Luku 40
Hyvää yötä ja huomenta
Jack istuskeli sohvan reunalla hieman turhautuneena, vaikka hän olikin jo pitkään kaivannut Willin seuraan. Tällainen herrasmiesmäinen tapa viettää iltaa ei kuitenkaan ollut hänen makuunsa. Mieluummin hän olisi etsinyt kapakan ja mennyt sinne kumoamaan muutaman tuopillisen rommia riehakkaissa merkeissä.
”Vai on Norringtonista tullut oikein kuvernööri…” merirosvokapteeni pohdiskeli.
”Hänet nimettiin virkaan vain kuukausi kuvernööri Swannin kuoleman jälkeen”, Will kertoi.
”Tilanne avaa aivan uusia mahdollisuuksia”, Jack sanoi virnistäen.
”Sinuna en tekisi mitään typerää. Norringtonilla on miehiä joka puolella, eikä hän tunne armoa merirosvoja kohtaan.”
”Kuinka vanha sinä oikein olet, poikanen? Voisi todellakin kuvitella, että olet muuttunut klopista vanhaksi herraksi”, Jack tuhahti. ”Pieni hauskanpito ei ole koskaan pahasta, ja Norrington on muutenkin hieman turhan ylimielinen.”
Lopulta virnistys levisi myös Willin kasvoille. Hän ei voinut olla muistelematta yhteistä seikkailuaan kapteeni Jack Sparrow’n kanssa. Kun he olivat huimapäisesti ottaneet haltuunsa laivan Port Royalin satamasta ja lähteneet kahdestaan purjehtimaan sillä kohti Tortugaa, hän oli oppinut tuntemaan tuon erikoislaatuisen merirosvon. Hän oli oppinut paljon myös Jackilta, vaikka olikin aluksi pitänyt tätä pelkkänä rikollisena.
”Yksitoikkoinen elämä ei tee sinulle hyvää, poika”, Jack jatkoi keskustelua. ”Etkö kaipaa seikkailuja?”
”Olisihan se hienoa, mutta…” Will mutisi virnistyksen kuollessa hänen kasvoiltaan.
”Et voi jättää Elizabethia ja lapsia yksin tänne? Ymmärrän”, Jack totesi pettyneesti. Hetken hän oli jo toivonut saavansa vanhan ystävänsä mukaansa.
”Lapsia?” Will kysyi hämmästyneenä.
”No, kai teillä nyt tähän mennessä on jo iso liuta reippaita poikia?” Jack puolestaan kysyi aivan yhtä hämmästyneenä. Vaikkei hän ollut nähnyt koko illan aikana vilaustakaan lapsista, hän oli ollut aivan varma, että Willistä olisi tässä ajassa jo ehtinyt tulla isä.
”Ei ensimmäistäkään”, Will vastasi vaisusti. Hän oli jo pitkään epäillyt, että hänessä täytyi olla jotain vikaa, koska heille ei ollut syntynyt lapsia. Ehkä olisikin parempi, että hän katoaisi Elizabethin elämästä… Jos häntä luultaisiin kuolleeksi, Elizabeth voisi mennä uusiin naimisiin ja saada kaipaamansa pojan.
Jack läimäisi ystäväänsä hartioille. ”No, sitten sinun täytyy vain yrittää ahkerammin! Odota vain, niin vuoden päästä sinulla on poika, josta voit sitten kasvattaa hyvän sepän.”
Will virnisti ystävälleen. ”Ehkä olet oikeassa.”
”Voin kertoa sinulle pari pientä vinkkiä. Kun olin Singaporessa, kuulin erään tarinan naisista…” Jack sanoi kaataen samalla itselleen lisää konjakkia.
”Vai on Norringtonista tullut oikein kuvernööri…” merirosvokapteeni pohdiskeli.
”Hänet nimettiin virkaan vain kuukausi kuvernööri Swannin kuoleman jälkeen”, Will kertoi.
”Tilanne avaa aivan uusia mahdollisuuksia”, Jack sanoi virnistäen.
”Sinuna en tekisi mitään typerää. Norringtonilla on miehiä joka puolella, eikä hän tunne armoa merirosvoja kohtaan.”
”Kuinka vanha sinä oikein olet, poikanen? Voisi todellakin kuvitella, että olet muuttunut klopista vanhaksi herraksi”, Jack tuhahti. ”Pieni hauskanpito ei ole koskaan pahasta, ja Norrington on muutenkin hieman turhan ylimielinen.”
Lopulta virnistys levisi myös Willin kasvoille. Hän ei voinut olla muistelematta yhteistä seikkailuaan kapteeni Jack Sparrow’n kanssa. Kun he olivat huimapäisesti ottaneet haltuunsa laivan Port Royalin satamasta ja lähteneet kahdestaan purjehtimaan sillä kohti Tortugaa, hän oli oppinut tuntemaan tuon erikoislaatuisen merirosvon. Hän oli oppinut paljon myös Jackilta, vaikka olikin aluksi pitänyt tätä pelkkänä rikollisena.
