Ficcikirjasto

Beta: Emmi
Ikäraja: K-15
Kuvaus: Avalanche viettää pikkujouluja 7th Heavenissa, ja Jessie tietää, miten show varastetaan.
Huomioita: Halusin kirjoittaa Final Fantasy VII Remakesta jotain kevyen jouluista. Todennäköisesti tämä porukka ei oikeasti ehtinyt viettää joulua yhdessä ennen pelin tapahtumia, mutta ei nyt takerruta pikkuseikkoihin.

Hitot mistelinoksista

Kulkusten kilkatus tunkeutui korvista sisään yhtä aikaa jukeboksista pauhaavan musiikin kanssa, tuopit nousivat yhä uudestaan ja nauru raikasi. Koko sinä aikana, jonka Tifa oli ehtinyt asua Midgarin slummeissa, hän ei ollut nähnyt yhtä riehakasta ja rentoutunutta menoa 7th Heavenissa. Jopa Barret virnuili tyhjentäessään kolpakkoa, joka oli melkein yhtä suuri kuin hänen asekätensä. Marlenen mies oli sentään kiikuttanut yläkertaan nukkumaan, ja Tifa saattoi vain toivoa, ettei lapsi havahtuisi baarin meteliin.

”Tule nyt välillä istumaan, Tifa”, Wedge huudahti ja kohotti omaa tuoppiaan.

Tifa sieppasi itselleen mukaan uuden korkatun siideripullon ja kiirehti pöydän ääreen. Jessie ja Biggs kohottivat hänelle omia tuoppejaan.

”Avalanchelle!” Biggs sanoi Tifalle, mutta hänen katseensa harhaili kohti Jessietä. Tämän hasselpähkinänruskea tukka oli kietaistu korkealle poninhännälle rusetille solmitulla punaisella bandanalla, jota tämä normaalisti piti päänsä ympärillä. Vihreät reisitaskuhousut ja rintapanssari olivat vaihtuneet tummemman vihreään mekkoon, joka myötäili vartalon jokaista kurvia eikä jättänyt kaula-aukon osalta juuri arvailun varaa.

”Avalanchelle!” Tifa vastasi ja kohotti pulloaan ennen kuin istui Jessien viereen. Hänen musta nahkahameensa otti kiinni niin ikään nahkaiseen penkin päälliseen. Punainen pörröpusero sopi erinomaisesti yhteen hameen kanssa, mutta nyt Tifa vaistomaisesti vertasi sitä Jessien asuun. Hän oli yleensä heistä se, joka paljasti enemmän, mutta nyt hän oli valinnut joulun kunniaksi söpömmän linjan. Eipä sillä, ei asialla pitänyt olla mitään väliä.

Jessie virnisti huomatessaan Tifan katseen ja iski silmää. Hän heilautti kätensä Biggsin hartioiden ympärille mutta nojautui lähemmäs Tifaa.

”Mitä meinaat tehdä pyhien aikana?”

Tifa hörppäsi siideriään ja kohautti olkiaan. Hän antoi katseensa kiertää baarissa. Vielä vuosia sitten hän oli viettänyt joulun isänsä kanssa. Nibelheimin tuhon jälkeen koko juhla oli menettänyt merkityksensä. Lisäksi nämä olivat ensimmäiset pikkujoulut, joihin hän oli eläissään osallistunut. Saivat kelvata joulujuhlallisuuksista, sillä muuta ei ollut tarjolla. Eikä Tifa aikonut valittaa. Päinvastoin hän oli kiitollinen siitä, että hänellä oli ystäviä, joiden kanssa viettää tällä tavoin aikaa.

”Ehkä teen inventaarion. Ei minulla ole erityisiä suunnitelmia”, hän vastasi Jessien kysymykseen.

”Inventaarion? Jouluna?” Biggs kysyi. ”Et ole tosissasi!”

”Voit tulla katsomaan jouluelokuvamaratonia minun ja kissojen kanssa”, Wedge ehdotti. ”Biggs tulee varmaan myös.”

