Kirjoittajan huomioita: Jälleen kerran luku, joka leikkaa Projekti S. R.:n tarinaa useammasta kohdasta. Betan pyynnöstä myös pidensin yhtä kohtausta, toivottavasti siitä tuli mieleinen. :)
Ficin kirjoittaminen alkaa olla loppusuoralla ja itselläni on haikea olo jo tässä vaiheessa. Tätä kirjoittaessa olen lähettänyt betalle viimeisen luvun, jonka kohdalla neuvottelemme, jaetaanko se kahtia vai julkaistaanko yhtenä kokonaisuutena. Riippuen ratkaisusta, ficissä on joko 31 tai 32 lukua. Lisäksi aion kirjoittaa vielä epilogin.
Tavallaan en haluaisi vielä päästää irti tästä projektista, mutta jokaisella tarinalla on oltava myös loppu. Onneksi se ei kuitenkaan ole aivan vielä!
Luku 26
Shelke ja Genesis
Shelken tulokset näyttivät kerrankin positiivisilta. Makopistokset toimivat eikä tankille ollut tällä hetkellä tarvetta. Tifa myönsi olevansa helpottunut, kun huolia oli yksi vähemmän. Silti hänen ajatuksensa uhkasivat päätyä karkuteille hoitajan puheita kuunnellessa ja papereita pyöritellessä.
Cloud oli lähtenyt aamulla pakettikeikalle eikä ollut varma, tuliko illalla takaisin 7th Heaveniin. Se ei varsinaisesti vaivannut Tifaa. Ei enää, kun hän tiesi, mistä oli kyse. Elämä näytti melkein normaalilta, ja ilta tarjosi myös hengähdyshetken, sillä Cid oli lupautunut lapsenvahdiksi. Tifa oli ensin epäröinyt, mutta ehdotus oli tullut kuulemma Barretilta, joka oli lupautunut hakemaan lapset Cidin ja Sheran luota myöhemmin.
Juuri nyt oli siis melkein tasaisen arkista vähintään siihen asti, kunnes muut lähtisivät jahtaamaan Weissia ja Rossoa, joiden käsissä Yuffien ja Vincentin työtoveri, Mark, edelleen oli. Lähtö olisi vain muutaman päivän päästä, mutta Tifa pakotti ajatuksensa siitä pois.
Kun Shelken tutkimukset olivat taas siltä erää ohitse, hän muistutti Tifaa edellisyön lupauksesta. Huokaus purkautui huulilta, mutta Tifa antoi periksi. He vaelsivat WRO:n tilojen halki, kunnes löysivät Genesiksen Reeven toimistosta.
”Hei, haluaisitko lähteä 7th Heaveniin viettämään aikaa?” Tifa kysyi Genesikseltä, kun oli tervehtinyt molempia miehiä.
Reeven kasvoille levisi häkellys, jonka hän kuitenkin piilotti nopeasti. Genesis sen sijaan jäi punnitsemaan kysymystä.
”Mikä saa sinut pyytämään sellaista?” hän kysyi.
”Shelke… Hän on kiintynyt sinuun. Olen tavallaan hänen huoltajansa, joten haluaisin tutustua.”
”Shelkehän on aikuinen.”
”Järjestimme hänelle kodin Tifan ja Cloudin luota, koska ei ole helppoa sopeutua tavalliseen elämään Deepground-vuosien jälkeen”, Reeve sanoi.
Genesis nyökkäsi hitaasti, eikä Shelke yrittänyt salata happamuutta kasvoillaan. Tifa vilkuili kumpaistakin, kun Genesiksen katse kääntyi hetkeksi kohti Shelkeä. Oli kuin kaksikko olisi käynyt äänetöntä keskustelua, jonka sisällöstä Tifalla ei ollut hajuakaan.
”Tulen mielelläni. Haluatko, että lähden saman tien mukaanne?” Genesis kysyi ja katsoi jälleen Tifaan.
Vihdoin aito hymy levisi Shelken kasvoille. ”Kyllä.”
”Sitä ennen… Tifa, nyt kun olet siinä. Olethan muistanut käydä tapaamassa tohtori Clemensiä säännöllisesti?” Reeve kysyi, kun Genesis ja Shelke suuntasivat jo käytävään.
”Olen. Seuraava tapaaminen on samana päivänä, kun muut lähtevät etsimään Weissia ja Rossoa”, Tifa vastasi.
