Kirjoittajan huomioita: Tarina on nyt kääntynyt loppupuolelleen. Tässä luvussa pääsemme kurkistamaan Ruden näkökulmaa, jota oli yllättävän herkullista kirjoittaa. Ehkä jonain päivänä kirjoitan jotain muutakin Ruden näkökulmasta.
Luku 30
Syyllisyyden raskas viitta
Rude yritti keskittyä kirjaan ja vilkuili aina välillä puhelintaan. Tifan olisi pitänyt jo ehtiä hakea Denzel ja palata kotiin. Ehkä poika oli niin huonossa kunnossa, ettei Tifa ollut voinut soittaa, mutta Rude ei voinut mitään puristukselle, joka asettui rinnan tienoille. Niin monta kertaa Tifa oli luvannut soittaa ja jättänyt silti soittamatta.
Tietysti Tifa oli kipuillut tilanteessa Rudea enemmän. Ruden kaipaus oli kaihertanut kolon rintaan jo vuosia sitten. Hän oli tottunut elämään sen kanssa niin, että siitä oli tullut osa häntä. Tifa sen sijaan oli elänyt suhteessa Strifen kanssa, kunnes Rude oli vihdoin astunut soveliaisuuden rajan ylitse ja kiskonut naisen mukanaan. Hän yksin oli syyllinen kaikkeen Tifan tuskaan, mutta hän oli kuvitellut, että asiat alkoivat vihdoin järjestyä.
Rude puisteli päätään ja tuijotti samaa sivua kirjasta kolmatta kertaa. Tifa ei ollut Chelsea, ja myös tilanne oli muuttunut alkuasetelmista. Soittamattomuuden täytyi johtua vain siitä, että Denzelin oksennustauti vei juuri nyt Tifan ajan.
Samassa Ruden puhelin alkoi soittaa tuttua fanfaaria. Hän sieppasi sen käteensä, mutta soittaja paljastui Renoksi.
”Jou, oletko Lockhartin seurassa?” Reno kysyi heti, kun Rude vastasi.
”Itse asiassa –”
”No, ihan sama. Voit puhua hänelle myöhemmin. Sitä vaan, että puhuttiin Cloudin kanssa, että voitaisiin huomenna viedä Denzel porukalla syömään. Siis me kaikki neljä. Jos saataisiin se kersa vähän rauhoittumaan sinun suhteesi”, Reno jatkoi.
”Minulle sopii kyllä, mutten usko, että se on varsinaisesti hyvä ajatus juuri nyt”, Rude sanoi.
”Meinaatko jänistää? Ei yksi pikkupoika niin pelottava ole, ja rehellisesti sanottuna en panisi pahakseni, jos hän viihtyisi myös sinun seurassasi. Saataisiin Chocobon kanssa vähän… eh… aikuisten aikaa.”
Reno kuiskasi viimeiset sanat. Rudea melkein huvitti. Oliko Strife saanut hänen ystävänsä siistimään suunsa vai mistä oli kyse? Yleensä Reno puhui asioista niiden oikeilla nimillä eikä kainostellut missään seurassa.
”En aio jänistää. Tiedät sen kyllä. Tarkoitin vain, että Denzelin oksennustauti ei välttämättä hellitä huomiseksi”, Rude sanoi. Tämä oli oudoin keskustelu, jonka hän oli koskaan käynyt Renon kanssa. Ehkä tällaiseen pitäisi tottua, kun uusioperhekuvio käynnistyisi kunnolla.
”Mikä oksennustauti? Tuossahan se kersa pieksee Cloudin joka ikisessä taistelupelissä, mikä on keksitty”, Reno sanoi. ”Ei näytä oksentavan. Eli miten on?”
Rude nielaisi. Yleensä hän kykeni pysyttelemään rauhallisena tilanteessa kuin tilanteessa mutta nyt hän syöksähti pystyyn ja marssi ikkunaan kuin se olisi voinut tarjota vastauksia.
”Jou, Rude?”
”Denzel ei ollut tänään missään muualla leikkimässä, vai mitä?” Rude kysyi ja naputti ikkunanpokaa etusormellaan.
”Ei? Kuten sanoin, kersa pieksee Cloudin taistelupeleissä. Minulle ei sentään pärjää, mutta sen takia olen nyt kuulemma jäähyllä. Hitto, Rude on olisi ikinä arvannut, että –”
”Reno, kuuntele. Tifa sai puhelun noin puolitoista tuntia sitten. Joku soitti hänelle ja väitti, että Denzel on siellä leikkimässä ja saanut oksennustaudin”, Rude sanoi. ”Tifa lähti hakemaan poikaa, ja hänen piti soittaa minulle, kun pääsee kotiin. Hän ei ole soittanut.”
”Helvetti. Oletko yrittänyt soittaa itse?”
”En vielä.”
