Helpotusta helteeseen

Paritus: AerTi
Kuvaus: Avalanche on saapunut Costa del Solille ja etsinyt syrjäisen hotellin, jossa levähtää hetken tuskallisen laivamatkan jälkeen. Yuffie karkaa miltei heti naisten yhteisestä huoneesta rannalle, joten Tifa ja Aerith jäävät kahden tuskailemaan hiostavan helteen vuoksi.

Ficci on kirjoitettu Horny on May -haasteeseen.

Päivän teema: Alusvaatteet
 


Helpotusta helteeseen


 
Hikinoro valuu pitkin selkää ja tukka liimautuu niskaan, vaikka hotellihuoneessa on viileämpää kuin ulkona. Korvani eivät kuitenkaan tavoita ilmastointilaitteen huminaa. Toisaalta hotelli on Costa del Solin halvin ja syrjäisin paitsi rahan säästämisen, myös turvallisuuden vuoksi. Jos joku Shinralta sattuukin lomailemaan kohteessa juuri nyt, ei hän taatusti ole valinnut tätä samaa rötisköä kuin Avalanche.

”Karmea läävä numero yksi”, Yuffie sanoo, kun astuu huoneeseen perässämme. Hänen kengänpohjansa narisevat, mutta hän riisuu kenkänsä ennen kuin kävelee peremmälle.

”Voisit sanoa tuon kauniimminkin”, Aerith sanoo, mutten jaksa ryhtyä ojentamaan teini-ikäistä ninjaa hänen kanssaan. On niin kuuma. Costa del Solin ilmasto on täysin erilainen kuin Junonin, jonka jätimme taaksemme.

Vedän syvään henkeä ja kerään hiuksiani käsiini. Pyöräytän ne sotkunutturaksi ja sidon kiinni, vaikka niskani esittää vastalauseensa. On vain saatava edes pieni viilennys. Olen varma, että toppini kainaloihin on maalautunut tummat laikut kävelymatkan aikana. En malta odottaa, että pääsemme jatkamaan eteenpäin tältä paahteiselta aurinkorannalta.

Ehkä toisessa tilanteessa täällä olisi mukava lomailla. Voisimme siemailla yhdessä kylmiä juomia aurinkovarjon alla rannalla ja syödä illalla hyvässä ravintolassa. En jää leikittelemään ajatuksella liian pitkäksi aikaa. Sen sijaan antaisin mitä vain, että pääsisin suihkuun. Pahastuisivatkohan Yuffie ja Aerith, jos varaisin ensimmäisen suihkuvuoron?

Yuffie läiskäisee laukkunsa yhdelle sängyistä ja ryhtyy saman tien penkomaan sitä. Vilkaisen häntä ja kiirehdin varaamaan ikkunaa lähinnä olevan vuoteen sillä välin, kun Yuffie kiskoo esille keltaiset bikinit, joihin hän sujahtaa alta aikayksikön. Ei puhettakaan ujostelusta, vaan vaatteet vaihtuvat siinä silmiemme edessä.

”Menen katsomaan, onko Cloud jo rannalla. Nähdään!” Yuffie huikkaa ja karkaa ovesta.

”Pitäisikö tuohon puuttua?” Aerith kysyy, kun vetää Yuffien jäljessä oven takaisin kiinni. ”Hän on kuitenkin alaikäinen, ja Cloud…”

”Cloud tuskin tekee mitään”, vastaan ja käännän katseeni toiseen suuntaan.

Cloud ei ole tehnyt aloitteita sen jälkeen, kun Aerith ilmestyi kuvioihin. Ei ole vaikea huomata, mihin suuntaan siniset silmät hakeutuvat yhä uudestaan. Kun Cloud ilmestyi seiskasektorille, hän näki vain minut. Keltaisen liljan tuoksu syöksähtää mieleeni ja saa lämmön läikähtämään rinnassani. Cloudin antama lilja hautautui seiskasektorin raunioihin kaiken muun mukana.

”Gil ajatuksistasi?” Aerith kysyy ja seisoo yhtäkkiä edessäni. Hän nojautuu eteenpäin niin, että katseeni osuu suoraan vaaleanpunaisen mekon kaula-aukkoon. Aerithin iholla helmeilee ohut hikikerros, ja mekon kauluksesta vilahtaa näkyviin valkoinen pitsi. Sydämeni jysähtää kummallisesti, joten kiirehdin nostamaan katseeni. Vihreät silmät tarkkailevat minua tutkimattomina, kun kohtaan ne.

