Fandom: Amnesia: Memories
Paritus: Ikki x MC
Paritus: Ikki x MC
Kuvaus: Päähahmo viettää tyttöjen iltaa Sawan ja Minen kanssa, kun hän saa puhelun Ikkiltä, joka on yksin kotona.
Kirjoittajan huomioita: Olen jo hyvän aikaa halunnut kirjoittaa Ikkistä mutta jotenkin en ole saanut aikaiseksi. Näköjään tarvitsin pienen potku takapuolelle ja sen tarjosivat Elena Chat Noirin Horny on May -haaste ja Crestan lempeä painostus. Kiitos! <3
Tämä ficci on ensimmäinen osallistumiseni Horny on May -haasteeseen. Jatkossa löydät kaikki sen alla julkaistut tekstit saman tunnuksen alta.
Päivän teema: tuhmat puheet
Omistettu Cresulle. Halusit lisää kännipuheluita Ikkiltä, joten yritän toimittaa.
Juuri minua
”No, millaista se on?” Mine kysyy ja tuijottaa minua lasinsa ylitse. Hän istuu risti-istunnassa tyynyn päällä pyjamassaan.
Puhelintaan selannut Sawa nostaa katseensa ja vilkaisee vuoron perään meitä kumpaakin. Käteni värisevät ja lasken kiireesti pitelemäni lasin pöydälle.
”Mikä?”
”Kyllä sinä tiedät, senpai”, Mine vastaa, ja hänen huulensa kaartuvat hymyyn samalla, kun silmiin syttyy vaarallinen kiilto. ”Seksi Ikkin kanssa. Minä en koskaan saanut omaa seurusteluvuoroani, joten haluan edes tietää faktat.”
Kuumotus kirahtaa sekunnissa ylös kaulaani aina poskille saakka, ja sydämeni ponnahtaa jyskyttämään kurkun tienoille. Puristan tyynyä allani ja mietin, miten voisin välttää vastaamisen. On kulunut kaksi viikkoa siitä, kun Ikki sanoi viettelevänsä minut vuoteeseensa kuukauden sisään, mutten ole vielä antautunut. Mitä jos hän ei pidäkään minusta? Hänellä on niin paljon enemmän kokemusta, enkä minä varmastikaan osaa miellyttää häntä. On muita naisia, jotka… tietävät, millaisista asioista Ikki pitää.
Mutta en voi sanoa tuota Minelle ja Sawalle. En vain voi!
”Mine, tuo on täysin sopimaton kysymys”, Sawa sanoo.
”Ei kai siinä mitään pahaa ole, jos vähän jakaa…”
”Et voi vain kysyä ihmisiltä tuollaista.”
Sawan ja Minen väittely jatkuu muttei varsinaisesti tavoita korviani. Minen kysymys pyörii mielessäni ja jättää lämpöisen tunteen vatsanpohjalle. En haluaisi ajatella asiaa näin paljon mutten toisaalta kykene olemaan ajattelematta.
”Senpai, sinun puhelimesi soi.”
Minen sanat tunkeutuvat ajatussumuni läpi, ja tajuan hänen olevan oikeassa. Katseeni liimautuu nimeen, joka välkkyy ruudulla.
Ikki.
Miksi Ikki soittaa minulle?
”Etkö aio vastata?” Sawa kysyy.
Hapuilen puhelimen käteeni ja vilkuilen ympärilleni.
”Voit mennä puhumaan parvekkeelle”, Sawa jatkaa ja ojentaa minulle jo takkia, jonka sieppaan mukaani.
Livahdan ulos, kietoudun takkiin ja painan vihdoin vihreän luurin kuvaketta. Ihmeen pitkään Ikki jaksoikin soittaa. Itse olisin jo luultavasti tässä ajassa luovuttanut. Syksyinen ilma pistelee poskiani, kun nojaudun vasten seinää ja nostan puhelimen korvalleni.
”Vastasithan sinä.”
