Ficcikirjasto

Kirjoittajan huomiota: Cloudin syntymäpäivät tapahtuvat myös Projekti S. R. -ficissä, joten myös tämän luvun osalta ficit leikkaavat toisiaan. Tällä kertaa tapahtumat kuitenkin kerrotaan Tifan näkökulmasta ja keskitytään eri asioihin kuin Projektissa.

Tämän luvun kirjoittaminen oli taas melkoinen tunnemylläkkä itselleni. Toivottavasti viihdyt sen parissa!

Tifa ei tiennyt, oliko helpottunut vai ahdistunut, kun Cloudin syntymäpäiväjuhlat vihdoin koittivat. WRO:n tulokset eivät olleet vieläkään tulleet, ja Ruden tapaamisen välttely oli alkanut jo muodostua taiteeksi. Tifa olisi antanut paljon, jos olisi kyennyt tekemään jonkin päätöksen. Hänen olisi ehdottomasti pitänyt. Oli kerrottava Cloudille, mitä hän oli puuhannut tämän selän takana, ja Rudelle, mitä oli tapahtunut Cloudin kanssa.

Tulevaisuus oli synkkä kuoppa, mutta tänä iltana Tifa halusi unohtaa ongelmansa. Onneksi Shera oli viihdyttänyt häntä suurimman osan ajasta, kunhan vain punaviini virtasi. Valitettavasti Yuffie oli tuonut tiimikaverinsa, Markin, mukanaan. Juuri nyt Tifa olisi mieluusti jutellut myös Yuffien kanssa.

Kun Shelke kuitenkin tuppautui Yuffien ja nuoren Markin seuraan, Yuffie käytti tilaisuuden hyväkseen ja livahti pois paikalta.

”Etkö aio ottaa mitään edes Cloudin synttärien kunniaksi?” Yuffie kysyi heti, kun pääsi baaritiskille Tifan ja Sheran seuraan.

Tifa säpsähti. Näkikö hän epäilyksen Yuffien silmissä? Hän oli viestitellyt tämän kanssa pariin otteeseen ja vakuutellut olevansa ihan kunnossa. Cloudin kanssa oli sovittu, ettei raskaudesta vielä puhuttaisi muille, koska he eivät tienneet, miten se edes etenisi näissä olosuhteissa.

”Jonkun on hyvä pysytellä selvänä lasten vuoksi enkä oikein luota, että Cloudista on siihen”, Tifa sanoi.

Cid näkyi kaatavan Cloudille viskiä, eikä Tifa osannut enää sanoa, monesko lasillinen oli menossa. Alkoholia kului joka tapauksessa tavallista nopeammin. Pari päivää Cloud oli taas ajelehtinut ahdistuksessaan. Hän oli yrittänyt salata sen, mutta Tifa oli kyllä huomannut.

”No, otat pari lasillista sitten, kun nappulat menevät nukkumaan”, Shera sanoi.

”Katsotaan, jaksanko”, Tifa vastasi. ”Yuffie, mikä sinun ja Markin juttu oikein on?”

Onneksi Shera kiinnostui Tifan uteluista eikä kiinnittänyt Tifan juomattomuuteen sen enempää huomiota. Yuffie tosin kiisti, että hänellä olisi mitään juttua tiimikaverinsa kanssa, ja Tifa kyllä uskoi häntä, sillä hänen silmänsä näyttivät harhailevan varsin usein Vincentin suuntaan. Jotain oli tekeillä muttei todellakaan Markin kanssa.

Marlene vaati aikuisia naisia tanssimaan kanssaan. Tifalle kelpasi juuri nyt mikä tahansa keino saada ajatukset pysymään pois kielletyiltä poluilta, joten hän suostui ketkuttelemaan baarin keskilattialla toisten kanssa, vaikka olo alkoi valua väsyneen puolelle. Tanssin lomassa hän tivasi Yuffielta tämän mieskuvioista, jottei keskustelu kääntyisi enää vahingossakaan häneen itseensä.

”Luulen, että haluan nyt vain olla sinkku. Treffailu alkoi tuntua tylsältä”, Yuffie päätti utelut.