Mitä siitäkin tulisi? Tifa olisi hulluna huolesta ystäviensä puolesta, vaikka hänen pitäisi keskittyä lääkärikäyntiin. Hänen olisi kuulunut olla taistelemassa toisten rinnalla, mutta toki hän ymmärsi, ettei se nyt käynyt päinsä. Silti…
”Hyvä. Vaikka tämä raskaus taitaa olla… tuota… normaalimpi kuin alkuun luulimme, WRO haluaa tietenkin edelleen taata parhaan mahdollisen hoidon. Tohtori Clemens on erittäin pätevä, ja ilmaisi itse halukkuutensa jatkaa sinusta huolehtimista”, Reeve sanoi. ”Yritä myös olla stressaamatta kaikesta. Saamme Vincentin veljen ja Deepgroundin sotilaat kiinni. Tämä päättyy, ja sitten voimme kaikki keskittyä tavalliseen elämään.”
”Toivon vain, ettei jonkun elämä vielä pääty. Tämän täytyy olla Vincentille kamalaa. Veli, josta hän ei edes tiennyt, paljastuu samanlaiseksi kaheliksi kuin… Hojo.”
Tifan oli pakko kuiskata viimeinen sana. Hojo aiheutti hänessä yhä puistatuksia, jotka eivät luultavasti koskaan katoaisi. Vaikkei hän ollut itse joutunut tohtorin uhriksi, riittävän moni hänen ystävistään oli. Mies oli vaikuttanut äärimmäisen niljakkaalta niinä kertoina, kun Tifa oli hänet tavannut. Oli koko maailman etu, että hän oli siirtynyt pysyvästi elämänvirtaan. Kenties oli väärin ajatella niin, mutta Tifa ei voinut itselleen mitään. Kaikki Hojon kaltaiset tohtorit joutivat palata elämänvirtaan, jopa Vincentin veli, vaikkei Tifa häntä tuntenut henkilökohtaisesti. Ihmiskokeita tekevien tieteilijöiden kuolema oli vain voitto kaikille.
”Vincent on ollut lujilla, mutta onneksi hänellä on hyviä ystäviä. Luulen, että Yuffien pirteämpi seura on tehnyt hänelle hyvää.”
”Todellakin”, Tifa vastasi ja hymyili. ”Mutta minun pitää nyt mennä. Shelke ja Genesis ovat varmaan jo ulkona.”
Reeve jäi toimistoonsa järjestelemään papereitaan, kun Tifa kiirehti käytävään. Shelke ja Genesis löytyivät ulko-oven edustalta ja lähtivät kävelemään kohti 7th Heavenia, kun Tifa ilmestyi paikalle. Puheensorina täytti korvat, mutta Tifa ei ehtinyt kuunnella sitä, sillä hänen puhelimensa alkoi täristä laukussa.
Rude. Tifa vilkaisi edellään kävelevää kaksikkoa, mutta nämä olivat uppoutuneet täysin omaan keskusteluunsa, joten hän naksautti puhelimen auki ja painoi vihreää luuria.
”Onko kaikki sujunut hyvin?” Rude kysyi.
Tifa kertoi lyhyesti, mitä oli ehtinyt tapahtua, mutta jätti mainitsematta Cloudin vaikeudet sopeutua omaan tilanteeseensa. Sen sijaan hän kuiskutteli Shelken halusta muuttaa pois ja Genesiksen ilmestymisestä kuvioon.
”Siitä olinkin hieman huolissani. Luulimme hänen kuolleen, mutta olisi kai pitänyt jo vuosien varrella oppia, että sitkeimmät eivät pysy kuolleina”, Rude sanoi. ”Ilmeisesti myös tohtori Valentine on vapaana? Ymmärsin Rufuksen puheista niin.”
”WRO:lla on käsittääkseni aavistus hänen sijainnistaan. Samana päivänä, kun minulla on seuraava lääkäri, muut lähtevät hänen peräänsä.”
”Turkit eivät osallistu siihen tehtävään, joten tulisin mieluusti mukaasi lääkäriä tapaamaan”, Rude sanoi.
Tifan rinnassa läikähti. Ainakin yksi hänen läheisistään olisi turvassa, ja hän saisi saman läheisen mukaansa. Samalla voisi raottaa valheiden verhoa ja pyrkiä pois sen takaa. Oli aika ottaa yksi askel eteenpäin.
”Itse asiassa, onko sinulla tänään aikaa? Minulla olisi vapaapäivä”, Rude jatkoi.
”Äh, olen pahoillani. Sain vasta Shelken takaisin ja hän kutsui Genesiksen kylään. Lisäksi Yuffie on tulossa illalla…”
”Tifa, Genesis on Soldier, Sephirothin prototyyppi. Et voi vain –“
“Tiedän, mitä teen. Tämä on tärkeää Shelkelle. Niin tärkeää, että hän yritti kiristää minua suostumaan. Sitä paitsi Genesis vaikuttaa ihan… inhimilliseltä.”
Rude ei ollut luultavasti koskaan aikaisemmin huokaissut Tifalle, mutta nyt henkäys kantautui puhelimen toisesta päästä. Tifa ymmärsi huolen, olihan hän myös itse jatkuvasti huolissaan ystävistään. Silti Genesis ansaitsi mahdollisuuden.
