Luku 49
Kadonneet
Tuska palasi räjähdyksenä. Ann kohottautui istumaan ja yski, yski ja yski. Ilman vetäminen keuhkoihin tuntui yhtä aikaa ihanalle ja kamalalle. Naisen keuhkoihin sattui edelleen, kun vesi pyrki yskän mukana pois niistä. Myös hänen kurkkunsa oli tulessa, mutta siitä huolimatta hän katseli epätoivoisesti ympärilleen.
”Tom…” hän kuiskasi käheästi.
”On Janen kanssa, ei hätää, rakas”, hän kuuli Jackin äänen vastaavan.
Annin ajatukset lähtivät kivusta huolimatta risteilemään. Oliko Jack tullut juuri sopivasti paikalle ja pelastanut Janen ja Tomin ja sen jälkeen vielä hänetkin? Sittenkö Jane ja Tom oli lähetty Pearlille? Niinhän sen täytyi olla, jos Jack kerran sanoi Tomin olevan turvassa Janen kanssa.
”Hyvä…” nainen kuiskasi ja sulki silmänsä. Hän antoi pimeyden tulla takaisin, mutta tällä kertaa se ei salvannut hänen hengitystään, vaan tuuditti hänet rauhalliseen ja kivuttomaan uneen.
Jack nosti läpimärän naisen syliinsä ja mulkoili vihaisesti yleisöään. Miten olikin mahdollista, että Ann oli pudonnut veteen ja tuo juoppolauma vain nauroi vieressä naisen räpiköinnille? Ilmeisesti kaikilla merirosvoilla ei ollut sellaista kunniantuntoa kuin Jackilla, jonka mielestä pulassa olevaa neitoa tuli aina auttaa.
”Meidän on parasta viedä hänet laivalle”, sivummalla seisova Will ehdotti.
”Olet varmaankin oikeassa, kloppi”, Jack vastasi. Heidän soutuveneensä oli vain vähän matkan päässä, joten hän käveli sen luokse ja antoi Willin nousta siihen ensin, jotta saattoi ojentaa Annin tälle. Nainen laskettiin makaamaan veneen pohjalle, ennen kuin Jack ryhtyi soutamaan kohti Black Pearlia.
”Tom…” hän kuiskasi käheästi.
”On Janen kanssa, ei hätää, rakas”, hän kuuli Jackin äänen vastaavan.
Annin ajatukset lähtivät kivusta huolimatta risteilemään. Oliko Jack tullut juuri sopivasti paikalle ja pelastanut Janen ja Tomin ja sen jälkeen vielä hänetkin? Sittenkö Jane ja Tom oli lähetty Pearlille? Niinhän sen täytyi olla, jos Jack kerran sanoi Tomin olevan turvassa Janen kanssa.
”Hyvä…” nainen kuiskasi ja sulki silmänsä. Hän antoi pimeyden tulla takaisin, mutta tällä kertaa se ei salvannut hänen hengitystään, vaan tuuditti hänet rauhalliseen ja kivuttomaan uneen.
Jack nosti läpimärän naisen syliinsä ja mulkoili vihaisesti yleisöään. Miten olikin mahdollista, että Ann oli pudonnut veteen ja tuo juoppolauma vain nauroi vieressä naisen räpiköinnille? Ilmeisesti kaikilla merirosvoilla ei ollut sellaista kunniantuntoa kuin Jackilla, jonka mielestä pulassa olevaa neitoa tuli aina auttaa.
”Meidän on parasta viedä hänet laivalle”, sivummalla seisova Will ehdotti.
”Olet varmaankin oikeassa, kloppi”, Jack vastasi. Heidän soutuveneensä oli vain vähän matkan päässä, joten hän käveli sen luokse ja antoi Willin nousta siihen ensin, jotta saattoi ojentaa Annin tälle. Nainen laskettiin makaamaan veneen pohjalle, ennen kuin Jack ryhtyi soutamaan kohti Black Pearlia.
