Ficcikirjasto

Kirjoittajan huomiot: Voisin melkein sanoa, että tässä luvussa tarinan juoni tihenee. Olen siinä mielessä ilkeä kirjoittaja, etten aina halua päästää hahmoja helpolla, vaikka välillä ottaa itselläkin koville kaikki käänteet.

Tästä eteenpäin ficci alkaa leikata myös enemmän Projekti S. R.:n kanssa, joten kaikille sen lukeneille jokainen käänne ei tule yllätyksenä. Haluan silti korostaa, ettei sitä tarinaa ole pakko tuntea, jotta voisi nauttia tästä. Pärjäät myös ilman, mutta jos kiinnostaa tietää, mitä Yuffie ja Vincent puuhaavat Deepground-tapauksen suhteen, ei ole ollenkaan pöllömpi idea lukea myös tuo toinen tarina.

Päätitpä mitä tahansa, toivon, että viihdyt tämän luvun parissa. Kommentit ovat aina tervetulleita!

Hyvää viikonloppua!

Tifa hieroi ohimoitaan pyörivin liikkein ja toivoi, että särkylääke alkaisi pian vaikuttaa. Hän oli häätänyt Denzelin ja Marlenen mekastamaan takapihalle ja istui itse 7th Heavenin nurkkapöydässä. Vaikka päivä oli ehtinyt jo puoleen, hän ei ollut saanut mitään aikaan. Väsymys painoi ja päätä kivisti. Elokuu ei alkanut miellyttävästi, vaikka heinäkuun jälkimmäinen puolisko oli tarjoillut varsin mukavia hengähdystuokioita arjen keskellä.

Elokuu. Kohtalon kuukausi. Tifa ei ollut vielä saanut suutaan auki, ja myös Cloud tuntui välttelevän häntä. Heidän olisi keskusteltava, päätettävä, mihin suuntaan he lähtisivät. Jos Tifa ei hoitaisi asiaa, Reno hoitaisi sen hänen puolestaan, eikä se ollut mikään oikea vaihtoehto.

Cloudin syntymäpäivien jälkeen Tifa kertoisi totuuden. Kaikki heidän ystävänsä olivat tuolloin tulossa 7th Heaveniin, joten aikaisemmin kertominen vain aiheuttaisi kiusallisen tilanteen. Kun juhlat olisi juhlittu, olisi sopiva hetki. Tifa nyökkäsi itsekseen. Päätös sai vatsan muljumaan ja rinnan kivistämään, mutta jokin ajankohta oli vain päätettävä.

”Tiiifaaa!”

Yuffien ääni havahdutti Tifan. 7th Heavenin etuovi oli yhä tähän aikaan lukossa, mutta se ei estänyt Yuffieta pyyhältämästä takaoven kautta sisälle. Tifa kohotti kuitenkin hymyn huulilleen, sillä edellisestä tapaamisesta oli ehtinyt kulua jo melkein kuukausi.

”Hauska nähdä sinuakin”, hän sanoi. ”Onko Deepground-juttu edistynyt?”

Yuffie puisteli päätään ja istui Tifaa vastapäätä. Hän potki kengät jaloistaan ja nosti jalat tuolin reunalle.

”Töissä on juuri nyt niin tylsää, ettei edes Vincent pelasta tilannetta”, hän sanoi. ”Pyysin Reeveltä ylimääräisen vapaapäivän ja ajattelin viettää sen sinun kanssasi.”

”Kuulostaa mukavalta.”

Onneksi Yuffie oli valinnut juuri maanantain, joten Tifan ei tarvinnut miettiä työvuoroja Marien kanssa. Hän voisi oikeasti käyttää koko päivän Yuffien seurassa, joskin lapsista oli huolehdittava samalla. Se tarkoittaisi, etteivät he voisi poistua 7th Heavenista ja että ruokaa oli tehtävä myös Yuffielle. Toisaalta kumpikaan ei ollut ongelma. Juuri nyt väsytti niin paljon, ettei ajatus kaupungilla pyörimisestä ollut lainkaan houkutteleva.