Ikkin ääni on yhtä pehmeä kuin aina, mutta siinä on tavallista raskaampi sävy. Se solahtaa suoraan vatsaani, jota alkaa kipristellä.
”Anteeksi. Olimme juttelemassa Sawan ja Minen kanssa”, sanon. ”Eikö sinun pitänyt viettää tämä ilta Kenton seurassa?”
”Hän lähti vähän aikaa sitten kotiin…”
Hymähdän vastaukseksi. Pystyn kuvittelemaan mielessäni, miten Ikki ja Kent ovat vitsailleet koko illan keskenään, ja ehkä Kent toi Ikkille uuden matematiikkapulman ratkaistavaksi. Heillä oli varmasti mukavaa.
”Kuule…” Ikki henkäisee puhelimeen. ”Olisi ihana saada sinut kotiin…”
”Minä… Voin kyllä lähteä. Sawa ja Mine ymmärtävät varmaan.”
”Ei… Älä. En pysty nyt lupaamaan, että olet turvassa, jos tulet kotiin…”
”Oletko sinä juonut, Ikki?”
Syvä huokaus sivelee korvaani ja nostaa ihokarvani pystyyn. Tunnistan tuon äänen. Luulin, että Ikki on jo päästänyt irti menneisyytensä haamuista. Annoin hänelle anteeksi hänen tökerön käytöksensä, ja hän laittoi faniklubinsa kuriin. Ei ole enää syytä rypeä, mutta…
”Otimme muutaman Kenton kanssa. Nyt kun olen yksin, kaipaan sinua niin, etten melkein pysty hengittämään.”
Näykin alahuultani ja kohotan katseeni tummalle yötaivaalle. Ehtisin viimeiseen junaan, jos lähtisin nyt. Toisaalta olen luvannut tyttöjen illan Sawalle ja Minelle, koska seuraavaa tilaisuutta ei opiskelukiireiden ja töiden takia tule varmaan pitkään aikaan. Olen ollut viime aikoina niin uppoutunut omiin asioihini, etten ole antanut ystävilleni tarpeeksi aikaani.
”Halusin vain kuulla äänesi”, Ikki jatkaa. ”Puhu jotain, mitä tahansa.”
”Mine kysyi, millaista se on sinun kanssasi…”
Läiskäisen käden suulleni heti, kun olen möläyttänyt ensimmäisen mieleeni tulleen ajatuksen. Miksi? Miksi sanoin tuon Ikkille? Hänen naurahduksensa saa polveni notkahtamaan. Jos kohta olen pystynyt vastustamaan aiemmin hänen silmiään, en voinut mitään hänen raskaan äänensä vetovoimalle.
”Mitä vastasit?”
”En vastannut.”
”Mikset?”
”Tiedät kyllä.”
Uusi naurahdus, jonka taustalta olen erottavinani kahinan. Samanlaisen kahinan, jota olen kuunnellut muutamana iltana, kun Ikki kääntyili omalla futonillaan vieressäni. Hän on jo vuoteessa.
”Etkö halunnut paljastaa Minelle, etten ole vieläkään onnistunut tavoitteessani? Etten ole edelleenkään saanut vieteltyä prinsessaani vuoteeseeni?”
En tiedä, mitä sanoa. Poskiani alkaa jälleen kuumottaa viileästä yöstä huolimatta.
”Tiedäthän, että se on vain ajan kysymys? Ehkä onnistun jo huomenna…”
”Huomenna?”
”Niin. Kun tulet kotiin, suutelen sinua välittömästi. Riisun takkisi ja painan sinut eteisen seinää vasten. Jatkan suutelemistasi, kunnes huulesi ovat hellinä…”
Painaudun tiiviimmin parvekkeen seinään enkä voi mitään henkäisylle, joka karkaa huulteni välistä.
