahti Tifan poskille välittömästi. Hän oli näyttäytynyt ilkosillaan vain perheenjäsenilleen, Cloudille, Aerithille ja Yuffielle. Ajatus siitä, että hän kävisi yhdessä suihkussa Ruden kanssa sai kuuman aallon pyyhkäisemään päästä varpaisiin.

”Pärjään kyllä”, hän sanoi. Ehkä liian nopeasti.

”Hyvä on, mutta huuda, jos tarvitset apua. Tuon sinulle puhtaat vaatteet hetken päästä. Voit laittaa nuo kaapista löytyvään pesulan pussiin. Toimitan ne sitten myöhemmin sinulle takaisin.”

Rude katosi kylpyhuoneesta, ennen kuin Tifa ehti vastata. Tifa seisoi hetken paikoillaan keskellä tilaa tietämättä, mitä tehdä. Lopulta hän kuoriutui mekostaan, etsi pesulan pussin kaapista ja sulloi mekon sinne sukkien kera. Alusvaatteet hän kuitenkin jätti pytyn päälle odottamaan. Hän ei totisesti aikonut hengailla Ruden paidassa kommandona.

Vesi pyyhki vihdoin pois tahmaisen, jopa likaisen olon, joka Tifan iholle oli pesiytynyt. Hän keskittyi ajattelemaan, kuinka saippua vei pois kaiken pahan ja valutti viemäriin edellisiltaiset tapahtumat. Vielä jonain päivänä hän pystyisi unohtamaan ne täysin, mutta juuri nyt oli vain pakko ajatella jotain muuta.

Silti kaikki kamaluus yritti luikerrella esiin mielensyövereistä. Johnny oli muistutus siitä, ettei lopulta mihinkään tai keneenkään voinut välttämättä luottaa. Tällä hetkellä Tifa luotti kuitenkin kaikista vähiten itseensä ja omiin valintoihinsa, sillä juuri ne olivat johdattaneet häntä yhä syvemmälle suohon. Hän oli valinnut pettää Cloudia ja samalla tavoin hän oli valinnut lähteä Johnnyn mukaan. Molemmista syistä hän oli nyt ilman rihmankiertämää Ruden asunnossa, ja olisi siellä jumissa vielä toisen yön.

Kun Tifa astui ulos suihkukaapista ja kietoutui pyyhkeeseen, hän huomasi, että pytyn päälle jätetyt alusvaatteet olivat kadonneet ja niiden tilalle olivat ilmestyneet hänen treenihousunsa, t-paita, sukat, uudet alusvaatteet ja neuletakki. Vaikka hän ei olisi itse valinnut juuri tuota paitaa treenihousujen pariksi, vaatteiden värit sopivat yhteen ja kokonaisuus oli rento.

Huolestuttavinta kuitenkin oli, että kaikki vaatteet olivat peräisin Tifan omasta vaatekaapista. Hän tiesi tasan tarkkaan jättäneensä ne kotiin, sillä yökerhoon ei menty vaihtovaatekerran kanssa. Hän sai huomata, että hänen hammasharjansa oli myös ilmestynyt mukiin asetettuna lavuaarin reunalle.

Tifa kiskoi vaatteet päälleen ja harjasi hampaansa. Hiukset hän hankasi pyyhkeellä mahdollisimman kuiviksi ennen kuin haroi ne sormilla auki takuista. Oli turha laittaa niitä nyt kiinni, koska silloin ne eivät olisi kuivaneet ikinä. Kun hän vihdoin käveli ulos kylpyhuoneesta, hänen vointinsa oli kohentunut huomattavasti. Nyt hän ehti myös varmistaa, että kengät eteisessä todellakin kuuluivat hänelle.

”Rude, meidän on puhuttava”, hän sanoi, kun pääsi olohuoneeseen.

Petivaatteet olivat kadonneet sohvalta ja näyttivät olevan tuulettumassa parvekkeella, jonka raollaan olevasta ovesta tanssi sisälle miellyttävä tuulenhenkäys. Rude istui sohvalla kirja sylissään, mutta laski opuksen pöydälle ja kääntyi Tifaan päin.