~o~
Jonkin verran aiemmin Jack ja Will olivat nauraneet ja laulaneet merirosvolauluja humalaisen railakkaaseen tapaan. He olivat kuitenkin olleet täysin tietoisia siitä, että ilonpitoon osallistunut Ann käveli hieman heidän takanaan. Koska naista oli alkanut jo väsyttää, miehet olivat suostuneet siihen, että he palaisivat Pearlille ja jatkaisivat juhlimista siellä. Ann puolestaan olisi päässyt nukkumaan, mikäli olisi ollut liian väsynyt liittymään seuraan.
No, miehet kuitenkin huomasivat matkalla kapakan, jossa eivät olleet vielä vierailleet. Tästä syystä he huusivat Annille, että siellä voisi vielä pikaisesti poiketa. Nainen oli nyökännyt heille hajamielisesti, joten he olivat astelleet kapakkaan sisälle.
Kenties humalasta johtuen kummaltakin mieheltä oli mennyt hyvä tovi tajuta, ettei Ann ollutkaan heidän mukanaan. Ankarasti kiroten Jack oli rynnännyt kadulle, mutta naista ei ollut näkynyt missään. Lähiympäristöstä Annia ei ollut löytynyt, joten lopulta miehet olivat päättäneet suunnata satamaan, koska se oli todennäköisin paikka, jonne nainen olisi saattanut harhailla.
Satamaan saapuessaan he olivat pistäneet merkille joukon ihmisiä, jotka olivat kerääntyneet veden äärelle naureskelemaan. Nopeasti miehet olivat selvittäneet tiensä sinne, ja Jack, kun oli nähnyt jonkun naisen olevan hukkumaisillaan, oli oitis riisunut takkinsa, asevyönsä ja miekkansa ojentaen kaikki Willille ja hypännyt naisen perään. Yllätys oli ollut suuri, kun nainen oli paljastunut Anniksi.
”En ymmärrä, miten hän oikein päätyi veteen”, Jack jupisi. ”Ei hän minusta nyt niin humalassa ollut.”
”Hän oli tarpeeksi humalassa eksyäkseen meistä”, Will vastasi. Häntä ei naurattanut enää ollenkaan, vaikka vain hetkeä aiemmin hän oli ollut oikein hilpeällä tuulella.
Jack nyökkäsi ja keskittyi soutamiseen. Hänen vaistonsa kuitenkin kertoi, että asiassa oli jotain muutakin. Täytyi olla jokin syy sille, ettei kukaan ollut auttanut Annia. Olivathan Tortugan miehet melko röyhkeitä, mutta eivät he kaikki täysiä sikoja olleet. Siat eivät nimittäin saaneet edes ilotyttöä, ainakaan kovin halvalla.
Hiljaisuuden vallitessa miehet soutivat Pearlille ja huusivat sitten jonkun nostamaan veneen ylös. Vartiossa olleet miehet olivat melkoisen hämmästyneitä, kun näkivät läpimärän kapteeninsa ja tämän naisen.
”Varsinainen ilta ilmeisesti, kapu”, joku heitti hieman syrjemmältä saaden kaikki paikalla olijat nauramaan. Jopa Jack ja Will naurahtivat.
”Neiti taisi ottaa muutaman liikaa”, Gibbskin kommentoi ja hörppäsi taskumatistaan ikään kuin kertoakseen, ettei miehelle voinut käydä samoin. ”Olenkin aina sanonut, että tietää huonoa onnea ottaa nainen mukaan miesten juhliin.”
”Ellei nainen satu olemaan siloposkinen ilotyttö terhakkailla rinnoilla”, joku kommentoi jälleen.
”Montas siloposkea olet täälläkin nähnyt?”
”No, varmasti useamman kuin sinä olet yhteensä nähnyt naisia!”
”Sinä et tiedä mitään minun naisistani.”
”Sen verran tiedän, ettei äitisi ollut mikään kaunistus… ja epäilenpä, ettet itsekään paremmasta tiedä.”
Jack ja Will vilkaisivat toisiinsa. Jutuista päätellen miehistöllä oli ollut omat juhlat kapteenin poissa ollessa. Niin kauan kuin sanallista sotaa pahempaa ei syntyisi Jack päätti kuitenkin olla puuttumatta asiaan. Sen sijaan hän kantoi Annin hyttiin, laski tämän sängylle ja palasi hytin ovelle.
