Kivien legenda: Luku 30

Luku 30

Bahamutin valloitus


Matka Dalmascan ilmatilaan ei ollut koskaan tuntunut yhtä pitkältä. Balthier muisti edellisen lentonsa sinne varsin hyvin. Silloin hän oli ollut liikenteessä toisenlaisella mielialalla, hän oli tuntenut sykkivää jännitystä tulevaa ryöstöretkeä pohtiessaan. Nyt häntä vaivasi vain huoli siitä, miten kaikki oikein päättyisi. Hän oli kenties ollut tuomari, mutta oikeaan sotaan hän ei ollut koskaan osallistunut.

Nyt ilmapiraatti oli joutunut keskelle sotaa. Ilma oli täynnä Archadian, Rozarrian ja vastarinnan aluksia. Rabanastren kaupunki siinsi vain vähän kauempana, ei kestäisi kauankaan, kun taistelu siirtyisi sen ylle ja viattomat kärsisivät.

”Fran, radio”, ilmapiraatti huomautti. Viera oli jo hakemassa yhteyttä. Radio vonkui, mutta oikeaa taajuutta ei tuntunut löytyvän.

”Archadian puolesta!” karjaisu täytti ohjaamon niin yllättäen, että kaikki siellä istuvat hätkähtivät.
”Väärä taajuus, meidän on saatava yhteys markiisiin”, Ashe huomautti, kun archadialaisten käskyt ja vastaukset niihin täyttivät ilmatilan.
”Minä tiedän”, Fran vastasi prinsessalle ja jatkoi taajuuksien läpikäymistä.

”Kaikki alukset, valmistukaa tulitukseen käskystäni”, naisääni ilmoitti yllättäen. Balthier kohotti kulmiaan. Hän ei tiennyt, olivatko he nyt edelleen archadialaisten taajuudella vai oliko puhuja kenties rozarrialainen. Aksentti tosin puuttui tämän puheesta ja piraatti ei uskonut, että ne lirkuttelijat päästäisivät naisiaan taistelukentälle.
”Meillä on tuhoaja venyttämässä rivejämme”, miesääni tunkeutui ohjaamoon.
”Olkoon onni puolellamme”, tuttu ääni totesi vihdoin.
”Se on Halim-setä!” Ashe huudahti.

Keskustelu jatkoi. Vastarinta valmistautui armottomaan tulitukseen archadialaisia vastaan. Balthier vilkaisi syrjäsilmällä Frania, joka oli jo yhdistämässä Strahlia samalle taajuudelle. Heidän olisi saatava pian yhteys vastarintaan, sillä Strahlin tulivoima ei ollut kummoinen, itse asiassa se oli varsin olematon. Tällä hetkellä kuka tahansa sodan osapuolista saattoi tulkita heidät viholliseksi, joten oli parasta ilmoittaa, ettei siitä ollut kyse.

”Tuntematon alus yläpuolellamme!” joku kajautti radiossa. Fran ojensi kiireesti mikrofonin Ashelle. Balthier valmistautui väistöliikkeisiin siltä varalta, että joku ehtisi aloittaa tulituksen, ennen kuin prinsessa saisi tilanteen selvitettyä.

”Setä, se olen minä!” Ashe huudahti. ”Olen suuntaamassa Bahamutille pysäyttämään Vaynen.”
”Mitä oikein sanot?” markiisi ärähti. ”Tunnistamaton alus on Strahl, se kuljettaa tulevaa Dalmascan hallitsijaa. Älkää tulittako sitä”, mies komensi aluksiaan ja jatkoi sitten Ashelle: ”Tuo on liiallista hätiköintiä. Sinun velvollisuutesi alkavat siitä, kun taistelu on loppunut.”
”Jos annamme heidän tuhota meidät täällä, niiden aika ei tule koskaan”, Ashe ilmoitti. ”Sinun täytyy auttaa meitä tässä.”

Prinsessa nyökkäsi Balthierille, joka vastasi virnistyksellä. Ilmapiraatti teki rajun käännöksen ja suuntasi nyt suoraan kohti Bahamutia. Luultavasti kukaan ei edes huomaisi, että he kiinnittyisivät suuren taistelualuksen kylkeen. Taistelu käytiin toisaalla, ei aivan ilmalinnoituksen vieressä.

”Seis!” markiisi huusi radioon. ”Teidän täytyy perääntyä! Pysäyttäkää Strahl!”
”He tulevat tiellemme”, Balthier huomautti.
”Minä hoidan tämän!” Vaan huudahti ja tempaisi mikrofonin Ashen kädestä. Prinsessan ilme oli enemmän kuin närkästynyt. Vaan yhdisti varsin tutun näköisen laitteen mikrofoniin. Missä välissä kloppi oli ehtinyt sen varastaa? Balthier säilytti itse äänenmuuntajaa. Vaanista oli totisesti tullut piraatti. ”Seis! Minä… tarkoitan… odottakaa!” Vaan aloitti. Ohjaamossa ei kuitenkaan kuulunut pojan ääni, vaan Larsan. Nerokasta. ”Tämä on Larsa Solidor. Menen sisälle hänen kanssaan, joten ei mitään hätää. Prinsessa on minun suojeluksessani.”
”Larsa Solidor?” markiisi kummasteli. ”Eli pidät häntä panttivankina, Ashelia?”

Vaan ojensi kiireesti mikrofonin Ashelle ja kytki äänenmuuntimen pois päältä. ”Ei, setä. Hän taistelee meidän kanssamme Vaynea vastaan”, Ashe vastasi ja ojensi mikrofonin takaisin Vaanille.
”Jättäkää tämä meidän huoleksemme”, Vaan pyysi Larsan äänellä.
”Ymmärretty. Kohtalomme on teidän käsissänne”, markiisi vastasi ja katkaisi yhteyden.

Kaikki ohjaamossa vetivät syvään henkeä. Balthier jatkoi matkaa kohti Bahamutia. Ensimmäinen ongelma oli saatu ratkaistua, mutta se oli ollut helpoimmasta päästä. Onneksi Vaan oli keksinyt esittää Larsaa. Franin rakentama äänenmuunnin oli juuri osoittautunut hyödyllisemmäksi kuin piraatti oli koskaan osannut kuvitellakaan.

”Prinsessa on minun suojeluksessani?” Penelo toisti. Tytön äänessä oli hienoinen särö. Balthierin ei ollut vaikea arvata, kenestä vielä tulisi Vaanin partneri vaikka väkisin. Tyttö ei vain tainnut tajuta, että oli mustasukkainen aivan turhaan.
”Larsa olisi sanonut niin”, Vaan kuittasi.

Balthier ei jäänyt kuuntelemaan nuorten sanaharkkaa enempää. Hän ojensi kätensä kohti Ashea, joka jäi tuijottamaan sitä.
”Anna mikrofoni minulle, jos tämä jatkuu näin, emme pääse perille”, ilmapiraatti totesi. Tulitusta alkoi olla vaikea väistellä. Toiveet siitä, ettei heitä huomattaisi, olivat olleet turhia. ”Fran, yhdistä minut Ondorelle”, mies pyysi, kun oli saanut mikrofonin prinsessalta.

Viera nyökkäsi. Yhdistäminen kesti aivan liian pitkään piraatin makuun. Hän saattoi olla hyvä lentäjä ja Strahl oli taatusti loistava ilmalaiva, mutta liika oli liikaa sillekin. Nono kärventäisi hänet, kun näkisi naarmut tytön kiiltävässä pinnassa.

”Tämä on Balthier”, mies ilmoitti, kun yhteys oli saatu. ”Me laskemme teidän tulitukenne varaan. Antakaa heille jotain ajattelemisen aihetta. Me odotamme oikeaa hetkeä ja iskemme sitten.”

Markiisi vastasi myöntävästi ja komensi miehistönsä hyökkäämään entistä rajummin archadialaisia vastaan. Pieni, tulivoimaton alus unohdettiinkin varsin pian, kun armeija joutui puolustautumaan oikeaa uhkaa vastaan.