”Ette te voi homehtua sohvalla tuijottamassa elokuvia!” Jessie huudahti. ”Äitini tekee taatusti jättimäisen jouluaterian, vaikkei meitä ole nyt kuin kaksi syömässä, koska isä… Niin, että siellä on ruokaa tarjolla. Tulette mukaani! Eipähän äitikään ehdi tentata minua liikaa.”

”Äitisi pitsa on kyllä parasta”, Wedge sanoi ja kirjaimellisesti nuolaisi huuliaan.

Tifa oli kuullut rouva Rasberryn pitsasta vähintään tuhat kertaa mutta epäili, ettei sitä olisi tarjolla jouluna. Jessie vahvisti epäilykset kertomalla kalkkunasta, perunoista ja kolmesta erilaisesta kastikkeesta, salaateista sekä kuohkeasta jälkiruoasta, jonka resepti oli kuulemma niin salainen, etteivät sitä tienneet edes Midgarin ylätasojen huippukokit.

”Sinun täytyy tulla! Biggs ja Wedge ovat hyvää seuraa, mutta viettäisin aikaa mieluusti myös sinun kanssasi”, Jessie sanoi ja hymyili ilkikurisesti Tifalle, kun oli saanut tyhjennettyä tuoppinsa. Hän kolautti lasin vasten pöytää, otti Biggsistä tukea ja hoippui pystyyn.

Jessie taiteili baarin halki tiskille ja laski hanasta itselleen lisää juotavaa lupia kyselemättä. Tifa seurasi yllättävän keinahtavia askelia. Humalasta huolimatta Jessien liikkeet näyttivät harkituilta. Takapuoli keikkui puolelta toiselle samalla, kun mekon helma hivuttautui ylemmäs. Se paljasti reidet muttei kivunnut liian ylös.

Biggsin katse suorastaan nuoli Jessietä takaapäin, kun nainen kurottautui tiskin ylitse kohti hanaa. Wedge muksaisi Biggsiä kylkeen ja puisteli päätään, jolloin Biggs kohotti tuopin huulilleen ja oli kuin ei olisi mitään nähnytkään. Tifa näykkäisi huultaan muttei sanonut mitään.

Jessie kääntyi ympäri, otti tuopin käteensä ja nojasi hetken ajan baaritiskiin selkä kaarella niin, että rinta korostui. Hän vilkaisi pöytään, jossa Tifa istui Biggsin ja Wedgen kanssa. Ruskeissa silmissä kävi tuikahdus ja huulet kaareutuivat hymyyn, joka kutsui leikkiin. Jessie oli elementissään. Hän esiintyi yleisölle, joka janosi lisää.

”Sinun olisi pitänyt ripustaa mistelinoksia kattoon, Tifa”, Wedge sanoi. ”Joku suorastaan odottaa tilaisuutta.”

Biggs oli jälleen hyvin kiinnostunut tuopistaan, kun Tifa vilkaisi hänen suuntaansa.

”En ajatellut, että…” Tifa ei tiennyt, miten jatkaisi. Totta kai hän oli jo ensimmäisinä Avalanche-päivinään huomannut, millaisia katseita Biggs loi Jessien suuntaan, kun luuli, ettei nainen huomannut.

Jessien askeleet kieppuivat baarin halki jukeboksin luokse. Hän jäi tutkailemaan musiikkitarjontaa samalla, kun hörppi olutta. Pian hänen sormensa jo nakuttivat näppäimiä, ja baariin tulvi uusi kappale. Tifa oli ladannut soittimeen kaikki imelimmät joululevyt, jotka oli löytänyt, ja nyt Jessie oli poiminut täydellisen kappaleen Biggsin kiusaamiseen. Tifan alkoi jo käydä miestä sääliksi, kun Jessie keikutti itseään kappaleen tahdissa ja liikutti huuliaan sanojen mukana.

”En mä tarvi paljoakaan, yhden pyydän vain”, Jessie lausui äänettömästi ja pyörähti ympäri. ”Lahjoista alla kuusen välitä en, kun yhtä vain kaipailen. Unelmastain totta tulla vois, jos rakkaani omani ois. Joululta tarvin sinut vain, olethan omanain.”

