Ficcikirjasto

Kirjoittajan huomioita: Tämä kuukausi piti käyttää Horny on May -haasteen parissa, mutta kävi niin, että tuorein käsikirjoitukseni lähti vetämään minua mukaansa vimmatusti. Siispä osa ficeistä jäi kirjoittamatta. En ole unohtanut haastetta ja palaan kiinnostavien kohtien pariin vielä, kunhan käsikirjoituksen imu hieman hellittää. Pahoitteluni silti tästä viivästyksestä.

 

Mitä tulee tähän ficciin, se oli ensimmäinen, jonka haasteeseen kirjoitin jo huhtikuun puolella. Tämä ficci oli syy lähteä haasteeseen mukaan, koska se oli jo pidemmän aikaa pyörinyt valmiiksi mielessäni. Ikki on ihana ja kultainen, mutta uskon, että myös Ikkin paineen sietokyvyllä on rajansa.

 

Päivän teema: Itsetyydytys

 

 

Prinsessani vuoksi

Hiukset leviävät tyynylle. Hänen tuoksunsa on kaikkialla, enkä voi olla haistamatta sitä, vaikka futoniemme väliin jää viiden senttimetrin rako, jota en ole vielä onnistunut kuromaan umpeen. Uskallan tuskin hengittää, kun hän kääntyy selälleen ja ynähtää unissaan. Rinnat kohoilevat ohuen yöpaidan alla hengityksen tahdissa, ripset lepäävät poskilla ja huulet jäävät hieman raolleen.

Pehmeimmät, suloisimmat huulet, joita olen koskaan suudellut. Huulet, joita janosin kauan ennen kuin sain koskettaa niitä. Sydämeni alkaa lyödä lujempaa, kun vain ajattelen niitä vasten suutani. Sitä, kuinka ne avautuvat minulle. Kieltä niiden takana, kun tavoittelen sitä omallani.

Viime viikolla sain suudella hänen kaulaansa. Kuljettaa huuliani pitkin ihoa, joka värisi kiihkeiden henkäyksien tahdissa. Hän uikahti, kun sipaisin kielellä hänen korvalehteään. Muisto hymyilyttää ja saa tiukan pyörteen kiertymään alavatsalleni. Hänen vartalonsa painui vasten omaani, kun suutelimme viimeksi. Tunsin nuo rinnat rintakehälläni. Pienet, pyöreät ja pehmoiset. Haluaisin upottaa kasvoni niihin mutten tahdo pelästyttää häntä.

En halua karkottaa häntä, sillä pakahdun tähän tunteeseen. Hän on ainoa, joka on saanut sisimpäni kipunoimaan tällä tavoin. Ainoa, jonka todella haluan painaa syliini ja omistaa kokonaan. En päästää koskaan irti vaan lunastaa omakseni pala palalta, sentti sentiltä. Ainoa, jolle sydämeni todella sykähtää.

Jos menetän hänet, ei ole mitään. En saa mokata tätä.

Haluaisin kohottaa kättäni ja pyyhkäistä hiuskiehkuran poskelta mutten saata. Hän luottaa minuun, antaa minun nukkua vierellään, vaikkakin eri futonilla. Kohottaudun silti kyynärpääni varaan ja nojaudun lähemmäs, kohti korvaa.

”Rakastan sinua”, kuiskaan, ja sanat tömisevät omassa rinnassani niin tosina, että melkein sattuvat.

Saan vastauksen vain hiljaisen tuhahduksen. Hän kääntyy kyljelleen, ja hiukset liukuvat pitkin poskea. Hengitys pyyhkii kasvojani ja tuoksuu hammastahnalta. Siltä, jonka valitsimme yhdessä. En voi vieläkään uskoa, että hän todella asuu täällä kanssani.

