Luku 27
Paluu piraattikaupunkiin
Balfonheimin satamakaupunki ei ollut ehtinyt muuttua. Tosin eipä joukko ollut sieltä niin kauan ollutkaan poissa. Fran ei osannut sanoa, montako päivää he olivat lopulta viipyneet Giruveganin matkalla, mutta hänestä tuntui, että siihen oli mennyt ikuisuus. Todellisuuden täytyi joka tapauksessa olla jotain muuta.
Paluu oli ollut vaivautunut. Edelleen kaikki vilkuilivat toisiaan epävarmoina. Riidat repivät rikki heidän tiivistä ryhmäänsä, he olisivat kohta eri mieltä aivan kaikesta. Fran katseli vilkasta kaupunkia, kun he kulkivat sen halki kohti Reddasin kartanoa. Hän muisti edelleen päivän, jona oli lähtenyt täältä Balthierin kanssa metsästämään Dalmascassa ollutta Jumalattaren jalokiveä. Kaikki tämä oli alkanut tuosta reissusta.
Fran oli iloinen siitä, että oli saanut tutustua uusiin ihmisiin, erityisesti Peneloon. Hän piti myös Baschista ja Vaanista, mutta ei kokenut olevansa näiden kanssa erityisen läheinen. Viera myönsi itselleen, ettei luultavasti olisi toiminut kovinkaan monessa kohdassa toisin, jos olisi saanut valita. Silti hän toivoi, että kaikki saisivat välinsä kuntoon, ennen kuin olisi liian myöhäistä.
Kuka tiesi, mitä Aurinkokristin luona odotti? Jo Kuolmetsikkö ja Giruvegan olivat olleet hiuksia nostattavia paikkoja, joten mainittu torni kaukaisella rannalla ei voinut olla paljon parempi. Lisäksi Frania huolestutti Ashen ratkaisu. Prinsessalla oli nyt Kuninkaiden miekka, jolla tämä voisi tuhota Aurinkokristin ja vapauttaa Ivalicen kivien kahleista. Valitettavasti tällä oli myös Liittomiekka, jolla nethisiittejä saattoi vuolla lisää. Ashe ehkä kuvitteli ottavansa historian haltuunsa kivien avulla, mutta totuus oli, että vain ilman niitä historia olisi ihmisten, ei jumalten.
”Zodiark, te tulitte takaisin!” kartanon vahti huudahti, kun joukko pääsi suuren rakennuksen portille. Mies tihrusti heitä todella tarkasti, aivan kuin olisi epäillyt heidän olevan haamuja tai muuten epätodellisia olentoja. ”Lordi Reddas ottaa teidät kyllä epäilemättä vastaan, mutta hän on rannikolla nyt.”
Mies viittoi satamaan, joka oli täynnä laivoja ja veneitä. Reddas oli helppo erottaa laiturilta, sillä tämän vaaleanpunaiset housut pistivät silmään. Miksi ihmeessä mies oli päätynyt käyttämään sellaista väriä? Se ei ollut… no, erityisen miehekäs. Franista housut olivat suoraan sanottuna huvittavat.
Nainen hymyili itsekseen. Ehkä pitäisikin ajatella kevyempiä asioita nyt, silloin oli helpompaa pitää mieliala korkealla.
”Laivat vesillä!” Reddas kuului huutavan, kun joukko pääsi lähemmäs miestä. ”Heivatkaa vaikka kalat veteen, minä en välitä! Lentomekaniikka on meille nyt yhtä hyödyllistä kuin taivas kaloille. Hylätkää laivat, jotka ovat uppoamassa. Haluan, että ihmishenget pelastetaan, ei ajopuita!”
”Jotain on tainnut tapahtua”, Basch kommentoi.
”Kuulostaa siltä, että käynnissä on meripelastusoperaatio”, Balthier vastasi. Mies puhui ensimmäistä kertaa Giruveganista lähdön jälkeen.
”Ei kai Vayne…” Ashe kauhisteli.
Reddas käännähti ympäri ja puisteli päätään. Ilmeisesti Vayne ei ollut iskenyt piraattien riveihin. Jotain oli kuitenkin sattunut, se näkyi miehen kasvoilta. Tämä viittoi joukkoa seuraamaan ja lähti kävelemään kohti kartanoaan.
”Armadamme purjehti pahoille vesille Ridoranan vesiputouksella ja on vaikeuksissa”, piraattikuningas selvitti. ”Kaikki koneet pysähtyivät yhtäkkiä, jumittuivat täysin. Ongelma johtuu ilmeisesti Usvasta, jota voisi veitsellä leikata. Nuo meret ovat jagdia. Odotin ilmalaivaongelmia, mutta en laivastoa ajelehtimassa keskellä aallokkoa.”
”Miten aiotte saada miehistöt pelastettua, jos laivatkaan eivät liiku siellä?” Basch tiedusteli.
”Kalastajilla on purjeveneitä ja -laivoja. Meidän on turvauduttava vanhanaikaisiin keinoihin nyt”, Reddas vastasi. ”Se tietysti tarkoittaa tämän päivän, ja ehkä muutaman muunkin, saaliin menetystä, mutta se on pieni hinta pelastetuista ihmishengistä.”
Balthier tuhahti miehen sanoille, mutta ei väittänyt vastaan. Fran huomasi Vaanin suovan piraatille mulkaisun. Näinköhän noiden kahden välejä saisi koskaan enää korjattua? Poika oli tölväissyt miehen egoa pahemman kerran.
Reddas johdatti muut toimistoonsa ja istahti työpöytänsä reunalle. Muut etsivät istumapaikat itselleen mistä taisivat. He olivat olleet jaloillaan aivan tarpeeksi pitkään, nyt oli aika levähtää.
”Kertokaa minulle, mitä tapahtui Giruveganissa”, kuningas pyysi. ”Silmienne katseesta näen, ettei se reissu mennyt hyvin. Oliko Cid epäluotettava, kuten uumoilin?”
”Kyllä vain”, Ashe myönsi. ”Pystyimme saamaan kuitenkin käsityksen hänen todellisista aikomuksistaan. Tiedämme nyt, mitä hän ehkä etsii.”
Ashe ryhtyi kertomaan, mitä pyhässä maassa oli tapahtunut. Prinsessa jätti mainitsematta esperin, mutta muuten tämä puhui rehellisesti. Reddas kuunteli hiljaa ja nyökkäili aina välillä kehottaakseen naista jatkamaan. Kukaan muu ei sanonut mitään. Fran ei viitsinyt tuoda omia ajatuksiaan julki.
Miksi toisitkaan? Tämä on ihmisten maailma, ei vierojen, Mateus naurahti.
Ei se siitä johdu. Ashen on itse löydettävä tiensä, Fran vastasi esperille.
Entä sinun tiesi? Et voi elää maailmassa, jota kivet hallitsevat, koska ne ovat pahaksi sinunlaisillesi. Et voi myöskään palata kotiisi, esper totesi. Fran ei vastannut sille, hän ei ollut edes ajatellut asiaa tuolta kannalta. Ehkä olet tullut tiesi päähän, viera.
Fran yritti keskittyä Ashen puheeseen. Hän ei halunnut keskustella esperinsä kanssa, koska sillä ei ollut koskaan mitään hyvää sanottavaa. Lisäksi sen sanat tuntuivat osuvan pelottavan oikeaan. Oli vain asioita, joita oli parempi olla ajattelematta liikaa.
Ja paeta totuutta? Se saa sinut kiinni kuitenkin, joten turhaan juokset. Olet jo menettänyt ihmisesi, menetät muutkin. Sinulle ei jää mitään, kun prinsessa vielä ottaa kivet haltuunsa.
Ole hiljaa!
Franista alkoi tuntua, että hän tulisi pian hulluksi, jos ei pääsisi esperistä eroon. Se syötti hänen mieleensä synkkiä tulevaisuuden kuvia. Mistä sitä tiesi, mitä tuleva toisi tullessaan? Mateus saattoi olla oikeassa, mutta Fran ei voinut elää kuvitellen koko ajan pahinta.
Tulet vielä huomaamaan, kuka on oikeassa, esper lisäsi, mutta vaikeni sitten. Fran puisteli lyhyesti päätään karistaakseen inhottavan tunteen mielestään. Entä jos Mateus oli oikeassa? Ehkä hän tosiaan menettäisi kaiken. Oliko silloin järkeä edes elää?
Ei, hän ei saisi ajatella noin. Tuollaiset ajatukset olivat jo liian pelottavia, liian synkkiä. Hänen pitäisi keskittyä nyt oleelliseen ja unohtaa oma olotilansa.
”Eli jumalten valmistama nethisiitti olikin vain osa suurempaa kiveä?” Reddas varmisti ja sai äänellään Franin taas keskittymään tilanteeseen. ”Ja nämä Occuriat… en tunne heitä enkä välitä tunteakaan.”
”Jos me iskemme Aurinkokristiä Kuninkaiden miekalla, uusia kiviä ei kenties enää synny”, Fran sanoi vihdoin. Mitä hävittävää hänellä oli? Kenties hän ei voinut tehdä päätöstä, mutta kai hänellä silti oli oikeus vaikuttaa siihen. Hän voisi luovuttaa, kuten Mateus jatkuvasti kehotti, tai sitten taistella. ”Jos oletetaan, että Aurinkokrist on kaikkien nethisiittien lähde… jos tuhoamme sen, voi olla, että Iltahämärän sirusta tulee vain eloton murikka. Mitä tulee ihmisten valmistamiin nethisiitteihin… kuka tietää?”
”On toinenkin keino”, Balthier puuttui puheeseen ja vilkaisi vieran suuntaan. ”Voimme käyttää Liittomiekkaa, leikata uuden kiven Krististä ja käyttää sitä Iltahämärän sirua ja ihmisten tekemiä nethisiittejä vastaan.”
Mies ei voinut ehdottaa tuota tosissaan! Fran tuijotti piraattia uskomatta korviaan. Balthier oli puhunut kiviä vastaan alusta alkaen, vihannut niitä syvästi. Nyt mies ehdotti, että he käyttäisivät niitä.
”Haluatteko tietää parhaan tavan käyttää nethisiittejä?” Reddas ärähti. ”Halusitte tai ette, kerron silti. Otatte nethisiitin käteenne ja heitätte sen menemään.”
”Minusta hän on oikeassa”, Fran huomautti.
”Niin, Reddashan sen tietää”, Balthier puuskahti.
”Jos sinulla on jotain sanottavaa, piraatti, kuulisin sen mieluusti nyt”, Reddas suuntasi sanansa nuoremmalle miehelle.
”Sir, minulla ei ole ollut teille mitään sanottavaa enää vuosiin”, ilmapiraatti ilmoitti.
Fran alkoi olla yhä varmempi, että Reddas liittyi jotenkin Balthierin menneisyyteen. Valitettavasti ilmapiraatti vaikeni asioistaan niin perusteellisesti, ettei totuus kai selviäisi koskaan. Tai ehkä tämä ei vain kokenut vieraa luottamuksensa arvoiseksi. Mistä sitä tiesi, Balthier oli saattanut kertoa Ashelle. Olihan mies alkanut puhua prinsessalle isästäänkin. Tosin Cidistä Fran oli sentään tiennyt jo, mutta viime aikoina hän oli ollut täysin ulkona ilmapiraatin asioista. Ashe luultavasti tiesi paremmin.
Mitä minä sanoin? Mateus kuiskasi.
”Miten nyt sitten tehdäänkään, meidän varmaan pitäisi ensin löytää tämä Aurinkokrist”, Vaan huomautti. Fran oli kiitollinen siitä, ettei poika alkanut nyt raivota. Ehkä tämä oli kasvanut hieman heidän matkansa aikana. ”Eikö niin? Meren tuolla puolen, korkeassa tornissa kaukaisella rannalla. Reddas, tiedätkö sinä jotain?”
”Tuttuja sanoja, Vaan”, Reddas totesi. Miehen ääni oli tasoittunut, tämä ei enää kuulostanut yhtä vihaiselta kuin Balthierille puhuessaan. ”Satuinpa näkemään erään kirjoitelman paperien joukossa, kun vierailimme Draklorissa. Naldoan meri, Ridoranan vesiputous ja Pharoksen majakka. Lähetin laivastoni etsimään totuutta näiden sanojen takaa… ja löysin ongelmia.”