”Hei kloppi, tekisitkö vanhalle kapteenille palveluksen?” hän kysyi.
”Aina valmiina palvelukseen, Jack”, Will vastasi ja virnisti hitusen humalaisesti. Hänen päänsä oli kenties selvinnyt hieman, kun hän oli luullut Annin kuolleen, mutta oli ilmeistä, ettei pitkän illan aikana hankittu humala todellakaan haihtunut hetkessä.
”Käy tarkistamassa, että siskoni ja poikani ovat turvallisesti hytissä nukkumassa”, Jack sanoi ja sulki oven.
Nyt kun Will hoitaisi asiat kannen alla, Jack saattoi keskittyä muihin seikkoihin. Muistot tulvahtivat hänen mieleensä, kun hän katseli punahiuksista naista, joka makasi hänen läpimärissä vaatteissa sängyllään.
”Sinä toistat itseäsi, rakas”, hän totesi ja ryhtyi riisumaan naista. Hän ei halunnut, että koko sänky kastuisi täysin.
Vaatteiden riisuminen nukkuvalta, tarkemmin sanottuna miltei tajuttomalta, ihmiseltä ei ollut niitä helpoimpia asioita. Jackilla meni melkoisesti aikaa, kun hän ensin napitti naisen paidan auki ja keplotteli sen sitten pois tämän päältä. Seuraavaksi hän ryhtyi kiskomaan tältä housuja jalasta, eikä sekään kovin helposti käynyt.
Juuri kun Jack oli saanut työnsä tehtyä, ovelta kuului koputus ja Will ryntäsi saman tien sisään. Jack käännähti ympäri.
”Lempo soikoon! Et näe, että minulla on jotain pahasti kesken!” hän ärähti.
Jos hytissä ei olisi ollut erittäin hämärää, kuka tahansa olisi voinut huomata, että Will muuttui kasvoiltaan täysin punaiseksi. Hän perääntyi ovelle ja jäi lopulta sen taakse seisomaan.
”Tuota… sinun varmaankin pitäisi herättää Ann ja käskeä hänen pukea päälleen”, hän sanoi sitten hyvin vaivautuneella äänellä.
”Miksi? Pidän hänestä enemmän noin”, Jack kommentoi nyt jo naurua äänessään.
”Jane on poissa, eikä Tomiakaan ole missään”, Will sanoi lopulta.
Jack ryntäsi ulos hytistä sellaisella vauhdilla, että oli kaataa nuoremman miehen. ”Tutkitko koko laivan?!”
”Minä… tietenkin tutkin. He eivät ole Pearlilla”, Will vastasi.
”Tutki vielä kerran”, Jack sanoi ja säntäsi hyttiinsä herättämään Annia.
Kun Ann lopulta havahtui, hänen ensimmäinen reaktionsa oli ärtymys siitä, ettei Jack ollut tuonut hänelle kuivia vaatteita. Siitä Jack päätteli, että naisella oli selvästikin laskuhumala, mutta hän ei antanut asian vaivata itseään. Sen sijaan hän ojensi Annille paidan ja housut, jotka oli juuri kaivanut matka-arkusta.
”Pue vaikka nuo päällesi”, hän sanoi.
”Mutta nämä ovat sinun!” Ann ärähti.
”Sama kai se on, meillä on tärkeämpääkin mietittävää”, Jack kuitenkin sanoi.
Ann huokaisi raskaasti ja nousi hieman huojuen sängyltä mennen sitten etsimään sopivan kokoisia vaatteita itselleen. Jos tilanne olisi ollut toinen, Jack olisi todennäköisesti istahtanut sängylle ja nauttinut näkymistä. Nyt sen sijaan hän katseli naista huolestuneesti kulmat kurtussa.
”Miksi kysyit Tomista, kun heräsit?” hän tiedusteli
Arkkua penkova nainen vilkaisi kapteeniaan. ”Kysyin kyllä vaatteistani…”
”Tarkoitin aiemmin, rakas”, Jack sanoi miltei ärtyneenä. Hän tiesi kyllä, että Annilla oli taipumus haastaa riitaa laskuhumalassa, mutta nyt ei ollut paras hetki tarttua koukkuun.