”Shelke ja minä, me osaamme pitää puolemme”, Tifa sanoi.
”En pidä tästä.”
”Laitan sinulle viestiä, kun Genesis on lähtenyt. Saatpa nähdä, että olen täysin kunnossa silloin.”
Rude huokaisi uudestaan niin, että kireys miltei säteili puhelimen välityksellä Tifan poskea vasten. Tifa ei kuitenkaan suostunut antamaan periksi. Hän oli luvannut Shelkelle, ja oikeastaan halusi todella antaa Genesikselle mahdollisuuden. Mies tuli tavallaan toisesta maailmasta, sodan runtelemasta menneisyydestä. Hänellä ei ollut täällä ketään, joten hän ansaitsi osakseen hieman ystävällisyyttä.
”Olet aivan liian kiltti ja luotat viholliseen liikaa”, Rude sanoi.
”Niin. Ystäväni sanovat todennäköisesti pian samaa, kun kerromme heille totuuden”, Tifa vastasi.
Hymähdys pyyhkäisi Tifan korvaa. Kuinka hän olisi halunnut tuntea sen ihollaan!
”Olet oikeassa. Toivon kuitenkin kuulevani sinusta oikeasti. Jos et ole yhteydessä, tulen illalla tarkistamaan tilanteen.”
Ruden sanat lämmittivät syksyisen viiman keskellä. Tifa kietoutui niihin, kun kulki Shelken ja Genesiksen perässä takaisin 7th Heaveniin.
Cloud oli lähtenyt aamulla pakettikeikalle eikä ollut varma, tuliko illalla takaisin 7th Heaveniin. Se ei varsinaisesti vaivannut Tifaa. Ei enää, kun hän tiesi, mistä oli kyse. Elämä näytti melkein normaalilta, ja ilta tarjosi myös hengähdyshetken, sillä Cid oli lupautunut lapsenvahdiksi. Tifa oli ensin epäröinyt, mutta ehdotus oli tullut kuulemma Barretilta, joka oli lupautunut hakemaan lapset Cidin ja Sheran luota myöhemmin.
Juuri nyt oli siis melkein tasaisen arkista vähintään siihen asti, kunnes muut lähtisivät jahtaamaan Weissia ja Rossoa, joiden käsissä Yuffien ja Vincentin työtoveri, Mark, edelleen oli. Lähtö olisi vain muutaman päivän päästä, mutta Tifa pakotti ajatuksensa siitä pois.
Kun Shelken tutkimukset olivat taas siltä erää ohitse, hän muistutti Tifaa edellisyön lupauksesta. Huokaus purkautui huulilta, mutta Tifa antoi periksi. He vaelsivat WRO:n tilojen halki, kunnes löysivät Genesiksen Reeven toimistosta.
”Hei, haluaisitko lähteä 7th Heaveniin viettämään aikaa?” Tifa kysyi Genesikseltä, kun oli tervehtinyt molempia miehiä.
Reeven kasvoille levisi häkellys, jonka hän kuitenkin piilotti nopeasti. Genesis sen sijaan jäi punnitsemaan kysymystä.
”Mikä saa sinut pyytämään sellaista?” hän kysyi.
”Shelke… Hän on kiintynyt sinuun. Olen tavallaan hänen huoltajansa, joten haluaisin tutustua.”
”Shelkehän on aikuinen.”
”Järjestimme hänelle kodin Tifan ja Cloudin luota, koska ei ole helppoa sopeutua tavalliseen elämään Deepground-vuosien jälkeen”, Reeve sanoi.
Genesis nyökkäsi hitaasti, eikä Shelke yrittänyt salata happamuutta kasvoillaan. Tifa vilkuili kumpaistakin, kun Genesiksen katse kääntyi hetkeksi kohti Shelkeä. Oli kuin kaksikko olisi käynyt äänetöntä keskustelua, jonka sisällöstä Tifalla ei ollut hajuakaan.
”Tulen mielelläni. Haluatko, että lähden saman tien mukaanne?” Genesis kysyi ja katsoi jälleen Tifaan.
Vihdoin aito hymy levisi Shelken kasvoille. ”Kyllä.”
”Sitä ennen… Tifa, nyt kun olet siinä. Olethan muistanut käydä tapaamassa tohtori Clemensiä säännöllisesti?” Reeve kysyi, kun Genesis ja Shelke suuntasivat jo käytävään.
”Olen. Seuraava tapaaminen on samana päivänä, kun muut lähtevät etsimään Weissia ja Rossoa”, Tifa vastasi.