Sekä Shera että Tifa purskahtivat nauruun. Yuffie oli viihdyttänyt heitä niin monet kerrat kertomuksillaan Edgen yöelämästä, että tuollaista huomautusta oli liki mahdoton uskoa. Naurunsa takana Tifa ei voinut olla pohtimatta, kuka mahtoi olla syypää Yuffien mielen muutokseen.

Kun Yuffie alkoi kiusata Marlenea seurustelukumppanista, Tifa päätti, ettei enää jaksanut kieputtaa itseään. Hän ilmoitti menevänsä istumaan ja karkasi miesten valloittamaan pöytään. Hän istui Cloudin viereen, mutta Cloud siirtyi pykälän verran kauemmas. Tifan vatsaa vihlaisi. Aina kun hän hetken ajatteli, että he olivat lähentyneet uudestaan, Cloud karkasi kauemmas. Nyt tästä huokui viskin tuoksu, joka pisteli Tifan nenään. Ehkä alkoholi ei vain sopinut Cloudille vaan sai hänet mököttämään.

~o~

Tifa silitti tuhisevan Denzelin tukkaa ja katseli Marlenea, joka nukkui kippurassa lattialle levitetyllä patjalla. Tällaisia hetkiä ei välttämättä tulisi enää kovinkaan monta, jos hän kertoisi totuuden. Voisiko hän olla kertomatta? Jos hän vain jättäisi asian mainitsematta Cloudille, ja he jatkaisivat elämäänsä kuin mitään syrjähyppyä ei olisi koskaan ollutkaan. Jos Cloud ei tietäisi tapahtuneesta, se ei satuttaisi häntä.

Toisaalta Reno tiesi. Tifa luotti siihen, että Rude vaikenisi, vaikka loukkaantuisi hänen teoistaan. Renoon sen sijaan ei kannattanut luottaa… Tai oikeammin sanottuna Tifa luotti, että Reno kertoisi Cloudille, koska oli niin uhannut. Tifalla ei ollut aavistustakaan, miksi Reno otti asian niin henkilökohtaisesti. Johtuiko se vain siitä, että hän oli Ruden ystävä?

Jokin Renon käytöksessä häiritsi Tifaa, mutta hän ei saanut siitä kunnolla otetta. Joka tapauksessa mitään tuskin oli tehtävissä. Jos hän päätyisi torjumaan Ruden, hän ei voisi edes pyytää tätä puhumaan Renolle järkeä. Oli olemassa pieni mahdollisuus, että Reno vaikenisi, kun suhde Ruden kanssa päättyisi, mutta yhtä hyvin hän saattaisi kostaa ystävänsä puolesta ja tuhota Tifan suhteen Cloudiin lopullisesti. Eikä Tifa edes voisi syyttää Renoa, koska hän itse oli syyllinen kaikkeen.

Tifa huokaisi ja nousi sängyn laidalta. Hän hiipi huoneen halki ja livahti ovesta mahdollisimman äänettömästi. Oli palattava juhliin, taiottava hymy huulille ja näyteltävä onnellisen avovaimon roolia. Ehkä se jonain päivänä taas tuntuisi omalta, kun hän jatkaisi esittämistä riittävän kauan.

”En silti… sala… heillä… oikeus tietää…”

”… minäkään… on varmasti…”

”No… tapauksessa… kertoa Reevelle…”

Tifa pysähtyi kesken matkan olohuoneeseen ja jäi kuuntelemaan. Aivan kuin hän olisi kuullut Yuffien ja Vincentin äänien kantautuvan jostain. Hän pyöritteli hetken päätään ja kurkisti makuuhuoneeseen, mutta siellä ei ollut ketään.

”Siitä… mieltä… ne…. minua…”

Tuo oli varmasti Vincent! Tifa ei ollut kuvitellut kuulleensa keskustelun pätkän. Äänet eivät voineet kantautua alakerrasta vaan ne tulivat jostain lähempää.

”Vince, taas sinä pur-”

”Vincent? Yuffie?” Tifa kysyi ja nykäisi toimiston virkaa toimittavan komeron oven auki.

Yuffie ja Vincent olivat ahtautuneet sinne. Kun Tifa vielä tuijotti näkyä, Vincent päästi irti Yuffien olkapäästä ja Yuffie nousi toimistotuolista ja istui pöydälle posket helottaen.

