Luku 16
Päivänvaloon haihtuneet unet
Tuntui helpottavalta astua ulos Miriamin äänettömästä pyhätöstä. Fran hymyili tuntiessaan pakkasen nipistelevän kasvojaan. Raitista ilmaa ja avoin taivas yläpuolella, niitä viera tarvitsi tullakseen toimeen. Suuret rakennukset olivat ainoastaan ahdistavia. Fran todella toivoi, ettei niitä sattuisi heidän kohdalleen enää kovinkaan monta.
Jokin kuitenkin pimensi taivaan tummemmaksi kuin pilvet pystyivät. Fran nosti katseensa ylös yhtä aikaa muiden kanssa ja näki, kuinka jättimäinen ilmalaiva kiisi Miriamin pyhätön yli rinnallaan useita pienempiä aluksia. Se oli kokonainen laivasto. Keisarikunta oli tunkeutunut jagd Ramoodalle.
Fran nielaisi ja tunsi pelon puristavan vatsaansa. Sivusilmällä hän näki muidenkin olevan levottomia. Jos keisarikunta nyt valloittaisi vuoret, mitä mahdollisuuksia heillä olisi paeta sieltä? Ja miten pakolaisten kävisi?
Vieran katse harhaili taivaan halki kulkevasta laivastosta muuhun ympäristöön. Pilvet olivat rakoilleet ja auringonsäteet halkoivat maisemaa. Jokin ei kuitenkaan ollut kohdallaan, sillä pohjoisesta näytti nousevan savupatsas. Se kiemurteli tuulessa, mutta kohosi selvästi hyvin korkealta. Itse asiassa niin korkealta, että pilvisenä päivänä sitä ei olisi voinut havaita Miriamin pyhätöltä käsin.
”Tuolla!” Fran huudahti ääneen ja osoitti kiemurtelevaa, pelottavan paksua savupatsasta. Muiden katseet kääntyivät välittömästi sitä kohti.
”Savua?” Vaan kysyi hämmästyneen oloisena.
”Mitä se mahtaa tarkoittaa?” Fran mutisi, vaikka hänellä oli asiasta vahva aavistus.
”Keisarikunta.. He ovat rikkoneet Bur-Omisacen ikuisen rauhan”, Ashe sanoi jokseenkin vakaalla äänellä.
”Se oli vain ajan kysymys”, Balthier totesi. ”Nyt kun keisari Gramis on poissa, Vayne voi tanssia vaikka polkkaa keisarinlinnan pöydillä. Hän ei kunnioita mitään rajoja, ei edes niitä, jotka on asettanut keisaria ja senaattiakin korkeampi taho. Ylipäätään archadialaiset eivät ole kovin uskonnollisia, vaikka kunnioittavatkin pappeja viisaina miehinä. Vayne ei puolestaan kunnioita ketään eikä mitään.”
Syntyi hetken hiljaisuus. Jokainen tuijotti savua vaitonaisena, omiin ajatuksiinsa vaipuneina. Fran vilkaisi syrjäsilmällä porttikristallia. Se oli heidän pakokeinonsa, jos he käyttäisivät sitä, ennen kuin heidät löydettäisiin täältä. He voisivat siirtyä minne tahansa, missä olivat käyneet aiemmin. Se kuitenkin tuntui väärältä ratkaisulta.
”Meidän on mentävä sinne!” Penelo lausui vieran ajatukset ääneen. ”Larsa on siellä, Al-Cid, Gran Kiltias Anastasis ja ne sadat pakolaiset! Emme voi jättää heitä pulaan!”
”Larsalla tuskin on hätää, mutta muuten olet oikeassa”, Balthier sanoi tytölle. Mies näytti vaivaantuneelta, juuri sellaiselta, miltä hän näytti aina silloin, kun joutui tekemään asioita, joita ei olisi missään nimessä halunnut tehdä. ”Meidän on tehtävä se, mikä on tehtävissä. Ashe?”
Kaikki kääntyivät katsomaan prinsessaa. Tämän kasvoille nousi välittömästi tiukka ja päättäväinen ilme.
”Jos tämä on se lopullinen taistelu, jota varten olemme matkustaneet, olkoon niin. Menemme sinne ja teemme parhaamme. Enempää en voi keneltäkään vaatia”, Ashe vastasi miehelle. ”Jos joku haluaa lähteä, hän voi mennä. Itse aion marssia temppeliin ja selvittää, mikä on tilanne.”
Kukaan ei kuitenkaan suostunut jättämään joukkoa. Frania se ei yllättänyt, sillä matkan aikana he kuusi olivat tietyllä tavalla hitsautuneet yhteen. He olivat kuin pienen armeijan yksikkö. He tekivät asiat yhdessä, vaikka heillä ei ollut yhteistä taustaa. Kohtalo oli vain heittänyt heidät yhteen. Tuntui oikealta taistella Ashen rinnalla, vaikkei Fran vieläkään voinut sanoa pitävänsä prinsessasta erityisen paljon.
Näetkö nyt, tällä tavoin jumalat leikittelevät muiden elämillä. He pakottavat teidät taistelemaan keskenänne, jotta heillä olisi hupia.
Viera puisteli nopeasti päätään ja toivoi, ettei kukaan ehtinyt huomata elettä. Hänellä ei ollut nyt aikaa keskustella esperin kanssa. Kyllä, hänen täytyisi joskus käydä asiat sen kanssa läpi, mutta nyt ei ollut oikea hetki. Akuutit asiat oli selvitettävä ensin. Vasta sitten Fran voisi keskittyä muihin, vähemmän kiireellisiin, tehtäviin.
Pikaisella päätöksellä joukko päätti käyttää teleporttikiviä päästäkseen nopeammin Bur-Omisaceen. Kukaan ei ollut halukas tarpomaan vuoristossa kahta päivää tai pahimmassa tapauksessa jopa useampaa. Sillä tavoin he olisivat myöhästyneet pahasti tai jääneet kiinni, mikäli keisarikunta aikoi tutkia vuoriston kauttaaltaan. Oli parempi toimia nopeasti.
Ei kestänyt kauaakaan, kun matkalaiset jo seisoivat Bur-Omisacen kaupungin sisäänkäynnillä toisen porttikristallin edessä. Kauppakojut oli hajotettu ja yksi kauppias makasi kuolleena kojunsa edessä. Kun joukko jatkoi matkaansa, he näkivät, että suurin osa pakolaisten teltoista oli palanut ja niiden joukossa makasi lähinnä ruumiita. Elossa olevat pyrkivät parhaan taitonsa mukaan auttamaan haavoittuneita, mutta todennäköisesti mikään apu ei pelastaisi kuolemankielissä olevaa joukkoa. Fran olisi halunnut rynnätä heidän luokseen, mutta hän tiesi, että häntä tarvittiin toisaalla. Jos hän halusi pelastaa suuria joukkoja, oli voitettava suuri vihollinen.
Puolijuoksua pieni ryhmä kiirehti kaupungin korkeimpaan paikkaan, jossa temppeli sijaitsi. Sen edustalla näkyi pieni ilmalaiva, mutta ihmisiä ei ollut missään, jos muutamaa ruumista portailla ei laskettu. Keisarikunta oli selvästikin tehnyt täällä tehtävänsä, eikä paikalla ollut enää kuin pieni iskujoukko varmistamassa, ettei kukaan jäisi kertomaan tapahtuneesta.
Frania kylmäsi, eikä se tällä kertaa johtunut pakkasesta. Tällainen tuho oli suunnitelmallista ja julmaa. Hän ei ollut nähnyt aseita yhdelläkään kaupungin asukkaista. Pakolaiset olivat rääsyihin pukeutuneita, uupuneita ja nälkäisiä. He olivat tuskin pystyneet vastustamaan koulutettuja sotilaita. Oli väärin hyökätä tällaisen avuttoman joukon kimppuun. Se oli sairasta.
Temppelin pikkuovi oli auki, kun joukko pääsi sen luokse. He astuivat sisään suureen rakennukseen, mutta nyt sen levollinen tunnelma oli poissa. Jokin oli rikkonut sen. Rauhaa ei ollut enää tarjolla tässä rakennuksessa. Kaikki oli raunioina.
Ja kaiken keskellä seisoi Tuomari, jonka vieressä makasi Gran Kiltias Anastasisin ruumis. Kun matkalaiset kävelivät sisälle, Tuomari käänsi katseensa heihin. Kypärän takia ei voinut sanoa mitään miehen ilmeestä, mutta Fran olisi voinut vannoa sen olevan omahyväisen tyytyväinen.
”Bergan”, Balthier kuiskasi vieralle, joka tyytyi nyökkäämään. Hän ei itse tiennyt tarkalleen, kuka Tuomari Bergan oli, mutta ilmeisesti kyseessä oli joku, jonka Balthier oli tuntenut ennen ryhtymistään ilmapiraatiksi. Sen sijaan hän tiesi, että jokaisella Tuomarilla oli erilainen kypärä, josta heidät erotti, vaikkei näkisi kasvoja tai kuulisi ääntä. Fran ei kuitenkaan itse pystynyt tunnistamaan Tuomareita kypärien perusteella, vaikka Balthier oli yrittänyt opettaa häntä.
”Kappas, kulkuriprinsessamme”, Tuomari totesi tyytyväisesti. ”Nopeastipa kostonhimosi vei sinut Kuninkaiden miekan luokse. Nyt sinä antaudut minulle. Liian myöhään oppivat kohtalonsa ne, jotka erheellisesti uskoivat jumaliin.”
Bergan astui pari askelta eteenpäin pois ruumiin luota. Samassa hänen takanaan häivähti tumma, sinertävä hahmo, josta saattoi erottaa selkeästi vain keltaiset silmät.
”Siinä se taas on!” Vaan huudahti ja perääntyi.
Tuomarin keho alkoi väristä ja siitä heijastui yhtäkkiä kaikkia sateenkaaren värejä. Fran tuijotti näkyä järkyttyneenä.
”Fran, minä en pidä siitä, miltä tuo näyttää”, Balthier huomautti.
”Usvaa, hänellä on kivi!” viera huudahti niin, että kaikki saattoivat kuulla. ”Se kontrolloi häntä, niin kuin se kontrolloi Mjrniä!”
”Ei, ei, ei”, Bergan vastasi vieran sanoihin naurulla. ”Ihmisten valmistaman nethisiitin voima on nimenomaan ihmisten voimaa. Ase, jonka on takonut mies, jonka pitäisi haastaa itsensä jumalat! Sopiva miekka oikealle dynastiakuninkaalle. Raithwall vain teeskenteli olevansa sellainen.. anellen nethisiitin palasia herransa pöydältä. Hei, Ivalice tervehtii todellista dynastiakuningastaan, Vayne Solidoria! Hän kieltää jumalten tahdon ja ottaa historian takaisin ihmisen haltuun! Aika on lähellä, Uusi Ivalice ei säästä paikkaa Dalmascalle. Raithwallin veren tahrat pestään pois iäksi!”
Bergan veti miekkansa esiin ja temppelin raunioituneen patsaan varjoista hänen rinnalleen astui kaksi sotilasta. Fran tempaisi jousipyssyn käteensä. Oli selvää, ettei heille annettu vaihtoehtoja. Tuntui pahalta ryhtyä taisteluun entisessä temppelissä, mutta antautuminen ei tullut kysymykseenkään.
”Raithwallin veri ei jätä Ivalicea, ei nyt eikä koskaan! Jälkeläiseni tulevat aina hallitsemaan Dalmascaa!” Ashe huudahti ja tempaisi oman miekkansa esille. Vaan ja Basch asettuivat miekkoineen hänen rinnalleen Balthierin, Franin ja Penelon jäädessä taaemmas.
Ashe hyökkäsi suoraan kohti Bergania, kun taas Vaan ja Basch keskittyivät sotilaisiin. Miehistä näki, että he olisivat mieluummin ottaneet haastavamman kohteen, mutta Ashe ei jättänyt heille vaihtoehtoja.
”Keskity suojaamaan Ashea, hän tarvitsee eniten apua”, Fran huomautti Penelolle, jolla näytti olevan vaikeuksia magian käytössä. ”Kuvittele hänen ympärilleen suojaava kilpi. Se vaatii paljon keskittymistä, mutta jos onnistut, sen pitäisi suojella häntä hyvin.”
Penelo nyökkäsi. Tytöstä näki, ettei tämä ollut ollenkaan varma onnistumisestaan, mutta Fran päätti antaa tämän kuitenkin yrittää. Itse hän keskittyi häiritsemään Tuomaria ja sotilaita nuolillaan Balthierin yrittäessä tähdätä näitä aseellaan.
Baschin ja Vaanin onnistui kaataa sotilaat melko pian. He siirtyivät Ashen avuksi Tuomari Bergania vastaan. Miehellä näytti olevan yliluonnollisia kykyjä pitää vihollinen loitolla. Balthierin ammukset vain kimposivat hänen haarniskastaan, eikä miekaniskujakaan ollut kovin helppo saada perille.
Miekkojen kalahtelu täytti temppelin vielä pitkän aikaa, mutta lopulta Ashe onnistui työntämään oman miekkansa miehen haarniskan raosta läpi Baschin ja Vaanin hyökätessä eri puolilta. Tuomari Bergan korahti ja vajosi lattialle. Haavasta muodostui nopeasti tahmea verilammikko.
Ashe ei jäänyt miehen luokse vaan ryntäsi tutkimaan Gran Kiltiaksen ruumista. Penelo juoksi hänen avukseen, kun taas Balthier ja Fran tulivat tutkimaan Bergania. Aavemainen hahmo nousi miehen ruumiista ja katosi ilmaan. Sen keltaiset silmät välähtivät temppelissä pelottavasti juuri ennen katoamista. Frania kylmäsi. Hän ei tiennyt, mikä tuo olento oli, mutta jokin sen olemuksessa teki hänet pelokkaaksi. Ainakaan se ei ollut tästä maailmasta.
”Häneen oli kai itseensä istutettu ihmisten tekemä nethisiitti”, Balthier pohdiskeli. ”Miten Gran Kiltias?” hän tiedusteli sitten Ashelta. Tuomari Bergan ei ollut enää pelastettavissa. Fran otti mieheltä kypärän pois päästä ja näki, että kaikki elämä oli paennut hänestä. Mies ei hengittänyt ja hänen katseensa oli tyhjä. Hänen kasvojensa piirteet olivat miellyttävät, jopa ystävälliset. Äsken vihan ja omahyväisyyden täyttämä mies näytti miltei lapselta rauhallisine ilmeineen. Fran painoi kätensä miehen otsalle ja pakotti tämän luomet kiinni. Oli vaikea suhtautua tähän, sillä sama mies oli yrittänyt tappaa heidät. Viera halusi nähdä tämän ihmisen pahana, mutta samalla hän tiesi, ettei kukaan ollut täysin paha tai hyvä. Mikään ei ollut mustavalkoista, vaan maailma oli täynnä harmaan eri sävyjä.
Penelo puisteli päätään vastaukseksi Balthierin kysymykseen pyhästä miehestä. Myös Gran Kiltias oli menetetty.
”Mutta.. entä Larsa?” tyttö huudahti sitten ja katseli ympärilleen. Poika oli jäänyt pari päivää aiemmin rukoilemaan temppeliin. Oliko hän ehtinyt palata Archadiaan vai ollut paikalla vielä hyökkäyksen aikaankin?