”Hienoa, sehän toimii”, Balthier nauroi ja kurvasi jälleen kohti Bahamutia.
”Yksi seuraa”, Fran ilmoitti.
”Ahaa, haluat siis tanssia. Tanssitaanpa sitten”, Balthier hymähti. ”Pitäkää kiinni!”

Vihollisen karistaminen kannoilta ei ollut helppoa, ja kun ensimmäisestä päästiin eroon, toinen ilmaantui Strahlin perään. Balthier kirosi, mutta jatkoi sinnikkäästi karkuun kaartelemista. Onneksi Nono oli jäänyt Balfonheimiin, muutoin moogle-ressukka olisi paiskautunut ohjaamossa puolelta toiselle. Ihmiset sentään pystyivät pitämään kiinni tuoleistaan.

”Huh, ei ole helppoa olla suosittu”, ilmapiraatti puuskahti, kun Strahl pääsi vihdoin kiinnittymään Bahamutin kylkeen. Kukaan ei vastannut, mikä kieli hermostuneesta tunnelmasta. Balthier ei itsekään ollut erityisen riemuisella mielellä, mutta positiivista mielialaa kannatti pitää yllä. He olivat päässeet tänne asti, sekin oli jotain.
”Mennään jo!” Vaan kiljaisi ja nousi paikaltaan. Kloppi oli puolessa välissä matkalla ulos Strahlista, ennen kuin muut saivat itsensä liikkeelle.

Balthier käveli ulos aluksesta viimeisenä. Häntä huolestutti jättää Strahl vartioimatta, mutta ei ollut oletettavaa, että archadialaiset tulittaisivat omaa ilmalinnoitustaan. Vastarinta taas tiesi heidän aikeistaan, joten myös se jättäisi Bahamutin toistaiseksi rauhaan.

Piraatti astui lastaustilaan muiden perässä. He olivat lähellä ruumaa ja konehuonetta, Bahamutin alimpien kerroksien kohdalla. Kiinnittymispaikka ei ollut erityisen hyvä, mutta parempaan ei nyt pystynyt. Ulkona oli täysi sota käynnissä.

”Vayne on linnoituksen komentosillalla”, ilmapiraatti selosti muille. Hänelle ja Baschille tällainen asia oli itsestäänselvyys, mutta muiden kohdalla hän ei ollut varma. ”Olin näkevinäni sen matkalla. Sen pitäisi olla suoraan yläpuolellamme.”
”Meidän ei tarvitse taistella koko Keisarikuntaa vastaan voittaaksemme sodan. Riittää, että päihitämme Vaynen, niin voimme panna pisteen tälle kaikelle”, Ashe totesi. Ilmapiraatti nyökkäsi naiselle. Tämä oli oikeassa, mutta siitä huolimatta he saattaisivat kohdata sotilaita. Varmasti suurin osa armeijan joukoista oli ohjattu pienempiin ilmalaivoihin, mutta myös Bahamut tarvitsi ohjaajia ja tulitaistelijoita. Oli kuitenkin oletettavaa, etteivät nämä sotilaat vaeltaneet joutilaina käytävillä. Ongelmia tulisi vasta komentosillalla.
”Mitä tässä sitten enää odotellaan?” Vaan tivasi. ”Etsitään Vayne, missä ikinä hän kökkiikin, ja pudotetaan hänet alas orreltaan.”

Kloppi oli liian innokas, mutta sitä mieltä Balthier oli ollut jo pitkään. Ylimääräinen intoilu kuului nuoruuteen ja siihen mielentilaan, jossa ei osannut pelätä kunnolla. Piraatti oli aiemmin ollut samanlainen, mutta silti häntä kävi välillä ärsyttämään Vaanin poukkoilu. Muutama vuosi ikää lisää ei olisi ollut pojalle pahitteeksi.

Ilmalinnoituksen sisätila muodostui ruuman lisäksi toisiaan leikkaavista käytävistä. Bahamut oli rakennelmana niin uusi, ettei se ollut tuttu edes Balthierille. Kun hän oli vielä kuluttanut haarniskaa armeijan riveissä, sitä ei ollut ollut olemassakaan. Jos archadialaiset kuitenkin rakensivat ilmalaivansa samalla tavalla kuin menneinä vuosina, hissi komentosillalle löytyisi keskeltä valtavaa alusta. Balthier ei uskonut, että hyväksi havaittua järjestelyä oli uuden aluksen kohdalla muutettu, joten hän johdatti muut syvemmälle Bahamutin sisuksiin.

Käytävät olivat hiljaisia, mutta ajoittaiset kumahdukset ja tärähdykset tuntuivat sisällä asti. Myös Bahamut joutui vastarinnan iskujen kohteeksi, vaikkei kyse ollut mistään vakavasta. Ondore ei ollut niin hullu, että olisi pudottanut ilmalinnoituksen Ashen ollessa sisällä.

”Vastarinta taistelee hyvin”, Fran totesi, kun joukko saapui hissille. Balthier oli itsestään ylpeä, hänen tietonsa eivät olleet menneet täysin hukkaan, vaikkei alus ollut hänelle tuttu. ”Emme voi tuottaa sille pettymystä, emme saa horjua”, nainen jatkoi.
”Älä viitsi huolehtia”, Vaan rehvasteli ja taputti vieraa olkapäälle. Balthieria alkoi epäilyttää, että Vaan peitti oman huolensa käytöksellään. Tämä ei ollut varmasti koskaan aiemmin edes hipaissut Frania. ”Meidän pitää vain vähän siivota täällä, ja sitten Ashesta tulee kuningatar.”
”Sitä on aika vaikea uskoa”, Penelo puuttui puheeseen. ”Minä en voi kuvitella hallitsevani koko valtakuntaa.”
”Kuningatar voi aina halutessaan karata”, Basch tokaisi. Ritarin ääni oli yllättävän hapan, kun tämä vilkaisi Balthieria. ”Hän saa varmasti apua ilmapiraatilta, joka on halukas nostamaan päästään luvattua palkkiota.”

Balthier katsoi toista miestä pitkään. Tämä vihjaili jotain. Kyllä, hän oli siepannut Ashen kerran – naisen pyynnössä – mutta se ei tarkoittanut, että tekisi niin toiste. Ja hän oli pitänyt Baschia ystävänään. Oliko hän erehtynyt? Miksi toinen mies näytti yllättäen katkeralta?

”Hmph”, piraatti tuhahti. ”Epäilenpä, ettei kuningattaremme tarvitse yhdenkään ilmapiraatin apua siihen.”

Ashe loi vuorostaan pitkän katseen piraatti. Balthier ei ollut varma, mitä naisen silmät yrittivät sanoa, mutta juuri nyt ei ollut oikea hetki ottaa siitä selvää. Hän ei halunnut enää yhtään enempää sotkuja. Hän halusi vain hoitaa hommat ja häipyä.

”Luuletko todella, että olen niin vahva?” prinsessa tiedusteli.
”Kuka sanoi mitään sellaista?” Vaan töksäytti ja virnisti sitten leveästi. ”Sinä selviät siitä. Sinulla on hyviä ystäviä.”

Ennen kuin kukaan ehti jatkaa keskustelua, Balthier harppoi hissille. Hän kumartui tutkimaan paneelia löytääkseen oikean napin. Ohjaussilta oli varmasti ylimmässä kerroksessa, niin se ainakin oli aina ollut jokaisessa aluksessa. Toisekseen piraatti oli todella nähnyt suurten lasien peittämän tilan Bahamutin yläosassa, kun oli lentänyt ohitse.

”Sinä siis olet vieläkin elossa?” Basch kysyi ja sai Balthierin suoristumaan. Mitä ihmettä ritari nyt tarkoitti?