Tifa asteli sohvan luokse ja istui Ruden viereen. Pitkä seisoskelu ei tuntunut mukavalta, vaikkei päässä enää humissut jatkuvalla syötöllä.

”Arvostan sitä, että sain omat vaatteet käyttööni, mutta… Minusta tämä on jokseenkin karmivaa”, Tifa sanoi ja nypläsi t-paitansa helmaa.

”Reno pyysi Elenaa hakemaan sinulle välttämättömyydet. Elena toimitti ne aamulla, kun nukuit vielä. Hän sanoi valinneensa sellaisia vaatteita, joissa uskoi sinulla olevan mukava olla… kaiken sen jälkeen, mitä eilen olet kokenut”, Rude vastasi. ”Olen pahoillani, jos aiheutimme sinulle epämukavan olon.”

Tifa jäi tuijottamaan Rudea ja yritti saada kokonaiskuvan hahmottumaan mielessään. Turkit olivat siis pelastaneet hänet edellisenä iltana. Sen jälkeen Rude oli tuonut hänet tänne ja Reno mennyt 7th Heaveniin syöttämään Cloudille silmät ja suun täyteen valheita. Reno oli myös järjestänyt Elenan käymään Tifan vaatekaapilla, eikä Cloud ollut ilmeisesti äkissyt vastaan. Oliko Reno siis yöpynyt 7th Heavenissa? Jotenkin Tifa ei uskonut, että Cloud olisi noin vain edes päästänyt Elenaa sisälle baariin, saati yläkerran asuintiloihin.

Turkit olivat tehneet älyttömän paljon Tifan vuoksi. Miksi ihmeessä? Ruden osuuden Tifa pystyi ymmärtämään, mutta mikä sai Renon ja Elenan venymään noin merkittävästi.

”Me olemme perhettä”, Rude vastasi, kun Tifa esitti kysymyksen ääneen. ”Kun yksi meistä tarvitsee toisia, muut tukevat häntä. Tekevät kaikkensa, jotta tilanne saadaan järjestymään. Perhe menee kaiken edelle.”

”Vähän niin kuin Avalanche”, Tifa sanoi ja tunsi piston sydämessään.

Hyppäämällä Ruden käsivarsille Tifa oli kääntänyt selkänsä ystävilleen, perheelleen. Hän oli pettänyt Cloudin luottamuksen, mikä tarkoitti, että hän oli pettänyt koko Avalanchen luottamuksen.

”Siteet itse valittuun perheeseen ovat voimakkaita”, Rude sanoi. ”Toivon, että Turkit ja Avalanche voivat jonain päivänä olla jatkettua perhettä…”

Tifa nyökkäsi, mutta sitä päivää tuskin koskaan tulisi. Jos Cloud saisi tietää, mitä Tifa oli tehnyt, hän vihaisi Turkeja vain entistä syvemmin. Myös Yuffie ottaisi petoksen raskaasti, samoin Vincent. Cid ja Barret kiroaisivat Tifaa. Kenties Nanaki olisi ainoa, joka suhtautuisi asiaan neutraalisti.

”Haluatko katsoa elokuvan? Sen jälkeen voisimme syödä sitä wutailaista”, Rude sanoi. ”Sinun kannattaa nyt ottaa rauhallisesti ja keskittyä lepäämään.”

Tifa nosti jalkansa sohvalle ja asettautui parempaan asentoon. Hän oli joka tapauksessa jumissa Ruden luona, jottei peitetarina romuttuisi. Yhtä hyvin hän voisi yrittää tehdä tilanteesta mahdollisimman rennon ja mukavan heille molemmille.


Päivä oli ollut suoraan kuin jonkun toisen elämästä. Jos ei laskenut ajoittain iskeviä pahoinvoinnin aaltoja, kaikki soljui eteenpäin täydellisesti. Iltaa kohden Tifa tunsi olonsa jo likipitäen normaaliksi. Silti koko ajan takaraivossa jyskytti tieto, että tilanne oli väliaikainen ja olosuhteiden pakottama. Seuraavana päivänä arki palautuisi ennalleen. Unet loppuisivat ja unelmat särkyisivät.