Rude harppoi asunnon halki keittiön puolelle. Hänen katseensa pysähtyi paperilappuun, joka oli jäänyt keittiönpöydälle. Hän sieppasi sen käteensä ja nosti silmiensä tasolle.
”Tifa kirjoitti osoitteen ylös ja unohti lapun tänne”, hän sanoi.
”Lähetä siitä kuva minulle. Hälytän Tsengin ja Elenan, sinä soitat Lockhartille, ja jos hän ei vastaa, laitat toimistolle viestin. Joku saa alkaa jäljittää hänen puhelintaan. Tavataan siinä lapun osoitteessa puolentunnin päästä.”
Reno asettui välittömästi täyteen työmoodiin, tajusi tilanteen vakavuuden alle sekunnissa. Juuri tuon takia Renon kanssa oli jouhevaa tehdä töitä. Hän saattoi olla holtiton ja ottaa tarpeettomia riskejä taistelutilanteissa niin, että Rude joutui suorastaan suojelemaan häntä, mutta tällaisissa asioissa Reno ei ollut mikään typerys.
”Jou, onko selvä?” Reno kysyi. Kun Rude vastasi myöntävästi, Reno kuului huhuilevan Strifea ja päätti puhelun ilman hyvästejä.
Rude nappasi Tifan kirjoittamasta lapusta kuvan puhelimellaan, lähetti sen Renolle ja kiirehti kiskomaan kengät jalkaansa. Samalla hän painoi jo Tifan numeron pikavalintaa. Puhelin hälytti, mutta lopulta puhelu meni silti vastaajaan.
Kun Rude syöksyi ovesta ulos, hän soitti Marielle, joka ilmoitti, ettei ollut nähnyt Tifaa koko iltana. Kylmä kalikka asettui Ruden rinnan taakse. Oliko hän aiheuttanut tämän? Olivatko Shinran viholliset päättäneet kostaa Tifan kautta?
Tietysti Tifa oli kipuillut tilanteessa Rudea enemmän. Ruden kaipaus oli kaihertanut kolon rintaan jo vuosia sitten. Hän oli tottunut elämään sen kanssa niin, että siitä oli tullut osa häntä. Tifa sen sijaan oli elänyt suhteessa Strifen kanssa, kunnes Rude oli vihdoin astunut soveliaisuuden rajan ylitse ja kiskonut naisen mukanaan. Hän yksin oli syyllinen kaikkeen Tifan tuskaan, mutta hän oli kuvitellut, että asiat alkoivat vihdoin järjestyä.
Rude puisteli päätään ja tuijotti samaa sivua kirjasta kolmatta kertaa. Tifa ei ollut Chelsea, ja myös tilanne oli muuttunut alkuasetelmista. Soittamattomuuden täytyi johtua vain siitä, että Denzelin oksennustauti vei juuri nyt Tifan ajan.
Samassa Ruden puhelin alkoi soittaa tuttua fanfaaria. Hän sieppasi sen käteensä, mutta soittaja paljastui Renoksi.
”Jou, oletko Lockhartin seurassa?” Reno kysyi heti, kun Rude vastasi.
”Itse asiassa –”
”No, ihan sama. Voit puhua hänelle myöhemmin. Sitä vaan, että puhuttiin Cloudin kanssa, että voitaisiin huomenna viedä Denzel porukalla syömään. Siis me kaikki neljä. Jos saataisiin se kersa vähän rauhoittumaan sinun suhteesi”, Reno jatkoi.
”Minulle sopii kyllä, mutten usko, että se on varsinaisesti hyvä ajatus juuri nyt”, Rude sanoi.
”Meinaatko jänistää? Ei yksi pikkupoika niin pelottava ole, ja rehellisesti sanottuna en panisi pahakseni, jos hän viihtyisi myös sinun seurassasi. Saataisiin Chocobon kanssa vähän… eh… aikuisten aikaa.”
Reno kuiskasi viimeiset sanat. Rudea melkein huvitti. Oliko Strife saanut hänen ystävänsä siistimään suunsa vai mistä oli kyse? Yleensä Reno puhui asioista niiden oikeilla nimillä eikä kainostellut missään seurassa.
”En aio jänistää. Tiedät sen kyllä. Tarkoitin vain, että Denzelin oksennustauti ei välttämättä hellitä huomiseksi”, Rude sanoi. Tämä oli oudoin keskustelu, jonka hän oli koskaan käynyt Renon kanssa. Ehkä tällaiseen pitäisi tottua, kun uusioperhekuvio käynnistyisi kunnolla.
”Mikä oksennustauti? Tuossahan se kersa pieksee Cloudin joka ikisessä taistelupelissä, mikä on keksitty”, Reno sanoi. ”Ei näytä oksentavan. Eli miten on?”
Rude nielaisi. Yleensä hän kykeni pysyttelemään rauhallisena tilanteessa kuin tilanteessa mutta nyt hän syöksähti pystyyn ja marssi ikkunaan kuin se olisi voinut tarjota vastauksia.