”Mennyt. Tuomari Gabrant haki hänet pois”, Al-Cidin ääni kajahti temppelissä. Mies ilmestyi paikalle liikkuen vaivalloisesti palvelijansa tukemana. Hän oli loukkaantunut. Naispalvelija auttoi hänet nojaamaan istualleen patsasta ympäröivää kaidetta vasten, sillä miehen oli selvästi vaikea pysytellä jaloillaan.
Fran pisti merkille, että Basch puristi kätensä nyrkkiin Al-Cidin sanojen myötä, eikä Balthierkaan näyttänyt ilahtuneelta. Viera ei voinut olla miettimättä, tunsivatko molemmat miehet käsittämätöntä vihaa Al-Cidiä kohtaan vai oliko kyse jostain muusta.
”Oletko kunnossa?” Vaan kysyi huolestuneena rozarrialaiselta. Ainakin yksi joukon miehistä osasi suhtautua tähän neutraalisti. Se oli oikeastaan aika erikoista, sillä olisi ollut helppo kuvitella, että katulapsi onnistui kehittämään itselleen joukon rasistisia ennakkoluuloja. Sen sijaan niitä oli ilmapiraatilla, joka oli siniveristä sukua.
”Joten hän oli täällä?” Basch pisti väliin, ennen kuin Al-Cid ehti vastata Vaanille mitään. Rozarrialainen nyökkäsi sotakapteenille. Baschin ilme muuttui entistä synkemmäksi.
”Ja mitä tulee nuoreen herraamme”, Al-Cid jatkoi ja soi Penelolle hymyn vammoistaan huolimatta, ”hän päätti mennä Tuomarin mukaan välttääkseen hankaluudet. Tuomari Berganilla taas oli toisenlaisia ajatuksia. Hän ajoi itsensä raivon partaalle, eikä minulla ollut muuta vaihtoehtoa kuin puolustaa itseäni.”
Ilmeisesti Al-Cid oli puolustanut myös palvelijaansa, sillä tämän vaatteilla ei näkynyt edes verta. Vaikka Balthier selvästi halveksui rozarrialaista, Franista Al-Cid vaikutti hyvältä mieheltä. Kerskuri ja naistennaurattaja hän saattoi olla, mutta niin oli eräs vieran tuntema ilmapiraattikin. Huumorilla sävytetty omahyväisyys ei vielä tehnyt kenestäkään pahaa ihmistä.
”Prinsessa, olkaa niin ystävällinen ja sallikaa minun viedä teidät turvaan Rozarriaan”, Al-Cid esitti tällä kertaa sanansa Ashelle, joka oli yhä kumartuneena Gran Kiltiaksen ruumiin ylle. Prinsessa nousi ja käveli miehen luokse. Hän polvistui tämän eteen ja katsoi miestä suoraan silmiin.
”Jotta voisitte suojella minua?” Ashe kysyi.
”Hylkäisin elämäni ollakseni varma siitä.. mutta jalomielisten turhia kuvitelmia en suojele. Vayne on saanut sotapaviljonkimme piiloutumaan varjoihin. He toivovat saavansa iskeä ensimmäisinä. Mutta te – te voitte vakuuttaa heidät toimimaan toisin. Näette, että he eivät aloita tätä sotaa”, Al-Cid selosti.
Ashe näytti vaipuvan ajatuksiinsa. Fran katseli naista mietteliäänä. Al-Cid tarjosi Ashelle turvaa ja mahdollisuutta rauhaan. Tarttuisiko Ashe siihen?
”Sitä minä en voi tehdä. Pahoittelen, mutta tehtäväni täällä ei ole vielä päätöksessä”, Ashe vastasi miehelle hetken kuluttua ja nousi pystyyn. ”Minun täytyy käyttää Kuninkaiden miekkaa ja sen avulla tuhota Iltahämärän siru.”
”Aa, se kivi. Tiedättekö te edes, missä se on?” Al-Cid kysyi aidon kiinnostuneena. Tosin hän vaikutti Franista siltä, että etsi mitä hyvänsä keinoa kääntääkseen Ashen pään.
”Minä voin heittää arvauksen”, Balthier tokaisi. Hän nousi seisomaan ja käveli Ashen rinnalle välittämättä mulkaisusta, jonka Al-Cid soi hänelle. ”Se on todennäköisesti Draklorin laboratoriossa, Archadesissa. Keisarikunnan asetutkimukset alkavat ja päättyvät kaikki siellä.”
Melkein jokainen temppelissä olija vilkaisi ilmapiraattia yllättyneenä. Frankin katseli miestä. Häntä ei yllättänyt se, että Balthier tiesi asetutkimuksesta. Sen sijaan se, että tämä mainitsi siitä muille, oli yllättävää. Jos Balthier ei jonnekin halunnut palata, se paikka oli Archades. Vielä vähemmän miestä houkutteli Draklorin laboratorio. Oli hyvin epätavallista, että Balthier edes mainitsi paikkaa.
”Milloin lähdemme?” Balthier kuitenkin kysyi Ashelta. Fran kohotti kulmiaan. He siis todellakin lähtisivät Archadesiin. Mikä sai Balthierin halukkaaksi kohtaamaan menneisyytensä, jonka mies olisi mieluiten haudannut? Asettiko tämä todella yhteisen hyvän itsensä edellä tässä asiassa? Toisaalta Balthier ajatteli muita todellisuudessa melko useinkin, joten Franin ei oikeastaan olisi pitänyt olla yllättänyt. Ja olihan viera itsekin suostunut kohtaamaan menneisyytensä tämän matkan vuoksi. Joskus oli tehtävä uhrauksia saavuttaakseen jotain.
”Välittömästi”, Ashe vastasi ilmapiraatille ja vilkaisi sitten Al-Cidiä. ”Mitä Rozarrian asioihin tulee.. toivotan teille onnea.”
Al-Cid viittasi palvelijalleen, joka auttoi hänet pystyyn. Mies lähti hitaasti kohti temppelin ovea käsi naisen hartioilla.
”Joten te jätätte jokaisen puolustamaan omiaan. Toivotaan, ettette joudu pettymään”, mies jupisi ja pysähtyi yllättäen. ”Ah, tosiaan. Larsa jätti viestin: ’Valtioidemme erimielisyydet haihtuvat ihmisten yhteisen unelman edessä’.”
Rozarrialainen kaivoi tummat lasinsa paitansa rintataskusta ja nosti ne silmilleen, ennen kuin jatkoi matkaa ovelle yhdessä palvelijansa kanssa.
”Minä poistun nyt.”
Mies katosi avoimesta ovesta ja meni luultavasti porttikristallille. Hän olisi kotimaassaan hyvin pian, eikä Fran uskonut, että he kuulisivat hänestä pitkään aikaan.. jos enää koskaan.
”Mitä me teemme tämän kaiken kanssa?” Penelo kysyi ja viittoi ympärilleen. Temppelissä oli neljä ruumista, joista kolme kuului keisarikunnan sotilaille. Temppelin ulkopuolella olisi ruumiita vielä enemmän.
”Me huolehdimme heistä”, tuntematon ääni vastasi tytön kysymykseen. Temppelin ovesta oli astunut sisään joukko kaapuihin pukeutuneita miehiä, todennäköisesti Kiltian valon pappeja. Vanhin heistä käveli Ashen luokse.
”Ashelia Raminasin tytär, Gran Kiltias Anastasis antoi sinulle siunauksensa, mutta hän toivoi sinun harkitsevan tarkkaan esille tulemista. Hän sanoi uneksineensa, että löydät vielä voiman ja vastaukset, joita kaipaat”, mies sanoi. ”Mene, lapsi, ja täytä kohtalosi.”
Balthier tuhahti ja aikoi selvästi kommentoida jotain, mutta Fran tarttui miestä tiukasti hihasta ja ohjasi tämän ulos temppelistä. Joskus oli hyvä pitää suunsa kiinni, yleensä vain Balthier tiesi sen itsekin.
”Me siis lähdemme Archadesiin?” Fran varmisti mieheltä, kun he olivat turvallisesti temppelin ulkopuolella.
”Aivan.”
”Entä Cid?”
”Jos hänen kohtaamisensa on välttämätöntä, kohtaan hänet ja laitan pisteen tälle kaikelle”, Balthier vastasi tuijottaen jonnekin kaukaisuuteen.
”Ei ole sinun velvollisuutesi kohottaa miekkaa isääsi vastaan”, Fran huomautti. Hän oli itse kyllä kapinoinut niin äitiään kuin isosiskoaan vastaan, mutta hän ei olisi milloinkaan voinut vahingoittaa näitä, saati tappaa. Ja viera oli varma, ettei Balthier nähnyt muuta keinoa estää Cidiä kuin tämän surmaamisen.
”Jos ei Cidiä vastaan, niin kiviä. Tavalla tai toisella tämä tulee päättymään. Kuninkaiden miekka tuhoaa kivet, mutta Cid voi olla jo liian syvällä hulluudessaan, jotta hänet voisi pelastaa”, Balthier selitti.
Fran ei tiennyt, mitä sanoa. Hän tiesi, että Balthier oli oikeassa. Vaikka Cid ei enää voisikaan pelastua, ei häntä välttämättä tarvinnut tappaa. Jos kivet tuhottaisiin, ei Cidillä olisi enää aseita. Eikö hän silloin olisi vaaraton, vaikka ei enää toipuisikaan ennalleen?
Kivissä on vain osa ratkaisua. Kyse on paljon suuremmasta. Eivät pelkät kivet voi kenenkään kohtaloa ohjailla. Teidän tulee käydä todellista vihollista vastaan. Yksi hullu tiedemies ei valloita maailmaa ilman suurempia voimia.
”En kysynyt sinun mielipidettäsi!” Fran kivahti äänelle päänsä sisällä.
”Mitä?” Balthier kummasteli ja käänsi vihdoin katseensa naiseen.
”En tarkoittanut sinua”, viera mutisi nolona.
”Esper?”
”Yhmm.”
”Niillä tuntuu olevan taipumus sorkkia isäntänsä ajatuksia. Valitettavasti ne myös kommentoivat niitä erittäin mielellään”, Balthier sanoi ja laski kätensä Franin toiselle olkapäälle. ”Itse olen muutamaan otteeseen joutunut käskemään Beliasta pitämään mielipiteensä ominaan, mutta välillä se kommentoi silti. Pitää vain yrittää olla välittämättä.”
”Entäpä jos niissä on jotain järkeäkin?” Fran tiedusteli. Mateus vaikutti kovin katkeralta ja vihaiselta jumalille, mutta ehkäpä sen ajatuksissa oli jotain perääkin. Toisaalta Fran ei halunnut kuulla päässään ylimääräisiä ajatuksia, hänellä oli tarpeeksi työtä omissaankin.
”Hmmm, voihan niissä toisinaan olla. Ehkäpä on hyvä arvioida esperien vaikuttimia ja sitä kautta pohtia, mikä on totta ja mikä ei”, Balthier tuumasi.
Vaikuttimia? Eikös esperien tehtävä ole ajatella isäntiensä parasta? Miksi meillä olisi mitään ylimääräisiä vaikuttimia?
”Sinulla niitä varsinkin tuntuu olevan. Tahdot selvästi, että toteuttaisin koston, jota et koskaan saanut”, Fran vastasi.
”Tuota.. sinun kannattaisi ehkä tehdä tuo äänettömästi”, Balthier huomautti ja viittoi muutamaan paikalle kokoontuneeseen ihmiseen, jotka tuijottivat vieraa kummissaan. ”Kukaan muu ei kuule esperisi puhetta, joten saat äkkiä hullun maineen, jos keskustelet sen kanssa ääneen.”
”Hullu minusta tuleekin, jos se piinaa päätäni jatkuvasti”, Fran huokaisi. Hän ei ollut käsittänyt, miten raskasta oli saada ylimääräisiä ajatuksiaan päähänsä. Suoraan sanottuna, kun Balthier oli saanut esperin, Fran oli kuvitellut, että kyse oli ainoastaan magian käytöstä hieman uudella tavalla. Hänellä ei ollut ollut aavistustakaan, millainen esperin ja sen isännän välinen yhteys oli. Viera ei kaivannut sellaista yhteyttä keneenkään.. tai no ehkä Metsään, mutta Metsäkään ei ollut milloinkaan kommentoinut samalla tavalla suoraan hänen ajatuksiaan. Keskustelu Metsän kanssa oli ollut enemmän tunteita ja aistimuksia kuin suoraa viestintää. Kyse oli ollut siis hyvin erilaisesta yhteydestä. Sellaisesta, joka on aina läsnä ja luo turvallisuutta, mutta ei häiritse ja aja raivon partaalle. Esperin läsnäolo tuntui enemmän tirkistelyltä kuin turvalta.
”Hei, jos minä selviän itserakkaan ja omahyväisen esperin kanssa, niin etköhän sinäkin yhden hallitse”, Balthier koetti naurahtaa lohduttavasti. Fran hymyili miehelle. Balthier ainakin uskoi, että hän selviytyisi Mateuksen kanssa. Tällä hetkellä pärjääminen tuntui hyvin epätodennäköiseltä, mutta ehkä hän vielä oppisi pärjäämään esperin kanssa. Ainakaan Balthier ei osoittanut hulluuden merkkejä.
Muutkin tulivat ulos temppelistä ja jäivät hetkeksi katselemaan masentavaa näkyä. Kellään ei ollut erityistä halua jäädä tähän paikkaan yhtään pidemmäksi aikaa kuin oli pakko.
”Mikä on ehdotuksesi, Balthier? Miten pääsemme Archadesiin?” Ashe tiedusteli ilmapiraatilta. ”Archadian rajoja vartioidaan Rozarrian tunkeutumisen takia. Emme uskalla lähestyä ilmateitse.”
”Ja heidän merivoimansa pitävät huolta siitä, että rannikkoa vartioidaan myös”, Balthier pohdiskeli. ”Meidän on mentävä jalan.” Kuului joukko raskaita huokauksia. Ketään ei houkuttanut ajatus uudesta loputtomasta kävelyretkestä. ”Menemme Archadian puolelle Salikametsän kautta. Pääsisimme metsään monia reittejä pitkin, mutta helpointa on suunnata pohjoiseen Nalbinasta”, Balthier jatkoi äänettömistä vastalauseista huolimatta.
”Heti Salikametsän ulkopuolella on metsästäjien leiri. Se on jo Archadiaa, joten siellä tuskin liikkuu partioita”, Fran huomautti. Hän muisti hyvin ensimmäisen vierailunsa leirin läheisyyteen. Se oli päättynyt ikävästi Ba’Gamnanin hyökkäykseen. Tosin samaisesta illasta oli mieleen painunut myös eräs miellyttävämpi kokemus. Muisto kouraisi vatsanpohjasta. Hänellä Balthierilla ei ollut viime aikoina ollut juuri tilaisuuksia olla kahden.. ja vähätkin he olivat käyttäneet metsästämiseen tai lyhytsanaisiin keskusteluihin.
”Sinne asti talsiminen on jo puolet huvista”, Balthier naurahti.
Kukaan ei vastannut miehen huvittuneisuuteen. He kaikki olivat väsyneitä vuorilla vietettyjen kylmien öiden jäljiltä, tomuisissa haudoissa seikkailemisen takia ja kaikkien turhaan menetettyjen elämien vuoksi. Ashe tutkaili hetken Larsan karttoja ja huomautti, että Archadesiin täytyi olla satoja kilometrejä matkaa. He eivät mitenkään kulkisi sinne hetkessä.