Mitä siitäkin tulisi? Tifa olisi hulluna huolesta ystäviensä puolesta, vaikka hänen pitäisi keskittyä lääkärikäyntiin. Hänen olisi kuulunut olla taistelemassa toisten rinnalla, mutta toki hän ymmärsi, ettei se nyt käynyt päinsä. Silti…
”Hyvä. Vaikka tämä raskaus taitaa olla… tuota… normaalimpi kuin alkuun luulimme, WRO haluaa tietenkin edelleen taata parhaan mahdollisen hoidon. Tohtori Clemens on erittäin pätevä, ja ilmaisi itse halukkuutensa jatkaa sinusta huolehtimista”, Reeve sanoi. ”Yritä myös olla stressaamatta kaikesta. Saamme Vincentin veljen ja Deepgroundin sotilaat kiinni. Tämä päättyy, ja sitten voimme kaikki keskittyä tavalliseen elämään.”
”Toivon vain, ettei jonkun elämä vielä pääty. Tämän täytyy olla Vincentille kamalaa. Veli, josta hän ei edes tiennyt, paljastuu samanlaiseksi kaheliksi kuin… Hojo.”
Tifan oli pakko kuiskata viimeinen sana. Hojo aiheutti hänessä yhä puistatuksia, jotka eivät luultavasti koskaan katoaisi. Vaikkei hän ollut itse joutunut tohtorin uhriksi, riittävän moni hänen ystävistään oli. Mies oli vaikuttanut äärimmäisen niljakkaalta niinä kertoina, kun Tifa oli hänet tavannut. Oli koko maailman etu, että hän oli siirtynyt pysyvästi elämänvirtaan. Kenties oli väärin ajatella niin, mutta Tifa ei voinut itselleen mitään. Kaikki Hojon kaltaiset tohtorit joutivat palata elämänvirtaan, jopa Vincentin veli, vaikkei Tifa häntä tuntenut henkilökohtaisesti. Ihmiskokeita tekevien tieteilijöiden kuolema oli vain voitto kaikille.
”Vincent on ollut lujilla, mutta onneksi hänellä on hyviä ystäviä. Luulen, että Yuffien pirteämpi seura on tehnyt hänelle hyvää.”
”Todellakin”, Tifa vastasi ja hymyili. ”Mutta minun pitää nyt mennä. Shelke ja Genesis ovat varmaan jo ulkona.”
Reeve jäi toimistoonsa järjestelemään papereitaan, kun Tifa kiirehti käytävään. Shelke ja Genesis löytyivät ulko-oven edustalta ja lähtivät kävelemään kohti 7th Heavenia, kun Tifa ilmestyi paikalle. Puheensorina täytti korvat, mutta Tifa ei ehtinyt kuunnella sitä, sillä hänen puhelimensa alkoi täristä laukussa.
Rude. Tifa vilkaisi edellään kävelevää kaksikkoa, mutta nämä olivat uppoutuneet täysin omaan keskusteluunsa, joten hän naksautti puhelimen auki ja painoi vihreää luuria.
”Onko kaikki sujunut hyvin?” Rude kysyi.
Tifa kertoi lyhyesti, mitä oli ehtinyt tapahtua, mutta jätti mainitsematta Cloudin vaikeudet sopeutua omaan tilanteeseensa. Sen sijaan hän kuiskutteli Shelken halusta muuttaa pois ja Genesiksen ilmestymisestä kuvioon.
”Siitä olinkin hieman huolissani. Luulimme hänen kuolleen, mutta olisi kai pitänyt jo vuosien varrella oppia, että sitkeimmät eivät pysy kuolleina”, Rude sanoi. ”Ilmeisesti myös tohtori Valentine on vapaana? Ymmärsin Rufuksen puheista niin.”
”WRO:lla on käsittääkseni aavistus hänen sijainnistaan. Samana päivänä, kun minulla on seuraava lääkäri, muut lähtevät hänen peräänsä.”
”Turkit eivät osallistu siihen tehtävään, joten tulisin mieluusti mukaasi lääkäriä tapaamaan”, Rude sanoi.
Tifan rinnassa läikähti. Ainakin yksi hänen läheisistään olisi turvassa, ja hän saisi saman läheisen mukaansa. Samalla voisi raottaa valheiden verhoa ja pyrkiä pois sen takaa. Oli aika ottaa yksi askel eteenpäin.
”Itse asiassa, onko sinulla tänään aikaa? Minulla olisi vapaapäivä”, Rude jatkoi.
”Äh, olen pahoillani. Sain vasta Shelken takaisin ja hän kutsui Genesiksen kylään. Lisäksi Yuffie on tulossa illalla…”
”Tifa, Genesis on Soldier, Sephirothin prototyyppi. Et voi vain –“
“Tiedän, mitä teen. Tämä on tärkeää Shelkelle. Niin tärkeää, että hän yritti kiristää minua suostumaan. Sitä paitsi Genesis vaikuttaa ihan… inhimilliseltä.”