Oli helpompaa työntää pää pensaaseen ja todellisuus taka-alalle. Katsoa elokuva toisensa jälkeen ja nyhjöttää sohvalla samalla, kun onki viimeisiä annoksen rippeitä syömäpuikoilla pahvirasiasta. Hölmö komedia nostatti naurun huulille ja rakensi kulissit tavallisesta sunnuntaista, jollainen jokainen sunnuntai olisi voinut olla, jos asiat olisivat menneet toisin.

Auringonlasku oli yhtä huikaiseva kuin edellisellä kerralla mutta sai Tifan havahtumaan siihen, kuinka paljon kello olikaan. Vaikka hän oli nukkunut iltapäivään asti, raukeus alkoi hiipiä lihaksiin ja haukotukset venyttivät leukaperiä.

Väsymys kuitenkin karisi nopeasti, kun Tifa todella tajusi, että hän viettäisi täällä toisen yön. Yön, jonka hän muistaisi. Vatsaan lehahti perhosia. Ehkä olisi ollut parempi vain paeta Yuffien luokse, mutta Tifa ei edes ehdottanut moista. Sen sijaan hän mietti, pitäisikö hänen tarjoutua nukkumaan yö sohvalla.

”Haluatko mennä jo sänkyyn?” Rude kysyi juuri sillä hetkellä. ”Näytät väsyneeltä.”

”Pärjään kyllä vielä hetken… ja voin ottaa sohvan tällä kertaa”, Tifa vastasi ja pakotti hymyn kasvoilleen.

Rude puisteli päätään ja nousi sohvalta. Hän marssi parvekkeelle ja haki petivaatteet pinoksi sohvan toiseen päätyyn.

”Minä nukun sohvalla. Tarvitset parhaan mahdollisen levon toipuaksesi.”

Tifa katsoi parhaimmaksi olla väittämättä vastaan. Hän vaelsi kylpyhuoneeseen, pesi kasvonsa ja hampaansa, ja kieputti tukan löyhälle yöletille. Kun hän palasi olohuoneeseen, Rude oli levittämässä lakanaa sohvalle. Tifa lipui äänettömästi kohti makuuhuoneen ovea, työnsi sen auki ja astui sisäpuolelle. Silkkiset vuodevaatteet oli jossain vaiheessa sijattu täydellisen suoriksi. Pimennysverhot olivat yhä ikkunan edessä ja ainoa valo tuli olohuoneen puolelta.

”Jos haluat vielä lukea tai jotain, yöpöydällä on lamppu.”

Ruden ääni kuului niin läheltä, että Tifa melkein hypähti ilmaan. Hän kääntyi ympäri ja näki, kuinka Rude piirtyi tummana varjona olohuoneen oviaukkoa vasten. Jälleen kerran perhoset alkoivat lepattaa Tifan vatsassa ja sydän sykki rintaa vasten aiempaa tiheämmin. Humina palasi korviin, mutta tällä kertaa se oli huomattavasti miellyttävämpää kuin aamulla.

”En usko, että pystyn nyt keskittymään kirjaan”, Tifa vastasi.

Hiljaisuus lankesi huoneeseen. Rude liikahti lähteäkseen, mutta Tifa ojensi kätensä ja tarttui häntä käsivarresta. Rude pysähtyi kesken liikkeen ja jäi katsomaan Tifaa.

”Minä… Se, mitä eilen tapahtui…” Tifa aloitti. Sanat tarttuivat kurkkuun kiinni, ja hän joutui pakottamaan ne ulos. Sydän jyskytti luultavasti jo hengitysteissä asti. ”Yksin nukkuminen tuntuu ahdistavalta. Voisitko mitenkään…?”