”Sinä olet kamalan kalpea. Voitko hyvin?” Yuffie kysyi.

”En vain jaksanut meikata aamulla”, Tifa vastasi ja haukotteli perään.

”Minä keitän sinulle kahvia.”

Yuffien täytyi olla oikeasti tylsistynyt, kun hän ehdotti vapaaehtoisesti tekevänsä jotain eikä vain kysynyt, voisiko Tifa tarjota. Harvinainen tilaisuus kannatti käyttää hyväkseen, joten Tifa otti mukavamman asennon tuolissa ja nojasi päänsä käsivarsien päälle. Pöydän ääreen voisi vaikka torkahtaa nyt, kun baarissa oli hiljaista ja rauhallista.

Tifa säpsähti, kun kahvikuppi kolahti hänen kätensä viereen. Hän kohotti päänsä ja hieraisi silmiään, jotka olivat haluttomia pysymään auki. Tämän väsymyksen perusteella olisi voinut kuvitella, että hän oli vain pyörinyt koko yön vatvoen toivotonta tilannettaan, mutta todellisuudessa hän oli nukkunut kuin kissanpentu konsanaan.

Yuffie istui Tifan viereen ja vei käden hänen otsalleen. Tifa tarttui ranteeseen ja nykäisi käden kauemmas.

”En ole kipeä, vähän väsynyt vain.”

”Vähän on aika lievä ilmaisu. Juo nyt sitten tuo kahvi ainakin.”

Yuffie työnsi mukia lähemmäs, ja Tifa nappasi sen käteensä. Sekaan oli lorautettu maitoa. Vaikkei Yuffie juuri keitellyt kahvia muille, hän oli silti muistanut, miten Tifa kahvinsa joi. Hymy kohosi huulille.

”Otin itselleni jääteetä”, Yuffie sanoi ja kohotti omaa mukiaan.

Tifa nyökkäsi vastaukseksi ja hörppäsi kahvia. Maku sai välittömästi aistit terävöitymään. Iso kulaus valui kurkusta alas. Ehkä olisi pitänyt napata aamulla toinen kupillinen ensimmäisen perään. Kofeiinin puutoshan häntä vain vaivasi. Päänsärkykin alkoi vihdoin lievittyä.

”No, onko sinun elämässäsi tapahtunut mitään jännittävää?” Yuffie kysyi.

Tifa meinasi tukehtua kahviinsa. Yuffie oli hänen läheisimpiä ystäviään, mutta hän ei voisi sanoa mitään. Ei vielä. Yuffien suhde Turkeihin ei ollut erityisen lämmin, vaikka Reno ja Rude olivat auttaneet pelastamaan hänet Don Corneon kynsistä. Ennemmin tai myöhemmin myös Yuffielle olisi kerrottava, mutta Cloud ansaitsi saada tiedon ensimmäisenä.

”Kuolen oikeasti tylsyyteen, kun Mark vain nysvää kovalevyjen salauksen kimpussa ja minä joudun seuraamaan vertaisverkkoja, joissa ei tapahdu yhtään mitään. Ihan kuin Deepground olisi vain lakannut olemasta”, Yuffie jatkoi, ennen kuin Tifa ehti sanoa mitään.

”Entä jos niin on todella käynyt?” Tifa kysyi. ”Tarkoitan vain, että eikö joku tappanut suuren määrän Deepgroundin jäljellä olevista jäsenistä Junonissa.”

”Niin, se oli varmasti Rosso.”

”Ehkä ketään ei jäänyt jäljelle ja verkko on siksi hiljainen. Jos Rosso on elossa, tuskin hän itselleen siellä viestittelee.”

”Siellä oli myös joku toinen. Se, joka tyrmäsi minut.”

”Hän ja Rosso voivat olla samassa paikassa.”

Yuffie lipitti teetään mietteliäs ilme kasvoillaan, kunnes laski mukin pöydälle ja huokaisi. Hän kiepsautti jälleen jalkansa tuolille.

