Viettelys: Luku 31

Kirjoittajan huomioita: Tässä luvussa saamme hieman lisää Ruden näkökulmaa. On ollut ihanaa sukeltaa myös hänen ajatuksiinsa. Kun aloin kirjoittaa tätä ficciä, Tifan näkökulma oli minulle niin vahva, etten voinut edes kuvitella nostavani sen rinnalle mitään muuta. Mitä enemmän olen kirjoittanut, sitä vahvemmin myös Rude on alkanut puhua minulle... ja nyt rakastan hänen mielensä syövereitä.


Luku 31

Lähtö


”Tämä on täysin sinun syytäsi!” Wallace karjui ja jysäytti asekätensä vasten puista pöytää, johon jäi lommo. ”Jos et olisi vietellyt Tifaa ja ryöstänyt häntä Cloudilta, mitään tästä ei olisi tapahtunut!”

Rude ei vaivautunut vastaamaan, mutta Wallacen sanat kaivautuivat silti ihosta läpi ja tökkivät sydämeen. Hän ei voinut kiistää osallisuuttaan Tifan katoamiseen. Vähintään hänen olisi pitänyt tarjoutua kyyditsijäksi painokkaammin, mutta hän oli halunnut antaa Tifalle tilaa päättää omista asioistaan.

”Nuo perskuleen pukupellet pitäisi jättää pois selvittelystä kokonaan”, Highwind sanoi ja tuprutti ilmaan savua sätkällään. Hän loi pitkän katseen Tuestin suuntaan.

Tuestin ilme oli lukematon. Katse oli lasittunut jonnekin kaukaisuuteen ja oli mahdotonta sanoa, mitä miehen mielessä liikkui juuri sillä hetkellä. Huoneen tunnelma sen sijaan oli käsin kosketeltavan pisteliäs. Wallace ja Highwind olivat valmiita heittelemään huonekalut seinille, Strife marssi edestakaisin ja Reno saattaisi minä hetkenä tahansa ryhtyä haastamaan riitaa riehuvan kaksikon kanssa. Shinralta aikoinaan karannut tutkimuseläin oli puolestaan lähetetty etsimään hajujälkiä Tifasta. Ainoa, joka otti rauhallisesti, oli seinään nojaava Valentine, mutta Rude pystyi lukemaan ahdistuksen hänen kasvoiltaan.

Omakotitaloalueelta ei ollut löytynyt jälkeäkään Tifasta. Kukaan naapuri ei ollut nähnyt mitään, kun Rude ja Reno olivat kierrelleet tiedustelemassa. Strife oli sillä välin kolunnut jokaisen sivukadunkin yhtä heikoin tuloksin. Tseng ja Elena olivat liittyneet seuraan, mutta Tifa näytti kadonneen ilmaan.

Tuestin puhelin pärähti soimaan samalla hetkellä, kun Kisaragi törmäsi huoneeseen sisälle. Hän hengitti raskaasti ja nojasi hetken polviinsa ennen kuin sai sanaa suustaan. Tuesti vetäytyi ikkunan ääreen keskustelemaan, mutta se ei estänyt Kisaragia kailottamasta.

”Myös tohtori Clemens on kadonnut”, Kisaragi ilmoitti.

Strife pysähtyi kesken askeleen ja jäi tuijottamaan Kisaragia. Ruden rinnassa jysähti. Eikö Tifan lääkärin nimi ollut Olivia Clemens?

”Mitä helkkaria jostain tippaiitasta?” Wallace kysyi. ”Nyt puhutaan Tifasta!”

”Hän on hoitanut Tifaa”, Strife sanoi.

”Luuletko, että katoamiset liittyvät toisiinsa?” Valentine kysyi.

”Ihan taatusti liittyvät!” Kisaragi sanoi. ”Mitä jos sieppaaja vei myös tohtorin, jotta Tifan raskaudesta on helpompaa huolehtia?”

”Tai sitten hän on koko sieppauksen takana”, Tuesti sanoi yllättäen. Rude ei ollut edes huomannut, että hän oli ehtinyt lopettaa puhelun ja työntää kännykän takaisin takkinsa taskuun.