”Jou, Rude?”
”Denzel ei ollut tänään missään muualla leikkimässä, vai mitä?” Rude kysyi ja naputti ikkunanpokaa etusormellaan.
”Ei? Kuten sanoin, kersa pieksee Cloudin taistelupeleissä. Minulle ei sentään pärjää, mutta sen takia olen nyt kuulemma jäähyllä. Hitto, Rude on olisi ikinä arvannut, että –”
”Reno, kuuntele. Tifa sai puhelun noin puolitoista tuntia sitten. Joku soitti hänelle ja väitti, että Denzel on siellä leikkimässä ja saanut oksennustaudin”, Rude sanoi. ”Tifa lähti hakemaan poikaa, ja hänen piti soittaa minulle, kun pääsee kotiin. Hän ei ole soittanut.”
”Helvetti. Oletko yrittänyt soittaa itse?”
”En vielä.”
Rude harppoi asunnon halki keittiön puolelle. Hänen katseensa pysähtyi paperilappuun, joka oli jäänyt keittiönpöydälle. Hän sieppasi sen käteensä ja nosti silmiensä tasolle.
”Tifa kirjoitti osoitteen ylös ja unohti lapun tänne”, hän sanoi.
”Lähetä siitä kuva minulle. Hälytän Tsengin ja Elenan, sinä soitat Lockhartille, ja jos hän ei vastaa, laitat toimistolle viestin. Joku saa alkaa jäljittää hänen puhelintaan. Tavataan siinä lapun osoitteessa puolentunnin päästä.”
Reno asettui välittömästi täyteen työmoodiin, tajusi tilanteen vakavuuden alle sekunnissa. Juuri tuon takia Renon kanssa oli jouhevaa tehdä töitä. Hän saattoi olla holtiton ja ottaa tarpeettomia riskejä taistelutilanteissa niin, että Rude joutui suorastaan suojelemaan häntä, mutta tällaisissa asioissa Reno ei ollut mikään typerys.
”Jou, onko selvä?” Reno kysyi. Kun Rude vastasi myöntävästi, Reno kuului huhuilevan Strifea ja päätti puhelun ilman hyvästejä.
Rude nappasi Tifan kirjoittamasta lapusta kuvan puhelimellaan, lähetti sen Renolle ja kiirehti kiskomaan kengät jalkaansa. Samalla hän painoi jo Tifan numeron pikavalintaa. Puhelin hälytti, mutta lopulta puhelu meni silti vastaajaan.
Kun Rude syöksyi ovesta ulos, hän soitti Marielle, joka ilmoitti, ettei ollut nähnyt Tifaa koko iltana. Kylmä kalikka asettui Ruden rinnan taakse. Oliko hän aiheuttanut tämän? Olivatko Shinran viholliset päättäneet kostaa Tifan kautta?
~o~
Ohimoilla jyskytti tympeä kipu. Tifa raotti silmiään ja veti syvään henkeä. Kieli takertui kuivaan kitalakeen, ja kurkku suorastaan rahisi. Kun hän työnsi itsensä istuvaan asentoon, päässä alkoi kieppua ja se oli pakko painaa polvien väliin. Toista rannetta kiristi ikävästi. Tifa nykäisi kättään vain tajutakseen, ettei se päässyt kunnolla liikkeelle. Hänet oli kiinnitetty ketjulla sänkyyn.
Sydän pomppasi ylimääräisen lyönnin ja jo valmiiksi kuiva kurkku kuroutui umpeen. Päässä alkoi humista ja vatsa oli kääntyä ympäri. Tila ei näyttänyt tutulta, mikään siinä ei herättänyt muistoja.
Tifa yritti keskittyä hengittämään. Paniikki ei auttaisi. Mitä oli tapahtunut? Joku oli soittanut Denzelin sairastuneen kaverilla, ja Tifa oli lähtenyt hakemaan poikaa kotiin. Hämärä mielikuva autosta ja kahdesta ihmisestä palautui yhdessä jysäyksessä ja sai Tifan haukkomaan henkeään. Hän pystyi miltei tuntemaan sieraimissaan pistelevän hajun uudestaan.
Sieppaus. Siitä tässä oli kyse. Mutta miksi? Tifa ei voinut ymmärtää, mitä kukaan hänestä enää halusi. Hän ei ollut varsinaisesti aktiivinen Avalanchessa tai WRO:ssa vaan pyöritti baaria, eli tavallista arkea.
Oliko nyt kyse siitä, että Rufus Shinralla oli yhä vihollisia? Ehkä joku oli saanut tietää Tifan ja Ruden suhteesta, ja yritti nyt jotain epätoivoista kostoa. Ihan kuin Shinra olisi välittänyt Tifan hengestä! Sama mies oli yrittänyt teloittaa hänet vuosia sitten. Tosin sitä ei kannattanut mainita sieppaajalle, jos aikoi päästä elävänä ulos täältä.