Rude ei ollut luultavasti koskaan aikaisemmin huokaissut Tifalle, mutta nyt henkäys kantautui puhelimen toisesta päästä. Tifa ymmärsi huolen, olihan hän myös itse jatkuvasti huolissaan ystävistään. Silti Genesis ansaitsi mahdollisuuden.
”Shelke ja minä, me osaamme pitää puolemme”, Tifa sanoi.
”En pidä tästä.”
”Laitan sinulle viestiä, kun Genesis on lähtenyt. Saatpa nähdä, että olen täysin kunnossa silloin.”
Rude huokaisi uudestaan niin, että kireys miltei säteili puhelimen välityksellä Tifan poskea vasten. Tifa ei kuitenkaan suostunut antamaan periksi. Hän oli luvannut Shelkelle, ja oikeastaan halusi todella antaa Genesikselle mahdollisuuden. Mies tuli tavallaan toisesta maailmasta, sodan runtelemasta menneisyydestä. Hänellä ei ollut täällä ketään, joten hän ansaitsi osakseen hieman ystävällisyyttä.
”Olet aivan liian kiltti ja luotat viholliseen liikaa”, Rude sanoi.
”Niin. Ystäväni sanovat todennäköisesti pian samaa, kun kerromme heille totuuden”, Tifa vastasi.
Hymähdys pyyhkäisi Tifan korvaa. Kuinka hän olisi halunnut tuntea sen ihollaan!
”Olet oikeassa. Toivon kuitenkin kuulevani sinusta oikeasti. Jos et ole yhteydessä, tulen illalla tarkistamaan tilanteen.”
Ruden sanat lämmittivät syksyisen viiman keskellä. Tifa kietoutui niihin, kun kulki Shelken ja Genesiksen perässä takaisin 7th Heaveniin.
~o~
Ilta valui eteenpäin. Genesis istui kohteliaasti sohvalla ja kuunteli Tifan juttuja mutta suostui lopulta kertomaan itsestään olemattoman vähän. Hän ei suoranaisesti kieltäytynyt vastaamasta kysymyksiin, mutta vastaukset jäivät epämääräisen vältteleviksi. Silti lattialla sohvan vieressä istuva Shelke näytti ahmivan jokaisen sanan ja silmäilevän miestä samalla tavalla silmät kiiluen kuin katseli Vincentiä.
Tifa pyöritteli kahvikuppia kädessään eikä tiennyt, mitä olisi tehnyt. Hän oli luvannut itselleen, että kohtelisi Shelkeä jatkossa kuin aikuista, mutta nyt teki mieli sanoa tälle, että lopettaisi haihattelun.
”Missä sinä asuit ennen, Genesis Rhapsodos?” Shelke kysyi.
”Kattohuoneistossa Midgarin ylätasolla. En kaipaa enää sellaista luksusta, mutta silloin en tiennyt, mikä elämässä on oikeasti tärkeää.”
”Mikä?” Shelke kysyi.
Genesiksen katse etääntyi. Tifan katsellessa hän liukui jonnekin kauas, kenties omaan menneisyyteensä. Tapa oli varsin tuttu, sillä Tifa oli lukemattomia kertoja todistanut samaa ilmiötä Cloudin seurassa. Oliko heidän tuttavapiirissään ketään, joka ei ollut haavoittunut menneisyyden varjojen vuoksi?
Millaisia varjoja Ruden menneisyyteen mahtoi liittyä? Tifan mieleen nousivat ruskeat silmät, jotka olivat täynnä tunnetta. Rude oli maininnut lyhyesti Mideelissä kuolleen lapsuudenperheen, mutta Tifa tiesi, ettei siinä voinut olla kaikki. Turkien elämä oli ollut levotonta ennen kuin Rufus Shinra oli aloittanut uuden aikakauden.
”Ystävyys, läheiset ja maailman suojeleminen”, Genesis vastasi vihdoin ja kiskaisi myös Tifan pois ajatusten valtamereltä. Hän olisi yhtä hyvin voinut listata samat asiat, ehkä vain lisännyt rakkauden mukaan.
”Sanoissasi on viisautta”, Shelke sanoi. ”Minä haluaisin –”
Samassa portaista kantautui askelia. Tifa ei ollut kuullut oven käyvän, mutta tuon askelluksen hän tunnisti kyllä. Ripeä ja kevyt, tuskin malttoi hipaista portaita. Yuffie.
Kun Yuffie pääsi olohuoneeseen, hän vilkaisi Genesistä kertaalleen ja pyöräytti silmiään Tifalle. Tervehdys luikahti suusta kuin tilanteessa ei olisi ollut mitään outoa, mutta silti Tifa näki torjunnan siinä, miten Yuffie seisoi.
”Minun on aika palata”, Genesis sanoi.