”Pahus, olet varmaan oikeassa.”

Baariin laskeutui hiljaisuus. Tifa seurasi Yuffien esimerkkiä ja nosti toisen jalkansa tuolille. Hän nojautui sitä vasten. Vasenta rintaa vihlaisi pistävästi, kun se osui polveen, ja Tifa kapsahti suoremmaksi.

”Mitä nyt?” Yuffie kysyi.

”Ei mitään. Luulen, että kuukautiseni ovat alkamassa. Olo on ihan pinkeä ja kummallinen.”

”Eikö niiden pitäisi tulla aika säännöllisesti ehkäisyn kanssa?”

Tifa nyökkäsi. Hän oli syönyt pillerinsä säännöllisesti, joten kierrossa ei pitäisi olla poikkeamia. Valitettavasti Johnnyn deittihuume oli saanut hänet oksentamaan useampaan otteeseen – seikka, josta hän oli kuullut Rudelta jälkeenpäin – ja sen jälkeen hän oli vielä yöpynyt Ruden luona, joten muutama pilleri oli jäänyt välistä.

”Syön yleensä useamman levyn putkeen”, Tifa sanoi.

”Kukapa ei”, Yuffie vastasi. ”Saan siitä kyllä tiputteluvuotoa välillä. Ehkä sinunkin kroppasi alkaa vihjailla, että olisi syytä pitää taukoviikko.”

”Ehkä, mutta oli tässä yksi toinenkin juttu.”

Sanat virtasivat Tifan huulilta. Hän ei kertonut Ruden luona yöpymisestä, mutta paljasti, mitä oli käynyt, kun hän oli lähtenyt Johnnyn kanssa bilettämään. Yuffien pirteä olemus kääntyi raivostuneeksi, ja hän jysäytti pienen nyrkkinsä vasten pöytää.

”Leviathanin peräevä! Minun olisi pitänyt lähteä mukaan! Mitä hän teki sinulle? Ei kai vain…?”

Tifa puisteli päätään. Hän ei pystynyt katsomaan Yuffieen, kun hän jatkoi kertomustaan.

”Hän ei ehtinyt. Muistikuvani ovat melko hämäriä, mutta Turkit sattuivat sopivasti paikalle. Reno tuli väliin”, hän sanoi. ”He veivät minut… Elenan luokse toipumaan.”

Yuffien sormet rummuttivat pöytää. Hetken ei kuulunut mitään muuta, vaikka oli epätavallista, että Yuffie pysytteli hiljaa paria sekuntia kauempaa. Tifa vilkaisi hiustensa lomasta häntä ja pakotti lopulta itsensä jälleen suorempaan asentoon. Ei ollut hänen tapaistaan häpeillä tällä tavoin. Yuffien epäilykset voisivat herätä, jos hän ei yrittäisi olla oma itsensä.

”Tiedätkö, mitä Johnny antoi sinulle?” Yuffie kysyi.

Tifa puisteli päätään.

”Hän kertoi myöhemmin, että se oli huumetta, jonka on tarkoitus saada naiset haluamaan seksiä. Oloni oli kuitenkin lähinnä tokkurainen.”

”Kiiman kohottaja”, Yuffie sanoi. ”Se on uusi huume. WRO:n toinen osasto yrittää jäljittää, kuka sitä oikein levittää. En tiedä siitä paljoakaan, mutta olen kuullut, että sen käytöllä voi olla pidempiaikaisia seurauksia ja että se voi vaikuttaa heikentävästi muuhun lääkitykseen. Pitäisikö sinun käydä WRO:n lääkärillä?”

Tifa nielaisi. Voisiko hänen huono olonsa johtua huumeesta, jonka Johnny oli ujuttanut hänen drinkkiinsä likipitäen kuukausi sitten? Ehdotus tuntui kaukaa haetulta, koska huono olo karissut jo seuraavan päivän aikana ja vaihtunut tavallisen krapulaiseen nuutumukseen. Miksi huume nyt yhtäkkiä elokuussa saisi hänet kipeäksi? Todennäköisempää oli, että se oli sotkenut hormonitasapainoa ja kuukautiset olivat tuloillaan pillereiden popsimisesta huolimatta.