Tifa veti syvään henkeä kaksi kertaa ja sulki hetkeksi silmänsä. Hän tavoitteli puhelinta hameensa taskusta muttei suoranaisesti yllättynyt siitä, että se oli poissa. Olisi ollut idioottimaista jättää se hänelle, joten todennäköisesti se oli päätynyt jonkin kadunvarteen, ettei sitä voitaisi edes jäljittää.
Pakotettuaan silmänsä jälleen auki Tifa huomasi, että sängyn vierelle asetetulla pöydällä pönötti suuri tuopillinen vettä. Hän kohotti lasia ja haistoi juomaa. Mitään erikoista ei erottunut, mutta silti hän epäröi. Kurkkua korvensi, mutta jos juomassa olisi jotain ylimääräistä, se voisi koitua vauvan kohtaloksi. Tifa tyrkkäsi tuopin takaisin pöydälle, ja yritti nieleskellä sylkeään. Myös se oli vähissä.
Huoneen ovi kävi. Tifa yritti syöksyä pystyyn, mutta mätkähti takaisin sängylle, kun ketju ei antanut periksi. Sisään astui kaksi hahmoa. Toinen työnsi kärryä, jonka päälle oli asetettu verenpainemittari, joitain neuloja ja purkkeja sekä lautasellinen ruokaa. Pelkkä perunoiden, kastikkeen ja salaatin tuoksu sai vatsan murahtamaan ja suun vihdoin kostumaan hieman. Silti Tifa kohotti katseensa ja säpsähti, kun tutut silmät tiirasivat häntä ruskean otsatukan alta. Tohtori Clemens oli pukeutunut samanlaiseen valkoiseen takkiin kuin aina, mutta Tifa oli valmis vannomaan, ettei tämä huone sijainnut WRO:n tiloissa.
Clemensin seurassa oli synkänpuhuva mies, johon tummassa tukassa oli jo muutama harmaa suortuva. Tifan huomio kiinnittyi kuitenkin punaisiin silmiin ja kasvonpiirteisiin, jotka hän tunsi hyvin.
”Vincent”, hän sanoi, vaikka tiesi olevansa väärässä. Ääni tuli ulos vinkaisuna.
Mies tuhahti.
”Pitihän se arvata, että hän tuntee arvottoman isoveljeni”, mies sanoi Clemensille.
Isoveljen? Tifa kiskaisi huoneen ummehtunutta ilmaa keuhkojen täydeltä. Kylmät väreet juoksivat pitkin hänen kehoaan, vaikka samalla niskaa kuumotti. Cloudin puheet siitä, kuinka tohtori Valentinea ei ollut saatu kiinni, palasivat Tifan mieleen.
”He kuuluvat samaan organisaatioon, tohtori Valentine”, Clemens sanoi.
”Aivan, aivan. Ei sillä ole merkitystä. Onko tämä nainen nyt varmasti kykenevä kantamaan uuden sukupolven sotilaan?” Valentine kysyi ja viittoi Tifaan kuin hän olisi ollut pelkkä esine.
”Kaikki hänen testituloksensa ovat olleet erinomaisia. Vertasin niitä dataan, joka Nero Sysimustan synnyttäjästä on jäljellä, ja vastaavuus on riittävä. Lisäksi on otettava huomioon siittäjän vuosien takainen kokeellisen materian käyttö ja sen vaikutus häneen”, Clemens sanoi. ”Shinran arkistot tarjosivat erinomaisen tietopaketin, joka vahvisti käsitykseni siitä, että tämä sikiö sopii tutkimukseen erinomaisesti. Voimme nyt aloittaa alusta.”
Valentine hieroi käsiään yhteen, ja hänen huulilleen kapusi hymy, joka sai Tifan värähtämään. Tifa ei tiennyt, mitä kaikkea Nero Sysimustan syntymään liittyi, mutta muisti Yuffien puheet pimeydestä, johon Nero oli onnistunut hänet vangitsemaan. Ilman Vincentin apua Yuffie ei olisi välttämättä selviytynyt tilanteesta.
Ja nyt Valentine kaavaili tekevänsä Tifan lapsesta samanlaisen hirviön kuin Nero! Entä, mitä oli tuo puhe siittäjän kokeellisesta materian käytöstä? Sen täytyi viitata Rudeen. Kylmät väreet muuttuivat puistatukseksi ja kuvotukseksi, joka kiipesi kohti kurkkua. Tifa kumartui kaksin kerroin ja alkoi kakoa. Hänen vatsansa oli kuitenkin niin tyhjä, että suuhun nousi lähinnä kitkerältä maistuvaa sappea.
”Yh, katso, että hän on hyvinvoiva ja voimissaan, kun aloitamme”, Valentine sanoi ja loi viimeisen vilkauksen Tifaan. Hän marssi ulos huoneesta ja tyrkkäsi oven kiinni perässään.