”Ääh, onko pakko? Ei tuosta tarvitse välittää”, Shelke sanoi ja viittasi Yuffieen, jonka kulmat kurtistuivat ja kädet kääntyivät ristiin rinnalle.
”Vaik’ huomisen lupaukset hedelmättömiä ovat, ei mikään paluutani estä”, Genesis vastasi. ”Me kohtaamme jälleen, Shelke, ja uskon, että keskustelumme ovat jälleen antoisia.”
”Saanko tulla mukaasi?” Shelke kuitenkin kysyi.
”Shelke, Genesis asuu toistaiseksi WRO:n tiloissa. Sinun on parempi olla täällä, missä sinulla on oma huone”, Tifa vastasi Genesiksen puolesta.
Shelke tuhahti mutta nieli sanat, jotka mahdollisesti kieppuivat hänen mielessään. Genesis kiitti vieraanvaraisuudesta ja karkasi ulos ennen kuin Tifa ehti estellä. Oli mahdotonta sanoa keskustelun perusteella, saattoiko Soldieriin todella luottaa, mutta yksinäiset vuodet varmasti muuttivat ihmistä. Genesis oli menettänyt kaiken, sen verran Tifa oli jopa saanut irti. Menetykset kaiversivat aukkoja sydämeen, kuten hän myös itse hyvin tiesi. Joskus saattoi olla helpompaa pitää uudet tuttavuudet käsivarren mitan päässä, koska silloin tulevat menetykset eivät sattuisi yhtä paljon kuin vanhat.
Yuffie ei kuitenkaan saanut Tifan ajatuksenjuoksusta täysin kiinni, kun hän yritti perustella päätöstään pyytää Genesis käymään. Sen sijaan tämä yritti udella Rudesta, mutta Tifa viittasi lattialle istuvaan Shelkeen, jonka ei juuri nyt tarvinnut saada yhtään lisätietoa kiristysmateriaalikseen. Onneksi Yuffie ymmärsi yskän.
”Voiko vauva hyvin?” hän kysyi.
Tifa laski käden vatsalleen, hymyili ja nyökkäsi. Vihdoin turvallinen keskustelunaihe.
”Mitään tavallisuudesta poikkeavaa ei ole ilmennyt. Reeven järjestämä lääkäri sanoi, että pääsen kuun loppupuolella ensimmäiseen ultraan. En malta odottaa.”
Yuffien silmät levisivät. ”Ultraan jo?”
”Ensimmäinen kolmannes alkaa lähestyä loppuaan”, Tifa sanoi, ja näki, kuinka rattaat suorastaan kääntyivät Yuffien päässä.
Aika oli kulunut niin nopeasti. Oli oikeastaan vaikea käsittää, että raskaus oli jo näinkin pitkällä. Tifa oli vaeltanut sumussa, josta ulos pääseminen oli vaikuttanut mahdottomalta. Hän ei ollut todella elänyt elämäänsä vaan yksinkertaisesti selviytynyt tilanteesta toiseen. Se kuulosti tutulta. Liian tutulta. Sellaisesta oli tultava loppu. Tavallinen elämä alkaisi heti, kun Vincentin veli olisi napattu ja Yuffien työtoveri pelastettu.
”Ajattelin, että olisi kiva mennä ostelemaan vauvanvaatteita ja sellaista. Ehkä haluat tulla mukaan?” Tifa kysyi.
”Mennään vain. Voisin samalla katsella itsellekin jotain ja ehkä sinäkin löydät”, Yuffie vastasi.
”Niin, tarvitsen varmaan kohta uusia vaatteita, kun nämä nykyiset alkavat kiristää. Mennäänkö, kun tämä juttu on selvitetty?”
”Voidaan samalla reissulla etsiä Vincelle synttärilahja”, Yuffie sanoi.
Kun puhe kääntyi Vincentiin, Shelke nousi lattialta niin nopealla liikkeellä, että vain vilahti Tifan silmäkulmassa. Hän marssi huoneen halki, paineli omaan huoneeseensa ja pamautti oven kiinni.
Yuffie tuijotti suljettua ovea ja puisteli päätään, mutta Tifa syytti lähinnä itseään. Hänen olisi pitänyt ottaa Shelken ihastus Vincentiä kohtaan vakavammin ennen kuin tilanne olisi ehtinyt kehittyä näin pitkälle.
Nyt Tifa kuitenkin pakotti ikävät ajatukset toisaalle ja keskittyi utelemaan Yuffien kuulumisia. Kuin yhteisestä sopimuksesta kurjuus sivuutettiin nopeasti ja puheenaiheet purjehtivat tyynemmille vesille. Lopulta Tifa komensi Yuffien etsimään sopivan elokuvan sillä välin, kun hän hakisi jotain syötävää heille keittiöstä.
Ennen kuin ryhtyi penkomaan kaappeja, Tifa kiskaisi puhelimensa esille ja naputteli Rudelle lupaamansa viestin.