Tuesti pyyhkäisi hiuksiaan taaksepäin. Kasvoille piirtyi uurteita, joihin Rude ei ollut aiemmin kiinnittänyt huomiota. Oli kuin Tuesti olisi vanhentunut monta vuotta yhdessä yössä.

”Rufus Shinra soitti”, Tuesti jatkoi. ”Tseng ja Elena ovat jäljittäneet Tifan puhelinta ja samalla penkoneet kaikkea, mitä Shinra-yhtiö tietää hänestä.”

Wallace ja Highwind älähtivät molemmat, mutta käden kohotus Tuestilta sai heidät vaikenemaan. Rude risti kädet rinnalleen ja jäi odottamaan tarkempaa selontekoa. Juuri nyt Avalanchen toiminta ei varsinaisesti vakuuttanut, eikä Rude voinut olla ihmettelemättä, miten joukko oli saanut onnistuneesti räjäytettyä Shinran makoreaktoreita, kun organisoituminen etsintäoperaatioon oli tätä tasoa.

”Koska Olivia liittyy Tifan tapaukseen, Turkit ryhtyivät penkomaan myös hänen taustojaan”, Tuesti sanoi. ”Hän on opiskeluaikanaan ihaillut suuresti tohtori Hojoa ja ollut kiinnostunut kaikista Shinran menneistä ihmiskokeista. Hänellä epäillään olleen myös yhteyksiä laittomien huumeiden suunnittelijoihin, mutta sitä ei pystytty koskaan todistamaan.”

Hiljaisuus tihkui jäätä. Jokainen silmäpari oli lukittautunut Tuestiin.

”Reeve, sinä idiootti!” Kisaragi kiljui. ”Miksi palkkasit hänet?”

”Minun on pyydettävä anteeksi teiltä kaikilta”, Tuesti vastasi. ”Olen ollut kiireinen, vaikka se ei tietenkään ole syy jättää turvaselvityksiä tekemättä. Olivia onnistui vakuuttamaan minut motiiveistaan suojella planeettaa ja auttaa WRO:n terveydenhuoltoa kestävillä tavoilla. Tämä kaikki on minun syytäni.”

Rude puristi kätensä nyrkkiin ja avasi ne uudestaan kahdesti. Tuesti veti syvään henkeä ja puisteli hetken päätään.

”Emme tietenkään tiedä varmaksi, että Olivia on sekaantunut Tifan katoamiseen, mutta tässä kohtaa se näyttää todennäköiseltä”, Tuesti jatkoi jälleen. ”Elena myös onnistui jäljittämään Tifan puhelimen Midgarin rajalle. Hän ja Tseng lähtivät kohteeseen jo.”

”Hyvä. Turkit ovat siis ottaneet jo tapauksen haltuun”, Reno sanoi. ”Rude ja minä lähdemme sinne myös. Te muut… voitte jatkaa huoneen lattian kuluttamista ja riekkumista.”

”Tuollaiset kukkakepit eivät minua määräile!” Wallace sanoi ja osoitti asekätensä kohti Renoa.

Rude naksautti rystysiään, mikä sai Highwindin tarttumaan keihääseensä. Valentine suoristautui ja Kisaragi tavoitteli heittotähteään. Jos hiljaisuus oli aiemmin tihkunut jäätä, nyt vaikutti siltä, että joku oli laukaissut sähkömaterian.

Strife marssi Turkien ja Avalanchen väliin. Hän mulkaisi ensin Renoa, sitten ystäviään ja yskäisi.

”Me kaikki välitämme Tifasta. Jos hän olisi täällä, hän haluaisi meidän tekevän yhteistyötä”, Strife sanoi. ”Barret ja Cid, te aloitatte Midgarin ilmatutkinnan. Vincent, Yuffie ja minä lähdemme Turkien mukaan.”

Reno avasi suunsa mutta sulki sen pian uudestaan, kun Strife mulkaisi häntä jälleen. Huh, tuo oli totisesti uutta. Jos joku sai vaiennettua Renon pelkällä katseella, hänen oli täytynyt tehdä mieheen melkoinen vaikutus.