”Ikki, tuo on… vähän…”
”Seuraavaksi suutelen kaulaasi. Kuljetan huuliani pitkin ihoa ja nappaan korvalehtesi niiden väliin. Saatan jopa vähän näykkäistä…”
Ikki on selvästi juonut liikaa. Ei hän yleensä ole aivan noin suorapuheinen. Pystyn kuitenkin kuvittelemaan kaiken, mitä hän sanoo. Hän on suukottanut kaulaani jo aikaisemmin. Kevyesti ja varovaisesti. Lipaissut vielä lopuksi kielellä ja saanut minut huudahtamaan.
”Tiedäthän, etten tee mitään, mitä et todella halua. Mutta sinähän haluat, että riisun jokaisen vaatekappaleesi siinä eteisessä… Avaan mekkosi napit ja valutan sen pois olkapäiltäsi, anna pudota nilkkoihisi. Ja kun olet edessäni pelkissä alusvaatteissasi, suukotan napaasi…”
”Ikki…”
”Niin…?”
”Sawa ja Mine odottavat minua takaisin sisälle.”
”Etkö halua tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu?”
Nielaisen enkä saa vastattua. Poskeni ovat tulessa, minä olen kauttaaltani tulessa.
”Luulenpa, että haluat…”
Ikkin sanat ovat pelkkä kuiskaus, mutta saavat minut silti sävähtämään. Painan vapaan käteni kiinni kylmään seinään ja yritän saada rintaa vasten paukuttavan sydämeni rauhoittumaan.
”Suutelen vatsaasi samalla, kun vedän sukkahoususi hitaasti alemmas. Kun olen riisunut ne, kaappaan sinut syliini ja kannan vuoteelle. Haluaisin tehdä sen juuri nyt, jos vain olisit täällä…”
Viimeinen sana pyyhkäisee korvaani huokauksena. Alavatsallani on kuuma, epämääräisen muotoinen möykky, joka leviää alemmas. Hengitykseni kuulostaa omiin korviini yhtä raskaalta kuin Ikkin huokaukset.
”Voimme käyttää huomenna koko illan, kun tulet kotiin. Meillä ei ole kiire mihinkään. Etenen juuri niin hitaasti kuin toivot...”
Ikkin ääni ui korviini ja saa polveni veltoiksi. Valun seinää pitkin parvekkeen lattialle. Minua polttelee paikoista, joita yleensä vältän ajattelemasta. Ikki herättää minussa tuntemuksia, jotka ovat niin riettaita, etten uskalla miettiä niille sanoja. Haluan kaikkea, mitä hän minulle tarjoaa, mutta… Entä jos hän pettyy? En osaa mitään. En tiedä, mitä tehdä.
”Ikki, minä…”
”Haluat minua, etkö haluakin…?”
Nielaisen, kun Ikkin sanat saavat hengityksen takertumaan kurkkuuni. Omat sydämenlyöntini melkein hukuttavat hänen äänensä, kun paukuttavat korvissani.
”Minun tarvitsee kuulla se. Odotan kyllä, mutta minun tarvitsee…”
”Minä…” Nielaisen kahdesti. Poskeni ovat tulikuumat. Saako tällaista edes sanoa? Mutta Ikki haluaa kuulla minun sanovan sen. Se on hänelle tärkeää. ”Minä… haluan… sinua.”
Olen varma, etten saa henkeä.
Ja samalla hetkellä parvekkeen ovi liukuu auki. Sawa ilmestyy ovelle ja tuijottaa suoraan minuun.
”Oletko kunnossa?”
”Ikki, minun pitää oikeasti mennä”, sanon samaan aikaan, kun nyökyttelen Sawalle ja yritän päästä ylös lattialla.
”Odotan sinua kotiin huomenna”, Ikki kuiskaa korvaani. ”Rakastan sinua ja haluan rakastella sinua niin, ettet voi enää kuvitella mitään parempaa.”
Kuumotus lehahtaa korviini asti, kun suljen puhelimen. Sawan kulmat ovat kurtussa, ja hän tarttuu käteni, jotta saan työnnettyä itseni täriseville jaloilleni. Ikkin sanat kaikuvat yhä korvissani, kun astun takaisin sisälle Minen ja Sawan uteliaiden katseiden alle.