Tifa tiesi, että pyyntö oli kohtuuton. Hän oli lupautunut Cloudille, ja Rude tiesi sen. Siitä huolimatta Rude oli tehnyt selväksi, että oli koska tahansa valmis antautumaan Tifalle. Ei Tifa ollut typerys, hän tiesi kyllä, että Rude halusi häntä. Oli julmaa esittää tarjous vuoteen jakamisesta, kun huomenna heidän tiensä jälleen eroaisivat. Tämä hetki oli jotain sellaista, mistä ei koskaan voisi muodostua mitään pysyvää.

”Vain, jos haluat sitä oikeasti”, Rude vastasi.

”Haluan.”

Se sana tuli helposti ja tuntui sydämessä asti. Tifa työnsi kaikki ikävät ajatukset syrjään ja nyökkäsi Rudelle.

”Käyn vain sammuttamassa valot.”

Tifa päästi irti Ruden käsivarresta ja ryhtyi kiskomaan sukkia ja treenihousuja jaloistaan. Hän ujutti rintaliivit pois t-paidan alta mutta jätti paidan päälleen ennen kuin sujahti valmiiksi viileiden silkkilakanoiden väliin. Hän kääntyi kyljelleen ja painoi poskensa vasten tyynyä.

Tifa tiesi uineensa juuri entistä vaarallisemmille vesille. Kääntymismahdollisuutta ei pian ollut, sillä virta uhkasi viedä hänet. Ehkä hän jopa hukkuisi. Ja silti hän jatkoi uimista, ei pyristellyt virtaa vastaan vaan kauhoi sen suuntaisesti siitä huolimatta, että hänen valintansa ajaisi hänet vielä valheiden verkkoon. Kun hän takertuisi siihen, olisi hukkuminen varmaa.

Rude palasi makuuhuoneeseen. Tifa erotti pimeydessä hahmon, joka kiskoi paidan päänsä ylitse. Myös housut saivat lähteä, ja Tifan sydän pompahti yhden ylimääräisen kerran. Tietenkin Rude nukkui pelkissä alushousuissa. Cloud teki samalla tavalla, vaikka Tifa oli pari kertaa antanut hänelle pyjaman lahjaksi. Olikohan maailmassa ainuttakaan miestä, joka oikeasti käytti pyjamaa nukkumiseen vai oliko kyseessä ainoastaan elokuvien luomasta harhakuvasta?

Lakanat kahahtivat, kun Rude siirtyi sänkyyn. Tifan koko keho jännittyi, yhtäkkiä oli mahdotonta rentoutua, vaikka hän yritti pitää hengityksensä tasaisena.

”Oletko kunnossa?” Rude kysyi. ”Voin yhä poistua, jos sinua ahdistaa…”

Tifa mönki peiton alla hieman lähemmäs ja haparoi kädelleen Ruden poskea. Sängen tunsi taas, vaikkei sitä varsinaisesti ollut illan aikana nähnyt. Rude laski oman kätensä Tifan käden päälle.

”Jää tähän”, Tifa sanoi ja huomasi äänensä värisevän.

”Oletko varma? Kuulostat… En tiedä. Pelokkaalta?”

Lämmin hyökyaalto tulvahti Tifan ylitse ja heitti hänet yhä syvemmälle mereen. Ei häntä pelottanut… tai ehkä vähän pelottikin. Oli vaikea tietää, mistä kaikesta kuplinta vatsanpohjalla johtui. Tai se, että sydän kapusi jälleen kerran kohti kurkkua villisti pamppaillen.

”En pelkää sinua, pelkään yksinäisyyttä”, Tifa vastasi. ”Joskus olen niin yksin…”

”Tänä yönä sinun ei tarvitse olla.”

Uusi hyökyaalto. Ruden sanat keinuttivat Tifaa meressä, joka heidän ympärillään velloi. Ne olivat kiintopiste kaiken muun keskellä. Niihin Tifa takertui ja tiesi olevansa turvassa. Rude ei antaisi hänen hukkua tai sitten he hukkuisivat yhdessä.