Fran kaiveli hetken pakkaustaan ja veti lopulta esiin muutaman teleporttikiven. ”Ovatko kaikki käyneet Nalbinassa?” Jokainen nyökkäsi nyt jo pirteämmin ilmein. ”Hyvä. Teleporttaamme sinne ja vietämme paikallisessa majatalossa yön. Tavalliset sotilaat tuskin tunnistavat meitä, vaikka kävelisimme heidän ohitseen, joten voimme huoletta levätä hieman.”
”Ja voimme jättää nämä paksut vaatteet pakolaisille”, Penelo ehdotti heti perään. ”Nalbinassa on yhtä lämmintä kuin Rabanastressa. Vai onko Archades niin pohjoisessa, että siellä on lunta?”
Balthier pudisti päätään. ”Joskus harvoin sitä sataa talvisaikaan, mutta yleensä ei. Ja nyt on kesä, joten emme tarvitse ylimääräistä vaatetusta.”
Penelo näytti tyytyväiseltä. Hän ryhtyi saman tien organisoimaan pakolaisille jätettäviä tarvikkeita, keräsi kaikkien pakkauksista jokaisen ylimääräisen tavaran ja lajitteli niitä sopiviin kasoihin. Franista näytti siltä, että tytön selkeä paha olo helpottui huomattavasti, kun hän sai osakseen jonkin ainakin näennäisesti tärkeän tehtävän.
”Minua vaivaa eräs asia”, Ashe huomautti seuratessaan sivusta Penelon toimia. Fran vilkaisi naista ja käänsi korviaan tämän suuntaan. Prinsessa tuijotti edelleen Penelon työskentelyä kuin ei olisi nähnyt ketään muuta. ”Sinä, Balthier, tunnut tietävät melko paljon Archadian politiikasta ja muistakin asioista ollaksesi dalmascalainen..”
”Missä vaiheessa olen sanonut olevani dalmascalainen?” Balthier hämmästeli. ”Montako kunnollista ilmapiraattia sieltä on edes tullut? Itse en ainakaan tunne yhtään.”
”Koska dalmascalaiset ovat rehtiä kansaa!” Ashe kivahti ja kääntyi katsomaan miestä. ”Jos et ole Dalmascasta, mistä sinä olet?”
”Minusta tuntuu, että pieni oppitunti ilmapiraateista on paikallaan”, Fran naurahti ja sai Ashelta ikävän mulkaisun. Viera ei reagoinut siihen millään tavalla. Ashella ei ollut mitään syytä valittaa. Fran ja Balthier olivat antaneet prinsessalle enemmän apua kuin oli sopivaa pyytää. Palkkioksi he olivat saaneet rämpiä pitkin erämaita.. ellei halunnut laskea espereitä palkinnoksi, mutta sillä hetkellä Franista olennot tuntuivat lähinnä riesalta.
”Hmm, olet varmaan oikeassa”, Balthier totesi ja käytti hyväkseen tilaisuuden välttää Ashen todellisen kysymyksen. Hän istahti temppelin portaille ja venytteli raukeasti. ”Pieni kevennys raskaiden tapahtumien päälle ei ole ollenkaan huono ajatus.”
”Sinä varmaan tiedät kaiken ilmapiraateista”, Vaan innostui ja etsi itselleen hyvän istumapaikan. Hän oli selvästikin aidosti kiinnostunut.
”Hyvä on sitten”, Ashe tyytyi tuhahtamaan.
”Aloitetaan siitä, että vietän paljon aikaa Balfonheimin satamassa, joka luonnollisesti sijaitsee Archadian rannikolla. Sillä on kuitenkin hyvin vähän tekemistä Archadian hallinnon kanssa. Kyseessä on itsenäinen kaupunki, joka ei maksa veroja valtiolle. Suurin osa asukkaista on kalastajia, ilmapiraatteja ja merirosvoja, joista jotkut ovat kuitenkin tehneet kaapparisopimuksia joko senaatin tai muiden Archadian aatelisten kanssa”, Balthier selosti.
”Senaatti ei puutu Balfonheimin asioihin, koska monet ylhäiset tahot hyötyvät rosvouksesta. Sitä ei myönnetä julkisesti, mutta niin asia on”, Fran huomautti väliin.
”Aivan. Ja vielä pari vuotta sitten Balfonheim oli täynnä toisiaan vastaan kamppailevia piraattiryhmiä. Se oli melkoisen sekasortoinen ja vaarallinen paikka”, Balthier jatkoi. ”Nykyisin lähestulkoon kaikki toimivat kuitenkin yhden miehen nimissä, joten tilanne on rauhoittunut.”
”Kenen?” Vaan kysäisi.
”Piraattikuninkaan”, Balthier vastasi lyhyesti. Jos muut panivat merkille, ettei hän paljastanut miehen nimeä, kukaan ei maininnut asiasta.
”Kukaan ei tiedä, mistä hän ilmestyi ja miksi, mutta hän sai kaupungin hyvin nopeasti komentoonsa”, Fran täydensi. Balthier rykäisi ja kääntyi katsomaan toisaalle, mikä hämmästytti vieraa. Miehen suhtautuminen Reddasiin oli aina ollut hieman erikoista.
”Tämä on kaikki kovin kiehtovaa, mutta en ymmärrä tarkoitusperäänne”, Ashe huomautti. ”Se, että piraateilla on oma kaupunki Archadiassa, ei tee heistä yhtään vähemmän epärehellisiä.”
Balthier naurahti ja suoristi selkänsä, ennen kuin vilkaisi prinsessaa. ”Olin tulossa siihen. Aloitetaanpa esimerkillä.. Onko Vaan sinusta epärehellinen? Varas kenties?”
”Ajattelin aluksi niin, mutta kun hän kertoi, miksi yritti varastaa Iltahämärän sirun, näen asian toisin”, Ashe vastasi.
”Sanot siis, että tarkoitus pyhittää keinot?”
”Joissain tapauksissa. Hyvä tarkoitus ei kuitenkaan riitä, jos kyse on jatkuvasta ryöstelystä.”
”Eikö todella?”
”Ei.”
Ilmapiraatti virnisti. Hän näytti erittäin huvittuneelta keskustellessaan Ashen kanssa. Prinsessa ei selvästikään ollut erityisen hyvin perillä piratismista.
”Ehkä olisi syytä kertoa hieman, millaista sakkia me piraatit oikein olemme”, Balthier totesi lopulta. ”Ensinnäkin on joukko, joka toimii suoraan piraattikuninkaan alaisuudessa. He kantavat hänelle veroa ryöstösaaliistaan tai muista tuloistaan. Heidän tulee myös aina perustella kohteensa, ennen kuin tekevät mitään. Aiheetta ei ryöstetä ketään. On kuitenkin joukko ihmisiä, jotka ansaitsevat tulla riisutuksi rikkauksistaan.
”Toinen ryhmä on enemmän itsenäinen. He tekevät usein oman päänsä mukaan, eivätkä halua olla vastuussa piraattikuninkaalle. Kuitenkin he pysyttelevät väleissä hänen kanssaan, koska on turhaa ajaa kaikkien yhteistä kaupunkia kaaokseen. He yleensä antavat tekemisistään näennäisen selonteon ennen ja jälkeen itse tapahtuman, mutta tekevät, kuten itse haluavat, saivat hyväksynnän teolleen tai eivät. Strahl miehistöineen kuuluu tähän ryhmään.”
”Eli sinä ja Fran?” Vaan varmisti.
”Ja Nono”, viera lisäsi oitis. ”Nono tosin vastaa enemmän tekniikkapuolesta, eikä ole kiinnostunut juuri muusta.”
”Juuri niin. Valitettavasti piraattien jaloon ammattikuntaan kuuluu myös oma pohjasakkansa”, Balthier jatkoi. ”On olemassa piraatteja, jotka ryöstävät jokaisen, jolla vain on tarpeeksi rahaa. He eivät kunnioita minkäänlaisia moraalisääntöjä, vaan toimivat puhtaasti kerätäkseen itselleen rikkauksia. Jostain kumman syystä tähän joukkoon kiinnitetään eniten huomiota. Silti moni tilaa kuljetus- ja muita palveluksia piraateilta. On kummallista, miten ihmiset ovat valmiita ostamaan palveluksia kohtuullisella korvauksella, mutta siitä huolimatta puhuvat takanapäin vaarallisista ryöstelijöistä.”
”Ryöstely kuitenkin kuuluu toimenkuvaanne”, Ashe huomautti. ”Ellen ole täysin väärässä, myös sinä ja Fran olitte aarrekammiossa aikeissa varastaa Iltahämärän sirun.”
”Se on totta”, Balthier myönsi. ”Halusin kiven, ettei se joutuisi Vaynen käsiin. En ollut aikeissa käyttää sitä itse. Ja saanen huomauttaa, että siinä vaiheessa luulimme teidän korkeutenne mätänevän haudassa, joten oli vain hyvä, että joku huolehti Ivalicen suojelemisesta hulluilta.”
”Miksette sitten vieneet kiveä minulta?” Vaan kummasteli.
”Ajattelimme, että se on yhtä turvassa sinulla kuin meilläkin”, Fran kertoi. ”Sitä paitsi kivi tuntui vetävän huonoa onnea puoleensa. Emme tarvitse sellaista.”
Ashe lähti marssimaan edestakaisin portaiden edessä. Nainen näytti pohtivan kuulemaansa tarkasti. Mahtoiko hän epäillä, että Balthier ja Fran olivat Archadian puolella sodassa? Täytyihän prinsessan tajuta, ettei Vaynen hallinto ollut eduksi heillekään. Kunhan mies olisi alistanut naapurivaltiot, hän keskittyisi varmasti myös kotinurkkiinsa.. Eikä näyttäisi hyvältä, jos maailmanvaltias ei kykenisi hallitsemaan yhtä pientä satamakaupunkia. Balfonheimin vapaus päättyisi ennemmin tai myöhemmin, jos Vayne saisi jatkaa valloitusretkiään. Lisäksi kumppanuksilla oli taustalla kummankin henkilökohtaiset motiivit, mutta niitä ei muiden tarvinnut tietää. Ashelle kuitenkin olisi pitänyt riittää tieto siitä, että Vaynen vallanhimo oli yhtälailla vaara ilmapiraateille kuin dalmascalaisille.
”En kuitenkaan käsitä, miten te tiesitte Iltahämärän sirusta”, Ashe sanoi pitkällisen pohdinnan päätteeksi. ”Raithwall oli kyllä tunnettu kaikkialla Ivalicessa, mutta hänen jälkeen jättämistä kivistä ei juurikaan puhuttu. Tietääkseni niissä on maininta ainoastaan Dalmascan huoneen ja Nabradian huoneen historiassa.”
”Monilla piraateilla on suhteita ylhäisiin tahoihin, ja muun muassa Archadian keisarillinen huone, tai ainakin jotkut sen jäsenistä, on ollut tietoinen kivistä jo kauan”, Balthier vastasi. ”Huhut liikkuvat Balfonheimissä nopeammin kuin ehtii ajatellakaan, varsinkin jos on kyse aarteista.”
”Väität siis, että kuulit kivestä sattumalta?”
”Aye.”
Ashe silmäili Balthieria. Oli helppo sanoa, ettei nainen todellakaan uskonut miestä. Silti prinsessa ei sanonut mitään. Ehkä hän aavisti, ettei sillä kertaa saisi ilmapiraatista enempää irti. Balthier olikin kertonut yllättävän paljon siihen nähden, että hän yleensä mieluummin vaikeni omista asioistaan. Toisaalta piraatti ei ollut kertonut itsestään juuri mitään, ellei joitain pieniä yksityiskohtia laskettu mukaan. Loppujen lopuksi muut eivät tienneet ilmapiraatista yhtään sen enempää kuin olivat tienneet ennen keskustelun aloittamistakaan.
”Ehkä meidän pitäisi lähteä”, Fran huomautti. Penelo oli saanut työnsä loppuun ja jaellut pois joukon ylimääräisen ominaisuuden. Pilvet näkyivät lipuvan hiljalleen kohti Bur-Omisacea, joten pian saattaisi pakolaisten leirin yllä olla puhdistava sade, joka pesisi pois veren. Valitettavasti menetykset eivät pyyhkiytyisi niin helposti.
Muut myönsivät vieran olevan oikeassa. Vaitonaisena joukko vaelsi alas temppeliltä. Kukaan ei olisi halunnut kulkea poltetun pakolaisleirin ohitse, mutta ainoa tie porttikristallille vei sitä kautta. Joka puolelta kantautui hiljaista puhetta ja kovaäänisempää valitusta. Kuolleille oli jo alettu kasata jonkinlaisia hautoja. Ahdistus ja suru tuntuivat olevan entistä voimakkaammin läsnä avuttoman ihmisjoukon parissa.
Fran keskitti katseensa polkuun ja puri huultaan. Hänestä tuntui väärältä vain lähteä ja jättää nämä ihmiset pärjäämään omillaan. Samalla hän tiesi, ettei voisi tehdä heidän hyväkseen paljoakaan. Hän vain väsyttäisi itsensä yrittäessään parantaa jokaisen haavoittuneen.
Kosto. Viera ei usein ollut pohdiskellut tuota sanaa. Itse asiassa hän ei ollut varsinaisesti uskonut siihen, mutta nyt hän alkoi ymmärtää, miksi kosto tuntui joistakuista niin merkitykselliseltä. Naisen sydän vaati hyvitystä kaikesta kauhusta, jota viattomat olivat joutuneet kokemaan Vayne Solidorin ja Cidolfus Bunansan takia.
Jokin kuitenkin pimensi taivaan tummemmaksi kuin pilvet pystyivät. Fran nosti katseensa ylös yhtä aikaa muiden kanssa ja näki, kuinka jättimäinen ilmalaiva kiisi Miriamin pyhätön yli rinnallaan useita pienempiä aluksia. Se oli kokonainen laivasto. Keisarikunta oli tunkeutunut jagd Ramoodalle.
Fran nielaisi ja tunsi pelon puristavan vatsaansa. Sivusilmällä hän näki muidenkin olevan levottomia. Jos keisarikunta nyt valloittaisi vuoret, mitä mahdollisuuksia heillä olisi paeta sieltä? Ja miten pakolaisten kävisi?
Vieran katse harhaili taivaan halki kulkevasta laivastosta muuhun ympäristöön. Pilvet olivat rakoilleet ja auringonsäteet halkoivat maisemaa. Jokin ei kuitenkaan ollut kohdallaan, sillä pohjoisesta näytti nousevan savupatsas. Se kiemurteli tuulessa, mutta kohosi selvästi hyvin korkealta. Itse asiassa niin korkealta, että pilvisenä päivänä sitä ei olisi voinut havaita Miriamin pyhätöltä käsin.
”Tuolla!” Fran huudahti ääneen ja osoitti kiemurtelevaa, pelottavan paksua savupatsasta. Muiden katseet kääntyivät välittömästi sitä kohti.
”Savua?” Vaan kysyi hämmästyneen oloisena.
”Mitä se mahtaa tarkoittaa?” Fran mutisi, vaikka hänellä oli asiasta vahva aavistus.