Ikki haluaa rakastella minua. Kaikista naisista, jotka hän voisi saada, hän haluaa rakastella juuri minua.
Puhelintaan selannut Sawa nostaa katseensa ja vilkaisee vuoron perään meitä kumpaakin. Käteni värisevät ja lasken kiireesti pitelemäni lasin pöydälle.
”Mikä?”
”Kyllä sinä tiedät, senpai”, Mine vastaa, ja hänen huulensa kaartuvat hymyyn samalla, kun silmiin syttyy vaarallinen kiilto. ”Seksi Ikkin kanssa. Minä en koskaan saanut omaa seurusteluvuoroani, joten haluan edes tietää faktat.”
Kuumotus kirahtaa sekunnissa ylös kaulaani aina poskille saakka, ja sydämeni ponnahtaa jyskyttämään kurkun tienoille. Puristan tyynyä allani ja mietin, miten voisin välttää vastaamisen. On kulunut kaksi viikkoa siitä, kun Ikki sanoi viettelevänsä minut vuoteeseensa kuukauden sisään, mutten ole vielä antautunut. Mitä jos hän ei pidäkään minusta? Hänellä on niin paljon enemmän kokemusta, enkä minä varmastikaan osaa miellyttää häntä. On muita naisia, jotka… tietävät, millaisista asioista Ikki pitää.
Mutta en voi sanoa tuota Minelle ja Sawalle. En vain voi!
”Mine, tuo on täysin sopimaton kysymys”, Sawa sanoo.
”Ei kai siinä mitään pahaa ole, jos vähän jakaa…”
”Et voi vain kysyä ihmisiltä tuollaista.”
Sawan ja Minen väittely jatkuu muttei varsinaisesti tavoita korviani. Minen kysymys pyörii mielessäni ja jättää lämpöisen tunteen vatsanpohjalle. En haluaisi ajatella asiaa näin paljon mutten toisaalta kykene olemaan ajattelematta.
”Senpai, sinun puhelimesi soi.”
Minen sanat tunkeutuvat ajatussumuni läpi, ja tajuan hänen olevan oikeassa. Katseeni liimautuu nimeen, joka välkkyy ruudulla.
Ikki.
Miksi Ikki soittaa minulle?
”Etkö aio vastata?” Sawa kysyy.
Hapuilen puhelimen käteeni ja vilkuilen ympärilleni.
”Voit mennä puhumaan parvekkeelle”, Sawa jatkaa ja ojentaa minulle jo takkia, jonka sieppaan mukaani.
Livahdan ulos, kietoudun takkiin ja painan vihdoin vihreän luurin kuvaketta. Ihmeen pitkään Ikki jaksoikin soittaa. Itse olisin jo luultavasti tässä ajassa luovuttanut. Syksyinen ilma pistelee poskiani, kun nojaudun vasten seinää ja nostan puhelimen korvalleni.
”Vastasithan sinä.”
Ikkin ääni on yhtä pehmeä kuin aina, mutta siinä on tavallista raskaampi sävy. Se solahtaa suoraan vatsaani, jota alkaa kipristellä.
”Anteeksi. Olimme juttelemassa Sawan ja Minen kanssa”, sanon. ”Eikö sinun pitänyt viettää tämä ilta Kenton seurassa?”
”Hän lähti vähän aikaa sitten kotiin…”
Hymähdän vastaukseksi. Pystyn kuvittelemaan mielessäni, miten Ikki ja Kent ovat vitsailleet koko illan keskenään, ja ehkä Kent toi Ikkille uuden matematiikkapulman ratkaistavaksi. Heillä oli varmasti mukavaa.
”Kuule…” Ikki henkäisee puhelimeen. ”Olisi ihana saada sinut kotiin…”
”Minä… Voin kyllä lähteä. Sawa ja Mine ymmärtävät varmaan.”
