Ficcikirjasto

Luku 23

Isä, poika ja ilmapiraatti

Taksi jarrutti Draklorin laboratorion kohdalla ja pysäköi rakennuksen etualalle varatulle paikalle. Missään ei näkynyt ketään, kun joukko poistui taksista. Kuljettajaa se ei kiinnostanut, joten tämä kaarsi kiireesti pois paikalta.

Draklorin laboratorio oli korkea ja tornimainen rakennus. Sinne ei päässyt kulkemaan muun kaupungin tasolta, vaan sinne oli pakko lentää ilmataksilla – ellei halunnut käyttää Cidin yksityisiä reittejä, mutta sellainen uhkayritys ei ollut käynyt Balthierilla mielessä. Ja jos oli käynytkin, hän oli hylännyt sen aiempien huonojen kokemusten vuoksi.

Joukko lähti lähestymään ulko-ovia varovasti. Balthieria huolestutti, ettei missään näkynyt ketään. Tietysti sen olisi pitänyt olla hyvä asia, mutta suoraan sanottuna epäilytti häntä hyvin paljon. Tällainen rauhallisuus oli epänormaalia.

Ikävä tunne vain kasvoi, kun joukko ryntäsi ovista sisään aseet valmiina vastustuksen varalta. Käytävillä kaikui syvä hiljaisuus eikä ketään näkynyt. Balthieria suorastaan karmi. Tällainen ei ollut normaalia. Ei edes tässä epänormaaliuden pyhätössä.

”On liian hiljaista”, Basch huomautti ja laittoi miekkansa pois. Balthier laski oman aseensa, mutta ei uskaltautunut sujauttamaan sitä koteloon. Oli parempi olla varuillaan.
”Erittäin omituista”, ilmapiraatti myönsi. ”Täällä pitäisi olla vartijoita.”
”Ehkä me olemme vain onnekkaita?” Vaan ehdotti.
”Tai ehkä sinä olet liian optimisti”, Balthier tuhahti. Hän ei juuri nyt tarvinnut tuollaisia ehdotuksia. Jopa Vaanin olisi pitänyt tajuta, ettei tällaisiin paikkoihin vain kävelty sisään.

”Jotain saattaa olla edessäpäin”, Basch pohdiskeli. ”Meidän on paras edetä varovaisesti.”
”Ei ole aikaa varovaisuudelle!” Balthier ärähti. He olivat jo hukanneet kokonaisen päivän. Joku voisi koska tahansa kuulla Julesin levittelemiä huhuja ja järjestää kokonaisen vartioston heidän peräänsä. Nyt oli toimittava, mikäli he tahtoivat rakennuksesta ulos elävinä. ”Astutaan ansaan. Cidin tilat ovat ylimmässä kerroksessa.”

”Minä en pidä tästä”, Ashe valitti, kun joukko lähti kulkemaan käytävää pitkin eteenpäin.
”Tuskin pitää kukaan muukaan”, Balthier huomautti.

Oli vuosia siitä, kun mies oli käynyt tässä rakennuksessa. Vaikka peruspilarit olivat yhä kohdillaan, kaikki tuntui muuttuneen. Suurimmassa osassa ovia ei ollut enää tavallisia lukkoja, vaan omituiset laatikot, joissa oli kapea aukko. Ilmapiraatti arveli, että niillä täytyi olla jotain tekemistä Emílyn mainitsemien korttien kanssa. Cid ja tämän laboratoriotyöntekijät olisivat saaneet paljon hyödyllisiä keksintöjä aikaan, jos olisivat keskittyneet oikeisiin asioihin aseteknologialla leikkimisen sijaan. Nethisiiteillä leikkimisen sijaan.

Cid. Balthier muisti hyvän miehen, joka oli ollut täynnä intoa ja rakkautta työtään kohtaan. Miehen, joka oli ollut hyvä isä. Ilmapiraatin lapsuudessa oli paljon positiivisia muistoja, kunnes ne kaikki hautautuivat vihaan ja synkkyyteen. Jotain oli tapahtunut. Olihan Cid aina elänyt työlleen, mutta alkuun tämä oli sentään muistanut poikansa. Tai ainakin sen, etteivät lapset olleet olemassa pelkästään ollakseen hyödykkeitä vanhemmilleen. Sillä sellaiseksi Balthier oli isälleen muuttunut. Hyödykkeeksi. Samanlaiseksi leluksi kuin ne aseet, joita tämä niin suurella intohimolla rakenteli.

Seuraavan kulmauksen takaa paljastui karmiva näky. Käytävä oli täynnä ruumiita. Sotilaita, jotka olivat oletettavasti vartioineet laboratoriota. Verta oli lattialla ja seinillä. Paikalla oli tapahtunut teurastus.

Penelo kiljaisi ja painautui nopeasti Vaania vasten suojatakseen itseään näyltä. Balthierkin pysähtyi ja jäi tuijottamaan. Hän oli odottanut monia asioita, muttei tätä. Keisarikunta ei lahdannut omiaan, ellei siihen ollut erityisen hyvää syytä. Myös joku muu oli tunkeutunut paikalle.

”Mitä täällä on tapahtunut?” Vaan kummasteli yrittäessään saada Peneloa rauhoittumaan. Balthier pani merkille, että myös Ashe ja Fran näyttivät pahoinvoivilta. Basch ei osoittanut mitään merkkejä rauhattomuudesta, mutta tämä oli taatusti nähnyt vastaavaa sodan aikana. Kaikkeen tottui, jopa raakaan kuolemaan. Tosin tuskin ritari silti nautti tilanteesta sen enempää kuin muutkaan. Oletettavasti nämä sotilaat olivat olleet syyttömiä Vaynen tekoihin, pelkkiä työkaluja hullun diktaattorin maailmanvalloitusyrityksessä, mutta silti juuri nämä miehet olivat saaneet maksaa. Viattomat kärsivät aina eniten. Ja juuri sellaiset asiat tekivät elämästä epäreilua.

”Joku tai jotkut tappoivat heidät”, Basch valaisi yhä hämmästelevää kloppia. Balthier kumartui tutkimaan ruumiita. Näillä saattaisi olla kortteja, joista Emíly oli puhunut. Jos hän saisi sellaisen käsiinsä, ehkä sotilaat eivät olisi kuolleet aivan turhaan. Silti ilmapiraatti tunsi kasvavaa vihaa järjestelmää kohtaan. Oli väärin, että näin tapahtui.