”Keisarikunta.. He ovat rikkoneet Bur-Omisacen ikuisen rauhan”, Ashe sanoi jokseenkin vakaalla äänellä.
”Se oli vain ajan kysymys”, Balthier totesi. ”Nyt kun keisari Gramis on poissa, Vayne voi tanssia vaikka polkkaa keisarinlinnan pöydillä. Hän ei kunnioita mitään rajoja, ei edes niitä, jotka on asettanut keisaria ja senaattiakin korkeampi taho. Ylipäätään archadialaiset eivät ole kovin uskonnollisia, vaikka kunnioittavatkin pappeja viisaina miehinä. Vayne ei puolestaan kunnioita ketään eikä mitään.”
Syntyi hetken hiljaisuus. Jokainen tuijotti savua vaitonaisena, omiin ajatuksiinsa vaipuneina. Fran vilkaisi syrjäsilmällä porttikristallia. Se oli heidän pakokeinonsa, jos he käyttäisivät sitä, ennen kuin heidät löydettäisiin täältä. He voisivat siirtyä minne tahansa, missä olivat käyneet aiemmin. Se kuitenkin tuntui väärältä ratkaisulta.
”Meidän on mentävä sinne!” Penelo lausui vieran ajatukset ääneen. ”Larsa on siellä, Al-Cid, Gran Kiltias Anastasis ja ne sadat pakolaiset! Emme voi jättää heitä pulaan!”
”Larsalla tuskin on hätää, mutta muuten olet oikeassa”, Balthier sanoi tytölle. Mies näytti vaivaantuneelta, juuri sellaiselta, miltä hän näytti aina silloin, kun joutui tekemään asioita, joita ei olisi missään nimessä halunnut tehdä. ”Meidän on tehtävä se, mikä on tehtävissä. Ashe?”
Kaikki kääntyivät katsomaan prinsessaa. Tämän kasvoille nousi välittömästi tiukka ja päättäväinen ilme.
”Jos tämä on se lopullinen taistelu, jota varten olemme matkustaneet, olkoon niin. Menemme sinne ja teemme parhaamme. Enempää en voi keneltäkään vaatia”, Ashe vastasi miehelle. ”Jos joku haluaa lähteä, hän voi mennä. Itse aion marssia temppeliin ja selvittää, mikä on tilanne.”
Kukaan ei kuitenkaan suostunut jättämään joukkoa. Frania se ei yllättänyt, sillä matkan aikana he kuusi olivat tietyllä tavalla hitsautuneet yhteen. He olivat kuin pienen armeijan yksikkö. He tekivät asiat yhdessä, vaikka heillä ei ollut yhteistä taustaa. Kohtalo oli vain heittänyt heidät yhteen. Tuntui oikealta taistella Ashen rinnalla, vaikkei Fran vieläkään voinut sanoa pitävänsä prinsessasta erityisen paljon.
Näetkö nyt, tällä tavoin jumalat leikittelevät muiden elämillä. He pakottavat teidät taistelemaan keskenänne, jotta heillä olisi hupia.
Viera puisteli nopeasti päätään ja toivoi, ettei kukaan ehtinyt huomata elettä. Hänellä ei ollut nyt aikaa keskustella esperin kanssa. Kyllä, hänen täytyisi joskus käydä asiat sen kanssa läpi, mutta nyt ei ollut oikea hetki. Akuutit asiat oli selvitettävä ensin. Vasta sitten Fran voisi keskittyä muihin, vähemmän kiireellisiin, tehtäviin.
Pikaisella päätöksellä joukko päätti käyttää teleporttikiviä päästäkseen nopeammin Bur-Omisaceen. Kukaan ei ollut halukas tarpomaan vuoristossa kahta päivää tai pahimmassa tapauksessa jopa useampaa. Sillä tavoin he olisivat myöhästyneet pahasti tai jääneet kiinni, mikäli keisarikunta aikoi tutkia vuoriston kauttaaltaan. Oli parempi toimia nopeasti.
Ei kestänyt kauaakaan, kun matkalaiset jo seisoivat Bur-Omisacen kaupungin sisäänkäynnillä toisen porttikristallin edessä. Kauppakojut oli hajotettu ja yksi kauppias makasi kuolleena kojunsa edessä. Kun joukko jatkoi matkaansa, he näkivät, että suurin osa pakolaisten teltoista oli palanut ja niiden joukossa makasi lähinnä ruumiita. Elossa olevat pyrkivät parhaan taitonsa mukaan auttamaan haavoittuneita, mutta todennäköisesti mikään apu ei pelastaisi kuolemankielissä olevaa joukkoa. Fran olisi halunnut rynnätä heidän luokseen, mutta hän tiesi, että häntä tarvittiin toisaalla. Jos hän halusi pelastaa suuria joukkoja, oli voitettava suuri vihollinen.
Puolijuoksua pieni ryhmä kiirehti kaupungin korkeimpaan paikkaan, jossa temppeli sijaitsi. Sen edustalla näkyi pieni ilmalaiva, mutta ihmisiä ei ollut missään, jos muutamaa ruumista portailla ei laskettu. Keisarikunta oli selvästikin tehnyt täällä tehtävänsä, eikä paikalla ollut enää kuin pieni iskujoukko varmistamassa, ettei kukaan jäisi kertomaan tapahtuneesta.
Frania kylmäsi, eikä se tällä kertaa johtunut pakkasesta. Tällainen tuho oli suunnitelmallista ja julmaa. Hän ei ollut nähnyt aseita yhdelläkään kaupungin asukkaista. Pakolaiset olivat rääsyihin pukeutuneita, uupuneita ja nälkäisiä. He olivat tuskin pystyneet vastustamaan koulutettuja sotilaita. Oli väärin hyökätä tällaisen avuttoman joukon kimppuun. Se oli sairasta.
Temppelin pikkuovi oli auki, kun joukko pääsi sen luokse. He astuivat sisään suureen rakennukseen, mutta nyt sen levollinen tunnelma oli poissa. Jokin oli rikkonut sen. Rauhaa ei ollut enää tarjolla tässä rakennuksessa. Kaikki oli raunioina.
Ja kaiken keskellä seisoi Tuomari, jonka vieressä makasi Gran Kiltias Anastasisin ruumis. Kun matkalaiset kävelivät sisälle, Tuomari käänsi katseensa heihin. Kypärän takia ei voinut sanoa mitään miehen ilmeestä, mutta Fran olisi voinut vannoa sen olevan omahyväisen tyytyväinen.
”Bergan”, Balthier kuiskasi vieralle, joka tyytyi nyökkäämään. Hän ei itse tiennyt tarkalleen, kuka Tuomari Bergan oli, mutta ilmeisesti kyseessä oli joku, jonka Balthier oli tuntenut ennen ryhtymistään ilmapiraatiksi. Sen sijaan hän tiesi, että jokaisella Tuomarilla oli erilainen kypärä, josta heidät erotti, vaikkei näkisi kasvoja tai kuulisi ääntä. Fran ei kuitenkaan itse pystynyt tunnistamaan Tuomareita kypärien perusteella, vaikka Balthier oli yrittänyt opettaa häntä.
”Kappas, kulkuriprinsessamme”, Tuomari totesi tyytyväisesti. ”Nopeastipa kostonhimosi vei sinut Kuninkaiden miekan luokse. Nyt sinä antaudut minulle. Liian myöhään oppivat kohtalonsa ne, jotka erheellisesti uskoivat jumaliin.”
Bergan astui pari askelta eteenpäin pois ruumiin luota. Samassa hänen takanaan häivähti tumma, sinertävä hahmo, josta saattoi erottaa selkeästi vain keltaiset silmät.
”Siinä se taas on!” Vaan huudahti ja perääntyi.
Tuomarin keho alkoi väristä ja siitä heijastui yhtäkkiä kaikkia sateenkaaren värejä. Fran tuijotti näkyä järkyttyneenä.
”Fran, minä en pidä siitä, miltä tuo näyttää”, Balthier huomautti.
”Usvaa, hänellä on kivi!” viera huudahti niin, että kaikki saattoivat kuulla. ”Se kontrolloi häntä, niin kuin se kontrolloi Mjrniä!”
”Ei, ei, ei”, Bergan vastasi vieran sanoihin naurulla. ”Ihmisten valmistaman nethisiitin voima on nimenomaan ihmisten voimaa. Ase, jonka on takonut mies, jonka pitäisi haastaa itsensä jumalat! Sopiva miekka oikealle dynastiakuninkaalle. Raithwall vain teeskenteli olevansa sellainen.. anellen nethisiitin palasia herransa pöydältä. Hei, Ivalice tervehtii todellista dynastiakuningastaan, Vayne Solidoria! Hän kieltää jumalten tahdon ja ottaa historian takaisin ihmisen haltuun! Aika on lähellä, Uusi Ivalice ei säästä paikkaa Dalmascalle. Raithwallin veren tahrat pestään pois iäksi!”
Bergan veti miekkansa esiin ja temppelin raunioituneen patsaan varjoista hänen rinnalleen astui kaksi sotilasta. Fran tempaisi jousipyssyn käteensä. Oli selvää, ettei heille annettu vaihtoehtoja. Tuntui pahalta ryhtyä taisteluun entisessä temppelissä, mutta antautuminen ei tullut kysymykseenkään.
”Raithwallin veri ei jätä Ivalicea, ei nyt eikä koskaan! Jälkeläiseni tulevat aina hallitsemaan Dalmascaa!” Ashe huudahti ja tempaisi oman miekkansa esille. Vaan ja Basch asettuivat miekkoineen hänen rinnalleen Balthierin, Franin ja Penelon jäädessä taaemmas.
Ashe hyökkäsi suoraan kohti Bergania, kun taas Vaan ja Basch keskittyivät sotilaisiin. Miehistä näki, että he olisivat mieluummin ottaneet haastavamman kohteen, mutta Ashe ei jättänyt heille vaihtoehtoja.
”Keskity suojaamaan Ashea, hän tarvitsee eniten apua”, Fran huomautti Penelolle, jolla näytti olevan vaikeuksia magian käytössä. ”Kuvittele hänen ympärilleen suojaava kilpi. Se vaatii paljon keskittymistä, mutta jos onnistut, sen pitäisi suojella häntä hyvin.”
Penelo nyökkäsi. Tytöstä näki, ettei tämä ollut ollenkaan varma onnistumisestaan, mutta Fran päätti antaa tämän kuitenkin yrittää. Itse hän keskittyi häiritsemään Tuomaria ja sotilaita nuolillaan Balthierin yrittäessä tähdätä näitä aseellaan.
Baschin ja Vaanin onnistui kaataa sotilaat melko pian. He siirtyivät Ashen avuksi Tuomari Bergania vastaan. Miehellä näytti olevan yliluonnollisia kykyjä pitää vihollinen loitolla. Balthierin ammukset vain kimposivat hänen haarniskastaan, eikä miekaniskujakaan ollut kovin helppo saada perille.
Miekkojen kalahtelu täytti temppelin vielä pitkän aikaa, mutta lopulta Ashe onnistui työntämään oman miekkansa miehen haarniskan raosta läpi Baschin ja Vaanin hyökätessä eri puolilta. Tuomari Bergan korahti ja vajosi lattialle. Haavasta muodostui nopeasti tahmea verilammikko.
Ashe ei jäänyt miehen luokse vaan ryntäsi tutkimaan Gran Kiltiaksen ruumista. Penelo juoksi hänen avukseen, kun taas Balthier ja Fran tulivat tutkimaan Bergania. Aavemainen hahmo nousi miehen ruumiista ja katosi ilmaan. Sen keltaiset silmät välähtivät temppelissä pelottavasti juuri ennen katoamista. Frania kylmäsi. Hän ei tiennyt, mikä tuo olento oli, mutta jokin sen olemuksessa teki hänet pelokkaaksi. Ainakaan se ei ollut tästä maailmasta.
”Häneen oli kai itseensä istutettu ihmisten tekemä nethisiitti”, Balthier pohdiskeli. ”Miten Gran Kiltias?” hän tiedusteli sitten Ashelta. Tuomari Bergan ei ollut enää pelastettavissa. Fran otti mieheltä kypärän pois päästä ja näki, että kaikki elämä oli paennut hänestä. Mies ei hengittänyt ja hänen katseensa oli tyhjä. Hänen kasvojensa piirteet olivat miellyttävät, jopa ystävälliset. Äsken vihan ja omahyväisyyden täyttämä mies näytti miltei lapselta rauhallisine ilmeineen. Fran painoi kätensä miehen otsalle ja pakotti tämän luomet kiinni. Oli vaikea suhtautua tähän, sillä sama mies oli yrittänyt tappaa heidät. Viera halusi nähdä tämän ihmisen pahana, mutta samalla hän tiesi, ettei kukaan ollut täysin paha tai hyvä. Mikään ei ollut mustavalkoista, vaan maailma oli täynnä harmaan eri sävyjä.
Penelo puisteli päätään vastaukseksi Balthierin kysymykseen pyhästä miehestä. Myös Gran Kiltias oli menetetty.
”Mutta.. entä Larsa?” tyttö huudahti sitten ja katseli ympärilleen. Poika oli jäänyt pari päivää aiemmin rukoilemaan temppeliin. Oliko hän ehtinyt palata Archadiaan vai ollut paikalla vielä hyökkäyksen aikaankin?
”Mennyt. Tuomari Gabrant haki hänet pois”, Al-Cidin ääni kajahti temppelissä. Mies ilmestyi paikalle liikkuen vaivalloisesti palvelijansa tukemana. Hän oli loukkaantunut. Naispalvelija auttoi hänet nojaamaan istualleen patsasta ympäröivää kaidetta vasten, sillä miehen oli selvästi vaikea pysytellä jaloillaan.
Fran pisti merkille, että Basch puristi kätensä nyrkkiin Al-Cidin sanojen myötä, eikä Balthierkaan näyttänyt ilahtuneelta. Viera ei voinut olla miettimättä, tunsivatko molemmat miehet käsittämätöntä vihaa Al-Cidiä kohtaan vai oliko kyse jostain muusta.
”Oletko kunnossa?” Vaan kysyi huolestuneena rozarrialaiselta. Ainakin yksi joukon miehistä osasi suhtautua tähän neutraalisti. Se oli oikeastaan aika erikoista, sillä olisi ollut helppo kuvitella, että katulapsi onnistui kehittämään itselleen joukon rasistisia ennakkoluuloja. Sen sijaan niitä oli ilmapiraatilla, joka oli siniveristä sukua.
”Joten hän oli täällä?” Basch pisti väliin, ennen kuin Al-Cid ehti vastata Vaanille mitään. Rozarrialainen nyökkäsi sotakapteenille. Baschin ilme muuttui entistä synkemmäksi.
”Ja mitä tulee nuoreen herraamme”, Al-Cid jatkoi ja soi Penelolle hymyn vammoistaan huolimatta, ”hän päätti mennä Tuomarin mukaan välttääkseen hankaluudet. Tuomari Berganilla taas oli toisenlaisia ajatuksia. Hän ajoi itsensä raivon partaalle, eikä minulla ollut muuta vaihtoehtoa kuin puolustaa itseäni.”