“Huomaa, että Jessie on näytellyt ja tanssinut ammatikseen”, Tifa sanoi ja yritti keskittyä juomiseen ystävänsä tuijottamisen sijaan. Vaikka siideri liukui kielelle miellyttävänä ja turrutti aisteja, oli yllättävän vaikea olla katsomatta esitystä.

”Tule tanssimaan, Tifa”, Jessie sanoi ja ojensi käsiään.

Tifa puisteli päätään ja hörppi siideriään. Ei kai hän sentään, kun Jessie oli kuitenkin ammattilainen. Tifa taas ei ollut tanssinut… Milloin hän oli edes viimeksi tanssinut? Elämä Nibelheimissa ei ollut tarjonnut liikaa tilaisuuksia, eikä Midgarissa vietetty aika sekään ollut tähän asti ollut suoranaista bilettämistä.

”Tule nyt! Ansaitset hetken rentoutumista, jotta jaksat tulevan vuoden koetukset”, Jessie jatkoi.

”Mene nyt, ettei Jessie lopeta”, Biggs kuiskasi ja loi anovan katseen Tifaan, joka huokaisi.

Miksei Biggs vain voinut tunnustaa tunteitaan Jessielle? Ainahan Jessie kiusoitteli miestä, joten ehkä kyse oli jopa molemminpuolisesta lämmöstä. Ja kysymällä se selviäisi. Kyllä aikuiset ihmiset osasivat olla hitaita tällaisissa asioissa. Jos Tifalla olisi ollut tilaisuus, hän olisi tarttunut siihen. Ihan varmasti olisi.

Paitsi jos kyse olisi Johnnysta… tai siitä toisesta miehestä, joka oli jopa tuonut hänelle kukkia. Tifa pudisteli päätään, kun nousi pöydästä. Ehkä hän ei ollut muita parempi. Sydämen asioista oli vaikea tietää. Kenties kaikkiin tilaisuuksiin ei kannattanut tarttua, mutta nyt oli kyse Jessiestä ja Biggsistä. Tifa itse oli eri asia.

”Vihdoin”, Jessie sanoi ja tarttui Tifaa käsistä. Hän veti Tifan mukaan keinuvaan liikkeeseen, ohjasi käsillään oikeaan suuntaan kuin kyse olisi ollut paritanssista.

Siiderin ja tanssin yhdistelmä sai lämmön nousemaan lihaksiin. Tifa keinutti lanteitaan rohkeammin ja antoi käsiensä kohota pään yläpuolelle nyt, kun Jessie ei enää pidellyt kiinni. Silmät lupsahtivat puolittain kiinni, kun musiikki hiipi ihon alle. Kaikessa korniudessaan popahtavat joululaulut olivat täydellisiä juuri tässä hetkessä.

”En mä tarvi paljoakaan, yhden pyydän vain.”

Jessie painautui Tifan selkään ja huulet sipaisivat korvalehteä samalla, kun sanat hiipivät pelkkänä kuiskauksena korvasta sisään. Väristykset kirmasivat ylös alas Tifan ihoa. Jessien kädet olivat jälleen hänen lanteillaan ja keikuttivat heitä molempia musiikin tahdissa.

” Joululta tarvin sinut vain, olethan omanain.”

Tifa henkäisi ja tempautui irti Jessien otteesta.

”Minun täytyy… mennä vessaan”, hän sanoi sanottua ennen kuin säntäsi pois baarin puolelta. Tiskin vieressä oleva ovi kolahti hänen perässään tarpeettoman kovaa, mutta hän pysähtyi vasta, kun oli turvallisesti naisten vessan kopissa lukkojen takana.

Mitä ihmettä Jessie oikein puuhasi? Oliko kaikki vain kiusoittelua? Ehkä Jessie ei ollut tosissaan kenenkään kanssa, flirttailihan hän vapautuneesti aina, kun sattui viettämään vapaa-aikaansa 7th Heavenissa. Ja totuus oli, ettei Biggs ollut ainoa, jolle Jessie soi hymyjään. Leikkiä. Kaikki oli Jessielle leikkiä. Mutta miksi Tifa?