”Mutta kuka tekisi niin?” Ashe kummasteli.
”Niin, en voi uskoa, että he tappaisivat omiaan”, Fran myönteli prinsessan sanoja.
”Jules sanoi, ettei juuri kukaan tiedä, mitä täällä on tekeillä”, Balthier kommentoi kääntäessään yhtä sotilasta ympäri. ”Ehkä Archadesissa on samanlainen kapinallisjoukko kuin Rabanastressa…”
”Vastaisku”, Ashe pisti väliin.
”… joka on saanut tarpeekseen tilanteesta ja päättänyt ottaa sen hallintaansa”, ilmapiraatti jatkoi. Että Ashe jaksoikin. Ihan kuin sanoilla olisi ollut nyt mitään merkitystä.
”Kuulostaa mahdolliselta”, Basch tuumasi. ”En jaksa uskoa siihen, että koko Archadia olisi tämän sodan kannalla.”
”Eivät he silti välttämättä ole meidän puolellamme”, Balthier huomautti. ”Haa, löysin sen!”
”Minkä?” Vaan kysyi.

Ilmapiraatti suoristautui ja näytti muille ohutta läpyskää, jonka takana meni musta paksu viiva. Balthier ei oikeastaan tiennyt, miten kortti voisi toimia avaimena, mutta hän uskoi osuneensa oikeaan kohteeseen.

”Mikä tuo on?” Ashe puhahti. Epäluulo kuulsi naisen äänestä hyvin selvänä.
”Korttiavain tai avainkortti”, Balthier vastasi.
”En ole kuullutkaan sellaisesta”, prinsessan oli pakko sanoa.
”No, nyt olet”, mies ärähti.

Balthier tajusi itsekin, että kuulosti tavallista kireämmältä. Hän ei ollut uskonut vierailun Archadesissa raastavan hermojaan tällä tapaa, mutta näköjään hän oli ollut väärässä. Kaupungissa oli liikaa asioita, joita hän ei halunnut muistaa. Ja ne, jotka hän mieluusti muisti, olivat muuttuneet peruuttamattomasti.

Mies ei halunnut ajatella menneisyyttään. Vielä vähemmän häntä innosti lähitulevaisuuden ajatteleminen. Kaikki kaatui niskaan. Mikään ei toiminut suunnitelman mukaan. Joskin suunnitelma oli ollut erittäin heikko, se hänen oli myönnettävä. Maailman pelastaminen yhdeltä diktaattorilta ja hullulta tiedemieheltä kävi voimille. Myös henkisesti. Ei, erityisesti henkisesti, jos hullu tiedemies sattui olemaan oma isä.

Pystyisikö ilmapiraatti todella viemään suunnitelmansa päätökseen, kun hetki koittaisi? Alkuun hän oli ollut varma, että pystyisi, mutta mitä lähemmäs kohdettaan hän pääsi, sitä epävarmemmaksi hän muuttui. Cid oli lopulta hänen isänsä. Balthier ei myöntänyt sitä mielellään, mutta kieltäminen ei muuttanut asiaa. Heidän välillään oli vihaa vahvempi side. Voisiko Balthier kohottaa aseensa omaa isäänsä vastaan? Cid oli tehnyt kauheuksia, mutta pääsisikö tämä kuin chocobo avoimesta veräjästä… Niin saattoi käydä, Balthier myönsi itselleen.

Kaikesta huolimatta hänen oli yritettävä. Nyt oli täysin väärä hetki epäröidä. Kenties hän pystyisi siihen tai kenties ei. Tämä oli joka tapauksessa hänen taistelunsa, jota ei vain voinut jättää kesken. Jos hänen aikansa koittaisi tänään…

Sinulla on siihen nähden paljon asioita kesken, Belias huomautti.

Niin kuin minä sille jotain voisin, ilmapiraatti ärähti ajatuksissaan.

Et taida voida niin. Sanoin aiemmin jotain siitä liian myöhäisestä, esper vastasi.

Taisit sanoa siitä liian myöhään.

Peto vaikeni. Ehkä sekin tajusi, ettei Balthier kaivannut enempää sen kommentteja.

”Jatketaan. Hisseille ei ole pitkä matka. Cidin huone on lähempänä kuin arvaattekaan”, mies kuittasi ja suuntasi eteenpäin käytäväsokkelossa. Hän kuuli muiden tulevan perässään. Nämä keskustelivat matalalla äänellä keskenään. Se oli häiritsevää, sillä Balthierilla oli vahva tunne, että nämä puhuivat hänestä. Eivätkä välttämättä erityisen positiiviseen sävyyn. Totuus oli, ettei hän ollut hoitanut tämänpäiväistä osuuttaan niin hyvin kuin olisi pitänyt. Hän oli saattanut jopa hairahtua sivuaskeliin. Muut olivat syystäkin vihaisia.

”Pärjäätkö sinä?”

Mies vilkaisi vieraa, joka oli ilmestynyt hänen vierelleen. Mitä kysymykseen voisi vastata? Ja miksi Frania yhtäkkiä kiinnosti? Ei nainen ollut keskustellut hänen kanssaan mistään kunnolla pitkään aikaan.

Ota nyt vähän rauhallisemmin, Belias ilmaisi jälleen mielipiteensä. Balthier ei vaivautunut vastaamaan esperille. Ylimääräinen ääni omissa ajatuksissa oli joskus todellinen riesa. Varsinkin, kun äänellä sattui olemaan aivan liikaa mielipiteitä.

”Olen pärjännyt tähänkin asti”, ilmapiraatti sanoi hetken hiljaisuuden jälkeen. Vastaus ei ollut ehkä tarpeeksi ystävällinen, mutta se oli kaikki, mitä hänestä sillä hetkellä irtosi. Hän tiesi, että olisi pitänyt puhua paljon muustakin, mutta hetki oli siihen täysin väärä. Heillä oli kiire.

Mutta minne? Omaan kuolemaansa vai kenties jonkun toisen? Nyt jos koskaan olisi pitänyt puhua asioista, mutta sanat eivät tulleet. Sen sijaan hissi löytyi sieltä, missä Balthier oli olettanut sen olevan.

Kortilla pääsi ainoastaan 67. kerrokseen saakka, mutta se riitti kyllä Balthierille. Oli onnekas sattuma, että Cidin työhuone sijaitsi juuri kyseisessä kerroksessa. Tai oli ainakin ennen sijainnut, ja tuskinpa kyseessä oli sattuma. Varmasti oli olemassa syy sille, että sotilaat pääsivät tuohon kerrokseen asti, mutteivät sen yläpuolelle. Tarkimmin vartioidut salaisuudet sijaitsivat ylimmissä kerroksissa. Luultavasti myös nethisiitit olisivat siellä.

Ensin oli kuitenkin vierailtava Cidin toimistossa. Hyvällä tuurilla – vai huonolla? – tämä istuisi pöytänsä ääressä uppoutuneena papereihinsa. Silloin tämä typerä ajojahti saattaisi päättyä hyvin nopeasti.