Ilmapiraatti näki, että hissiä lähestyi tuomarin haarniskaan pukeutunut mies. Sama mies, jonka he olivat kohdanneet Pharoksessa. Hän ei voinut uskoa, että tuomari oli todella selvinnyt räjähdyksestä. Tämä oli loukkaantunut, mutta kykeni kuitenkin kävelemään.

”Minä olen sentään tuomari”, Gabranth vastasi Baschin sanoihin. Balthier huokaisi. Hän oli toivonut, että he olisivat päässeet pidemmälle, ennen kuin häiriötekijöitä ilmaantuisi. ”Vaikka kenties epäsuosiossa. Sen palkkion sain, kun autoin Keisarikuntaa, joka tuhosi kotimaani.”
”Gabranth, älä syytä itseäsi enää”, Basch pyysi.
”Sinä saat minut hämmennyksiin, veli!” Gabranth huudahti. ”Sinä tuotit pettymyksen Landikselle, sinä tuotit pettymyksen Dalmascalle… kaikille, joita sinun oli määrä suojella. Ja silti pidät kiinni kunniastasi. Miten?”
”Minulla on joku merkityksellisempi suojeltavana, ja häntä olen suojellut”, Basch vastasi veljelleen. ”Miten sinä mahdoit selvitä? Eikö se johtunutkin siitä, että sait suojella lordi Larsaa?”
”Ole hiljaa! Se kaikki riistettiin minulta!” Gabranth voihkaisi. Balthier pudisteli päätään, tätä menoa he eivät ikinä pääsisi ylös asti. Veljekset olisivat voineet avautua toisilleen myöhemmin. ”Vain vihani kotimaastaan paennutta veljeä kohtaan on jäänyt minulle!”

Gabranth veti miekkansa ja astui horjuvan askeleen lähemmäs Baschia. Ritari tarttui omaan miekkaansa, mutta haluttomuus taistella paistoi tämän kasvoilta.

”Kerro minulle, miksi hylkäät sen, mitä pidät kaikkein kalleimpana?” Gabranth tiedusteli ja uhkasi yhä Baschia.
”Teen niin kuin minun täytyy, veli. Vai eikö siinä ole vastausta tarpeeksi?” ritari huoahti ja otti vastaan veljensä ensimmäisen iskun.

Balthier nojasi kylkensä hissin seinämää vasten. Hän ei ollut varma, olisiko hänen pitänyt puuttua taisteluun. Vaan ja Ashe näyttivät olevan valmiina syöksymään väliin. Tämä oli kuitenkin Baschin taistelu, ritari ei antaisi anteeksi, jos joku muu tekisi ratkaisevan iskun. Jos joku toinen olisi surmannut Cidin, Balthier olisi kantanut ikuista kaunaa tälle, joten hän uskoi Baschin ajattelevan samoin veljensä suhteen.

Gabranthin voittaminen ei ollut lopulta Baschille edes vaikeaa. Lopputulokseen saattoi vaikuttaa se, että tuomari oli jo loukkaantunut. Joka tapauksessa tämä putosi polvilleen käytävälle ja ojensi miekkaansa Baschia kohti.
”Oletko sinä jo saanut tarpeeksesi tästä?” tuomari kysyi.
”Voisin kysyä sinulta samaa. Lopetetaan tämä, Noah”, Basch huokaisi.
”Minulla ei ole oikeutta tulla kutsutuksi sillä nimellä”, Gabranth kiisti.
”Elä siis ja hanki oikeus takaisin itsellesi”, Basch ilmoitti. Ritari otti miekan veljensä kädestä ja laski sen lattialle. Hän raahasi Gabranthin istumaan seinää vasten. ”Me tulemme takaisin, kun tehtävämme täällä on täytetty. Sinä tulet mukaani Dalmascaan, veli, ja aloitat uuden elämän.”
”Kuningattarella on aina tarvetta osaaville henkivartijoille”, Ashe lisäsi.

Balthier vilkaisi naista hämmästyneenä. Ei ollut kovin kauan siitä, kun Gabranth oli tunnustanut murhanneensa Ashen isän. Totta, mies oli varmasti toiminut vain saamiensa käskyjen mukaan, mutta se ei pessyt verta tämän käsistä. Prinsessa osoitti varsin kummallista armollisuutta.

Ashen höyrypäiset päätökset eivät kuitenkaan olleet piraatin ongelma. Tämä raivaustyö Bahamutilla olisi heidän viimeinen yhteinen seikkailunsa. Illansuussa Balthier olisi pudottanut prinsessan vaatimaan takaisin valtakuntaansa ja lentäisi itse kohti Balfonheimiä. Kaikki palaisi ennalleen, tai niin hän ainakin toivoi.

Kuuden hengen joukko ahtautui hissiin, joka lähti pian nousemaan kohti ylempiä kerroksia. Balthier vilkuili muita. Jokainen oli hermostunut omalla tavallaan, kukaan heistä ei tiennyt, miten he tarkalleen ottaen pysäyttäisivät Vaynen. Ilmapiraatti epäili, että tilanne saattaisi lipsua väkivallan puolelle, mikä tarkoittaisi… no, lainsuojattomuutta, mutta sehän ei tietysti hänen asemaansa muuttaisi miksikään.

Hissi pysähtyi ylimpään kerrokseen. Se päästi pienen kilauksen, ennen kuin ovet aukenivat. Joukko marssi tyhjään käytävään, mahdollisia suuntia oli vain yksi. Balthier päästi Ashen edelleen, sillä prinsessalla näytti olevan hoppu ja halu johtaa joukkoa. Se sopi piraatille varsin hyvin. Hän ei olisi edes halunnut olla ilmalinnoituksessa.

Käytävä päättyi pyöreään huoneeseen, jonka keskellä Vayne seisoi yhdessä Larsan kanssa. Muita ei näkynyt, oli kuin keisarilliset veljekset olisivat hallinnoineet valtavaa lentävää linnoitusta kahdestaan.

”Toivotan teidät tervetulleiksi ilmalinnoitukseeni, Bahamutiin”, Vayne lausui kohteliaasti ja levitti kätensä. Balthierille tuli ikävä tunne, että heitä oli odotettu. Jostain syystä heidän saapumisensa oli havaittu, mutta tunkeutumista vastaan ei ollut silti puolustauduttu. Vayne oli halunnut heidät ylös, ja he olivat astuneet ansaan. Taas kerran. ”Minun täytyy pyytää anteeksi, että suon toivotukseni teille näin myöhään.”

Keisari katseli joukkoa hetken omahyväinen ilme kasvoillaan. Balthier muisti tuon ilmeen, hän oli nähnyt sen vuosia sitten. Vayne oli vanhentunut, tämä ei enää näyttänyt poikaselta, mutta ei Balthier itsekään enää teinistä käynyt.

”Sallikaa minun tiedustella, kuka Te mahdatte olla”, Vayne osoitti sanansa Ashelle. Keisari kysyi turhaan, sillä tämän täytyi jo tietää totuus. ”Koston enkelikö? Vai kenties pelastuksen pyhimys?”
”Olen vain oma itseni”, Ashe vastasi. ”En enempää enkä vähempää, ja haluan vain olla vapaa.”
”Tuollaisen naisen ei tulisi kantaa hallitsemisen taakkaa hartioillaan. Itkekää Dalmascaa, sillä se on jo menetetty”, Vayne totesi.

Ashe kumartui hieman ja valmistautui tarttumaan miekkaansa. Basch ja Vaan asettuivat prinsessan molemmin puolin. Balthier pohti, pahastuisiko kukaan, jos hän vetäisi aseensa esiin ja ampuisi Vaynen niille sijoilleen.

”Seuraa tarkasti, Larsa”, Vayne kehotti veljeään. Tosiaan, pahuksen pikkupoika oli paikalla. Balthier ei voinut tappaa Vaynea nyt, mutta ehkä haavoittaminen sopisi silti. ”Tarkkaile ja opi, mitä on kärsimys sille, jonka täytyy hallita mutta jolta puuttuu voima.”
”En”, Larsa vastasi.

