Kirjoittajan huomioita: Mitähän tähän kohtaan sanoisi? Tämä oli taas niitä raskaampia lukuja kirjoittaa, mutta joskus on vain kaivauduttava syvemmälle kuoppaan.
Luku 16
Tohtori Clemensin hypoteesi
Tifa ei tiennyt, millä voimilla kampesi itsensä ylös lauantaiaamuna. Jotenkin hän oli siinä onnistunut, saanut valmistettua kaikille aamupalaa ja pakattua Denzelin ja Marlenen Barretin matkaan ennen kuin oli aika lähteä WRO:n toimistolle Cloudin ja Shelken kanssa.
”Huomasin, että viihdyit eilen Markin seurassa”, Tifa sanoi Shelkelle, kun he istuivat autossa.
”Mark Howard on mielenkiintoinen mies”, Shelke vastasi, ja Tifa toivoi, ettei tämä kehittäisi ihastusta myös Yuffien toiseen tiimikaveriin. Oli tarpeeksi paha, että Shelke elätteli turhia toiveita Vincentin suhteen.
Vatsaa nipisteli, ja Tifan oli pakko kääntää katseensa ulos. Hänellä ei ollut enää sydäntä. Se oli raastettu hänen rinnastaan viime yönä, eikä sitä voinut enää palauttaa. Hän oli tehnyt oikein. Näin asioiden kuului mennä. He olivat ottaneet Cloudin kanssa riskin ja nyt he kantoivat seuraukset. Niin vastuulliset aikuiset toimivat.
”Voitko huonosti?” Cloud kysyi.
”Aamupahoinvointia”, Tifa vastasi.
”Haluatko, että pysäytän?”
”Pärjään kyllä.”
Tifa suorastaan tunsi, kuinka Shelken katse porautui hänen päänsä läpi. Hän painoi otsansa vasten auton sivulasia ja tuijotti ohitse valuvia katuja.
”Mitä on aamupahoinvointi?” Shelke kysyi.
Tifa piti huokauksen sisällään. Totta kai Shelken piti kysyä. Hän ei halunnut selittää, ei paljastaa kenellekään, mitä oli tekeillä. Miten hän pystyisi ikinä rakastamaan lasta, kun oli sen takia käynyt tällaisen kurimuksen läpi?
Ajatuksen karmeus iski ilmat keuhkoista. Lapsi oli viattomin osapuoli koko sopassa, ja Tifa kehtasi kohdistaa siihen negatiivisia ajatuksia. Hän oli vajonnut niin alas, että syytti ongelmistaan syntymätöntä lasta. Lahjaa, jota ei kaikille suotu. Milloin hänestä oli tullut näin kuvottava?
”Se on huonoa oloa, joka tulee raskaana oleville naisille”, Cloud vastasi.
Tifa kääntyi tuijottamaan Cloudia. Tämä oli hämmästyttänyt häntä viime aikoina yhä enemmän, erityisesti siinä, miten tämä käsitteli Denzeliä ja Shelkeä. Jostain syystä juuri Cloud tuntui osaavan sanoa kaksikolle oikeat sanat ja sai heidät tottelemaan. Tifa olisi halunnut ajatella olevansa hyvä lasten kanssa, mutta toisinaan hänestä tuntui, että hän oli koko ikänsä elänyt jonkinlaisen harhakuvitelman vallassa. Elänyt elämää, joka ei oikeasti ollut hänen. Odottanut, että todellisuus löisi takaraivoon ja pakottaisi havahtumaan.
No, se oli kyllä tapahtunut muttei sillä tavoin kuin Tifa oli toivonut…
”Raskaana?” Shelke toisti ja oli hetken hiljaa. ”Se tarkoittaa, että… Teille tulee vauva. Olen ymmärtänyt, että silloin onnitellaan. Onneksi olkoon, Tifa ja Cloud.”
”Kiitos, Shelke”, Cloud sanoi. ”Älä puhu tästä vielä muille. Se on salaisuus.”
”Minä vaikenen.”