Valitettavasti Cidiä ei näkynyt. Tämän huoneen ovi oli auki ja nimikyltti, johon oli kullalla kirjailtu C. D. B., oli vinksallaan. Nopea vilkaisu huoneeseen riitti kertomaan, että se oli myllätty perusteellisesti. Siitä huolimatta joukko astui sisään. Tuskin heille oli jäänyt kovin paljon löydettävää, mutta yritettävä oli.

”Hänellä kävi vieraita”, Fran totesi. ”Sellaisia, joilla ei ole tapoja. Tai siltä tämä ainakin näyttää.”
”Joku yrittää napata nethisiitin?” Vaan arveli.

Balthierin mielessä kävi ikävä ajatus. Hän muisti liiankin hyvin edellisen välikohtauksen Archadesissa. Silloin eräs ilmapiraatti oli ollut nethisiitin perässä. Tämä oli aiheuttanut Balthierille ja Franille kiitettävästi ongelmia. Voisiko heillä olla todella niin huono tuuri, että kyseinen ääliö olisi jälleen ilmestynyt paikalle heidän kanssaan samaan aikaan?

Balthier asteli isänsä työpöydän äärelle ja jäi selailemaan sen päällä lojuvia papereita. Hän näki syrjäsilmällä muiden tutkailevan huonetta, mutta jättävän pöydän suosiolla hänen heinikseen.

”Jagd Difohrko se oli?” mies pohdiskeli puoliääneen. ”Kuusi vuotta, ja kun tulit takaisin… siitä asti…” Paperit kertoivat yhtä sun toista nethisiiteistä. Monissa myös mainittiin Jagd Difohr, jonne Cid oli vuosia sitten matkustanut etsimään vastauksia suuriin kysymyksiin, kuten mies oli itse asian ilmaissut. ”Minkä hulluuden sinä sieltä löysit?”

Paperit olisivat saattaneet tarjoilla vastauksia paljonkin, mutta ilmapiraatilla ei ollut aikaa perehtyä niihin kunnolla. Varsinainen laboratoriotila oli ylemmissä kerroksissa. Hän tarvitsi uuden kortin päästäkseen ylemmäs. Toivottavasti Cid löytyisi sieltä… tai vähintään tämän valmistamat nethisiitit. Ashe pääsisi vihdoin tuhoamaan kivet, jolloin rauha olisi askeleen lähempänä.

Pitkän tonkimisen jälkeen miehen käteen osui kuin osuikin korttiavain. Balthier oli jo ehtinyt pelätä, että laboratorioon tunkeutunut vieras oli ehtinyt viedä sen. Tosin luultavasti kortteja oli useampi, sillä eihän tunkeutuja voinut ilman sellaista päästä minnekään… ellei ollut tappanut lisää vartijoita tässä kerroksessa. Joukko ei ollut nähnyt kuolleita kyseisen kerroksen käytävillä, mutta se ei tarkoittanut mitään, sillä he olivat tulleet suorinta tietä toimistolle. Kerroksessa oli paljon käytäviä, joilla he eivät olleet käyneet.

Ilmapiraatti tarttui korttiin ja jäi hetkeksi tuijottamaan sitä. Kaikki tuntui niin lopulliselta. Joukko oli vaeltanut ympäriinsä etsien vastauksia, ratkaisua, jolla estää sota. Tapahtuisiko se tänä iltana?

”Ylös! Yläpuolellamme!” huuto kaikui pitkin käytäviä. Laskekaa vitos- ja kasilaipiot! Vauhtia!”

Jokainen huoneessa säpsähti. Kauempaa kantautui kolisevia askelia, epäilemättä joukko haarniskoituja miehiä rynnisti käytäviä pitkin eteenpäin. Balthierista kuulosti, että nämä suuntasivat hisseille.

”He löysivät meidät!” Vaan hätäili ja tarttui Frania käsivarresta. Balthier kurtisti kulmiaan. Mikä ele tuo nyt oli? Viera irrotti pojan sormien otteen varovaisesti.
”Cidin aiemmat vieraat todennäköisemmin”, Fran vastasi klopille. ”Meidän olisi syytä liikkua nyt varovaisesti.”
”Ehei, käytämme heidän hämmennystään hyväksemme”, Balthier puuttui puheeseen ja heilautti uutta avainkorttia. ”Meidän on löydettävä Cid. Nyt.”

Ilmapiraatti ei jäänyt selittämään tilannetta tarkemmin muille vaan kiirehti ulos toimistohuoneesta. Kolisevat askeleet olivat jo kadonneet. Luultavasti vartijat olivat ehtineet hisseille asti ja nousseet ylempiin kerroksiin toivoen saavansa häirikön kiinni.

Balthier toivoi samaa. Jos vartijat keskittyisivät tunkeilijaan, jäisi ilmapiraatin joukolle enemmän aikaa etsiä Cid ja kivet käsiinsä. He ehtisivät luultavasti saada ainakin kivet tuhottua, ennen kuin vartijoilla olisi aikaa ryhtyä puolustautumaan uutta uhkaa vastaan. Silloin Balthier voisi jättää nämä muiden huoleksi ja itse ryhtyä taisteluun Cidiä vastaan.

Ajatus väänsi vatsaa kummallisesti. Ilmapiraatti ei pystynyt määrittelemään kaikkia tunteita, joita sillä hetkellä pyöri hänen mielessään. Hän halusi katsoa, mitä tuleman piti, mutta yhtä aikaa hän halusi kääntyä ympäri ja juosta pois paikalta. Hän ei halunnut kantaa vastuuta isänsä teoista, ei maksaa niistä hintaa, joka oli kuitenkin ennemmin tai myöhemmin maksettava.

Zodiark, että elämän piti olla epäreilua. Lapsena sitä oli ollut täynnä unelmia ja kuvitelmia hienosta elämästä sitten joskus aikuisena. Mitä enemmän ikää tuli, sitä enemmän huoli oli, joten lapsuuden ruusuiset kuvitelmat olivat olleet yhtä tyhjän kanssa. Kukaan ei saanut sellaista elämää kuin oli itselleen visioinut. Emíly oli siitä hyvä todiste… ja niin oli Balthier itsekin.

Hissi oli hiljattain noussut 70. kerrokseen, laboratorion tärkeimpään osaan siis, jos Balthier muisti oikein. Mies tilasi toisen hissin siltä varalta, että vartijat olisivat toisen edustalla. Tosin tilanne tuskin siitä paranisi, koska hissit olivat vastapäätä toisiaan, mutta ehkä vartijat eivät kiinnittäisi toisen hissin liikkeisiin niin paljon huomioita kuin siihen, jolla olivat juuri menneet ylös.

Ylhäällä ei kuitenkaan ollut ketään. Taistelun ääniä kantautui jostain kauempaa, mutta Balthier ei välittänyt niistä. Hänen kohteensa oli hissien läheltä lähtevien rappusten yläpäässä. Hän ehti laskea toisen jalkansa portaille, kun hän kuuli jonkun huutavan raivoissaan.