”Sittenhän meillä on todiste”, Basch totesi. Kaikki suuntasivat katseensa ritariin, joka suoristautui ja harppoi huoneen poikki. Mies palasi omia askeliaan, ennen kuin pysähtyi ja katsoi taas Reddasia. ”Tämä majakka Naldoan merellä on torni kaukaisella rannalla. Voimakas Usva, joka pysäytti laivastonne, on synkkä, mutta samalla kirkas, merkki siitä, mitä toivomme. Aurinkokrist on siellä.”
Fran nyökkäsi. Baschin täytyi olla oikeassa, sillä nethisiitit keräsivät Usvaa sisäänsä. Jos Aurinkokrist oli valtava nethisiitti, sen ympäristössä täytyi olla järkyttävä määrä Usvaa.
”Onpas hienoa”, Balthier tuhahti väliin. ”Ja miten mahdamme päästä sinne? Nuo meret ovat jagdia, jos nyt oikein muistan.” Mies oli oikeassa, mutta tämän puhetyyli ja äänensävy olivat hyvin ärsyttäviä. Franin teki mieli läimäyttää piraattia, tämä saisi jo vähän asettua. Ei koko maailma ollut Balthieria vastaan, vaikka mies näytti kuvittelevan niin.
Reddas nousi seisomaan ja käveli työhuoneen perällä olevalle kaapille. Mies etsi avaimen housujensa taskusta, työnsi sen lukkoon ja avasi kaapin. Piraattikuningas veti esille pienen rasian, jonka toi pöydälleen. Myös se oli lukittu tarkasti, joten kesti hetken, ennen kuin tämä sai sen auki.
Kuningas kohotti pienen kiven ja näytti sitä Balthierille. ”Laittamalla tämän ilmalaivaasi. Tämä taivaskivi on tehty vastustamaan jagdeja.”
Reddas heitti kiven piraatille, joka nappasi sen. Balthier jäi tarkastelemaan pientä esinettä inhonsekainen ilme kasvoillaan. Ei ollut vaikea nähdä, että tämä ei tiennyt, miten kiveen olisi pitänyt suhtautua. Miksi tämä oli puolustanut Ashen kantaa, vaikka selvästi edelleen inhosi kiviä? Oliko piraatti vain halunnut olla eri mieltä kuninkaansa – ja Franin – kanssa? Tai erityisesti samaa mieltä Ashen kanssa? Kumpikaan vaihtoehto ei kuulostanut hyvältä.
Varsinkaan sinun kannaltasi, Mateus lisäsi. Fran sivuutti esperin kommentin.
”Lisää sotasaalista Draklorin laboratoriosta… Mikset käytä sitä itse?” Balthier kysyi ja vilkaisi Reddasia kuin olisi epäillyt tällä olevan taka-ajatuksia.
”Laittaisin sen kyllä alukseeni, mutta siinä on pieni mutta. Minun ilmalaivani sattuu olemaan bhujerbalaista mallia, joten se ei toimisi. Sen sijaan Strahliin sen pitäisi sopia – tyttösi lentää hienosti sen avulla.”
Balthierin kasvoille nousi pieni hymy, kun mies silmäili kiveä uudestaan. Ainakin ilmalaivan ajatteleminen näytti saavan miehen hyvälle tuulelle. Ehkäpä tämä rakasti tyttöään enemmän kuin mitään muuta.
”Lady Ashe, saatan teidän korkeutenne mielelläni sinne… jos se vain sopii teille”, Reddas jatkoi.
”Olen teidän suojeluksessanne”, prinsessa vastasi. ”Kertokaa minulle kuitenkin eräs asia: miksi tehdä niin paljon meidän vuoksemme?”
”Nabudiksen nekropoli”, kuului piraattikuninkaan vastaus.
”Nabudis oli kotinne?” Ashe tarkensi. Jälleen Balthier tuhahti, mutta keskittyi kuitenkin uudestaan kiven tutkimiseen.
”Ei, mutta muisto on ikuisesti poltettu sydämeeni”, Reddas selitti.
Fran silmäili kuningasta. Oliko tämä ollut Nabudiksessa samaan aikaan hänen ja Balthierin kanssa? Oliko Reddas kenties yksi harvoista selviytyneistä? Mitä mies oli tehnyt siellä?
”Katumus ei tuo menetettyjä takaisin”, Balthier huomautti. ”Lähden käymään aerodomessa. Tuleeko joku mukaani?”
”Järjestän sillä välin teille illallisen ja yöpaikan. Lähdemme vasta huomenna”, Reddas ilmoitti eikä huomioinut piraatin huomautusta.
”Muistaakseni minä olen Strahlin kapteeni”, Balthier sanoi.
”Muistaakseni minä olen tämän kaupungin kuningas, piraatti.”
”Minä tulen mukaasi”, Vaan ilmoitti Franin hämmästykseksi. Balthier kohautti olkapäitään ja käveli ovelle. Vaan seurasi miehen perässä kuin innokas koira. Joko tämä oli unohtanut aiemmat sanansa? Vai oliko ilmalaivojen vetovoima todella noin suuri?
Paluu oli ollut vaivautunut. Edelleen kaikki vilkuilivat toisiaan epävarmoina. Riidat repivät rikki heidän tiivistä ryhmäänsä, he olisivat kohta eri mieltä aivan kaikesta. Fran katseli vilkasta kaupunkia, kun he kulkivat sen halki kohti Reddasin kartanoa. Hän muisti edelleen päivän, jona oli lähtenyt täältä Balthierin kanssa metsästämään Dalmascassa ollutta Jumalattaren jalokiveä. Kaikki tämä oli alkanut tuosta reissusta.
Fran oli iloinen siitä, että oli saanut tutustua uusiin ihmisiin, erityisesti Peneloon. Hän piti myös Baschista ja Vaanista, mutta ei kokenut olevansa näiden kanssa erityisen läheinen. Viera myönsi itselleen, ettei luultavasti olisi toiminut kovinkaan monessa kohdassa toisin, jos olisi saanut valita. Silti hän toivoi, että kaikki saisivat välinsä kuntoon, ennen kuin olisi liian myöhäistä.
Kuka tiesi, mitä Aurinkokristin luona odotti? Jo Kuolmetsikkö ja Giruvegan olivat olleet hiuksia nostattavia paikkoja, joten mainittu torni kaukaisella rannalla ei voinut olla paljon parempi. Lisäksi Frania huolestutti Ashen ratkaisu. Prinsessalla oli nyt Kuninkaiden miekka, jolla tämä voisi tuhota Aurinkokristin ja vapauttaa Ivalicen kivien kahleista. Valitettavasti tällä oli myös Liittomiekka, jolla nethisiittejä saattoi vuolla lisää. Ashe ehkä kuvitteli ottavansa historian haltuunsa kivien avulla, mutta totuus oli, että vain ilman niitä historia olisi ihmisten, ei jumalten.
”Zodiark, te tulitte takaisin!” kartanon vahti huudahti, kun joukko pääsi suuren rakennuksen portille. Mies tihrusti heitä todella tarkasti, aivan kuin olisi epäillyt heidän olevan haamuja tai muuten epätodellisia olentoja. ”Lordi Reddas ottaa teidät kyllä epäilemättä vastaan, mutta hän on rannikolla nyt.”
Mies viittoi satamaan, joka oli täynnä laivoja ja veneitä. Reddas oli helppo erottaa laiturilta, sillä tämän vaaleanpunaiset housut pistivät silmään. Miksi ihmeessä mies oli päätynyt käyttämään sellaista väriä? Se ei ollut… no, erityisen miehekäs. Franista housut olivat suoraan sanottuna huvittavat.
Nainen hymyili itsekseen. Ehkä pitäisikin ajatella kevyempiä asioita nyt, silloin oli helpompaa pitää mieliala korkealla.
”Laivat vesillä!” Reddas kuului huutavan, kun joukko pääsi lähemmäs miestä. ”Heivatkaa vaikka kalat veteen, minä en välitä! Lentomekaniikka on meille nyt yhtä hyödyllistä kuin taivas kaloille. Hylätkää laivat, jotka ovat uppoamassa. Haluan, että ihmishenget pelastetaan, ei ajopuita!”
”Jotain on tainnut tapahtua”, Basch kommentoi.
”Kuulostaa siltä, että käynnissä on meripelastusoperaatio”, Balthier vastasi. Mies puhui ensimmäistä kertaa Giruveganista lähdön jälkeen.
”Ei kai Vayne…” Ashe kauhisteli.
Reddas käännähti ympäri ja puisteli päätään. Ilmeisesti Vayne ei ollut iskenyt piraattien riveihin. Jotain oli kuitenkin sattunut, se näkyi miehen kasvoilta. Tämä viittoi joukkoa seuraamaan ja lähti kävelemään kohti kartanoaan.
”Armadamme purjehti pahoille vesille Ridoranan vesiputouksella ja on vaikeuksissa”, piraattikuningas selvitti. ”Kaikki koneet pysähtyivät yhtäkkiä, jumittuivat täysin. Ongelma johtuu ilmeisesti Usvasta, jota voisi veitsellä leikata. Nuo meret ovat jagdia. Odotin ilmalaivaongelmia, mutta en laivastoa ajelehtimassa keskellä aallokkoa.”
”Miten aiotte saada miehistöt pelastettua, jos laivatkaan eivät liiku siellä?” Basch tiedusteli.
”Kalastajilla on purjeveneitä ja -laivoja. Meidän on turvauduttava vanhanaikaisiin keinoihin nyt”, Reddas vastasi. ”Se tietysti tarkoittaa tämän päivän, ja ehkä muutaman muunkin, saaliin menetystä, mutta se on pieni hinta pelastetuista ihmishengistä.”
Balthier tuhahti miehen sanoille, mutta ei väittänyt vastaan. Fran huomasi Vaanin suovan piraatille mulkaisun. Näinköhän noiden kahden välejä saisi koskaan enää korjattua? Poika oli tölväissyt miehen egoa pahemman kerran.
Reddas johdatti muut toimistoonsa ja istahti työpöytänsä reunalle. Muut etsivät istumapaikat itselleen mistä taisivat. He olivat olleet jaloillaan aivan tarpeeksi pitkään, nyt oli aika levähtää.
”Kertokaa minulle, mitä tapahtui Giruveganissa”, kuningas pyysi. ”Silmienne katseesta näen, ettei se reissu mennyt hyvin. Oliko Cid epäluotettava, kuten uumoilin?”
”Kyllä vain”, Ashe myönsi. ”Pystyimme saamaan kuitenkin käsityksen hänen todellisista aikomuksistaan. Tiedämme nyt, mitä hän ehkä etsii.”
Ashe ryhtyi kertomaan, mitä pyhässä maassa oli tapahtunut. Prinsessa jätti mainitsematta esperin, mutta muuten tämä puhui rehellisesti. Reddas kuunteli hiljaa ja nyökkäili aina välillä kehottaakseen naista jatkamaan. Kukaan muu ei sanonut mitään. Fran ei viitsinyt tuoda omia ajatuksiaan julki.
Miksi toisitkaan? Tämä on ihmisten maailma, ei vierojen, Mateus naurahti.
Ei se siitä johdu. Ashen on itse löydettävä tiensä, Fran vastasi esperille.
Entä sinun tiesi? Et voi elää maailmassa, jota kivet hallitsevat, koska ne ovat pahaksi sinunlaisillesi. Et voi myöskään palata kotiisi, esper totesi. Fran ei vastannut sille, hän ei ollut edes ajatellut asiaa tuolta kannalta. Ehkä olet tullut tiesi päähän, viera.
Fran yritti keskittyä Ashen puheeseen. Hän ei halunnut keskustella esperinsä kanssa, koska sillä ei ollut koskaan mitään hyvää sanottavaa. Lisäksi sen sanat tuntuivat osuvan pelottavan oikeaan. Oli vain asioita, joita oli parempi olla ajattelematta liikaa.
Ja paeta totuutta? Se saa sinut kiinni kuitenkin, joten turhaan juokset. Olet jo menettänyt ihmisesi, menetät muutkin. Sinulle ei jää mitään, kun prinsessa vielä ottaa kivet haltuunsa.
Ole hiljaa!