Yuffie tarttui Tifaa ranteesta ja sai hänet katsomaan itseään. Hän ei ollut aikoihin tuijottanut Tifaa yhtä vakavissaan. Kulmien väliin ilmestyi jopa epätavallinen ryppy.

”Tifa. Jos tuo jatkuu, käyt lääkärillä, eikö niin?”

”Totta kai. Jos tämä kestää useamman päivän, varaan ajan sieltä.”

”Hyvä, koska minä en halua, että kellekään sattuu mitään.”

Yuffie näytti harvinaisen synkältä, joten Tifa painoi oman kätensä hänen kätensä päälle ja puristi sormia kevyesti. He olivat kaikki menettäneet paljon, mutta Yuffie oli Avalanchen nuorin jäsen. Aerithin kuolema oli varmasti koskettanut häntä syvästi ja jättänyt pysyvät arvet. Yuffie oli menettänyt äitinsä nuorena ja pitänyt Aerithia isosiskon korvikkeena.

”Minä en ole jättämässä sinua, Yuffie”, Tifa sanoi ja taputti Yuffien kättä.

Yuffie nykäisi kätensä kauemmas ja tarttui uudestaan teemukiinsa. Hän kohotti sitä kuin olisi skoolannut.

”Et tietenkään. Kunhan nyt vähän kiusasin sinua. Olet niin herkkäuskoinen!”

Tifa tyytyi hymyilemään. Yuffie halusi yhä pitää muurejaan pystyssä ja väläytti todellisia tunteitaan kovin harvoin. Viimeksi niin oli käynyt, kun Vincent oli suoraan torjunut Yuffien lähentely-yritykset ja tehnyt selväksi, ettei ollut kiinnostunut hänestä. Silloin Tifan tehtäväksi oli jäänyt kerätä palaset ja auttaa Yuffie jaloilleen. Nyt vain näytti, että Yuffie saattaisi lipsahtaa samalle tielle, ja Shelke oli menossa perässä. Tifalla ei ollut oikeutta puuttua muiden ihmissuhteisiin, ei sen jälkeen, mitä hän oli juuri itse tehnyt. Oli kuitenkin vaikea pysytellä hiljaa, kun joutui pelkäämään, että paikkailisi pian useampaa särkynyttä sydäntä.

Kenties syksyllä koittaisi vielä ilta, jona Tifa istuisi sohvalla yhdessä Yuffien ja Shelken kanssa. He kaikki ahmisivat jäätelöä suoraan purkista ja manaisivat miehet planeetan syövereihin.

~o~

Tifa laski tikun lavuaarin reunalle ja lysähti pytyn kannelle istumaan. Päässä humisi, rintoja pakotti ja alavatsaa väänsi kuin kuukautiset olisivat juuri olleet alkamaisillaan, mutta taukoviikko oli kohta ohitse eikä vuotoa ollut näkynyt. Ehkä hänen olisi tosiaan pitänyt uskoa Yuffieta ja varata lääkäriaika WRO:lta.

Tifa ei suostunut katsomaan tikkua. Kolme minuuttia, mutta tämä nyt oli vain varmistus. Poissulkumenetelmä, sillä ei hän mitenkään voinut olla raskaana. Hän oli napsinut hormoneja koko aikuisikänsä, ja Ruden kanssa hän oli lisäksi käyttänyt kondomia jokaisella kerralla. Raskaus ei vain voinut olla mahdollinen.

Ehkä Johnnyn huume oli tosiaan ollut ’kiiman kohottajaa’, josta Yuffie oli maininnut. Tifa oli tehnyt siitä nettihaun ja löytänyt epämääräisiä mainintoja kaikenlaisista sivuvaikutuksista ja riippuvuudesta, joka syntyi muutamalla käyttökerralla. Kukaan ei kuitenkaan ollut maininnut, että yhden kerran jälkeen voisi kuukautta myöhemmin iskeä ties mitä oireita.