Balthierin hämmästykseksi poika kiskaisi oman miekkansa esiin ja osoitti sillä isoveljeään. Kauempaakin erotti, että tämän käsi tärisi, mutta tämän kasvoilla oli ilme, joka kertoi, ettei Larsalla ollut aikomusta antaa periksi.

”Ei, veli, minä en tee niin”, Larsa sanoi värisevällä äänellä. ”Vaikka minulta uupuu voimaa, minä vastustan.”
”Hmph, rohkeita sanoja lapselta”, Vayne tuhahti.

Keisarin miekka kalahti Larsan miekkaa vasten, kun tämä sysäsi pojan syrjään. Ashe, Basch ja Vaan olivat liikkeellä saman tien. Balthier epäröi edelleen ja huomasi, että myös Fran näytti epävarmalta. Vaynella ei ollut haarniskaa, ainoastaan rintapanssari ja panssaroidut saappaat. Heikko kohta oli helppo löytää, jos vain mies pysyisi paikallaan riittävän pitkään.

Larsan läsnäolon takia Vaynen vahingoittaminen tuntui kuitenkin väärältä. Vaikka tämä oli itse kohottanut miekkansa veljeään vastaan, tämä oli vasta lapsi, tietämätön tekojensa seurauksista. Larsan ei olisi pitänyt joutua todistamaan tällaisia tapahtumia.

”Elämänne on menetetty ja kapinanne niiden mukana”, Vayne julisti. ”Dalmasca tuntee taas järjestyksen. Iäksi minä teen turhista kapinayrityksistänne lopun!”

Vayne onnistui murtautumaan puolustuksen läpi. Miekka kalahti Ashen miekkaa vasten, iski sen syrjään ja valmistautui vikkelästi uuteen iskuun. Balthier tempaisi aseensa esiin, muttei ehtinyt laukaista, kun nuoli jo suhahti hän ohitseen, iskeytyi Vaynen olkapäähän ja pakotti miehen perääntymään. Basch käytti tilaisuuden hyväkseen ja iski keisarin maahan.

”Veli, lordi!” Larsa huudahti, hylkäsi oman miekkansa ja ryntäsi kohti Vaynea samaan aikaan, kun Vaan potkaisi keisarin miekan kauemmas.
”Larsa!” Vaan älähti, mutta liian myöhään. Salama iski huoneen halki suoraan pojan eteen. Larsan vartalo nytkähti luonnottomasti, ennen kuin tämä rojahti lattialle.

Vaynen suunnalta alkoi nousta punaista Usvaa. Balthier ryntäsi eteenpäin ja tarttui Vaania käsivarresta. Hän kiskoi pojan kauemmas Franin raahatessa Peneloa, joka pyristeli Larsan luokse. Usva peitti hetkeksi molemmat veljekset näkyvistä, kunnes Vayne kohosi hervottomana ilmaan ja alkoi muuttaa muotoaan. Miehen lihakset kasvoivat, kuului rusahduksia, kun mies muuttui hitaasti demonin näköiseksi.

”Ihmisten valmistama nethisiitti”, Ashe henkäisi. Yhä tajuton Vayne roikkui pystyasennossa ilmassa ja leijui hieman lähemmäs tuijottavaa joukkoa. Balthier kirosi, Venatilla täytyi olla näppinsä pelissä. Vaynen ympärille ilmestyi miekoista muodostuva kehä. Yhtäkkiä keisarin pää nytkähti pystyyn ja vimmaiset silmät tuijottivat henkeään haukkovaa joukkoa.

”Valmistautukaa kohtaamaan voima, jonka edesmennyt ystäväni minulle jätti!” Vayne huusi. Balthier oli varma, että mies katsoi suoraan häneen. Kosto Cidin puolesta? No, Cid oli viihtynyt Vaynen seurassa aina paremmin kuin Balthier, vaikka tohtori oli toivonut pojista joskus ystäviä. Cid ja Vayne, ne kaksi olivat samanlaisia. Hulluja ja vallanhimon sokaisemia.

”Gabranth, sinä puolustat veljeäni”, Vayne sanoi yllättäen. Balthier vilkaisi taakseen ja näki tuomarin raahautuvan paikalle seinästä tukea ottaen. Piraatti väisti ja antoi miehen kulkea maassa makaavan Larsan luokse. Basch ojensi kätensä estääkseen veljeään, mutta antoi sitten kätensä vain pudota. Balthier nyökkäsi ritarille. Valinta oli Gabranthin. ”Hän tulee tarvitsemaan paljon turvaa siinä helvetissä, joka pian on seuraava.”

Hitaasti Gabranth veti miekkansa esiin ja osoitti sillä Vaynea. Keisarin kasvoille kohosi kummeksuva ilme. ”Kyllä, minä puolustan lordi Larsaa”, tuomari ilmoitti.
”Vahtikoira harhailee. Petoksella on hintansa”, Vayne huomautti.
”Sen maksan iloiten!” Gabranth julisti. Basch ja tämän veli olivat totisesti samaa maata, taistelemassa muiden puolesta loputtomiin, puolustamassa kunniaa, joka ei koskaan palautuisi. Balthier ei voinut sanoa täysin ymmärtävänsä. Ensin tuli oma napa, sitten läheiset eivätkä kuninkaalliset taitaneet päästä edes kolmannelle sijalle. Mutta hänen asenteensa saattoi johtua siitä, ettei hän koskaan ollut oppinut rakastamaan kotimaansa hallitsijoista ainuttakaan. Kunnioituskin oli heidän kohdallaan piraatille tuntematon käsite.

”Pian Ivalice tuntee uuden dynastiakuninkaan”, Vayne ilmoitti, ”ja ihmiset pitävät huolen omasta historiastaan. Jumalten tyrannia on päättynyt! Emme ole enää heidän nukkejaan! Vapaus, jota olemme kaivanneet, on käsillä!”

Balthierin oli pakko myöntää, että hän kannatti keisarin ajatuksia jossain määrin. Jumalilta piti ehdottomasti ottaa valta pois, kuolevaisten kohtaloilla leikittely oli lopetettava. Silti piraatti ei jaksanut uskoa, että se oli mahdollista. Ja Vaynesta ei tulisi uutta jumalaa Ivalicelle, ei, jos se riippui ilmapiraatista edes hitusen. Hän ei kumartaisi tuota pelleä enää kertaakaan. Ne ajat olivat takanapäin.

Vayne aloitti taistelun. Ensimmäinen miekka iskeytyi suoraan Balthierin jalkojen juureen ja sai piraatin hyppäämään puolen metriä taaksepäin. Miekka törötti hetken lattiassa, mutta irtosi siitä ja leijui takaisin Vaynen miekkakehään. Ei ollut toivoa, että keisari olisi pelannut reilusti.

Balthier vilkaisi Larsan suuntaan. Gabranth raahasi poikaa sivummalle, jotta tämä ei jäisi toisten jalkoihin taistelussa. Hyvä, Larsan oli parempi olla nyt tajuton, koska taistelusta tuskin tulisi kaunista katseltavaa.

”Balthier, me emme osu häneen miekoillamme”, Basch ilmoitti yllättäen.
”Suojaa minua!” Balthier huudahti miehelle takaisin. Ritari nyökkäsi ja siirtyi torjumaan Vaynen lenteleviä miekkoja, kun piraatti valmistautui tähtäämään. Oli luojan lykky, että hän oli päättänyt pitäytyä tuliaseen käytössä, vaikka moni oli sanonut teräaseiden olevan piraatille käytännöllisempiä. Juuri nyt he olisivat olleet pulassa, jos heistä jokainen olisi heilutellut miekkaa.
”Penelo, luo suojakilpi!” Fran huudahti singotessaan nuolia kohti Vaynea. Keisari otti kyllä osumaa, mutta ilmeisesti tämän keho ei enää toiminut samalla tavoin kuin ihmisen. Vertavuotavanakin tämä jatkoi miekoilla riehumista ja mielipuolista naurua.