Franista alkoi tuntua, että hän tulisi pian hulluksi, jos ei pääsisi esperistä eroon. Se syötti hänen mieleensä synkkiä tulevaisuuden kuvia. Mistä sitä tiesi, mitä tuleva toisi tullessaan? Mateus saattoi olla oikeassa, mutta Fran ei voinut elää kuvitellen koko ajan pahinta.
Tulet vielä huomaamaan, kuka on oikeassa, esper lisäsi, mutta vaikeni sitten. Fran puisteli lyhyesti päätään karistaakseen inhottavan tunteen mielestään. Entä jos Mateus oli oikeassa? Ehkä hän tosiaan menettäisi kaiken. Oliko silloin järkeä edes elää?
Ei, hän ei saisi ajatella noin. Tuollaiset ajatukset olivat jo liian pelottavia, liian synkkiä. Hänen pitäisi keskittyä nyt oleelliseen ja unohtaa oma olotilansa.
”Eli jumalten valmistama nethisiitti olikin vain osa suurempaa kiveä?” Reddas varmisti ja sai äänellään Franin taas keskittymään tilanteeseen. ”Ja nämä Occuriat… en tunne heitä enkä välitä tunteakaan.”
”Jos me iskemme Aurinkokristiä Kuninkaiden miekalla, uusia kiviä ei kenties enää synny”, Fran sanoi vihdoin. Mitä hävittävää hänellä oli? Kenties hän ei voinut tehdä päätöstä, mutta kai hänellä silti oli oikeus vaikuttaa siihen. Hän voisi luovuttaa, kuten Mateus jatkuvasti kehotti, tai sitten taistella. ”Jos oletetaan, että Aurinkokrist on kaikkien nethisiittien lähde… jos tuhoamme sen, voi olla, että Iltahämärän sirusta tulee vain eloton murikka. Mitä tulee ihmisten valmistamiin nethisiitteihin… kuka tietää?”
”On toinenkin keino”, Balthier puuttui puheeseen ja vilkaisi vieran suuntaan. ”Voimme käyttää Liittomiekkaa, leikata uuden kiven Krististä ja käyttää sitä Iltahämärän sirua ja ihmisten tekemiä nethisiittejä vastaan.”
Mies ei voinut ehdottaa tuota tosissaan! Fran tuijotti piraattia uskomatta korviaan. Balthier oli puhunut kiviä vastaan alusta alkaen, vihannut niitä syvästi. Nyt mies ehdotti, että he käyttäisivät niitä.
”Haluatteko tietää parhaan tavan käyttää nethisiittejä?” Reddas ärähti. ”Halusitte tai ette, kerron silti. Otatte nethisiitin käteenne ja heitätte sen menemään.”
”Minusta hän on oikeassa”, Fran huomautti.
”Niin, Reddashan sen tietää”, Balthier puuskahti.
”Jos sinulla on jotain sanottavaa, piraatti, kuulisin sen mieluusti nyt”, Reddas suuntasi sanansa nuoremmalle miehelle.
”Sir, minulla ei ole ollut teille mitään sanottavaa enää vuosiin”, ilmapiraatti ilmoitti.
Fran alkoi olla yhä varmempi, että Reddas liittyi jotenkin Balthierin menneisyyteen. Valitettavasti ilmapiraatti vaikeni asioistaan niin perusteellisesti, ettei totuus kai selviäisi koskaan. Tai ehkä tämä ei vain kokenut vieraa luottamuksensa arvoiseksi. Mistä sitä tiesi, Balthier oli saattanut kertoa Ashelle. Olihan mies alkanut puhua prinsessalle isästäänkin. Tosin Cidistä Fran oli sentään tiennyt jo, mutta viime aikoina hän oli ollut täysin ulkona ilmapiraatin asioista. Ashe luultavasti tiesi paremmin.
Mitä minä sanoin? Mateus kuiskasi.
”Miten nyt sitten tehdäänkään, meidän varmaan pitäisi ensin löytää tämä Aurinkokrist”, Vaan huomautti. Fran oli kiitollinen siitä, ettei poika alkanut nyt raivota. Ehkä tämä oli kasvanut hieman heidän matkansa aikana. ”Eikö niin? Meren tuolla puolen, korkeassa tornissa kaukaisella rannalla. Reddas, tiedätkö sinä jotain?”
”Tuttuja sanoja, Vaan”, Reddas totesi. Miehen ääni oli tasoittunut, tämä ei enää kuulostanut yhtä vihaiselta kuin Balthierille puhuessaan. ”Satuinpa näkemään erään kirjoitelman paperien joukossa, kun vierailimme Draklorissa. Naldoan meri, Ridoranan vesiputous ja Pharoksen majakka. Lähetin laivastoni etsimään totuutta näiden sanojen takaa… ja löysin ongelmia.”
”Sittenhän meillä on todiste”, Basch totesi. Kaikki suuntasivat katseensa ritariin, joka suoristautui ja harppoi huoneen poikki. Mies palasi omia askeliaan, ennen kuin pysähtyi ja katsoi taas Reddasia. ”Tämä majakka Naldoan merellä on torni kaukaisella rannalla. Voimakas Usva, joka pysäytti laivastonne, on synkkä, mutta samalla kirkas, merkki siitä, mitä toivomme. Aurinkokrist on siellä.”
Fran nyökkäsi. Baschin täytyi olla oikeassa, sillä nethisiitit keräsivät Usvaa sisäänsä. Jos Aurinkokrist oli valtava nethisiitti, sen ympäristössä täytyi olla järkyttävä määrä Usvaa.
”Onpas hienoa”, Balthier tuhahti väliin. ”Ja miten mahdamme päästä sinne? Nuo meret ovat jagdia, jos nyt oikein muistan.” Mies oli oikeassa, mutta tämän puhetyyli ja äänensävy olivat hyvin ärsyttäviä. Franin teki mieli läimäyttää piraattia, tämä saisi jo vähän asettua. Ei koko maailma ollut Balthieria vastaan, vaikka mies näytti kuvittelevan niin.
Reddas nousi seisomaan ja käveli työhuoneen perällä olevalle kaapille. Mies etsi avaimen housujensa taskusta, työnsi sen lukkoon ja avasi kaapin. Piraattikuningas veti esille pienen rasian, jonka toi pöydälleen. Myös se oli lukittu tarkasti, joten kesti hetken, ennen kuin tämä sai sen auki.
Kuningas kohotti pienen kiven ja näytti sitä Balthierille. ”Laittamalla tämän ilmalaivaasi. Tämä taivaskivi on tehty vastustamaan jagdeja.”
Reddas heitti kiven piraatille, joka nappasi sen. Balthier jäi tarkastelemaan pientä esinettä inhonsekainen ilme kasvoillaan. Ei ollut vaikea nähdä, että tämä ei tiennyt, miten kiveen olisi pitänyt suhtautua. Miksi tämä oli puolustanut Ashen kantaa, vaikka selvästi edelleen inhosi kiviä? Oliko piraatti vain halunnut olla eri mieltä kuninkaansa – ja Franin – kanssa? Tai erityisesti samaa mieltä Ashen kanssa? Kumpikaan vaihtoehto ei kuulostanut hyvältä.
Varsinkaan sinun kannaltasi, Mateus lisäsi. Fran sivuutti esperin kommentin.
”Lisää sotasaalista Draklorin laboratoriosta… Mikset käytä sitä itse?” Balthier kysyi ja vilkaisi Reddasia kuin olisi epäillyt tällä olevan taka-ajatuksia.
”Laittaisin sen kyllä alukseeni, mutta siinä on pieni mutta. Minun ilmalaivani sattuu olemaan bhujerbalaista mallia, joten se ei toimisi. Sen sijaan Strahliin sen pitäisi sopia – tyttösi lentää hienosti sen avulla.”
Balthierin kasvoille nousi pieni hymy, kun mies silmäili kiveä uudestaan. Ainakin ilmalaivan ajatteleminen näytti saavan miehen hyvälle tuulelle. Ehkäpä tämä rakasti tyttöään enemmän kuin mitään muuta.
”Lady Ashe, saatan teidän korkeutenne mielelläni sinne… jos se vain sopii teille”, Reddas jatkoi.
”Olen teidän suojeluksessanne”, prinsessa vastasi. ”Kertokaa minulle kuitenkin eräs asia: miksi tehdä niin paljon meidän vuoksemme?”
”Nabudiksen nekropoli”, kuului piraattikuninkaan vastaus.
”Nabudis oli kotinne?” Ashe tarkensi. Jälleen Balthier tuhahti, mutta keskittyi kuitenkin uudestaan kiven tutkimiseen.
”Ei, mutta muisto on ikuisesti poltettu sydämeeni”, Reddas selitti.
Fran silmäili kuningasta. Oliko tämä ollut Nabudiksessa samaan aikaan hänen ja Balthierin kanssa? Oliko Reddas kenties yksi harvoista selviytyneistä? Mitä mies oli tehnyt siellä?
”Katumus ei tuo menetettyjä takaisin”, Balthier huomautti. ”Lähden käymään aerodomessa. Tuleeko joku mukaani?”
”Järjestän sillä välin teille illallisen ja yöpaikan. Lähdemme vasta huomenna”, Reddas ilmoitti eikä huomioinut piraatin huomautusta.
”Muistaakseni minä olen Strahlin kapteeni”, Balthier sanoi.
”Muistaakseni minä olen tämän kaupungin kuningas, piraatti.”
”Minä tulen mukaasi”, Vaan ilmoitti Franin hämmästykseksi. Balthier kohautti olkapäitään ja käveli ovelle. Vaan seurasi miehen perässä kuin innokas koira. Joko tämä oli unohtanut aiemmat sanansa? Vai oliko ilmalaivojen vetovoima todella noin suuri?
~o~
Balthier marssi ulos Reddasin kartanosta Vaan kannoillaan. Kloppi oli näköjään päättänyt seurata häntä. Mies veti syvään henkeä ja yritti rauhoittua. Hän tiesi varsin hyvin, että pojan sanat suututtivat häntä, koska ne olivat osuneet arkaan paikkaan. Hänellä oli syynsä siihen, ettei hän kertonut muille kaikkea… taivas tiesi, ettei hän halunnut enää käsitellä joitain asioita uudestaan.
Ja mitä Franiin tuli… piraatti kyllä tiesi, että tilanne ei ollut paras mahdollinen. Hän oli yrittänyt tehdä sille jotain, kun he olivat viimeksi olleet Balfonheimissä, mutta Penelo oli keskeyttänyt. Muutenkin viera tuntui olevan kilometrien päässä hänestä, tämän ajatuksista ei saanut otetta. Naiset olivat yllättävän helppoja, kun näihin ei vaivautunut tutustumaan. Sitten kun pääsi lähelle jotakuta, tämä muuttui turkasen vaikeaksi. Siinä ei ollut järkeä, mutta niin se vain näytti menevän.
Tosin Fran oli ollut haaste aina. Ennen kaikki oli silti ollut erilaista, viera oli tarjonnut toisenlaisen haasteen. Nyt tämä oli saavuttamaton. Aiemmin Balthier oli sentään tiennyt voittavansa, kunhan jaksaisi yrittää tarpeeksi. Nyt hän alkoi epäillä, että oli hävinnyt totaalisesti, koska oli pelannut jossain kohtaa väärin.
Ajatus oli rassaava. Tilanteen hallinta oli aikoja sitten lipsunut hänen käsistään ja muut asiat vaativat häneltä liikaa huomiota. Kohta ei kenties ollut enää aikaa käsitellä asioita, mutta toisaalta ei ollut tarpeeksi pitkää rauhallista hetkeä, jotta niitä olisi voinut käsitellä nyt.
Miksi ihmeessä Balthier oli mennyt sotkeutumaan tähän soppaan? Hänen olisi pitänyt vain jatkaa rauhallista piraatin elämäänsä, ja kaikki olisi ollut paljon helpompaa.
”Kappas, sinäkin olet täällä”, tuttu ääni keskeytti piraatin pohdinnan. Hän oli päässyt jo ulos kartanon pihalta ja vaeltamassa kohti aerodomea Vaan yhä perässään roikkuen. ”Ja oppipoikakin”, Rikken jatkoi, kun tavoitti miehen katseen, ja virnisti leveästi. ”Kuulitko jo, että laivamme Pharoksen luona ovat vaikeuksissa?” Virne kuoli miehen kasvoilta ja tämä loi synkän katseen merelle.
