Ficcikirjasto

Paritus: Subaru x Yui

Ikäraja: K-18

Varoitukset: Alaikäisiä. Seksiä. Vampyyri. Puremista.

Kuvaus: Subaru on kutsunut Yuin huoneeseensa. Tästä yöstä ei ole paluuta.

Kirjoittajan huomioita: Lainasin ficciin kohtausta Subarun reitiltä ensimmäisestä Diabolik Lovers -pelistä ja jatkoin sitä pidemmälle kuin pelissä näytetään. Nappasin mukaan myös muutaman pelissä esiintyneen repliikin.

Tämän ficin oli tarkoitus olla osa Horny on May -haastetta, mutta koska siihen ei saa kirjoittaa alaikäisistä, päätin jättää tämän liittämättä haasteeseen. Kirjoittamatta jättäminen ei kuitenkaan ollut vaihtoehto, koska Subaru on vain niin hyvä poika.

 

 

 

 

Yuin katse harhailee ympäri tuhottua huonettani. Luuleeko hän todella, että kutsuin hänet tänne siivoamaan jälkiäni? Miten pihalla hän voi olla? Häntä on mahdotonta ymmärtää.

Yui tökkäisee sukkansa kärjellä edessään olevaa tavarakasaa.

Yui ei ymmärrä. Voiko tuo olla esitystä? Olen mielestäni tehnyt aikeeni hänelle selväksi jo. Ehkä hän vain haluaa kiusata. Pakottaa vääntämään asiat ratakiskosta. Voisiko hän olla niin kiero? Sitä on vaikea uskoa, mutta…

Liikahdan eteenpäin nopeammin kuin Yui ehtii nähdä. Olen hänen edessään silmänräpäyksessä. Tartun lantiolta ja niskasta ennen kuin heilautan hänet matolle. Hellästi, niin ettei hän satuta päätään. Puristan käteni hänen ranteidensa ympärille ja kohtaan laajentuneiden pupillien tuijotuksen. Näin läheltä pystyn haistamaan hänen verensä. Tuoksu huokuu ihon läpi ja kutsuu minua.

”Tiedät kyllä, ettei mies kutsu naista luokseen tähän aikaan vuorokaudesta kuin yhdestä syystä.”

Yuin huulilta purkautuu epämääräinen huudahdus, jonka perään hän nielaisee kuuluvasti. Ehkä hän vihdoin ymmärtää.

”Veren imemistä varten?”

”Väärin.”

”Noh… haluat vain kiusata minua?”

”Myös väärin.”

Puna hiipii Yuin poskille, ja hänen sydämensä alkaa lyödä tiheämmin. Painan sormeni mattoon, jotten siinä hetkessä työntäisi hänen vaaleita kiharoitaan syrjään ja iskisi hampaitani hänen sykkivään kaulasuoneensa.

”Kyllä sinä tiedät, etkö tiedäkin?”

Kumarrun lähemmäs Yuin kasvoja. Hänen huulensa ovat raollaan, ja niiden välistä huokuu hammastahnan tuoksu. Nenäni hipaisee ohimennen hänen poskeaan, kun lähestyn hänen korvaansa.

Yui henkäisee, ja hänen sydämensä jyskyttää entistä kiihkeämmin, kun hänen verensä kohisee kuumana ja huumaavana. Painan suuni miltei kiinni hänen korvaansa.

”Huomaatko, kuinka reagoit?”

Puristan Yuin ranteita entistä tiukemmin vasten mattoa. Varon satuttamasta mutta pidän otteeni tiukkana samalla, kun painan vartaloni kiinni häneen. Yhä punaisemmat posket ja tihenevä hengitys. Miten kenenkään sydän voi lyödä noin nopeasti? Nenäni nousee uusi tuoksu, jota Yui tuskin vielä haistaa itse. Pidän siitä melkein yhtä paljon kuin hänen verensä viettelyksestä.

Yui näykkii alahuultaan niin, että pelkään hänen rikkovan sen. Tiedän, etten pysty hillitsemään itseäni, jos niin käy. Hänen verensä maku… tunnen sen jo kielelläni. Se on polttanut ikuisen jäljen minuun, eikä mikään voi enää maistua yhtä maukkaalta. Hymyilen väistämättä.