”Olinkin kuulevinani täältä puhetta…” Tifa sanoi.

”Hehee, sori, Tifa!” Yuffie sanoi. ”Halusimme vähän kahdenkeskistä aikaa, joten tulimme tänne ylös.”

Yuffie kikatti ja tarttui Vincentin käsivarteen. Tifa tuijotti paria tietämättä, mitä olisi pitänyt sanoa. Kyllä, hän oli aavistellut, ettei Yuffien epätoivoinen ihastus Vincentiä kohtaan ollut haihtunut, mutta hän ei ollut osannut edes kuvitella, että Vincent olisi todella lähtenyt leikkiin mukaan.

”Te kaksi? Vincent?” hän sai kysyttyä.

”Yhym, meillä oli hieman puhuttavaa”, Vincent vastasi ja yritti selvästi vetäytyä kauemmas Yuffiesta.

”Todellako?” Tifa kysyi.

Kiusaannus paistoi läpi Vincentistä, ja Yuffien poskilla oli punaisia läikkiä. Tifa tunnisti itsensä noista eleistä. Syyllisyys ja itseinho sekoittuivat salattuun himoon. Noinko helposti sen saattoi lukea toisten kasvoilta?

”Istutte pimeässä huoneessa keskustelemassa, kun kaikki muut ovat alakerrassa? Mitä on tekeillä?”

Ei olisi pitänyt kysyä, sillä mitäpä muiden asiat Tifalle kuuluivat. Yhtäkkiä hänen ohimoitaan kuitenkin kiristi. Yuffie ja Vincent kuhertelivat hänen komerossaan vailla todellista pelkoa siitä, että heidät tuomittaisiin, jos muut saisivat tietää. Sen sijaan Tifa joutui pyristelemään ansassa, josta ei kyennyt irrottautumaan.

”Ei yhtään mitään”, Yuffie sanoi. ”Tulemme kohta alas. Korkkaa minulle uusi pullo valmiiksi.”

Tifa loi pitkän katseensa molempiin ystäviinsä mutta perääntyi ja sulki oven. Hän hieroi ohimoitaan kävellessään takaisin alakertaan. Ei ollut Yuffien ja Vincentin vika, että häntä otti päähän, mutta hänen olisi silti tehnyt mieli ravistella molempia. Jos he halusivat heittäytyä suhteeseen, olisivat tehneet sen avoimesti, kun kerran pystyivät.

”Mihin sinä jäit kuppaamaan, Tifa?” Cid kysyi heti, kun Tifa ehti takaisin baarin puolelle.

”Yllätin Vincentin ja Yuffien Cloudin toimistosta”, Tifa vastasi ja oli saman tien läiskäistä käden suulleen.

Ei. Tällainen ei ollut hänen tapaistaan. Hän säilytti salaisuudet, mutta nyt tieto oli vain karannut ulos. Tifa kiirehti Sheran seuraan ja kiitti onneaan, kun Yuffie ilmestyi pöytään hetkeä myöhemmin. Jos tämä olisi tunkenut miesten seurueeseen, Cid tai Barret olisi taatusti kuitannut jotain Vincentin kanssa hiippailusta.

Tifa tyrkkäsi siideripullon Yuffien käteen ja päätti olla utelematta yläkerran välikohtauksesta. Sen sijaan hän käänsi puheen Sheran työhön, vaikka teknisissä yksityiskohdissa oli välillä vaikea pysyä perässä.

~o~

Kun Yuffie, Vincent ja Mark katosivat Edgen yöhön, Tifa vilkaisi baarin puolelle mutta päätyi poimimaan takin naulakosta ja livahtamaan ulos. Elokuinen yö oli epätavallisen kylmä, joten hän kietoi kädet ympärilleen, kun maleksi katua eteenpäin. Raikas ilma purjehti sisään keuhkoihin ja sen kirpeys sai posket pistelemään, mutta Tifa ei antanut viileyden haitata itseään. Koko illan ohimoilla viipyillyt kireys helpotti vihdoin nyt, kun ympärillä ei ollut ketään.

Tifa havahtui ajatuksistaan, kun auto hidasti hänen kohdallaan ja lopulta pysähtyi rinnalle. Kuljettajan puoleinen ikkuna laskeutui ja tutut kasvot tulivat esille. Kaikki rentous katosi Tifan lihaksista, eikä hän ollut varma, kykenikö enää hengittämään.