Clemens sen sijaan istui Tifan vierelle sängylle ja pyyhkäisi hänen hiuksensa pois kasvoilta. Ne olivat likaisen tahmeat peseytymisen puutteesta.
”Sinun täytyy syödä ja juoda. Raskaana ei saisi olla pitkiä aikoja syömättä”, tohtori sanoi ja työnsi lautasen sängyn vierellä olevalle pöydälle. Ainoana ruokailuvälineenä oli lusikka kuin Tifa olisi ollut pikkulapsi. ”Vesi on turvallista juoda. Emme yritä myrkyttää sinua. Päinvastoin haluamme, että olet erinomaisessa kunnossa.”
Tohtori silitti Tifan selkää, mutta Tifa siirtyi kauemmas ja nieleskeli sapen takaisin alas. Hetken hän ajatteli sylkäistä sen naisen kasvoille vaan eipä se olisi mitään hyödyttänyt. Hänestä ei ollut juuri nyt taistelemaan vapaudestaan.
”Vain jotta voit tehdä ihmiskokeita lapsellani”, Tifa sanoi ja mulkaisi naista. Hän nykäisi ketjua kädellään. Kunhan hän saisi voimansa palautumaan, ketjusta voisi olla apua. Nyt hän kuitenkin antoi käden laskeutua takaisin syliin. Uusi hame oli täynnä ryppyjä ja ties mitä likaa.
”On kunnia saada synnyttää uuden sukupolven taistelija. Sinut tullaan muistamaan uhrauksistasi”, Clemens sanoi ja yritti taputtaa Tifaa poskelle, mutta Tifa väisti.
”Olisi pitänyt arvata, ettei Shinraan voi luottaa!”
”Shinraan?” Clemens toisti. ”Ei tällä ole mitään tekemistä Shinran kanssa. Toki sain arkistoista siittäjän terveystiedot, kun pyysin niitä, mutta siinä kaikki. Deepground saattoi alkaa Shinran projektina, mutta tohtori Valentine on ylittänyt Shinran aikaiset saavutukset kaikessa hiljaisuudessa. Aiemmin ajattelin, että tohtori Hojo oli tieteentekijöiden eliittiä, mutta sitten tutustuin tohtori Valentinen tutkimuksiin. Niissä on tulevaisuus, sano minun sanoneen.”
Tifa nieleksi. Clemens oli vähintään yhtä kaheli kuin Hojo ja Valentine. Jos Tifa olisi vain hakeutunut tavalliseen lääkäripalveluun raskauden vuoksi, mitään tästä ei olisi tapahtunut. Miten ihmeessä nainen oli onnistunut ujuttautumaan WRO:n palkkalistoille ilman, että Reeve oli tajunnut hänen taustojaan?
”Mittaan sinun verenpaineesi. Sen jälkeen sinun on syötävä”, Clemens sanoi. Hän veti tuomansa kärryn lähemmäs, kiskoi Tifan vapaan käden pois neuletakin hihasta ja kietoi mansetin käsivarren ympärille lupia kyselemättä. Tifa tuijotti eteensä ja yritti tajuta tilanteen.
Denzel oli taatusti ollut Cloudin ja Renon seurassa. Jos hän olisi huolinut Ruden mukaan, kenties hän olisi yhä turvassa. Nyt hän oli vaarantanut sekä itsensä että lapsen. Miksi hän ei ollut osannut epäillä mitään? Kaiken tapahtuneen jälkeen hänen olisi pitänyt osata olla viisaampi ja varovaisempi.
”Oli kyllä vaikea järjestää raskautesi”, Clemens jatkoi yksinpuheluaan samalla, kun tuijotti verenpainemittaria. ”Ensin oli testattava kiiman kohottajan vaikutusta yleisesti ja levitettävä huhuja sen vaikutuksista, sitten se piti ujuttaa sinulle. Onneksi se typerys osoittautui halukkaaksi kaatamaan huumeen lasiisi, kun luuli, että se saisi sinut haluamaan häntä. Vahinko vain, että teoria Jenova-solujen steriloivasta vaikutuksesta osoittautui oikeaksi, mutta Turkien Rude on hyvä vaihtoehto. Kenties jopa Strifea parempi.”
Tohtorin sanat uivat Tifan korvasta sisään ja toisesta ulos. Mansetti puristi käsivartta, kunnes sen ote höltyi. Tifa ei vaivautunut vilkaisemaan mittarin lukemia, jotka varmasti huitelivat tapissa tapahtumien takia. Hän ei aikonut jäädä kahden kahelin tieteilijän vangiksi vaan pakenisi tavalla tai toisella ennen kuin kokeet alkaisivat.
Sitä paitsi Rude varmasti jo etsi Tifaa. Avalanche etsisi Tifaa, samoin WRO. Hänen katoamisensa ei ollut missään nimessä jäänyt huomaamatta, joten täytyi selvitä vain hetki.
”Syö!” Clemens sanoi ja osoitti lautasta.