Balthier latasi, tähtäsi ja ampui yhä uudelleen. Panokset alkoivat loppua, eikä Franillakaan näyttänyt enää olevan kuin muutama nuoli. Viera tosin voisi jatkaa hyökkäyksiään magialla, mutta ei kannattanut laskea sen varaan. Magia kulutti paljon energiaa, Fran ei jaksaisi loputtomiin. Sitä paitsi ei olisi ollut ihme, vaikka Vayne olisi nyt immuuni magialle.

Piraatti oli halunnut vain pudottaa keisarin, jotta toiset olisivat voineet kukistaa tämän miekoillaan, mutta keinot alkoivat olla vähissä. Hän latasi aseensa ja kohotti sen. He tai Vayne, valinta oli pakko tehdä, eikä Balthierilla ollut tarvetta heittää omaa elämäänsä hukkaan.

Mies keskittyi. Oli vaikea tähdätä tarkasti, kun miekkoja viuhui joka puolella. Toiset tekivät kyllä parhaansa puolustaakseen häntä, Frania ja Peneloa, mutta silti tilanne näytti epätoivoiselta. Piraatti veti keuhkonsa täyteen ilmaan ja pakotti itsensä keskittymään. Vasta pitkän ajan kuluttua hän veti liipaisimesta.

Luoti suhahti Vaynen pään vierestä ja sai mielipuolisen naurun taukoamaan. Useampi miekka syöksyi kohti ilmapiraattia ja Balthier joutui itse syöksähtämään lattialle väistääkseen niitä kaikkia.

”Zodiarkin tähden, koettakaa nyt saada torjuttua ne!” ilmapiraatti karjui. Hän latasi aseensa uudestaan ja kohottautui lattialta toisen polvensa varaan. Basch häivähti hänen edessään. Pahus! Balthierin oli pakko nousta, että hän pystyi tähtäämään riittävän korkealle. Hän ei halunnut ampua ystäviään.

Aika pysähtyi, kun mies painoi liipaisinta. Luoti viuhui ilman halki ja napsahti Vaynen ohimoon. Keisarin pää nytkähti taaksepäin ja verta purskahti ilman halki. Miekat kolisivat yksi kerrallaan lattialle, ja lopulta Vayne itsekin rysähti alas.

Hetkeen kukaan ei liikkunut. Balthier oli jo laittamassa asettaan pois, kun Vayne yhtäkkiä nousi pystyyn. Tuo mies ei ollut enää ihminen! Jotain oli pielessä ja pahasti!

Gabranth ryntäsi miekka kädessään piraatin ja muiden ohitse kohti Vaynea. Keisari yritti nostattaa miekan avukseen, muttei ehtinyt, kun tuomari oli jo murtautunut läpi iskenyt oman miekkansa tämän kehoon.

Vayne päästi kummallisen äänen ja mutisi sanoja, joita Balthier ei tuntenut. Yksi miekoista nousi ja iski Gabranthia vasemmalta, ennen kuin kukaan ehti tehdä mitään. Tuomari lensi ilman halki ja iskeytyi kipeästi lattiaan. Tämän kypärä kimposi pois päästä ja pyöri kauemmas.

”Jopa vahtikoiralla on ylpeytensä”, Gabranth mutisi. Basch kiirehti veljensä luokse ja kohotti tämän pään lattiasta. ”Tässä minä maksan velkani”, tuomari kuiskasi.
”Pala ikuisessa tulessa, Gabranth!” Vayne karjui.

Balthier kääntyi katsomaan keisaria uudestaan. Miekka tämän kädessä hehkui, Vayne mutisi sanoja, valmisteli viimeistä iskua. Ilmapiraatti kohotti jälleen aseensa, mutta tällä kertaa Larsa ryntäsi hänen ohitseen. Pojan kädessä kimmelsi ihmisten valmistama nethisiitti.

Poika juoksi suoraan Vaynen luokse nethisiitti kädessään. Miekan hehku sammui ja Vaynen voimat sen mukana. Keisari tuijotti epäuskoisena miekkaansa ja sitten kiveä veljensä kädessä. Kun kivi oli vetänyt kaiken magian itseensä, se särkyi tuhansiksi pieniksi palasiksi, joista osa sai Larsan käden vuotamaan verta.

Vaan tempaisi Gabranthin maassa lojuvan miekan käteensä ja juoksi kohti Vaynea. Larsa ehti juuri ja juuri väistää, kun Vaan syöksyi keisaria kohti ja upotti miekan tämän vatsaan. Vayne älähti ja lensi taaksepäin. Mies kieri huoneen laidalla olevia portaita alas ja jäi makaamaan sinne.

Balthier otti pari askelta eteenpäin Vaanin jo suunnistaessa oletettavasti kuollutta keisaria kohti. Kumpikaan heistä ei ehtinyt portaisiin, kun tuttu hahmo kohosi heidän eteensä. Venat tukki tien, eikä piraatin mielessä edes käynyt yrittää sen läpikuultavan kehon lävitse. Sellainen teko olisi taatusti ollut itsemurha.

Hämmästyksekseen ilmapiraatti näki Vaynen vetävän miekan vatsastaan ja nousevan uudestaan. Seinästä tukea ottaen tämä pyrki käytävää pitkin eteenpäin. Ei hissille, vaan jonnekin muualle. Ilmapiraatti kirosi ja etsi keinoa kiertää Venat, kun olento yhtäkkiä katosi näkyvistä. Mies ryntäsi Vaynen perään ja kuuli muiden tulevan kannoillaan.

~o~

Larsa putosi polvilleen nähdessään veljensä kohtalon. Penelo juoksi pojan luokse, polvistui tämän viereen ja halasi tätä lujasti. Kyyneleet tahrasivat tytön vaatteet, kun hän rutisti poikaa.

Penelo ymmärsi, miltä tuntui menettää perhe. Hän oli menettänyt molemmat vanhempansa sodassa. Tosin hän ei ollut nähnyt näiden kuolevan – äidin kuoleman hän oli kylläkin kuullut – mutta yhtä kaikki, se oli ollut hirveää. Larsa oli aiemmin menettänyt äitinsä ja kaksi veljeään. Sitten tämän isä oli kuollut ja nyt Vayne. Niin paljon kuin Penelo Vaynea vihasikin, hänen kävi Larsaa sääliksi, ja tämän takia hän toivoi, että keisari olisi saanut elää.

Tyttö keinutti poikaa sylissään ja tuijotti tapahtumia. Venat ilmestyi muiden tielle eikä päästänyt näitä Vaynen luokse. Olennon takaa näkyi, kuinka Vayne nousi seisomaan. Penelo haukkoi henkeään. Hän oli ollut varma, että keisari oli kuollut.

Larsa riistäytyi tytön otteesta ja kääntyi katsomaan veljensä perään. Poika ei edes yrittänyt liikkua, kun Venat katosi ja Balthier ryntäsi Vaynen kannoille yhdessä Ashen, Franin ja Vaanin kanssa.

”Basch, kerro minulle, onhan hän hyvä herra?” Gabranth kuului ähkäisevän. Larsa lysähti istumaan lattialle eikä puhunut mitään. Penelo ei oikein tiennyt, mitä olisi tehnyt pojan kanssa. Tämä vaikutti kovin torjuvalta.
”Aye”, Basch vastasi veljelleen. Mies laski loukkaantuneen miehen lattialle makaamaan ja käveli Penelon luokse. Ritari ojensi kätensä tytölle. ”He pärjäävät hetken. Mennään, sinun taitojasi saatetaan vielä tarvita.”
”Entä veljesi?” tyttö kysyi, kun Basch oli vetänyt hänet pystyyn.
”Hän ei halua apuasi. En tarkoita sitä pahalla, hän vain on sellainen.”