Wallace ja Highwind jupisivat keskenään jotain homppeleista, mutta suostuivat silti poistumaan huoneesta. Rude pani merkille, kuinka Strifen kasvot kalpenivat pari astetta.

”Mennään sitten! Vauhtia!” Kisaragi sanoi. ”Wutain valkoinen ruusu on valmiina pelastamaan ystävänsä eikä aio antaa kenenkään hidastaa!”

”Wutain valkoinen kälätin ennemminkin”, Reno sanoi ja käveli ulos huoneesta.

Rude seurasi työpariaan eikä jäänyt katsomaan, tulivatko muut perässä.

~o~

Tukka tippui vettä mutta tuntui sentään hieman puhtaammalta. Tifa oli peseytynyt pelkän hanan varassa parhaan kykynsä mukaan ja syönyt kaiken, mitä hänen eteensä oli kannettu. Olo alkoi vihdoin olla parempi, ja jopa päänsärky oli suostunut väistymään. Hän yritti silti näyttää mahdollisimman heikolta ja huonovointiselta, sillä ei ollut mitään syytä rohkaista tohtori Valentinea aloittamaan kokeitaan.

Tifa makasi sängyllä ja piti vapaata käsivartta otsallaan. Samalla hän antoi kuitenkin katseensa kiertää huoneen jokaisessa yksityiskohdassa. Ikkunaa ei ollut, joten hänen olisi käytettävä ovea pakenemiseen. Ainoat huonekalut olivat sänky ja pieni pöytä. Tohtori Clemens vei tarvikekärryn pois joka kerta, kun poistui itse tilasta. Yhdessä nurkassa oli kamera, josta Tifaa epäilemättä tarkkailtiin. Jos tohtoreilla ei ollut apulaisia, ei tarkkailu voinut mitenkään olla jatkuvaa, mutta oli mahdotonta tietää, milloin joku seurasi kameran kuvaa ja nauhoitettiinko sitä.

Oli siis lähdettävä siitä oletuksesta, että pako huomattaisiin välittömästi. Se tarkoitti, että Tifa saattaisi joutua taistelemaan. Hänellä oli puolellaan silti etu, koska tohtorit halusivat hänet elossa ja hyvinvoivana. He eivät riskeeraisi lasta, josta suunnittelivat seuraavaa supersotilasta, sillä Tifa oli ymmärtänyt Clemensin puheista, että oli vaikea löytää sopivia äitiehdokkaita… tai synnyttäjiä, kuten nainen oli sanonut. Tifa ei ollut hänelle mitään muuta kuin tulevaa sotilasta kantava kohtu.

Huoneessa ei ollut mitään, mitä Tifa olisi voinut käyttää aseena. Hän ei saanut ruokailuvälineeksikään kuin lusikoita, joita oli mahdoton pihistää, sillä Clemens tarkisti aina, että kaikki oli tallella. Oli käytettävä siis käsiä, mutta se ei varsinaisesti ollut ongelma. Rystyset saattaisivat kärsiä, koska taisteluhansikkaita ei ollut nyt saatavilla, mutta sen uhrauksen Tifa oli valmis tekemään.

Ovi kävi jälleen. Tifa huokaisi ja pysytteli makuulla. Hän painoi silmänsä kiinni, mutta aisti jokaisella solullaan, kuinka Clemens työnsi taas kärryn sängyn vierelle. Patja painui, kun nainen istui Tifan viereen.

”Kuinka voit?” Clemens kysyi.

Tifa voihkaisi ja painoi otsaansa samalla, kun hivuttautui pystyyn mahdollisimman hitaasti. Hän avasi silmänsä ja antoi katseensa harittaa hetken ennen kuin kohdisti sen tohtoriin.

”Pahoinvointi ei hellitä”, hän sanoi.

”Et ole kuitenkaan oksentanut, mikä on hyvä merkki”, tohtori sanoi. ”Olinkin sitä mieltä, että ne kadulta poimitut urpot käyttivät liian kovia aineita ja otteita sieppaamiseen. Mutta kyllä sinä toivut. Pari päivää ja voimme aloittaa p-ainepistokset.”