Kännykän ajastin piippasi. Tifa sammutti sen ja käänsi katseensa tikkuun. Hänen sydämensä jysähti vatsanpohjalle, ja kylmä hiki valui niskaan. Kurkku kuroutui umpeen, eikä hän voinut kuin tuijottaa näkyä.

Ja juuri sillä hetkellä Cloud nykäisi kylpyhuoneen oven auki.

”Oho, luulin, ettei täällä ole ket-”

Cloudin lause jäi kesken, kun hän katsoi ensin Tifaa ja seurasi sitten tämän katsetta lavuaarille. Cloud astui peremmälle ja nosti tikun silmiensä tasolle. Tifan tuijottaessa kaikki väri katosi hänen kasvoiltaan. Cloud romahti istumaan karvalankamatolle Tifan jalkojen juureen ja puristi tikkua yhä kahden sormensa välissä.

Katse kohosi hitaasti tikusta Tifan kasvoihin. Tifa nyökkäsi eikä kyennyt sanomaan mitään. Hänen vatsassaan oli jäätä. Oli kuin lattia olisi romahtanut alta. Hän syöksyi suoraan kohti planeetan ydintä ilman mahdollisuutta kavuta enää ylös.

Vielä jokin aika sitten Tifa olisi luultavasti tanssinut ympäri 7th Heavenin yläkertaa. Hänen unelmansa oli toteutunut: yhteinen lapsi Cloudin kanssa. Nyt… todellisuus oli vankila, josta hän oli kuvitellut pian vapautuvansa vain saadakseen kuulla päätyneensä istumaan elinkautista.

”Tarkoittaako tuo sitä, mitä luulen?” Cloud kysyi.

”Kyllä.”

”Mutta sinähän olet… Etkö olekin käyttänyt…”

”Olen.”

”Miten sitten?”

Tifa nielaisi. Koko kylpyhuone tuntui huojuvan. Oli vaikea pysytellä pytyn kannella. Hän vei käden otsalleen ja siristeli silmiään. Oli niin huono olla. Voisipa vain nukkua, kunnes olo helpottuisi.

Yhtäkkiä Cloud oli Tifan rinnalla ja veti hänet pystyyn. Hän huojui, kun silmissä sumeni äkillisen liikkeen seurauksena. Cloud ohjasi hänet kylpyhuoneesta olohuoneen puolelle ja laski istumaan sohvannurkkaan.

”Tarvitsetko jotain? Syömistä tai juomista?” Cloud kysyi.

Tifa ei ollut varma, oliko kuullut oikein, mutta Cloud kiirehti pyynnöstä hakemaan hänelle vettä ja omenan. Kun hän nyrhi omenaa hampaillaan, Cloud istui sohvan toiseen päätyyn ja sormeilemaan pöydällä lojunutta lehteä.

”Ehkäisyn on täytynyt pettää. En keksi muuta selitystä”, Tifa sanoi, kun olotila alkoi vihdoin helpottaa. ”Johnny juotti minulle jotain huumetta silloin, kun lähdin hänen kanssaan ulos. Siksi olin niin huonossa kunnossa, etten voinut tulla kotiin. Sitten kuulin Yuffielta, että se aine saattaa heikentää lääkkeiden tehoa…”

Cloud nielaisi. Hänen kasvonsa kiristyivät, mitä pidemmälle Tifa pääsi selityksessään. Kädet puristuivat nyrkkiin.

”Minun olisi pitänyt… Kun oli mahdollisuus… Silloin vuosia sitten… Kaikki se harmi, minkä Johnny on aiheuttanut…”

”Cloud, ei. Johnny on typerys, mutta hän ei tarkoita pahaa.”

”Hän olisi voinut raiskata sinut, jos Reno ei olisi tullut väliin!”