Joku ryntäsi miekat käsissään suoraan kohti Baschia, joka paljasti oman miekkansa puolustautuakseen. Muutkin – paitsi Fran – kiskoivat jo hyvää vauhtia aseitaan esille. Vieran ilme olisi ollut pelottavan tyyni, ellei Balthier olisi älynnyt katsoa hyökkääjää tarkemmin.

Miehen ärtymys kasvoi entisestään, kun hän näki kiiltävän kaljun, harmahtavat pulisongit ja vaaleanpunaiset housut, jotka kruunasivat koko komeuden. Kappas vain, itse piraattikuningas oli päättänyt astua alas valtaistuimeltaan ja ryhtyä sotkemaan muiden suunnitelmia Archadesissa.

Tietysti Reddasia ei todella voinut syyttää. Tämän viimeisimmän tiedon mukaan Balthier ja Fran olivat lähteneet Rabanastreen, ellei Nono ollut tarjoillut tuoreempia uutisia. Silti edes mooglella ei ollut tarkkaa tietoa heidän sijainnistaan, joten Reddasin ilmestyminen paikalle täytyi olla sattumaa.

Basch onnistui pysäyttämään piraattikuninkaan hyökkäyksen omalla miekallaan. Reddas tuijotti miestä hetken julma ilme kasvoillaan, mutta laski sitten aseensa vapaaehtoisesti.

”Ah, olen pahoillani”, piraatti tokaisi. ”Et taidakaan olla Cidin kätyri.”
”Ja sinä taidat olla aiempi vierailija”, Basch totesi miehelle. Kapteeni sujautti oman miekkansa tuppeen.

Miehet mittailivat katseillaan toisiaan. Balthier keskittyi tuijottamaan Reddasia. Hän ei pitänyt lainkaan siitä, että tämä oli päättänyt ilmestyä paikalle. Oliko piraattikuningas kyllästynyt hallinnoimaan Balfonheimia ja päättänyt palata aiempaan ammattiinsa? Balthier oli alun alkaen suhtautunut vanhempaan mieheen epäilyksellä, ja nyt nuo epäilykset saivat lisää pontta. Joskus hän olisi saattanut luottaa henkensä Reddasin käsiin, mutta ne ajat olivat auttamatta takanapäin. Piraattikuningas oli tunnettu siitä, että karkasi paikalta tehtyään virheen eikä jäänyt kantamaan seurauksia.

”Kyllä vain, arvokas mies. Sellainen, jota mieluummin en menettäisi”, tuttu ääni lausui portaiden yläpäästä. Kylmät väreet kulkivat pitkin Balthierin selkää, kun hän kääntyi katsomaan ylös. ”Valitettavasti hän tietää liian paljon.”

Cid ei ollut muuttunut parissa vuodessa juuri ollenkaan. Tämä oli edelleen pukeutunut kuin mikäkin naurettava keikari ja tämän kasvoilla karehti omahyväisen halveksuva ilme, kun tämä tarkkaili alapuolellaan seisovaa joukkoa.

Reddas paljasti miekkansa uudestaan ja ryntäsi Balthierin ohitse portaisiin. Cid perääntyi yläpuoliseen huoneeseen. Ilmapiraatti ei jäänyt aikailemaan, vaan juoksi Reddasin perään. Hän kuuli toisten tulevan puolestaan hänen perässään.

Cid oli jäänyt seisomaan laajan, pyöreän huoneen keskelle. Huonetta kiersivät pöydät, jotka olivat täynnä erilaisia kojeita ja papereita. Cid veti erikoisen näköisen aseen esiin ivallinen ilme kasvoillaan. Epäilemättä ase oli jokin tuore keksintö, hyvin tappava sellainen. Balthier tarttui omaan aseeseensa ja valmistautui ampumaan, jos Cid yrittäisi mitään.

Reddas oli jäänyt miekat käsissään muutaman askeleen päähän Cidistä. Piraattikuningas varmasti tajusi, ettei ehtisi labrarotan luokse, ennen kuin tämä olisi jo vetänyt liipaisimesta.

”Cid!” Reddas huusi. ”Sinä tiedät, että jumalten valmistama nethisiitti pudotti Leviathanin! Miten voit edelleen jatkaa tätä hulluutta?”

Cidin ivanauru kaikui pitkin huoneen seiniä. Balthier tunsi tuon naurun liian hyvin. Se oli musertava, mitätöivä, kertoi siitä, etteivät toisen mielipiteet olleet minkään arvoisia. Kukaan muu ei voinut olla oikeassa kuin suuri tohtori Cid.

”Ja sinäkö olet tullut tänne pysäyttämään minut?” tohtori pilkkasi. ”Näkisin mielelläni sinun yrittävän.”
”Äläpä käy turhan omahyväiseksi, vanhus”, Balthier tokaisi väliin. ”Meillä on ylivoima.”
”Taivaan pohjasakan piraatit”, Cid jyrähti. ”Mikäs teidät tänne tuo?”
”Aarre, mikäpä muukaan piraatteja puoleensa vetäisi”, Balthier tuhahti. ”Tulimme ottamaan Iltahämärän sirun.”
”Heh, tulitte tänne saakka sen helyn takia?” tohtori kummasteli. Epäilemättä valheellisesti. Kyllä miehen täytyi tietää kiven todellisesta arvosta. ”Minä kun luulin, että olet tämän yläpuolella. Hmm? Mitäs tämä nyt on?”

Cidin katse siirtyi pois Balthierista. Vanhempi Bunansa kääntyi tuijottamaan suoraan Ashea, vaikka edelleen uhkasi Reddasia aseellaan.

”Jopas jotain, Dalmascan prinsessa päätti tulla vierailulle”, mies innostui. Tämän äänessä oli samanlaista kiihtymystä kuin silloin, kun tämä oli ensimmäisen kerran puhunut Franille. ”Hmmm, hän ei ole täysin ilman arvoa. Jonkinlainen testi prinsessalle kenties? Aivan!” Vaikutti siltä, että Cid puhui jälleen kerran jollekulle näkymättömälle. Balthier oli yhä varmempi siitä, että kyseessä oli esper.

”Sinä olet pulputtava idiootti”, Ashe tuhahti miehelle.

”Koe Ashelia B’Nargin Dalmascalle!” Cid julisti suureen ääneen. ”Sinä himoitset kiven voimaa, etkö himoitsekin?” mies jatkoi normaalilla äänellä. Tämä virnisti leveästi Ashen huokaistessa ärtymyksestä.