Tifa liu’utti kättään eteenpäin ja tavoitti Ruden korvan. Hän sipaisi korvalehden lävistyksiä varoen. Rudella oli korvissaan enemmän koruja kuin hänellä. Takaraivo tuntui karhealta sormenpäitä vasten. Kuinka usein Rude ajeli päänsä? Tifa ei kysynyt vaan siirtyi hieromaan sormillaan Ruden niskaa. Hän leikki tulella, sytytti roihun sisällään ja kenties myös Ruden sisällä.

”Saanko vetää sinut lähemmäs?” Rude kysyi, ja jälleen hänen äänensä oli tavallista karheampi.

”Saat.”

Ruden käsi liukui Tifan vyötärön ylitse ja tarttui alaselästä. Lakana luisti mukana, kun hän veti Tifan vasten itseään. Vaistomaisesti Tifa kohotti jalkaansa ja nosti sen Ruden lantion päälle. Näin läheltä oli mahdoton olla tuntematta, miten Rude reagoi.

Jopa t-paidan läpi Ruden paljaan rintakehän lämpö huokui Tifan iholle. Tifa työnsi kasvonsa eteenpäin ja sipaisi nenällään Ruden nenää. Ensimmäistä kertaa koskaan hän kuuli naurahduksen Ruden huulilta.

”Saanko suudella sinua?” Rude kysyi.

”Ei sinun tarvitse pyytää lupaa”, Tifa kuiskasi.

”Haluan kuulla sinun sanovan sen.”

”Saat suudella minua.”

Ruden huulet kohtasivat Tifan huulet välittömästi. Tällä kertaa niiden imu oli vaativampi kuin aiemmin. Kieli tavoitteli rakoa Tifan huulien välissä, ja Tifa salli sen livahtaa suuhunsa. Kun Ruden kieli tavoitti hänen kielensä, uusi hyökyaalto, nyt entistä suurempi, syöksyi Tifan ylitse.

Rude nappasi Tifan alahuulesta kiinni hampaillaan ja näykkäisi. Inahdus karkasi Tifan suusta, ja hän painautui entistä lähemmäs. Rude painoi kovana hänen alavatsaansa, muttei tehnyt elettäkään liikahtaakseen, ei edes nykinyt Tifan alushousuja vielä pois. Sen sijaan hän antoi kielensä vaeltaa Tifan suuhun uudestaan ja leikitteli Tifan kielen kanssa, kunnes he molemmat miltei huohottivat toistensa suihin.

Tifa haukkoi henkeään, kun Rude vetäytyi suudelmasta, joka oli tuntunut varpaissa asti. Se oli luultavasti hänen elämänsä paras suudelma. Ei, se oli ehdottomasti hänen elämänsä paras suudelma.

”Voinko riisua t-paitasi?” Rude kysyi.

Tifa nyökkäsi ja kohottautui istuvaan asentoon. Rude seurasi liikkeen mukana ja tarttui paidan helmaan, mutta jäi odottamaan.

”Voit”, Tifa vastasi.

Rude kiskoi paidan ylöspäin äärimmäisten hitaasti. Tifa kiemurteli ulos kaula-aukosta ja hihoista. Paita päätyi lattialle, mutta juuri nyt sillä ei ollut merkitystä. Tifan oli vaikea hengittää, kun Ruden katse kulki pitkin hänen rintakehäänsä. Nyt kun silmät olivat jo tottuneet hämärään, oli helpompi erottaa yksityiskohtia, ja Tifa oli äärimmäisen tietoinen siitä, että hänen nänninsä suorastaan tarjosivat itseään Ruden suudeltaviksi. Ne huusivat kosketusta, jota niille ei yleensä suotu.

Ruden käsi siveli Tifan olkapäätä. Tifa tarttui käteen ja ohjasi sen alemmas. Nänninnipukka jäi etusormen ja keskisormen väliin juuri sopivasti, kun Rude rohkaistui tarttumaan kiinni. Tifan silmäluomet valahtivat alas, ja huokaus purkautui hänen huuliltaan, kun kosketus värisytti syvältä sisimmästä asti.