”Ei… Älä. En pysty nyt lupaamaan, että olet turvassa, jos tulet kotiin…”
”Oletko sinä juonut, Ikki?”
Syvä huokaus sivelee korvaani ja nostaa ihokarvani pystyyn. Tunnistan tuon äänen. Luulin, että Ikki on jo päästänyt irti menneisyytensä haamuista. Annoin hänelle anteeksi hänen tökerön käytöksensä, ja hän laittoi faniklubinsa kuriin. Ei ole enää syytä rypeä, mutta…
”Otimme muutaman Kenton kanssa. Nyt kun olen yksin, kaipaan sinua niin, etten melkein pysty hengittämään.”
Näykin alahuultani ja kohotan katseeni tummalle yötaivaalle. Ehtisin viimeiseen junaan, jos lähtisin nyt. Toisaalta olen luvannut tyttöjen illan Sawalle ja Minelle, koska seuraavaa tilaisuutta ei opiskelukiireiden ja töiden takia tule varmaan pitkään aikaan. Olen ollut viime aikoina niin uppoutunut omiin asioihini, etten ole antanut ystävilleni tarpeeksi aikaani.
”Halusin vain kuulla äänesi”, Ikki jatkaa. ”Puhu jotain, mitä tahansa.”
”Mine kysyi, millaista se on sinun kanssasi…”
Läiskäisen käden suulleni heti, kun olen möläyttänyt ensimmäisen mieleeni tulleen ajatuksen. Miksi? Miksi sanoin tuon Ikkille? Hänen naurahduksensa saa polveni notkahtamaan. Jos kohta olen pystynyt vastustamaan aiemmin hänen silmiään, en voinut mitään hänen raskaan äänensä vetovoimalle.
”Mitä vastasit?”
”En vastannut.”
”Mikset?”
”Tiedät kyllä.”
Uusi naurahdus, jonka taustalta olen erottavinani kahinan. Samanlaisen kahinan, jota olen kuunnellut muutamana iltana, kun Ikki kääntyili omalla futonillaan vieressäni. Hän on jo vuoteessa.
”Etkö halunnut paljastaa Minelle, etten ole vieläkään onnistunut tavoitteessani? Etten ole edelleenkään saanut vieteltyä prinsessaani vuoteeseeni?”
En tiedä, mitä sanoa. Poskiani alkaa jälleen kuumottaa viileästä yöstä huolimatta.
”Tiedäthän, että se on vain ajan kysymys? Ehkä onnistun jo huomenna…”
”Huomenna?”
”Niin. Kun tulet kotiin, suutelen sinua välittömästi. Riisun takkisi ja painan sinut eteisen seinää vasten. Jatkan suutelemistasi, kunnes huulesi ovat hellinä…”
Painaudun tiiviimmin parvekkeen seinään enkä voi mitään henkäisylle, joka karkaa huulteni välistä.
”Ikki, tuo on… vähän…”
”Seuraavaksi suutelen kaulaasi. Kuljetan huuliani pitkin ihoa ja nappaan korvalehtesi niiden väliin. Saatan jopa vähän näykkäistä…”
Ikki on selvästi juonut liikaa. Ei hän yleensä ole aivan noin suorapuheinen. Pystyn kuitenkin kuvittelemaan kaiken, mitä hän sanoo. Hän on suukottanut kaulaani jo aikaisemmin. Kevyesti ja varovaisesti. Lipaissut vielä lopuksi kielellä ja saanut minut huudahtamaan.
”Tiedäthän, etten tee mitään, mitä et todella halua. Mutta sinähän haluat, että riisun jokaisen vaatekappaleesi siinä eteisessä… Avaan mekkosi napit ja valutan sen pois olkapäiltäsi, anna pudota nilkkoihisi. Ja kun olet edessäni pelkissä alusvaatteissasi, suukotan napaasi…”
”Ikki…”
”Niin…?”
”Sawa ja Mine odottavat minua takaisin sisälle.”
”Etkö halua tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu?”