Balthier ei tiennyt, mikä olisi ollut sopiva hetki toimia. Hänen oikeastaan pitäisi saada tietää kiven sijainti, ennen kuin hän voisi tehdä mitään. Ja sekin, oliko Cid tehnyt lisää kiviä. Mies piti saada puhumaan, vaikka mieluummin ilmapiraatti olisi vain painanut liipaisimesta ja päättänyt kaiken. Vai olisiko? Ei oman isän tappamista pitänyt ajatella kevyesti. Toisaalta ei hän ajatellutkaan. Tilanne tuntui hänen siihenastisen elämänsä vaikeimmalta.

”Älkää kuunnelko häntä, arvon lady”, Reddas sihahti väliin. ”Hän haluaa vain käyttää teitä.”

Cid räjähti jälleen nauramaan. Ääni kaikui seinistä iljettävästi. Miehen keho alkoi hohtaa pelottavan tutulla tavalla. Myös Bergan oli hohtanut siten… ja se mies oli ilmeisesti yhdistänyt kivien voiman itseensä. Oliko Cid todella mennyt niin pitkälle hulluudessaan? Eikö mies tuntenut minkäänlaisia rajoja?

”Ihmisten valmistama nethisiitti!” Fran kiljaisi. ”Samanlainen kuin Berganilla.”

Hyvä, että muutkin olivat tehneet saman havainnon. Tosin Balthier ei tiennyt, oliko tilanne kääntynyt huonompaan vai parempaan suuntaan. Selvää vain oli, että Cid oli entistä vaarallisempi vastus kiven kanssa kuin ilman sitä. Franin oli paras pysyä kaukana miehestä. Ilmapiraatti ei halunnut nähdä vieran saavan jälleen kohtausta. Sellainen raivotila ei voinut tehdä hyvää sydämelle.

”Kuinka sinä saatoit?” Balthier huoahti. Pettymys kuului hänen äänessään. Hän oli salaa halunnut uskoa, että Cidissä olisi yhä inhimillisyyttä jäljellä, mutta se toive ei ollut toteutunut. ”Miten saatoit mennä näin pitkälle?”

”Parhaat menevät mahdollisimman pitkälle. Vain häviäjät jäävät kiertelemään taivaita”, Cid tuhahti. Mies nappasi taskustaan pienen laitteen, naksautti sitä ja samassa pöydiltä nousi neljä lentävää… konetta? Ne syöksyivät joukon kimppuun omituiset terät aseinaan. Onneksi ne eivät sentään ampuneet. Kenties Cid oli suunnitellut ne nimenomaan sisätiloissa käytäviä taisteluja vasten.

Balthier väisti yhtä konetta ja yritti saada sen heti perään tähtäimeen. Oli vaikea osua vikkelästi liikkuvaan laitteeseen. Myös muilla näytti olevan samanlaisia ongelmia, vaikka laitteita oli vain neljä ja heidän määränsä oli juuri kasvanut seitsemään.

”Näin hän aina piileskelee lelujensa takana”, Balthier ärähti joutuessaan uudemman kerran väistämään kimppuunsa syöksyvää laitetta. ”Olisipa sääli, jos jotain tapahtuisi hänelle.”

Ilmapiraatti kohotti aseensa ja tähtäsi isäänsä, joka seisoi tyytyväisenä keskellä huonetta nyt kaksi asetta käsissään. Puheiden aika oli ohitse. Vastaukset oli hankittava toista kautta.

Balthier tähtäsi. Sekunnit muuttuivat tunneiksi, kun hän tunsi liipaisimen painuvan sormensa alla. Suoraan sydämeen. Se olisi armollinen kuolema, ei pitkää kidutusta. Cid pääsisi pois ilman suuria tuskia. Se oli reiluin vaihtoehto, joka piraatti saattoi tohtorille tarjota.

Liipaisin oli juuri painumassa pohjaan, kun terävä kipu iski piraatin vasempaan käsivarteen. Balthier älähti, painoi liipaisinta ja horjahti samaan aikaan. Luoti sihahti ilman halki ja iskeytyi toiseen Cidin aseista ja viskasi sen lattialle. Kuului tömähdys, jota seurasi toinen. Hämärästi Balthier tajusi yhden koneen pudonneen myös lattialle. Sen kyljessä törrötti nuoli.

Piraatti sujautti aseen takaisin koteloon ja painoi vasenta käsivarttaan oikealla kädellä. Paidan hiha värjäytyi punaiseksi. Mies tajusi Franin olevan vierellään muiden yhä taistellessa Cidin laitteita vastaan. Tohtorin nauru kimpoili seinistä. Tätä taistelu ilmeisesti vain huvitti.

”Se on pelkkä naarmu”, Balthier huomautti vieralle, joka repi jo hänen toista hihaansa.
”Se pitää ainakin sitoa”, nainen väitti. ”Siirrä kätesi.”

Vastahakoisesti mies totteli. Fran laski oman kätensä haavan päälle ja näytti keskittyvän. Samaan aikaan yksi koneista suuntasi heitä kohti. Vaan kuitenkin teki yllättävän syöksyn ja onnistui huitaisemaan sitä miekallaan.

”En voi keskittyä!” Fran ähkäisi.
”Sido se sitten vain!” Balthier huudahti takaisin. Zodiarkin tähden, hän ei voinut seisoskella tässä, kun muut yhä taistelivat. Ei yksi naarmu nyt niin paha ollut, vaikka verta tuli kiitettävästi.

Fran teki työtä käskettyä. Kipu viilsi ilmapiraatin tajuntaa, kun viera kiristi siteen hänen käsivartensa ympärille.
”Tämä on toinen paita, jonka olet tuhonnut minulta”, mies jupisi.
”Ole sitten jatkossa varovaisempi, niin ei tarvitse tuhota kolmatta”, viera vastasi.
”Ei se ensimmäinen… Zodiark!”

Ilmapiraatti tempaisi aseensa esiin oikealla kädellä ja ehti juuri ampua Frania kohti syöksyneen koneen. Se putosi kolisten lattialle. Samaan aikaan Ashe ja Reddas saivat vihdoin kukistettua viimeisen. Yhden Vaan oli onnistunut hakkaamaan miekallaan kappaleiksi. Olipa onni, että Balthier oli ostanut klopille uuden miekan. Vanhasta ei luultavasti olisi ollut apua.

Tuijotettuaan hetken pudonnutta konetta Reddas syöksyi miekkoineen kohti Cidiä. Tohtori seisoi paikoillaan jälleen kerran tyytyväinen ilme kasvoillaan. Mies kohotti aseensa, muttei ehtinyt painaa liipaisinta, kun hänen ympärilleen ilmestyi hohtava voimakenttä.

Reddas törmäsi kenttään vauhdilla ja lensi taaksepäin. Jotenkin mies onnistui laskeutumaan jaloilleen, mutta löi toisen kätensä lattiaan. Miekka kirposi tämän otteesta ja kieri kauemmas.

”Venat, ei sinun olisi pitänyt”, Cid huomautti naureskellen.