Kun kohotan päätäni, Yui liikahtaa allani ja katsoo suoraan silmiini. Hän ei pääse pakoon, ei pysty karkaamaan minulta, vaikka räpistelisi kuinka. Mutta hänen lihaksensa rentoutuvat ja hengitys muuttuu tasaisemmaksi. Hieman.

”Et aio vastustella?”

”En, koska tätähän miesten ja naisten on tarkoitus tehdä.”

Sisälläni syttyy kuumin tunne koskaan. Se herättää eloon jokaisen soluni ja saa aikaan reaktion, jonka myös Yui tuntee. Hänen poskensa muuttuvat yhä punaisemmiksi, vaikken uskonut sen olevan enää mahdollista.

”Et taida oikeasti ymmärtää, miksi teen tämän. Olen aikeissa muuttaa olemuksesi pysyvästi. Tajuatko?”

Yui nyökkää. Luulee ymmärtävänsä mutta ei ymmärrä. Minä en ole…

”Aion ahmia sinut. Menikö perille!?”

Viimeiset sanat tulevat ulos kovempana kuin aioin. Yui nyökkää jälleen. Idiootti. Miksi hän on niin suostuvainen nyt? Muistutan häntä hetkestä, jona hän yritti kieltäytyä kaikesta. Hetkestä, jona hän olisi voinut vielä kääntyä ja lähteä.

”Kun opin tuntemaan sinut, olin iloinen, että valitsin juuri sinut. Siksi… en kadu mitään, vaikka muuttuisin.”

Yuin ääni on hento ja värisevä mutta silti siinä on vakautta, jollaista voin itse vain tavoitella. En silti usko, että hän on täysin kärryillä, mitä on tapahtumassa.

”Kun olen maannut sinut, et pysty enää palaamaan ennallesi. Nyt kun tiedät sen, oletko valmis luopumaan Jumalastasi?”

”En ole luopumassa mistään. Uskon Jumalaan, enkä tänä päivänäkään ymmärrä vampyyreja kunnolla. Olen vain… kiinnostunut sinusta.”

En minä tuota halunnut kuulla.

Tämä on se ilta. Yui ei vastustele tällä kertaa, joten…

”En usko Jumalaan, ja ihmiset ovat pelkkiä saaliita. En ymmärrä teitä”, sanon. Yuin katse tummenee hieman. ”Kuitenkin sinä… olet vain sinä.”

Päästän irti Yuin ranteista, ja hän nostaa kädet rintansa päälle kuin suojelisi itseään pahalta. Minulta. Hänen sydämensä jyskyttää niin lujaa, että puolittain pelkään hänen halkeavan. Kasvojani pyyhkivä hengitys on yllättävän kuuma, ja hänen toinen tuoksunsa yhä voimakkaampi. Yui on niin lämmin, pieni ja pehmeä. Hän on kaikkea, mitä minä en ole, ja aion vetää hänet tasolleni. Tänä yönä hän on kokonaan minun.

”Voinko suudella sinua?”

Kuiskaus jää käheäksi. Yui nyökkää. Tummat ripset laskeutuvat punertaville poskille. Otan uudestaan kiinni Yuin ranteista, mutta tällä kertaa nostan hänen kätensä ympärilleni ennen kuin pujotan sormeni hänen hiustensa lomaan. Niin pehmoiset kiharat.

”Subaru-kun… ole kiltti… sano nimeni…” Yui kuiskaa huuliani vasten.

Hitto. Minun on sanottava se. Yui ansaitsee kuulla sen. Ei vain nimeään vaan totuuden.

”Yui… minä rakastan sinua.”

Yuin sydän suorastaan jysähtää sanojeni myötä. Hän kohottautuu ja vastaa suudelmaani. Vastaa todella. Raottaa huuliaan ja antaa minun ujuttaa kielen suuhunsa. Hampaani suorastaan palavat halusta iskeytyä hänen alahuuleensa, mutta hillitsen itseni ja keskityn kaikkeen muuhun. Yuin lämpöön allani, hänen verensä kohinaan suonissa, suun makuun. Pieneen kieleen, joka vastaa omani kosketukseen. Hammastahnaan.

Ajattelen sitä pahuksen tahnaa, kun käteni vaeltaa pois Yuin hiuksista. Sivelen sormellani kaulaa, jota täplittävät useat purujäljet. Minun. Joka ainoa. Ei kenenkään muun. Ei koskaan kenenkään muun, sillä vain minulla on oikeus. Kaikki Yuissa kuuluu yksin minulle.