Ja Shelke kirjaimellisesti vaikeni loppumatkaksi. Toisinaan Tifa pohti, kuinka paljon Shelke ymmärsi maailmanmenosta. Välillä tämä oli täysin kartalla, mistä puhuttiin, ja seuraavassa hetkessä totaalisen eksyksissä. Shelke käyttäytyi kuin teini-ikää tavoitteleva lapsi, mutta ymmärsi myös aikuisten maailmaa.
Hiljaisuus jatkui WRO:n parkkipaikalle asti ja sieltä hoitotiloihin. Hoitaja otti vastaan koko kolmikon vain kertoakseen huonoja uutisia. Shelken vierottaminen makotankista ei onnistunut, sillä romahtavat makotasot saattoivat hänen henkensä vaaraan. Shelkelle ehdotettiin makopistoksia, joihin hän suostui, vaikka Tifa yritti vastustaa. Makon pistäminen eläviin olentoihin ei koskaan ollut hyvä ajatus, mutta Shelke oli aikuinen ja sai hoitajan mukaan tehdä päätöksensä itse.
Kun Shelke jäi sorkittavaksi, Tifa vaelsi omiin tutkimuksiinsa. Hän joutui jälleen antamaan virtsanäytteen, ja verenpaine tarkistettiin myös. Valitettavasti myös verta tarvittiin lisää.
”Veressäsi ei ollut merkkejä Jenova-soluista tai makosta”, tohtori Clemens sanoi. ”Haluan kuitenkin edelleen seurata tilannetta. Tohtori Hojo otti tohtori Crescentin kohdusta useamman näytteen raskauden aikana ja teki tarkkoja muistiinpanoja, mutta valitettavasti WRO:n nykyinen politiikka ei salli sikiöön kajoamista. Voisimme kuitenkin myöhemmin harkita lapsivesitutkimusta…”
Tifa ei vastannut. Oliko lapsivesitutkimus turvallinen? Hän päätti ottaa siitä tarkemmin selkoa ennen kuin antaisi suostumustaan. Kun tohtori Clemens ei saanut hänestä irti vastausta, tämä kääntyi Cloudin puoleen.
”Tarvitsen sinultakin uudet näytteet. Verta ja sukusoluja.”
”Taas?” Cloud kysyi mutta kääri jo hihaansa.
”Sukusolunäytteessä oli jotain pielessä. Luulen, että sen säilytyksessä oli jotain ongelmaa”, tohtori Clemens sanoi samalla, kun pyyhkäisi Cloudin kyynärtaivetta puhdistusaineella.
Tifa käänsi katseensa toisaalle, kun lääkäri otti pari putkea verta Cloudilta. Operaation jälkeen tohtori Clemens ohjasi Cloudin toiseen huoneeseen ennen kuin palasi keskustelemaan Tifan kanssa.
”Veressäsi näkyi kuitenkin selvä jälki siitä, että olet todella saanut kiiman kohottajana tunnettua katuhuumetta, jonka levittäjää WRO yrittää selvittää. Arvostaisin, jos voisit kertoa, keneltä sitä sait.”
Tifa puisteli päätään.
”En tiedä, kuka livautti huumeen lasiini, ja loppuillan muistikuvat ovat sumeita.”
”Onko mahdollista, että sinut… tuota… Olitko mahdollisesti sukupuoliyhteydessä jonkun kanssa sinä iltana?”
Tifa räpäytti silmiään ja puisteli jälleen päätään. Tohtori Clemens tuijotti häntä pitkään ja teki lopulta merkinnän tietokoneelle.
”Oletko ollut sukupuoliyhteydessä ainoastaan Cloud Strifen kanssa?” hän kysyi vielä.
”Olen. Hän on ensimmäiseni ja ainoani.”
Valhe tuli yllättävän helposti, mutta sain rinnan puristumaan jälleen kasaan. Kurkku uhkasi kuroutua umpeen. Viis siitä, että Tifa valehteli lääkärille, mutta valhe oli epäkunnioittava Rudea kohtaan, sillä vasta Rude oli saanut Tifan hehkumaan. Herättänyt eloon tavalla, johon Cloud ei koskaan pystyisi.