En koske, vaikka haluaisin. Yöpaidan olkain hankautuu futoniin, kun hän liikehtii. Kangas hivuttautuu alemmas kuin hän yrittäisi vietellä minua. En saata kuin katsella. Mistä hän uneksii juuri nyt? Yöpaidan reunan alta kurkistava nänninnipukka kohoaa yön viileydessä, ja haluaisin vain sipaista sitä sormellani. Pyörre vatsallani kiristyy ja muuttuu kuumaksi, pakotus valuu alemmas. Sydämenlyönnit jyskyttävät korvissani, kun tuijotan näkyä edessäni. Näkyä, jota ei ole vielä lupa koskettaa.

Haluan häntä. En ole koskaan halunnut ketään näin paljon.

Bokserit alkavat tuntua ahtailta. Mietin, miltä tuntuisi koskettaa esille pyrkivää rintaa. Millainen se olisi kädessäni? Voisin vain puristaa sormeni sen ympärille ja nännin sormien väliin. Suudella nipukkaa, joka erottuu ihosta punertavana. Ehkä jopa näykkäistä tai ainakin pyöräyttää kieltäni sen ympärillä. Hän voihkisi nimeäni ja painaisi päätäni lähemmäs.

Tekisin saman toiselle rinnalle. Hitaasti, äärimmäisen hitaasti ja leikitellen. Jatkaisin niin kauan, että hän melkein pyörtyisi. Vasta sitten suukottaisin ihoa rintojen välissä ja antaisin huulteni kulkea alemmas kohti napaa. Riisuisin alushousut. Ne vaaleansiniset pitsikoristeiset, joista olen pari kertaa nähnyt vilauksen. Paljastaisin katseelleni kaiken, mitä en ole vielä saanut nähdä, ja painaisin kasvoni kiinni huokuvaan kosteuteen, jonka hän tarjoilisi vain minulle.

Nousen istumaan futonilla ja vedän syvään henkeä. Pyyhkäisen hiostavat hiukset silmiltäni ja nojaan hetkeksi pään käsiini.

Rauhoitu. Ei vielä. Sinun pitää odottaa, Ikki. Pari viikkoa. Kestät sen kyllä.

Olen varma, että halkean.

Vilkaisen häntä, mutta tuhina jatkuu. Hän on unessa, täysin tietämättömänä tunteistani. Ei, olen kyllä tehnyt ne selväksi. Hän tietää, ja minä lupasin odottaa. Pidän sanani, mutta tämä paine on sietämätön. Vaikken voi saada häntä juuri nyt, on saatava jotain.

Työnnän peiton syrjään ja nousen hitaasti, mahdollisimman äänettömästi. Haluaisin tehdä tämän samalla, kun katselen häntä, mutta pelkkä ajatus kiinni jäämisestä saa jokaisen soluni jäätymään. Hän järkyttyisi. Hän on vielä niin viaton. Erilainen kuin kaikki ne muut, jotka olivat auliita toteuttamaan jokaisen haluni koska tahansa. Valmiita miellyttämään kaikkia oikkujani sen kolme kuukautta, jonka heille soin. Hän sen sijaan loi minuun polttavan katseen ja kertoi, kuinka kamala olen.

Olin.

Haluan olla parempi. Hänen vuokseen.

En vain enää kestä tätä painetta. Olen odottanut niin kauan. Niin kauan. Liian kauan.

Hiivin kylpyhuoneeseen ja suljen oven perässäni. Nojaan pääni kylmään kaakeliin ja vedän syvään henkeä. Äskeinen näkymä maalautuu silmäluomilleni, vaikka yritän työntää sen pois. Sormeni hapuilevat seinää, koska eivät voi tavoitella sitä, mitä oikeasti kaipaavat.

Muistan,
miltä hän tuoksui,
kun opastin häntä jäätelöannosten tekemisessä.

Muistan,
miltä hän tuntui,
kun painoin hänet seinää vasten hänen kotitalonsa edessä.

Muistan,
miltä hänen suunsa maistui,
kun suutelimme ensimmäistä kertaa.