Äh, oli ollut typerää paeta paikalta. Olisi vain pitänyt nauraa Jessien jutuille ja leikkiä mukana. Nyt vaikutti siltä kuin Tifa olisi ottanut vakavissaan Jessien laulun, vaikkei se tarkoittanut yhtään mitään. Jessie oli vain toistellut kappaleen sanoja, eläytynyt musiikkiin, ja Tifa oli panikoinut kuin kyse oli ollut jostain vakavasta. Kaikki varmaan nauroivat hänelle parasta aikaa.

Vessan ovi kävi. Tifa ei ollut naksauttanut kiinni uloimman oven lukkoa, mutta nyt hän kuuli, kuinka sitä käännettiin.

”Aiotko piileskellä siellä pitkäänkin?” Jessien ääni kuului kopin oven toiselta puolelta.

”En minä piileskele!” Tifa vastasi. ”Pääset ihan kohta.”

Ei ollut vaihtoehtoja. Tifa veti vessan, jota ei ollut edes käyttänyt, ja odotti sitten hetken kuin olisi asetellut vaatteitaan. Lukko auki, käsien pesulle ja ulos. Jos joku kyselisi, hän sanoisi, että siideri oli sekoittanut vatsan. Noloa sekin, mutta vähemmän noloa kuin todellinen syy.

Tifa kiskaisi oven auki ja työntyi Jessien ohitse pesualtaalle. Hän avasi hanan, otti saippuaa ja ryhtyi hankaamaan käsiään puhtaaksi perusteellisemmin kuin hetkeen. Jessie laittoi kopin oven kiinni ja jäi nojaamaan sitä vasten sen sijaan, että olisi itse sulkeutunut koppiin. Tifa näki kaiken peilin kautta, ja hänen sydämensä kipusi jyskyttäen kohti kurkkua. Miksi hän reagoi tällä tavoin? Hän oli usein ollut Jessien kanssa kahdestaan, sillä he olivat ainoat naiset Avalanchen seiskasektorin haarassa.

”En tarkoittanut säikäyttää sinua”, Jessie sanoi ja hymyili Tifalle peilin kautta.

”Et säikäyttänyt”, Tifa vastasi. Hän sulki hanan ja kiskoi käsipaperia telineestä. Kunhan kädet olisi kuivattu, hänellä ei olisi enää syytä viivytellä vessassa. Hän tyrkkäsi paperit roskikseen ja kääntyi kohti ovea, mutta tielle ilmestyi paljas käsivarsi. Jessien hauis oli hoikka ja jäntevä, hän ei ollut mikään oikea taistelija. Tosin räjäytystehtäviin hän oli ilmoittautunutkin silloin, kun oli liittynyt Avalancheen. Tifa muisti, miten oli ihmetellyt koko juttua. Gold Saucerin nouseva tähti halusi räjäyttelemään asioita Avalanchen nimissä. Siinäpä lööppiotsikko, josta olisi varmasti maksettu sievoinen läjä gilejä.

Tifa kohotti katseensa. Jessien silmät tuikahtivat. Niissä oli jälleen samaa leikkimielisyyttä kuin baarin puolella. Peli ei ollut vielä loppunut, ja Tifan oli nyt vain koottava itsensä.

”Jessie, minä en ole Biggs. Voit lopettaa tuon leikin”, Tifa sanoi.

”Totta. Sinun katseesi ei nuole vartaloa vaan on lämmin ja utelias”, Jessie vastasi. ”Ei sillä, että Biggs tarkoittaisi pahaa, mutta hänen ajatuksensa on niin helppo lukea. Hän hyvä mies, mutta… No, hän on mies.”

Tifa avasi suunsa, mutta yhtäkkiä sanoja ei ollut. Hän ei ollut aivan varma, mitä Jessie oli oikeastaan tarkoittanut. Jessien huulilla tanssahteli vino hymy, kunnes kieli livahti esille ja silmä vinkkasi.

”Sainpas sinut hämillesi”, Jessie sanoi. Hän nojautui eteenpäin, vähän turhan lähelle. Tifa joutui painamaan takamuksensa vasten pesualtaan reunaa, eikä silti tilaa ollut riittävästi. Jessiestä huokui oluen ja hajuveden muodostama tuoksujen sekamelska, mutta hänen katseensa ei ollut sumea.