”Mielenkiintoista. Jotkut tutkijat ovat esittäneet teorian, jonka mukaan Jenova-solut tekevät kantajastaan hedelmättömän. Se on ikään kuin elimistön tapa puolustautua vierasta dna:ta vastaan ja estää solujen levittäytyminen luonnollisesti”, tohtori Clemens sanoi. ”Näen jo niiden kääpien naamat, kun pääsen kertomaan, kuinka väärässä he ovat olleet! Olet elävä todiste päinvastaisesta.”
Tifa nyökytteli loppukeskustelun ajan, ja oli suorastaan helpottunut, kun pääsi pois vastaanotolta ja Reeven juttusille yhdessä Shelken ja Cloudin kanssa. Reeve otti heidät vastaan työhuoneessaan ja säteili intoa. Onneksi sentään eri sävyistä kuin hoitohenkilöstö.
Reeve jopa nousi pöytänsä takaa ja tuli halaamaan Tifaa, joka kietoi kätensä pikaisesti miehen ympärille.
”Et tiedäkään, miten mahtavaa on saada välillä hienoja uutisia”, Reeve sanoi ja läiskäisi Cloudia olkapäälle. ”Mursitte sitten teorian Jenova-solujen steriloivista vaikutuksista. Tämä on suuri päivä, mutta tietenkin tärkeintä on tuleva Avalanchen jäsen.”
Tifa valui istumaan pöydän ääreen, ja Shelke kipusi pöydälle häntä vastapäätä. Se oli yllättävää, sillä Shelke tuntui usein kovin etäiseltä. Tosin monesti makotankkikäyntien jälkeen tämä viihtyi Tifan seurassa paremmin kuin mako olisi jollain tapaa rauhoittanut tätä.
”Ymmärrän, että tilanne on kuitenkin myös stressaava. Toivon, ettei Deepground-tapaus aiheuta teille liikaa huolta”, Reeve jatkoi. ”On tärkeää, että pidät nyt itsestäsi huolta, Tifa, etkä murehdi meistä muista.”
Tifa nyökytteli muttei varsinaisesti kuunnellut Reeven puheita, jotka kääntyivät pikkuhiljaa Shelken tilanteeseen ja makopistosten välttämättömyyteen. Vaikka Tifa kuinka yritti keskittyä, hänen mielensä purjehti pois huoneesta jonnekin kaukaisuuteen.
Ruden katse. Se oli kertonut kaiken. Tifa oli murtanut hänen sydämensä ja koko maailman. Satuttanut kenties pahemmin kuin kukaan muu koskaan. Pala nousi kurkkuun, kun mietti Ruden viimeistä katsetta. Tifa halusi juosta koko matkan Ruden kotiin ja pyytää anteeksi. Jos vain syöksyisi Ruden syliin ja sanoisi olleensa väärässä… mutta Tifa ei voinut. Hän oli sitonut itsensä Cloudiin loppuelämän siteellä. Heillä oli edessään aivan uusi vastuu, uusi elämä, joka oli täysin riippuvainen heistä. Lasta ei voinut uhrata himon vuoksi.
Himoahan se oli vain ollut, eikö niin? Seksi Cloudin kanssa oli ollut… Noh, epätyydyttävää, joten Tifa oli ajautunut hakemaan tyydytystä toisaalta. Ja sitä Rude oli pystynyt tarjoamaan. Hänen kosketuksensa oli sytyttänyt Tifan ilmiliekkeihin, mutta nyt sitä ei enää tapahtuisi. Se oli loppu. Pysyvästi. Ei kannattanut enää haaveilla.
Koputus tunkeutui Tifan tajuntaan. Kaikkien katseet kääntyivät oven suuntaan, mutta Tifa nousi paikaltaan ja käveli hitaasti ovelle. Hän vilkaisi vielä Reeveä ennen kuin laski kätensä kahvalle. Reeve nyökkäsi ja vinkkasi silmää. Tifa painoi kahvan alas ja avasi oven.