Tifa säpsähti. Hän jäi tuijottamaan Cloudia. Tämän raivo tuli yllätyksenä. Myös Yuffie oli ollut vihainen, ehkä jopa Rude, vaikkei tämä ollut varsinaisesti sanonut mitään. Kaikki muut olivat vihaisia, mutta Tifa tunsi itse vain epämääräisen tyhjän olon sisällään. Hän oli luottanut Johnnyyn, ja silti näin oli käynyt. Ajatus pisti rintaa niin voimakkaasti, että se oli vain pakko työntää syrjään.

”Jos näen Johnnyn lähellä 7th Heavenia…”

”En halua, että teet mitään peruuttamatonta. Häntä kadutti aidosti, joten hän on varmasti oppinut läksynsä.”

Cloud huokaisi Tifan sanojen myötä. Hänen olemuksensa rentoutui hieman, mutta synkkyys ei hävinnyt kasvoilta.

”Sinut on vietävä WRO:n lääkärille. Soitan Reevelle ja järjestän asian.”

”Voin mennä tavalliselle lääkärille. Ei raskaus mikään sairaus ole…”

Cloudin katse oli pysäyttävä. Se tunkeutui läpi Tifan rinnasta ja pamahti suoraan sydämeen. Mitä tahansa vaikeuksia heillä oli, Cloud taisi silti yhä välittää. Ei tuolla tavoin katsottu ihmistä, jota kohtaan ei tuntenut mitään. Tifa olisi halunnut ilahtua havainnostaan, mutta se sai kurkun kuristamaan entistä pahemmin.

”Sinulle on annettu huumetta, jonka kaikkia vaikutuksia ei tunneta, ja minuun on pistetty makoa ja Jenova-soluja. Tämä ei ole mikään tavallinen raskaus”, Cloud sanoi. ”Sinä menet WRO:n lääkärille. Käyn soittamassa Reevelle. Mene sillä välin pukeutumaan. Shelke pitää joka tapauksessa viedä tänään makotankkiin, joten Reeve saa järjestää sinulle myös ajan.”

Tifa oli todennäköisesti nähnyt Cloudin yhtä määrätietoisena viimeksi vuosia sitten. Cloud kolisteli portaita alas samalla, kun kaiveli puhelinta housujensa taskusta. Miksi hän otti nyt vastuuta, kun oli pakoillut sitä niin pitkään?

~o~

Cloud oli järjestänyt myös auton lainaan Barretilta samalla, kun oli kuskannut Denzelin hoitoon miehelle. Tifa oli puolittain tyrmistynyt yhtäkkisestä tehokkuudesta, jolla Cloud toimi nyt. Hän oli seurannut kiltisti autoon eikä Shelkekään ollut ryttyillyt, vaikkei koskaan ollut erityisen innostunut makotankista.

Kun Shelke oli saatu omalle vastaanotolleen, Tifa ja Cloud pääsivät toiseen huoneeseen WRO:n lääkärin, tohtori Olivia Clemensin, puheille. Tifan päässä pyöri, kun hän istui pöydän ääreen ja sai eteensä kysymyslomakkeen, jossa selvitettiin kaikki pituudesta ja painosta alkaen aina harrastuksiin, ruokailutapoihin ja päihteiden käyttöön asti.

”Hän on saanut yökerhossa ainakin yhden annoksen KK:ta viime kuussa”, Cloud sanoi, kun Tifa täytti lomaketta. ”Ja minun makotasoani ei ole mitattu ainakaan vuoteen.”

Tohtori Clemens nyökytteli ja teki merkintöjä tietokoneelle, ennen kuin komensin Cloudin käärimään hihansa ja antamaan verinäytteen. Tifa kohotti hetkeksi katseensa paperista mutta käänsi sen takaisin, kun näki neulan. Yleensä isäehdokkaita ei hänen tietääkseen piikitetty, mutta oli tietysti totta, ettei Cloud ollut tavallinen mies.