”Kunhan mietin, että tämä kuumuus tappaa”, vastaan ja nykäisen toppini kaula-aukkoa.

”Totta. Kylmä suihku tekisi hyvää.”

Aerith suoristautuu ja nykii punaisen takin olkapäiltään samaan aikaan, kun potkii kenkiä jaloistaan. Valkoiset sukat ovat kostuneet varpaiden kohdalta ja toinen kantapää näyttää olevan hiertymäisillään rikki. Sukat riitelevät Aerithin muuten heleän olemuksen kanssa niin paljon, että vatsani pohjaan alkaa muodostua kiherrys, jonka yritän nielaista. Olen ajatellut, että Aerith on täydellinen.

Aerithin sormet napittavat mekon auki ja antavat vaatekappaleen pudota lattialle. Tiedän, että minun pitäisi kääntää katseeni seinään tai ikkunaan, mutta jostain syystä en voi olla vilkuilematta rintaliivien valkoista pitsiä, joka myötäilee pienten rintojen kaaria täydellisesti. Huokaus karkaa huuliltani. Liivit onnistuvat olemaan yhtä aikaa viattomat ja viettelevät. En voi kuvitella käyttäväni samanlaisia, mutten ole immuuni niiden vetovoimalle.

”Olen ihan jäykkä kaikesta matkustamisesta. Autatko?” Aerith kysyy.

Räpäytän silmiäni. ”Missä?”

”Hakasten kanssa.”

Aerith kääntää selkänsä ja kerää kokoon paksut vaaleanruskeat hiuksensa, jotka nostaa toisen hentoisen olkapäänsä ylitse. Nousen sängyltä, mutta yhtäkkiä hiki tahmaa myös kämmeniäni.

Rintaliivien vasen olkain on kaivautunut ihoon ja on jättänyt punaisen hiertymän. Haluaisin jäljittää rantua sormillani, ja käteni nytkähtää, kun pakotan sen vaeltamaan alemmas ja ujutan sormeni liivien joustavan takaosan alle. Ylempi hakanen on vääntynyt eikä suostu heti avautumaan. Sormeni lipsuvat, kun painan kappaleita vastakkain ja ujutan hakasen pois paikoiltaan.

Aerithin tukasta leijuu kukkainen tuoksu, vaikka kuljimme salamatkustajina laivalla. Ja sen jälkeen hikoilimme tiemme läpi Costa del Solin tähän ränsistyneeseen hotelliin. Henkäisen, kun tuoksu täyttää minut. Keltaisten liljojen tuoksu, joka on palanut sydämeeni. Olen liittänyt sen Cloudiin, mutta nyt se huokuu Aerithista vasten kasvojani.

”Kiitos”, Aerith kuiskasi, kun päästän irti liiveistä.

Yritän peruuttaa, mutta Aerith kääntyy ympäri niin nopeasti, että puolittain rysähdän istualleni omalle sängylleni. Hän vetää liivit päältään ja viskaa ne samaan pinoon mekkonsa kanssa.

Aerith nostaa toista jalkaansa ja keikkuu yhden varassa kiskoessaan sukkaa pois. Näky voisi olla huvittava, mutta minua ei naurata. Hänen kukkainen tuoksunsa ei jätä rauhaan. Slummissa ei ole kukkakauppoja. Liljan täytyi olla peräisin Aerithilta.

Jotain kuumaa valuu kohti alavatsaani eikä se tällä kertaa johdu ikkunoista porottavasta auringosta. Miksi? Miksi takerrun tuoksuun? Kaipaanko Cloudin huomiota niin kipeästi…

Ajatus Cloudista tuntuu kuitenkin etäiseltä, kun seuraan, kuinka sukat päätyvät vaatepinon jatkoksi. Aerithin katse nauliintuu minuun. Hänen alushousunsa ovat samaa valkoista pitsiä kuin rintaliivit, ja niiden lävitse näkee aavistuksen vaaleanruskeasta karvoituksesta. En ole koskaan katsonut toista naista samalla tavalla kuin nyt Aerithia. Niin hoikka, solakka jopa, mutta silti lantion kaari erottuu vyötäröstä. Pienet pystyt rinnat kannattelevat itseään myös ilman liivien tukea.