”Yksitoikkoinen elämä ei tee sinulle hyvää, poika”, Jack jatkoi keskustelua. ”Etkö kaipaa seikkailuja?”
”Olisihan se hienoa, mutta…” Will mutisi virnistyksen kuollessa hänen kasvoiltaan.
”Et voi jättää Elizabethia ja lapsia yksin tänne? Ymmärrän”, Jack totesi pettyneesti. Hetken hän oli jo toivonut saavansa vanhan ystävänsä mukaansa.
”Lapsia?” Will kysyi hämmästyneenä.
”No, kai teillä nyt tähän mennessä on jo iso liuta reippaita poikia?” Jack puolestaan kysyi aivan yhtä hämmästyneenä. Vaikkei hän ollut nähnyt koko illan aikana vilaustakaan lapsista, hän oli ollut aivan varma, että Willistä olisi tässä ajassa jo ehtinyt tulla isä.
”Ei ensimmäistäkään”, Will vastasi vaisusti. Hän oli jo pitkään epäillyt, että hänessä täytyi olla jotain vikaa, koska heille ei ollut syntynyt lapsia. Ehkä olisikin parempi, että hän katoaisi Elizabethin elämästä… Jos häntä luultaisiin kuolleeksi, Elizabeth voisi mennä uusiin naimisiin ja saada kaipaamansa pojan.
Jack läimäisi ystäväänsä hartioille. ”No, sitten sinun täytyy vain yrittää ahkerammin! Odota vain, niin vuoden päästä sinulla on poika, josta voit sitten kasvattaa hyvän sepän.”
Will virnisti ystävälleen. ”Ehkä olet oikeassa.”
”Voin kertoa sinulle pari pientä vinkkiä. Kun olin Singaporessa, kuulin erään tarinan naisista…” Jack sanoi kaataen samalla itselleen lisää konjakkia.
***
”Jane?” Tom kysyi, kun Jane oli lopettanut kapteeni Hookista kertovan tarinansa ja peitellyt pojan sänkyyn.
”Mitä, Tom?”
”Miksi Liz-täti käski mut oven toiselle puolelle, kun sä vaihdoit vaatteita?” poika halusi tietää.
”Koska hän on täydellinen siveyden sipuli”, Jane tuhahti.
”Mikä on siveyden sipuli?” Tom kysyi silmät ymmyrkäisinä. ”Eikö sipuleita syödä?”
”Se tarkoittaa… Minä tarkoitin, että hänestä olisi ollut sopimatonta, jos näkisit minut puolipukeissa”, Jane yritti selitellä sanojaan.
”Miksi? Olenhan mä nähnyt sut ennenkin.”
Tom ei kerta kaikkiaan voinut ymmärtää Liz-tädin ajatusmaailmaa. Joskus aikuiset olivat aivan typeriä… muutkin kuin Liz-täti. Äiti oli kamalan tiukka siisteydestä ja siitä, mitä sai tehdä ja mitä ei. Toisaalta äiti oli aina paikalla, jos Tomille sattui jotain ja osasi lohduttaa. Isä taas antoi hänen tehdä melkein mitä vain, mutta jos hän teki jotain ehdottomasti kiellettyä, isän rangaistukset olivat paljon kurjempia kuin äidin. Mikseivät vanhemmat voineet olla vain yksinkertaisia? Tomista tuntui, että nämä toimivat aivan päättömästi ja järjenvastaisesti.
Äidin ja isän jälkeen Jane oli varmastikin Tomin lempisukulainen (hän piti jokaista miehistön jäsentä sukulaisenaan). Jane oli helppo ihminen, eikä hän koskaan kieltänyt Tomilta mitään. Tom olikin päättänyt, että hän tekisi isona Janen kanssa lapsia, koska Jane ymmärsi lapsia paljon paremmin kuin muut aikuiset.
”No, hän ei tiedä sitä. Ehkä se johtui siitä”, Jane sanoi keskeyttäen pienen pojan pohdinnan.
”Liz-täti on ihan hassu”, Tom totesi ja painoi vihdoin päänsä tyynyyn.
”Niinhän hän taitaa olla”, Jane hymähti peitellessään pojan. Hänkin kömpi sänkyyn lämpöisen peiton alle. ”Mutta nyt hyvää yötä. Huomenna on edessä jännittävä päivä.”
”Hyvää yötä, Jane.”
Hetken pimeässä huoneessa oli hiljaista. Kuului vain lakanoiden kahinaa, kun kaksikko etsi sopivaa nukkumisasentoa. Kovin kauaa tuota rauhaa ei kuitenkaan kestänyt, sillä pikkupojan uteliaisuus on tunnetusti loputon.
”Jane?” Tom kuiskasi.
”Niin?”
”Mitä miehen miellyttäminen talkoittaa?”
Ensimmäistä kertaa elämässään Jane tunsi jäävänsä sanattomaksi (tai niin hän ainakin ajatteli). Miten tuonkin nyt selität viisivuotiaalle?