Tifa nielaisi eikä hänen tarvinnut esittää olevansa kauhuissaan. Hän vetäytyi kohti sängyn päätyä ja laski molemmat kädet vatsansa suojaksi.

”Tiedän, että sinua pelottaa”, Clemens jatkoi. ”Pelkäisin myös itse asemassasi. Valitettavasti minä en ole sopiva synnyttäjäehdokas. Muuten olisin tarjoutunut peloistani huolimatta. On kunnia synnyttää seuraavan sukupolven sotilas. Ajattele, millaisia luomuksia Genesis ja Sephiroth olivat, Genesis tietysti edelleen, ja puhumattakaan juuri Nerosta, jonka pimeyttä pystyi vastustamaan ainoastaan Vincent Valentine. Nyt kun Valentinella ei ole enää demoneita sisällään, pimeyttä ei voi vastustaa kukaan.”

Tifa sydän jyskytti kurkussa asti. Clemensin silmät kiiltelivät, kun hän selosti ajatuksiaan. Millainen nainen oli valmis uhraamaan oman lapsensa ihmiskokeille? Oli mahdotonta ymmärtää tohtorin ajatusmaailmaa.

”Pistokset eivät todennäköisesti juurikaan satu”, Clemens sanoi. ”Syö nyt iltapalasi. Näen, että sait peseytymispulman ratkaistua, joten meidän ei tarvitse miettiä sitä hetkeen. Valot sammuvat tunnin päästä, ja oletan sinun nukkuvan kunnon yöunet. Mitä nopeammin saamme sinut takaisin voimiisi, sitä pikemmin pääsemme aloittamaan. Tohtori Valentine käy levottomaksi.”

Clemens lastasi pöydälle uuden tuopin täynnä vettä, kaksi sämpylää, juotavan jogurtin ja kulhollisen hedelmälohkoja. Tällä kertaa ruokailuvälineenä ei ollut edes lusikkaa.

”Aamulla mittaamme taas verenpaineesi ja otamme verinäytteen. Haluan silloin myös virtsanäytteen, joten koeta olla käyttämättä wc:tä yön aikana”, tohtori sanoi ja nousi sängyltä. Hän työnsi kärryn ovelle ja katosi sen toiselle puolelle. ”Kauniita unia, paremman huomisen kuvia.”

Ovi sulkeutui kolahtaen. Tifa yritti kuunnella, lukittiinko se, mutta ei erottanut naksahdusta. Hän möngersi hitaasti parempaan asentoon kuin liikkuminen olisi tehnyt pahaa ja ryhtyi syömään iltapalaansa mahdollisimman verkkaiseen tahtiin. Välillä hän oli kakovinaan ja piti pitkiä taukoja suupalojen välillä.

Tunnin päästä tulisi pimeys. Todennäköisesti se kestäisi ainakin kahdeksan tuntia, ehkä jopa enemmän, jos tarkoitus oli, että Tifa lepäisi riittävästi. Hän oli maannut suurimman osan päivää eikä ollut varsinaisesti väsynyt, mutta pieni lepohetki tekisi varmasti silti hyvää. Sen jälkeen olisi toimittava. Vähintään oli saatava ketju irti ja tarkistettava huoneen ovi.

~o~

Rude otti vastaan puhelimen, jonka Elena ojensi hänelle. Näyttö oli lähtenyt lohkeamaan kulmasta ja pimentynyt. Se oli silti Tifan puhelin. Rude tunnisti pienen sydäntarran, jonka Tifa oli liimannut puhelimen takapuolelle.

Rintaa kouristi, kun Rude nosti katseensa Midgarin raunioihin. Ajotie jatkui katkeamattomana vielä jonkin matkaa mutta katosi sitten sortuneiden rakennusten alle. Osa taloista oli yhä pystyssä mutta pahoin vaurioituneita. Oliko Tifa viety raunioihin? Miten hänet ikinä löydettäisiin sieltä?

”Jou, jaksatko?” Reno kysyi ja kopautti Rudea hartialle patukallaan.