”Hei Vincent”, hän sanoi, kun näki tulijan.
”Hei Tifa. Mitä sinä täällä?”
”Tulimme käyttämään Shelken makotankissa”, Tifa sanoi ja päästi Vincentin toimiston puolelle.
Shelke vilkutti pöydältä. Hänen silmiinsä syttyi valo, kun hän näki Vincentin kävelevän sisälle. Harvinainen hymy kihosi huulille, mutta Tifa ei jaksanut nyt edes harmitella. Hän paikkailisi Shelken sydäntä sitten joskus, kun olisi saanut laastaroitua omansa.
”Huomenta, Vincent Valentine”, Shelke sanoi.
Vincent vastasi tervehdykseen. Kun myös Cloud kääntyi tuolissaan, Vincent heilautti hänelle kättään.
”Onko kaikki hyvin?” Vincent kysyi.
Tifa säpsähti kysymystä mutta pakotti nopeasti ilmeensä tyyneksi. Edes Vincentille ei voinut kertoa totuutta, vaikka he olivat käyneet monia syvällisiä keskusteluja. Tätä asiaa Tifa ei voisi jakaa kenenkään kanssa. Ei näitä tunteita, syyllisyyttä ja katkeruutta.
”Minä voin erinomaisesti, Vincent Valentine”, Shelke vastasi ensimmäisenä ja pudottautui pöydältä. ”Aion mennä tapaamaan Mark Howardia.”
Tifa näki kyllä pitkän katseen, jonka Shelke loi Vincentiin poistuessaan. Se oli kovin samanlainen, joita hän oli itse luonut Rudeen liian monta kertaa viimeisten kuukausien aikana. Kielletty ihastus, joka ei voinut koskaan saada täyttymystään. Paitsi, että Tifa oli käynyt hyvin lähellä täyttymystä.
”Shelken vierottaminen makosta ei näytä onnistuvan”, Reeve sanoi Vincentille. ”Aiomme kuitenkin nyt pidentää tankkiväliä ja käyttää pistoksia.”
”Onko hän kunnossa?” Vincent kysyi.
”Niin hyvässä kuin voi olla”, Tifa vastasi. ”Ei hänellä varsinaisesti hätää ole. En vain pidä ajatuksesta, että joudumme edelleen käyttämään makoa. Sen kaikki vaikutukset eivät ole vieläkään selvillä.”
Cloud liikahti tuolissaan. Epäilemättä tohtori Clemens oli käynyt myös hänen kanssaan innokkaan keskustelun makosta ja Jenova-soluista.
”No, ei tässä nyt näytä erityistä hätää olevan. Shelken tilanne korjaantunee aikanaan, voinhan minäkin ihan hyvin”, Cloud sanoi.
”Niin sinä.”
Tifa vilkaisi ikkunaan. Jos vain hyppäisi? Ei, ei hän sentään niin epätoivoinen ollut. Ehkä olo johtui vain hormoneista. Eivätkös odottavat äidit käyneet läpi kaikenlaisia tunnemylläköitä?
”Ja Shelke myös”, Cloud sanoi.
Tifa ei vastannut. Cloud ei ymmärtänyt tilanteen vakavuutta. Vai ymmärsikö sittenkin? Juuri Cloud oli raahannut Tifan heti WRO:n lääkärille, kun oli saanut tietää raskaudesta. Tieto siitä, ettei Tifassa ollut Jenova-soluja tai makoa, oli selvästi helpottanut Cloudia. Sen sijaan Tifan päätä ja rintaa puristi koko ajan tiukkeneva vanne.
”Meidän pitäisi varmaan lähteä”, Tifa sanoi.
”Tulkaa käymään viimeistään parin viikon päästä”, Reeve sanoi. ”Soitan joka tapauksessa tuloksista jo aiemmin.”