Ilmeisesti Al-Cid oli puolustanut myös palvelijaansa, sillä tämän vaatteilla ei näkynyt edes verta. Vaikka Balthier selvästi halveksui rozarrialaista, Franista Al-Cid vaikutti hyvältä mieheltä. Kerskuri ja naistennaurattaja hän saattoi olla, mutta niin oli eräs vieran tuntema ilmapiraattikin. Huumorilla sävytetty omahyväisyys ei vielä tehnyt kenestäkään pahaa ihmistä.
”Prinsessa, olkaa niin ystävällinen ja sallikaa minun viedä teidät turvaan Rozarriaan”, Al-Cid esitti tällä kertaa sanansa Ashelle, joka oli yhä kumartuneena Gran Kiltiaksen ruumiin ylle. Prinsessa nousi ja käveli miehen luokse. Hän polvistui tämän eteen ja katsoi miestä suoraan silmiin.
”Jotta voisitte suojella minua?” Ashe kysyi.
”Hylkäisin elämäni ollakseni varma siitä.. mutta jalomielisten turhia kuvitelmia en suojele. Vayne on saanut sotapaviljonkimme piiloutumaan varjoihin. He toivovat saavansa iskeä ensimmäisinä. Mutta te – te voitte vakuuttaa heidät toimimaan toisin. Näette, että he eivät aloita tätä sotaa”, Al-Cid selosti.
Ashe näytti vaipuvan ajatuksiinsa. Fran katseli naista mietteliäänä. Al-Cid tarjosi Ashelle turvaa ja mahdollisuutta rauhaan. Tarttuisiko Ashe siihen?
”Sitä minä en voi tehdä. Pahoittelen, mutta tehtäväni täällä ei ole vielä päätöksessä”, Ashe vastasi miehelle hetken kuluttua ja nousi pystyyn. ”Minun täytyy käyttää Kuninkaiden miekkaa ja sen avulla tuhota Iltahämärän siru.”
”Aa, se kivi. Tiedättekö te edes, missä se on?” Al-Cid kysyi aidon kiinnostuneena. Tosin hän vaikutti Franista siltä, että etsi mitä hyvänsä keinoa kääntääkseen Ashen pään.
”Minä voin heittää arvauksen”, Balthier tokaisi. Hän nousi seisomaan ja käveli Ashen rinnalle välittämättä mulkaisusta, jonka Al-Cid soi hänelle. ”Se on todennäköisesti Draklorin laboratoriossa, Archadesissa. Keisarikunnan asetutkimukset alkavat ja päättyvät kaikki siellä.”
Melkein jokainen temppelissä olija vilkaisi ilmapiraattia yllättyneenä. Frankin katseli miestä. Häntä ei yllättänyt se, että Balthier tiesi asetutkimuksesta. Sen sijaan se, että tämä mainitsi siitä muille, oli yllättävää. Jos Balthier ei jonnekin halunnut palata, se paikka oli Archades. Vielä vähemmän miestä houkutteli Draklorin laboratorio. Oli hyvin epätavallista, että Balthier edes mainitsi paikkaa.
”Milloin lähdemme?” Balthier kuitenkin kysyi Ashelta. Fran kohotti kulmiaan. He siis todellakin lähtisivät Archadesiin. Mikä sai Balthierin halukkaaksi kohtaamaan menneisyytensä, jonka mies olisi mieluiten haudannut? Asettiko tämä todella yhteisen hyvän itsensä edellä tässä asiassa? Toisaalta Balthier ajatteli muita todellisuudessa melko useinkin, joten Franin ei oikeastaan olisi pitänyt olla yllättänyt. Ja olihan viera itsekin suostunut kohtaamaan menneisyytensä tämän matkan vuoksi. Joskus oli tehtävä uhrauksia saavuttaakseen jotain.
”Välittömästi”, Ashe vastasi ilmapiraatille ja vilkaisi sitten Al-Cidiä. ”Mitä Rozarrian asioihin tulee.. toivotan teille onnea.”
Al-Cid viittasi palvelijalleen, joka auttoi hänet pystyyn. Mies lähti hitaasti kohti temppelin ovea käsi naisen hartioilla.
”Joten te jätätte jokaisen puolustamaan omiaan. Toivotaan, ettette joudu pettymään”, mies jupisi ja pysähtyi yllättäen. ”Ah, tosiaan. Larsa jätti viestin: ’Valtioidemme erimielisyydet haihtuvat ihmisten yhteisen unelman edessä’.”
Rozarrialainen kaivoi tummat lasinsa paitansa rintataskusta ja nosti ne silmilleen, ennen kuin jatkoi matkaa ovelle yhdessä palvelijansa kanssa.
”Minä poistun nyt.”
Mies katosi avoimesta ovesta ja meni luultavasti porttikristallille. Hän olisi kotimaassaan hyvin pian, eikä Fran uskonut, että he kuulisivat hänestä pitkään aikaan.. jos enää koskaan.
”Mitä me teemme tämän kaiken kanssa?” Penelo kysyi ja viittoi ympärilleen. Temppelissä oli neljä ruumista, joista kolme kuului keisarikunnan sotilaille. Temppelin ulkopuolella olisi ruumiita vielä enemmän.
”Me huolehdimme heistä”, tuntematon ääni vastasi tytön kysymykseen. Temppelin ovesta oli astunut sisään joukko kaapuihin pukeutuneita miehiä, todennäköisesti Kiltian valon pappeja. Vanhin heistä käveli Ashen luokse.
”Ashelia Raminasin tytär, Gran Kiltias Anastasis antoi sinulle siunauksensa, mutta hän toivoi sinun harkitsevan tarkkaan esille tulemista. Hän sanoi uneksineensa, että löydät vielä voiman ja vastaukset, joita kaipaat”, mies sanoi. ”Mene, lapsi, ja täytä kohtalosi.”
Balthier tuhahti ja aikoi selvästi kommentoida jotain, mutta Fran tarttui miestä tiukasti hihasta ja ohjasi tämän ulos temppelistä. Joskus oli hyvä pitää suunsa kiinni, yleensä vain Balthier tiesi sen itsekin.
”Me siis lähdemme Archadesiin?” Fran varmisti mieheltä, kun he olivat turvallisesti temppelin ulkopuolella.
”Aivan.”
”Entä Cid?”
”Jos hänen kohtaamisensa on välttämätöntä, kohtaan hänet ja laitan pisteen tälle kaikelle”, Balthier vastasi tuijottaen jonnekin kaukaisuuteen.
”Ei ole sinun velvollisuutesi kohottaa miekkaa isääsi vastaan”, Fran huomautti. Hän oli itse kyllä kapinoinut niin äitiään kuin isosiskoaan vastaan, mutta hän ei olisi milloinkaan voinut vahingoittaa näitä, saati tappaa. Ja viera oli varma, ettei Balthier nähnyt muuta keinoa estää Cidiä kuin tämän surmaamisen.
”Jos ei Cidiä vastaan, niin kiviä. Tavalla tai toisella tämä tulee päättymään. Kuninkaiden miekka tuhoaa kivet, mutta Cid voi olla jo liian syvällä hulluudessaan, jotta hänet voisi pelastaa”, Balthier selitti.
Fran ei tiennyt, mitä sanoa. Hän tiesi, että Balthier oli oikeassa. Vaikka Cid ei enää voisikaan pelastua, ei häntä välttämättä tarvinnut tappaa. Jos kivet tuhottaisiin, ei Cidillä olisi enää aseita. Eikö hän silloin olisi vaaraton, vaikka ei enää toipuisikaan ennalleen?
Kivissä on vain osa ratkaisua. Kyse on paljon suuremmasta. Eivät pelkät kivet voi kenenkään kohtaloa ohjailla. Teidän tulee käydä todellista vihollista vastaan. Yksi hullu tiedemies ei valloita maailmaa ilman suurempia voimia.
”En kysynyt sinun mielipidettäsi!” Fran kivahti äänelle päänsä sisällä.
”Mitä?” Balthier kummasteli ja käänsi vihdoin katseensa naiseen.
”En tarkoittanut sinua”, viera mutisi nolona.
”Esper?”
”Yhmm.”
”Niillä tuntuu olevan taipumus sorkkia isäntänsä ajatuksia. Valitettavasti ne myös kommentoivat niitä erittäin mielellään”, Balthier sanoi ja laski kätensä Franin toiselle olkapäälle. ”Itse olen muutamaan otteeseen joutunut käskemään Beliasta pitämään mielipiteensä ominaan, mutta välillä se kommentoi silti. Pitää vain yrittää olla välittämättä.”
”Entäpä jos niissä on jotain järkeäkin?” Fran tiedusteli. Mateus vaikutti kovin katkeralta ja vihaiselta jumalille, mutta ehkäpä sen ajatuksissa oli jotain perääkin. Toisaalta Fran ei halunnut kuulla päässään ylimääräisiä ajatuksia, hänellä oli tarpeeksi työtä omissaankin.
”Hmmm, voihan niissä toisinaan olla. Ehkäpä on hyvä arvioida esperien vaikuttimia ja sitä kautta pohtia, mikä on totta ja mikä ei”, Balthier tuumasi.
Vaikuttimia? Eikös esperien tehtävä ole ajatella isäntiensä parasta? Miksi meillä olisi mitään ylimääräisiä vaikuttimia?
”Sinulla niitä varsinkin tuntuu olevan. Tahdot selvästi, että toteuttaisin koston, jota et koskaan saanut”, Fran vastasi.
”Tuota.. sinun kannattaisi ehkä tehdä tuo äänettömästi”, Balthier huomautti ja viittoi muutamaan paikalle kokoontuneeseen ihmiseen, jotka tuijottivat vieraa kummissaan. ”Kukaan muu ei kuule esperisi puhetta, joten saat äkkiä hullun maineen, jos keskustelet sen kanssa ääneen.”
”Hullu minusta tuleekin, jos se piinaa päätäni jatkuvasti”, Fran huokaisi. Hän ei ollut käsittänyt, miten raskasta oli saada ylimääräisiä ajatuksiaan päähänsä. Suoraan sanottuna, kun Balthier oli saanut esperin, Fran oli kuvitellut, että kyse oli ainoastaan magian käytöstä hieman uudella tavalla. Hänellä ei ollut ollut aavistustakaan, millainen esperin ja sen isännän välinen yhteys oli. Viera ei kaivannut sellaista yhteyttä keneenkään.. tai no ehkä Metsään, mutta Metsäkään ei ollut milloinkaan kommentoinut samalla tavalla suoraan hänen ajatuksiaan. Keskustelu Metsän kanssa oli ollut enemmän tunteita ja aistimuksia kuin suoraa viestintää. Kyse oli ollut siis hyvin erilaisesta yhteydestä. Sellaisesta, joka on aina läsnä ja luo turvallisuutta, mutta ei häiritse ja aja raivon partaalle. Esperin läsnäolo tuntui enemmän tirkistelyltä kuin turvalta.
”Hei, jos minä selviän itserakkaan ja omahyväisen esperin kanssa, niin etköhän sinäkin yhden hallitse”, Balthier koetti naurahtaa lohduttavasti. Fran hymyili miehelle. Balthier ainakin uskoi, että hän selviytyisi Mateuksen kanssa. Tällä hetkellä pärjääminen tuntui hyvin epätodennäköiseltä, mutta ehkä hän vielä oppisi pärjäämään esperin kanssa. Ainakaan Balthier ei osoittanut hulluuden merkkejä.
Muutkin tulivat ulos temppelistä ja jäivät hetkeksi katselemaan masentavaa näkyä. Kellään ei ollut erityistä halua jäädä tähän paikkaan yhtään pidemmäksi aikaa kuin oli pakko.
”Mikä on ehdotuksesi, Balthier? Miten pääsemme Archadesiin?” Ashe tiedusteli ilmapiraatilta. ”Archadian rajoja vartioidaan Rozarrian tunkeutumisen takia. Emme uskalla lähestyä ilmateitse.”
”Ja heidän merivoimansa pitävät huolta siitä, että rannikkoa vartioidaan myös”, Balthier pohdiskeli. ”Meidän on mentävä jalan.” Kuului joukko raskaita huokauksia. Ketään ei houkuttanut ajatus uudesta loputtomasta kävelyretkestä. ”Menemme Archadian puolelle Salikametsän kautta. Pääsisimme metsään monia reittejä pitkin, mutta helpointa on suunnata pohjoiseen Nalbinasta”, Balthier jatkoi äänettömistä vastalauseista huolimatta.
”Heti Salikametsän ulkopuolella on metsästäjien leiri. Se on jo Archadiaa, joten siellä tuskin liikkuu partioita”, Fran huomautti. Hän muisti hyvin ensimmäisen vierailunsa leirin läheisyyteen. Se oli päättynyt ikävästi Ba’Gamnanin hyökkäykseen. Tosin samaisesta illasta oli mieleen painunut myös eräs miellyttävämpi kokemus. Muisto kouraisi vatsanpohjasta. Hänellä Balthierilla ei ollut viime aikoina ollut juuri tilaisuuksia olla kahden.. ja vähätkin he olivat käyttäneet metsästämiseen tai lyhytsanaisiin keskusteluihin.
”Sinne asti talsiminen on jo puolet huvista”, Balthier naurahti.
Kukaan ei vastannut miehen huvittuneisuuteen. He kaikki olivat väsyneitä vuorilla vietettyjen kylmien öiden jäljiltä, tomuisissa haudoissa seikkailemisen takia ja kaikkien turhaan menetettyjen elämien vuoksi. Ashe tutkaili hetken Larsan karttoja ja huomautti, että Archadesiin täytyi olla satoja kilometrejä matkaa. He eivät mitenkään kulkisi sinne hetkessä.
Fran kaiveli hetken pakkaustaan ja veti lopulta esiin muutaman teleporttikiven. ”Ovatko kaikki käyneet Nalbinassa?” Jokainen nyökkäsi nyt jo pirteämmin ilmein. ”Hyvä. Teleporttaamme sinne ja vietämme paikallisessa majatalossa yön. Tavalliset sotilaat tuskin tunnistavat meitä, vaikka kävelisimme heidän ohitseen, joten voimme huoletta levätä hieman.”
”Ja voimme jättää nämä paksut vaatteet pakolaisille”, Penelo ehdotti heti perään. ”Nalbinassa on yhtä lämmintä kuin Rabanastressa. Vai onko Archades niin pohjoisessa, että siellä on lunta?”
Balthier pudisti päätään. ”Joskus harvoin sitä sataa talvisaikaan, mutta yleensä ei. Ja nyt on kesä, joten emme tarvitse ylimääräistä vaatetusta.”
Penelo näytti tyytyväiseltä. Hän ryhtyi saman tien organisoimaan pakolaisille jätettäviä tarvikkeita, keräsi kaikkien pakkauksista jokaisen ylimääräisen tavaran ja lajitteli niitä sopiviin kasoihin. Franista näytti siltä, että tytön selkeä paha olo helpottui huomattavasti, kun hän sai osakseen jonkin ainakin näennäisesti tärkeän tehtävän.
”Minua vaivaa eräs asia”, Ashe huomautti seuratessaan sivusta Penelon toimia. Fran vilkaisi naista ja käänsi korviaan tämän suuntaan. Prinsessa tuijotti edelleen Penelon työskentelyä kuin ei olisi nähnyt ketään muuta. ”Sinä, Balthier, tunnut tietävät melko paljon Archadian politiikasta ja muistakin asioista ollaksesi dalmascalainen..”