”Tifa", Rude sanoi.

Äänessä ei ollut syytöstä, mutta silti Tifan sydän paukutti niin kovaa, että oli vaikea kuulla mitään muuta. Hän olisi todennäköisesti juossut paikalta, jos jalat olisivat suostuneet yhteistyöhön. Lapsellista? Kyllä. Tifa ei vain… Mitä? Hän ei tiennyt itsekään.

”Jou, joko Cloudin juhlat loppuivat?” toinen ääni kantautui auton sisältä. ”Voisin soittaa hänelle ja vähän jutella.”

Tifa seisoi paikoillaan eikä kyennyt vastaamaan Renolle. Hänen mieleensä maalautui kuva, joka mureni saman tien maahan. Sirpaleet sinkoilivat sinne tänne, katosivat jonnekin, mistä niitä oli mahdotonta tavoittaa.

Autosta kuului lisää hiljaista puhetta, mutta Tifa ei saanut selvää sanoista. Puhujia oli Ruden lisäksi kaksi. Sen verran Tifa sai hahmotettua. Hänen ajatuksensa kiersivät kuitenkin pakokauhuista kehää, josta ei ollut ulospääsyä ja johon ei mahtunut mitään muuta. Kaikki oli piloilla, tuhoutunut, ja hän yksin oli syyllinen. Jos Reno nyt soittaisi Cloudille, hyvät syntymäpäiväjuhlat muuttuisivat katastrofiksi.

Auton molemmat etuovet avautuivat. Rude ja Reno astuivat kadulle, Reno kiersi kuljettajan puolelle.

”Olet minulle yhden velkaa", hän sanoi Rudelle ennen kuin pujahti kuljettajan paikalle ja nykäisi oven kiinni.

Auto kaasutti pois ja jätti Ruden seisomaan Tifan kanssa kadulle. Tifa perääntyi askeleen, mutta Rude oli hetkessä hänen luonaan ja kietoi kädet hänen ympärilleen, vaikka he olivat julkisella paikalla ja kuka tahansa olisi voinut nähdä heidät. Vaistomaisesti Tifa painoi päänsä Ruden olkapäätä vasten. Ei olisi pitänyt, mutta…

”Onko kaikki hyvin? Viesteistäsi on ollut vaikea päätellä mitään", Rude sanoi.

Tifa ei vastannut. Hänen oli pakko nielaista ja silti silmäkulmiin nousi kuumia pisaroita. Oliko tämä viimeinen hetki? Hetki, jonka hän muistaisi aina. Cloudin syntymäpäivien yö, jona hän halasi Rudea viimeistä kertaa. Kohta Rude työntäisi hänet kauemmas eikä enää milloinkaan edes vilkaisisi hänen suuntaansa. Niin olisi parempi. Se olisi oikea ratkaisu.

Miksi se siis repi sydämen rinnasta ja sai sielun mustenemaan?

Rude työnsi Tifan käsivarren mitan päähän muttei irrottanut otettaan hänestä. Tällä kertaa ruskeat silmät piilottelivat aurinkolasien takana, vaikka yö oli pitkällä ja kadulla pimeää. Tifa kohotti kätensä ja veti lasit pois tieltä. Mitään ajattelematta hän tunki ne oman takkinsa taskuun ja painoi kätensä vasten Ruden poskea, joka huokui lämpöä hänen iholleen.

”Kätesi on jääkylmä”, Rude sanoi ja irrotti otteensa. Hän sieppasi Tifan molemmat kädet ja puristi ne kevyesti omien, paljon lämpöisempien, kämmeniensä väliin. ”Kuinka kauan olet ollut ulkona?”

”Vain hetken”, Tifa vastasi.

”Sinun pitäisi palata sisälle, ettet palellu. Vai haluatko poiketa johonkin ravintolaan? Kello on paljon, mutta varmaan jokin paikka on vielä auki.”

Haukotus repi Tifan leukoja ennen kuin hän ehti estää. Luomet olivat raskaat ja pää kevyt, mutta rintaa puristi niin, että sydän oli pusertua ulos. Pitäisi lähteä takaisin 7th Heaveniin ja kömpiä sänkyyn mutta oli paljon miellyttävää seistä hyytävässä ilmassa kadulla ja antaa Ruden pidellä käsistä kiinni.