Balthier tuijotti, kun Cidin selän taakse muodostui häilyvä olento, jonka keltaiset silmät paloivat vimmaista tulta. Tuon olennon hän oli nähnyt aiemmin. Se oli ollut Tiamatin luolassa, samoin Berganin yllä tämän hävittyä taistelun.

”Tämä olento…” Balthier lausui ja työnsi Franin kauemmas itsestään. ”Tuoko on sinun Venatisi?”

Cid pudisti päätään naureskellen, ja olento hänen takanaan katosi näkyvistä.

”Ashelia B’Nargin Dalmasca!” mies julisti. ”Kuinka pitkälle menet voiman vuoksi? Kalvaako halusi nethisiittiä kohtaan sinua?”

Balthier vilkaisi Ashea, joka tuijotti tohtoria vastaamatta tälle mitään. Suoraan sanottuna ilmapiraatti halusi myös vastauksen kysymykseen. Hänellä oli kumma tunne, että kivet alkoivat saada otetta prinsessasta. Nyt hänen oli kuitenkin vaikea keskittyä kuuntelemaan. Vaikka Fran oli sitonut haavan välttävästi, se vuoti yhä ja sykki kipua. Olisi ollut parempi, jos viera olisi rauhassa saanut keskittyä sen parantamiseen. Joskin Balthier epäili, ettei magialla voinut täysin parantaa tuollaista haavaa. Silti jokin näppärä taika olisi voinut helpottaa hänen oloaan kummasti.

”Olenko oikeassa?” Cid jatkoi, kun ei saanut vastausta. ”Minä olen, enkö olekin? Dynastiakuninkaan arvollinen tytär! Sinun kannattaisi mennä Giruveganiin. Ja kuka tietää? Saattaisit jopa saada uuden kiven palkaksi vaivoistasi.”

Mies kaivoi jälleen taskustaan pienen laitteen ja naksautti sitä. Kuului laahaavaa ääntä, kun huoneen katto alkoi avautua. Heti, kun tilaa oli tarpeeksi, pienenpieni lentoalus laskeutui alas. Cid lähti kulkemaan sitä kohti. Kukaan ei liikkunut. Kaikki olivat nähneet, miten Reddasin oli käynyt. Oli turha hyökätä tohtoria kohti.

”Sinun sanasi eivät merkitse minulle mitään!” Ashe huudahti, kun tohtori oli kiipeämässä alukseensa.
”Historian ohjakset uudestaan ihmisen käsissä”, Cid vastasi. Vastauksessa ei tuntunut olevan järkeä, joskin Balthier oli kuullut nuo sanat monesti miehen suusta. ”Minä lähden Giruveganiin. Tulkaa perässä, jos uskallatte!”

Cid kapusi aluksen kyytiin ja katosi taivaalle, ennen kuin kukaan ehti tehdä mitään. Balthier huokaisi raskaasti. Hän työnsi aseensa taas takaisin koteloon ja painoi oikean kätensä haavan päälle.

”Vihaan sitä, kun hän tekee noin”, ilmapiraatti jupisi. Fran oli jälleen hänen vierellään, muttei koskenut häneen. Viera oli omituisen epäröivä. Ennen tämä olisi auttanut häntä enemmän. Toisaalta näin oli parempi. Balthier ei halunnut näyttää heikkoutta muiden edessä.

”Luulitte ehkä, etten huomannut”, Reddas totesi välittämättä Balthierin jupinoista. Piraattikuningas käveli Ashen luokse ja loi prinsessaan arvostavan katseen. ”Dalmascan lady Ashe, ilmapiraatti Reddas palveluksessanne.”

Reddas sujautti kädessään olevan miekan vyöhönsä ja ojensi kätensä Ashelle, joka tarttui siihen epäröiden. Mies hymyili puristaessaan prinsessan kättä.

”Ilo on minun puolellani, ilmapiraatti Reddas”, mies sanoi. ”Niin teidän kuuluisi vastata.”
”Olette röyhkeä mies, ilmapiraatti”, Ashe tuhahti ja veti kätensä tämän otteesta.
”Kuten useimmat meistä. Tällä alalla ei pärjää pelkällä hyvällä sydämellä”, Reddas vastasi.
”Olen huomannut”, Ashe puuskahti ja vilkaisi Balthierin suuntaan. Saman tien prinsessan kasvoille levisi huolestunut ilme. ”Olet loukkaantunut, Balthier!”
”Pelkkä naarmu”, piraatti ärähti. ”Kyllä se paranee. Meillä on tärkeämpiä asioita nyt huolehdittavanamme. ”
”Balthier on oikeassa”, Basch huomautti. ”Olemme aiheuttaneet sen verran hälyä, että suorastaan ihmettelen, etteivät vielä elossa olevat vartijat ole kimpussamme.”
”Miehistöni on huolehtinut siitä, ettei heistä ole harmia”, Reddas kertoi. ”Tietysti ennemmin tai myöhemmin joku tulee tänne, mutta soisin, että olemme siinä vaiheessa jo matkalla Balfonheimiin.”
”Kuka sanoi, että lähdemme sinne?” Balthier ärähti.
”Ehdotus ei ole ollenkaan hullumpi. Emme voi jäädä tänne, eikä Socheniin palaamisessa ole järkeä”, Fran huomautti. ”Balfonheim on hyvä väliaikainen satama, jossa voimme miettiä seuraavaa askelta.”
”Ei siinä ole miettimistä”, Ashe puuskahti. ”Suuntaamme Giruveganiin.”
”Tiedätkö sinä, missä se on?” Vaan tiedusteli.

Prinsessa oli tovin hiljaa ja puisteli sitten päätään. Niin, edes Balthier ei tiennyt, missä paikka oli, mutta hänellä oli kyllä aavistus. Silti hänellä ei ollut juuri nyt halua lähteä rämpimään pitkin maita ja mantuja.

”Balthier”, Fran sanoi. Mies kääntyi katsomaan vieraa, jonka punaiset silmät näyttivät huolestuneelta. Oli yllättävän mukavaa huomata, ettei nainen ollut enää täysin kylmä häntä kohtaan, kuten tämä oli ollut jo pidemmän aikaa. ”Mennään Balfonheimiin. Ei sinne tarvitse jäädä, jos et halua, mutta se on nyt paras paikka meille.”

Ilmapiraatti nyökkäsi vastentahtoisesti. Päätösvalta oli selvästi riistetty häneltä. Onneksi viera ei sentään vedonnut hänen käsivarteensa. Se olisi ollut yksinkertaisesti liikaa. Naisella taisi kuitenkin olla edelleen tilannetajua ihan kiitettävästi.

Portaista kuului kolinaa. Kaikkien katseet kääntyivät siihen suuntaan. Balthier tunsi jännittyvänsä. Ajatus uudesta taistelusta ei innostanut häntä tippaakaan.