Yui sävähtää, kun vien käden hänen kyljelleen ja ujutan sen paidan alle. Hän on niin hento, voisin murskata hänet kuin munankuoren, jos käyttäisin enemmän voimaa. Hän särkyisi otteessani eikä enää koskaan palaisi ennalleen.

Niin lämmin iho. Värisevä iho sormieni alla, kun kuljetan kättäni paidan alla ylöspäin. Tavoitan liivien peittämät rinnat, pienet mutta pehmoiset. Yui uikahtaa suutani vasten, kun puristan. Sisälläni herää polte, jollaisen vain hän voi herättää. Kieleni hankautuu vasten hänen kieltään, ja haluan vain ahmaista hänet kokonaan.

Pienet sormet painavat niskaani. Annan toisen käteni vaeltaa shortsien vyötärölle ja irrottaudun suudelmasta.

”Saanko?” kysyn huulet vain parin millimetrin päässä Yuin huulista. Hän nielauksensa kajahtaa korviini.

”Sa-saat.”

Vien toisenkin käden shortsien vyötärölle ja lähden vetämään vaatetta alemmas. Yuin kädet päästävät niskani ja painuvat vasten mattoa. Hän nostaa lanteitaan, ja vatsaani solahtaa jotain lämmintä.

Heivaan shortsit kauemmas, ja Yui ehtii nousta istumaan. Hänen kätensä tärisevät, mutta hän tarttuu silti paitansa helmaan. En voi olla nielaisematta, kun seuraan liikettä. Olen nähnyt hänet ennenkin vähissä vaatteissa, mutta tässä hetkessä on jotain erilaista. Erityistä. En sano sitä hänelle, koska täytyyhän hänenkin tietää se.

Miksen ole yllättynyt, että Yuin alushousut ja rintaliivit ovat vaaleanpunaista puuvillaa? Molempia koristaa pieni rusetti. Tartun oman paitani helmaan ja kiskaisen vaatteen pääni ylitse. Yuin posket punertuvat jälleen, enkä voi kuin ihmetellä, miten hänessä riittää verta punastumiseen kaiken imemisen jälkeen.

Yui kohottaa kättään. En liikahda, kun hän laskee sen rinnalleni ja sivelee ihoa. Kosketus säteilee kaikkialle.

Syöksähdän eteenpäin ja painan Yuin jälleen mattoa vasten. Käteni kulkee edestakaisin pitkin hänen oikeaa kylkeään. Rakastan jokaista inahdusta, joka karkaa hänen huuliensa välistä. Painan omat huuleni vasten hänen kaulaansa ja imaisen. En pure. En nyt. Suukotan ihoa ja siirryn alemmas, solisluun kohdalle. Seuraan linjaa kielelläni, ja Yui värisee allani. Odotan hänen kieltoaan, mutta kun sitä ei kuulu, annan kieleni liukua alemmas, kunnes törmään liivien kuppiin.

Siirrän olkainta ja tartun kupin reunaan. Vilkaisen Yuin kasvoja. Hänen silmänsä räpsyvät vimmatusti, kun hän nyökkää, mutta uskaltaudun vetämään kankaan rinnan alle. Pieni nänni kohoaa, kun puhallan sitä kohti. Millaista olisikaan upottaa hampaat aivan sen vierelle?

Lipaisen nänninnipukkaa kieleni kärjellä, ja Yuin uikahdus saa vatsani kuplimaan. Hänen sormensa puristavat mattoa kuin hakien siitä tukea.

Oikea käteni hakeutuu Yuin alavatsalle. Pyöräytän etusormeani navan kohdalla ennen kuin liu’utan sormet alushousujen vyötärölle asti. Yui jäykistyy allani, ja vilkaisen hänen punoittavia kasvojaan. Kun kieltoa ei edelleenkään tule, livautan käteni alushousujen kankaan alle. Pehmeät karvat sivelevät kämmentäni, mutten pysähdy niihin vaan suuntaan alemmas.

Sormeni uppoaa kosteuteen, joka litisee pienestäkin liikahduksesta. Housuni eivät ole koskaan olleet näin ahtaat, mutten tee asialle mitään. En, koska Yui suorastaan vikisee, kun liikutan sormiani edestakaisin hänen kosteudessaan. Kun vien etusormen pienen nystyrän ylitse, hänen selkänsä kaareutuu ja vikinä muuttuu voihkeeksi. Toistan liikkeen samoin seurauksin ja hymyilen hänen rintaansa vasten.