”Onneksi se sattui samaan aikaan, kun kalastajat palasivat satamaan”, Rikkenin seurassa alati liikkuva Raz lisäsi. ”Lähetimme heidät merelle välittömästi.”
”Reddas mainitsi siitä”, Balthier totesi.
”Ridorana…” Elza mutisi ja käveli miesten luokse. Myös Vaan liittyi seuraan. Balthier ei edes ihmetellyt, että punapääkin oli paikalla. Reddasin kolme oikeaa kättä eivät kaiketi koskaan olleet erossa toisistaan, ties vaikka olisivat nukkuneetkin samassa sängyssä – kaikki kolme ja papukaija. ”Mahtava Pharos ja pohjaton vesiputous”, nainen jatkoi. ”Yksikään Balfonheimin mies ei menisi sinne vapaaehtoisesti, niin monesti on meitä siitä varoitettu lapsina. Mutta Reddas ei ole Balfonheimin mies. Monet ovat tätä tutkimusmatkaa vastaan, mutta hän… ei tunne pelkoa.”
Ahaa, Reddas oli siis päättänyt asiasta jo etukäteen. Piraattikuningas olisi luultavasti vienyt Strahlin, jos Balthier ei olisi palannut ajoissa. Sellaista tietysti saattoi odottaa.
”Mekin menemme sinne”, Vaan ilmoitti. ”Reddas tulee mukaamme.”
”Suurelle Pharoksen majakalle?” Rikken varmisti. Kloppi nyökkäsi tälle turhankin innokkaana. ”Ette pysty lentämään sinne.”
”Balthierilla on uudenlainen taivaskivi, pystymme kyllä”, Vaan vakuutteli.
”Luulin, ettei Balthier pidä kivistä”, Elza tuhahti.
”Minä pidän hyvin monista asioista, joista sinulla ei ole aavistustakaan, koska et ole koskaan vaivautunut ottamaan selvää”, piraatti vastasi naiselle ja mittaili tätä katseellaan. Miksi punapään piti olla niin hapan?
”Mieluummin antaisin lohikäärmeen kynsiä minut hitaasti hengiltä kuin ottaisin selvää sinun pitämisistäsi”, Elza ilmoitti.
”Säälisin sen lohikäärmeen kynsiä”, Balthier sanoi. Hän ei jaksanut tuhlata aikaansa naisen kanssa sanailuun, koska se ei johtaisi mihinkään. Se ei johtanut ikinä. ”Jos suonette anteeksi, minulla ja Vaanilla on hieman tehtävää.”
”Kaikin mokomin”, Rikken totesi. ”Toivon, että selviätte tästäkin. En tiedä ketään toisia, jotka olisivat palanneet Kuolmetsiköstä elävinä, joten ehkä teillä on jopa pieni mahdollisuus.”
”Johtotähteä varten on aina varattu mahdollisuus”, Balthier hymähti.
Mies heilautti kättään piraattikolmikolle ja lähti taas kohti aerodomea. Tällä kertaa Vaan otti hänet kiinni ja päätyi kävelemään hänen rinnallaan.
”Mikä tuon Elzan ongelma oikein on?” kloppi kummasteli. Balthier virnisti, tämä yritti kaiketi paikkailla aiempia sanomisiaan tai sitten vain toivoi saavansa tarkemman esittelyn Strahlista.
”Hän ei ole saanut kunnolla miestä”, ilmapiraatti totesi. Oli tietysti kokonaan toinen kysymys, halusiko Elza edes miestä. Tämän katse harhaili useammin naisten suuntaan, mikä oli luonnotonta. Ei sillä, ei Balthier olisi pistänyt pahaksi, jos olisi nähnyt kahden naisen tekevän jotain keskenään, mutta luonnotonta se oli joka tapauksessa.
”Minä kuulin jonkun aiemmin puhuvan, että Elza… hmmm, ei pitäisi miehistä”, Vaan mutisi ja vilkuili ympärilleen kuin olisi sanonut juuri jotain todella nolostuttavaa.
”En ihmettelisi, vaikka se pitäisi paikkansa. Naisessa täytyy olla jotain vikaa, jos hän ei pidä minusta”, Balthier teki johtopäätöksen.
”Sinä luulet liikoja itsestäsi”, Vaan tuhahti.
”Ja sinä alat hyppiä nenille, kloppi.”
Kumpikin oli hetken hiljaa ja vilkuili toista. Kesti tovin, ennen kuin virne levisi molempien kasvoille.
”Jonkun pitää hyppiä sinunkin nenillesi”, Vaan totesi.
”Olet ehkä oikeassa, mutta seuraavalla kerralla tee se tyylikkäämmin”, Balthier naurahti. ”Kyllä sinusta vielä kunnon piraatti saadaan.”
”Mutta sinun pitäisi oikeasti puhua Franin kanssa.”
”Zodiarkin tähden, minä tiedän sen!” piraatti puuskahti. ”Nyt on vain väärä hetki. Keisarikunta hönkii niskaamme ja markiisi kasaa vastarintaa Dalmascan taivaalle. Emme voi jäädä väittelemään omista asioistamme.”
”Tiedän, mutta tämän jälkeen?” Vaan ehdotti.
”Aye.”
Aerodome kohosi suurena rakennuksena kaupungin laidalla. Sillä hetkellä ilmaliikennettä ei näkynyt, mutta se ei tarkoittanut, ettei sitä olisi ollut. Luultavasti kaikki vain olivat pakkautuneet kalastajalaivoihin pelastaakseen pulaan jääneet miehet Ridoranan vesiputoukselta. Balfonheimissä oli Reddasin valtaantulon jälkeen vallinnut erilainen yhteishenki kuin ennen. Se kai oli kuninkaan eduksi myönnettävä.
Strahl löytyi telakalta kiiltelevänä ja hyvässä kunnossa. Balthier hymyili alukselleen, hänen oli pakko todeta, että hän oli ikävöinyt sitä. Piraatti ilman taivasta ei ollut täydellinen piraatti. Liian pitkään hän oli vaeltanut jalan ja ratsastanut chocoboilla. Sellainen ei ollut häntä varten.
Mies siveli ilmalaivan kylkeä tyytyväisenä. Huomenna hän ohjaisi sen siniselle taivaalle, huomenna hän saisi taas kokea hetken vapautta. Hän ja Strahl yhdessä.
”Jonain päivänä minulla on oma ilmalaiva”, Vaan ilmoitti. Myös poika katseli Strahlia hymy kasvoillaan.
”Kenties. Tosin sinun pitää ensin oppia lentämään sellaista”, Balthier totesi.
”Siinähän sinä olet, kupo!”
Nono ilmestyi Strahlin ovelle ja heilautti oikeaa tassuaan. Mooglen pompom heilahteli edestakaisin, kun tämä nyökkäsi tervehdyksen myös Vaanille.
”Olen saanut Strahlin korjaukset valmiiksi, kupo-po”, moogle jatkoi.
”Kuulin, että sinulla oli lento-ongelmia”, Balthier huomautti. Mooglen korvat painuivat hieman luimuun hänen sanojensa myötä.
”Anteeksi, minä yritin kyllä, mutta laskeutuminen ei sujunut aivan suunnitelmien mukaan, kupo. Strahl on minulle liian iso yksin lennettäväksi”, Nono myönsi.
”Pääasia, että tyttö on nyt kunnossa”, ilmapiraatti sanoi ja päästi mooglen pälkähästä.
”Paremmassa kuin koskaan, popo!”
Balthier näytti mooglelle pientä kiveä, jonka oli saanut Reddasilta. Nono lennähti hänen luokseen ja nappasi kiven tassuunsa.
”Se pitäisi vaihtaa vanhan taivaskiven paikalle”, piraatti kertoi.
”Kupo, vanhassa kivessä ei ole vikaa”, Nono väitti vastaan.
”Ei siinä olekaan, mutta tarvitsemme tätä, että voimme lentää jagdilla.”
Mooglen silmät levisivät. Tämä pyöritteli kiveä tassuissaan ja tarkasteli sitä valoa vasten. Balthier pystyi hyvin kuvittelemaan, miten Nonon pienessä päässä raksutti, kun moogle pohti kiven tarjoamia mahdollisuuksia. Strahlista tulisi erityinen ilmalaiva piraattien keskuudessa.
”Taivaskivi, jolla voi lentää jagdilla, kupo!” Nono henkäisi viimein. ”Minä vaihdan sen välittömästi!”
Moogle katosi takaisin sisätiloihin mutisten mennessään jotain siitä, että tästä asiasta pitäisi kyllä kertoa Montblancille ja muille. Balthier puisteli päätään. Hän tajusi ikävöineensä pientä moogleakin. Hän, Fran ja Nono olivat olleet miehistö jo jonkin aikaa. Nonon toimiminen Strahlin mekaanikkona oli vapauttanut Franin kädet muihin tehtäviin, joten he olivat saavuttaneet paljon lyhyessä ajassa. Eivät nyt suorastaan rikastuneet, mutta pärjänneet mukavasti. Se oli ollut hyvää elämää.
”Tunteeko Nono Montblancin?” Vaan kummasteli Balthierille, kun piraatti astui sisälle omaan alukseensa.
”Käsittääkseni he ovat sukua toisilleen… veljeksiä, serkuksia, kuka tietää. Kaikki mooglet näyttävät samalta”, piraatti vastasi ja suuntasi askeleensa ohjaamoon. Kun Nono huolehtisi kiven asentamisesta, hän voisi keskittyä tarkistamaan, että kaikki oli ohjaamossa kunnossa.
Kaikki näytti olevan entisellään, joskin koelauta oli pölyinen. Balthier pyyhkäisi sitä hihallaan, harmaan kerroksen alta paljastuivat mittarit täydessä loistossaan. Kyllä vain, tämä oli hänen tyttönsä.
”Istupa alas”, Balthier kehotti Vaania ja istui itse Franin tuoliin. ”Fran tietää, miten tämän puolen mittareita tulee lukea. Hän osaa hoitaa oman hommansa kyllä. Mutta mitä sinä tiedät ilmalaivoista?”
”Osaan nimetä niistä suurimman osan ja tiedän, että archadialaisissa ja bhujerbalaisissa käytetään erilaisia koneistoja. Myös lentotaktiikka on hieman erilainen. Dalmascaan suurin osa ilmalaivoista hankittiin alun perin Bhujerbasta ystävällisten suhteiden vuoksi, mutta parin viime vuoden aikana on tullut myös archadialaisia ilmalaivoja… sattuneesta syystä”, Vaan selosti.
”Aivan. Dalmasca ei ole koskaan valmistanut omia ilmalaivoja”, Balthier lisäsi. ”Oletko koskaan lentänyt tällaisella?”
Vaan puisteli päätään. ”Livahdin kerran kyllä bhujerbalaiseen alukseen, kun olin viemässä Migelon toimitusta!”
”Eli et tiedä archadialaisista aluksista yhtään mitään”, Balthier päätteli.
”Olen nähnyt sinun lentävän”, kloppi puolustautui.
”Käydäänpä tämä nyt ensin teoriassa läpi. Kun Nono on vaihtanut kiven, voimme tehdä pienen kierroksen kaupungin yllä”, ilmapiraatti ehdotti.
Vaan näytti siltä, että olisi voinut hypätä katon läpi suoraan kohti taivasta. Balthier virnisti, ainakin poika oli innokas oppimaan. Basch oli hieno mies, mutta ritarin käsiin piraatti ei olisi koskaan luottanut tyttöään. Vaan oli ainoa potentiaalinen mahdollisuus, sitä paitsi poika halusi olla ilmapiraatti. Ainahan tämän saattoi antaa yrittää. Lisäksi aina saattaisi sattua jotain, ja jonkun pitäisi osata lentää alus pois Pharoksesta tarvittaessa. Fran osasi, mutta kakkospilotista oli apua.
Niin, ehkä hänen olisi pitänyt opettaa Vaanille kakkospilotin hommat lentämisen sijaan… Jostain syystä hänestä oli kuitenkin reilua opettaa kloppi lentämään. Ei tämä sitä kunnolla oppisi hetkessä, mutta ehkä riittävän hyvin kuitenkin. Riitti, että tämä pysyisi ilmassa. Fran ja Nono voisivat auttaa laskeutumisessa tarpeen vaatiessa.