Kaunis. Aerith on kaunis.

Ja hento kuin kukkanen.

”Etkö aio tulla suihkuun? Näytät siltä, että tukehdut kohta”, Aerith sanoo, ja hänen äänessään tanssahtelee nauru. ”Ala riisua!”

Puistelen päätäni. ”Mene sinä ensin.”

”Saat lämpöhalvauksen, ennen kuin minä olen valmis.”

Aerith tarttuu käteeni ja kiskaisee minut pystyyn. En ehdi estellä, kun hän nappaa kiinni valkoisen toppini alareunasta ja lähtee hivuttamaan sitä ylöspäin. Aerithin sormet olivat lämpöiset ja pyyhkäisevät ihoani ohimennen. Nostan käsiäni kuin pikkulapsi ja annan hänen kiskoa topin yltäni.

”Hame”, Aerith sanoo.

Äänensävy on yllättävän käskevä eikä jätä tilaa vastaväitteille. Vien käteni selän taakse ja nykäisen hameen vetoketjun auki. Raskas nahkavaate putoaa nilkkoihini. Astun siitä ulos ja kiskon maiharit jaloistani keikkuen vähintään yhtä huvittavasti kuin Aerith aikaisemmin. Suoristautua en ehdi, sillä Aerith tarraa urheiluliivieni alareunaan selän puolelta ja alkaa kiskoa sitä ylemmäs. Autan etupuolelta ja tajuan aivan liian myöhään, että Aerith näkee kaiken, kun kohottaudun ja hän kääntää minut ympäri.

Hän näkee hyvin vaalean arven, joka kulkee rintojeni välissä. Katse pysähtyy siihen. Sormet kohoavat ja hipaisevat jälkeä, joka ei lähde minusta koskaan.

”Mitä tapahtui?” Aerith kysyy. Hänen etusormensa jää lepäämään arven päälle.

”Nibelheim. Sephiroth.”

Aerith sävähtää ja hänen katseessaan käväisee suru, joka työntyy ihoni alle. Hän painaa kämmenensä vasten rintaani ja katsoo minua suoraan silmiin.

”Paljon menetettiin, mutta sinä selvisit.”

Nyökkään mutten voi olla vertaamatta meitä. Aerith on kaunis, virheetön. Minussa on jälki, joka on merkinnyt minut ikuisesti.

”Olet kaunis. Älä edes yritä ajatella muuta”, Aerith jatkaa kuin osaisi lukea ajatuksia.

Pakottaudun nyökkäämään uudestaan samalla hetkellä, kun Aerith päästää liivini putoamaan vaatepinoon ja siirtää toisen kätensä pois rinnaltani. Hiukseni karkaavat nutturalta ja valuvat olkapäilleni.

”Melkein tasoissa!” Aerith sanoo.

Kuumotus kohoaa poskilleni, kun Aerith kyykistyy eteeni ja lähtee nykimään pitkävartisia sukkiani alemmas. Hänen kasvonsa keikkuvat alushousujeni tienoilla, enkä voi olla pohtimatta, kuinka voimakkaasti tuoksahdan kaiken hikoilun jälkeen.

Sormet kulkevat reisiäni pitkin yhdessä sukkien kanssa. Hengästys pyrkii kurkunpäähän, ja sydän pompahtelee rintaa vasten. En muista, milloin toinen ihminen on koskettanut minua tällä tavoin. Näin hellästi ja pehmeästi kuin Aerith nyt. Tämä hetki on väärä, mutta silti kaikki on juuri nyt oikein. Annan Aerithin vetää sukat jaloistani ja jopa tarttua alushousuihini, jotka hän hivuttaa alas kiusallisen hitaasti kuin olisimme tekemässä jotain aivan muuta kuin menossa suihkuun.

Aerith suoristautuu alushousuni sormissaan. Hän vilkaisee niitä kerran ennen kuin pudottaa ne lattialle ja nykäisee omat jaloistaan yhdellä sulavalla liikkeellä.

”Valmista! Sitten suihkuun.”

Suloiset pakarat keinahtelevat kohti kylpyhuonetta, kun seison yhä sänkyjen välisessä kapeassa tilassa.

”Ala tulla!”

Kaakeleista kaikuvat sanat saavat jalkani vihdoin liikkeelle.

Ei kommentteja

Kiitos palautteestasi!