Ylös rynnisti mies, jonka kasvot olivat osittain siteiden peitossa ja jonka housuihin olisi mahtunut piileskelemään useampikin kaveri. Balthier ei ollut koskaan ymmärtänyt Rikkenin pukeutumistyyliä. Rikkenin perässä saapui alimittainen bangaa, jonka pään päällä keikkui papukaija. Jos myös Raz oli paikalla, oli hämmentävää, ettei Elzaa, tuota raivostuttavan äänekästä punapäätä, näkynyt. Naisen sijasta kaksikon perässä ryntäsi muutama mies, joita Balthier ei tuntenut.

”Tilanne hallussa”, Rikken ilmoitti suoraan Reddasille. ”Vartijoista ei ole haittaa vähään aikaan. Mitä täällä on tapahtunut?”
”Tuli yllättäviä käänteitä”, Reddas vastasi ja viittoi Balthierin joukon suuntaan. ”Saamme seuraa kotimatkalle.”
”Ja Cid?” Raz halusi tietää.
”Pääsi pakoon.”
”Elza sanoikin jotain siihen suuntaan, että joku ohitti aluksemme vähän aikaa sitten minikokoisella ilmalaivalla”, Rikken jupisi. ”Hän on joka tapauksessa tulossa hätäaluksen kanssa hakemaan meitä. Varmaankin laskeutuu tuosta nyt, kun kerran olette katon saaneet auki.” Mies osoitti suoraan taivaalle. Piskuinen alus kaartoikin jo kohti Drakloria.
”Hänen on paras pitää kiirettä. Ilmaliikenne on jo varmasti havaittu”, Reddas totesi.
”Tiedät yhtä hyvin kuin minäkin, että joukoilla menee tovi organisoida liikkeensä”, Balthier tuhahti. ”Ehdimme vuorille, ennen kuin he ovat perässämme. Ja sitten on vain karistettava heidät.”
”Huomaan, ettet ole unohtanut”, Reddas kuittasi.

Miehet tuijottivat toisiaan. Balthier yritti pitää ärtymyksensä kurissa. Hän halusi saada kätensä kuntoon, päästä kylpyyn ja kaivaa jostain itselleen ehjän paidan. Ehkä sitten kaikki ei ottaisi päähän niin turkasen paljon. Juuri nyt hänestä tuntui, että hän räjähtäisi. Koko suunnitelma oli läjähtänyt reisille.

Pieni alus jäi roikkumaan avonaisen katon ylle. Sieltä laskettiin köysitikkaat. Ilmapiraatit ryhtyivät kapuamaan saman tien ylöspäin. Reddas jäi kuitenkin seisomaan tikkaiden viereen ja kehotti vieraitaan menemään edeltä. Kun Balthier tarttui vuorollaan tikkaisiin, kipu leikkasi hänen käsivarttaan ja lähetti valkoisia säteitä verkkokalvoille. Hän oli vähällä päästää otteensa irti, mutta puri sitten hampaansa yhteen ja pakottautui kiipeämään ylös.

Hätäalus oli todella pieni. Nyt kun sinne oli tungettu normaalia enemmän väkeä, kukaan ei mahtunut edes kääntymään. Balthierin teki mieli paukuttaa päätään seinään, mutta seinä oli kahden ihmisen päässä hänestä.

”Ei toivomani tyylikäs pako”, piraatti huomautti.
”Voimme toki pudottaa sinut matkasta”, ohjissa oleva Elza ärähti. Balthier pani merkille, että naisen pukeutumistyyli oli muuttunut sitten edellisen tapaamisen. Miehen oli myönnettävä, että avonainen punainen takki ja minikokoiset mustat housut tekivät oikeutta naisen sievälle vartalolle, puhumattakaan sukasta, joka herätti kiusallisia ja tilanteeseen sopimattomia mielikuvia.
”Aina yhtä ystävällinen, Elza. Minäkin olen iloinen nähdessäni sinut”, piraatti tokaisi. ”Itse asiassa ilahdutat silmää entistä enemmän.”
”Sulje suusi tai pudotan sinut oikeasti”, punapää kivahti.
”Keskity nyt vain ohjaamiseen, Elza”, Reddas huoahti. ”Ilman Balthieria ja hänen miehistöään tilanne voisi olla huomattavasti huonompi. Olisitte saattaneet joutua keräämään palaseni laboratorion lattialta.”

Ahdasta matkaa ei onneksi kestänyt kovin kauan. Elza ohjasi hätäaluksen takaisin Reddasin ilmalaivaan ja joukko pääsi purkautumaan mukavampiin olosuhteisiin. Punapää ei suonut muille sanaakaan vaan kiirehti suuremman aluksen ohjaimiin. Muukin Reddasin miehistö hajosi ympäri ilmalaivaa.

Itse kapteeni kehotti vieraitaan siirtymään ohjaussillalle, jossa oli muutamia penkkejä. Tilaa oli enemmän kuin Strahlissa, mutta mistään luksuksesta ei silti voinut puhua. Siitä huolimatta Balthier oli tyytyväinen päästessään istumaan. Hänen olonsa oli käynyt entistä huonommaksi.

”Sanoit olevasi kotoisin Balfonheimistä?” Ashe kysyi piraattikuninkaalta. Reddas nyökkäsi naiselle. ”Mikä on asemasi siellä?”

Ja niin piraattikuningas ryhtyi selittämään lyhyttä tarinaansa Balfonheimin epävirallisena mutta tunnustettuna päällikkönä. Balthier ei viitsinyt kuunnella tämän tarinointia, olihan juttu kuultu jo monesti. Sen sijaan hän nojasi päänsä selkänojaa vasten ja sulki silmänsä.

”Saanko nyt katsoa tuota?” Fran kuului kysyvän hänen viereltään. Mies nyökkäsi lyhyesti. Jos viera pystyisi tekemään haavalle jotain, hän olisi vain iloinen.

Viera ryhtyi irrottamaan sidettä ja repi seuraavassa hetkessä jo toistakin hihaa palasiksi. Tällä kertaa Balthier ei välittänyt. Paita oli jo piloilla, joten mitä yhdestä hihasta. Mies ei vaivautunut katsomaan, mitä Fran puuhasi, mutta kipu ainakin lieveni vähän.

”Sinä tarvitset kunnollista lepoa”, viera kommentoi.
”Noh, kunnon torkut ja olen ihan kunnossa”, Balthier naurahti väkinäisesti.
”Tarkoitin muutenkin. Meidän olisi hyvä viipyä Balfonheimissä hetki”, nainen jatkoi sinnikkäästi.
”Tiedät, että aika käy vähiin.”
”Mutta ei meistä ole vastusta, jos emme pidä itsestämme huolta.”
”Yhmmm.”