Jatkan ja keskityn Yuin jokaiseen ääneen. Hänen tuoksunsa täyttää huoneen, täyttää minut. Hänen lämpönsä imeytyy minuun ja saa myös minut tärisemään. Hän on minun, hän antautuu kosketukselleni tavalla, jolla ei ole ennen antautunut.

Niin liukas ja kuuma. Sormeni suorastaan solahtaa Yuin sisälle, vaikkei ollut tarkoitus. Hänen silmänsä rävähtävät auki ja tuijottavat suoraan minuun samalla hetkellä, kun hän puristuu sormeni ympärille.

Toinen sormi. En kysy lupaa vaan työnnän myös sen Yuin sisälle. Hänen hengityksensä pysähtyy hetkeksi ja kiihtyy sitten taas. Sydämenlyönnit kumisevat korvissani. Liikautan sormiani edestakaisin. Kosteus tahmaa käteni.

”Suba… Subaru-kun?”

”Yui… minä… Hemmetti!”

”Sinä saat tehdä sen. Minä en… pelkää, jos sinä teet sen, Subaru-kun.”

Kaikki pysähtyy. Tuijotan Yuita. Hän on tosissaan. Värähtämätön ilme, silmät, jotka katsovat minua. Vain minua. Vannovat.

Kosteus kastelee alushousut, kun vedän sormet Yuin sisältä. Tartun vaatteeseen, ja kangas risahtaa käsissäni. Ihan sama.

En tiedä, minne alushousut päätyvät. Omat housuni ja sukkani seuraavat perässä. Yuin katse valuu alas vartaloani, kasvot punertuvat ja kääntyvät nopeasti toiseen suuntaan, mutta… hän hymyilee. Vilkaisee uudestaan. Ojentaa kättään. Vatsani pohjalle kiertyy tiukka möykky. Sormet tulevat kohti. Tärisevät, kuumat sormet. Etusormi kulkee miehuuttani pitkin.

Painan käteni Yuin reidelle ja työnnän sitä syrjään. Hän ei vastusta vaan vajoaa takaisin matolle selälleen ja lakkaa koskettamasta minua. Olisit voinut koskettaa pidempään. Laskeudun hänen ylleen ja tartun varteeni. Yuin kosteus on niin pehmeää ja kuumaa. Hänen kätensä ohjautuvat olkapäilleni, kun painaudun hitaasti syvemmälle.

Yui uikuttaa korvaani. Hänen kyntensä painuvat selkäni ihoon. Raapivat mutta eivät saa toista tunnetta väistymään. Hän puristuu ympärilleni ja rentoutuu taas. Puristuu uudestaan. Vetäydyn ja työnnyn taas syvemmälle. Uppoan. Yhä kovempaa. Pakko saada lisää. Aina lisää. Tämä ääni… Yuin huohotus ja kostea litinä, joka on tarkoitettu vain minun korvilleni.

Yui kääntää päätään sivulle. Kaulasuoni sykkii aivan huulteni vieressä. Kohina huokuu läpi ihosta. Niin kuuma. Säteilevä. Houkutteleva. Hän viettelee, kutsuu minua. Tarjoaa itseään kaikilla mahdollisilla tavoilla.

Kaikki katoaa. On vain Yui. Työnnyn niin syvälle kuin pääsen ja painun kiinni häneen samalla hetkellä, kun hampaani lävistävät ihon. Veri syöksyy suuhuni ja leviää pitkin leukaani. Imen. Imen. Imen. Olen syvällä. Niin syvällä, ja Yui sykkii ympärilläni, kun hänen verensä valuu alas kurkustani. Minä olen hänessä. Hän on minussa.

Koko vartaloni jäykistyy. Kuuma kierre alavatsallani räjähtää palasiksi ja leviää aina sormenpäihin ja varpaisiin asti.

”Yui!”

Veri kaulalla. Veri leuallani. Minä Yuissa. Lysähdän hänen päälleen, ja silmäkulmaani nousee jotain kuumaa. Kosteaa.

”Rakastan sinua… Subaru-kun.”

Vain kuiskaus. Yuin kuiskaus. Tässä on kaikki. En tarvitse muuta. Vain hänet.