Tifa vaelsi ulos toimistosta Cloud perässään. Hän halusi vain kotiin ja suoraan sänkyyn. Koska Denzel oli hoidossa Barretilla, hän voisi hyvin nukkua koko päivän. Silloin ei ainakaan tarvinnut ajatella tai tuntea mitään. Yhtään mitään.
”Huomasin, että viihdyit eilen Markin seurassa”, Tifa sanoi Shelkelle, kun he istuivat autossa.
”Mark Howard on mielenkiintoinen mies”, Shelke vastasi, ja Tifa toivoi, ettei tämä kehittäisi ihastusta myös Yuffien toiseen tiimikaveriin. Oli tarpeeksi paha, että Shelke elätteli turhia toiveita Vincentin suhteen.
Vatsaa nipisteli, ja Tifan oli pakko kääntää katseensa ulos. Hänellä ei ollut enää sydäntä. Se oli raastettu hänen rinnastaan viime yönä, eikä sitä voinut enää palauttaa. Hän oli tehnyt oikein. Näin asioiden kuului mennä. He olivat ottaneet Cloudin kanssa riskin ja nyt he kantoivat seuraukset. Niin vastuulliset aikuiset toimivat.
”Voitko huonosti?” Cloud kysyi.
”Aamupahoinvointia”, Tifa vastasi.
”Haluatko, että pysäytän?”
”Pärjään kyllä.”
Tifa suorastaan tunsi, kuinka Shelken katse porautui hänen päänsä läpi. Hän painoi otsansa vasten auton sivulasia ja tuijotti ohitse valuvia katuja.
”Mitä on aamupahoinvointi?” Shelke kysyi.
Tifa piti huokauksen sisällään. Totta kai Shelken piti kysyä. Hän ei halunnut selittää, ei paljastaa kenellekään, mitä oli tekeillä. Miten hän pystyisi ikinä rakastamaan lasta, kun oli sen takia käynyt tällaisen kurimuksen läpi?
Ajatuksen karmeus iski ilmat keuhkoista. Lapsi oli viattomin osapuoli koko sopassa, ja Tifa kehtasi kohdistaa siihen negatiivisia ajatuksia. Hän oli vajonnut niin alas, että syytti ongelmistaan syntymätöntä lasta. Lahjaa, jota ei kaikille suotu. Milloin hänestä oli tullut näin kuvottava?
”Se on huonoa oloa, joka tulee raskaana oleville naisille”, Cloud vastasi.
Tifa kääntyi tuijottamaan Cloudia. Tämä oli hämmästyttänyt häntä viime aikoina yhä enemmän, erityisesti siinä, miten tämä käsitteli Denzeliä ja Shelkeä. Jostain syystä juuri Cloud tuntui osaavan sanoa kaksikolle oikeat sanat ja sai heidät tottelemaan. Tifa olisi halunnut ajatella olevansa hyvä lasten kanssa, mutta toisinaan hänestä tuntui, että hän oli koko ikänsä elänyt jonkinlaisen harhakuvitelman vallassa. Elänyt elämää, joka ei oikeasti ollut hänen. Odottanut, että todellisuus löisi takaraivoon ja pakottaisi havahtumaan.
No, se oli kyllä tapahtunut muttei sillä tavoin kuin Tifa oli toivonut…
”Raskaana?” Shelke toisti ja oli hetken hiljaa. ”Se tarkoittaa, että… Teille tulee vauva. Olen ymmärtänyt, että silloin onnitellaan. Onneksi olkoon, Tifa ja Cloud.”
”Kiitos, Shelke”, Cloud sanoi. ”Älä puhu tästä vielä muille. Se on salaisuus.”
”Minä vaikenen.”
Ja Shelke kirjaimellisesti vaikeni loppumatkaksi. Toisinaan Tifa pohti, kuinka paljon Shelke ymmärsi maailmanmenosta. Välillä tämä oli täysin kartalla, mistä puhuttiin, ja seuraavassa hetkessä totaalisen eksyksissä. Shelke käyttäytyi kuin teini-ikää tavoitteleva lapsi, mutta ymmärsi myös aikuisten maailmaa.