Jessien toinen käsi ojentautui Tifan ohitse kohti pesualtaan reunaa. Katse liimautui Tifan silmiin niin, että sydän hypähti jälleen kohti kurkkua. Tifa nielaisi. Ainakin oli sanottava, että Jessie osasi oman pelinsä. Näinkö hän teki miehillekin, kun kukaan ei ollut näkemässä?

”Onko sinulla joku erityinen, Tifa?” Jessie kysyi.

”Minä… Ei. Ei minulla ole aikaa sellaiseen. Avalanche ja baari vievät aikani.”

Miksi Jessie edes kysyi tuollaista? Oliko joku muu udellut? Johnny olisi saattanut, sillä hän ei aina ymmärtänyt, mitä ’ei’ tarkoitti. Harmiton kaveri, mutta ehkä hitusen yksinkertainen.

”Tuo on niin totta! On mahdotonta solmia suhteita, jos ei halua sotkea toista osapuolta Avalanchen kuvioihin, enkä tahdo vaarantaa ketään viatonta”, Jessie sanoi.

Tifa nyökkäsi. Hän ei ollut varsinaisesti edes ajatellut seurusteluasioita Midgariin saavuttuaan, mutta pystyi silti ymmärtämään, miltä Jessiestä täytyi tuntua. Varmaan Jessie oli käynyt treffeillä jokaisena vapaapäivänään, kun oli vielä työskennellyt Gold Saucerissa. Nyt hän rakenteli räjähteitä sotkuisessa varastossa seuranaan Wedge ja Biggs. Siitä oli hohdokkuus ja romantiikka kaukana. Vaikka Jessie kyllä onnistui näyttämään hyvältä myös silloin, kun oli sotannut poskensa mustiksi käsittelemästään ruudista ja saanut itsensä mustelmille pudottuaan jostain, minne Barret oli hänet komentanut kiipeämään.

”Mutta ei sen takia voi vaan jäädä nyhjäämään yksin”, Jessie jatkoi. ”On tartuttava tilaisuuksiin.”

”Mitä tarkoitat?” Tifa kysyi ja nielaisi tahtomattaan. Kurkkua kuristi, ja sydän käyttäytyi edelleen kurittomasti.

”Oletko koskaan huomannut, miten nätti olet?” Jessie kysyi eikä vaivautunut vastaamaan Tifalle.

”En ole kai ajatellut asiaa…”

Jessie naurahti. Hän työntyi jälleen eteenpäin, suoraan vasten Tifaa. Rinnat painuivat pehmoisina Tifan paitaan, oluen ja hajuveden tuoksu kietoutui ympärille ja ruskeat silmät säihkyivät entistä kirkkaampina.

”Kuljet tuossa lyhyessä nahkaminihameessa ja ylipolven sukissa napa paljaana ja pitkä tukka liehuen etkä tiedosta omaa kauneuttasi”, Jessie jatkoi. ”Kauhea kiusaaja.”

”Sinä se miehiä kiusaat”, Tifa sanoi.

”Hmm, ehkä, mutta he ovat ansainneet sen. Mitäs ovat sellaisia kyyliä.”

Jessien kasvot olivat todella lähellä. Nenä miltei hipoi Tifan nenää, ja hän erotti pitkinä räpsyvät ripset. Olut maistui henkäyksessä, joka pyyhkäisi Tifan huulia.

”Täälläkään ei ole mistelinoksia, mutta hitot siitä”, Jessie sanoi.

Ennen kuin Tifa ehti vastata, huulet painuivat hänen huuliaan vasten. Hän ei edes yrittänyt karata. Ei sillä, että reittejä olisi juuri ollut. Jessie oli lukinnut hänet pesuallasta vasten, mutta Tifa tiesi olevansa heistä kahdesta vahvempi. Hän olisi voinut työntää Jessien sivuun ja juosta ulos vessasta, mutta sen sijaan hän antoi silmäluomiensa painua kiinni ja raotti huuliaan. Tarttui tilaisuuteen, kuten Jessie oli ehdottanut.