Tietysti parempi olisi, jos Vaanin ei tarvitsisi koskaan hypätä Strahlin puikkoihin.
Balthier ryhtyi näyttämään Vaanille, mistä ilmalaiva saatiin käyntiin. Lisäksi hän selitti, miten kannatti toimia muutenkin. Järjetön kiihdyttäminen heti alkuun johti vain kolareihin, varsinkin jos oltiin sisällä aerodomessa. Ehkä olisikin parasta viedä kloppi Cerobin arolle harjoittelemaan. Tällä hetkellä Strahlin kolhimiseen ei ollut varaa.
”Kupo! Kivi on paikallaan!” Nono tuli ilmoittamaan. Moogle näytti olevan erittäin tyytyväinen itseensä. ”Koska lähdemme seuraavalle matkalle?”
”Huomenna”, Balthier vastasi. ”Tänään käymme vain harjoittelemassa.”
”Minne me lennämme? Mikä on tehtävä?” moogle uteli. Piraatti päätteli, että innostus oli Nonon tapa ilmaista, että myös tämä oli kaivannut häntä ja Frania takaisin. Mahtoi mooglella olla tylsää yksinään. Oliko tämä koko tämän ajan vain huoltanut Strahlia?
”Ridoranan vesiputoukselle, Pharoksen majakalle”, Vaan kertoi.
Jos mooglet olisivat voineet kalveta, Nono olisi taatusti muuttunut vitivalkoiseksi, niin järkyttynyt tämän ilme oli.
”Se on paha paikka, kupo-po!” moogle puuskahti. ”Yksikään kupo ei ole palannut sieltä elävänä, kupo! Eivät elävät edes pääse rannalle asti, liikaa Usvaa, popo. Liian vaarallista!”
”Juuri siksi tarvitsimme uuden taivaskiven”, Balthier huomautti. ”Sitä paitsi, olemme olleet paljon pahemmissakin paikoissa. Ei yksi torni voi olla niin kummallinen juttu.”
”Sanotaan, että siellä on lohikäärmeitä, kupo!”
Balthier vilkaisi Vaania. Poika virnisti leveästi.
”Mitä sanoisit, jos kertoisin, että olemme jo voittaneet Hennen kaivoksissa majailleen Tiamatin?” poika tiedusteli mooglelta.
”Kupo! Se on lohikäärmeiden kuningatar!” Nono kauhisteli. ”Balthier, sinulla on suurmiehiä mukana. Montblanc varmasti arvostaisi häntä.”
”Kenenköhän esper sen voiton saavuttamisessa auttoi…” piraatti mutisi, muttei jäänyt jankuttamaan asiasta. ”Uskon, että pärjäämme Pharoksella hyvin. Sinun tehtäväsi on valvoa Strahlia sillä välin, kun olemme majakassa.”
Nono ei näyttänyt täysin tyytyväiseltä, mutta ei enää väittänyt vastaan. Balthier kehotti mooglen ja Vaanin kakkospilotin paikalle ja istui omalle paikalleen. He voisivat yhtä hyvin mennä harjoittelemaan nyt. Häntä väsytti, mutta hän istui mieluummin ilmalaivassa kuin seurusteli Reddasin kanssa.
”Strahl lennonjohdolle, avatkaa portit. Lähdemme pienelle kierrokselle!” ilmapiraatti tiedotti radion kautta.
Kesti hetken, ennen kuin valtava portti katossa aukesi ja ilmalaiva sai lähtöluvan. Balthierista tuo hetki tuntui ikuisuudelta. Edellisestä lentokerrasta oli aivan liikaa aikaa. Milloin se oli ollut? Silloin, kun he olivat häipyneet Bhujerbasta? Sen jälkeen hän oli lentänyt karkuun Shivalta toisella ilmalaivalla, mutta sitä ei voinut laskea. Vain Strahlin ohjaamisella oli todellista merkitystä.
Kiitäminen kohti sinistä taivasta oli yksi elämän parhaita kokemuksia. Balthier ei malttanut heti laskeutua Cerobin arolle, vaan kaarteli taivaan ja meren yllä hyvän tovin Vaanin nauttiessa maisemista. Piraatti päätti, että kun Dalmasca oli pelastettu ja soppa selvitetty, hän ehdottomasti jatkaisi entistä elämäänsä. Oli paljon miellyttävämpää suhailla ilmalaivalla taivaan halki kuin raahautua jalkaisin pitkin maita ja mantuja keräilemässä mystisiä miekkoja toisten tarpeisiin.
Nono selvitti Vaanille, mitä mittareita tuli tarkkailla ja mitä piti tehdä, jos lukemat eivät täsmänneet. Lisäksi moogle opetti pojan lukemaan tutkaa ja karttaa. Luultavasti kloppi ei tosin muistaisi sanaakaan tämän selityksistä, kun olisi päässyt todella lentämään.
Kesti hetken hakea hyvä laskeutumispaikka. Balthier ei muistanut, että olisi aiemmin edes laskeutunut arolle. Se ei ollut ylipäätään turvallisin alue liikkua, mutta nyt ei ollut järkeä lähteä kauemmas. Sitä paitsi heidän ei tarvinnut mennä ulos, joten tuskin mitään pääsisi sattumaan.
Ashe kyllä tappaisi heidät, jos he menisivät kuolemaan puuhatessaan jotain näinkin turhaa.
”Okei, Vaan, sinun vuorosi”, Balthier ilmoitti ja nousi paikaltaan. Klopin kasvoille nousi innostunut ilme, mutta siihen sekoittui myös pelkoa ja epävarmuutta. Balthier muisti hyvin omat kokemuksensa ensimmäiseltä ilmalennoltaan. Se oli ollut sekä hieno että karmiva hetki. Hän oli pelännyt romuttavansa hienon ilmalaivan, mutta samaan aikaan lähes villiintynyt uudesta vapaudentunteesta. Siitä hetkestä lähtien hän oli rakastanut lentämistä. Se oli ollut kenties ainoa hyvä asia hänen sotilasuransa aikana.
Balthier istahti Franin paikalle. Hän ei oikeastaan koskaan hoitanut kakkospilotin hommia, mutta koska hän oli joutunut lentämään Strahlia muutaman vuoden yksin, hän tiesi varsin hyvin, mitä niihin kuului. Oli kieltämättä huomattavasti mukavampaa, kun ei tarvinnut hoitaa kaikkea itse, se helpotti lentämistä todella paljon.
”No niin, sinun pitäisi nyt käynnistää moottori”, piraatti ilmoitti. Nono lennähti taaemmas, moogle oli hermostunut. Balthier ei ihmetellyt, sillä olihan tämä käyttänyt Strahlin korjaamiseen melkoisen ajan. Jos Vaan töppäilisi pahasti, työ valuisi hukkaan.
Vaan epäröi, mutta teki niin kuin Balthier oli aiemmin neuvonut. Ilmapiraatti käänsi katseensa hetkeksi Strahlin mittareihin. Kaikki näytti toimivan hyvin.
”Hienoa. Kiihdytä ny- ei niin nopeasti!”
Strahl nytkähti ja sammui. Balthier veti syvään henkeä ja selitti Vaanille, että kiihdyttäminen oli tehtävä rauhallisesti. Poika nyökkäsi ja ryhtyi yrittämään uudestaan. Tällä kertaa lopputulos oli hieman parempi, mutta vieläkään ei liikkeelle päästy.
Nousu ja lasku olivat vaikeimpia osia lentämisessä. Kun ne hallitsi, pääsi jo pitkälle. Ilmassa ollessa piti lähinnä muistaa, että ylhäällä oli alhaalla ja päinvastoin, kun käytettiin ohjausta. Sen oppimiseen meni hetki, mutta tieto jäi ikuisesti selkärankaan, kun se oli kerran painunut muistiin perusteellisesti.
Ilmaan pääseminen vei aikaa, ja Vaan melkein rysäytti Strahlin kallion kylkeen innostuessaan noususta. Balthier tunsi hien valuvan selkäänsä pitkin. Ilmalaiva oli hänen arvokkain omaisuutensa – itse asiassa se oli hänen ainoa omaisuutensa tällä hetkellä, jos muutamaa taskun pohjalla pyörivää gilliä ei laskettu. Hän ei halunnut tytön vahingoittuvan. Ilmeisesti myös Nono oli samalla kannalla, sillä moogle näytti nakertavan pieniä kynsiään.
”Anteeksi”, Vaan mutisi. Vahingoilta oli toistaiseksi vältytty, mutta hermostus paistoi klopista. Tämä taisi vaistota, miten tärkeä Strahl oikein oli.
”Ota ihan rauhallisesti ja ohjaa meidät seuraavalla kerralla yläviistoon, älä sivulle”, Balthier sanoi. Hän piti äänensä kurissa, vaikka hänellä oli suunnaton tarve ryhtyä saarnaamaan ilmalaivojen kohtelusta.
Muutaman yrityksen jälkeen Strahl oli enemmän tai vähemmän turvallisesti ilmassa. Ohjaaminen näytti Vaanilta sujuvan kohtalaisen hyvin, mutta se tosiaan oli huomattavasti helpompaa kuin nouseminen. Tietysti ohjaaminen tulitaistelussa tai pakotilanteessa oli toinen juttu, silloin ei päässyt helpolla. Täytyi vain toivoa, ettei kloppia tarvinnut laittaa sellaiseen tilanteeseen vielä pitkään aikaan.
”Jihaa! Paljonko tällainen maksaa?” Vaan riemuitsi kiitäessään meren yllä.
”Strahl… Se ei maksanut mitään. Pelastin sen aikoinaan romuttamiselta”, Balthier vastasi. Hän muisti yhä hiippailuretkensä romuttamolle. Ilmalaivan vieminen sieltä oli ollut hänen ensimmäinen keikkansa ilmapiraattina. Se ei ollut sujunut täysin suunnitelmien mukaan, mutta lopputulos oli ollut joka tapauksessa tyydyttävä. Tapauksen jälkeen hän ei ollut vieraillut Archadesissa neljään vuoteen.
”Entä, jos ostaisi uuden?” Vaan jatkoi.
”Ashella saattaisi olla varaa, sinulla ei koskaan”, ilmapiraatti kuittasi. Ilmalaivat maksoivat maltaita. Sen takia suurin osa oli aina valtioiden hankkimia. Vain rikkaimmat pystyivät kustantamaan itselleen yksityisen aluksen ja osa heistäkin joutui turvautumaan lainarahaan. Piraatit hankkivat aluksensa toisin keinoin.
Klopin ilme oli pettynyt. Tämä oli taatusti kuvitellut, että säästämällä vuoden tai pari olisi voinut ostaa ilmalaivan. No, ehkä muutaman vuoden säästöillä olisi saanut jonkin hajoamispisteessä olevan minimaalisen kopperon, mutta kuka nyt sellaisella halusi lentää?
”Voit tehdä, kuten muutkin. Etsit sopivan ilmalaivan ja otat sen haltuusi”, Balthier vihjaisi. ”Kohde pitää toki valita huolella, sillä keneltä tahansa ei ole oikein viedä omaisuutta. Siksi romuttamoja kannattaa pitää silmällä. Haltuunoton jälkeen sinun pitää myös muokata alusta niin, ettei sitä tunnisteta heti kättelyssä.”
Vaan virnisti. Balthier aavisti kyllä, ettei varastaminen ollut pojalle uutta. Varkaissahan tämä oli ollut silloinkin, kun he olivat ensimmäisen kerran tavanneet. Vaanin moraali oli sopivan löyhä ilmapiraatiksi, mutta tarpeeksi tiukka, ettei tästä tulisi kunniatonta ryöstelevää lurjusta.
Balthier opasti Vaania käännöksissä ja etäisyyksien hahmottamisessa ilmasta käsin. Liian matalalle ei kannattanut lentää eikä liian läheltä vaikkapa vuorenseinämää. Seurauksena saattoi olla muutakin kuin naarmuuntunutta peltiä – joskin jo pelkästään se oli erittäin anteeksiantamatonta.