”Miten niin? Etkös sinä sanonut, että hän on turvassa Janen kanssa?” Ann kivahti ja käännähti ympäri housut ja paita käsissään.
Kaikesta huolimatta Jack ei voinut olla tuijottamatta. Miten sama nainen yhä herätti hänessä tällaisia tuntemuksia, kun aiemmin hän oli käyttänyt naisia vain hetken huvituksina? Sitä paitsi tilanne oli vakava, joten hän ei voinut ajatella näitä ajatuksia nyt.
”Pukisitko päällesi, rakas, minulla on keskittymisvaikeuksia”, mies mutisi.
”No, sen nyt arvaa, kun aivot ovat…” Ann jupisi jatkamatta lausettaan kuitenkaan loppuun. ”Miksi sinä kyselit Tomista?” hän kysyi ryhtyessään pukemaan päälleen.
Viimein Jack kertoi, mitä Will oli juuri käynyt sanomassa. Ann valahti aivan kalpeaksi ja putosi istumaan lattialle paita yhä napittamattomana.
”John vei heidät! John vei Tomin!” nainen toisteli järkyttyneenä. ”Hän tappaa meidän lapsemme!”
”MITÄ?!” Jack karjahti ja säntäsi naisen luokse. Hän pakotti Annin jaloilleen ja ravisteli saadakseen tämän puheesta enemmän tolkkua. Sillä hetkellä Ann vain toisteli noita lauseita kertomatta todella mitään. Lopulta Jackin oli pakko läimäyttää järkyttynyttä naista, jotta hän sai tämän edes hieman tokenemaan.
Samalla hetkellä Will ryntäsi jälleen kerran hyttiin. Hänen katseensa pysähtyi hetkeksi Annin rintoihin, mutta hyvin nopeasti hän käänsi selkänsä kohtaukselle. Ann vetäisi syvään henkeä ja ryhtyi nopeasti napittamaan paitaansa selittäen samalla äärimmäisen sekavasti, mitä ylipäätään oli tapahtunut. Will puolestaan vahvisti kertomuksen huomauttamalla, että Janea ja Tomia ei todellakaan löytynyt mistään päin laivaa. Siitä päätellen he olivat yhä Tortugassa… jos olivat edes elossa.
No, miehet kuitenkin huomasivat matkalla kapakan, jossa eivät olleet vielä vierailleet. Tästä syystä he huusivat Annille, että siellä voisi vielä pikaisesti poiketa. Nainen oli nyökännyt heille hajamielisesti, joten he olivat astelleet kapakkaan sisälle.
Kenties humalasta johtuen kummaltakin mieheltä oli mennyt hyvä tovi tajuta, ettei Ann ollutkaan heidän mukanaan. Ankarasti kiroten Jack oli rynnännyt kadulle, mutta naista ei ollut näkynyt missään. Lähiympäristöstä Annia ei ollut löytynyt, joten lopulta miehet olivat päättäneet suunnata satamaan, koska se oli todennäköisin paikka, jonne nainen olisi saattanut harhailla.
Satamaan saapuessaan he olivat pistäneet merkille joukon ihmisiä, jotka olivat kerääntyneet veden äärelle naureskelemaan. Nopeasti miehet olivat selvittäneet tiensä sinne, ja Jack, kun oli nähnyt jonkun naisen olevan hukkumaisillaan, oli oitis riisunut takkinsa, asevyönsä ja miekkansa ojentaen kaikki Willille ja hypännyt naisen perään. Yllätys oli ollut suuri, kun nainen oli paljastunut Anniksi.
”En ymmärrä, miten hän oikein päätyi veteen”, Jack jupisi. ”Ei hän minusta nyt niin humalassa ollut.”
”Hän oli tarpeeksi humalassa eksyäkseen meistä”, Will vastasi. Häntä ei naurattanut enää ollenkaan, vaikka vain hetkeä aiemmin hän oli ollut oikein hilpeällä tuulella.
Jack nyökkäsi ja keskittyi soutamiseen. Hänen vaistonsa kuitenkin kertoi, että asiassa oli jotain muutakin. Täytyi olla jokin syy sille, ettei kukaan ollut auttanut Annia. Olivathan Tortugan miehet melko röyhkeitä, mutta eivät he kaikki täysiä sikoja olleet. Siat eivät nimittäin saaneet edes ilotyttöä, ainakaan kovin halvalla.