Balthier ei tiennyt, miten suhtautua vieran yllättävään huolenpitoon. Tämä oli ollut välinpitämätön niin kauan. Ehkä pieni haavoittuminen ei ollut pahasta, jos se sai Franin tulemaan taas vapaaehtoisesti hänen lähelleen. Se oli pieni hinta.

Oli onnekasta, että he olivat kaikki yhä elossa. Ilmapiraatti ei tiennyt, missä kunnossa muut olivat, mutta jokainen oli kavunnut hätäaluksen kyytiin, joten periaatteessa hätää ei ollut. Kaikki olivat hengissä. Sota ei ollut heidän osaltaan päättynyt. Tietysti ajatus taisteluiden jatkumisesta oli rasittava, mutta se tarkoitti myös lisäaikaa muille asioille. Ehkä vielä ei ollut liian myöhäistä.

”Paraneeko hän?”

Uusi ärtymyksen aalto pyyhkäisi piraatin mielen ylitse. Hän oli ollut juuri aikeissa avata suunsa, kun Penelon sanat tunkeutuivat hänen korviinsa. Mukava tyttö, mutta tällä kertaa tämä olisi voinut keskittyä vaikkapa Vaanin hoivaamiseen. Penelon ajoitus oli ehdottomasti täysin pielessä.

”Paranee kyllä”, Fran vastasi. ”Terä meni ihosta läpi ja tuli tuosta ulos, mutta ei vahingoittanut kättä pysyvästi.”
”Etkö voi… siis kai magian avulla voi nopeuttaa paranemista?” Penelo tiedusteli.
”Voin hieman edesauttaa sitä, mutta magia ei ole ihmelääke kaikkeen”, Fran kertoi. ”Elimistön on annettava itse parantaa itsensä. Sain kuitenkin vuodon vähenemään. Voisit oikeastaan kaivaa pakkauksestani puhdistusaineen ja sekoittaa yrttejä kipulääkkeeksi. Muistatko, miten se tehdään?”
”Muistan kyllä”, tyttö vastasi.
”En minä tarvitse lääkkeitä. Ne vain sumentavat todellisuuden”, Balthier pisti väliin. Kaksi naista huolehtimassa oli jo hieman liikaa. Kohta kaikki kiinnittäisivät huomiota hänen kuntoonsa ja saisivat syyn pilkata häntä heikkoudesta.
”Kärsit siis mieluummin kivusta?” Fran kysäisi. Naisen pitkä kynsi pisti haavan reunaa. Balthier puri huultaan, muttei päästänyt ääntäkään. Vieralla oli selvästi pimeä puolensa.

”Tuossa”, Penelo ilmoitti. Balthier avasi silmänsä ja näki Franin ottavan pienen rievun ja pullon vastaan tytöltä. Mies tiesi jo kokemuksesta, että aine kirveli ikävästi. Oli silti parempi olla valittamatta ja kestää kuin… no, mies.

”Haluatko puhua siitä?” Fran kysyi hyvin hiljaa pyyhkiessään Balthierin kättä puhdistusaineella. Mies irvisti vieralle tahtomattaan.
”Mistä niin?”
”Tiedät kyllä. Ja tiedät myös sen, että kuuntelen”, nainen tuhahti.
”Fran, tämä on väärä aika ja tasan väärä paikka. Ehkä joskus toiste”, ilmapiraatti sihahti. Hän ei ollut varma, halusiko puhua ollenkaan. Joka tapauksessa hän ei avautuisi ajatuksistaan, kun kuuntelevia korvia oli aivan liikaa. Kaikkien ei tarvinnut tietää, mitä hänen mielessään liikkui. Sitä paitsi hänen ajatuksensa eivät olleet vielä selkeitä edes hänelle itselleen. Hän tarvitsisi aikaa, jotta saisi tilanteen taas haltuunsa.

”Balthier”, Reddas kääntyi puhumaan piraatille. Nuorempi mies huokaisi mielessään. Hänelle ei ilmeisesti aiottu suoda hetken rauhaa.
”Niin?” nuorempi piraatti kysyi.
”Olet miehistösi kanssa tervetullut kartanooni niin pitkäksi aikaa kuin koette tarvitsevanne.”
”Kiitos, mutta…” Balthier yritti aloittaa. Reddas viittasi kädellään merkiksi, että hänen tuli olla hiljaa. Rasittavaa, Balthier ei ollut koskaan ajatellut itseään miehen alamaisena. Olkoonkin piraattikuningas.
”Tiedän, ettei sinulla ole asuntoa Balfonheimissä, eikä Strahl oli kovin mukava yöpymispaikka noin monelle. Sitä paitsi Nono kunnostaa sitä edelleen. Matka ei sujunut häneltä odotusten mukaan”, piraattikuningas selitti. Kaikki muu meni ohitse, kun Balthier tajusi, ettei hänen tyttönsä ollut kunnossa.
”Zodiark, mitä sille on tapahtunut?!”

Reddas päästi kumisevan naurunpuuskahduksen. ”Ei se nyt ihan palasina ole. Nono on vain kovin pieni lentämään sitä yksin.”
”Strahlissa on automaattiohjauskin…” nuorempi piraatti mutisi itsekseen.
”Pieni kolhu vain ja jotain vikaa moottorissa”, Reddas selvitti. ”Kyllä Nono saa sen aikanaan kuntoon.”
”Parempi olisi.”
”Joka tapauksessa suosittelen, että jäätte kartanooni. Tarjoan toki teille kaikki mukavuudet käyttöönne”, piraattikapteeni jatkoi. ”Uskon, että lady Ashe arvostaa tarjoustani myös.”
”Olen erittäin otettu siitä ja otan sen mielelläni vastaan”, prinsessa vastasi. ”Toivottavasti meistä ei ole liikaa vaivaa.”
”Vaiva on pieni korvaus kärsimistänne menetyksistä.”

Ashe näytti siltä kuin olisi aikonut kysyä, mitä Reddas sanoillaan tarkoitti, mutta nainen ei ehtinyt avata suutaan, kun ilmalaiva kallistui uhkaavasti.

”Pitäkää kiinni, Ifrit on perässämme!” Elza huudahti.

~o~

Keisarillinen senaatti, kykenemättömänä vastustamaan Solidorin huoneen voimanpurkausta, hajotettiin. Vayne Solidor piti ylintä valtaa Keisarikunnassa.

Huolimatta siitä, että tämä vallankumous ravisteli keisarillista linnoituksen kivijalkaa, toivotettiin kehitys tervetulleeksi, erityisesti armeijan taholta. Tuomareiden autoritäärinen valta yhdessä Rozarrian invaasion kasvavan uhan kanssa palveli hyvin kasvattaessaan toverillisuutta armeijan riveissä.

Meidän puolellamme vastaisku kasasi voimansa taivaanrantaan ja valmistautui edessä olevaan tehtävään.

Ivalicen tuhon ratkaiseva sota olisi pian osanamme.