Rude tyytyi nyökkäämään eikä irrottanut katsettaan maisemasta. Midgarin slummit olivat tuhoutuneet miltei kokonaan, mutta Shinran torni pönötti yhä pystyssä kaiken keskellä. Sen alakerroksista oli löydetty reitti Deepgroundin tiloihin, jotka puolestaan olivat säilyneet yllättävän hyvin. Toki katto oli osittain romahtanut, mutta Turkit olivat onnistuneet kaivamaan sieltä kasapäin tavaraa ja tietokoneita, joiden kovalevyjä tutkittiin edelleen. Rude tiesi myös WRO:n käyneen tonkimassa paikassa kesällä. Kisaragi oli löytänyt sulan, joka oli lopulta johdattanut Genesiksenä tunnetun Soldierin jäljille.

Olivia Clemens ihaili tohtori Hojoa ja ilmeisesti myös nuorempaa Grimoire Valentinea. Voisiko hän olla niin typerys, että olisi vienyt Tifan Deepgroundin tiloihin? Vai oliko kännykkä heitetty Midgarin rajalle pelkkänä hämäyksenä?

”Hajaannumme etsintätiimeihin”, Tseng sanoi. ”Elena Valentinen ja Strifen mukaan, Kisaragi Renon ja Ruden. Minä otan helikopterin ja liityn ilmatarkkailuun.”

”Minkä ihmeen takia kuuntelisin sinun ohjeitasi? Menen Vincen ja Cloudin matkaan”, Kisaragi sanoi.

”Jos arvon prinsessa niin haluaa”, Tseng sanoi täysin tyynellä äänellä. ”Tiimit olisi kuitenkin järkevä jakaa siten, että Turkeja on molemmissa ja että voimasuhteet ovat samat kummassakin.”

”Yuffie, ei ole järkevää kiistellä tästä. Tärkeintä on löytää Tifa. Mene Turkien kanssa”, Valentine sanoi.

Kisaragi näytti kieltään Valentinelle kuin mikäkin pikkukakara mutta liittyi Renon ja Ruden seuraan. Rude ei edes ryhtynyt arvailemaan, mihin suuntaan Kisaragin ja Valentinen suhde oli kehittynyt sitten edellisen tapaamisen. Myös silloin he olivat olleet yhteisellä etsintäretkellä. Jos kateissa olisi ollut kuka tahansa muu kuin Tifa, Rude olisi jopa saattanut huomauttaa Renolle, kuinka WRO ja Avalanche hukkasivat jäseniään koko ajan. Nyt vitsi ei jaksanut naurattaa.

”Jou, otetaan lentolaudat”, Reno sanoi. ”Autolla ei tee mitään tuolla.”

Hetkeä myöhemmin Rude, Reno ja Kisaragi kiihdyttivät Midgarin raunioihin. Ei kestänyt kauaakaan, kun Kisaragi jo huiskaisi ensimmäiseksi ja Reno kiihdytti hänen peräänsä. Rude eteni rauhallisemmin. Hän olisi mieluummin matkustanut helikopterissa Tsengin kanssa, mutta toisaalta tällä tavoin hän saattaisi päästä nopeammin Tifan luokse.

”Aloitetaan Deepgroundista”, Reno kailotti Kisaragille, joka käänsi kurssin kohti Shinran tornia.

~o~

Kun Tifa avasi silmänsä, oli täysin pimeää. Hän ei ollut varma, kuinka pitkäksi aikaa oli torkahtanut, joten enää ei voinut odottaa. Hän kampesi itsensä istuvaan asentoon ja hivuttautui likelle sängynpäätyä. Sormet liikkuivat pitkin putkia, joita hän oli ennen valojen sammumista tarkastellut mahdollisimman huomaamattomasti.

Ketju oli kiinni päätyputkessa, joka liittyi sängyn pohjan kohdalla toiseen putkeen. Jos ne saisi nitkutettua irti toisistaan, ketjun saisi puolestaan irti sängystä. Se jäisi silti ranteeseen, mutta sen pulman voisi selvittää myöhemmin. Pehmustettu ranneke oli irrotettavissa veitsellä tai muulla riittävän terävällä välineellä, kun Tifa olisi ensin päässyt ulos täältä, missä ikinä olikaan.