Kädet hieroivat Tifan rintoja pyörivin liikkein. Hän nojautui taaksepäin ja keskittyi tuntemaan jokaisen kosketuksen. Ruden peukalot löysivät nänninnipukat ja kiusasivat niitä, kunnes leikki alkoi tuntua puolittain kivuliaalta, ja silti niin tuskallisen nautinnolliselta, että Tifan hengitys kävi koko ajan raskaammaksi. Alushousut liimautuivat iholle, vaikkei Rude ollut vielä edes ehtinyt suunnata alemmas.

Kun Ruden huulet sieppasivat vasemman nännin väliinsä, Tifa ei pystynyt estämään voihkausta. Samalla hän tajusi, ettei tarvinnutkaan. Kukaan ei ollut kuulemassa heitä vaan heillä oli täysi vapaus antautua toisilleen ilman pelkoa väliintuloista. Ajatus sai sydämenlyönnit kiihtymään. Tifa puristi lakanaa, kun kieli yhtyi huulien leikkiin ja pyöritteli nänniä. Hänen selkänsä kaareutui, kun hän työnsi rintakehäänsä eteenpäin. Oliko mahdollista tulla pelkästään, kun joku suuteli rintoja? Tifa alkoi olla melko varma, että niin voisi todella käydä.

Hampaat näykkäisivät pari kertaa, ja yhä uusia voihkauksia karkasi Tifan huulilta. Kun hän oli aivan varma, ettei kestäisi enää hetkeäkään vaan räjähtäisi pieniksi palasiksi, Rude vetäytyi ja päästi irti.

Tifa avasi silmänsä huohottaen ja kohtasi Ruden katseen pimeydessä. Raja oli nyt ylitetty eikä takaisin ollut paluuta. Oli vain yksi suunta siitä huolimatta, ettei se ollut sallittu. Joskus oli vain purjehdittava eteenpäin, vaikka tiesi karikon odottavan.

”Älä lopeta, ole kiltti”, Tifa sanoi.

Pimeässäkin Tifa erotti, kuinka Ruden huulet kaartuivat hymyyn. Rude nosti sormen huulilleen.

”Anna hengityksesi hetki tasaantua”, hän sanoi.

Tifa puisteli päätään. Hän oli tulessa ja halusi palaa kokonaan. Nyt ei ollut hetki rauhoittua vaan jatkaa täysillä eteenpäin. Oli kuitenkin itsekästä pyrkiä vain kohti omaa nautintoaan. Rude ei ollut vielä saanut mitään osakseen, joten kenties hän odotti nyt vuoronvaihtoa, vaikkei sanonut sitä ääneen.

Tifa päästi irti lakanasta ja nojautui kohti Rudea. Hän ojensi sormensa ja ryhtyi piirtelemään sillä ympyröitä Ruden rintaan. Sormi kiemurteli iholla alemmas ja alemmas kohti boksereiden vyötäröä. Tifa ei kuitenkaan ehtinyt edes tavoittaa sitä, kun Rude tarttui häntä ranteesta. Tifa kohotti katseensa.

”Kärsivällisyyttä”, Rude sanoi ja painoi Tifan selälleen sängylle.

Kädet vaelsivat Tifan kylkiä pitkin vyötärölle, ja hän kohotti takapuoltaan jo ennen kuin Rude ehti tarttua alushousuihin. Ehkä kärsivällisyys oli hyve, mutta juuri nyt hänellä ei ollut sitä tippaakaan. Hänen jokainen solunsa huusi toimintaa, kosketusta, mitä tahansa. Tifa ei muistanut, milloin olisi tuntenut olevansa yhtä elossa kuin juuri nyt.