Ritari kiirehti jo käytävään. Penelo vilkaisi epäröiden Larsaa ja Gabranthia, kumpikaan ei liikkunut. Tyttö ei olisi halunnut jättää noita kahta, mutta hän tiesi, että hänen ystävänsä saattoivat yhä olla vaarassa. Hän ei voinut vain jäädä istumaan tänne, jos hänestä olisi yhtään apua toisille.

”Olen pahoillani!” Penelo huudahti ja juoksi sitten Baschin perään. Käytävä jatkui ja jatkui, sen varrella oli ovia huoneisiin, mutta ne olivat kaikki suljettuja. Toisten oli täytynyt mennä suoraan eteenpäin.

Vasta pitkän matkan päässä käytävä päättyi valtavalle kannelle. Taivas avautui sen yllä ja tuuli puhalsi ilmalinnoituksen liikkuessa. Kaikki muut olivat kokoontuneet seisomaan vähän matkan päähän. Vayne oli vaeltanut aivan kannen päähän ja seisoi selin muihin. Penelo liittyi toisten seuraan ja tarttui Vaania kädestä. Poika puristi sitä ja soi hänelle pienen hymyn, joka oli kuitenkin täynnä surua.

”Venat!” Vayne huusi ja kohotti kätensä kohti taivasta. ”Olen pettänyt meidät molemmat, en ole dynastiakuningas. Sinun on löydettävä joku toinen. Joku, joka ymmärtää aikomuksesi!”

Peneloa kylmäsi. Hän oli vaeltanut pitkän matkan ja päätynyt lopulta todistamaan Dalmascan valloittajan syvää hulluutta. Tyttö tunsi syvää surua Larsan vuoksi. Poika oli niin herttainen, oli väärin, että tämä oli saanut veljekseen tuollaisen kahelin. Vaynea kohtaan oli vain mahdotonta tuntea sympatiaa.

”Ne on täytetty sinun tietämättäsi”, Venat vastasi Vaynelle ja ilmestyi tämän eteen. Penelo tuijotti olentoa pelokkaana. ”Krist on tuhottu, kivien aika on saanut päätöksensä. Kuolemattomien otteesta maailma on vapautettu. Sinä et astu tälle polulle yksin, yhdessä me sille käymme. Tule.”
”Kylläpä Cid haluaisi tietää, mitä täällä on tapahtunut”, Vayne totesi. ”Uusi historia koittaa.”

Vayne astui askeleen eteenpäin suoraan Venatin sisälle. Penelo peitti suunsa vapaalla kädellään, kun kuolemattoman olennon ja keisarin ruumiit alkoivat sulautua yhteen. Vayne oli jo aiemmin muuttunut hirviöksi, mutta nyt tämä muuttui vielä enemmän. Miehen kädet eivät olleet enää kädet, ne olivat jonkinlaiset aseet, joista syöksyi tulipalloja kohti taistelevia aluksia. Ne tuhosivat yhtä lailla archadialaisia kuin vastarinnan ilmalaivojakin. Kauhuissaan Penelo tuijotti, kun aluksia putoili Dalmascan aavikolle ilman, että kukaan pystyi tekemään mitään.

Keisarin keho kohosi Bahamutin yläpuolelle. Tulipalloja sinkoili joka puolelle. Alukset kääntyivät tulittamaan Vaynea, luultavasti tietämättä, ketä ampuivat. Ilmalinnoitus sai osumia huomattavasti enemmän kuin aiemmin ja alkoi pian täristä.

”Zodiark, takaisin Strahlille. Tämä purkki uppoaa pian!” Balthier huudahti samalla hetkellä, kun Vaynen keho räjähti ja sai ilmalinnoituksen horjahtamaan pahemman kerran.

Penelo juoksi Vaanin kiskomana takaisin sisälle. Siellä Larsa oli jo auttanut Gabranthin pystyyn ja ryhtyi yhdessä Baschin kanssa raahaamaan tätä hissille. Joka puolella räiskähteli ja paukkui. Vaikutti siltä, ettei ilmalinnoitus kestäisi enää kauan höykytystä, jonka kohteeksi se oli joutunut.

Matka Strahlille ei ollut helppo, sillä lattiakaan ei tuntunut pysyvän paikoillaan. Jotenkin joukko kuitenkin selviytyi sinne asti. Gabranth pääsi makaamaan Balthierin vuoteelle, muut sulloutuivat ohjaamoon. Penelo jäi taaemmas, kun Fran ja Balthier asettuivat paikoilleen.

Ilmapiraatti ryhtyi valmistelemaan lähtöä vieran touhutessa mittareiden kanssa. Yleensä lähtö oli sujunut paljon nopeammin, joten Peneloa huolestutti entistä enemmän.

”No? Pääsemmekö lentoon?” Balthier tivasi vieralta, joka puisteli päätään. Voi Faram ja kaikki muut jumalat, kaiken tämän jälkeen he putoaisivat Bahamutin kanssa!
”Polttoaine ei kulje koneeseen”, Fran ilmoitti. Penelo puri kynsiään. Tämä ei vaikuttanut hyvältä.
”Hitto!” Balthier kirosi ja nousi. ”Vaan, sinä olet johdossa. Minä menen katsomaan konetta.”

Vaan nyökkäsi epävarmasti ja istui Balthierin paikalle. Peneloa huolestutti entistä enemmän. Mitä tästä nyt tulisi? Eihän Vaan osannut edes lentää!
”Okei”, poika totesi ja jäi tuijottamaan kojelautaa.
”Fran, minun mukaani”, Balthier komensi, ja Frankin nousi paikaltaan. Molemmat suunnistivat pois ohjaamosta. Penelo tiesi, että Fran oli ollut Strahlin mekaanikko ennen Nonoa, mutta hän ei silti pitänyt ajatuksesta, että molemmat lentotaitoiset henkilöt poistuivat paikalta ja jättivät kaiken Vaanin hartioille.

Samassa räjähdys tärisytti pientä ilmalaivaa. Penelo joutui tarttumaan edessään olevan penkin selkänojaan, ettei olisi pudonnut lattialle.

”Katsokaa! Bahamutin lentorenkaat pysähtyivät!” Ashe huusi.
”Vaan!” Balthier huudahti ovensuusta ja sieppasi vielä mukaansa kannettavan radion ja mikrofonin, jotka kiinnitti korvalleen. ”Heti, kun Strahlin kone alkaa toimia, sinä lennät pois täältä. Ymmärretty?”

Vaan nyökkäsi kasvot kalpeina. Pojalla oli kuitenkin kummallisen varma ilme, aiempi epävarmuus valui pois, kun tämä tarttui Strahlin ohjaimiin.

”Sinä pystyt lentämään tyttöä. Teet vain niin kuin minä neuvoin”, Balthier jatkoi.
”Älä huoli”, Vaan vastasi ja tuijotti ulos. Poika ei katsonut piraattiin päinkään.

Fran palasi takaisin ohjaamon ovelta ja veti Penelon pystyyn. Viera ohjasi tytön omalle paikalleen ja työnsi tämän istumaan. Penelo katsoi naista ihmeissään tietämättä, mitä sanoa.

”Penelo, tarkkaile tästä Bahamutin taivaskiven häiriötä”, viera selitti ja osoitti mittaria pitkällä kynnellään. Penelo kääntyi välittömästi tuijottamaan sitä. ”Kun se lakkaa, kaikki on hyvin. Strahl on oikukas tyttö, mutta sinä saat kyllä sen toimimaan. Ilmoita Vaanille, kun hetki on oikea.”

Penelo nyökkäsi ja nielaisi kuuluvasti. Totuushan oli, ettei hän voinut tehdä mitään, jotta Strahl olisi toiminut paremmin. Hänen täytyi vain tuijottaa mittaria ja odottaa hien valuessa pitkin selkää.
”Minä katson, mitä voin tehdä”, tyttö kuiskasi.
”Hyvä. Sinä pärjäät kyllä”, Fran vastasi ja rutisti tyttöä pikaisesti, ennen kuin kiirehti Balthierin kanssa pois ohjaamosta.