Putket nirskuivat, kun Tifa alkoi nytkyttää niitä. Hän pysähtyi ja jäi kuuntelemaan, lähestyikö kukaan huonetta. Kun askelten ääntä ei kantautunut korviin, hän jatkoi putkien nykimistä. Kirske sai kylmät väreet juoksemaan pitkin ihoa ja hampaat narskumaan yhteen. Kuinka inhottava ääni tuo olikaan!

Tifa riuhtoi yhä kovempaa. Sänky keinahti liikkeen voimasta, kun päätyputki loksahti pois paikoiltaan. Tifa oli lentää selälleen, mutta sai sängyn reunasta kiinni. Hän kiskaisi ketjun irti ja ryhtyi asettelemaan päätyä mitenkuten paikoilleen. Pimeässä oli kuitenkin mahdotonta sanoa, menikö se lopulta täysin kohdalleen, mutta ehkä sillä ei ollut väliä. Kun hänen pakonsa huomattaisiin, kukaan ei jäisi tarkastelemaan sängynpäätyä.

Käytävästä ei edelleenkään kuulunut ääniä. Joko tohtorit olivat untenmailla tai luottivat siihen, ettei Tifalla ollut mahdollisuuksia paeta. Tifa ei jäänyt pohtimaan asiaa enempää vaan hapuili käsiinsä kulhon, jossa hedelmälohkot olivat olleet. Hän iski sen rikki pöydän kulmaan. Kipu viilsi oikeaa etusormea, kun posliinin sirpale viilsi sitä lentäessään lattialle. Tifa puri huultaan ja peitti ulos pyrkivän kirahduksen. Hän puristi kulhon reunaa kädessään ja lähti hiipimään kohti ovea välittämättä kättään pitkin valuvasta verinorosta.

Ketju kolahti lattialle ja laahasi pitkin laattoja. Tifa pysähtyi ja nosti ketjun vasemman kätensä varaan ennen kuin jatkoi matkaansa. Hän pääsi ovelle ja nykäisi sitä sydän kurkussa pamppaillen. Ovi nytkähti muttei auennut. Sen antoi silti periksi yllättävän paljon. Tifa nykäisi sitä uudestaan, kunnes muisti oven avautuvan ulospäin. Hän työnsi sitä ja sai sen rakoselleen.

Kurkistus oven raosta paljasti hakasen, joka sulki sen. Tifa ei siis voinut olla sellissä. Sellaisessa ovessa olisi ollut oikea lukko.

Tifa työnsi oven niin auki kuin sai ja ujutti rikotun posliinin hakasen alle. Oli naurettavan helppoa tyrkätä hakanen pois paikoiltaan ja avata ovi kokonaan. Valaistusta ei ollut, mutta jostain kajasti silti kelmeää valoa. Tila ei ollut käytävä vaan muistutti enemmän avokonttoria. Osa sermeistä oli kaatunut lattialle, jolla pyöri papereita, levinneitä mappeja ja ties mitä muuta rojua. Kun Tifa vilkaisi taakseen, hän näki oven, joka olisi voinut viedä yhtä hyvin siivouskomeroon tai arkistoon.

Edeten kumarassa lähellä yhä pystyssä olevia sermejä Tifa hiipi pois vankilansa lähettyviltä ja suuntasi kohti valtavia ikkunoita. Hän painautui seinää vasten ja kurkisti ulos. Korkeus sai vatsan kääntymään ylösalaisin. Tähtien täplittämä yötaivas kaartui rauniokaupungin ylle kuun möllöttäessä keskitaivaalla, ja kauempana erottuivat Edgen valot.

Tifa nielaisi. Nyt hän tiesi, missä oli. Hänen täytyi edetä alemmas, kunnes pääsisi ulos. Valitettavasti ei ollut toivoakaan, että hän pääsisi kotiin ennen aamua. Öinen raunio-Midgar oli jalan miltei mahdoton kuljettava.