”No, tuota… Se tarkoittaa sitä, että nainen tekee miehelle jotain, mitä mies pitää”, Jane mutisi.
”Mitä se on? Auttaako hän miestä ohjaamaan laivaa?” pikkupoika kysyi.
”Ei se aivan sitä ole, mutta sinne päin”, Jane sanoi toivoen Tomin lopettavan kyselyn. Hetkeksi hän jo ehti huokaista helpotuksesta, sillä Tom vaikeni jääden pohtimaan asiaa. Tosin se hetki ei kestänyt kovin kauaa.
”Jane?” poika kuiskasi taas.
”No mitä?”
”Tekeekö äitikin sitä?”
”Mitä?”
”Miellyttää isiä.”
Jane puri huultaan epätoivoissaan. Mistä lapset oikein keksivät kysymyksensä? Hän ei itse muistanut kyselleensä koskaan mitään tuollaista, mutta ehkä hän oli ehtinyt unohtaa sen.
”Uskoisin, että hän tekee joskus niin”, Jane vastasi.
”Ja Liz-täti miellyttää Will-setää?”
”Melko varmasti.”
”Ketä sä miellytät?” Tom kysyi. Hänestä tämä miellyttämis-kysymys oli lievästi sanottuna omituinen. Jos se oli jotain laivan ohjauksen kaltaista, hän ei voinut ymmärtää, miksi Janen oli niin vaikea puhua siitä. Toisaalta aikuisia ei vain voinut ymmärtää.
”En ketään”, Janen tuhahti melkein vihaisesti. Hän oli vakaasti päättänyt, ettei koskisi ainoaankaan mieheen. Miehet olivat ystävinä ja tovereina hyviä, mutta sänkyynsä hän ei ketään päästäisi. Siitä ei seuraisi kuitenkaan mitään hyvää.
”Mutta ohjaathan säkin laivaa joskus”, Tom sanoi välittömästi.
”Se on eri asia.”
”Mutta juulihan sä sanoit, että se on jotain sellaista!” Tom kivahti. Miksi Janekin päätti yhtäkkiä alkaa vaikeaselkoiseksi?
”Tom, nämä ovat aikuisten asioita. Ymmärrät joskus, mutta nyt tästä on turha puhua”, Jane sanoi melkein vihaisesti. ”Nyt käy nukkumaan. Meidän pitää herätä aikaisin.”
Tom käänsi vihaisesti kylkeä. Jane ei ollut koskaan ennen sanonut hänelle pahasti, eikä hän voinut ymmärtää, mitä hän oli nyt tehnyt väärin. Hänhän oli vain halunnut tietää, mistä oikein oli kysymys.
Jane puolestaan tuijotteli kattoa. Hän ei olisi saanut ärähtää Tomille, mutta poika oli osunut arkaan paikkaan. Seksi oli sellainen asia, josta hän ei halunnut puhua kenenkään kanssa. Ja siitä hän oli samaa mieltä Lizin kanssa, ettei asia todellakaan kuulunut viisivuotiaan korville.
”Jane?” Tom kuiskasi hetken päästä hyvin varovaisesti. Nuori nainen veti syvään henkeä rauhoittaakseen itseään. Hän ei halunnut ärähtää pojalle uudestaan.
”Myös hella Gibbs ohjaa joskus laivaa…” Tom aloitti.
”Niin, mitä siitä?” Jane kysyi.
”Miellyttääkö hän sitten myös isiä?”
”Mitä, Tom?”
”Miksi Liz-täti käski mut oven toiselle puolelle, kun sä vaihdoit vaatteita?” poika halusi tietää.
”Koska hän on täydellinen siveyden sipuli”, Jane tuhahti.
”Mikä on siveyden sipuli?” Tom kysyi silmät ymmyrkäisinä. ”Eikö sipuleita syödä?”
”Se tarkoittaa… Minä tarkoitin, että hänestä olisi ollut sopimatonta, jos näkisit minut puolipukeissa”, Jane yritti selitellä sanojaan.
”Miksi? Olenhan mä nähnyt sut ennenkin.”
Tom ei kerta kaikkiaan voinut ymmärtää Liz-tädin ajatusmaailmaa. Joskus aikuiset olivat aivan typeriä… muutkin kuin Liz-täti. Äiti oli kamalan tiukka siisteydestä ja siitä, mitä sai tehdä ja mitä ei. Toisaalta äiti oli aina paikalla, jos Tomille sattui jotain ja osasi lohduttaa. Isä taas antoi hänen tehdä melkein mitä vain, mutta jos hän teki jotain ehdottomasti kiellettyä, isän rangaistukset olivat paljon kurjempia kuin äidin. Mikseivät vanhemmat voineet olla vain yksinkertaisia? Tomista tuntui, että nämä toimivat aivan päättömästi ja järjenvastaisesti.