Silti näin ei voinut jatkua. Oli laitettava kaikelle piste. Lapsen takia. Niin moni lapsi oli menettänyt oikeuden perheeseen kaiken tapahtuneen myötä. Tifa ei voinut olla vanhempi, joka riistäisi omalta lapseltaan ydinperheen. Nyt ei ollut aika rikkoa vaan rakentaa.

Miksi sitten tuntui siltä, että rakennusyritys rikkoi myös perustan kaikelta? Oli kuin katu olisi musertunut palasiksi Tifan jalkojen alta ja nielaissut hänet syvyyksiin.

”Rude… Minä en voi…” Tifa sanoi.

Kyyneleet vierivät poskille valtavana ryöppynä. Nenä meni tukkoon ja jopa suun kautta oli vaikea hengittää. Koko maailma kieppui ja syöksyi Tifan päälle. Kaikki kaatui, luhistui, tuhoutui. Happi ei kulkenut.

”Tifa”, Ruden ääni kuului jostain kaukaa.

Kädet kiertyivät Tifan ympärille. Silittivät selkää, keinuttivat hitaasti, olivat vain. Ruden rintakehä oli leveä, vahva ja turvallinen. Tifa halusi takertua siihen mutta tiesi, ettei voisi. Hänen oli irrottauduttava vielä, kun se oli mahdollista.

”Vedä henkeä, rauhoitu.”

Ruden sanat liukuivat kuiskauksena sisään korvasta. Tifa takertui puvun takkiin ja painautui niin kiinni Rudeen kuin vain pystyi. Hän ei voisi enää koskaan haistaa tummapaahtoista kahvia ilman, että alkaisi itkeä. Latte ei tyydyttyisi häntä enää.

”Minun… täytyy…” hän sanoi.

Tifa pakottautui kauemmas ja nosti kasvonsa. Hän oli laittanut vedenkestävää ripsiväriä, mutta nyt kyyneleet takertuivat siihen ja tipahtelivat ripsistä. Muu meikki näytti todennäköisesti suttuiselta.

”Kerro minulle, mitä on tapahtunut”, Rude sanoi. ”En halunnut painostaa sinua. Aavistin, että jotain on tekeillä. Jos vain voin auttaa…”

Tifa puisteli päätään. Miksi Ruden piti olla noin ihana? Miksi hän tarjoutui auttamaan? Olisi ollut helpompaa, jos Rude olisi vain kävellyt pois ja jättänyt hänet tähän yksin. Silloin Tifa olisi voinut ajatella, että Rude oli tehnyt päätöksen hänen puolestaan.

”Olen pahoillani”, Tifa sanoi. ”En olisi saanut… Minun olisi pitänyt… Älä vihaa minua.”

”En koskaan voisi vihata sinua.”

Rude otti etäisyyttä, päästi irti ja jäi matkan päähän häilymään. Yö muuttui samalla hetkellä entistä kylmemmäksi, ja Tifa kietoi omat kädet taas ympärilleen.

”En voi jättää Cloudia. Tilanne on muuttunut”, Tifa jatkoi. ”Minun on kannettava vastuuni.”

”Aikuisen miehen oikut eivät ole sinun vastuullasi”, Rude sanoi.

”Tarkoitan, että minun on kannettava vastuu omista teoistani. En voi jatkaa näin. Tämän on loputtava. Meidän on loputtava.”

Tifa ei kyennyt jatkamaan. Hän näki, kuinka Rude murtui. Hajosi samalla tavalla palasiksi kuin hän itse. Käsi kohosi ja pyyhkäisi silmäkulmaa. Tifan vatsaa väänsi, kun hän seurasi jokaista pientä ilmettä, joka käväisi Ruden kasvoilla. Nykäisy poskessa ja suupielessä, värähdys silmissä. Katulamppujen valossa kimaltelevat vanat silmäkulmissa saivat Tifan omat silmät tulvimaan.

”Anna minulle anteeksi…” hän kuiskasi, kääntyi ympäri ja lähti juoksemaan takaisin 7th Heaveniin.

Rude ei tullut perässä.