Hiljaisuuden vallitessa miehet soutivat Pearlille ja huusivat sitten jonkun nostamaan veneen ylös. Vartiossa olleet miehet olivat melkoisen hämmästyneitä, kun näkivät läpimärän kapteeninsa ja tämän naisen.
”Varsinainen ilta ilmeisesti, kapu”, joku heitti hieman syrjemmältä saaden kaikki paikalla olijat nauramaan. Jopa Jack ja Will naurahtivat.
”Neiti taisi ottaa muutaman liikaa”, Gibbskin kommentoi ja hörppäsi taskumatistaan ikään kuin kertoakseen, ettei miehelle voinut käydä samoin. ”Olenkin aina sanonut, että tietää huonoa onnea ottaa nainen mukaan miesten juhliin.”
”Ellei nainen satu olemaan siloposkinen ilotyttö terhakkailla rinnoilla”, joku kommentoi jälleen.
”Montas siloposkea olet täälläkin nähnyt?”
”No, varmasti useamman kuin sinä olet yhteensä nähnyt naisia!”
”Sinä et tiedä mitään minun naisistani.”
”Sen verran tiedän, ettei äitisi ollut mikään kaunistus… ja epäilenpä, ettet itsekään paremmasta tiedä.”
Jack ja Will vilkaisivat toisiinsa. Jutuista päätellen miehistöllä oli ollut omat juhlat kapteenin poissa ollessa. Niin kauan kuin sanallista sotaa pahempaa ei syntyisi Jack päätti kuitenkin olla puuttumatta asiaan. Sen sijaan hän kantoi Annin hyttiin, laski tämän sängylle ja palasi hytin ovelle.
”Hei kloppi, tekisitkö vanhalle kapteenille palveluksen?” hän kysyi.
”Aina valmiina palvelukseen, Jack”, Will vastasi ja virnisti hitusen humalaisesti. Hänen päänsä oli kenties selvinnyt hieman, kun hän oli luullut Annin kuolleen, mutta oli ilmeistä, ettei pitkän illan aikana hankittu humala todellakaan haihtunut hetkessä.
”Käy tarkistamassa, että siskoni ja poikani ovat turvallisesti hytissä nukkumassa”, Jack sanoi ja sulki oven.
Nyt kun Will hoitaisi asiat kannen alla, Jack saattoi keskittyä muihin seikkoihin. Muistot tulvahtivat hänen mieleensä, kun hän katseli punahiuksista naista, joka makasi hänen läpimärissä vaatteissa sängyllään.
”Sinä toistat itseäsi, rakas”, hän totesi ja ryhtyi riisumaan naista. Hän ei halunnut, että koko sänky kastuisi täysin.
Vaatteiden riisuminen nukkuvalta, tarkemmin sanottuna miltei tajuttomalta, ihmiseltä ei ollut niitä helpoimpia asioita. Jackilla meni melkoisesti aikaa, kun hän ensin napitti naisen paidan auki ja keplotteli sen sitten pois tämän päältä. Seuraavaksi hän ryhtyi kiskomaan tältä housuja jalasta, eikä sekään kovin helposti käynyt.
Juuri kun Jack oli saanut työnsä tehtyä, ovelta kuului koputus ja Will ryntäsi saman tien sisään. Jack käännähti ympäri.
”Lempo soikoon! Et näe, että minulla on jotain pahasti kesken!” hän ärähti.
Jos hytissä ei olisi ollut erittäin hämärää, kuka tahansa olisi voinut huomata, että Will muuttui kasvoiltaan täysin punaiseksi. Hän perääntyi ovelle ja jäi lopulta sen taakse seisomaan.
”Tuota… sinun varmaankin pitäisi herättää Ann ja käskeä hänen pukea päälleen”, hän sanoi sitten hyvin vaivautuneella äänellä.
”Miksi? Pidän hänestä enemmän noin”, Jack kommentoi nyt jo naurua äänessään.