Äidin ja isän jälkeen Jane oli varmastikin Tomin lempisukulainen (hän piti jokaista miehistön jäsentä sukulaisenaan). Jane oli helppo ihminen, eikä hän koskaan kieltänyt Tomilta mitään. Tom olikin päättänyt, että hän tekisi isona Janen kanssa lapsia, koska Jane ymmärsi lapsia paljon paremmin kuin muut aikuiset.
”No, hän ei tiedä sitä. Ehkä se johtui siitä”, Jane sanoi keskeyttäen pienen pojan pohdinnan.
”Liz-täti on ihan hassu”, Tom totesi ja painoi vihdoin päänsä tyynyyn.
”Niinhän hän taitaa olla”, Jane hymähti peitellessään pojan. Hänkin kömpi sänkyyn lämpöisen peiton alle. ”Mutta nyt hyvää yötä. Huomenna on edessä jännittävä päivä.”
”Hyvää yötä, Jane.”
Hetken pimeässä huoneessa oli hiljaista. Kuului vain lakanoiden kahinaa, kun kaksikko etsi sopivaa nukkumisasentoa. Kovin kauaa tuota rauhaa ei kuitenkaan kestänyt, sillä pikkupojan uteliaisuus on tunnetusti loputon.
”Jane?” Tom kuiskasi.
”Niin?”
”Mitä miehen miellyttäminen talkoittaa?”
Ensimmäistä kertaa elämässään Jane tunsi jäävänsä sanattomaksi (tai niin hän ainakin ajatteli). Miten tuonkin nyt selität viisivuotiaalle?
”No, tuota… Se tarkoittaa sitä, että nainen tekee miehelle jotain, mitä mies pitää”, Jane mutisi.
”Mitä se on? Auttaako hän miestä ohjaamaan laivaa?” pikkupoika kysyi.
”Ei se aivan sitä ole, mutta sinne päin”, Jane sanoi toivoen Tomin lopettavan kyselyn. Hetkeksi hän jo ehti huokaista helpotuksesta, sillä Tom vaikeni jääden pohtimaan asiaa. Tosin se hetki ei kestänyt kovin kauaa.
”Jane?” poika kuiskasi taas.
”No mitä?”
”Tekeekö äitikin sitä?”
”Mitä?”
”Miellyttää isiä.”
Jane puri huultaan epätoivoissaan. Mistä lapset oikein keksivät kysymyksensä? Hän ei itse muistanut kyselleensä koskaan mitään tuollaista, mutta ehkä hän oli ehtinyt unohtaa sen.
”Uskoisin, että hän tekee joskus niin”, Jane vastasi.
”Ja Liz-täti miellyttää Will-setää?”
”Melko varmasti.”
”Ketä sä miellytät?” Tom kysyi. Hänestä tämä miellyttämis-kysymys oli lievästi sanottuna omituinen. Jos se oli jotain laivan ohjauksen kaltaista, hän ei voinut ymmärtää, miksi Janen oli niin vaikea puhua siitä. Toisaalta aikuisia ei vain voinut ymmärtää.
”En ketään”, Janen tuhahti melkein vihaisesti. Hän oli vakaasti päättänyt, ettei koskisi ainoaankaan mieheen. Miehet olivat ystävinä ja tovereina hyviä, mutta sänkyynsä hän ei ketään päästäisi. Siitä ei seuraisi kuitenkaan mitään hyvää.
”Mutta ohjaathan säkin laivaa joskus”, Tom sanoi välittömästi.
”Se on eri asia.”
”Mutta juulihan sä sanoit, että se on jotain sellaista!” Tom kivahti. Miksi Janekin päätti yhtäkkiä alkaa vaikeaselkoiseksi?
”Tom, nämä ovat aikuisten asioita. Ymmärrät joskus, mutta nyt tästä on turha puhua”, Jane sanoi melkein vihaisesti. ”Nyt käy nukkumaan. Meidän pitää herätä aikaisin.”
Tom käänsi vihaisesti kylkeä. Jane ei ollut koskaan ennen sanonut hänelle pahasti, eikä hän voinut ymmärtää, mitä hän oli nyt tehnyt väärin. Hänhän oli vain halunnut tietää, mistä oikein oli kysymys.
Jane puolestaan tuijotteli kattoa. Hän ei olisi saanut ärähtää Tomille, mutta poika oli osunut arkaan paikkaan. Seksi oli sellainen asia, josta hän ei halunnut puhua kenenkään kanssa. Ja siitä hän oli samaa mieltä Lizin kanssa, ettei asia todellakaan kuulunut viisivuotiaan korville.
”Jane?” Tom kuiskasi hetken päästä hyvin varovaisesti. Nuori nainen veti syvään henkeä rauhoittaakseen itseään. Hän ei halunnut ärähtää pojalle uudestaan.
”Myös hella Gibbs ohjaa joskus laivaa…” Tom aloitti.
”Niin, mitä siitä?” Jane kysyi.
”Miellyttääkö hän sitten myös isiä?”
***
Ann oli puoliunessa, kun Jack vihdoin kotiutui heidän huoneeseensa… humalassa tietenkin.
”No, te joitte kauan sitä konjakkianne”, nainen tuhahti unisesti.