”Emme vielä tiedä, miten mako vaikuttaa raskauteen”, tohtori Clemens sanoi otettuaan näytteen ja saatuaan Tifalta lomakkeen takaisin. ”Tohtori Hojon tutkimukset tietenkin antavat osviittaa, mutta koska hän käytti myös Jenova-soluja ja piikitti niitä sekä makoa suoraan kohdussa olevaan sikiöön, ei voida vetää suoria johtopäätöksiä…”

”Minussa on myös Jenova-soluja”, Cloud sanoi.

Tohtori Clemens nyökkäsi vakava ilme kasvoillaan. Tifa oli varma, ettei hän ollut yllättynyt Cloudin paljastuksesta. Jos hän oli perehtynyt Hojon tutkimuksiin, hän tiesi luultavasti melko tarkkaan, mitä Cloudille oli tehty.

”Silti tämä tilanne ei ole suoraan verrannollinen. Emme tiedä, miten isässä olevat Jenova-solut ja mako vaikuttavat sukusoluihin tai odottavaan äitiin. Tämä on ainutlaatuinen tilaisuus tutkia asiaa, ja olen erittäin iloinen, että päädyitte juuri WRO:n palveluihin…”

Cloudin kulmat kuristuivat samaa vauhtia kuin puhe eteni, ja Tifankin vatsanpohjassa vihlaisi. Hän ei halunnut koekaniiniksi. Hän ei ollut vielä edes täysin varma, että halusi koko raskautta. Sen takia kaikki hänen suunnitelmansa olivat syöksymässä sivuluisussa suoraan rekan alle. Miten hän ikinä voisi selittää tilanteen Rudelle? Kaikki lupaukset, jotka hän oli ehtinyt antaa… Hän ei voisi pitää niitä… Ja tuskin Rude edes haluaisi häntä tässä tilassa.

”Otan nyt myös verinäytteen sinusta”, tohtori Clemens sanoi Tifalle, joka ei voinut kuin alistua sorkittavaksi.

Sitä olisi toivonut, että virtsanäytteen antaminen ja verenpaineen tarkkailu olisi riittänyt, mutta kuvitelma oli turha. Verta otettiin niin reilusti, että päässä alkoi jälleen kieppua. Cloud haki Tifalle vettä ja tarkkaili hänen jokaista kulausta kuin hän olisi saattanut romahtaa kesken kaiken tuolilta lattialle.

”Emme voi ottaa suoraan sikiöstä näytteitä, koska se on liian riskialtista”, tohtori Clemens jatkoi verinäytteen ottamisen jälkeen. ”Yritämme selvittää Tifan näytteestä mahdollisimman paljon, mutta haluaisin myös sinulta, Cloud, toisen näytteen.”

”Lisää vertako?” Cloud kysyi.

”Itse asiassa, jos mahdollista, haluaisin sukusolunäytteen. Voisin mitata niiden makopitoisuuden ja tutkia, näkyykö niissä merkkejä Jenovasta. Tutkimuksen avulla voisimme arvioida riskiä siihen, että lapseen siirtyy jompaakumpaa.”

Tifan posket herahtivat kuumiksi. Hänen takiaan Cloud oli tässä kiusallisessa tilanteessa. Oli selvää, ettei Cloud suostuisi moiseen. Eiväthän he yleensä edes pystyneet kunnolla keskustelemaan näistä asioista. Cloudin avomielisyys oli varmasti jo venytetty äärimmilleen.

”Hyvä on”, Cloud sanoi. ”Sopiiko, että tulen huomenna antamaan näytteen erikseen?”

”Varaan sinulle ajan.”

Tifa jäi katsomaan Cloudia kokonaan uusin silmin. Hän ei ollut varma, mitä tämän päivän aikana oli oikein tapahtunut, mutta jotain oli muuttunut perusteellisesti. Oli kuin Cloud olisi yhtäkkiä tehnyt täyskäännöksen, muuttunut siksi Cloudiksi, jota Tifa oli niin kauan kaivannut. Lämmön olisi pitänyt läikähtää Tifan rinnassa, mutta hän tunsi ainoastaan puristavan vanteen, joka kävi koko ajan pienemmäksi.

Tifa oli pinteessä, eikä Cloud voinut tällä kertaa pelastaa häntä.