”Tuosta saat myös automaattiohjauksen päälle”, ilmapiraatti opasti. ”Sitä voi käyttää pitkillä matkoilla, mutta ensin sinun on määriteltävä kohde. Siihen tarvitset karttaa, jota yleensä kakkospilotti käyttää. Fran määrittää kohteen sijainnin, sen jälkeen minä kytken automaattiohjauksen.”
”Eikö se ole aika tylsää?”
”Kokeilepa lentää kymmenen tuntia yhteen putkeen sinisen taivaan halki ja mieti sitten, mikä on tylsää. Sen ajan voi käyttää viihteellisemminkin”, Balthier huomautti. ”No, joka tapauksessa, älä jätä kuitenkaan Strahlia laskeutumaan yksin. Siitä ei hyvä seuraa. On parempi lentää lähelle määränpäätä ja ottaa hallinta sen jälkeen takaisin itselleen.”
Vaan nyökkäsi. Toivottavasti poika muistaisi kaiken oleellisen. Balthier halusi antaa tälle hyvät mahdollisuudet lentää joskus omaa alusta. Siihen varmasti menisi vielä aikaa, mutta ainakin Vaan oli saanut vähän neuvoja ja päässyt kokeilemaan hommaa käytännössä.
Heidän yhteinen seikkailunsa läheni eittämättä loppuaan. Mitä Aurinkokristin luona tehtäisiinkin, mihin päätökseen Ashe päätyisikin… sen jälkeen Balthierilla ei enää olisi osuutta tässä sopassa. Hänen pitäisi vain selvittää välinsä isänsä kanssa, ei muuta. Dalmascan pelastaminen olisi lopulta prinsessan tehtävä. Ehkä piraatti voisi vihdoin lähteä omaan suuntaansa. Vaan epäilyksettä seuraisi Ashea, olihan kyse pojan kotimaan puolustamisesta. Heidän tiensä eroaisivat pian, mutta ehkä klopille jäisi jotain hyödyllisiä muistoja, kun tämä siirtyisi myöhemmin harjoittamaan uutta ammattia.
”Kokeillaan vielä laskeutumista”, Balthier ehdotti. ”Mutta varo naarmuttamasta tyttöäni. Tuolla näyttää olevan hyvä kohta, ei kiviä lähettyvillä.”
Kloppi näytti taas hermostuneelta, Balthierista puolestaan tuntui siltä. Luultavasti laskusta ei tulisi täysin tasaista, mutta onneksi alusta näytti hyvältä. Sen jälkeen harjoitteluun ei ollut enempää aikaa. Reddas oli varmasti jo järjestänyt illallisen… ja sitä paitsi piraatti halusi nukkumaan mahdollisimman pian. Jos Pharoksen majakka oli joidenkin muinaisten jumalien – tai minkä lie – rakentama, siellä ei taatusti ollut hissiä. Se tarkoitti, että huomenna ravattaisiin rappusia enemmän kuin ihmiselle oli soveliasta. Oli parempi levätä kunnolla, vaikkei tulevaan luultavasti voinut valmistautua täydellisesti.
”Tärkeintä on pitää tytön liikkeet rauhallisina ja tasaisina. Ei turhaa hoppuilua ja hätäilyä, eikä liikaa vauhtia”, Balthier selosti. ”Laskeudu loivasti, älä päästä Strahlia putoamaan. Aloita laskeutuminen nyt ja tähtää tuonne.” Mies osoitti kauemmas tasaiselta näyttävän heinikon suuntaan. Toivottavasti siellä ei ollut piilokiviä, maastoon laskeutumisessa oli aina riskinsä. Toisaalta ensimmäisen laskun kokeileminen aerodomessa olisi ollut vielä vaikeampaa. Siellä piti laskeutua suoraan alaspäin eikä saanut kolhia seiniä tai mitään muutakaan.
”Ja muista hidastaa vauhtia!” Balthier huudahti, kun määränpää lähestyi turhan nopeasti. Vaan teki äkkihidastuksen, joka sai piraatin lennähtämään koelautaa vasten. Ehkä jonkinlaiset vyöt penkeissä voisivat olla hyvä keksintö. Pitäisi keskustella asiasta Franin ja Nonon kanssa. Ne saattaisivat lisätä turvallisuutta – ainakin silloin, kun puolitaidottomia kloppeja päästettiin lentämään. Piraatin itsensä lento oli tietenkin aina tasaista ja turvallista.
Strahl pysähtyi töksähtäen. Balthier suoristautui ja tarkisti, että kaikki paikat olivat ennallaan. Käsi kipuili hieman, mutta vahinkoja ei ollut päässyt sattumaan sen enempää hänelle kuin Strahlillekaan. Nono oli törmännyt penkin selkänojaan ja istui nyt lattialla. Moogle kuitenkin näytti olevan kunnossa.
”Sehän meni ihan hyvin. Varo kuitenkin, ettet lennätä tyttöäsi ulos ikkunasta seuraavalla kerralla”, Balthier kommentoi. Vaan hymyili anteeksipyytävästi, mutta pojan kasvoilta näki, että tämän piraattikuume ei ollut ainakaan laskenut. Jonain päivänä kloppi saattaisi jopa haastaa Balthierin sinitaivaan halkomisessa.
Ja mitä Franiin tuli… piraatti kyllä tiesi, että tilanne ei ollut paras mahdollinen. Hän oli yrittänyt tehdä sille jotain, kun he olivat viimeksi olleet Balfonheimissä, mutta Penelo oli keskeyttänyt. Muutenkin viera tuntui olevan kilometrien päässä hänestä, tämän ajatuksista ei saanut otetta. Naiset olivat yllättävän helppoja, kun näihin ei vaivautunut tutustumaan. Sitten kun pääsi lähelle jotakuta, tämä muuttui turkasen vaikeaksi. Siinä ei ollut järkeä, mutta niin se vain näytti menevän.
Tosin Fran oli ollut haaste aina. Ennen kaikki oli silti ollut erilaista, viera oli tarjonnut toisenlaisen haasteen. Nyt tämä oli saavuttamaton. Aiemmin Balthier oli sentään tiennyt voittavansa, kunhan jaksaisi yrittää tarpeeksi. Nyt hän alkoi epäillä, että oli hävinnyt totaalisesti, koska oli pelannut jossain kohtaa väärin.
Ajatus oli rassaava. Tilanteen hallinta oli aikoja sitten lipsunut hänen käsistään ja muut asiat vaativat häneltä liikaa huomiota. Kohta ei kenties ollut enää aikaa käsitellä asioita, mutta toisaalta ei ollut tarpeeksi pitkää rauhallista hetkeä, jotta niitä olisi voinut käsitellä nyt.
Miksi ihmeessä Balthier oli mennyt sotkeutumaan tähän soppaan? Hänen olisi pitänyt vain jatkaa rauhallista piraatin elämäänsä, ja kaikki olisi ollut paljon helpompaa.
”Kappas, sinäkin olet täällä”, tuttu ääni keskeytti piraatin pohdinnan. Hän oli päässyt jo ulos kartanon pihalta ja vaeltamassa kohti aerodomea Vaan yhä perässään roikkuen. ”Ja oppipoikakin”, Rikken jatkoi, kun tavoitti miehen katseen, ja virnisti leveästi. ”Kuulitko jo, että laivamme Pharoksen luona ovat vaikeuksissa?” Virne kuoli miehen kasvoilta ja tämä loi synkän katseen merelle.
”Onneksi se sattui samaan aikaan, kun kalastajat palasivat satamaan”, Rikkenin seurassa alati liikkuva Raz lisäsi. ”Lähetimme heidät merelle välittömästi.”
”Reddas mainitsi siitä”, Balthier totesi.
”Ridorana…” Elza mutisi ja käveli miesten luokse. Myös Vaan liittyi seuraan. Balthier ei edes ihmetellyt, että punapääkin oli paikalla. Reddasin kolme oikeaa kättä eivät kaiketi koskaan olleet erossa toisistaan, ties vaikka olisivat nukkuneetkin samassa sängyssä – kaikki kolme ja papukaija. ”Mahtava Pharos ja pohjaton vesiputous”, nainen jatkoi. ”Yksikään Balfonheimin mies ei menisi sinne vapaaehtoisesti, niin monesti on meitä siitä varoitettu lapsina. Mutta Reddas ei ole Balfonheimin mies. Monet ovat tätä tutkimusmatkaa vastaan, mutta hän… ei tunne pelkoa.”
Ahaa, Reddas oli siis päättänyt asiasta jo etukäteen. Piraattikuningas olisi luultavasti vienyt Strahlin, jos Balthier ei olisi palannut ajoissa. Sellaista tietysti saattoi odottaa.
”Mekin menemme sinne”, Vaan ilmoitti. ”Reddas tulee mukaamme.”
”Suurelle Pharoksen majakalle?” Rikken varmisti. Kloppi nyökkäsi tälle turhankin innokkaana. ”Ette pysty lentämään sinne.”
”Balthierilla on uudenlainen taivaskivi, pystymme kyllä”, Vaan vakuutteli.
”Luulin, ettei Balthier pidä kivistä”, Elza tuhahti.
”Minä pidän hyvin monista asioista, joista sinulla ei ole aavistustakaan, koska et ole koskaan vaivautunut ottamaan selvää”, piraatti vastasi naiselle ja mittaili tätä katseellaan. Miksi punapään piti olla niin hapan?
”Mieluummin antaisin lohikäärmeen kynsiä minut hitaasti hengiltä kuin ottaisin selvää sinun pitämisistäsi”, Elza ilmoitti.
”Säälisin sen lohikäärmeen kynsiä”, Balthier sanoi. Hän ei jaksanut tuhlata aikaansa naisen kanssa sanailuun, koska se ei johtaisi mihinkään. Se ei johtanut ikinä. ”Jos suonette anteeksi, minulla ja Vaanilla on hieman tehtävää.”
”Kaikin mokomin”, Rikken totesi. ”Toivon, että selviätte tästäkin. En tiedä ketään toisia, jotka olisivat palanneet Kuolmetsiköstä elävinä, joten ehkä teillä on jopa pieni mahdollisuus.”
”Johtotähteä varten on aina varattu mahdollisuus”, Balthier hymähti.
Mies heilautti kättään piraattikolmikolle ja lähti taas kohti aerodomea. Tällä kertaa Vaan otti hänet kiinni ja päätyi kävelemään hänen rinnallaan.
”Mikä tuon Elzan ongelma oikein on?” kloppi kummasteli. Balthier virnisti, tämä yritti kaiketi paikkailla aiempia sanomisiaan tai sitten vain toivoi saavansa tarkemman esittelyn Strahlista.
”Hän ei ole saanut kunnolla miestä”, ilmapiraatti totesi. Oli tietysti kokonaan toinen kysymys, halusiko Elza edes miestä. Tämän katse harhaili useammin naisten suuntaan, mikä oli luonnotonta. Ei sillä, ei Balthier olisi pistänyt pahaksi, jos olisi nähnyt kahden naisen tekevän jotain keskenään, mutta luonnotonta se oli joka tapauksessa.
”Minä kuulin jonkun aiemmin puhuvan, että Elza… hmmm, ei pitäisi miehistä”, Vaan mutisi ja vilkuili ympärilleen kuin olisi sanonut juuri jotain todella nolostuttavaa.
”En ihmettelisi, vaikka se pitäisi paikkansa. Naisessa täytyy olla jotain vikaa, jos hän ei pidä minusta”, Balthier teki johtopäätöksen.
”Sinä luulet liikoja itsestäsi”, Vaan tuhahti.
”Ja sinä alat hyppiä nenille, kloppi.”
Kumpikin oli hetken hiljaa ja vilkuili toista. Kesti tovin, ennen kuin virne levisi molempien kasvoille.
”Jonkun pitää hyppiä sinunkin nenillesi”, Vaan totesi.
”Olet ehkä oikeassa, mutta seuraavalla kerralla tee se tyylikkäämmin”, Balthier naurahti. ”Kyllä sinusta vielä kunnon piraatti saadaan.”
”Mutta sinun pitäisi oikeasti puhua Franin kanssa.”
”Zodiarkin tähden, minä tiedän sen!” piraatti puuskahti. ”Nyt on vain väärä hetki. Keisarikunta hönkii niskaamme ja markiisi kasaa vastarintaa Dalmascan taivaalle. Emme voi jäädä väittelemään omista asioistamme.”