Juuri kun Tifa oli kääntymässä takaisin konttoriin ja lähdössä etsimään tietä portaikkoon, välkkyvä valo kiinnitti hänen huomionsa. Hän siristi silmiään ja näki valon etenevän kaupungin yllä. Se pyyhki rakennuksia ja kierteli korkeimpia tornitaloja ympäri. Helikopteri. Sen oli pakko olla helikopteri.

Ja helikopteri tarkoitti Turkeja. Rude etsi Tifaa.

~o~

Shinratornin aulan ovet olivat jämähtäneet auki ja tuuli oli pöllyttänyt aulan sekaisin. Kenties siellä oli jopa pitänyt majaa jokin eläin. Ruden vatsanpohjalla kävi kummallinen läikähdys, kun hän astui ovista sisään. Torniin käveleminen oli nostalgista, vaikka Shinra-vuosiin liittyi paljon myös negatiivisia muistoja. Kaikesta huolimatta Rufus Shinran palveleminen oli muodostanut Ruden tähänastisen elämän ytimen. Vasta aivan viime aikoina hänen tärkeysjärjestyksensä oli kokenut myllerryksen.

”Yh, ei kyllä yhtään huvittaisi mennä niihin homeisiin käytäviin taas”, Kisaragi sanoi.

”Voit aina jäädä pitämään vahtia tänne ylös. Yritämme muistaa ottaa sinut mukaan, jos tulemme samaa kautta takaisin”, Reno sanoi.

”Tifa on minun ystäväni. En taatusti anna sinun löytää häntä ensin.”

”Koeta sitten edes kälkättää hiljempaa. Clemensin eukko kuulee sinut, vaikka olisi puoli kilometriä alapuolellamme.”

Rude puisteli päätään. Valitettavasti Reno saattoi olla oikeassa. Ei sentään Olivia Clemensin kuulon suhteen, mutta alas kuljettavan matkan. Hissiä oli turha kuvitella käyttävänsä, ja Deepground sijaitsi Midgarin alapuolella. Shinratorni oli ylätasolla keskellä kaupunkia. Se oli ainoa paikka, joka oli suoranaisesti pystyssä, mikä tarkoitti pitkää matkaa syvyyksiin.

”Hitto, jos tilanne olisi toinen, olisi hauska käydä vanhalla konttorilla”, Reno sanoi, kun he astuivat portaikkoon.

Rude vilkaisi vaistomaisesti ylöspäin. Näitä portaita pitkin pääsi aina kerrokseen 59 asti. Hän ei ollut koskaan kävellyt sinne eikä hän tiennyt ketään muutakaan, joka olisi ryhtynyt moiseen urotekoon. Kuitenkin jos se olisi auttanut Tifaa, hän olisi juossut nuo pahuksen portaat ylös.

Valitettavasti suunta oli toinen. Reno nykäisi lattialuukun auki ja paljasti kapeat kierreportaat, jotka laskeutuivat Midgarin uumeniin ja aina Deepgroundiin saakka. Aiemmin Deepgroundiin oli kuljettu salaovesta, josta edes Turkit eivät olleet olleet tietoisia. Nykyisin salaoven tilalla oli pelkkä aukko.

”Naiset ensin”, Reno sanoi ja viittoi kierreportaisiin.

Kisaragi sanoi jotain, mutta hänen äänensä hukkui laukaukseen, joka kaikui pitkin portaikkoa. Ruden katse singahti ylöspäin, mutta hän ei erottanut mitään. Hän hapuili taskulamppua taskustaan samalla, kun Kisaragiin tuli jo liikettä.

”Se tuli ylhäältä!” Kisaragi sanoi ja säntäsi kierreportaiden sijaan päinvastaiseen suuntaan.

”Ovela paskiainen. Kukapa olisi arvannut, että hän on ylhäällä eikä alhaalla”, Reno sanoi, kun lähti Kisaragin perään.

Rude säntäsi portaisiin kolmantena. Kurkku kuroutui umpeen, vaikkei hän ollut vielä edes hengästynyt.

Ei kommentteja

Kiitos palautteestasi!