Tifa huokaisi mutta nosti lautasen syliinsä ja alkoi lusikoida annosta suuhunsa. Se oli ehtinyt jäähtyä, ja kastike osoittautui miltei mauttomaksi, mutta silti vatsa naukaisi saadessaan vihdoin täytettä.
Clemens tarkkaili Tifan jokaista suupalaa ja pakotti juomaan myös veden. Tifa ei vastustellut. Oli kerättävä voimia. Oli luotettava siihen, että ruoka ja juoma olisivat turvallisia. Hän selviytyisi, kuten oli selvinnyt aina tähänkin asti.
”Otan sinulta vielä verinäytteen. Sitten saat levätä seuraavaan ateriaan asti”, Clemens sanoi.
”Haluan peseytymään”, Tifa sanoi.
”Totta kai. Mietin, miten järjestämme asian. Tunnen kyllä taustasi enkä aio vaarantaa itseäni. Siihen asti saat käyttää tuota hanaa ja wc-pyttyä, ketjusi ylettyy sinne asti.”
Tohtori viittasi sängyn toiselle puolelle, ja vasta nyt Tifa huomasi, että siellä oli tosiaan pieni wc-nurkkaus ilman minkäänlaista näkösuojaa. Ehkä hänet oli viety vanhalle jo hylätylle poliisiasemalle selliin. Kaltereita ei tosin näkynyt, mutta ei kai kaikissa selleissä sellaisia edes ollut. Valitettavasti jos arvio osui oikeaan, Tifa ei ollut enää Edgessä, sillä siellä kaikki rakennukset olivat uusia eikä ainuttakaan ollut hylätty.
Sydän pomppasi ylimääräisen lyönnin ja jo valmiiksi kuiva kurkku kuroutui umpeen. Päässä alkoi humista ja vatsa oli kääntyä ympäri. Tila ei näyttänyt tutulta, mikään siinä ei herättänyt muistoja.
Tifa yritti keskittyä hengittämään. Paniikki ei auttaisi. Mitä oli tapahtunut? Joku oli soittanut Denzelin sairastuneen kaverilla, ja Tifa oli lähtenyt hakemaan poikaa kotiin. Hämärä mielikuva autosta ja kahdesta ihmisestä palautui yhdessä jysäyksessä ja sai Tifan haukkomaan henkeään. Hän pystyi miltei tuntemaan sieraimissaan pistelevän hajun uudestaan.
Sieppaus. Siitä tässä oli kyse. Mutta miksi? Tifa ei voinut ymmärtää, mitä kukaan hänestä enää halusi. Hän ei ollut varsinaisesti aktiivinen Avalanchessa tai WRO:ssa vaan pyöritti baaria, eli tavallista arkea.
Oliko nyt kyse siitä, että Rufus Shinralla oli yhä vihollisia? Ehkä joku oli saanut tietää Tifan ja Ruden suhteesta, ja yritti nyt jotain epätoivoista kostoa. Ihan kuin Shinra olisi välittänyt Tifan hengestä! Sama mies oli yrittänyt teloittaa hänet vuosia sitten. Tosin sitä ei kannattanut mainita sieppaajalle, jos aikoi päästä elävänä ulos täältä.
Tifa veti syvään henkeä kaksi kertaa ja sulki hetkeksi silmänsä. Hän tavoitteli puhelinta hameensa taskusta muttei suoranaisesti yllättynyt siitä, että se oli poissa. Olisi ollut idioottimaista jättää se hänelle, joten todennäköisesti se oli päätynyt jonkin kadunvarteen, ettei sitä voitaisi edes jäljittää.
Pakotettuaan silmänsä jälleen auki Tifa huomasi, että sängyn vierelle asetetulla pöydällä pönötti suuri tuopillinen vettä. Hän kohotti lasia ja haistoi juomaa. Mitään erikoista ei erottunut, mutta silti hän epäröi. Kurkkua korvensi, mutta jos juomassa olisi jotain ylimääräistä, se voisi koitua vauvan kohtaloksi. Tifa tyrkkäsi tuopin takaisin pöydälle, ja yritti nieleskellä sylkeään. Myös se oli vähissä.
Huoneen ovi kävi. Tifa yritti syöksyä pystyyn, mutta mätkähti takaisin sängylle, kun ketju ei antanut periksi. Sisään astui kaksi hahmoa. Toinen työnsi kärryä, jonka päälle oli asetettu verenpainemittari, joitain neuloja ja purkkeja sekä lautasellinen ruokaa. Pelkkä perunoiden, kastikkeen ja salaatin tuoksu sai vatsan murahtamaan ja suun vihdoin kostumaan hieman. Silti Tifa kohotti katseensa ja säpsähti, kun tutut silmät tiirasivat häntä ruskean otsatukan alta. Tohtori Clemens oli pukeutunut samanlaiseen valkoiseen takkiin kuin aina, mutta Tifa oli valmis vannomaan, ettei tämä huone sijainnut WRO:n tiloissa.