”Oli paljon puhuttavaa”, Jack totesi ja tuli peiton alle rakkaansa viereen. ”Mutta nyt minulla on aikaa vain sinulle. Missä muuten Tom on?” Mies kiersi kätensä Annin ympäri kouraisten samalla tämän rintaa ohimennen.
”Hän nukkuu Janen huoneessa”, Ann sanoi. ”Ehdittekö kertoa Willin kanssa kaiken toisillenne?”
”No, lähinnä selitin hänelle vanhoja Singaporen muistoja…” Jack mutisi naisen kaulaa vasten.
”Singaporen?”
”Niin, mutta eivät ne sinua kiinnosta, rakas.”
”Entä jos kiinnostavatkin?”
”Epäilen vahvasti sitä”, mies naurahti. Ann päätti antaa asian toistaiseksi olla. Jostain syystä Jack ei koskaan suostunut kertomaan, mitä kuuluisalla Singaporen reissulla oli tapahtunut. Mutta ehkä se selviäisi muutaman kuukauden sisään, sillä Jack oli luvannut viedä hänet ja Tomin käymään Singaporessa heti tämän matkan jälkeen. Tosin heidän pitäisi ensin käydä täydentämässä varastoja Tortugassa.
”Teillä oli varmaankin mukava juttutuokio”, Ann sanoi hetken päästä ja haukotteli leveästi.
”Olihan se”, Jack sanoi suukottaen sitten naisen kaulaa ja siirtäen kätensä uudestaan tämän rinnalle. Hän puristi sormillaan ohuen yöpaidan läpi naisen nänniä saaden Annin voihkaisemaan hiljaa.
”Mistä kaikesta te puhuitte?” Ann tiedusteli kuitenkin normaalilla äänellä.
”No, vähän siitä ja tuosta. Miesten asioista”, kuului vastaus jostain yöpaidan olkaimen suunnalta, kun miehen huulet vaeltelivat alaspäin.
”Laivoista, rommista ja naisista kenties?”
”Yhhmmh”, Jack urahti ja siirsi lopulta olkaimen sivuun.
”Niistähän te aina…” Ann mutisi väsyneen oloisesti, vaikka hänen olonsa alkoi olla koko ajan vain vähemmän väsynyt.
Jack käänsi naisen ympäri ja painoi tämän hellästi itseään vasten. Sitten hän painoi huulensa Annin huulia vasten ja suuteli tätä humalaisen rajusti. Ann siirsi kätensä miehen kaulalle ja vastasi suudelmaan unohtaen viimeisetkin väsymyksen rippeet.
”Yhmmh, nyt tämä keskustelu vaikuttaa huomattavasti mielenkiintoisemmalta”, Jack mutisi naisen suuta vasten. Hän siirsi Annin yöpuvun toisenkin olkaimen sivuun alkaen samalla hilata paitaa alemmas, vaikka se olikin hieman vaikeaa siinä asennossa, jossa he makasivat.
Lopulta miehen onnistui saada Annin yöpaita riittävän alas. Hän siirsi naisen hieman kauemmas itsestään ja painoi huulensa tämän rintaa vasten. Hitain liikkein hän siirtyi alaspäin saaden Annin taivuttamaan selkäänsä. Hän kuuli, kuinka naisen hengitys muuttui asteittain tiheämmäksi, kun hänen huulensa lähenivät tämän nänniä.
Ikuisuudelta tuntuneen hetken kuluttua Jack imaisi Annin nänninnipukan suuhunsa saaden naisen huokaamaan. Hän pyöritteli nipukkaa kielellään ja siirsi samalla toisen kätensä naisen oikean rinnan päälle. Mies tunsi, kuinka Annin toinenkin nänni kovettui hänen kätensä hierovan liikkeen alla.
Jack näykkäisi naisen nänniä nauttien kuullessaan tämän voihkivan hiljaa. Annin kädet painoivat miehen päätä lähemmäs rintaa sormien tunkeutuessa Jackin takkuisiin hiuksiin. Hetken päästä nainen kuitenkin siirsi kätensä miehen rintaa vasten ja työnsi tätä hellävaraisesti kauemmas itsestään.
”Mit-?” Jack huoahti yllättyneenä.
”Hyss”, Ann kuiskasi ja painoi sormensa miehen huulia vasten. Hän kuljetti käsiään miehen rintakehää pitkin alemmas, kunnes tavoitti paidanhelman ja lähti nostamaan sitä ylöspäin. Jack virnisti pimeässä tajutessaan, mistä oli kysymys, ja auttoi naista riisumisessa.
Kun kiusallisesta paidasta oli päästy eroon, Ann painoi miehen selälleen sängylle ja suuteli tämän rintaa lähtien liikuttamaan huuliaan piinaavan hitaasti alaspäin. Nyt oli Jackin hengityksen vuoro tihentyä. Mies toivoi, että nainen olisi liikkunut nopeammin, mutta samalla hän nautti tuosta piinaavan hitaasta kidutuksesta.