Alushousujenkin kanssa Rude vitkutteli. Hän veti ne alas niin hitaasti, että Tifan teki mieli kirkua. Kun vaate vihdoin putosi lattialle, Tifan yllätykseksi Rude tarttui hänen jalkaansa ja kohotti sitä. Huulet kietoutuivat isovarpaan ympärille ja kieli kutitti sen alapintaa. Suusta purkautuva vikinä hätkähdytti jopa Tifaa itseään. Hän kiemurteli sängyllä tietämättä, miten päin olisi halunnut olla. Pienemmät varpaat saivat saman käsittelyn yhdessä, kunnes Ruden kieli lähti vaeltamaan kohti nilkkaa äärimmäisen hitaasti.

Kieli tavoitti nilkan, jonka Rude peitti suudelmiin ennen kuin lähti tutkimaan pohjetta. Tifa huomasi jälleen hapuilevansa lakanaa sormillaan. Huulet ja kieli tutkivat hänen säärtään sentti sentiltä kuin se olisi maailman mielenkiintoisin asia. Kun kieli vihdoin livahti polvitaipeeseen, Tifa haukkoi jo henkeään. Kihinä oli sietämätöntä ja samalla niin ihanaa, ettei hän halunnut sen koskaan loppuvan.

Rude jatkoi matkaansa yhä ylemmäs. Kieli kiemurteli reittä pitkin, ja Tifa oli varma, että hänen kosteutensa kastelisi pian lakanan. Rudella ei kuitenkaan ollut kiirettä vaan sama piinaavan hidas leikki jatkui, kenties jopa hidastui entisestään. Tifa sykki odotusta. Hän halusi tarttua Rudeen ja kiskoa miestä ylemmäs, pakottaa koskettamaan paikkoja, jotka vaativat jo huomiota.

Vihdoin kieli alkoi lähestyä sisäreiden yläosaa. Se kiemurteli hetken, kunnes pysähtyi. Kevyt henkäys kosketti Tifan herkimpiä paikkoja. Tifa kohotti lantiotaan samalla hetkellä, kun Rude nojasi poskensa hänen sisäreiteensä eikä tehnyt elettäkään edetäkseen. Vain hengitys pyyhki Tifaa yhä uudestaan mutta sekin sai hänet tärisemään.

”Ole kiltti”, Tifa sanoi, ja hänen äänensä oli pelkkää huokausta.

”Mitä sinä haluat?” Rude kysyi. Hänen huulensa olivat niin lähelle ihoa, että Tifa tunsi jokaisen liikahduksen. Sanat värisivät hänen sisälleen.

”Ota minut.”

”En tänä yönä”, Rude vastasi.

Tifan vatsanpohjassa jysähti. Ei leikkiä voinut jättää tällä tavoin kesken, kun sen oli kerran aloittanut. Hän ei kestäisi, jos ei nyt saisi tuntea Rudea kokonaisvaltaisesti.

”Etkö sinä sitten halua?”

Tifa sai pakotettua sanat ulos muttei onnistunut salaamaan pettymystä äänestään.

”Haluan sitä melkein enemmän kuin mitään muuta.”

”Mutta…?”

”Vielä enemmän haluan piinata sinua, kunnes et enää kestä.”

Jos Tifa oli aikeissa vastata jotain, kaikki sanat unohtui samalla hetkellä, kun Rude painoi huulensa hänen häpyään vasten. Lantio nytkähti omia aikojaan ylöspäin samalla, kun kieli lipui häpyhuulten väliin ja kiemurteli etsimään herkistä kohdista herkintä. Ja kun Rude tavoitti nypykän, hän pyöräytti kieltään sen ympäri niin hitaasti, että Tifan oli pakko purra alahuultaan. Silti kirahdus karkasi ilmoille.

Rude pyöritteli nypykkää kielellään edestakaisin. Tifan alavatsaa pitkin kiiri kuumuus ylös kohti rintoja ja alas pitkin reisiä. Se sai hänen vartalonsa vääntymään ylöspäin ja hengityksen kulkemaan niin tiheään tahtiin, ettei ilmaa meinannut riittää keuhkoihin asti. Juuri kun paine oli purkautumassa, Ruden kieli pysähtyi. Tifa ei voinut mitään epätoivon ulahdukselle. Hän kohotteli lantiotaan, mutta Rude ei välittänyt vaan nojasi jälleen päätään hänen reittään vasten.