~o~

Basch vilkaisi nopeasti ohitseen kiirehtiviä Balthieria ja Frania. Hän soi näille nyökkäyksen, mutta käänsi sitten katseensa takaisin vuoteella makaavaan veljeensä. Noah teki kuolemaa.

”Basch, katso Larsan perään, lupaa minulle”, Noah pyysi. ”Jos Solidorin huone romahtaa, Keisarikunta ajautuu kaaokseen ja sisällissota vie meidät kaikki.”
”Minä ymmärrän”, Basch vastasi. Hänen kurkussaan oli nyrkinkokoinen pala, joka teki nielemisestä vaikeaa. Hän oli saanut veljensä takaisin vain menettääkseen tämän taas. Kukaan ei voisi pelastaa Noahia enää, ei sillä, että tämä olisi edes sallinut tulla pelastetuksi.
”Lordi Larsa on viimeinen toivomme”, Noah huoahti ja puristi nuoren, vielä kruunaamattoman keisarin kättä. Miehen silmät sulkeutuivat ja käsi rojahti tämän rinnalle, kun Larsa päästi siitä irti.

Basch pakotti itsensä pysymään rauhallisena. Hän kiskoi peiton Franin vuoteesta ja peitti Noahin ruumiin sillä. Hän olisi halunnut huutaa, raivota ja hajottaa jotain, mutta hän pakotti tunteet aloilleen ja marssi yhdessä Larsan kanssa ohjaamoon. Surun aika olisi myöhemmin.

”Vaan, kone toimii taas!” Penelo huudahti samalla hetkellä, kun Basch astui ohjaamoon. ”Me voimme mennä!” tyttö riemuitsi. Basch istui yhdelle penkeistä. Ainakin he pääsisivät pois Bahamutilta. Hän voisi haudata veljensä kunniallisesti.
”Selvä! Mennään sitten!” Vaan kiljaisi. ”Pidelkää kiinni!”

Pojan lähtö oli aivan liian nopea ja töksähtävä, mutta yhtä kaikki Strahl pysyi ilmassa. Se keikkui puolelta toiselle pitkään, ennen kuin Vaan sai sen tasapainoon. Basch oli silti tyytyväinen pojan suoritukseen. Balthier oli opettanut tätä hyvin. Minne se piraatti oli muuten kadonnut?

”Sir, se on Strahl! Laiva on jättänyt Bahamutin. Se liikkuu poispäin!” tuntemattoman miehen ääni kantautui radiosta.
”Strahl totisesti”, markiisi Ondore vastasi radioviestiin. ”He tekivät sen!”

Radiosta kuului kahahdus ja rykäisy. Basch unohti pohtia Balthieria, kun hän keskittyi kuuntelemaan markiisin sanoja. Oli tärkeää kuulla, mitä tämä julistaisi nyt.

”Vihdoin Bahamut on voitettu”, sanat kaikuivat Strahlin ohjaamossa. ”Viimeinen koetus on edessämme. Tuomarit eivät enää hallitse meitä. Kaikki tulittamaan Alexanderia!”
”Eih!” Ashe voihkaisi.
”Antakaa mikrofoni minulle!” Basch komensi. Penelo ojensi mikrofonin ritarille välittömästi. Basch tutki sitä hetken ja naksautti sen lopulta päälle. ”Yhdistä minut.”
”En tiedä miten!” tyttö ähkäisi.
”Se nappi siinä vasemmalla, vihreän vieressä. Fran painoi sitä aiemmin”, Vaan kommentoi ja väisti vastaan tulevaa ilmalaivaa. Penelo painoi nappia kiireesti.
”Tämän on parempi toimia. Vaihtakaa taajuus niin, että myös archadialaiset voivat kuulla minut”, Basch käski. Penelo tuskaili nappien kanssa ja kokeili montaa erilaista yhdistelmää, ennen kuin oikea löytyi ja ohjaamon täytti suunnaton älämölö, kun kaikki tahot huusivat yhtä aikaa. ”Tässä on tuomari Gabranth!” Basch aloitti ja yhtäkkiä kaikki olivat hiljaa. ”Kaikki joukot, lopettakaa tulitus! Minä toistan: kaikki Archadian armeijan yksiköt, lopettakaa tulitus!”

Kesti hetken, mutta archadialaiset todella lakkasivat tulittamasta vastarintaa ja rozarrialaisia.
”Sota on ohitse”, Basch julisti. ”Juuri tällä hetkellä olemme kirjoittaneet tulitaukosopimuksen Ashelia B’Nargin Dalmascan, hänen kuninkaallisen korkeutensa, kanssa.”

Basch ojensi mikrofonin Larsalle ja nyökkäsi pojalle. Hän tiesi, että tämä oli saanut kestää paljon, mutta kaikki tuska valuisi hukkaan, jos he eivät toimisi nyt. Myös Larsan täytyi tietää se. Poika nyökkäsi takaisin ja tarttui mikrofoniin.
”Huomio, tässä on Larsa Ferinas Solidor”, poika ilmoitti. Tämän ääni vapisi, mutta tuleva keisari ei silti lopettanut puhumista. ”Veljeni Vayne on kuollut kunniakkaasti taistelussa. Keisarillinen laivasto on nyt minun komennuksessani!”

”Sir, teidän käskynne? Sir?” joku tiedusteli. Ääni kuulosti samalta vastarinnan jäseneltä, joka oli puhunut aiemmin. Markiisi ei kuitenkaan vastannut siihen heti. Ashe huokaisi ja nappasi mikrofonin Larsalta.

”Tämä on Ashelia Dalmasca”, nainen ilmoitti.
”Lady Ashe, jumalten kiitos, sinä olet elossa!” markiisi huudahti vihdoin.
”Minä vahvistan sen, mitä tuomari Gabranth ja lordi Larsa ovat sanoneet”, Ashe jatkoi. Naisen ääni oli vahva ja varma, se oli kuninkaallinen. Basch antoi itselleen luvan pieneen hymyyn. Ashesta tulisi vielä hyvä kuningatar. ”Minä pyydän, laskekaa aseenne. Sota on ohitse, Ivalice katsoo horisonttiin. Uusi päivä on koittanut, me olemme vapaita!”

Kyyneleet valuivat prinsessan poskille, kun tämä laski mikrofonin syliinsä. Basch nousi paikaltaan ja laski kätensä naisen olkapäälle. Vaan kurkisti penkkinsä selkänojan takaa ja nosti ritarille peukaloaan. Mies ei oikein ymmärtänyt eleen merkitystä, mutta hymyili pojalle kuitenkin.

”Vaan, katso, Bahamut!” Penelo kiljaisi ja sai kaikkien katseet kääntymään kohti ilmalinnoitusta. Se näytti vaappuvan pitkin ilmaa ja suunnistavan suoraan kohti Rabanastrea.

”Viesti Alexanderista, sir”, ääni kantautui radiosta.
”Ota se vastaan”, markiisi käski.
”Tämä on tuomari Zargabaath, Alexanderin, Archadian armeijan Dalmascan kahdennentoista laivaston lippulaivan, kapteeni”, julma ääni tunkeutui Strahlin ohjaamoon. Basch puristi Ashen olkapäätä hieman lujempaa. ”Puhun kaikille ilmalaivoille Rabanastren ilmatilassa. Bahamutin ei saa antaa pudota Rabanastren kaupunkiin! Valmistaudumme puskemaan sitä. Pyydämme, että ette tule väliin.”
”Hulluutta!” markiisi huudahti.
”Jos se putoaa, mitkään muurit eivät kestä ja Rabanastre tuhoutuu”, Zargabaath huomautti. ”Kaikki laivat, keskittäkää tulituksenne Alexanderin jäännöksiin, kun se on kohdannut Bahamutin!”