Genesis on poistunut, ja olen kunnossa. Yuffie on loppuillan täällä. Hyvää yötä! <3
Tifa lastasi tarjottimelle suolakeksejä, muutaman hedelmän ja jäätelöä, koska popcornit olivat päässeet loppumaan ja suurin osa juustoista oli tohtori Clemensin laatimalla kieltolistalla. Karkitkin näyttivät kadonneet jemmakaapista, joten oli aika vaihtaa niiden piilopaikkaa. Denzel ja Marlene alkoivat olla liian taitavia aarrejahdissaan.
Tifa oli juuri tarttumassa tarjottimeen, kun puhelin värähti hänen taskussaan.
Hyvä. En halua, että sinulle sattuu mitään. Nuku hyvin. Tulen hakemaan sinut maanantaina ennen lääkärinaikaa.
Viesti oli yksinkertainen ja silti se sai sydämen väpättämään rinnassa. Tifa siveli peukalolla puhelimen näyttöä hetken ennen kuin malttoi naksauttaa laitteen kannen alas ja työntää sen takaisin taskuunsa.
Tifa pyöritteli kahvikuppia kädessään eikä tiennyt, mitä olisi tehnyt. Hän oli luvannut itselleen, että kohtelisi Shelkeä jatkossa kuin aikuista, mutta nyt teki mieli sanoa tälle, että lopettaisi haihattelun.
”Missä sinä asuit ennen, Genesis Rhapsodos?” Shelke kysyi.
”Kattohuoneistossa Midgarin ylätasolla. En kaipaa enää sellaista luksusta, mutta silloin en tiennyt, mikä elämässä on oikeasti tärkeää.”
”Mikä?” Shelke kysyi.
Genesiksen katse etääntyi. Tifan katsellessa hän liukui jonnekin kauas, kenties omaan menneisyyteensä. Tapa oli varsin tuttu, sillä Tifa oli lukemattomia kertoja todistanut samaa ilmiötä Cloudin seurassa. Oliko heidän tuttavapiirissään ketään, joka ei ollut haavoittunut menneisyyden varjojen vuoksi?
Millaisia varjoja Ruden menneisyyteen mahtoi liittyä? Tifan mieleen nousivat ruskeat silmät, jotka olivat täynnä tunnetta. Rude oli maininnut lyhyesti Mideelissä kuolleen lapsuudenperheen, mutta Tifa tiesi, ettei siinä voinut olla kaikki. Turkien elämä oli ollut levotonta ennen kuin Rufus Shinra oli aloittanut uuden aikakauden.
”Ystävyys, läheiset ja maailman suojeleminen”, Genesis vastasi vihdoin ja kiskaisi myös Tifan pois ajatusten valtamereltä. Hän olisi yhtä hyvin voinut listata samat asiat, ehkä vain lisännyt rakkauden mukaan.
”Sanoissasi on viisautta”, Shelke sanoi. ”Minä haluaisin –”
Samassa portaista kantautui askelia. Tifa ei ollut kuullut oven käyvän, mutta tuon askelluksen hän tunnisti kyllä. Ripeä ja kevyt, tuskin malttoi hipaista portaita. Yuffie.
Kun Yuffie pääsi olohuoneeseen, hän vilkaisi Genesistä kertaalleen ja pyöräytti silmiään Tifalle. Tervehdys luikahti suusta kuin tilanteessa ei olisi ollut mitään outoa, mutta silti Tifa näki torjunnan siinä, miten Yuffie seisoi.
”Minun on aika palata”, Genesis sanoi.
”Ääh, onko pakko? Ei tuosta tarvitse välittää”, Shelke sanoi ja viittasi Yuffieen, jonka kulmat kurtistuivat ja kädet kääntyivät ristiin rinnalle.
”Vaik’ huomisen lupaukset hedelmättömiä ovat, ei mikään paluutani estä”, Genesis vastasi. ”Me kohtaamme jälleen, Shelke, ja uskon, että keskustelumme ovat jälleen antoisia.”
”Saanko tulla mukaasi?” Shelke kuitenkin kysyi.
”Shelke, Genesis asuu toistaiseksi WRO:n tiloissa. Sinun on parempi olla täällä, missä sinulla on oma huone”, Tifa vastasi Genesiksen puolesta.
Shelke tuhahti mutta nieli sanat, jotka mahdollisesti kieppuivat hänen mielessään. Genesis kiitti vieraanvaraisuudesta ja karkasi ulos ennen kuin Tifa ehti estellä. Oli mahdotonta sanoa keskustelun perusteella, saattoiko Soldieriin todella luottaa, mutta yksinäiset vuodet varmasti muuttivat ihmistä. Genesis oli menettänyt kaiken, sen verran Tifa oli jopa saanut irti. Menetykset kaiversivat aukkoja sydämeen, kuten hän myös itse hyvin tiesi. Joskus saattoi olla helpompaa pitää uudet tuttavuudet käsivarren mitan päässä, koska silloin tulevat menetykset eivät sattuisi yhtä paljon kuin vanhat.