”Jane on poissa, eikä Tomiakaan ole missään”, Will sanoi lopulta.
Jack ryntäsi ulos hytistä sellaisella vauhdilla, että oli kaataa nuoremman miehen. ”Tutkitko koko laivan?!”
”Minä… tietenkin tutkin. He eivät ole Pearlilla”, Will vastasi.
”Tutki vielä kerran”, Jack sanoi ja säntäsi hyttiinsä herättämään Annia.
Kun Ann lopulta havahtui, hänen ensimmäinen reaktionsa oli ärtymys siitä, ettei Jack ollut tuonut hänelle kuivia vaatteita. Siitä Jack päätteli, että naisella oli selvästikin laskuhumala, mutta hän ei antanut asian vaivata itseään. Sen sijaan hän ojensi Annille paidan ja housut, jotka oli juuri kaivanut matka-arkusta.
”Pue vaikka nuo päällesi”, hän sanoi.
”Mutta nämä ovat sinun!” Ann ärähti.
”Sama kai se on, meillä on tärkeämpääkin mietittävää”, Jack kuitenkin sanoi.
Ann huokaisi raskaasti ja nousi hieman huojuen sängyltä mennen sitten etsimään sopivan kokoisia vaatteita itselleen. Jos tilanne olisi ollut toinen, Jack olisi todennäköisesti istahtanut sängylle ja nauttinut näkymistä. Nyt sen sijaan hän katseli naista huolestuneesti kulmat kurtussa.
”Miksi kysyit Tomista, kun heräsit?” hän tiedusteli
Arkkua penkova nainen vilkaisi kapteeniaan. ”Kysyin kyllä vaatteistani…”
”Tarkoitin aiemmin, rakas”, Jack sanoi miltei ärtyneenä. Hän tiesi kyllä, että Annilla oli taipumus haastaa riitaa laskuhumalassa, mutta nyt ei ollut paras hetki tarttua koukkuun.
”Miten niin? Etkös sinä sanonut, että hän on turvassa Janen kanssa?” Ann kivahti ja käännähti ympäri housut ja paita käsissään.
Kaikesta huolimatta Jack ei voinut olla tuijottamatta. Miten sama nainen yhä herätti hänessä tällaisia tuntemuksia, kun aiemmin hän oli käyttänyt naisia vain hetken huvituksina? Sitä paitsi tilanne oli vakava, joten hän ei voinut ajatella näitä ajatuksia nyt.
”Pukisitko päällesi, rakas, minulla on keskittymisvaikeuksia”, mies mutisi.
”No, sen nyt arvaa, kun aivot ovat…” Ann jupisi jatkamatta lausettaan kuitenkaan loppuun. ”Miksi sinä kyselit Tomista?” hän kysyi ryhtyessään pukemaan päälleen.
Viimein Jack kertoi, mitä Will oli juuri käynyt sanomassa. Ann valahti aivan kalpeaksi ja putosi istumaan lattialle paita yhä napittamattomana.
”John vei heidät! John vei Tomin!” nainen toisteli järkyttyneenä. ”Hän tappaa meidän lapsemme!”
”MITÄ?!” Jack karjahti ja säntäsi naisen luokse. Hän pakotti Annin jaloilleen ja ravisteli saadakseen tämän puheesta enemmän tolkkua. Sillä hetkellä Ann vain toisteli noita lauseita kertomatta todella mitään. Lopulta Jackin oli pakko läimäyttää järkyttynyttä naista, jotta hän sai tämän edes hieman tokenemaan.
Samalla hetkellä Will ryntäsi jälleen kerran hyttiin. Hänen katseensa pysähtyi hetkeksi Annin rintoihin, mutta hyvin nopeasti hän käänsi selkänsä kohtaukselle. Ann vetäisi syvään henkeä ja ryhtyi nopeasti napittamaan paitaansa selittäen samalla äärimmäisen sekavasti, mitä ylipäätään oli tapahtunut. Will puolestaan vahvisti kertomuksen huomauttamalla, että Janea ja Tomia ei todellakaan löytynyt mistään päin laivaa. Siitä päätellen he olivat yhä Tortugassa… jos olivat edes elossa.
Ei kommentteja
Kiitos palautteestasi!