”Missä vaiheessa olen sanonut olevani dalmascalainen?” Balthier hämmästeli. ”Montako kunnollista ilmapiraattia sieltä on edes tullut? Itse en ainakaan tunne yhtään.”
”Koska dalmascalaiset ovat rehtiä kansaa!” Ashe kivahti ja kääntyi katsomaan miestä. ”Jos et ole Dalmascasta, mistä sinä olet?”
”Minusta tuntuu, että pieni oppitunti ilmapiraateista on paikallaan”, Fran naurahti ja sai Ashelta ikävän mulkaisun. Viera ei reagoinut siihen millään tavalla. Ashella ei ollut mitään syytä valittaa. Fran ja Balthier olivat antaneet prinsessalle enemmän apua kuin oli sopivaa pyytää. Palkkioksi he olivat saaneet rämpiä pitkin erämaita.. ellei halunnut laskea espereitä palkinnoksi, mutta sillä hetkellä Franista olennot tuntuivat lähinnä riesalta.
”Hmm, olet varmaan oikeassa”, Balthier totesi ja käytti hyväkseen tilaisuuden välttää Ashen todellisen kysymyksen. Hän istahti temppelin portaille ja venytteli raukeasti. ”Pieni kevennys raskaiden tapahtumien päälle ei ole ollenkaan huono ajatus.”
”Sinä varmaan tiedät kaiken ilmapiraateista”, Vaan innostui ja etsi itselleen hyvän istumapaikan. Hän oli selvästikin aidosti kiinnostunut.
”Hyvä on sitten”, Ashe tyytyi tuhahtamaan.
”Aloitetaan siitä, että vietän paljon aikaa Balfonheimin satamassa, joka luonnollisesti sijaitsee Archadian rannikolla. Sillä on kuitenkin hyvin vähän tekemistä Archadian hallinnon kanssa. Kyseessä on itsenäinen kaupunki, joka ei maksa veroja valtiolle. Suurin osa asukkaista on kalastajia, ilmapiraatteja ja merirosvoja, joista jotkut ovat kuitenkin tehneet kaapparisopimuksia joko senaatin tai muiden Archadian aatelisten kanssa”, Balthier selosti.
”Senaatti ei puutu Balfonheimin asioihin, koska monet ylhäiset tahot hyötyvät rosvouksesta. Sitä ei myönnetä julkisesti, mutta niin asia on”, Fran huomautti väliin.
”Aivan. Ja vielä pari vuotta sitten Balfonheim oli täynnä toisiaan vastaan kamppailevia piraattiryhmiä. Se oli melkoisen sekasortoinen ja vaarallinen paikka”, Balthier jatkoi. ”Nykyisin lähestulkoon kaikki toimivat kuitenkin yhden miehen nimissä, joten tilanne on rauhoittunut.”
”Kenen?” Vaan kysäisi.
”Piraattikuninkaan”, Balthier vastasi lyhyesti. Jos muut panivat merkille, ettei hän paljastanut miehen nimeä, kukaan ei maininnut asiasta.
”Kukaan ei tiedä, mistä hän ilmestyi ja miksi, mutta hän sai kaupungin hyvin nopeasti komentoonsa”, Fran täydensi. Balthier rykäisi ja kääntyi katsomaan toisaalle, mikä hämmästytti vieraa. Miehen suhtautuminen Reddasiin oli aina ollut hieman erikoista.
”Tämä on kaikki kovin kiehtovaa, mutta en ymmärrä tarkoitusperäänne”, Ashe huomautti. ”Se, että piraateilla on oma kaupunki Archadiassa, ei tee heistä yhtään vähemmän epärehellisiä.”
Balthier naurahti ja suoristi selkänsä, ennen kuin vilkaisi prinsessaa. ”Olin tulossa siihen. Aloitetaanpa esimerkillä.. Onko Vaan sinusta epärehellinen? Varas kenties?”
”Ajattelin aluksi niin, mutta kun hän kertoi, miksi yritti varastaa Iltahämärän sirun, näen asian toisin”, Ashe vastasi.
”Sanot siis, että tarkoitus pyhittää keinot?”
”Joissain tapauksissa. Hyvä tarkoitus ei kuitenkaan riitä, jos kyse on jatkuvasta ryöstelystä.”
”Eikö todella?”
”Ei.”
Ilmapiraatti virnisti. Hän näytti erittäin huvittuneelta keskustellessaan Ashen kanssa. Prinsessa ei selvästikään ollut erityisen hyvin perillä piratismista.
”Ehkä olisi syytä kertoa hieman, millaista sakkia me piraatit oikein olemme”, Balthier totesi lopulta. ”Ensinnäkin on joukko, joka toimii suoraan piraattikuninkaan alaisuudessa. He kantavat hänelle veroa ryöstösaaliistaan tai muista tuloistaan. Heidän tulee myös aina perustella kohteensa, ennen kuin tekevät mitään. Aiheetta ei ryöstetä ketään. On kuitenkin joukko ihmisiä, jotka ansaitsevat tulla riisutuksi rikkauksistaan.
”Toinen ryhmä on enemmän itsenäinen. He tekevät usein oman päänsä mukaan, eivätkä halua olla vastuussa piraattikuninkaalle. Kuitenkin he pysyttelevät väleissä hänen kanssaan, koska on turhaa ajaa kaikkien yhteistä kaupunkia kaaokseen. He yleensä antavat tekemisistään näennäisen selonteon ennen ja jälkeen itse tapahtuman, mutta tekevät, kuten itse haluavat, saivat hyväksynnän teolleen tai eivät. Strahl miehistöineen kuuluu tähän ryhmään.”
”Eli sinä ja Fran?” Vaan varmisti.
”Ja Nono”, viera lisäsi oitis. ”Nono tosin vastaa enemmän tekniikkapuolesta, eikä ole kiinnostunut juuri muusta.”
”Juuri niin. Valitettavasti piraattien jaloon ammattikuntaan kuuluu myös oma pohjasakkansa”, Balthier jatkoi. ”On olemassa piraatteja, jotka ryöstävät jokaisen, jolla vain on tarpeeksi rahaa. He eivät kunnioita minkäänlaisia moraalisääntöjä, vaan toimivat puhtaasti kerätäkseen itselleen rikkauksia. Jostain kumman syystä tähän joukkoon kiinnitetään eniten huomiota. Silti moni tilaa kuljetus- ja muita palveluksia piraateilta. On kummallista, miten ihmiset ovat valmiita ostamaan palveluksia kohtuullisella korvauksella, mutta siitä huolimatta puhuvat takanapäin vaarallisista ryöstelijöistä.”
”Ryöstely kuitenkin kuuluu toimenkuvaanne”, Ashe huomautti. ”Ellen ole täysin väärässä, myös sinä ja Fran olitte aarrekammiossa aikeissa varastaa Iltahämärän sirun.”
”Se on totta”, Balthier myönsi. ”Halusin kiven, ettei se joutuisi Vaynen käsiin. En ollut aikeissa käyttää sitä itse. Ja saanen huomauttaa, että siinä vaiheessa luulimme teidän korkeutenne mätänevän haudassa, joten oli vain hyvä, että joku huolehti Ivalicen suojelemisesta hulluilta.”
”Miksette sitten vieneet kiveä minulta?” Vaan kummasteli.
”Ajattelimme, että se on yhtä turvassa sinulla kuin meilläkin”, Fran kertoi. ”Sitä paitsi kivi tuntui vetävän huonoa onnea puoleensa. Emme tarvitse sellaista.”
Ashe lähti marssimaan edestakaisin portaiden edessä. Nainen näytti pohtivan kuulemaansa tarkasti. Mahtoiko hän epäillä, että Balthier ja Fran olivat Archadian puolella sodassa? Täytyihän prinsessan tajuta, ettei Vaynen hallinto ollut eduksi heillekään. Kunhan mies olisi alistanut naapurivaltiot, hän keskittyisi varmasti myös kotinurkkiinsa.. Eikä näyttäisi hyvältä, jos maailmanvaltias ei kykenisi hallitsemaan yhtä pientä satamakaupunkia. Balfonheimin vapaus päättyisi ennemmin tai myöhemmin, jos Vayne saisi jatkaa valloitusretkiään. Lisäksi kumppanuksilla oli taustalla kummankin henkilökohtaiset motiivit, mutta niitä ei muiden tarvinnut tietää. Ashelle kuitenkin olisi pitänyt riittää tieto siitä, että Vaynen vallanhimo oli yhtälailla vaara ilmapiraateille kuin dalmascalaisille.
”En kuitenkaan käsitä, miten te tiesitte Iltahämärän sirusta”, Ashe sanoi pitkällisen pohdinnan päätteeksi. ”Raithwall oli kyllä tunnettu kaikkialla Ivalicessa, mutta hänen jälkeen jättämistä kivistä ei juurikaan puhuttu. Tietääkseni niissä on maininta ainoastaan Dalmascan huoneen ja Nabradian huoneen historiassa.”
”Monilla piraateilla on suhteita ylhäisiin tahoihin, ja muun muassa Archadian keisarillinen huone, tai ainakin jotkut sen jäsenistä, on ollut tietoinen kivistä jo kauan”, Balthier vastasi. ”Huhut liikkuvat Balfonheimissä nopeammin kuin ehtii ajatellakaan, varsinkin jos on kyse aarteista.”
”Väität siis, että kuulit kivestä sattumalta?”
”Aye.”
Ashe silmäili Balthieria. Oli helppo sanoa, ettei nainen todellakaan uskonut miestä. Silti prinsessa ei sanonut mitään. Ehkä hän aavisti, ettei sillä kertaa saisi ilmapiraatista enempää irti. Balthier olikin kertonut yllättävän paljon siihen nähden, että hän yleensä mieluummin vaikeni omista asioistaan. Toisaalta piraatti ei ollut kertonut itsestään juuri mitään, ellei joitain pieniä yksityiskohtia laskettu mukaan. Loppujen lopuksi muut eivät tienneet ilmapiraatista yhtään sen enempää kuin olivat tienneet ennen keskustelun aloittamistakaan.
”Ehkä meidän pitäisi lähteä”, Fran huomautti. Penelo oli saanut työnsä loppuun ja jaellut pois joukon ylimääräisen ominaisuuden. Pilvet näkyivät lipuvan hiljalleen kohti Bur-Omisacea, joten pian saattaisi pakolaisten leirin yllä olla puhdistava sade, joka pesisi pois veren. Valitettavasti menetykset eivät pyyhkiytyisi niin helposti.
Muut myönsivät vieran olevan oikeassa. Vaitonaisena joukko vaelsi alas temppeliltä. Kukaan ei olisi halunnut kulkea poltetun pakolaisleirin ohitse, mutta ainoa tie porttikristallille vei sitä kautta. Joka puolelta kantautui hiljaista puhetta ja kovaäänisempää valitusta. Kuolleille oli jo alettu kasata jonkinlaisia hautoja. Ahdistus ja suru tuntuivat olevan entistä voimakkaammin läsnä avuttoman ihmisjoukon parissa.
Fran keskitti katseensa polkuun ja puri huultaan. Hänestä tuntui väärältä vain lähteä ja jättää nämä ihmiset pärjäämään omillaan. Samalla hän tiesi, ettei voisi tehdä heidän hyväkseen paljoakaan. Hän vain väsyttäisi itsensä yrittäessään parantaa jokaisen haavoittuneen.
Kosto. Viera ei usein ollut pohdiskellut tuota sanaa. Itse asiassa hän ei ollut varsinaisesti uskonut siihen, mutta nyt hän alkoi ymmärtää, miksi kosto tuntui joistakuista niin merkitykselliseltä. Naisen sydän vaati hyvitystä kaikesta kauhusta, jota viattomat olivat joutuneet kokemaan Vayne Solidorin ja Cidolfus Bunansan takia.
~o~
Nalbinan aurinko tuntui mahtavalta kylmänkoleiden vuorien jälkeen. Balthier ei ollut edes tajunnut, miten oli kaivannut oikeanlaista ilmastoa. Tasankojen ja viidakon kosteus ei ollut missään nimessä ollut hänen mieleensä, eikä hän ollut suorastaan rakastanut ohutta vuoristoilmaakaan. Aavikkokaupungit ja merenranta olivat maisemia hänen makuunsa. Nalbinan yllä aurinko paahtoi kuumasti ja varjoa tarjosivat vain satunnaiset puut sekä rakennukset.
Kaupunkia oli rakennettu nyt uudestaan kaksi vuotta. Siellä täällä näkyi yhä raunioita, mutta suurin osa rakennuksista alkoi olla ennallaan. Edellinen vierailu tässä paikassa ei herättänyt Balthierissa lämpimiä muistoja, mutta tällä kertaa hänellä ei ollut aikomustakaan päästä testaamaan tyrmien mukavuusastetta – joka tuskin oli aiemmasta mihinkään muuttunut.
Mies maleksi muiden perässä porttikristallilta kaupungille. Katujen varret olivat täynnä kojuja, joissa myytiin koruja, ruokaa, magiaa käsitteleviä pergamenttikääröjä, aseita, kilpiä sekä vaatteita ja ruokaa. Nalbina oli vilkas kaupunki ja samalla melkoinen sulatusuuni. Dalmascalaisten lisäksi kaupunkia asuttivat keisarilliset sotilaat sekä Nabradiasta ja Landiksesta saapuneet pakolaiset. Seeqit ja bangaat olivat myös hyvin tavallinen näky katukuvassa, mutta vieroja sen sijaan näkyi harvemmin. Jostain syystä nämä asuivat mieluummin Rabanastressa.
Matalalta lännestä paistava aurinko hävisi pian Balthierin harmiksi rakennusten taakse. Hän olisi mieluusti nautiskellut siitä mahdollisimman paljon. Hän katseli hetken taivaalle tympääntyneenä, mutta huomasi sitten, että Ashe oli parasta aikaa astelemassa sisään kaupungin parhaaseen majataloon.
Ilmapiraatti kiihdytti askeliin ja ryntäsi naisen perään. Hän tarttui tätä käsivarresta juuri, ennen kuin tämä ehti avata oven. Ashe kiskaisi välittömästi kätensä miehen otteesta.
”Mitä nyt?” prinsessa kivahti posket punoittaen.
”Emme yövy täällä.”
”Miksemme?”
”En tiedä sinusta, mutta minä olen jo kertaalleen tutustunut tämän kaupungin tyrmiin, enkä ajatellut tehdä sitä toiste. Tämä on kaupungin paras majatalo ja siis sotilaiden suosiossa. Vaikka se onkin epätodennäköistä, joku saattaisi tunnistaa meidät, enkä halua ottaa turhia riskejä”, Balthier selitti. Miten ihmeessä Ashe oli pärjännyt vastarinnassa, kun ei osannut ottaa huomioon tällaista yksinkertaista asiaa? Jos oli pakomatkalla, ei tullut asettua näytille, vaan painua mieluiten maan alle. Jos se ei ollut mahdollista, piti kuitenkin pysytellä syrjässä.
”Balthier on oikeassa”, Fran huomautti. Ashe käänsi katseensa ilmapiraatista vieraan ja kurtisti kulmiaan. Viera vastasi katseeseen etäisellä kylmyydellä, jolla tämä oli Balthieriakin joskus käsitellyt. Mikä noita kahtakin riivasi? Balthier oli ollut koko ajan aistivinaan jonkinlaisen kilpailuasetelman Franin ja Ashen välillä, muttei kyennyt ymmärtämään sitä.