Aaltoileva kuumuus muuttui hitaasti pienemmiksi laineiksi, ja Tifan hengitys tasaantui. Hän ei ollut koskaan ollut yhtä turhautunut. Teki jo mieli ottaa omat sormet avuksi ja saattaa loppuun se, jonka Rude oli aloittanut. Tifa ei kuitenkaan ehtinyt viedä ajatusta pidemmälle, kun kieli jälleen lähti liikkeelle. Se tanssahteli uudestaan kohteeseensa ja sai jälleen Tifan selän taipumaan kaarelle.

Ruden peukalo liittyi kielen seuraan ja etsiytyi Tifan aukolle. Se painui aukkoa vasten muttei työntynyt sisemmälle. Kieli nytkytti nypykkää edestakaisin ja peukalo paineli aukon suuta samaan tahtiin. Tifa ei ollut koskaan halunnut kipeämmin sisälleen jotain kovaa ja isoa. Hän kohotti lantiotaan jälleen kerran, ja samalla peukalo painui hänen sisälleen ensimmäistä niveltä myöten. Rude henkäisi hänen iholleen mutta jatkoi sitten kielileikkiään, joka oli jo hyvää vauhtia sytyttämässä uutta roihua.

Peukalo painui syvemmälle ja vetäytyi jälleen, kunnes upposi Tifan sisälle uudestaan hangaten jokaiselle kerralla aukon reunaa hieman kovemmalla paineella. Samaan aikaan jokin muu Ruden sormista lähti vaeltamaan alaspäin kohti pakaroita. Tifan keho jännittyi, ja liike pysähtyi. Kielikin lakkasi kiemurtelemasta ja peukalo jättäytyi paikoilleen. Jälleen kerran kuumat aallot hiipuivat, vaikka olivat juuri olleet nousemassa kohti huippua.

”Rude…” Tifa kuiskasi.

”Niin, Tifa?”

”Minä pyydän…”

”Mitä sinä pyydät?”

”Ole kiltti…”

”Haluan sinun sanovan sen.”

”Anna minun tulla! En kestä enää!”

Kieli painui Tifan nypykkää vasten ja kiepsahti sen ympäri paljon nopeammin kuin aikaisemmin samaan aikaan, kun peukalo työntyi edestakaisin yhä kiihtyvään tahtiin ja toinen sormi etsiytyi eteenpäin. Rude painoi sen aivan peräaukon reunalle, alueelle, jolle Tifa ei ollut koskaan laskenut edes Cloudia. Sormi ei työntynyt sisään vaan pyöri aukon reunojen ympäri. Samassa Rude imaisi Tifan nypykän huuliensa väliin ja nirhaisi sitä kevyesti hampaillaan.

Tifan alavatsalla kuumuus muuttui poltteeksi, joka korvensi tieltään kaiken. Hän nyki lakanaa niin, että sormiin sattui ja huusi. Todennäköisesti naapurit kuulivat, mitä oli tekeillä, mutta hän ei välittänyt. Hänen silmäluomiensa takana maailmankaikkeus koki alkuräjähdyksen, kun hänen selkänsä vääntyi jälleen kaarelle ja lantio painui Rudea vasten. Millään muulla ei ollut enää mitään väliä, sillä hän oli pelkkää sykkivää, tärisevää himoa, joka purkautui miltei tajunnan vievällä tavalla.

Suurta räjähdystä seurasi vielä lukuisia pienempiä, kunnes Tifan yksikään lihas ei jaksanut enää liikahtaa. Hän haukkoi henkeä ja makasi selällään yltä päältä hiessä. Suihku olisi tehnyt hyvää mutta oli mahdotonta nousta. Rude ilmestyi Tifan vierelle ja painoi hänen huulilleen himolta maistuvan suudelma, johon hän hädin tuskin pystyi vastaamaan.

”Hyvää yötä, Tifa”, Rude sanoi.