Viimein Annin huulet tavoittivat Jackin housujen kauluksen, ja miehen vyötäröllä olevat vyö ja huivi saivat kyytiä. Pian myös miehen housut lojuivat sängyn vieressä lattialla, ja naisen huulet puolestaan vaelsivat yhä alaspäin.
Ann hyväili miehen kiharaista karvoitusta sormiensa päillä ennen kuin tarttui varovaisesti kädellään tämän jo kovettuneeseen elimeen. Hän tunsi pienen jännityksen nipistyksen vatsansa pohjassa, sillä hän ei ollut tehnyt tätä vuosiin. Suurin syy tähän oli kaiketi ollut, ettei hän tiennyt, miten menneisyyden miehet suhtautuisivat moiseen aloitteellisuuteen. Jackia hän ei mitenkään kammoksunut.
Hyvin hitaasti nainen veti esinahan taakse päin saaden Jackin huokaamaan ääneen. Hän siirsi vapaalla kädellään hiuksensa korvien taakse ja kumartui sitten alaspäin. Varovaisesti, kuin peläten Jackin reaktiota, hän otti miehen elimen pään suuhunsa. Kun Jack ei näyttänyt pahastuvan tilanteesta, pikemminkin päinvastoin, Ann uskaltautui imemään kalun syvemmällekin.
Ann tunsi miehen kalun kasvavan suussaan entisestään. Hän ei ollut muistanutkaan, miten hyvältä se tuntui. Hän tunsi kiihottuvansa itsekin kuunnellessaan Jackin vähemmän tasaista hengitystä ja hiljaisia urahduksia.
Hetken aikaa jatkettuaan Ann muisti myös suihinottamisen huonot puolet, valitettavasti. Hänen niskaansa vihlaisi kipu, jonka hän oli unohtanut vuosiksi. Hän tuki päänsä kätensä varaan huokaisten mielessään. Miksi jonkin niin nautinnollisen asian piti samaan aikaan olla tuskallista? Niskassa tuntuvasta kivusta huolimatta hän kuitenkin päätti jatkaa loppuun asti, kun oli kerran aloittanut. Jackin nautinto meni hänen tuntemansa kivun ohitse.
Jackin huokaukset kävivät yhä raskaammiksi. Miehen käsi eksyi Annin yläselälle, ja Ann tunsi tämän sormien kouristelevan ihoaan vasten kuin tämä olisi tavoitellut otetta jostain.
”Jatka…” Jack huoahti katkonaisesti. Ann hymyili mielessään, juuri tuon hän olikin halunnut kuulla. Hän nosti hitaasti päätään ylöspäin imien samalla voimakkaasti miehen terskaa. Kun hän jälleen painoi päätään alas, hän tunsi miehen elimen nytkähtävän pienesti. Liike innosti häntä entisestään, mutta hän piti silti rytmin tasaisena.
Ann tunsi Jackin sormien painavan voimakkaasti selkäänsä, kun miehen kurkusta pääsi voimakas urahdus. Jackin elin tuntui paisuvan vieläkin suuremmaksi ja nytkähti nyt nopeammin. Ann imaisi voimakkaasti, ja tunsi seuraavaksi tutun maun leviävän suuhunsa. Lämmintä nestettä purskahti sellaisella nopeudella, että hänellä oli vaikeuksia ehtiä niellä sitä tarpeeksi nopeasti, ja pieni noro pääsikin valumaan hänen suupielestään. Jack painoi naista reittään vasten hengittäen nyt nopeasti ja katkonaisesti.
Lopulta Ann kohotti päänsä pimeässä makuuhuoneessa ja katsoi Jackia hymyillen. Miehen rinta kohoili tiuhaan tahtiin, ja tämän silmät olivat puoliksi ummessa. Nainen katseli tyytyväisenä raukean onnellista ilmettä Jackin kasvoilla, ja painoi sitten päänsä tämän vatsaa vasten.
Jack silitteli hiljalleen Annin selkää mielessään vain sekavia ajatuksia. Nainen oli onnistunut yllättämään hänet täysin, jotenkin ei ollut koskaan voinut kuvitellakaan, että Ann olisi voinut tehdä jotain tuollaista. Kyllähän hänelle oli tapahtunut niin ennenkin, mutta… No, ne naiset, jotka niin olivat tehneet, eivät olleet kovinkaan kuuluisia siveydestään.
Kun Jack tunsi, että pystyi taas liikuttamaan itseään ilman äärimmäistä vaikeutta, hän veti Annin ylemmäs ja kietoi kätensä tämän ympärille. Ann käpertyi miehen kainaloon nauttien läheisyydestä. Jack puolestaan haukotteli leveästi mutta onnellisesti.
”Sopiiko, että suoritan maksun aamulla luonnossa, rakas?” hän kuiskasi hiljaa silitellen sormellaan samalla Annin poskea. Vastaukseksi hän sai vain hymähdyksen, mutta sen hän tulkitsi myönteiseksi.
”No, te joitte kauan sitä konjakkianne”, nainen tuhahti unisesti.