Nielaisen enkä saa vastattua. Poskeni ovat tulessa, minä olen kauttaaltani tulessa.
”Luulenpa, että haluat…”
Ikkin sanat ovat pelkkä kuiskaus, mutta saavat minut silti sävähtämään. Painan vapaan käteni kiinni kylmään seinään ja yritän saada rintaa vasten paukuttavan sydämeni rauhoittumaan.
”Suutelen vatsaasi samalla, kun vedän sukkahoususi hitaasti alemmas. Kun olen riisunut ne, kaappaan sinut syliini ja kannan vuoteelle. Haluaisin tehdä sen juuri nyt, jos vain olisit täällä…”
Viimeinen sana pyyhkäisee korvaani huokauksena. Alavatsallani on kuuma, epämääräisen muotoinen möykky, joka leviää alemmas. Hengitykseni kuulostaa omiin korviini yhtä raskaalta kuin Ikkin huokaukset.
”Voimme käyttää huomenna koko illan, kun tulet kotiin. Meillä ei ole kiire mihinkään. Etenen juuri niin hitaasti kuin toivot...”
Ikkin ääni ui korviini ja saa polveni veltoiksi. Valun seinää pitkin parvekkeen lattialle. Minua polttelee paikoista, joita yleensä vältän ajattelemasta. Ikki herättää minussa tuntemuksia, jotka ovat niin riettaita, etten uskalla miettiä niille sanoja. Haluan kaikkea, mitä hän minulle tarjoaa, mutta… Entä jos hän pettyy? En osaa mitään. En tiedä, mitä tehdä.
”Ikki, minä…”
”Haluat minua, etkö haluakin…?”
Nielaisen, kun Ikkin sanat saavat hengityksen takertumaan kurkkuuni. Omat sydämenlyöntini melkein hukuttavat hänen äänensä, kun paukuttavat korvissani.
”Minun tarvitsee kuulla se. Odotan kyllä, mutta minun tarvitsee…”
”Minä…” Nielaisen kahdesti. Poskeni ovat tulikuumat. Saako tällaista edes sanoa? Mutta Ikki haluaa kuulla minun sanovan sen. Se on hänelle tärkeää. ”Minä… haluan… sinua.”
Olen varma, etten saa henkeä.
Ja samalla hetkellä parvekkeen ovi liukuu auki. Sawa ilmestyy ovelle ja tuijottaa suoraan minuun.
”Oletko kunnossa?”
”Ikki, minun pitää oikeasti mennä”, sanon samaan aikaan, kun nyökyttelen Sawalle ja yritän päästä ylös lattialla.
”Odotan sinua kotiin huomenna”, Ikki kuiskaa korvaani. ”Rakastan sinua ja haluan rakastella sinua niin, ettet voi enää kuvitella mitään parempaa.”
Kuumotus lehahtaa korviini asti, kun suljen puhelimen. Sawan kulmat ovat kurtussa, ja hän tarttuu käteni, jotta saan työnnettyä itseni täriseville jaloilleni. Ikkin sanat kaikuvat yhä korvissani, kun astun takaisin sisälle Minen ja Sawan uteliaiden katseiden alle.
Ikki haluaa rakastella minua. Kaikista naisista, jotka hän voisi saada, hän haluaa rakastella juuri minua.
Kylmät väreet meni aiva koko tekstin ajan 😏 voi apua, aivot lensi kyl hyvin narikkaan heti työpäivän päätteeksi 😂 ihanan suorasukainen känni-Ikki 💗💗 en osaa laittaa edes sanoiksi miten kiitollinen olo tästä tuli💗
VastaaPoistaOi, kiitokset kommentista <3
PoistaKiva, että tämä toimi hyvänä irrottautumisena päivän töistä. Lisää on luvassa myöhemmin tässä kuussa, kunhan saan muutamat muut jutut ensin kirjoitettua pois alta :D
Näitä on kyllä hauska kirjoittaa, vaikken ole vielä ihan varma, olenko tavoittanut hahmon syvimmän olemuksen.