Clemensin seurassa oli synkänpuhuva mies, johon tummassa tukassa oli jo muutama harmaa suortuva. Tifan huomio kiinnittyi kuitenkin punaisiin silmiin ja kasvonpiirteisiin, jotka hän tunsi hyvin.
”Vincent”, hän sanoi, vaikka tiesi olevansa väärässä. Ääni tuli ulos vinkaisuna.
Mies tuhahti.
”Pitihän se arvata, että hän tuntee arvottoman isoveljeni”, mies sanoi Clemensille.
Isoveljen? Tifa kiskaisi huoneen ummehtunutta ilmaa keuhkojen täydeltä. Kylmät väreet juoksivat pitkin hänen kehoaan, vaikka samalla niskaa kuumotti. Cloudin puheet siitä, kuinka tohtori Valentinea ei ollut saatu kiinni, palasivat Tifan mieleen.
”He kuuluvat samaan organisaatioon, tohtori Valentine”, Clemens sanoi.
”Aivan, aivan. Ei sillä ole merkitystä. Onko tämä nainen nyt varmasti kykenevä kantamaan uuden sukupolven sotilaan?” Valentine kysyi ja viittoi Tifaan kuin hän olisi ollut pelkkä esine.
”Kaikki hänen testituloksensa ovat olleet erinomaisia. Vertasin niitä dataan, joka Nero Sysimustan synnyttäjästä on jäljellä, ja vastaavuus on riittävä. Lisäksi on otettava huomioon siittäjän vuosien takainen kokeellisen materian käyttö ja sen vaikutus häneen”, Clemens sanoi. ”Shinran arkistot tarjosivat erinomaisen tietopaketin, joka vahvisti käsitykseni siitä, että tämä sikiö sopii tutkimukseen erinomaisesti. Voimme nyt aloittaa alusta.”
Valentine hieroi käsiään yhteen, ja hänen huulilleen kapusi hymy, joka sai Tifan värähtämään. Tifa ei tiennyt, mitä kaikkea Nero Sysimustan syntymään liittyi, mutta muisti Yuffien puheet pimeydestä, johon Nero oli onnistunut hänet vangitsemaan. Ilman Vincentin apua Yuffie ei olisi välttämättä selviytynyt tilanteesta.
Ja nyt Valentine kaavaili tekevänsä Tifan lapsesta samanlaisen hirviön kuin Nero! Entä, mitä oli tuo puhe siittäjän kokeellisesta materian käytöstä? Sen täytyi viitata Rudeen. Kylmät väreet muuttuivat puistatukseksi ja kuvotukseksi, joka kiipesi kohti kurkkua. Tifa kumartui kaksin kerroin ja alkoi kakoa. Hänen vatsansa oli kuitenkin niin tyhjä, että suuhun nousi lähinnä kitkerältä maistuvaa sappea.
”Yh, katso, että hän on hyvinvoiva ja voimissaan, kun aloitamme”, Valentine sanoi ja loi viimeisen vilkauksen Tifaan. Hän marssi ulos huoneesta ja tyrkkäsi oven kiinni perässään.
Clemens sen sijaan istui Tifan vierelle sängylle ja pyyhkäisi hänen hiuksensa pois kasvoilta. Ne olivat likaisen tahmeat peseytymisen puutteesta.
”Sinun täytyy syödä ja juoda. Raskaana ei saisi olla pitkiä aikoja syömättä”, tohtori sanoi ja työnsi lautasen sängyn vierellä olevalle pöydälle. Ainoana ruokailuvälineenä oli lusikka kuin Tifa olisi ollut pikkulapsi. ”Vesi on turvallista juoda. Emme yritä myrkyttää sinua. Päinvastoin haluamme, että olet erinomaisessa kunnossa.”
Tohtori silitti Tifan selkää, mutta Tifa siirtyi kauemmas ja nieleskeli sapen takaisin alas. Hetken hän ajatteli sylkäistä sen naisen kasvoille vaan eipä se olisi mitään hyödyttänyt. Hänestä ei ollut juuri nyt taistelemaan vapaudestaan.
”Vain jotta voit tehdä ihmiskokeita lapsellani”, Tifa sanoi ja mulkaisi naista. Hän nykäisi ketjua kädellään. Kunhan hän saisi voimansa palautumaan, ketjusta voisi olla apua. Nyt hän kuitenkin antoi käden laskeutua takaisin syliin. Uusi hame oli täynnä ryppyjä ja ties mitä likaa.
”On kunnia saada synnyttää uuden sukupolven taistelija. Sinut tullaan muistamaan uhrauksistasi”, Clemens sanoi ja yritti taputtaa Tifaa poskelle, mutta Tifa väisti.
”Olisi pitänyt arvata, ettei Shinraan voi luottaa!”