”Oli paljon puhuttavaa”, Jack totesi ja tuli peiton alle rakkaansa viereen. ”Mutta nyt minulla on aikaa vain sinulle. Missä muuten Tom on?” Mies kiersi kätensä Annin ympäri kouraisten samalla tämän rintaa ohimennen.
”Hän nukkuu Janen huoneessa”, Ann sanoi. ”Ehdittekö kertoa Willin kanssa kaiken toisillenne?”
”No, lähinnä selitin hänelle vanhoja Singaporen muistoja…” Jack mutisi naisen kaulaa vasten.
”Singaporen?”
”Niin, mutta eivät ne sinua kiinnosta, rakas.”
”Entä jos kiinnostavatkin?”
”Epäilen vahvasti sitä”, mies naurahti. Ann päätti antaa asian toistaiseksi olla. Jostain syystä Jack ei koskaan suostunut kertomaan, mitä kuuluisalla Singaporen reissulla oli tapahtunut. Mutta ehkä se selviäisi muutaman kuukauden sisään, sillä Jack oli luvannut viedä hänet ja Tomin käymään Singaporessa heti tämän matkan jälkeen. Tosin heidän pitäisi ensin käydä täydentämässä varastoja Tortugassa.
”Teillä oli varmaankin mukava juttutuokio”, Ann sanoi hetken päästä ja haukotteli leveästi.
”Olihan se”, Jack sanoi suukottaen sitten naisen kaulaa ja siirtäen kätensä uudestaan tämän rinnalle. Hän puristi sormillaan ohuen yöpaidan läpi naisen nänniä saaden Annin voihkaisemaan hiljaa.
”Mistä kaikesta te puhuitte?” Ann tiedusteli kuitenkin normaalilla äänellä.
”No, vähän siitä ja tuosta. Miesten asioista”, kuului vastaus jostain yöpaidan olkaimen suunnalta, kun miehen huulet vaeltelivat alaspäin.
”Laivoista, rommista ja naisista kenties?”
”Yhhmmh”, Jack urahti ja siirsi lopulta olkaimen sivuun.
”Niistähän te aina…” Ann mutisi väsyneen oloisesti, vaikka hänen olonsa alkoi olla koko ajan vain vähemmän väsynyt.
Jack käänsi naisen ympäri ja painoi tämän hellästi itseään vasten. Sitten hän painoi huulensa Annin huulia vasten ja suuteli tätä humalaisen rajusti. Ann siirsi kätensä miehen kaulalle ja vastasi suudelmaan unohtaen viimeisetkin väsymyksen rippeet.
”Yhmmh, nyt tämä keskustelu vaikuttaa huomattavasti mielenkiintoisemmalta”, Jack mutisi naisen suuta vasten. Hän siirsi Annin yöpuvun toisenkin olkaimen sivuun alkaen samalla hilata paitaa alemmas, vaikka se olikin hieman vaikeaa siinä asennossa, jossa he makasivat.
Lopulta miehen onnistui saada Annin yöpaita riittävän alas. Hän siirsi naisen hieman kauemmas itsestään ja painoi huulensa tämän rintaa vasten. Hitain liikkein hän siirtyi alaspäin saaden Annin taivuttamaan selkäänsä. Hän kuuli, kuinka naisen hengitys muuttui asteittain tiheämmäksi, kun hänen huulensa lähenivät tämän nänniä.
Ikuisuudelta tuntuneen hetken kuluttua Jack imaisi Annin nänninnipukan suuhunsa saaden naisen huokaamaan. Hän pyöritteli nipukkaa kielellään ja siirsi samalla toisen kätensä naisen oikean rinnan päälle. Mies tunsi, kuinka Annin toinenkin nänni kovettui hänen kätensä hierovan liikkeen alla.
Jack näykkäisi naisen nänniä nauttien kuullessaan tämän voihkivan hiljaa. Annin kädet painoivat miehen päätä lähemmäs rintaa sormien tunkeutuessa Jackin takkuisiin hiuksiin. Hetken päästä nainen kuitenkin siirsi kätensä miehen rintaa vasten ja työnsi tätä hellävaraisesti kauemmas itsestään.
”Mit-?” Jack huoahti yllättyneenä.
”Hyss”, Ann kuiskasi ja painoi sormensa miehen huulia vasten. Hän kuljetti käsiään miehen rintakehää pitkin alemmas, kunnes tavoitti paidanhelman ja lähti nostamaan sitä ylöspäin. Jack virnisti pimeässä tajutessaan, mistä oli kysymys, ja auttoi naista riisumisessa.
Kun kiusallisesta paidasta oli päästy eroon, Ann painoi miehen selälleen sängylle ja suuteli tämän rintaa lähtien liikuttamaan huuliaan piinaavan hitaasti alaspäin. Nyt oli Jackin hengityksen vuoro tihentyä. Mies toivoi, että nainen olisi liikkunut nopeammin, mutta samalla hän nautti tuosta piinaavan hitaasta kidutuksesta.