Muistan, kuinka sydämeni pamppaili jokaisella kerralla. Kuinka olin pakahtua tunteisiin, jotka ovat niin suuria, etteivät mahdu sisälleni. Sormeni palavat halusta vaeltaa hänen kehollaan, tutkia sen kauttaaltaan. Suuni tahtoo suudella ihon jokaista senttimetriä, maistella jokaista erilaista makua. Janoan painaa kasvoni häneen ja imeä hänen salaisimpia tuoksujansa sisääni.

Räjähdän, jos en saa tulla hänen sisäänsä.

Työnnän pyjamahousujen vyötärön alemmas yhdessä boksereiden kanssa. Paine hellittää hieman, kun miehuuteni ponnahtaa vapauteen, muttei tarpeeksi. Tarvitsen enemmän. Tarvitsen häntä, jota en voi vielä saada.

Nojaan toisen käsivarteni kaakeleihin, kun sormeni kiertyvät varteni ympärille. Lämpöisinä. Suljen silmäni ja kuvittelen tilalle toiset sormet. Pienemmät ja pehmeämmät, hieman epäröivät. Tärisevän käden, jonka liike on epävarma ja kokematon.

”Ikki”, hän kuiskaisi.

Saisinpa hänen huuliltaan muutakin kuin nimeni. Yritän pitää hengitykseni tasaisena, mutta se on mahdotonta, kun mietin, miten hänen suunsa kietoutuisi miehuuteni ympärille. Hänen kielensä olisi niin pehmeä, kun se liukuisi minua vasten. Käteni vauhti kiihtyy, ja mielessäni painan toisen käden hänen takaraivolleen. Sormeni uppoavat kuvitelmissani hiusten sekaan, ja huohotus karkaa suustani. Pieni kieli nuolisi varttani, lipaisi miehuuteni päätä. Varovaisesti, melkein pelokkaasti mutta silti halulla, joka paistaisi hänen viattomasta katseestaan, kun hän katsoisi suoraan silmiini.

Kunpa voisin jo riisua ne vaaleansiniset kiusoittelevat alushousut. Tekisin sen äärimmäisen hitaasti. Hivuttaisin ne pois hänen päältään ja suukottelisin samaan aikaan. Työntäisin hänen jalkansa erilleen ja hautaisin kasvoni karvojen peittämään kosteuteen. Saisin vihdoin maistaa hänen makunsa samalla, kun kiusaisin häntä kielelläni, kunnes hän vihdoin anelisi.

”Ikki, työnny sisälleni.”

Kuulen korvissani sanat,
joita hän ei ole vielä sanonut minulle.

Puristan kädelläni kovempaa. Ajattelen häntä. Vain häntä. Aina häntä. Miltä hän tuntuisi? Pehmeältä? Kostealta? Tiukalta? Olisi edettävä hitaasti ja varovaisesti. En halua satuttaa, vaikka tahdon hänet kokonaan. Pystyn etenemään hänen tahdissaan. Tiedän, että pystyn.

Hengitys salpautuu kurkkuuni. Näen itseni hautaamassa pääni hänen kaulaansa samalla hetkellä, kun vartalomme painautuvat toisiinsa. Puristan kehoni kiinni häneen, syleilen häntä kauttaaltaan ja työnnyn niin syvälle kuin pääsen. Hänen sisälleen. Hänen voihkeensa sivelee korviani ja sormensa painavat jäljet selkääni. Hän taipuu kaarelle allani ja huohottaa nimeäni voihkaisujen välissä. Yhteinen tuoksumme täyttää huoneen, ja pehmoinen kosteus puristuu yhä tihenevässä tahdissa varteni ympärille.

Hän on minun.
Me olemme yhtä.

Sykähdys saa polveni notkahtamaan. Otan tukea seinästä, joka sotkeutuu, kun puren huultani, etten huutaisi hänen nimeään.

Hänestä tuli prinsessani sinä päivänä, kun hän sanoi minulle totuuden.
Voin odottaa.
Prinsessani vuoksi.