”Shinraan?” Clemens toisti. ”Ei tällä ole mitään tekemistä Shinran kanssa. Toki sain arkistoista siittäjän terveystiedot, kun pyysin niitä, mutta siinä kaikki. Deepground saattoi alkaa Shinran projektina, mutta tohtori Valentine on ylittänyt Shinran aikaiset saavutukset kaikessa hiljaisuudessa. Aiemmin ajattelin, että tohtori Hojo oli tieteentekijöiden eliittiä, mutta sitten tutustuin tohtori Valentinen tutkimuksiin. Niissä on tulevaisuus, sano minun sanoneen.”
Tifa nieleksi. Clemens oli vähintään yhtä kaheli kuin Hojo ja Valentine. Jos Tifa olisi vain hakeutunut tavalliseen lääkäripalveluun raskauden vuoksi, mitään tästä ei olisi tapahtunut. Miten ihmeessä nainen oli onnistunut ujuttautumaan WRO:n palkkalistoille ilman, että Reeve oli tajunnut hänen taustojaan?
”Mittaan sinun verenpaineesi. Sen jälkeen sinun on syötävä”, Clemens sanoi. Hän veti tuomansa kärryn lähemmäs, kiskoi Tifan vapaan käden pois neuletakin hihasta ja kietoi mansetin käsivarren ympärille lupia kyselemättä. Tifa tuijotti eteensä ja yritti tajuta tilanteen.
Denzel oli taatusti ollut Cloudin ja Renon seurassa. Jos hän olisi huolinut Ruden mukaan, kenties hän olisi yhä turvassa. Nyt hän oli vaarantanut sekä itsensä että lapsen. Miksi hän ei ollut osannut epäillä mitään? Kaiken tapahtuneen jälkeen hänen olisi pitänyt osata olla viisaampi ja varovaisempi.
”Oli kyllä vaikea järjestää raskautesi”, Clemens jatkoi yksinpuheluaan samalla, kun tuijotti verenpainemittaria. ”Ensin oli testattava kiiman kohottajan vaikutusta yleisesti ja levitettävä huhuja sen vaikutuksista, sitten se piti ujuttaa sinulle. Onneksi se typerys osoittautui halukkaaksi kaatamaan huumeen lasiisi, kun luuli, että se saisi sinut haluamaan häntä. Vahinko vain, että teoria Jenova-solujen steriloivasta vaikutuksesta osoittautui oikeaksi, mutta Turkien Rude on hyvä vaihtoehto. Kenties jopa Strifea parempi.”
Tohtorin sanat uivat Tifan korvasta sisään ja toisesta ulos. Mansetti puristi käsivartta, kunnes sen ote höltyi. Tifa ei vaivautunut vilkaisemaan mittarin lukemia, jotka varmasti huitelivat tapissa tapahtumien takia. Hän ei aikonut jäädä kahden kahelin tieteilijän vangiksi vaan pakenisi tavalla tai toisella ennen kuin kokeet alkaisivat.
Sitä paitsi Rude varmasti jo etsi Tifaa. Avalanche etsisi Tifaa, samoin WRO. Hänen katoamisensa ei ollut missään nimessä jäänyt huomaamatta, joten täytyi selvitä vain hetki.
”Syö!” Clemens sanoi ja osoitti lautasta.
Tifa huokaisi mutta nosti lautasen syliinsä ja alkoi lusikoida annosta suuhunsa. Se oli ehtinyt jäähtyä, ja kastike osoittautui miltei mauttomaksi, mutta silti vatsa naukaisi saadessaan vihdoin täytettä.
Clemens tarkkaili Tifan jokaista suupalaa ja pakotti juomaan myös veden. Tifa ei vastustellut. Oli kerättävä voimia. Oli luotettava siihen, että ruoka ja juoma olisivat turvallisia. Hän selviytyisi, kuten oli selvinnyt aina tähänkin asti.
”Otan sinulta vielä verinäytteen. Sitten saat levätä seuraavaan ateriaan asti”, Clemens sanoi.
”Haluan peseytymään”, Tifa sanoi.
”Totta kai. Mietin, miten järjestämme asian. Tunnen kyllä taustasi enkä aio vaarantaa itseäni. Siihen asti saat käyttää tuota hanaa ja wc-pyttyä, ketjusi ylettyy sinne asti.”
Tohtori viittasi sängyn toiselle puolelle, ja vasta nyt Tifa huomasi, että siellä oli tosiaan pieni wc-nurkkaus ilman minkäänlaista näkösuojaa. Ehkä hänet oli viety vanhalle jo hylätylle poliisiasemalle selliin. Kaltereita ei tosin näkynyt, mutta ei kai kaikissa selleissä sellaisia edes ollut. Valitettavasti jos arvio osui oikeaan, Tifa ei ollut enää Edgessä, sillä siellä kaikki rakennukset olivat uusia eikä ainuttakaan ollut hylätty.
Ei kommentteja
Kiitos palautteestasi!