Ashe tuhahti ja suuntasi askeleensa sivuun pääkadulta. Balthier kiirehti hänen edelleen, sillä prinsessa tuskin tiesi, mistä kaupungin kämäisin kapakka löytyi. Samaisessa paikassa oli myös tarjolla muutama huone, joskaan niiden palvelutaso ei ollut paras mahdollinen. Balthier oli kuitenkin tottunut huonompiinkin paikkoihin, joten hän ei nähnyt mitään valittamisen aihetta niin kauan kuin tarjolla oli katto pään päälle ja vuode, jossa nukkua. Telttailua oli edessä enemmän kuin tarpeeksi, mutta tänä yönä hän nukkuisi kunnollisessa vuoteessa.
Majatalo löytyi sieltä, missä piraatti oli muistellut sen olevankin. Se oli saanut uuden kyltin ja maalia pintaansa, mutta muuten se näytti samalta kuin ennenkin. Pari ikkunalasia oli yhä rikki, vaikka tuhosta oli jo pari vuotta aikaa. Omistaja ei tosiaan panostanut laatuun.
”Tuonneko?” Ashe kysyi piraatin takaa, ja Balthier olisi voinut vannoa, että nainen nyrpisti nenäänsä.
”Juuri sinne. Käytöksesi osoittaa, ettei keisarikunta todellakaan osaisi etsiä sinua täältä”, ilmapiraatti vastasi. Vastarinnan piilopaikka oli oikea läävä, joten hänen oli vaikea tajuta, mitä Ashe nyt oikein valitti.
”Toivoin paikkaa, jossa olisi voinut kylpeä, enkä taatusti ole ainoa”, prinsessa huomautti.
”Kyllä täällä voi. Vesi saattaa olla hieman haaleaa ja kylpyammeeseen on voinut pinttyä likaa, mutta kyllä sinä kylvyn halutessasi saat”, Balthier kertoi. Itse asiassa peseytyminen ei tosiaan olisi pahitteeksi. Hän ei edes muistanut, milloin oli viimeksi päässyt kylpemään kunnolla. Kenties Ondoren palatsissa? No, sellaisista ylellisyyksistä oli nyt turha haaveilla.
Paikassa ei ollut vastaanottotiskiä, vaan huoneet varattiin vanhalta, hampaattomalta baarimikolta, joka puhdisti likaisella pyyhkeellä kulunutta, reunasta lohjennutta tuoppia.
”Monta huonetta teillä on tarjolla?” Balthier tiedusteli ukolta.
”Kolme on vapaana, mutta saatte maksaa kunnolla, jos aiotte saada ne kaikki”, mies vastasi kohottamatta katsettaan tuopista.
”Maksamme, mitä pyydätte”, Ashe kiirehti sanomaan. Balthierin ilme kiristyi, mutta hän ei huomauttanut prinsessalle mitään. Rahoilla ei kannattanut leveillä tällaisissa paikoissa.
”Me maksamme tasan 100 gilliä per huone, emme yhtään enempää”, piraatti totesi sen sijaan ukolle, joka nyt silmäili joukkoa kiinnostuneempana. Äijäpahanen virnisti leveästi tarkkaillessaan naisia. Oli kaiketi turha toivoa, ettei tämä myöhemmin muistaisi, millainen seurue hänen majatalossaan oli vieraillut.
”150”, ukko ilmoitti.
”Korkeintaan 120”, Balthier tuhahti. ”Tiedän paikan, eivätkä huoneenne oli edes 50 gillin arvoisia.”
”Ei teidän hienohelmojen ole mikään pakko nenäänne tänne tunkea! 130 gilliä, siitä en tingi”, ukko ärähti, mutta näytti silti tyytyväiseltä.
Balthier maksoi summan ja sai avaimet. Hän ei halunnut neuvotella yhtään pidempää, sillä he olivat jo herättäneet tarpeeksi huomiota.
”Huoneet ovat toisessa kerroksessa”, mies ilmoitti ja ojensi avaimen sekä Baschille että Vaanille.
”Hetkinen, miten oikein ajattelit jakaa ne?” Ashe puuttui tilanteeseen välittömästi.
”Basch on vannonut suojelevansa sinua. Hän ei voi tehdä sitä, jos yövytte erillisissä huoneissa”, Balthier huoahti. Prinsessalle piti näköjään jokainen asia vääntää mithril-palkista. ”Minä nukun siellä, missä Fran, joten Vaan ja Penelo saavat yhteisen huoneen.”
”Minä en voi missään nimessä yöpyä miehen kanssa samassa huoneessa”, Ashe pisti vastaan.
”Minäkään en pidä sitä kovin soveliaana”, Basch huomautti väliin.
Ilmapiraatti silmäili joukkoa, joka tuijotti häntä odottavasti. Oliko koko sakki todella näin toivotonta?
”Tehkää mitä teette! Ette kai te nyt koko ajan tarvitse lapsenvahtia kertomaan, mitä seuraavaksi tehdä! Teidän korkeutenne voisi välillä vaivata sitä pientä ja sievää päätään ja pähkäillä ihan itse, miten asiat voisi hoitaa. En minä osaa hoitaa tätä sen paremmin kuin tekään, joten turhaan kuvittelette minun kantavan vastuun jokaisesta zodiarkin pikkuasiasta!”
Mies käännähti kannoillaan ja lähti marssimaan yläkertaan. Hän kuuli Franin kenkien kopinan seuraavan perässään. Vain hetkeä aiemmin hän oli vielä pohtinut, miten illan voisi kerrankin viettää mukavasti, mutta juuri nyt hän ei halunnut tehdä vieralle selkoa ajatuksistaan. Miksi naiset halusivat aina tietää, mikä oli vialla? Eivätkö he tajunneet, että jotkin asiat mies halusi pohtia yksinään?
Balthier työnsi avaimen lukkoon ja avasi huoneen numero 6 oven. Sisältä pöllähti ummehtunut löyhkä. Ikkunaluukut olivat kiinni, eikä huoneessa ollut valoa, joten siellä näki hädin tuskin mitään. Mies kiirehti avaamaan luukut, jolloin hieman valoa pääsi tunkeutumaan kolkkoon huoneeseen.
Lattian pölyssä näkyivät Balthierin askelten jäljet, joten huonetta tuskin oli käytetty, saati sitten siivottu vähään aikaan. Peitto oli rutussa keskellä kapeaa parivuodetta ja yksinäisellä pöydällä seisoi öljylamppu. Muita kalusteita ei näkynyt, jos ei laskenut sermin takana olevaa kylpyammetta ja vatia, jossa saattoi pestä kasvonsa. Ilmapiraatti oli yöpynyt tässä majatalossa vain kerran, eikä ollut silloinkaan viihtynyt. Silti telttaan verrattuna likainen huone tuntui suorastaan luksukselta.
Fran oli jo kumartunut öljylampun ylle ja sytytti sitä. Balthier marssi sängyn luokse ja oikaisi peiton. Hän istahti sängyn reunalle ja hieroi ohimoitaan väsyneesti. Hän ei ollut vähään aikaan tuntenut itseään yhtä ärtyneeksi kuin nyt. Tapahtumat olivat kääntyneet yhä enemmän häntä vastaan. Rozarrialainen hinttari oli ilmestynyt yhtäkkiä jakelemaan neuvoja, keisari Gramis oli kuollut, Bur-Omisace menetetty ja he olivat matkalla Archadesiin. Lisäksi kaikki olettivat, että hän hoitaisi järjestelyt. Muiden tarvitsisi vain marssia hänen perässään, kun hän tekisi likaisen työn.
Itsehän itsesi nimitit johtotähdeksi, Belias huomautti. Yllättävää kyllä, se ei kuulostanut sen enempää omahyväiseltä kuin sarkastiseltakaan.
En silti pyytänyt, että saisin paapoa koko joukkoa! Ashe on ollut vastarinnassa vuosia, Basch on entinen sotakapteeni, heillä pitäisi olla tarpeeksi järkeä, jotta hekin pystyisivät johtamaan joukkoa. Vaan ehkä tarvitsee jonkun kertomaan seuraavan askeleen, mutta muut eivät ole mitään kasvottomia, ohjailtavia sotamiehiä! Balthier manaili esperille mielessään.
He kaipaavat silti johtajaa ja sinä olet ottanut sen aseman itsellesi. Ashe johtaisi mielellään, mutta tiedostaa, ettei tiedä tarpeeksi voidakseen tehdä päätöksiä yksin, Belias jatkoi.
Ei se tarkoita, että minun pitäisi kantaa vastuu omilla harteillani!
Sinulla on ystäviä ympärilläsi. He haluavat jakaa vastuusi, joten anna osa siitä heille, äläkä kiukuttele kuin mikäkin akka!
Balthier pamautti nyrkkinsä sänkyä vasten. Tomupilvi pölähti ilmaan ja sai hänet yskäisemään. Hän näki Franin tarkkailevan itseään ja käänsi katseensa oitis toisaalle.
”Ei sinun ole pakko tehdä tätä”, viera huomautti ikkunan luota.
”Tiedän”, Balthier ärähti. Oli täysin turhaa laukoa itsestäänselvyyksiä.
”Miksi sitten teet?”
”Ei minulla ole vaihtoehtoja.”
Ilmapiraatti huomasi itsekin omien väitteidensä ristiriitaisuuden. Niin, toisaalta kukaan ei pakottanut häntä lähtemään Archadesiin tai edes ryhtymään sotaan keisarikuntaa, omaa kotimaataan, vastaan. Silti hänellä ei oikeastaan ollut vaihtoehtoja. Periaatteessa hän voisi tänä yönä kävellä ulos majatalosta ja kadota siihen saakka, että sota olisi päättynyt jonkin tahon eduksi. Hän tiesi kuitenkin, ettei hänen kunniantuntonsa koskaan antaisi hänen toimia niin. Vain hän saattoi voittaa Cidin, ei kukaan muu. Hän ei voisi jättää koko maailmaa pulaan vain siksi, ettei tilanne miellyttänyt häntä yhtään.
Sinä siis valitset sen, ettei sinulla ole vaihtoehtoja. Älä syytä siitä muita, Belias pisti väliin.
”Hyvä on, minulla on vaihtoehtoja, mutta minun on tehtävä oikein, joten en voi valita toisin”, Balthier tuhahti hetken hiljaisuuden jälkeen ääneen.
”Valitettavasti olemme kaikki samassa tilanteessa. Joskus se, mikä on oikein, ei ole meidän mieleemme”, Fran sano ymmärtäväisesti.
Balthier ei vastannut. Sen sijaan hän pohti, millä saisi ärtymyksensä lieventymään. Jos hän nyt ärähtäisi Franille, yöstä tulisi tasan yhtä kurja kuin aiemmistakin. Toisinaan riitely piristi ja sai aikaan kunnon säpinää sovinnon merkeissä, mutta viime aikoina Fran oli ollut aina vain etäisempi. Oli parempi, ettei vieraa ärsyttäisi.
Ehkä sinun pitäisi selvittää, miksi hän ollut etäisempi, Belias vihjaisi avuliaasti ja sai ilmapiraatin harkitsemaan sen kutsumista esiin vain, jotta hän olisi voinut heilauttaa nyrkkinsä pedon suuntaan. Oliko sen pakko puuttua joka asiaan?
Hänellä on vain paljon mielessä niin kuin minullakin. Kun tämä on ohitse, kaikki palaa ennalleen, Balthier huomautti mahdollisimman rauhallisesti. Kyllä hän tiesi, että hänen olisi pitänyt puhua Franin kanssa monistakin asioista, mutta nyt ei ollut oikea hetki. Hän ei muutenkaan loistanut parisuhdekeskusteluissa. Ja olivatko he edes parisuhteessa? He eivät olleet koskaan varsinaisesti sopineet mitään, Fran oli vain luvannut olla menemättä pois. Balthier ei ollut luvannut yhtään mitään.
Mies vilkaisi vieraa. Pysyttelikö tämä mukana vain lupauksensa vuoksi? Tai siksi, että kaikki oli tähän saakka ollut helppoa ja käytännöllistä? Loppujen lopuksi vierojen ajatusmaailma oli yhä suurelta osin hämärän peitossa Balthierilta. Hän oli tosin kuullut, etteivät vierat todella kiintyneet kenenkään ihmiseen, saati sitten rakastuneet, vaan vaihtoivat miestä tarpeidensa mukaan. Totta kai puheet saattoivat olla pettyneiden miesten panettelua, mutta olihan aina mahdollista, että niissä oli jotain perääkin. Kenties Fran ei ollut vaihtanut Balthieria keneenkään ainoastaan siksi, että oli luvannut pysyä miehen rinnalla. Siinä saattoi olla syy etääntymiseen. Ehkäpä viera todella katui lupaustaan.
”Fran?”
”Niin?”
Viera tuijotteli ulos ikkunasta, eikä kääntynyt katsomaan Balthieria. Milloin he olivat viimeksi katsoneet toisiaan silmiin? Milloin he olivat puhuneet jostain muusta kuin välttämättömistä ja tarpeellisista asioista?
”Minä taidan mennä alas istumaan, jos ei sinua haittaa”, mies sanoi. Ei hän voinut nyt ottaa asioita puheeksi. Pahimmassa tapauksessa hän vaarantaisi kaiken. He tarvitsisivat Frania voittaakseen keisarikunnan. Zodiarkin tähden, Balthier itse tarvitsi Frania, joten hän ei voinut päästää naista nyt menemään.
”Ei haittaa. Minä menen kylpyyn, joten en tarvitse välttämättä seuraa”, viera vastasi. Balthier pani merkille, että yleensä nainen kaipasi juurikin kylpyyn seuraa, muttei sanonut mitään. Sen sijaan hän nousi sängyltä ja käveli hitaasti ulos huoneesta.
Kaupunkia oli rakennettu nyt uudestaan kaksi vuotta. Siellä täällä näkyi yhä raunioita, mutta suurin osa rakennuksista alkoi olla ennallaan. Edellinen vierailu tässä paikassa ei herättänyt Balthierissa lämpimiä muistoja, mutta tällä kertaa hänellä ei ollut aikomustakaan päästä testaamaan tyrmien mukavuusastetta – joka tuskin oli aiemmasta mihinkään muuttunut.
Mies maleksi muiden perässä porttikristallilta kaupungille. Katujen varret olivat täynnä kojuja, joissa myytiin koruja, ruokaa, magiaa käsitteleviä pergamenttikääröjä, aseita, kilpiä sekä vaatteita ja ruokaa. Nalbina oli vilkas kaupunki ja samalla melkoinen sulatusuuni. Dalmascalaisten lisäksi kaupunkia asuttivat keisarilliset sotilaat sekä Nabradiasta ja Landiksesta saapuneet pakolaiset. Seeqit ja bangaat olivat myös hyvin tavallinen näky katukuvassa, mutta vieroja sen sijaan näkyi harvemmin. Jostain syystä nämä asuivat mieluummin Rabanastressa.
Matalalta lännestä paistava aurinko hävisi pian Balthierin harmiksi rakennusten taakse. Hän olisi mieluusti nautiskellut siitä mahdollisimman paljon. Hän katseli hetken taivaalle tympääntyneenä, mutta huomasi sitten, että Ashe oli parasta aikaa astelemassa sisään kaupungin parhaaseen majataloon.