Viimein Annin huulet tavoittivat Jackin housujen kauluksen, ja miehen vyötäröllä olevat vyö ja huivi saivat kyytiä. Pian myös miehen housut lojuivat sängyn vieressä lattialla, ja naisen huulet puolestaan vaelsivat yhä alaspäin.
Ann hyväili miehen kiharaista karvoitusta sormiensa päillä ennen kuin tarttui varovaisesti kädellään tämän jo kovettuneeseen elimeen. Hän tunsi pienen jännityksen nipistyksen vatsansa pohjassa, sillä hän ei ollut tehnyt tätä vuosiin. Suurin syy tähän oli kaiketi ollut, ettei hän tiennyt, miten menneisyyden miehet suhtautuisivat moiseen aloitteellisuuteen. Jackia hän ei mitenkään kammoksunut.
Hyvin hitaasti nainen veti esinahan taakse päin saaden Jackin huokaamaan ääneen. Hän siirsi vapaalla kädellään hiuksensa korvien taakse ja kumartui sitten alaspäin. Varovaisesti, kuin peläten Jackin reaktiota, hän otti miehen elimen pään suuhunsa. Kun Jack ei näyttänyt pahastuvan tilanteesta, pikemminkin päinvastoin, Ann uskaltautui imemään kalun syvemmällekin.
Ann tunsi miehen kalun kasvavan suussaan entisestään. Hän ei ollut muistanutkaan, miten hyvältä se tuntui. Hän tunsi kiihottuvansa itsekin kuunnellessaan Jackin vähemmän tasaista hengitystä ja hiljaisia urahduksia.
Hetken aikaa jatkettuaan Ann muisti myös suihinottamisen huonot puolet, valitettavasti. Hänen niskaansa vihlaisi kipu, jonka hän oli unohtanut vuosiksi. Hän tuki päänsä kätensä varaan huokaisten mielessään. Miksi jonkin niin nautinnollisen asian piti samaan aikaan olla tuskallista? Niskassa tuntuvasta kivusta huolimatta hän kuitenkin päätti jatkaa loppuun asti, kun oli kerran aloittanut. Jackin nautinto meni hänen tuntemansa kivun ohitse.
Jackin huokaukset kävivät yhä raskaammiksi. Miehen käsi eksyi Annin yläselälle, ja Ann tunsi tämän sormien kouristelevan ihoaan vasten kuin tämä olisi tavoitellut otetta jostain.
”Jatka…” Jack huoahti katkonaisesti. Ann hymyili mielessään, juuri tuon hän olikin halunnut kuulla. Hän nosti hitaasti päätään ylöspäin imien samalla voimakkaasti miehen terskaa. Kun hän jälleen painoi päätään alas, hän tunsi miehen elimen nytkähtävän pienesti. Liike innosti häntä entisestään, mutta hän piti silti rytmin tasaisena.
Ann tunsi Jackin sormien painavan voimakkaasti selkäänsä, kun miehen kurkusta pääsi voimakas urahdus. Jackin elin tuntui paisuvan vieläkin suuremmaksi ja nytkähti nyt nopeammin. Ann imaisi voimakkaasti, ja tunsi seuraavaksi tutun maun leviävän suuhunsa. Lämmintä nestettä purskahti sellaisella nopeudella, että hänellä oli vaikeuksia ehtiä niellä sitä tarpeeksi nopeasti, ja pieni noro pääsikin valumaan hänen suupielestään. Jack painoi naista reittään vasten hengittäen nyt nopeasti ja katkonaisesti.
Lopulta Ann kohotti päänsä pimeässä makuuhuoneessa ja katsoi Jackia hymyillen. Miehen rinta kohoili tiuhaan tahtiin, ja tämän silmät olivat puoliksi ummessa. Nainen katseli tyytyväisenä raukean onnellista ilmettä Jackin kasvoilla, ja painoi sitten päänsä tämän vatsaa vasten.
Jack silitteli hiljalleen Annin selkää mielessään vain sekavia ajatuksia. Nainen oli onnistunut yllättämään hänet täysin, jotenkin ei ollut koskaan voinut kuvitellakaan, että Ann olisi voinut tehdä jotain tuollaista. Kyllähän hänelle oli tapahtunut niin ennenkin, mutta… No, ne naiset, jotka niin olivat tehneet, eivät olleet kovinkaan kuuluisia siveydestään.
Kun Jack tunsi, että pystyi taas liikuttamaan itseään ilman äärimmäistä vaikeutta, hän veti Annin ylemmäs ja kietoi kätensä tämän ympärille. Ann käpertyi miehen kainaloon nauttien läheisyydestä. Jack puolestaan haukotteli leveästi mutta onnellisesti.
”Sopiiko, että suoritan maksun aamulla luonnossa, rakas?” hän kuiskasi hiljaa silitellen sormellaan samalla Annin poskea. Vastaukseksi hän sai vain hymähdyksen, mutta sen hän tulkitsi myönteiseksi.
Ei kommentteja
Kiitos palautteestasi!