Hiljaisuus jatkui WRO:n parkkipaikalle asti ja sieltä hoitotiloihin. Hoitaja otti vastaan koko kolmikon vain kertoakseen huonoja uutisia. Shelken vierottaminen makotankista ei onnistunut, sillä romahtavat makotasot saattoivat hänen henkensä vaaraan. Shelkelle ehdotettiin makopistoksia, joihin hän suostui, vaikka Tifa yritti vastustaa. Makon pistäminen eläviin olentoihin ei koskaan ollut hyvä ajatus, mutta Shelke oli aikuinen ja sai hoitajan mukaan tehdä päätöksensä itse.
Kun Shelke jäi sorkittavaksi, Tifa vaelsi omiin tutkimuksiinsa. Hän joutui jälleen antamaan virtsanäytteen, ja verenpaine tarkistettiin myös. Valitettavasti myös verta tarvittiin lisää.
”Veressäsi ei ollut merkkejä Jenova-soluista tai makosta”, tohtori Clemens sanoi. ”Haluan kuitenkin edelleen seurata tilannetta. Tohtori Hojo otti tohtori Crescentin kohdusta useamman näytteen raskauden aikana ja teki tarkkoja muistiinpanoja, mutta valitettavasti WRO:n nykyinen politiikka ei salli sikiöön kajoamista. Voisimme kuitenkin myöhemmin harkita lapsivesitutkimusta…”
Tifa ei vastannut. Oliko lapsivesitutkimus turvallinen? Hän päätti ottaa siitä tarkemmin selkoa ennen kuin antaisi suostumustaan. Kun tohtori Clemens ei saanut hänestä irti vastausta, tämä kääntyi Cloudin puoleen.
”Tarvitsen sinultakin uudet näytteet. Verta ja sukusoluja.”
”Taas?” Cloud kysyi mutta kääri jo hihaansa.
”Sukusolunäytteessä oli jotain pielessä. Luulen, että sen säilytyksessä oli jotain ongelmaa”, tohtori Clemens sanoi samalla, kun pyyhkäisi Cloudin kyynärtaivetta puhdistusaineella.
Tifa käänsi katseensa toisaalle, kun lääkäri otti pari putkea verta Cloudilta. Operaation jälkeen tohtori Clemens ohjasi Cloudin toiseen huoneeseen ennen kuin palasi keskustelemaan Tifan kanssa.
”Veressäsi näkyi kuitenkin selvä jälki siitä, että olet todella saanut kiiman kohottajana tunnettua katuhuumetta, jonka levittäjää WRO yrittää selvittää. Arvostaisin, jos voisit kertoa, keneltä sitä sait.”
Tifa puisteli päätään.
”En tiedä, kuka livautti huumeen lasiini, ja loppuillan muistikuvat ovat sumeita.”
”Onko mahdollista, että sinut… tuota… Olitko mahdollisesti sukupuoliyhteydessä jonkun kanssa sinä iltana?”
Tifa räpäytti silmiään ja puisteli jälleen päätään. Tohtori Clemens tuijotti häntä pitkään ja teki lopulta merkinnän tietokoneelle.
”Oletko ollut sukupuoliyhteydessä ainoastaan Cloud Strifen kanssa?” hän kysyi vielä.
”Olen. Hän on ensimmäiseni ja ainoani.”
Valhe tuli yllättävän helposti, mutta sain rinnan puristumaan jälleen kasaan. Kurkku uhkasi kuroutua umpeen. Viis siitä, että Tifa valehteli lääkärille, mutta valhe oli epäkunnioittava Rudea kohtaan, sillä vasta Rude oli saanut Tifan hehkumaan. Herättänyt eloon tavalla, johon Cloud ei koskaan pystyisi.