Yuffie ei kuitenkaan saanut Tifan ajatuksenjuoksusta täysin kiinni, kun hän yritti perustella päätöstään pyytää Genesis käymään. Sen sijaan tämä yritti udella Rudesta, mutta Tifa viittasi lattialle istuvaan Shelkeen, jonka ei juuri nyt tarvinnut saada yhtään lisätietoa kiristysmateriaalikseen. Onneksi Yuffie ymmärsi yskän.
”Voiko vauva hyvin?” hän kysyi.
Tifa laski käden vatsalleen, hymyili ja nyökkäsi. Vihdoin turvallinen keskustelunaihe.
”Mitään tavallisuudesta poikkeavaa ei ole ilmennyt. Reeven järjestämä lääkäri sanoi, että pääsen kuun loppupuolella ensimmäiseen ultraan. En malta odottaa.”
Yuffien silmät levisivät. ”Ultraan jo?”
”Ensimmäinen kolmannes alkaa lähestyä loppuaan”, Tifa sanoi, ja näki, kuinka rattaat suorastaan kääntyivät Yuffien päässä.
Aika oli kulunut niin nopeasti. Oli oikeastaan vaikea käsittää, että raskaus oli jo näinkin pitkällä. Tifa oli vaeltanut sumussa, josta ulos pääseminen oli vaikuttanut mahdottomalta. Hän ei ollut todella elänyt elämäänsä vaan yksinkertaisesti selviytynyt tilanteesta toiseen. Se kuulosti tutulta. Liian tutulta. Sellaisesta oli tultava loppu. Tavallinen elämä alkaisi heti, kun Vincentin veli olisi napattu ja Yuffien työtoveri pelastettu.
”Ajattelin, että olisi kiva mennä ostelemaan vauvanvaatteita ja sellaista. Ehkä haluat tulla mukaan?” Tifa kysyi.
”Mennään vain. Voisin samalla katsella itsellekin jotain ja ehkä sinäkin löydät”, Yuffie vastasi.
”Niin, tarvitsen varmaan kohta uusia vaatteita, kun nämä nykyiset alkavat kiristää. Mennäänkö, kun tämä juttu on selvitetty?”
”Voidaan samalla reissulla etsiä Vincelle synttärilahja”, Yuffie sanoi.
Kun puhe kääntyi Vincentiin, Shelke nousi lattialta niin nopealla liikkeellä, että vain vilahti Tifan silmäkulmassa. Hän marssi huoneen halki, paineli omaan huoneeseensa ja pamautti oven kiinni.
Yuffie tuijotti suljettua ovea ja puisteli päätään, mutta Tifa syytti lähinnä itseään. Hänen olisi pitänyt ottaa Shelken ihastus Vincentiä kohtaan vakavammin ennen kuin tilanne olisi ehtinyt kehittyä näin pitkälle.
Nyt Tifa kuitenkin pakotti ikävät ajatukset toisaalle ja keskittyi utelemaan Yuffien kuulumisia. Kuin yhteisestä sopimuksesta kurjuus sivuutettiin nopeasti ja puheenaiheet purjehtivat tyynemmille vesille. Lopulta Tifa komensi Yuffien etsimään sopivan elokuvan sillä välin, kun hän hakisi jotain syötävää heille keittiöstä.
Ennen kuin ryhtyi penkomaan kaappeja, Tifa kiskaisi puhelimensa esille ja naputteli Rudelle lupaamansa viestin.
Genesis on poistunut, ja olen kunnossa. Yuffie on loppuillan täällä. Hyvää yötä! <3
Tifa lastasi tarjottimelle suolakeksejä, muutaman hedelmän ja jäätelöä, koska popcornit olivat päässeet loppumaan ja suurin osa juustoista oli tohtori Clemensin laatimalla kieltolistalla. Karkitkin näyttivät kadonneet jemmakaapista, joten oli aika vaihtaa niiden piilopaikkaa. Denzel ja Marlene alkoivat olla liian taitavia aarrejahdissaan.
Tifa oli juuri tarttumassa tarjottimeen, kun puhelin värähti hänen taskussaan.
Hyvä. En halua, että sinulle sattuu mitään. Nuku hyvin. Tulen hakemaan sinut maanantaina ennen lääkärinaikaa.
Viesti oli yksinkertainen ja silti se sai sydämen väpättämään rinnassa. Tifa siveli peukalolla puhelimen näyttöä hetken ennen kuin malttoi naksauttaa laitteen kannen alas ja työntää sen takaisin taskuunsa.
Ei kommentteja
Kiitos palautteestasi!