”Tiedän, mutta tämän jälkeen?” Vaan ehdotti.
”Aye.”
Aerodome kohosi suurena rakennuksena kaupungin laidalla. Sillä hetkellä ilmaliikennettä ei näkynyt, mutta se ei tarkoittanut, ettei sitä olisi ollut. Luultavasti kaikki vain olivat pakkautuneet kalastajalaivoihin pelastaakseen pulaan jääneet miehet Ridoranan vesiputoukselta. Balfonheimissä oli Reddasin valtaantulon jälkeen vallinnut erilainen yhteishenki kuin ennen. Se kai oli kuninkaan eduksi myönnettävä.
Strahl löytyi telakalta kiiltelevänä ja hyvässä kunnossa. Balthier hymyili alukselleen, hänen oli pakko todeta, että hän oli ikävöinyt sitä. Piraatti ilman taivasta ei ollut täydellinen piraatti. Liian pitkään hän oli vaeltanut jalan ja ratsastanut chocoboilla. Sellainen ei ollut häntä varten.
Mies siveli ilmalaivan kylkeä tyytyväisenä. Huomenna hän ohjaisi sen siniselle taivaalle, huomenna hän saisi taas kokea hetken vapautta. Hän ja Strahl yhdessä.
”Jonain päivänä minulla on oma ilmalaiva”, Vaan ilmoitti. Myös poika katseli Strahlia hymy kasvoillaan.
”Kenties. Tosin sinun pitää ensin oppia lentämään sellaista”, Balthier totesi.
”Siinähän sinä olet, kupo!”
Nono ilmestyi Strahlin ovelle ja heilautti oikeaa tassuaan. Mooglen pompom heilahteli edestakaisin, kun tämä nyökkäsi tervehdyksen myös Vaanille.
”Olen saanut Strahlin korjaukset valmiiksi, kupo-po”, moogle jatkoi.
”Kuulin, että sinulla oli lento-ongelmia”, Balthier huomautti. Mooglen korvat painuivat hieman luimuun hänen sanojensa myötä.
”Anteeksi, minä yritin kyllä, mutta laskeutuminen ei sujunut aivan suunnitelmien mukaan, kupo. Strahl on minulle liian iso yksin lennettäväksi”, Nono myönsi.
”Pääasia, että tyttö on nyt kunnossa”, ilmapiraatti sanoi ja päästi mooglen pälkähästä.
”Paremmassa kuin koskaan, popo!”
Balthier näytti mooglelle pientä kiveä, jonka oli saanut Reddasilta. Nono lennähti hänen luokseen ja nappasi kiven tassuunsa.
”Se pitäisi vaihtaa vanhan taivaskiven paikalle”, piraatti kertoi.
”Kupo, vanhassa kivessä ei ole vikaa”, Nono väitti vastaan.
”Ei siinä olekaan, mutta tarvitsemme tätä, että voimme lentää jagdilla.”
Mooglen silmät levisivät. Tämä pyöritteli kiveä tassuissaan ja tarkasteli sitä valoa vasten. Balthier pystyi hyvin kuvittelemaan, miten Nonon pienessä päässä raksutti, kun moogle pohti kiven tarjoamia mahdollisuuksia. Strahlista tulisi erityinen ilmalaiva piraattien keskuudessa.
”Taivaskivi, jolla voi lentää jagdilla, kupo!” Nono henkäisi viimein. ”Minä vaihdan sen välittömästi!”
Moogle katosi takaisin sisätiloihin mutisten mennessään jotain siitä, että tästä asiasta pitäisi kyllä kertoa Montblancille ja muille. Balthier puisteli päätään. Hän tajusi ikävöineensä pientä moogleakin. Hän, Fran ja Nono olivat olleet miehistö jo jonkin aikaa. Nonon toimiminen Strahlin mekaanikkona oli vapauttanut Franin kädet muihin tehtäviin, joten he olivat saavuttaneet paljon lyhyessä ajassa. Eivät nyt suorastaan rikastuneet, mutta pärjänneet mukavasti. Se oli ollut hyvää elämää.
”Tunteeko Nono Montblancin?” Vaan kummasteli Balthierille, kun piraatti astui sisälle omaan alukseensa.
”Käsittääkseni he ovat sukua toisilleen… veljeksiä, serkuksia, kuka tietää. Kaikki mooglet näyttävät samalta”, piraatti vastasi ja suuntasi askeleensa ohjaamoon. Kun Nono huolehtisi kiven asentamisesta, hän voisi keskittyä tarkistamaan, että kaikki oli ohjaamossa kunnossa.
Kaikki näytti olevan entisellään, joskin koelauta oli pölyinen. Balthier pyyhkäisi sitä hihallaan, harmaan kerroksen alta paljastuivat mittarit täydessä loistossaan. Kyllä vain, tämä oli hänen tyttönsä.
”Istupa alas”, Balthier kehotti Vaania ja istui itse Franin tuoliin. ”Fran tietää, miten tämän puolen mittareita tulee lukea. Hän osaa hoitaa oman hommansa kyllä. Mutta mitä sinä tiedät ilmalaivoista?”
”Osaan nimetä niistä suurimman osan ja tiedän, että archadialaisissa ja bhujerbalaisissa käytetään erilaisia koneistoja. Myös lentotaktiikka on hieman erilainen. Dalmascaan suurin osa ilmalaivoista hankittiin alun perin Bhujerbasta ystävällisten suhteiden vuoksi, mutta parin viime vuoden aikana on tullut myös archadialaisia ilmalaivoja… sattuneesta syystä”, Vaan selosti.
”Aivan. Dalmasca ei ole koskaan valmistanut omia ilmalaivoja”, Balthier lisäsi. ”Oletko koskaan lentänyt tällaisella?”
Vaan puisteli päätään. ”Livahdin kerran kyllä bhujerbalaiseen alukseen, kun olin viemässä Migelon toimitusta!”
”Eli et tiedä archadialaisista aluksista yhtään mitään”, Balthier päätteli.
”Olen nähnyt sinun lentävän”, kloppi puolustautui.
”Käydäänpä tämä nyt ensin teoriassa läpi. Kun Nono on vaihtanut kiven, voimme tehdä pienen kierroksen kaupungin yllä”, ilmapiraatti ehdotti.
Vaan näytti siltä, että olisi voinut hypätä katon läpi suoraan kohti taivasta. Balthier virnisti, ainakin poika oli innokas oppimaan. Basch oli hieno mies, mutta ritarin käsiin piraatti ei olisi koskaan luottanut tyttöään. Vaan oli ainoa potentiaalinen mahdollisuus, sitä paitsi poika halusi olla ilmapiraatti. Ainahan tämän saattoi antaa yrittää. Lisäksi aina saattaisi sattua jotain, ja jonkun pitäisi osata lentää alus pois Pharoksesta tarvittaessa. Fran osasi, mutta kakkospilotista oli apua.
Niin, ehkä hänen olisi pitänyt opettaa Vaanille kakkospilotin hommat lentämisen sijaan… Jostain syystä hänestä oli kuitenkin reilua opettaa kloppi lentämään. Ei tämä sitä kunnolla oppisi hetkessä, mutta ehkä riittävän hyvin kuitenkin. Riitti, että tämä pysyisi ilmassa. Fran ja Nono voisivat auttaa laskeutumisessa tarpeen vaatiessa.
Tietysti parempi olisi, jos Vaanin ei tarvitsisi koskaan hypätä Strahlin puikkoihin.
Balthier ryhtyi näyttämään Vaanille, mistä ilmalaiva saatiin käyntiin. Lisäksi hän selitti, miten kannatti toimia muutenkin. Järjetön kiihdyttäminen heti alkuun johti vain kolareihin, varsinkin jos oltiin sisällä aerodomessa. Ehkä olisikin parasta viedä kloppi Cerobin arolle harjoittelemaan. Tällä hetkellä Strahlin kolhimiseen ei ollut varaa.
”Kupo! Kivi on paikallaan!” Nono tuli ilmoittamaan. Moogle näytti olevan erittäin tyytyväinen itseensä. ”Koska lähdemme seuraavalle matkalle?”
”Huomenna”, Balthier vastasi. ”Tänään käymme vain harjoittelemassa.”
”Minne me lennämme? Mikä on tehtävä?” moogle uteli. Piraatti päätteli, että innostus oli Nonon tapa ilmaista, että myös tämä oli kaivannut häntä ja Frania takaisin. Mahtoi mooglella olla tylsää yksinään. Oliko tämä koko tämän ajan vain huoltanut Strahlia?
”Ridoranan vesiputoukselle, Pharoksen majakalle”, Vaan kertoi.
Jos mooglet olisivat voineet kalveta, Nono olisi taatusti muuttunut vitivalkoiseksi, niin järkyttynyt tämän ilme oli.
”Se on paha paikka, kupo-po!” moogle puuskahti. ”Yksikään kupo ei ole palannut sieltä elävänä, kupo! Eivät elävät edes pääse rannalle asti, liikaa Usvaa, popo. Liian vaarallista!”
”Juuri siksi tarvitsimme uuden taivaskiven”, Balthier huomautti. ”Sitä paitsi, olemme olleet paljon pahemmissakin paikoissa. Ei yksi torni voi olla niin kummallinen juttu.”
”Sanotaan, että siellä on lohikäärmeitä, kupo!”
Balthier vilkaisi Vaania. Poika virnisti leveästi.
”Mitä sanoisit, jos kertoisin, että olemme jo voittaneet Hennen kaivoksissa majailleen Tiamatin?” poika tiedusteli mooglelta.
”Kupo! Se on lohikäärmeiden kuningatar!” Nono kauhisteli. ”Balthier, sinulla on suurmiehiä mukana. Montblanc varmasti arvostaisi häntä.”
”Kenenköhän esper sen voiton saavuttamisessa auttoi…” piraatti mutisi, muttei jäänyt jankuttamaan asiasta. ”Uskon, että pärjäämme Pharoksella hyvin. Sinun tehtäväsi on valvoa Strahlia sillä välin, kun olemme majakassa.”
Nono ei näyttänyt täysin tyytyväiseltä, mutta ei enää väittänyt vastaan. Balthier kehotti mooglen ja Vaanin kakkospilotin paikalle ja istui omalle paikalleen. He voisivat yhtä hyvin mennä harjoittelemaan nyt. Häntä väsytti, mutta hän istui mieluummin ilmalaivassa kuin seurusteli Reddasin kanssa.
”Strahl lennonjohdolle, avatkaa portit. Lähdemme pienelle kierrokselle!” ilmapiraatti tiedotti radion kautta.
Kesti hetken, ennen kuin valtava portti katossa aukesi ja ilmalaiva sai lähtöluvan. Balthierista tuo hetki tuntui ikuisuudelta. Edellisestä lentokerrasta oli aivan liikaa aikaa. Milloin se oli ollut? Silloin, kun he olivat häipyneet Bhujerbasta? Sen jälkeen hän oli lentänyt karkuun Shivalta toisella ilmalaivalla, mutta sitä ei voinut laskea. Vain Strahlin ohjaamisella oli todellista merkitystä.
Kiitäminen kohti sinistä taivasta oli yksi elämän parhaita kokemuksia. Balthier ei malttanut heti laskeutua Cerobin arolle, vaan kaarteli taivaan ja meren yllä hyvän tovin Vaanin nauttiessa maisemista. Piraatti päätti, että kun Dalmasca oli pelastettu ja soppa selvitetty, hän ehdottomasti jatkaisi entistä elämäänsä. Oli paljon miellyttävämpää suhailla ilmalaivalla taivaan halki kuin raahautua jalkaisin pitkin maita ja mantuja keräilemässä mystisiä miekkoja toisten tarpeisiin.
Nono selvitti Vaanille, mitä mittareita tuli tarkkailla ja mitä piti tehdä, jos lukemat eivät täsmänneet. Lisäksi moogle opetti pojan lukemaan tutkaa ja karttaa. Luultavasti kloppi ei tosin muistaisi sanaakaan tämän selityksistä, kun olisi päässyt todella lentämään.