”Mielenkiintoista. Jotkut tutkijat ovat esittäneet teorian, jonka mukaan Jenova-solut tekevät kantajastaan hedelmättömän. Se on ikään kuin elimistön tapa puolustautua vierasta dna:ta vastaan ja estää solujen levittäytyminen luonnollisesti”, tohtori Clemens sanoi. ”Näen jo niiden kääpien naamat, kun pääsen kertomaan, kuinka väärässä he ovat olleet! Olet elävä todiste päinvastaisesta.”
Tifa nyökytteli loppukeskustelun ajan, ja oli suorastaan helpottunut, kun pääsi pois vastaanotolta ja Reeven juttusille yhdessä Shelken ja Cloudin kanssa. Reeve otti heidät vastaan työhuoneessaan ja säteili intoa. Onneksi sentään eri sävyistä kuin hoitohenkilöstö.
Reeve jopa nousi pöytänsä takaa ja tuli halaamaan Tifaa, joka kietoi kätensä pikaisesti miehen ympärille.
”Et tiedäkään, miten mahtavaa on saada välillä hienoja uutisia”, Reeve sanoi ja läiskäisi Cloudia olkapäälle. ”Mursitte sitten teorian Jenova-solujen steriloivista vaikutuksista. Tämä on suuri päivä, mutta tietenkin tärkeintä on tuleva Avalanchen jäsen.”
Tifa valui istumaan pöydän ääreen, ja Shelke kipusi pöydälle häntä vastapäätä. Se oli yllättävää, sillä Shelke tuntui usein kovin etäiseltä. Tosin monesti makotankkikäyntien jälkeen tämä viihtyi Tifan seurassa paremmin kuin mako olisi jollain tapaa rauhoittanut tätä.
”Ymmärrän, että tilanne on kuitenkin myös stressaava. Toivon, ettei Deepground-tapaus aiheuta teille liikaa huolta”, Reeve jatkoi. ”On tärkeää, että pidät nyt itsestäsi huolta, Tifa, etkä murehdi meistä muista.”
Tifa nyökytteli muttei varsinaisesti kuunnellut Reeven puheita, jotka kääntyivät pikkuhiljaa Shelken tilanteeseen ja makopistosten välttämättömyyteen. Vaikka Tifa kuinka yritti keskittyä, hänen mielensä purjehti pois huoneesta jonnekin kaukaisuuteen.
Ruden katse. Se oli kertonut kaiken. Tifa oli murtanut hänen sydämensä ja koko maailman. Satuttanut kenties pahemmin kuin kukaan muu koskaan. Pala nousi kurkkuun, kun mietti Ruden viimeistä katsetta. Tifa halusi juosta koko matkan Ruden kotiin ja pyytää anteeksi. Jos vain syöksyisi Ruden syliin ja sanoisi olleensa väärässä… mutta Tifa ei voinut. Hän oli sitonut itsensä Cloudiin loppuelämän siteellä. Heillä oli edessään aivan uusi vastuu, uusi elämä, joka oli täysin riippuvainen heistä. Lasta ei voinut uhrata himon vuoksi.
Himoahan se oli vain ollut, eikö niin? Seksi Cloudin kanssa oli ollut… Noh, epätyydyttävää, joten Tifa oli ajautunut hakemaan tyydytystä toisaalta. Ja sitä Rude oli pystynyt tarjoamaan. Hänen kosketuksensa oli sytyttänyt Tifan ilmiliekkeihin, mutta nyt sitä ei enää tapahtuisi. Se oli loppu. Pysyvästi. Ei kannattanut enää haaveilla.
Koputus tunkeutui Tifan tajuntaan. Kaikkien katseet kääntyivät oven suuntaan, mutta Tifa nousi paikaltaan ja käveli hitaasti ovelle. Hän vilkaisi vielä Reeveä ennen kuin laski kätensä kahvalle. Reeve nyökkäsi ja vinkkasi silmää. Tifa painoi kahvan alas ja avasi oven.
”Hei Vincent”, hän sanoi, kun näki tulijan.
”Hei Tifa. Mitä sinä täällä?”