Ilmapiraatti kiihdytti askeliin ja ryntäsi naisen perään. Hän tarttui tätä käsivarresta juuri, ennen kuin tämä ehti avata oven. Ashe kiskaisi välittömästi kätensä miehen otteesta.
”Mitä nyt?” prinsessa kivahti posket punoittaen.
”Emme yövy täällä.”
”Miksemme?”
”En tiedä sinusta, mutta minä olen jo kertaalleen tutustunut tämän kaupungin tyrmiin, enkä ajatellut tehdä sitä toiste. Tämä on kaupungin paras majatalo ja siis sotilaiden suosiossa. Vaikka se onkin epätodennäköistä, joku saattaisi tunnistaa meidät, enkä halua ottaa turhia riskejä”, Balthier selitti. Miten ihmeessä Ashe oli pärjännyt vastarinnassa, kun ei osannut ottaa huomioon tällaista yksinkertaista asiaa? Jos oli pakomatkalla, ei tullut asettua näytille, vaan painua mieluiten maan alle. Jos se ei ollut mahdollista, piti kuitenkin pysytellä syrjässä.
”Balthier on oikeassa”, Fran huomautti. Ashe käänsi katseensa ilmapiraatista vieraan ja kurtisti kulmiaan. Viera vastasi katseeseen etäisellä kylmyydellä, jolla tämä oli Balthieriakin joskus käsitellyt. Mikä noita kahtakin riivasi? Balthier oli ollut koko ajan aistivinaan jonkinlaisen kilpailuasetelman Franin ja Ashen välillä, muttei kyennyt ymmärtämään sitä.
Ashe tuhahti ja suuntasi askeleensa sivuun pääkadulta. Balthier kiirehti hänen edelleen, sillä prinsessa tuskin tiesi, mistä kaupungin kämäisin kapakka löytyi. Samaisessa paikassa oli myös tarjolla muutama huone, joskaan niiden palvelutaso ei ollut paras mahdollinen. Balthier oli kuitenkin tottunut huonompiinkin paikkoihin, joten hän ei nähnyt mitään valittamisen aihetta niin kauan kuin tarjolla oli katto pään päälle ja vuode, jossa nukkua. Telttailua oli edessä enemmän kuin tarpeeksi, mutta tänä yönä hän nukkuisi kunnollisessa vuoteessa.
Majatalo löytyi sieltä, missä piraatti oli muistellut sen olevankin. Se oli saanut uuden kyltin ja maalia pintaansa, mutta muuten se näytti samalta kuin ennenkin. Pari ikkunalasia oli yhä rikki, vaikka tuhosta oli jo pari vuotta aikaa. Omistaja ei tosiaan panostanut laatuun.
”Tuonneko?” Ashe kysyi piraatin takaa, ja Balthier olisi voinut vannoa, että nainen nyrpisti nenäänsä.
”Juuri sinne. Käytöksesi osoittaa, ettei keisarikunta todellakaan osaisi etsiä sinua täältä”, ilmapiraatti vastasi. Vastarinnan piilopaikka oli oikea läävä, joten hänen oli vaikea tajuta, mitä Ashe nyt oikein valitti.
”Toivoin paikkaa, jossa olisi voinut kylpeä, enkä taatusti ole ainoa”, prinsessa huomautti.
”Kyllä täällä voi. Vesi saattaa olla hieman haaleaa ja kylpyammeeseen on voinut pinttyä likaa, mutta kyllä sinä kylvyn halutessasi saat”, Balthier kertoi. Itse asiassa peseytyminen ei tosiaan olisi pahitteeksi. Hän ei edes muistanut, milloin oli viimeksi päässyt kylpemään kunnolla. Kenties Ondoren palatsissa? No, sellaisista ylellisyyksistä oli nyt turha haaveilla.
Paikassa ei ollut vastaanottotiskiä, vaan huoneet varattiin vanhalta, hampaattomalta baarimikolta, joka puhdisti likaisella pyyhkeellä kulunutta, reunasta lohjennutta tuoppia.
”Monta huonetta teillä on tarjolla?” Balthier tiedusteli ukolta.
”Kolme on vapaana, mutta saatte maksaa kunnolla, jos aiotte saada ne kaikki”, mies vastasi kohottamatta katsettaan tuopista.
”Maksamme, mitä pyydätte”, Ashe kiirehti sanomaan. Balthierin ilme kiristyi, mutta hän ei huomauttanut prinsessalle mitään. Rahoilla ei kannattanut leveillä tällaisissa paikoissa.
”Me maksamme tasan 100 gilliä per huone, emme yhtään enempää”, piraatti totesi sen sijaan ukolle, joka nyt silmäili joukkoa kiinnostuneempana. Äijäpahanen virnisti leveästi tarkkaillessaan naisia. Oli kaiketi turha toivoa, ettei tämä myöhemmin muistaisi, millainen seurue hänen majatalossaan oli vieraillut.
”150”, ukko ilmoitti.
”Korkeintaan 120”, Balthier tuhahti. ”Tiedän paikan, eivätkä huoneenne oli edes 50 gillin arvoisia.”
”Ei teidän hienohelmojen ole mikään pakko nenäänne tänne tunkea! 130 gilliä, siitä en tingi”, ukko ärähti, mutta näytti silti tyytyväiseltä.
Balthier maksoi summan ja sai avaimet. Hän ei halunnut neuvotella yhtään pidempää, sillä he olivat jo herättäneet tarpeeksi huomiota.
”Huoneet ovat toisessa kerroksessa”, mies ilmoitti ja ojensi avaimen sekä Baschille että Vaanille.
”Hetkinen, miten oikein ajattelit jakaa ne?” Ashe puuttui tilanteeseen välittömästi.
”Basch on vannonut suojelevansa sinua. Hän ei voi tehdä sitä, jos yövytte erillisissä huoneissa”, Balthier huoahti. Prinsessalle piti näköjään jokainen asia vääntää mithril-palkista. ”Minä nukun siellä, missä Fran, joten Vaan ja Penelo saavat yhteisen huoneen.”
”Minä en voi missään nimessä yöpyä miehen kanssa samassa huoneessa”, Ashe pisti vastaan.
”Minäkään en pidä sitä kovin soveliaana”, Basch huomautti väliin.
Ilmapiraatti silmäili joukkoa, joka tuijotti häntä odottavasti. Oliko koko sakki todella näin toivotonta?
”Tehkää mitä teette! Ette kai te nyt koko ajan tarvitse lapsenvahtia kertomaan, mitä seuraavaksi tehdä! Teidän korkeutenne voisi välillä vaivata sitä pientä ja sievää päätään ja pähkäillä ihan itse, miten asiat voisi hoitaa. En minä osaa hoitaa tätä sen paremmin kuin tekään, joten turhaan kuvittelette minun kantavan vastuun jokaisesta zodiarkin pikkuasiasta!”
Mies käännähti kannoillaan ja lähti marssimaan yläkertaan. Hän kuuli Franin kenkien kopinan seuraavan perässään. Vain hetkeä aiemmin hän oli vielä pohtinut, miten illan voisi kerrankin viettää mukavasti, mutta juuri nyt hän ei halunnut tehdä vieralle selkoa ajatuksistaan. Miksi naiset halusivat aina tietää, mikä oli vialla? Eivätkö he tajunneet, että jotkin asiat mies halusi pohtia yksinään?
Balthier työnsi avaimen lukkoon ja avasi huoneen numero 6 oven. Sisältä pöllähti ummehtunut löyhkä. Ikkunaluukut olivat kiinni, eikä huoneessa ollut valoa, joten siellä näki hädin tuskin mitään. Mies kiirehti avaamaan luukut, jolloin hieman valoa pääsi tunkeutumaan kolkkoon huoneeseen.
Lattian pölyssä näkyivät Balthierin askelten jäljet, joten huonetta tuskin oli käytetty, saati sitten siivottu vähään aikaan. Peitto oli rutussa keskellä kapeaa parivuodetta ja yksinäisellä pöydällä seisoi öljylamppu. Muita kalusteita ei näkynyt, jos ei laskenut sermin takana olevaa kylpyammetta ja vatia, jossa saattoi pestä kasvonsa. Ilmapiraatti oli yöpynyt tässä majatalossa vain kerran, eikä ollut silloinkaan viihtynyt. Silti telttaan verrattuna likainen huone tuntui suorastaan luksukselta.
Fran oli jo kumartunut öljylampun ylle ja sytytti sitä. Balthier marssi sängyn luokse ja oikaisi peiton. Hän istahti sängyn reunalle ja hieroi ohimoitaan väsyneesti. Hän ei ollut vähään aikaan tuntenut itseään yhtä ärtyneeksi kuin nyt. Tapahtumat olivat kääntyneet yhä enemmän häntä vastaan. Rozarrialainen hinttari oli ilmestynyt yhtäkkiä jakelemaan neuvoja, keisari Gramis oli kuollut, Bur-Omisace menetetty ja he olivat matkalla Archadesiin. Lisäksi kaikki olettivat, että hän hoitaisi järjestelyt. Muiden tarvitsisi vain marssia hänen perässään, kun hän tekisi likaisen työn.
Itsehän itsesi nimitit johtotähdeksi, Belias huomautti. Yllättävää kyllä, se ei kuulostanut sen enempää omahyväiseltä kuin sarkastiseltakaan.
En silti pyytänyt, että saisin paapoa koko joukkoa! Ashe on ollut vastarinnassa vuosia, Basch on entinen sotakapteeni, heillä pitäisi olla tarpeeksi järkeä, jotta hekin pystyisivät johtamaan joukkoa. Vaan ehkä tarvitsee jonkun kertomaan seuraavan askeleen, mutta muut eivät ole mitään kasvottomia, ohjailtavia sotamiehiä! Balthier manaili esperille mielessään.
He kaipaavat silti johtajaa ja sinä olet ottanut sen aseman itsellesi. Ashe johtaisi mielellään, mutta tiedostaa, ettei tiedä tarpeeksi voidakseen tehdä päätöksiä yksin, Belias jatkoi.
Ei se tarkoita, että minun pitäisi kantaa vastuu omilla harteillani!
Sinulla on ystäviä ympärilläsi. He haluavat jakaa vastuusi, joten anna osa siitä heille, äläkä kiukuttele kuin mikäkin akka!
Balthier pamautti nyrkkinsä sänkyä vasten. Tomupilvi pölähti ilmaan ja sai hänet yskäisemään. Hän näki Franin tarkkailevan itseään ja käänsi katseensa oitis toisaalle.
”Ei sinun ole pakko tehdä tätä”, viera huomautti ikkunan luota.
”Tiedän”, Balthier ärähti. Oli täysin turhaa laukoa itsestäänselvyyksiä.
”Miksi sitten teet?”
”Ei minulla ole vaihtoehtoja.”
Ilmapiraatti huomasi itsekin omien väitteidensä ristiriitaisuuden. Niin, toisaalta kukaan ei pakottanut häntä lähtemään Archadesiin tai edes ryhtymään sotaan keisarikuntaa, omaa kotimaataan, vastaan. Silti hänellä ei oikeastaan ollut vaihtoehtoja. Periaatteessa hän voisi tänä yönä kävellä ulos majatalosta ja kadota siihen saakka, että sota olisi päättynyt jonkin tahon eduksi. Hän tiesi kuitenkin, ettei hänen kunniantuntonsa koskaan antaisi hänen toimia niin. Vain hän saattoi voittaa Cidin, ei kukaan muu. Hän ei voisi jättää koko maailmaa pulaan vain siksi, ettei tilanne miellyttänyt häntä yhtään.
Sinä siis valitset sen, ettei sinulla ole vaihtoehtoja. Älä syytä siitä muita, Belias pisti väliin.
”Hyvä on, minulla on vaihtoehtoja, mutta minun on tehtävä oikein, joten en voi valita toisin”, Balthier tuhahti hetken hiljaisuuden jälkeen ääneen.
”Valitettavasti olemme kaikki samassa tilanteessa. Joskus se, mikä on oikein, ei ole meidän mieleemme”, Fran sano ymmärtäväisesti.
Balthier ei vastannut. Sen sijaan hän pohti, millä saisi ärtymyksensä lieventymään. Jos hän nyt ärähtäisi Franille, yöstä tulisi tasan yhtä kurja kuin aiemmistakin. Toisinaan riitely piristi ja sai aikaan kunnon säpinää sovinnon merkeissä, mutta viime aikoina Fran oli ollut aina vain etäisempi. Oli parempi, ettei vieraa ärsyttäisi.
Ehkä sinun pitäisi selvittää, miksi hän ollut etäisempi, Belias vihjaisi avuliaasti ja sai ilmapiraatin harkitsemaan sen kutsumista esiin vain, jotta hän olisi voinut heilauttaa nyrkkinsä pedon suuntaan. Oliko sen pakko puuttua joka asiaan?
Hänellä on vain paljon mielessä niin kuin minullakin. Kun tämä on ohitse, kaikki palaa ennalleen, Balthier huomautti mahdollisimman rauhallisesti. Kyllä hän tiesi, että hänen olisi pitänyt puhua Franin kanssa monistakin asioista, mutta nyt ei ollut oikea hetki. Hän ei muutenkaan loistanut parisuhdekeskusteluissa. Ja olivatko he edes parisuhteessa? He eivät olleet koskaan varsinaisesti sopineet mitään, Fran oli vain luvannut olla menemättä pois. Balthier ei ollut luvannut yhtään mitään.
Mies vilkaisi vieraa. Pysyttelikö tämä mukana vain lupauksensa vuoksi? Tai siksi, että kaikki oli tähän saakka ollut helppoa ja käytännöllistä? Loppujen lopuksi vierojen ajatusmaailma oli yhä suurelta osin hämärän peitossa Balthierilta. Hän oli tosin kuullut, etteivät vierat todella kiintyneet kenenkään ihmiseen, saati sitten rakastuneet, vaan vaihtoivat miestä tarpeidensa mukaan. Totta kai puheet saattoivat olla pettyneiden miesten panettelua, mutta olihan aina mahdollista, että niissä oli jotain perääkin. Kenties Fran ei ollut vaihtanut Balthieria keneenkään ainoastaan siksi, että oli luvannut pysyä miehen rinnalla. Siinä saattoi olla syy etääntymiseen. Ehkäpä viera todella katui lupaustaan.
”Fran?”
”Niin?”
Viera tuijotteli ulos ikkunasta, eikä kääntynyt katsomaan Balthieria. Milloin he olivat viimeksi katsoneet toisiaan silmiin? Milloin he olivat puhuneet jostain muusta kuin välttämättömistä ja tarpeellisista asioista?
”Minä taidan mennä alas istumaan, jos ei sinua haittaa”, mies sanoi. Ei hän voinut nyt ottaa asioita puheeksi. Pahimmassa tapauksessa hän vaarantaisi kaiken. He tarvitsisivat Frania voittaakseen keisarikunnan. Zodiarkin tähden, Balthier itse tarvitsi Frania, joten hän ei voinut päästää naista nyt menemään.
”Ei haittaa. Minä menen kylpyyn, joten en tarvitse välttämättä seuraa”, viera vastasi. Balthier pani merkille, että yleensä nainen kaipasi juurikin kylpyyn seuraa, muttei sanonut mitään. Sen sijaan hän nousi sängyltä ja käveli hitaasti ulos huoneesta.
Ei kommentteja
Kiitos palautteestasi!