Kesti hetken hakea hyvä laskeutumispaikka. Balthier ei muistanut, että olisi aiemmin edes laskeutunut arolle. Se ei ollut ylipäätään turvallisin alue liikkua, mutta nyt ei ollut järkeä lähteä kauemmas. Sitä paitsi heidän ei tarvinnut mennä ulos, joten tuskin mitään pääsisi sattumaan.
Ashe kyllä tappaisi heidät, jos he menisivät kuolemaan puuhatessaan jotain näinkin turhaa.
”Okei, Vaan, sinun vuorosi”, Balthier ilmoitti ja nousi paikaltaan. Klopin kasvoille nousi innostunut ilme, mutta siihen sekoittui myös pelkoa ja epävarmuutta. Balthier muisti hyvin omat kokemuksensa ensimmäiseltä ilmalennoltaan. Se oli ollut sekä hieno että karmiva hetki. Hän oli pelännyt romuttavansa hienon ilmalaivan, mutta samaan aikaan lähes villiintynyt uudesta vapaudentunteesta. Siitä hetkestä lähtien hän oli rakastanut lentämistä. Se oli ollut kenties ainoa hyvä asia hänen sotilasuransa aikana.
Balthier istahti Franin paikalle. Hän ei oikeastaan koskaan hoitanut kakkospilotin hommia, mutta koska hän oli joutunut lentämään Strahlia muutaman vuoden yksin, hän tiesi varsin hyvin, mitä niihin kuului. Oli kieltämättä huomattavasti mukavampaa, kun ei tarvinnut hoitaa kaikkea itse, se helpotti lentämistä todella paljon.
”No niin, sinun pitäisi nyt käynnistää moottori”, piraatti ilmoitti. Nono lennähti taaemmas, moogle oli hermostunut. Balthier ei ihmetellyt, sillä olihan tämä käyttänyt Strahlin korjaamiseen melkoisen ajan. Jos Vaan töppäilisi pahasti, työ valuisi hukkaan.
Vaan epäröi, mutta teki niin kuin Balthier oli aiemmin neuvonut. Ilmapiraatti käänsi katseensa hetkeksi Strahlin mittareihin. Kaikki näytti toimivan hyvin.
”Hienoa. Kiihdytä ny- ei niin nopeasti!”
Strahl nytkähti ja sammui. Balthier veti syvään henkeä ja selitti Vaanille, että kiihdyttäminen oli tehtävä rauhallisesti. Poika nyökkäsi ja ryhtyi yrittämään uudestaan. Tällä kertaa lopputulos oli hieman parempi, mutta vieläkään ei liikkeelle päästy.
Nousu ja lasku olivat vaikeimpia osia lentämisessä. Kun ne hallitsi, pääsi jo pitkälle. Ilmassa ollessa piti lähinnä muistaa, että ylhäällä oli alhaalla ja päinvastoin, kun käytettiin ohjausta. Sen oppimiseen meni hetki, mutta tieto jäi ikuisesti selkärankaan, kun se oli kerran painunut muistiin perusteellisesti.
Ilmaan pääseminen vei aikaa, ja Vaan melkein rysäytti Strahlin kallion kylkeen innostuessaan noususta. Balthier tunsi hien valuvan selkäänsä pitkin. Ilmalaiva oli hänen arvokkain omaisuutensa – itse asiassa se oli hänen ainoa omaisuutensa tällä hetkellä, jos muutamaa taskun pohjalla pyörivää gilliä ei laskettu. Hän ei halunnut tytön vahingoittuvan. Ilmeisesti myös Nono oli samalla kannalla, sillä moogle näytti nakertavan pieniä kynsiään.
”Anteeksi”, Vaan mutisi. Vahingoilta oli toistaiseksi vältytty, mutta hermostus paistoi klopista. Tämä taisi vaistota, miten tärkeä Strahl oikein oli.
”Ota ihan rauhallisesti ja ohjaa meidät seuraavalla kerralla yläviistoon, älä sivulle”, Balthier sanoi. Hän piti äänensä kurissa, vaikka hänellä oli suunnaton tarve ryhtyä saarnaamaan ilmalaivojen kohtelusta.
Muutaman yrityksen jälkeen Strahl oli enemmän tai vähemmän turvallisesti ilmassa. Ohjaaminen näytti Vaanilta sujuvan kohtalaisen hyvin, mutta se tosiaan oli huomattavasti helpompaa kuin nouseminen. Tietysti ohjaaminen tulitaistelussa tai pakotilanteessa oli toinen juttu, silloin ei päässyt helpolla. Täytyi vain toivoa, ettei kloppia tarvinnut laittaa sellaiseen tilanteeseen vielä pitkään aikaan.
”Jihaa! Paljonko tällainen maksaa?” Vaan riemuitsi kiitäessään meren yllä.
”Strahl… Se ei maksanut mitään. Pelastin sen aikoinaan romuttamiselta”, Balthier vastasi. Hän muisti yhä hiippailuretkensä romuttamolle. Ilmalaivan vieminen sieltä oli ollut hänen ensimmäinen keikkansa ilmapiraattina. Se ei ollut sujunut täysin suunnitelmien mukaan, mutta lopputulos oli ollut joka tapauksessa tyydyttävä. Tapauksen jälkeen hän ei ollut vieraillut Archadesissa neljään vuoteen.
”Entä, jos ostaisi uuden?” Vaan jatkoi.
”Ashella saattaisi olla varaa, sinulla ei koskaan”, ilmapiraatti kuittasi. Ilmalaivat maksoivat maltaita. Sen takia suurin osa oli aina valtioiden hankkimia. Vain rikkaimmat pystyivät kustantamaan itselleen yksityisen aluksen ja osa heistäkin joutui turvautumaan lainarahaan. Piraatit hankkivat aluksensa toisin keinoin.
Klopin ilme oli pettynyt. Tämä oli taatusti kuvitellut, että säästämällä vuoden tai pari olisi voinut ostaa ilmalaivan. No, ehkä muutaman vuoden säästöillä olisi saanut jonkin hajoamispisteessä olevan minimaalisen kopperon, mutta kuka nyt sellaisella halusi lentää?
”Voit tehdä, kuten muutkin. Etsit sopivan ilmalaivan ja otat sen haltuusi”, Balthier vihjaisi. ”Kohde pitää toki valita huolella, sillä keneltä tahansa ei ole oikein viedä omaisuutta. Siksi romuttamoja kannattaa pitää silmällä. Haltuunoton jälkeen sinun pitää myös muokata alusta niin, ettei sitä tunnisteta heti kättelyssä.”
Vaan virnisti. Balthier aavisti kyllä, ettei varastaminen ollut pojalle uutta. Varkaissahan tämä oli ollut silloinkin, kun he olivat ensimmäisen kerran tavanneet. Vaanin moraali oli sopivan löyhä ilmapiraatiksi, mutta tarpeeksi tiukka, ettei tästä tulisi kunniatonta ryöstelevää lurjusta.
Balthier opasti Vaania käännöksissä ja etäisyyksien hahmottamisessa ilmasta käsin. Liian matalalle ei kannattanut lentää eikä liian läheltä vaikkapa vuorenseinämää. Seurauksena saattoi olla muutakin kuin naarmuuntunutta peltiä – joskin jo pelkästään se oli erittäin anteeksiantamatonta.
”Tuosta saat myös automaattiohjauksen päälle”, ilmapiraatti opasti. ”Sitä voi käyttää pitkillä matkoilla, mutta ensin sinun on määriteltävä kohde. Siihen tarvitset karttaa, jota yleensä kakkospilotti käyttää. Fran määrittää kohteen sijainnin, sen jälkeen minä kytken automaattiohjauksen.”
”Eikö se ole aika tylsää?”
”Kokeilepa lentää kymmenen tuntia yhteen putkeen sinisen taivaan halki ja mieti sitten, mikä on tylsää. Sen ajan voi käyttää viihteellisemminkin”, Balthier huomautti. ”No, joka tapauksessa, älä jätä kuitenkaan Strahlia laskeutumaan yksin. Siitä ei hyvä seuraa. On parempi lentää lähelle määränpäätä ja ottaa hallinta sen jälkeen takaisin itselleen.”
Vaan nyökkäsi. Toivottavasti poika muistaisi kaiken oleellisen. Balthier halusi antaa tälle hyvät mahdollisuudet lentää joskus omaa alusta. Siihen varmasti menisi vielä aikaa, mutta ainakin Vaan oli saanut vähän neuvoja ja päässyt kokeilemaan hommaa käytännössä.
Heidän yhteinen seikkailunsa läheni eittämättä loppuaan. Mitä Aurinkokristin luona tehtäisiinkin, mihin päätökseen Ashe päätyisikin… sen jälkeen Balthierilla ei enää olisi osuutta tässä sopassa. Hänen pitäisi vain selvittää välinsä isänsä kanssa, ei muuta. Dalmascan pelastaminen olisi lopulta prinsessan tehtävä. Ehkä piraatti voisi vihdoin lähteä omaan suuntaansa. Vaan epäilyksettä seuraisi Ashea, olihan kyse pojan kotimaan puolustamisesta. Heidän tiensä eroaisivat pian, mutta ehkä klopille jäisi jotain hyödyllisiä muistoja, kun tämä siirtyisi myöhemmin harjoittamaan uutta ammattia.
”Kokeillaan vielä laskeutumista”, Balthier ehdotti. ”Mutta varo naarmuttamasta tyttöäni. Tuolla näyttää olevan hyvä kohta, ei kiviä lähettyvillä.”
Kloppi näytti taas hermostuneelta, Balthierista puolestaan tuntui siltä. Luultavasti laskusta ei tulisi täysin tasaista, mutta onneksi alusta näytti hyvältä. Sen jälkeen harjoitteluun ei ollut enempää aikaa. Reddas oli varmasti jo järjestänyt illallisen… ja sitä paitsi piraatti halusi nukkumaan mahdollisimman pian. Jos Pharoksen majakka oli joidenkin muinaisten jumalien – tai minkä lie – rakentama, siellä ei taatusti ollut hissiä. Se tarkoitti, että huomenna ravattaisiin rappusia enemmän kuin ihmiselle oli soveliasta. Oli parempi levätä kunnolla, vaikkei tulevaan luultavasti voinut valmistautua täydellisesti.
”Tärkeintä on pitää tytön liikkeet rauhallisina ja tasaisina. Ei turhaa hoppuilua ja hätäilyä, eikä liikaa vauhtia”, Balthier selosti. ”Laskeudu loivasti, älä päästä Strahlia putoamaan. Aloita laskeutuminen nyt ja tähtää tuonne.” Mies osoitti kauemmas tasaiselta näyttävän heinikon suuntaan. Toivottavasti siellä ei ollut piilokiviä, maastoon laskeutumisessa oli aina riskinsä. Toisaalta ensimmäisen laskun kokeileminen aerodomessa olisi ollut vielä vaikeampaa. Siellä piti laskeutua suoraan alaspäin eikä saanut kolhia seiniä tai mitään muutakaan.
”Ja muista hidastaa vauhtia!” Balthier huudahti, kun määränpää lähestyi turhan nopeasti. Vaan teki äkkihidastuksen, joka sai piraatin lennähtämään koelautaa vasten. Ehkä jonkinlaiset vyöt penkeissä voisivat olla hyvä keksintö. Pitäisi keskustella asiasta Franin ja Nonon kanssa. Ne saattaisivat lisätä turvallisuutta – ainakin silloin, kun puolitaidottomia kloppeja päästettiin lentämään. Piraatin itsensä lento oli tietenkin aina tasaista ja turvallista.
Strahl pysähtyi töksähtäen. Balthier suoristautui ja tarkisti, että kaikki paikat olivat ennallaan. Käsi kipuili hieman, mutta vahinkoja ei ollut päässyt sattumaan sen enempää hänelle kuin Strahlillekaan. Nono oli törmännyt penkin selkänojaan ja istui nyt lattialla. Moogle kuitenkin näytti olevan kunnossa.
”Sehän meni ihan hyvin. Varo kuitenkin, ettet lennätä tyttöäsi ulos ikkunasta seuraavalla kerralla”, Balthier kommentoi. Vaan hymyili anteeksipyytävästi, mutta pojan kasvoilta näki, että tämän piraattikuume ei ollut ainakaan laskenut. Jonain päivänä kloppi saattaisi jopa haastaa Balthierin sinitaivaan halkomisessa.
Ei kommentteja
Kiitos palautteestasi!