”Tulimme käyttämään Shelken makotankissa”, Tifa sanoi ja päästi Vincentin toimiston puolelle.
Shelke vilkutti pöydältä. Hänen silmiinsä syttyi valo, kun hän näki Vincentin kävelevän sisälle. Harvinainen hymy kihosi huulille, mutta Tifa ei jaksanut nyt edes harmitella. Hän paikkailisi Shelken sydäntä sitten joskus, kun olisi saanut laastaroitua omansa.
”Huomenta, Vincent Valentine”, Shelke sanoi.
Vincent vastasi tervehdykseen. Kun myös Cloud kääntyi tuolissaan, Vincent heilautti hänelle kättään.
”Onko kaikki hyvin?” Vincent kysyi.
Tifa säpsähti kysymystä mutta pakotti nopeasti ilmeensä tyyneksi. Edes Vincentille ei voinut kertoa totuutta, vaikka he olivat käyneet monia syvällisiä keskusteluja. Tätä asiaa Tifa ei voisi jakaa kenenkään kanssa. Ei näitä tunteita, syyllisyyttä ja katkeruutta.
”Minä voin erinomaisesti, Vincent Valentine”, Shelke vastasi ensimmäisenä ja pudottautui pöydältä. ”Aion mennä tapaamaan Mark Howardia.”
Tifa näki kyllä pitkän katseen, jonka Shelke loi Vincentiin poistuessaan. Se oli kovin samanlainen, joita hän oli itse luonut Rudeen liian monta kertaa viimeisten kuukausien aikana. Kielletty ihastus, joka ei voinut koskaan saada täyttymystään. Paitsi, että Tifa oli käynyt hyvin lähellä täyttymystä.
”Shelken vierottaminen makosta ei näytä onnistuvan”, Reeve sanoi Vincentille. ”Aiomme kuitenkin nyt pidentää tankkiväliä ja käyttää pistoksia.”
”Onko hän kunnossa?” Vincent kysyi.
”Niin hyvässä kuin voi olla”, Tifa vastasi. ”Ei hänellä varsinaisesti hätää ole. En vain pidä ajatuksesta, että joudumme edelleen käyttämään makoa. Sen kaikki vaikutukset eivät ole vieläkään selvillä.”
Cloud liikahti tuolissaan. Epäilemättä tohtori Clemens oli käynyt myös hänen kanssaan innokkaan keskustelun makosta ja Jenova-soluista.
”No, ei tässä nyt näytä erityistä hätää olevan. Shelken tilanne korjaantunee aikanaan, voinhan minäkin ihan hyvin”, Cloud sanoi.
”Niin sinä.”
Tifa vilkaisi ikkunaan. Jos vain hyppäisi? Ei, ei hän sentään niin epätoivoinen ollut. Ehkä olo johtui vain hormoneista. Eivätkös odottavat äidit käyneet läpi kaikenlaisia tunnemylläköitä?
”Ja Shelke myös”, Cloud sanoi.
Tifa ei vastannut. Cloud ei ymmärtänyt tilanteen vakavuutta. Vai ymmärsikö sittenkin? Juuri Cloud oli raahannut Tifan heti WRO:n lääkärille, kun oli saanut tietää raskaudesta. Tieto siitä, ettei Tifassa ollut Jenova-soluja tai makoa, oli selvästi helpottanut Cloudia. Sen sijaan Tifan päätä ja rintaa puristi koko ajan tiukkeneva vanne.
”Meidän pitäisi varmaan lähteä”, Tifa sanoi.
”Tulkaa käymään viimeistään parin viikon päästä”, Reeve sanoi. ”Soitan joka tapauksessa tuloksista jo aiemmin.”
Tifa vaelsi ulos toimistosta Cloud perässään. Hän halusi vain kotiin ja suoraan sänkyyn. Koska Denzel oli hoidossa Barretilla, hän voisi hyvin nukkua koko päivän. Silloin ei ainakaan tarvinnut ajatella tai tuntea mitään. Yhtään mitään.
Ei kommentteja
Kiitos palautteestasi!