Zargabaathin suunnitelma oli itsemurha. Kaikki Alexanderilla kuolisivat törmäyksessä tai viimeistään sitten, kun molemmat ilmalaivat syöksyisivät aavikolle. Näytti kuitenkin siltä, ettei muuta ollut tehtävissä.

”Turhan kiireisiä ovat, vai mitä?” Balthierin ääni kajahti yllättäen radiosta. ”Minusta on vähän liian aikaista heittää elämiämme menemään.”
”Balthier?” Vaan kummasteli. Nyt Basch muisti taas piraatin. Minne ihmeeseen tämä oli mennyt itsensä tunkemaan? Ashe hätkähti ja puristi mikrofonia lähes hysteerisesti, kunnes Vaan ryösti sen prinsessan kädestä.
”Odota, Balthier! Missä sinä olet?” poika karjui.
”Aa, kappas, Vaan”, Balthier tokaisi. ”Vaikuttaa siltä, että pääsitte turvallisesti pois. Strahl on hieno ilmalaiva, vai mitä?”
”Mitä ihmettä hän kuvittelee tekevänsä? Balthier?” Ondorekin kummasteli omasta päästään. Baschilla oli jo hyvä aavistus, minne piraatti oli vieransa kanssa mennyt. Tai hyvä aavistus oli oikeastaan väärä sana, erittäin paha aavistus olisi ollut oikeampi ilmaus.
”Markiisi!” Balthier naurahti. ”Olepas niin hyvä ja pysäytä se kaheli tuomari minun puolestani. Sopiiko? Olemme juuri saamassa jotain aikaan lentorenkaiden kanssa. Melkein valmista. Emmehän halua hänen törmäävän minuun, ennen kuin nämä taas toimivat, emmehän?”

Erittäin paha aavistus oli osunut oikeaan. Basch oli jotenkin voinut hyväksyä tuntemattoman tuomarin sankarillisen kunniakuoleman, mutta hän ei osannut kuvitella, että Balthier oli päättänyt ryhtyä johonkin yhtä mielipuoliseen. Ilmapiraatti olisi mennyttä, ellei tämä pitäisi oikeasti kiirettä. Jo liian moni oli kuollut tänään. Enempää ruumiita ei enää tarvittu.

Radion välityksellä kuului ryminää. Basch arveli sen tulevan Bahamutin konehuoneesta. Ashe tempaisi mikrofonin takaisin Vaanilta ja nosti sen huulilleen.
”Balthier! Ymmärrätkö sinä, mitä oikein olet tekemässä?” Prinsessan ääni oli täynnä huolta ja tuskaa. Basch huokaisi mielessään. Balthier oli hänen ystävänsä, mutta hänen oli vaikea kestää, kun hän näki, millä tavoin Ashe katsoi piraattia tai kuuli, miten nainen puhui tälle. Rasler… Rasler oli ollut kuin oma veli Baschille ja silloinkin hän oli toisinaan salaa vihannut tätä. Hän ei halunnut vihata Balthieria, mutta pistelevä mustasukkaisuus oli pyrkiä esille. Mies puristi prinsessan olkapäätä. Hän ei saisi antaa tunteilleen valtaa. Hän tukisi prinsessaa kaikessa ja suojelisi tätä aina, mutta tunteiden tie ei ollut oikea polku.

”Prinsessa! Ei syytä huoleen!” Balthier naureskeli radioon. Tämä kuulosti todella huolettomalta, kun ajatteli miehen yllä viime aikoina roikkunutta tummaa pilveä. Baschia epäilytti entistä enemmän. ”Toivon, ettette ole unohtanut minun pientä rooliani tässä tarinassa”, ilmapiraatti jatkoi. ”Minä olen johtotähti. Ja tiedättekö, mitä johtotähdestä sanotaan?” mies tiedusteli ja piti pienen tauon. ”Hän ei koskaan kuole.”

Ashe ei vastannut. Prinsessan poskille valui uusia kyyneliä, jotka Basch olisi halunnut pyyhkiä pois. Kaikki ohjaamossa tuijottivat Bahamutia sanattomina. Radiosta kuului epämääräistä ryminää ja kolinaa Balthierin työskennellessä. Yhtäkkiä sen lentorenkaat alkoivat taas pyöriä ja se lähti lipumaan poispäin Rabanastresta.

”Nyt lennetään!” Balthier riemuitsi. ”Fran, lentorenkaat pyörivät taas! Fran?!”

Basch tuijotti ilmalinnoitusta. Hän olisi halunnut nähdä, mitä siellä tapahtui. Myös Fran oli hänen ystävänsä, eikä hän halunnut tälle mitään pahaa.

”Täytyykö minun tehdä kaikki täällä?” Balthier kuului manaavan. Kommentti tuskin oli tarkoitettu kolmelle armeijalle ja Strahlin miehistölle, mutta piraatti ei ollut kytkenyt radiotaan pois päältä, joten se kuului kaikille.

”Kuuntele minua, Balthier!” Ashe kiljui mikrofoniin. ”Tule pois Bahamutilta välittömästi! Ole kiltti, Balthier! Sinä et saa kuolla! Ole kiltti! Tule takaisin!”

Prinsessan äänessä oli sellaista epätoivoa, että Basch halusi peittää korvansa. Hän kuitenkin seisoi paikoillaan sanomatta sanaakaan. Tämä oli päivä, jonka hän saisi kärsiä kaiken ansaitsemansa tuskan ja surun. Hän kestäisi sen kuten kunniallisen ritarin tulikin kestää ja seisoisi kuningattarensa rinnalla niin hyvinä kuin pahoinakin hetkinä.

”Minä sanoisin, että sinä esität enemmänkin sivuosaa”, Franin ääni kantautui heikkona radion kautta. Vaan tyrskähti ja Peneloltakin pääsi pieni kikatus. Basch ei jaksanut hymyillä, vaikka oli iloinen, että viera oli hengissä.
”Älä nyt viitsi, Fran”, Balthier vastasi.

Radiosta kuului ähkäisy ja kahahduksia. Balthier jupisi jotain hyvin hiljaisella äänellä. Basch ei ollut aivan varma sanoista, mutta hänestä tuntui, että mies valitti siitä, että joutui aina kantamaan vieran pois taistelukentältä ja kehotti tätä vastedes jäämään kotiin odottamaan.

”Vaan, Strahl on nyt sinun käsissäsi!” Balthier ilmoitti kovemmalla äänellä. ”Sinun on paras pitää tytöstä huolta, kuuletko? Jos siinä on yksikin naarmu, kun palaan –”
”Selvä se”, Vaan keskeytti. ”Me odotamme paluutasi.”
”Balthier…” Ashe kuiskasi, mutta piraatti ei luultavasti kuullut sitä enää. Radiosta kantautui kolahdus ja sen jälkeen pelkkää kohinaa. Balthier oli heittänyt sen pois.

Basch tuijotti ulos ohjaamosta Vaanin lentäessä kauemmas Bahamutista. Ilmalinnoitus alkoi vajota. Lentorenkaat toimivat, mutta niissä ei ollut tarpeeksi tehoja. Kun rysähdys tapahtui, Ashe syöksyi pystyyn ja huusi jotain, mistä ei kukaan saanut selvää. Ilmalinnoitus oli jysähtänyt suoraan Rabanastren kuninkaallisen linnan pihalle. Fran ja Balthier olivat luultavasti edelleen olleet sen sisällä.

Prinsessa puhkesi kyyneliin, ja Basch veti naisen syliinsä. Myös Penelo itki hysteerisesti omalla paikallaan. Kaikki muut olivat vaitonaisia, kun Vaan ohjasi Strahlin kohti Rabanastren aerodomea. Sota oli ohitse, mutta ilman menetyksiä siitä ei ollut selvitty.

Ei kommentteja

Kiitos palautteestasi!